Pyhän palveluksen suorittaminen kokosieluisesti
”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön.” – Kol. 3:23, 24.
1, 2. a) Miksi Jumalan palveleminen on 5. Mooseksen kirjan 30:20:n mukaan niin tärkeätä? b) Mistä taivaallisen palveluksen edusta jotkut saavat iloita?
PYHÄN palveluksen suorittaminen koko ihmiskunnan Luojalle on suurin etu, mikä kenelläkään voi olla. Se ei tuota onnellisuutta ainoastaan nyt, vaan avaa myös suurenmoiset tulevaisuudentoiveet.
2 Raamattu puhuu tulevasta taivaallisesta näkymästä, jossa voidaan nähdä ”Jumalan ja Karitsan valtaistuin”. Siinäkin 144 000 ihmiskunnasta olevaa suorittaa pyhää palvelusta hallitessaan taivaallisina kuninkaina. Heistä sanotaan: ”He näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsassaan. . . . ja he hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” – Ilm. 14:1–4; 22:3–5.
3. Millaiset odotteet uskollisten ihmisten enemmistöllä on edessään?
3 Mutta entä muut ihmiset, ne, joita ei ole kutsuttu ”taivaallisella kutsumisella” mutta jotka myös suorittavat Jehova Jumalalle pyhää palvelusta? Voidaanko heidätkin nähdä tässä profeetallisessa kuvauksessa? Kyllä voidaan, sillä enkeli näytti Johannekselle ”elämän veden virran, joka . . . juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta . . . virran tällä puolen ja tuolla puolen oli elämän puita, jotka tuottivat kaksitoista hedelmäsatoa antaen hedelmänsä joka kuukausi. Ja puiden lehdet olivat kansojen parannukseksi.” Näin ollen niillä, jotka osoittavat nyt uskoa, ”kansojen” ihmisillä, jotka läpäisevät ”suuren ahdistuksen”, on toive saada nauttia tämän elämän veden virran ja niiden elämän puiden hedelmien suomaa hyötyä, jotka saavat heille aikaan parantumisen ja ikuisen onnellisuuden. – Ilm. 22:1, 2.
4. Mitä Jumala vaatii, jotta voisi säilyä elossa Harmagedonissa?
4 Haluatko sinä ymmärtää, keitä nämä Harmagedonissa varjeltuvat ovat ja miten sinä voit kuulua heidän joukkoonsa? Me luemme: ”Yksi vanhimmista sanoi minulle tämän johdosta: ’Keitä nämä pitkiin valkoisiin viittoihin puetut ovat, ja mistä he ovat tulleet?’ Niin minä sanoin hänelle viipymättä: ’Herrani, sinä tiedät sen.’ Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen vuoksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään, ja valtaistuimella istuva on levittävä telttansa heidän ylitseen. . . . Karitsa . . . on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille.’” (Ilm. 7:13–17) Näetkö sinä itsesi tässä? Haluatko olla näiden ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuvien joukossa? Sinä voit olla.
5. Mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan Jehovan rakastamisesta ’koko sielullaan’?
5 Jos haluat olla sen ”suuren joukon” mukana, joka seisoo Jumalan valtaistuimen edessä palvelemassa häntä päivät ja yöt Harmagedonin jälkeisenä aikana, niin nyt on aika osoittaa Jehovalle, että palveluksesi ei ole puolisydämistä, ei haaleaa, katkonaista, vaan keskeytymätöntä, mikä on kuvattu näiden Jehovan ylistäjien jatkuvalla toiminnalla yötä päivää. Tämä vaatii sinua olemaan kokosieluinen Jumalan palveluksessasi. ”Sielua” alkukielissä, hepreassa ja kreikassa, vastaavat sanat tarkoittavat ihmistä – sinua ja minua. Kun me siis puhumme kokosieluisesta palveluksesta, niin se merkitsee todella sitä, että me annamme itseltämme täydellisesti, kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun Jeesus puhui Jehovan rakastamisesta ’koko sielullamme’, niin hän tarkoitti koko olemustamme persoonana, mieltämme, sydäntämme, voimaamme. (Luuk. 10:27) Meidän on käytettävä sielumme (eli elämämme ihmisenä) jokaista osaa tässä Jumalalle suorittamassamme palveluksessa. Koko elämämme tulisi nivoutua pyhään palvelukseemme.
6. Miten Kolossalaiskirjeen 3:23, 24 osoittaa, että pyhään palvelukseen sisältyy enemmän kuin hyvän uutisen puhuminen?
6 Pyhä palvelus merkitsee enemmän kuin Jumalan sanasta puhumista toisille. Se kuuluu tosin osana siihen esimerkkiin, jonka Jeesus antoi seuraajilleen, mutta pyhään palvelukseen sisältyy myös hyvän tekeminen toisille, omastaan antaminen – kuinka elämme elämäämme joka päivä. Käyttäytymisemme työssä esimerkiksi kuvastaa meidän jumalanpalvontaamme. Kolossalaiskirjeen 3:23, 24 sanoo: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön. Palvelkaa Herran, Kristuksen, orjina.” Tähän sisältyvät kaikki elämänvaiheemme – todistaessamme toisille, ollessamme kotona, työssä – se kaikki kuvastaa sitä, miten me suhtaudumme Jehovan ohjaukseen.
7, 8. Mitä meidän tulee muun muassa tehdä kokosieluisella tavalla ja miksi?
7 Esimerkiksi sekä miehillä että naisilla on tietyt Jumalan antamat vastuuvelvollisuudet ja tehtävät suoritettavana perhepiirissä. Ne, jotka tunnustavat Jehovan ohjauksen elämässään, näkevät tällaisen taivaallisen ohjauksen soveltamisen ja noudattamisen osaksi pyhästä palveluksestaan Jumalan silmissä. Niinpä Kolossalaiskirjeen 3:18–22 muistuttaakin meitä: ”Vaimot, totelkaa miestänne niin kuin kristityn naisen sopii. Miehet, rakastakaa vaimoanne älkääkä olko häntä kohtaan töykeitä. Lapset, totelkaa vanhempianne kaikessa, sillä se on Herralle mieleen. Vanhemmat, älkää olko liian ankaria lapsillenne, etteivät he masentuisi. Orjat [nykyään työntekijät], totelkaa kaikessa maallista isäntäänne. Älkää olko silmänpalvojia älkääkä tavoitelko ihmisten suosiota. Tehkää hyvää vilpittömin sydämin ja pelätkää Herraa.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.
8 Näin ollen vaimon uskollinen huolenpito perheestään on osa hänen pyhästä palveluksestaan, koska Jehova on antanut hänelle sen tehtävän. Ja hänen tulisi olla kokosieluinen sen täyttämisessä, niin kuin Jumalalta saadulle tehtävälle onkin sopivaa. (Sananl. 31:15, 27) Sama pitää paikkansa aviomiehestä, sillä hänen täytyy täyttää hänelle määrätty tehtävä aineellisten tarpeiden varaamiseksi valvoakseen rakkaudellisesti perhettä. Siis vaimojen tottelevaisuuden miestään kohtaan, aviomiesten rakkauden vaimoaan kohtaan, lasten kuuliaisuuden vanhempiaan kohtaan – kaiken pitäisi olla kokosieluista, jotta se miellyttäisi Jehovaa. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: Menettelemmekö me näissä asemissa, jotka meillä on Jehovan järjestelyssä, pyhällä tavalla – vai epäpyhällä ja maailmallisella tavalla?
9. a) Miten Raamattu osoittaa toisen palveluksen, johon tosi kristityt osallistuvat? b) Mitkä kysymykset meidän tulisi tehdä itsellemme?
9 Paitsi näitä perhevastuita hyvin tärkeänä osana pyhään palvelukseemme kuuluu totuudesta todistamisemme Jeesuksen ja apostolien esimerkin mukaisesti. (Matt. 24:14; Joh. 18:37; Hepr. 13:15; Ilm. 1:5; 12:17) Se, kuinka paljon aikaa yksilöt voivat käyttää tällaiseen julkiseen palvelukseen, vaihtelee luonnollisesti iän, terveydentilan, perhevastuitten jne. johdosta. Mutta kysymys on: Millainen halu meillä on? Olemmeko me kokosieluisia Jehovan palvonnassamme, niin että käytämme hyväksemme tilaisuutemme ja sen voiman, mikä meillä on, todistaaksemme totuudesta?
10. Selitä Matteuksen 13:23.
10 Jeesus esitti Matteuksen 13:23:ssa kuvauksen hyvään maahan kylvetystä siemenestä. Hän sovelsi sen ihmisiin puhuen niistä, jotka eivät ainoastaan kuule sanaa, vaan myös ymmärtävät sen merkityksen ja kantavat tosiaan hedelmää ja tuottavat, tämä satakertaisesti, tuo kuusikymmenkertaisesti ja tuo kolmikymmenkertaisesti. Jos teemme voitavamme kokosieluisella tavalla, joko vähän tai paljon, niin olemme sovellettavissa Jeesuksen kuvaukseen, sillä kaikki nuo kuvaillut kolme lajia kuuluivat ”hyvään maahan” kunkin tuottaessa yksilöllisten olosuhteittensa mukaisesti.
11. Miten Paavali suhtautui Jumalan palvelemiseen, ja miten hän osoitti sen?
11 Joillakuilla, kuten kokoajanpalvelijalla Paavalilla, on etu omistaa koko elämänsä Jehovan palvelukseen. Eivät he ole kokosieluisempia kuin toiset, mutta heillä ei Paavalin tavoin ole ainoastaan halu tehdä mahdollisimman paljon Valtakunnan palveluksessa, vaan heillä on myös henkistä ja ruumiillista kestävyyttä, ja he voivat järjestää olosuhteensa niin, että saattavat tarttua tähän tilaisuuteen. Paavali ajatteli, että tilaisuus, josta hän sai iloita osallistuakseen laajakantoisesti Valtakunnan julistamistyöhön, oli ansaitsematonta hyvyyttä Jumalalta. Hän sanoi: ”Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä olen se mikä olen. Ja hänen ansaitsematon hyvyytensä, joka kohdistui minuun, ei osoittautunut turhaksi, vaan näin vaivaa enemmän kuin ne kaikki, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan ansaitsematon hyvyys, joka on minun kanssani. . . . niin me saarnaamme, ja niin te olette uskoneet.” (1. Kor. 15:10, 11) Ajatteletko sinä näin Jumalalle suorittamastasi palveluksesta?
12. Mitä hyötyä tulee jumalisesta antaumuksesta?
12 Pietari esitti samankaltaisia ajatuksia. Hän sanoi: ”Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille auliisti kaiken elämää ja jumalista antaumusta koskevan hänen täsmällisen tuntemuksensa välityksellä, joka kutsui meidät kirkkaudella ja hyveellä. Näiden välityksellä hän on auliisti antanut meille kalliit ja hyvin suurenmoiset lupaukset, jotta te näiden välityksellä tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta päästyänne pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi.” (2. Piet. 1:3, 4) Vaikka Pietari puhuukin niille, joilla on taivaalliset toiveet tulla ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”, niin hänen sanansa soveltuvat samalla lailla kaikkiin jumalista antaumusta noudattaviin. Soveltamalla Jumalan sanan täsmällistä tuntemusta kokosieluisella tavalla voimme välttää turmeluksen ja vaikeudet, jotka tulevat himokkaita tapoja noudattaville. Ja meillä on suurenmoinen lupaus, että voimme saada nauttia ikuista hyötyä elämän veden virrasta ja elämän puista.
HEDELMÄLLINEN PALVELUS
13. a) Mistä pitäisi jokaisen Jehovan palvelijan olla kiinnostunut? b) Mikä auttaa meitä tekemään palveluksemme menestykselliseksi?
13 Kaikki, jotka osoittavat tätä jumalista antaumusta yrittäen jaella Jumalan sanan totuutta toisille, haluavat varmistautua siitä, että heillä on Jehovan suosio ja että se, mitä he tekevät, on menestyksellistä. Pietari käsittelee tätä asiaa Pietarin 2. kirjeen 1:5–8:ssa. Me panemme jälleen merkille, että tarvitaan kokosieluista ponnistelua ”ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin”. Pietari mainitsee sitten joukon muita ominaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta estyisimme tulemasta ”enempää toimettomiksi kuin hedelmättömiksikään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen”. Jos jollakulla on tosiaankin hengellisiä pulmia, niin hän voi yleensä käydä läpi tämän luettelon ja havaita, mitä sellaista puuttuu, mikä aiheuttaa hengellisen sairauden tai toimettomuuden. Jos me toisaalta ilmaisemme käytännössä näitä ominaisuuksia, niin olemme sekä toimeliaita että hedelmällisiä Jehovalle suorittamassamme palveluksessa.
14, 15. a) Mitkä kolme ominaisuutta Pietari mainitsi ensiksi, ja miksi ensimmäinen on tärkeä? b) Miksi tarvitsemme uskoa?
14 Pietarin mainitsemiin ominaisuuksiin kuuluvat hartaat ponnistukset, sitten usko, sitten hyve. On selvää, että vaaditaan ponnistelua, jotta saataisiin jotain aikaan – ponnistelua tutkiaksemme, jotta saisimme ymmärrystä ja vahvistaisimme uskoamme, ja ponnistelua sen soveltamiseksi, mitä opimme, tai sen ilmoittamiseksi toisille. Mutta me tiedämme myös, että saamme niittää sikäli kuin kylvämme, joten jos haluamme saada tuloksia, niin on ensin ponnisteltava. – Gal. 6:7.
15 Entä miten on uskon laita? Me emme voi juurruttaa sitä toisiin, jollei meillä itsellämme ole sitä. Voimme olla iloiset siitä, että usko on yksi hengen hedelmistä, niin että se lisääntyy kehittämällä ja pitämällä siitä huolta. (Room. 10:17) Ja miksi usko on niin tärkeä? Siksi että ”ilman uskoa on mahdotonta miellyttää [Jumalaa] hyvin”. – Hepr. 11:6.
16. a) Mitä hyve on? b) Miten se vaikuttaa kristilliseen palvelukseemme?
16 Mutta Pietari puhuu kuitenkin ponnistelun ja uskon lisäksi myös hyveestä. Tämä on tärkeä siitä syystä, että kun tulee kysymykseen todistamisemme toisille, niin kaikki ponnistelumme ja kaikki puhumisemme menee hukkaan, jollei Jehova siunaa ponnistelujamme ja pane totuuden siementä kasvamaan. Ei hyödytä yrittää uhrata ylistysuhria, jollemme elä totuuden mukaisesti. Hyve on moraalista oivallisuutta ja tarpeellista, jos aiomme olla kelvollisia niiden joukkoon, jotka ovat puetut valkoisiin viittoihin. (Ilm. 7:9) Voimme ymmärtää, että ihminen, jonka kädet ovat täynnä työtä ja joka on kuitenkin valpas puhumaan Raamatun puolesta ja joka elää sen mukaisesti, tekee paljon enemmän totuuden edistämiseksi kuin se, joka voi käyttää enemmän aikaa todistamiseen jollakin alueella, mutta joka ei elä Jumalan sanan mukaisesti. Todistamiseen käytetty aika ja ponnistelu eivät ole ainoat tekijät, jotka tuottavat hedelmää. Päinvastoin Jehova antaa kasvun, ja hän tuntee meidät; hän tietää, mitä me teemme ja millaisia me olemme.
17. Miten Raamatun tuntemus voi olla avuksi?
17 Pietari jatkaa: ”Lisätkää . . . hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä.” On helppo nähdä, miten Raamatun erinomainen, täsmällinen tuntemus auttaa meitä olemaan tehokkaita ja hedelmällisiä ihmisten saamisessa vakuuttuneiksi sen tärkeydestä. Tämä tieto auttaa meitä olemaan aina valmiit ei ainoastaan puolustamaan hyvää uutista, vaan puolustamaan sitä tehokkaasti. Eikä ainoastaan tekemään näin, vaan se auttaa myös meitä tietämään, mitä Jehova vaatii meiltä, jotta saisimme hänen suosionsa. Kun saamme tämän tiedon, niin voimme nähdä selvemmin, mikä arvo on kaiken tekemisellä hänen tavallaan, ehyin sydämin ja mielin.
18. a) Millä tavoilla voimme osoittaa itsehillintää? b) Mikä osoittaa, että Paavali naimattomana miehenä piti itsehillintää tärkeänä sen mukaan, mitä hän kirjoitti galatalaisille?
18 Tämä johtaa meidät itsehillintäkysymykseen. Miten elämämme voisi ilmaista kokosieluista antaumusta, jollemme noudattaisi Jehovan sanaa ruumiimme ja sen intohimojen valvonnassa – tai siinä, mitä teemme käsillämme, minne jalkamme johtavat meitä, mitä suumme sanoo? Kuinka voimme edistyä hengellisesti, jollei meillä ole riittävästi itsehillintää sulkeaksemme television, kun on aika tutkia? Kumpaan käytämme enemmän aikaa – television katselemiseen tai johonkin muuhun rentoutumiseen vai hengellisiin asioihin? Tämä on ajattelemisen arvoinen asia. Miten haluamme käyttää aikamme? Arvostammeko aikaa, joka meillä on Jehovan varauksena, jonka voimme käyttää ”pyhää palvelusta” koskeviin asioihin, ei vain kerran tai kahdesti viikossa vaan ”päivät ja yöt”? Kokosieluinen antaumus Jehovalle vaatii itsemme hillintää. Se merkitsee sitä, että tarmomme ja ajatustemme täytyy kohdistua Jehovaan eikä itseemme tai suuressa määrin omaan nautinnonhaluumme. – Gal. 5:16, 17, 22–24.
19. Miksi kristityt tarvitsevat kestävyyttä ja jumalista antaumusta?
19 Mutta tieto ja itsehillintäkin ovat vähäarvoisia, jollemme osoita kestävyyttä ja jumalista antaumusta pysyen lujasti totuudessa, kun kerran olemme löytäneet sen, niin kuin Luukas kirjoitti (21:19): ”Kestävyydellänne te hankitte omaksenne sielunne.” Elämäntoiveemme ovat tosiaan riippuvaiset kestävyydestä. Joidenkuiden on kestettävä ruumiillista pahoinpitelyä, niin kuin Jehovan todistajien Malawissa on täytynyt kestää. Toisten vaikeutena on saattanut olla välinpitämättömyys heidän ponnistelujaan kohtaan hyvän uutisen levittämisessä tai ystävien ja perheenjäsenten painostus ja pilkka; jotkut ovat jopa kokeneet väkivaltaista vastustusta. Mutta kuten Paavali sanoi Timoteukselle, niin ”jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. (1. Tim. 4:8) Me tarvitsemme siis sekä kestävyyttä että jumalista antaumusta pysyäksemme uskollisina tulematta toimettomiksi tai hedelmättömiksi Jumalalle suorittamassamme pyhässä palveluksessa.
20. Miten veljellinen kiintymys ja rakkaus auttavat meitä välttämään hedelmättömiksi tulemisen palveluksessamme?
20 Lopuksi Pietari käskee meitä lisäämään jumaliseen antaumukseemme veljellistä kiintymystä ja veljelliseen kiintymykseemme rakkautta. (2. Piet. 1:7) Tämä ei ulotu ainoastaan luonnolliseen perheeseemme vaan kaikkiin ihmisiin. (Gal. 6:10) Ne, jotka osoittavat aitoa kiinnostusta toisia kohtaan ja agape- eli periaatteellista rakkautta, saavat usein nähdä, että heidän ponnistuksiinsa totuuden levittämiseksi suhtaudutaan myönteisesti. Samoin kuin Jehova osoittaa rakkautta meitä kohtaan, mekin haluamme osoittaa rakkautta ja veljellistä kiintymystä kaikkia ihmisiä kohtaan. Meidän pitäisi osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan sekä vilpitöntä halua auttaa heitä hengellisesti. Tekemällä kaikkea tätä me vältymme tulemasta ”enempää toimettomiksi kuin hedelmättömiksikään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen”. – 2. Piet. 1:8.
SIUNAUKSIA TUOTTAVA PALVELUS
21, 22. a) Mikä Pietarin neuvo soveltuu jokaiseen Jumalaa hengessä ja totuudessa palvelevaan? b) Miten voimme soveltaa käytäntöön Luukkaan 13:24, 25:ssä olevat Jeesuksen sanat?
21 Pietari jatkaa rohkaisun sanojaan: ”Tehkää siksi, veljet, sitä suuremmalla syyllä kaikkenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne varmaksi, sillä jos teette näin jatkuvasti, niin ette missään tapauksessa lankea koskaan. Siten näet teille varataan runsain määrin pääsy Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan.” (2. Piet. 1:10, 11) Kuulummepa Kristuksen perillisten voideltuun jäännökseen tai ”suureen joukkoon”, niin tässä oleva Pietarin kehotus ”tehkää . . . kaikkenne” soveltuu jokaiseen, joka haluaa nauttia Valtakunnan siunauksia.
22 Nyt ei ole aika vähentää pyhää palvelustamme. Pietari vetoaa päinvastoin meihin: ”Millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa.” (2. Piet. 3:11, 12) Jeesus ei ole antanut opetuslasten tekemistä enkeleille odottaen heidän aineellistuvan suorittaakseen ”lampaitten” ja ”vuohien” erottelutyön. Hän antoi sen sen sijaan niille, jotka osoittautuvat hänen tosi seuraajikseen sekä palveluksellaan että kokosieluisella antaumuksellaan. (Ilm. 12:17) Nyt on aika miellyttää taivaallista Kuningastamme säännöllisellä Valtakunnan toiminnalla eikä uhraamalla rampaa eli puolisydämistä ylistysuhria satunnaisella tai epäsäännöllisellä palveluksella. – Mal. 1:6–8; Luuk. 13:24, 25.
23. Mitkä suurenmoiset odotteet ovat niiden edessä, jotka nyt suorittavat Jumalalle pyhää palvelusta kokosieluisella tavalla?
23 Kun täytämme elämämme kokosieluisesti suoritetulla pyhällä palveluksella, niin voimme olla vakuuttuneita kuulumisestamme niiden Harmagedonissa varjeltuvien onnelliseen joukkoon, jotka saavat iloita tämän palveluksen jatkamisesta päivät ja yöt Jumalan valtaistuimen edessä suuren ahdistuksen päätyttyä. Ja Ilmestyksen 7:17 sanoo: ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille.” Kuinka suurenmoinen odote onkaan edessämme, jos jatkamme pyhän palveluksen suorittamista Jehovalle kokosieluisella tavalla!