11. luku
Elä lupauksen täyttymisen odotuksessa
1, 2. a) Mitä tulee vielä tapahtumaan muuttumattoman ”Jumalan sanan” mukaan, ja mitä kysymyksiä se herättää? b) Miten apostoli Pietari kuvailee sen, mitä nykyiselle järjestykselle tapahtuu?
KOKO maailmanjärjestyksen on määrä vaihtua. Se tulee varmasti vaikuttamaan ihmiselämän jokaiseen piirteeseen. Tämä muutos on väistämätön, koska pettämätön ”Jumalan sana” on määrännyt nykyisten taivaitten ja maan lopun ja niiden korvaamisen loistoisilla uusilla taivailla ja uudella maalla. Mitä nämä muutokset merkitsevät meille? Miten me voimme osoittaa elävämme odottaen sen toteutumista, mitä Jehova Jumala on luvannut?
2 Viitattuaan Nooan päivien maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen apostoli Pietari kirjoittaa: ”Nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään.” (2. Pietari 3:7) Apostoli sanoo edelleen, että ”taivaat katoavat pauhaten, mutta alkuaineet äärimmäisen kuumina hajoavat, ja maa ja siinä olevat työt paljastuvat”. – 2. Pietari 3:10.
3. Mikä johtopäätös meidän on 1. Mooseksen kirjan kertomuksen valossa johdonmukaisesti tehtävä aineellisesta maailmankaikkeudesta, mukaan luettuna meidän maamme?
3 Tuleeko meidän näiden henkeytettyjen sanojen perusteella tehdä se johtopäätös, että kirjaimellinen maamme sekä aurinko, kuu ja tähdet tuhoutuvat? Voidaksemme vastata tähän kysymykseen meidän täytyy tarkastella Jumalan näkemystä omista töistään. Viitaten luomiskauden loppuun 1. Mooseksen kirjan kertomus sanoo meille: ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31) Ensimmäisten ihmisten odotteena oli ikuinen onnellinen elämä maan päällä, jos he pysyisivät tottelevaisina. (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:3) Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta ei löydy mitään, mikä ilmaisisi maan olevan vain ihmisen väliaikainen koti, joka lopulta tuhottaisiin jonakin tulevana tuomiopäivänä. Tästä johdonmukaisesti seuraa, että Jumalan tarkoitus aineellisen kaikkeuden ja myös maamme suhteen on, että ne jatkavat olemassaoloaan loputtomasti.
4. a) Minkä eron Pietari teki sen suhteen, millainen tilanne vallitsi ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen? b) Mitä vedenpaisumus ei aikaansaanut?
4 Lisäksi apostoli Pietari erotti toisistaan 1) ”taivaat vanhoista ajoista saakka ja maan, joka oli kiinteänä olemassa vedestä esillä ja veden keskellä” sekä 2) ”nykyiset taivaat ja maan”. (2. Pietari 3:5, 7) Se maa, joka oli olemassa ennen vedenpaisumusta, on kuitenkin sama planeetta, joka on yhä olemassa. On totta, että vedenpaisumus aiheutti muutoksia maan ulkoisissa piirteissä. Koska vesi ei enää ollut korkealla maanpinnan yläpuolella, se vaikutti näkyvän maailmankaikkeuden ulkonäköön ihmistarkkailijan näkökulmasta katsoen. Nämä muutokset olivat kuitenkin vain vedenpaisumuksen sivuvaikutuksia. Sen tarkoitus ei ollut tuhota kirjaimellista planeetaa vaan arkin ulkopuolella oleva jumalaton ihmisyhteiskunta. Kaikki työt ja järjestelyt, joita jumalaton ihmisyhteiskunta oli tehnyt, tuhoutuivat vedenpaisumuksessa.
5. Mitä tilinteon päivänä täytyy tapahtua, jotta se olisi yhdenmukaista maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen kanssa?
5 Näin ollen yhdenmukaisesti maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen kanssa kaiken nykyisen pahan ihmisyhteiskunnan yhteydessä olevan täytyy tuhoutua, ikään kuin se kulutettaisiin tulella. Todellakin, koko ihmistoimien runko, rakennelma, joka on tullut olemassaoloon vedenpaisumuksen jälkeen, on säilytetty tuhoa ja tuomiopäivää eli tilinteon päivää varten.
6. Onko vanhan järjestyksen tuhoava ”tuli” kirjaimellinen?
6 Raamatun Ilmestyskirjassa, jossa Herra Jeesus Kristus kuvataan sotivaksi kuninkaaksi, vahvistetaan että ”tulta” käytetään tässä edustamaan tuhon täydellisyyttä. Hänen sotatoimensa sanotaan jättävän jälkeensä paljon maanpinnalle siroteltuja ruumiita haaskalintujen syötäviksi. (Ilmestys 19:15–18) Tällainen kuvaus ei voisi toteutua missään määrin, jos tämä planeetta saatettaisiin kirjaimellisesti elottomaksi tuhkaksi.
7. Mitä Pietarin 2. kirjeen 3:10:n sanat osoittavat tulevasta tuhosta?
7 Pietarin kuvaus nykyisen maan ja taivaitten tuhosta viittaa siis näin ollen jumalattoman ihmisyhteiskunnan tuhoamiseen. Ihmistekoiset hallitukset, jotka ovat hallinneet ihmisyhteiskuntaa ”taivaitten” tavoin, tulevat häviämään olemattomiin. (Vrt. Jesaja 34:2–5; Miika 1:3, 4.) Niiden raunioiksi hajoamisen ääni kuvaillaan ’pauhuksi’, joka muistuttaa paineesta pääsevän höyryn ääntä, ja se voimistuu voimistumistaan. ”Alkuaineet”, perusainekset, toisin sanoen se henki, joka saa jumalattoman ihmiskunnan ajattelemaan, suunnittelemaan, puhumaan ja toimimaan Jumalaa häpäisevällä tavallaan tullaan hajottamaan eli hävittämään olemattomiin. (Vrt. Apostolien teot 9:1; Efesolaisille 2:1–3.) Tämä tietää loppua kaikille filosofioille, teorioille, järjestelyille ja juonille, jotka heijastavat Korkeimmasta vieraantuneen ihmiskunnan henkeä. ”Maa ja siinä olevat työt paljastuvat” eli osoittautuvat tuhon ansaitseviksi. Kukaan jumalattoman ihmisyhteiskunnan, ”maan”, jäsen ei pääse pakoon. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 11:1; Jesaja 66:15, 16; Aamos 9:1–3; Sefanja 1:12–18.) Kaikki laittomien ihmisten työt – yhteiskunnalliset laitokset ja järjestöt ja kaikki, mitä niiden yhteyteen on rakennettu – tullaan paljastamaan sellaisiksi, joita Jumala ei hyväksy ja jotka tullaan hävittämään arvottomana roskana.
8. Koska nykyisen järjestelmän jokainen osa tuhotaan, niin mikä Pietarin kehotus meidän tulisi painaa sydämeemme?
8 Me Jumalan palvelijat haluamme sen tähden elää tavalla, joka osoittaa meidän todella uskovan, että nykyisen jumalattoman järjestelmän jokainen osa tuhoutuu lopullisesti. Apostoli Pietari kannustaa meitä tekemään näin:
”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa, päivän jonka vuoksi taivaat palavina hajoavat ja alkuaineet äärimmäisen kuumina sulavat!” – 2. Pietari 3:11, 12.
9. Ketkä ainoastaan tulevat säilymään elossa tulevassa tuhossa odotteenaan ikuiset siunaukset?
9 Kun Jumalan vihan ”tuli” Herran Jeesuksen Kristuksen kautta ilmaistuna hajottaa tämän järjestelmän jokaisen osan, vain rehdin käytöksen maineen ja jumalisen antaumuksen omaavat ihmiset välttyvät siltä. Tosi palvonta ei ole passiivista, se ei ilmene pelkästään siten, että ihminen pidättyy joistakin väärinteoista. Vaikka moraalisen ja hengellisen puhtauden säilyttäminen on välttämätöntä, me olemme myös velvolliset ilmaisemaan rakkautemme toisiin ihmisiin olemalla halukkaita ja innokkaita huolehtimaan heidän ruumiillisista ja hengellisistä tarpeistaan. Ja tämä lisää suuresti iloa, sillä ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. – Apostolien teot 20:35.
TEOT JOTKA OSOITTAVAT MEIDÄN TUNNUSTAVAN LÄHESTYVÄN LOPUN
10. Minkä kehotuksen Pietari antoi lähestyvän ”kaiken lopun” vuoksi?
10 Apostoli Pietarin seuraavat sanat täsmentävät, mitä meidän tulee tehdä ottaen huomioon lähestyvän ”kaiken lopun”: ”Olkaa sen tähden tervemieliset, ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä. Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurkumatta.” – 1. Pietari 4:7–9.
11. Mitä tarvitaan meidän pysymiseksemme ”tervemielisinä”?
11 Sopusoinnussa tämän kehotuksen kanssa pysyä moraalisesti puhtaina ja käytökseltä rehteinä ja olla toimeliaita toisten hengellisen hyvinvoinnin edistämisessä meidän tarvitsee olla ”tervemielisiä”. Tämän mukaan meidän tulee varoa, etteivät tunteet hallitse ja tee meitä henkisesti tasapainottomiksi. Meidän on välttämätöntä tunnistaa elämän todella tärkeät asiat, omata tasapainoinen näkemys siitä, mikä ansaitsee etusijan. – Filippiläisille 1:9, 10.
12. a) Miksi on tärkeätä olla ”valpas rukousten suhteen”? b) Miten Pietari oppi ymmärtämään tämän tärkeyden omasta kokemuksestaan?
12 Jos haluamme pysyä Jumalan uskollisina palvelijoina, me emme voi toivoa onnistuvamme omassa voimassamme. Meidän tulee odottaa apua Jehova Jumalalta ja olla ”valppaat rukousten suhteen”. Apostoli Pietari oppi henkilökohtaisesta kokemuksesta sen, miten tärkeätä on olla ”valpas”, valveilla tai tarkkaavainen rukousten suhteen. Juuri ennen kuin aseistettu roskajoukko pidätti Jeesuksen Kristuksen Getsemanen puutarhassa, Jumalan Poika oli kannustanut Pietaria, Jaakobia ja Johannesta rukoilemaan, jotta he eivät joutuisi kiusauksen uhreiksi. Kaikki kolme apostolia kuitenkin nukahtivat tuona kriittisenä hetkenä. (Matteus 26:36–46; Markus 14:32–42; Luukas 22:39–46) Pietari myöhemmin kielsi Jeesuksen Kristuksen kolmesti, koska hän oli heikentynyt epäonnistuttuaan ”valppaana” pysymisessä rukouksen suhteen. (Johannes 18:17, 18, 25–27) Pietari oli kuitenkin aikaisemmin luottavaisena julistanut: ”Herra, olen valmis menemään kanssasi sekä vankilaan että kuolemaan.” (Luukas 22:33) ”Vaikka kaikki muut kompastuvat siihen, mikä koskee sinua, minä en koskaan kompastu!” – Matteus 26:33.
13. Mitä me voimme oppia Pietarin kokemuksesta, kun hän ei ollut ”valpas rukousten suhteen”?
13 Se, mitä Pietarille tapahtui, opettaa meille tärkeän läksyn. Se voi osoittaa meille itsevarmuuden vaaran. Rajoitustemme ja heikkouksiemme takia me voimme vain Jumalan avulla vastustaa kiusausta menestyksellisesti. Rukoilkaamme sen vuoksi jatkuvasti valppaalla mielellä ja sydämellä, joka tuntee horjumatonta kiintymystä Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.
14. Minkä tulisi olla meidän vaikuttimenamme, kun täytämme kristillistä vastuutamme, ja miten tämä ilmenee ollessamme tekemisissä toisten uskovien kanssa?
14 Sen lisäksi että pysymme valppaina ja tasapainoisina kristillisen opetuslapseuden suhteen, me teemme hyvin harkitessamme, paneeko rakkaus meidät täyttämään vastuumme. (1. Korinttolaisille 13:1–3) Apostoli Pietari kehottaa meitä tuntemaan ”hellittämättömän harrasta rakkautta” toisiin uskoviin. Sellainen hellittämättömän harras rakkaus ilmenee siinä, että meillä on anteeksi antava henki. Kun meillä on sellainen henki, me emme liioittele veljiemme vikoja emmekä kiinnitä tarpeetonta huomiota heidän puutteisiinsa. Me emme etsi virheitä emmekä aseta toisten hairahduksia pahimpaan mahdolliseen valoon. Kun olemme näin anteeksi antavia, rakkautemme peittää paljon syntejä, sen sijaan että se paljastaisi ne kokonaan toisten nähtäviksi.
15. Miksi saattaa olla välttämätöntä osoittaa vieraanvaraisuutta, ja miten sen osoittamiseen tulisi asennoitua?
15 Vieraanvaraisuuden osoittaminen on myös rakkauden ilmaus. Kuinka hienoa onkaan, kun me jaamme ruokaamme ja välttämättömyyksiä toisille, erityisesti tarpeessa oleville! (Luukas 14:12–14) Kun toiset uskovat menettävät kaiken luonnononnettomuuksissa tai vainossa, tämä saattaa merkitä kotiemme avaamista heille pitkäksikin ajaksi. Se voi olla meille hyvin epämukavaa, ja me saatamme olla taipuvaisia valittamaan sen johdosta, että joudumme käyttämään varojamme ja voimiamme enemmän kuin tavallisesti. Sellaisina aikoina me teemme hyvin varoessamme nurisemasta sitä, että meidän täytyy osoittaa vieraanvaraisuutta kerran toisensa jälkeen, ja tajutessamme tämän olevan oivallinen tapa, jolla voimme osoittaa rakkautemme niitä kohtaan, joita Jumala rakastaa.
16, 17. a) Miten meidän tulisi suhtautua niihin lahjoihin, joita meillä on? b) Mitä erinomaista asennetta Paavali suositteli ja itse ilmaisi?
16 Meillä kaikilla on lahjoja tai kykyjä, joita voimme käyttää toisten hyödyksi. Jumalan hyväksyttyinä palvelijoina pysymisemme riippuu siitä, käytämmekö näitä lahjoja innokkaasti ja iloiten. Me tekisimme viisaasti jollemme vertailisi itseämme toisiin. Tämä estää meitä masentumasta, kun näemme toisten voivan tehdä paljon enemmän kuin me itse. Toisaalta me emme antaisi periksi ylemmyyden tunteille silloin, kun voimme saada jollakin toiminnan alalla enemmän aikaan kuin toiset. (Galatalaisille 6:3, 4) Huomaa, mitä apostoli Pietari sanoi: ”Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaisten ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Pietari 4:10) Tämän mukaan meidän vastuumme on käyttää täysin määrin mitä tahansa lahjoja meillä saattaa olla. Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä me olemme mitä olemme ja meillä on mitä meillä on. Näin ollen kaikkia voimiamme, kykyjämme ja lahjojamme voidaan pitää lahjoina, jotka on annettu meille Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä, jotta niitä käytettäisiin ylistyksen ja kunnian tuottamiseen Korkeimmalle.
17 Apostoli Paavali korosti oikeaa asennetta seuraavien kysymysten avulla: ”Kuka tekee sinut erilaiseksi toisten rinnalla? Mitä sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut? Mutta jos kerran olet saanut sen, niin miksi kerskut, ikään kuin et olisi sitä saanut?” (1. Korinttolaisille 4:7) Vaikka Paavali saattoi itse sanoa, että hän ’näki vaivaa enemmän’ kuin kaikki muut apostolit, hän ei ottanut siitä kunniaa itselleen vaan lisäsi: ”En kuitenkaan minä, vaan Jumalan ansaitsematon hyvyys, joka on minun kanssani.” – 1. Korinttolaisille 15:10.
18. Millä tavalla meidän tulisi käyttää lahjojamme?
18 Uskollisina taloudenhoitajina me haluamme pitää huolta siitä, että käytämme täysin määrin kaikkia lahjoja, mitä meillä saattaa olla, toisten auttamisessa hengellisesti ja aineellisesti. Tapa, jolla sen teemme, on myös hyvin tärkeä. Pietari kirjoitti tästä:
”Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan pyhiä julistuksia; jos joku palvelee, palvelkoon riippuvaisena siitä voimasta, jonka Jumala varaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Kunnia ja väkevyys ovat hänen aina ja ikuisesti. Aamen.” – 1. Pietari 4:11.
19. Miten me voimme kirkastaa Jumalaa auttaessamme toisia hengellisesti ja aineellisesti?
19 Kun siis autamme toisia hengellisesti, me haluamme puhua tavalla, joka osoittaa Jehova Jumalan olevan lohdullisten, rakkaudellisten sanojemme lähde. Näin tehdessämme saarnaamisemme ja opettamisemme on rakentavaa eikä aiheuta alemmuuden ja häpeän tunteita niissä ihmisissä, joita yritämme auttaa. Samoin haluamme luottaa Jumalan antavan meille voimaa, jos me käytämme aikaamme ja voimiamme ruumiillisen avun antamiseen. Tämä saisi omat kykymme jäämään taka-alalle ja korostaisi sitä, että Jumala käyttää mahdollisuuksiamme hyvän tekemiseen. Tällä tavalla taivaallinen Isämme tulee kirkastetuksi. (1. Korinttolaisille 3:5–7) Kun sellainen kirkkaus eli kunnia annetaan Isälle, koska me olemme hänen Poikansa opetuslapsia, niin Jehova Jumala ’tulee kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta’. Todellakin Korkeimmalla on vastuu antaa meille kykyä ja voimaa hyvän tekemiseen.
20. Miksi meidän tulisi odottaa Jehovan suuren päivän tulemista, ja mitä meidän tulisi siis tehdä?
20 Kun käytämme aikaamme, varojamme ja voimiamme toisten auttamiseen, me osoitamme olevamme hengellisen valmiuden tilassa, valmiita kohtaamaan Jehovan suuren päivän. Tosiasiassa se, että tunnustamme Herran Jeesuksen Kristuksen voivan tulla milloin tahansa Jumalan koston toimeenpanijana, voi kannustaa meitä pysymään hengellisesti hereillä. Tästä syystä me haluamme pitää aina edessämme varmuuden Jehovan suuren päivän tulemisesta. Koska se avaa suurenmoisia tilaisuuksia kaikille Jeesuksen Kristuksen uskollisille opetuslapsille, me voimme sopivasti odottaa sitä innokkaina. Jehovan päivä merkitsee vapautumista ikuisiksi ajoiksi nykyisen asiainjärjestelmän epävanhurskaudesta ja paineista ja nauttimista ”uusien taivaitten ja uuden maan” siunauksista. Miten elintärkeätä onkaan, että pidämme tämän päivän ”läheisenä mielessä” ja haluamme sitä hartaasti! (2. Pietari 3:12, 13) Innokas osallistumisemme Jumalan tarkoituksen tunnetuksi tekemiseen toisille todistaa oikeasta asenteesta. Se osoittaa meidän olevan vakuuttuneita siitä, että Jehovan päivä tulee ja että toisten tarvitsee tietää siitä ja toimia sopusoinnussa tämän elintärkeän tiedon kanssa.
21. a) Mistä me voimme olla varmoja ”uusia taivaita ja uutta maata” koskevan Jumalan lupauksen suhteen? b) Miten tämän tulisi vaikuttaa meihin?
21 Jumalan lupaus ”uusista taivaista ja uudesta maasta”, joka lausuttiin ensin profeetta Jesajan kautta, tulee toteutumaan täysimmässä merkityksessään. (Jesaja 65:17; 66:22) Vanhurskaasta hallituksesta, jossa Jeesus Kristus ja hänen kuningas-pappitoverinsa hallitsevat Jumalan lakiin mukautuvaa maallista yhteiskuntaa, täytyy tulla todellisuutta. (Ilmestys 5:9, 10; 20:6) Tämän varmuus voi kannustaa meitä toimintaan ja saada meidät tekemään kaikkemme ollaksemme niiden joukossa, jotka pääsevät osallisiksi seurauksena tulevista siunauksista. Apostoli Pietari kehotti: ”Rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Pietari 3:14) Jumalan palvelijoina me olemme kiinnostuneita siitä, että olemme Herran Jeesuksen Kristuksen hyväksymiä ja etteivät maailmalliset asenteet, tavat ja teot ole tahranneet meitä tai tehneet meitä virheellisiksi. Me haluamme olla vapaita synnin tahroista. Koska synti rikkoo rauhamme Jumalan kanssa, niin vain pysymällä sellaisessa tilassa, jossa syntimme voidaan sovittaa, me voimme olla ”rauhassa”, kun hänen suuri päivänsä tulee.
ARVOSTA JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYTTÄ
22. Miksemme saisi tulla kärsimättömiksi Jumalan lupauksen täyttyminen suhteen?
22 Vaikka me aivan oikein odotamme ”uusia taivaita ja uutta maata”, emme halua tulla kärsimättömiksi lupauksen täyttyminen suhteen. Se, että Jehovan suuri päivä ei tullut kauan sitten, on antanut meille itsellemme mahdollisuuden pelastua. Apostoli Pietari sanoi:
”Pitäkää . . . Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena, kuten rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaisesti teille myös kirjoitti puhuessaan näistä asioista niin kuin myös kaikissa kirjeissään. Niissä on kuitenkin muutamia vaikeatajuisia asioita, joita oppimattomat ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Raamatun kirjoituksia, omaksi tuhokseen.” – 2. Pietari 3:15, 16.
23. a) Miksemme saisi käyttää väärin Jumalan kärsivällisyyttä? b) Miten jotkut ensimmäisellä vuosisadalla eivät ymmärtäneet Jehovan kärsivällisyyden syytä?
23 Jehovan kärsivällisyyttä arvostavina ihmisinä me haluamme varoa käyttämästä sitä väärin puolustelemalla jotakin itsekästä menettelyä sillä perusteella, että Jumalan suuri päivä olisi vielä kaukana tulevaisuudessa. Ensimmäisellä vuosisadalla ilmeisesti oli uskovia, jotka tekivät näin. Apostoli Pietari kuvailee heitä ”oppimattomiksi ja epävakaiksi”, joilla ei ole selvää ymmärrystä Jumalan sanasta ja jotka ovat epävakaita kristillisen opin ja tapojen suhteen. Nämä ihmiset jopa yrittivät käyttää lausuntoja henkeytetyn apostoli Paavalin kirjeistä ja muista Raamatun osista väärän käytöksensä puolustelemiseen. Saadakseen vapauden suorittaa kaikenlaisia Jumalan tahdon vastaisia tekoja he saattoivat kiinnittää huomion siihen, mitä Paavali oli kirjoittanut omantunnon käyttämisestä ja vanhurskaaksi julistamisesta uskon eikä Mooseksen lain mukaisten tekojen avulla. (Vrt. Roomalaisille 3:5–8; 6:1; 7:4; 8:1, 2; Galatalaisille 3:10.) He ovat saattaneet käyttää väärin esimerkiksi seuraavia kohtia:
”Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” (Galatalaisille 5:1) ”Kaikki on minulle luvallista.” (1. Korinttolaisille 6:12) ”Kaikki on puhdasta puhtaille.” (Tiitukselle 1:15)
He jättivät kuitenkin huomioon ottamatta sen, että Paavali sanoi myös:
”Älkää vain käyttäkö tätä vapautta lihan houkutuksena, vaan palvelkaa rakkauden välityksellä toisianne kuin orjat. Sillä koko Laki on täyttyneenä yhdessä lauseessa, nimittäin: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Galatalaisille 5:13, 14) ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” – 1. Korinttolaisille 10:24.
24. Miksi meidän täytyy varoa seuraamme jopa seurakunnan sisäpuolella?
24 Kuten ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa, nykyäänkin on niitä, jotka siirtäisivät kristillisen vapauden rajat niin kauas, että he joutuisivat synnin orjiksi. Tästä syystä me teemme hyvin varoessamme seuraamme, jottemme joudu vahingollisen vaikutuksen alaiseksi ja tule johdetuksi harhaan. Apostoli Pietari kirjoitti kiinnittäen huomion tähän: ”Koska teillä, rakkaat, on siis tämä ennakkotieto, niin olkaa varuillanne, ettei lakia uhmaavien erhe veisi teitä mukanaan ja ettette lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestanne.” – 2. Pietari 3:17.
EDISTY KRISTITTYNÄ
25, 26. Mitä meidän tulisi Pietarin 2. kirjeen 1:5–7:n mukaan tehdä hankittuamme uskon?
25 Välttyäksemme menettämästä niitä siunauksia, jotka Jehova Jumalalla on meidän varallemme, meidän tulisi haluta edistyä kristillisessä elämässä ja toiminnassa. (2. Pietari 3:18) Näin tekemällä toimimme sopusoinnussa apostoli Pietarin kannustuksen kanssa:
”Niin, juuri tästä syystä, ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” – 2. Pietari 1:5–7.
26 Jehova Jumala on Poikansa kautta antanut meille kyvyn omata uskoa. Vastaukseksi siihen tai sen johdosta, mitä meidän hyväksemme on tehty, meidän tulisi siis haluta kehittää muita hyviä ominaisuuksia, jotka todistavat meidän omaavan aidon uskon. Me teemme tämän sallimalla Jumalan sanan ja hänen henkensä vaikuttaa täysin määrin elämässämme. (2. Pietari 1:1–4) Apostoli Pietari kehotti meitä ’ryhtymään kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin’ ponnistelemalla ahkerasti kaikella sillä voimalla, mitä meillä on, olemaan yhteistoiminnassa sen työn kanssa, mitä taivaallinen Isämme tekee muovatessaan meitä kypsiksi kristityiksi. – Vrt. 1. Korinttolaisille 3:6, 7; Jaakob 1:2–4.
27. Mitä merkitsee hyveen lisääminen uskoomme?
27 Hyveen lisääminen uskoon merkitsee sitä, että pyrimme olemaan moraalisesti oivallisia ihmisiä jäljitellen Esimerkkiämme Kristusta. Tuo hyve eli moraalinen oivallisuus on myönteinen ominaisuus. Ihminen, joka omaa sen, ei ainoastaan pidäty tekemästä pahaa tai aiheuttamasta vahinkoa toisille ihmisille vaan myös pyrkii tekemään hyvää ja huolehtimaan toisten hengellisistä, ruumiillisista ja tunneperäisistä tarpeista.
28. Miksi on tärkeätä kasvaa tiedossa?
28 Moraalista oivallisuutta ei voi olla ilman tietoa. Me tarvitsemme tietoa erottaaksemme oikean väärästä. (Heprealaisille 5:14) Se on myös välttämätöntä sen arvioimiseksi, miten sitten myönteistä hyvää on ilmaistava jossakin määrätilanteessa. (Filippiläisille 1:9, 10) Toisin kuin herkkäuskoisuus, joka vähättelee tai jopa vastustaa tietoa, vankalle pohjalle perustettu usko nojautuu tietoon ja aina hyötyy siitä. Kun me näin ollen olemme ahkeria Pyhän Raamatun soveltamisessa, me vahvistamme uskoamme kasvaessamme jatkuvasti Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa koskevassa tiedossa.
29. a) Miksi tieto on välttämätöntä itsehillinnän kehittämiseksi? b) Mikä on itsehillinnän suhde kestävyyteen?
29 Tämä tieto ehkäisee meitä antamasta periksi syntisille himoille, alkamasta käyttäytyä kohtuuttomasti ja hillittömästi tai tulemasta muulla tavoin syylliseksi se vuoksi, että epäonnistumme vakavalla tavalla Jumalan kuvan heijastamisessa asenteessa, sanoissa ja teoissa. Tieto edistää itsehillintää, kykyä hillitä itseään, tekojaan ja puhettaan. Kun harjoitamme jatkuvasti itsehillintää, meillä on välttämätön kestävyyden ominaisuus. Kestävyyden tuottama sisäinen voima voi myös auttaa meitä vastustamaan syntisille himoille periksi antamista, sovittelemista vainoa kärsiessämme tai keskittymistä jokapäiväisen elämän huoliin, nautintoihin tai aineellisiin omaisuuksiin. Tämä kestävyys perustuu siihen, että luottaa Korkeimman antavan voimaa ja opastusta. – Vrt. Filippiläisille 4:12, 13; Jaakob 1:5.
30. a) Mitä on jumalinen antaumus ja miten se ilmenee? b) Mikä osoittaa, ettei jumalisuutta voi olla ilman veljellistä kiintymystä?
30 Kestävyyteen tulisi lisätä jumalinen antaumus eli kunnioittavuus. Tämä asenne on tunnusomaista tosi kristityn koko elämänvaellukselle. Se ilmenee terveenä kunnioituksena ja arvonantona Luojaa kohtaan sekä syvänä kunnioituksena ja kiinnostuksena vanhempia tai muita kohtaan, joille kuuluu osoittaa kiintymystä. (1. Timoteukselle 5:4) Jumalisuutta ei kuitenkaan voi olla ilman veljellistä kiintymystä. Apostoli Johannes sanoi:
”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Johannes 4:20)
Kunnioituksestaan ja antaumuksestaan ylpeilevä olisi edelleen surkean puutteellinen, jollei hän osoittaisi kiintymystä, huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä veljeään kohtaan. Me emme voi tuntea lämpöä Jumalaa kohtaan ja olla viileitä veljiämme kohtaan.
31. Kenelle pitäisi osoittaa rakkautta ja miksi?
31 Rakkaus on se huomattava ominaisuus, jonka tulisi olla erityisen ilmeinen meidän elämässämme. Tämänlaatuinen rakkaus ei saa rajoittua kristittyihin veljiimme. Vaikka meidän tuleekin tuntea kiintymystä hengellisiin veljiimme, rakkautta tulee osoittaa koko ihmiskuntaa kohtaan. Tämä rakkaus ei ole riippuvainen yksilön moraalisesta tilasta. Sitä tulee osoittaa jopa vihollisille, ja sen tulee erityisesti ilmetä haluna auttaa heitä hengellisesti. – Matteus 5:43–48.
32. Mitä siitä seuraa, kun sovellamme Pietarin 2. kirjeen 1:5–7:n neuvoa?
32 Mikä on seurauksena, kun uskoon lisätään hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta? Apostoli Pietari vastaa: ”Jos näitä on teissä ja pursuaa teistä, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” (2. Pietari 1:8) Silloin me emme ole paikallamme, toimettomia, hengellisesti kuolleita. Kun jumaliset ominaisuudet asuvat sydämessämme ja ovat todella osa meistä, ne saavat meidät ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan Jumalan hyväksymällä tavalla. (Vrt. Luukas 6:43–45.) Kun tämä on totta meidän kohdallamme, niin Herran Jeesuksen Kristuksen tuleminen ottamaan täysin hoitoonsa maan asiat merkitsee sellaisten siunausten alkamista, jotka ovat paljon suurenmoisempia kuin voimme nyt kuvitella.
33–35. Miten me hyödymme elämisestä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina?
33 Älkäämme sen vuoksi koskaan tulko huolimattomiksi käytöksessämme tai kristillisten vastuittemme hoitamisessa, muun muassa elintärkeässä työssämme tehdä Jumalan sanomaa tunnetuksi toisille. Jos olemme valinneet elämän Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena, voimme nauttia puhtaasta omastatunnosta ja terveestä seurasta toisten uskovien kanssa. Me voimme kokea Jumalan vahvistavan avun koetuksen aikoina, ja suhteemme toisiin paranee, kun me tunnontarkasti sovellamme Raamatun periaatteita.
34 Ei ole yhtäkään elämänalaa – kotona, työssä, ollessamme tekemisissä kaikentasoisten vallanpitäjien kanssa – johon pyrkimyksemme noudattaa Jumalan sanaa ei vaikuttaisi hyvällä tavalla. Se tekee meidät myös valppaammiksi sen suhteen, miten tärkeätä on pyrkiä kokosydämisesti tavoittamaan niin monia ihmisiä kuin mahdollista Raamatun lohduttavalla sanomalla. Me saamme suurta onnellisuutta ja todellisen aikaansaamisen tunteen huolehtiessamme lähimmäistemme tarpeista, erityisesti heidän hengellisistä tarpeistaan.
35 Ja mikä kaikkein tärkeintä, aitoina Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina eläminen on ainoa elämäntapa, joka antaa lupauksen onnellisen elämän ikuisesta tulevaisuudesta. Me emme varmaankaan halua menettää sitä mitä olemme saaneet. Olkaamme jokaisena ohikiitävänä päivänä valmiita Herramme, täysin voittoisan kuninkaan, tulemiseen. Vain silloin voimme päästä osallisiksi rajattomasta ilosta, joka on tuloksena siitä, että olemme päättäneet pysyä sitoumuksessamme palvella Jehova Jumalaa uskollisesti.