Miten kristityt ”eivät ole osa maailmasta”
KRISTITYT tuntevat kaikkialla Jeesuksen lausunnon, jonka hän esitti rukouksessaan Jehova Jumalalle: ”He [Jeesuksen opetuslapset] eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Joh. 17:16) Mitä tämä tarkoittaa? Mikä muodostaa ”maailman”, josta kristityt eivät saa tulla osaksi? Millä tavalla kristittyjen täytyy pysyä siitä erossa?
Apostoli Paavali sanoi kristityille, että heidän ei pitäisi käyttää maailmaa hyväkseen niin kuin muut, ”sillä”, kuten hän sanoi, ”tämän maailman näyttämö on vaihtumassa”, niin kuin nopeasti vaihtuvat kohtaukset näytelmässä. (1. Kor. 7:29–31) Ja apostoli Johannes kuvaili, mitä kristittyjen täytyy karttaa maailman ollessa kysymyksessä, kun hän kirjoitti: ”Mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” – 1. Joh. 2:16.
Moraalittomuus ja ahneus, jotka edistävät varastamista, kiristämistä, murhia ja muita rikoksia, samoin kuin materialismi ovat totisesti lähtöisin ”lihan halusta ja silmien halusta”. Ja sellaiseen väärintekemiseen kannustaa maailman pyrkimys ”elämän varallisuuden komeilevaan näyttämiseen”, mikä synnyttää vallan ja huomattavan aseman haluamista. Se edistää ylpeyttä, kansallismielisyyttä ja rotusyrjintää, mikä johtaa vihaan, sotiin ja vallankumouksiin.
Kristityn täytyy sen tähden karttaa kaikkia tällaisia maailman väärien halujen ilmenemismuotoja. Paitsi että ne eivät miellytä Isää, Jehova Jumalaa, apostoli sanoo: ”Lisäksi maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.
Harkitsehan, miten hyödytöntä on panna luottamuksensa ja toivonsa tähän maailmaan ja mennä sen mukana. Ajattele esimerkiksi Rooman imperiumin mahtavuutta ja loistoa. Kuvittele, että olisit elänyt silloin. Rooman kansalaisuutta pidettiin tavoittelemisen arvoisena asiana. Kansallismielisyys oli korkealla. Rooman keisareille poltettiin suitsutusta ikään kuin he olisivat olleet jumalia. Kuinka typerältä näyttikään kieltäytyä suorittamasta tätä toimitusta ja siten joutua kansallismielisten ihmisten vihan kohteeksi! Kuinka epäviisaalta näyttikään olla luottamatta suuren Rooman valtakunnan pysyvyyteen!
Mutta missä tämä valtakunta on nyt? Kaikki mahdollinen suuruus, mitä sillä on joskus saattanut olla, on hautautunut ajan hiekkaan. Saman kohtalon ovat kokeneet kaikki muutkin imperiumit ja valtakunnat. ”Tämän maailman näyttämö” tosiaankin vaihtelee, ja pian se häviää tyystin näkyvistä. Miksi sitten kristittyjen, joilla on kestävä toivo, pitäisi panna toivonsa ja luottamuksensa sellaiseen, mikä on ohimenevää?
PUOLUEETTOMIA MUTTA VALTAA KUNNIOITTAVIA
Jeesuksen Kristuksen seuraajina hänen opetuslapsensa tottelevat hänen sanojaan siitä, että he ”eivät ole osa maailmasta”. On erittäin tärkeää, ettei kristityllä ole mitään osaa maailman uskonnoissa eikä sen poliittisissa eikä sotilaallisissa asioissa. Kristityt ovat puolueettomia. He karttavat ekumeenisia liikkeitä ja osallistumista mihinkään maailman puolueryhmien välisiin erimielisyyksiin tai sotiin. Tämä johtuu siitä, että maailma on väärän halun noudattamisen vuoksi Jumalan vihollinen. Siitä on tullut Jumalan pahimman vihollisen, Saatanan, välikappale. Häntä kutsutaan ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”, ja hänen vihamielisyytensä Jumalaa ja Kristusta kohtaan ilmenee siitä, että hän ”on sokaissut epäuskoisten mielet, jotta Kristusta – joka on Jumalan kuva – koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi”. – 2. Kor. 4:4.
Jeesus sanoi vähän ennen kuolemaansa opetuslapsilleen: ”Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Hän sanoi myös: ”En puhu enää paljon teidän kanssanne, sillä maailman hallitsija [Saatana] on tulossa [aiheuttamaan Jeesuksen kuoleman]. Ja hänellä ei ole mitään otetta minuun.” (Joh. 14:30) Jeesus ei voittanut maailmaa sotavoimalla. Hän voitti sen siten, että hän ei tullut sen kaltaiseksi, hän ei sulautunut siihen. Oletettavasti hän olisi voinut olla maailman hallitsija vain sovittelemalla nuhteettomuudessaan Jumalaa kohtaan, mutta siten hän olisi ollut vain Saatanan alaisuudessa olevan turmeltuneen asiainjärjestelmän hallitsija. (Matt. 4:8–11) Hän odotti Jehova Jumalan antavan hänelle Valtakunnan vallan omana määräaikanaan. – Hepr. 12:2; Apt. 1:6, 7.
Jeesus asetti mallin kristityille. Lain alaisena juutalaisena hän tuomitsi juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka rikkoivat Lakia vastaan. Hän osoitti kunnioitusta vallanpitäjiä kohtaan, mutta ei koskaan asettunut kannattamaan mitään puolta poliittisissa kiistakysymyksissä. (Matt. 22:15–22) Näistä syistä maailma ja sen edustajat, varsinkin uskonnollinen aines, vihasivat häntä. – Joh. 11:47, 53; 15:17–19.
Jehovan kristityt todistajat noudattavat Jeesuksen Kristuksen antamaa mallia ja suhtautuvat kunnioittavasti asianmukaisesti virkaan asetettuihin julkisiin viranomaisiin. He tunnustavat tämän maailman hallitukset ja hallitsijat ”esivalloiksi”, joille jokaisen kristityn sielun pitäisi olla alamainen. He eivät ole alamaisia pelkästään rangaistuksen pelosta, vaan pääasiassa omantunnon tähden. (Room. 13:1, 5) He ’maksavat takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan’. (Matt. 22:21) Tämä edellyttää, että he eivät anna sitä, mikä on Jumalan – antaumusta, palvontaa, elämäänsä ja kokosieluista palvelustaan – ”keisarille”. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä apostolit sanoivat juutalaisten hallitusmiesten edessä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Jehovan todistajat tunnustavat johtoaseman periaatteen, jonka apostoli Paavali ilmaisi: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) He pitävät avioliittoa osakasjärjestelynä, jossa aviomies on ”pääosakas”, joka on vastuussa lopullisista ratkaisuista perheessä. Sekä Raamatun että lain mukaan isällä ja äidillä yhdessä on määräysvalta lasten suhteen. (Ef. 6:1) Heitä vaaditaan kasvattamaan lapsia ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, ja isällä on siinä päävastuu. – Ef. 6:4.
KIINNOSTUS YHTEISKUNTAA KOHTAAN
Jehovan todistajien tavoitteena on Raamatun opettaminen ihmisille. Tästä syystä he käyttävät aikaansa ja muita mahdollisuuksiaan niin suuressa määrin kuin voivat Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” kertomiseen ihmisille. He ymmärtävät tämän olevan mitä tärkeintä työtä, koska se osoittaa ihmisille Jumalan varaaman pysyvän huojennuksen. He eivät niin muodoin rakenna uskonnollisia laitoksia, kuten sairaaloita ja kouluja. He maksavat veroa tämänkaltaisten julkisten laitosten tukemiseksi, ja he maksavat mielellään sairaaloissa ja kouluissa saamistaan palveluksista. Mutta koska Jehovan todistajat eivät rakenna yksityisiä sairaaloita ja kouluja eivätkä liity muiden kirkkojen tai järjestöjen kanssa tekemään siten, niin merkitseekö tämä, että he eivät ole yhteiskunnallisesti valveutuneita?
Ei merkitse. Jehovan todistajilla on yhteiskunnan parhaat edut sydämellään. Tosiasiat osoittavat, että Jehovan todistajat eivät petä yhteiskuntaa eivätkä valtiota epärehellisin veroilmoituksin, riistämällä vilpillisesti toisilta tai rikkomalla lakia. Lainkuuliaisuudellaan he pikemminkin kohottavat yhteiskunnan moraalista tasoa. On yleisesti pantu merkille, että ne, jotka hyväksyvät Jehovan todistajien raamatulliset opetukset, muuttavat elämänsä ja tulevat puhtaammiksi, oikeamielisemmiksi ja lainkuuliaisemmiksi kansalaisiksi. Nykyään on maan päällä nälkää, ’ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälkä’. (Aam. 8:11, 12) Vaikka Jehovan todistajat tunnustavat sairaaloiden ja koulujen toiminnan tärkeyden, he ymmärtävät, että niiden ylläpitäminen on valtion vastuu, ja siksi he eivät luovu tärkeämmästä tehtävästään, Jumalalta saatavan elämää pelastavan tiedon viemisestä ihmisille. Tämä Jumalalta tuleva sanoma antaa ihmisille kestävää apua, rohkaisua ja toivoa. He ymmärtävät tämän Jumalan käskystä suoritetun toiminnan varaavan korkeimmantasoista kasvatusta ja hoitoa.
Koska ”tämän maailman näyttämö on vaihtumassa” ja itse asiassa häviämässä kokonaan ja koska jäljelle jää vain se, mikä liittyy Jumalan valtakuntaan, Jehovan todistajat rakentavat ainoalle pysyvälle perustalle. (1. Kor. 7:31; 1. Joh. 2:17; Hepr. 12:27, 28) Apostoli sanoo: ”Näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” (2. Kor. 4:18) Sen lisäksi että Jehovan kristityt todistajat uudistavat persoonallisuuttaan, heillä on toivo, joka auttaa heitä säilyttämään tasapainonsa hämmentyneessä maailmassa. He tietävät, että Jumalan tarkoitus on aikaansaada ”uusi maa”, jossa vanhurskaus on asuva, ja he odottavat iloiten kaikkien lihan heikkouksiensa täydellistä parantumista. – 2. Piet. 3:13.
[Kuva s. 25]
Miksi kristittyjen täytyy karttaa nykyään niin yleistä ”komeilevaa näyttämistä”?