Olkoon teillä hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan
”Olkoon teillä . . . hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – 1. Piet. 4:8.
1, 2. Miten raamatunkirjoittaja Johannes vahvistaa ”agápe”-rakkauden osoittamisen tärkeyden elämässämme?
APOSTOLI Johannes puhuu kristityille tovereilleen lähettämässään ensimmäisessä kirjeessä Jumalan rakkaudesta, joka ilmenee siinä, että hän lähetti Poikansa vapauttamaan ihmiskunnan, ja hän osoittaa, että kristittyjen tulee jäljitellä tätä rakkauden ilmaisua. Tämä ei ole valinnanvarainen asia, vaan velvollisuus, joka meillä on: toistemme rakastaminen. Hän sanoo: ”Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Joh. 4:11) Johannes korostaa siis tässä Jeesuksen ”uuden” käskyn tärkeyttä. (Joh. 13:34, 35) Kristittyjen tulee olla esimerkillisiä rakkauden osoittamisessa toisiaan kohtaan. Jehova itse on antanut esimerkin periaatteellisen rakkauden (agápē) osoittamisessa maallisia lapsiaan kohtaan. Meidän on siis tottelevaisina lapsina ja Jumalan palvelijoina noudatettava tuota esimerkkiä ja osoitettava rakkautta, ei ainoastaan Jehova Jumalaa kohtaan, vaan toisiammekin kohtaan.
2 Johannes vahvistaa jälleen tämän velvollisuuden ja osoittaa asian vakavuuden 1. Johanneksen 4:20:ssä ja 21:ssä, missä hän kirjoittaa: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” Tämä asia, agápē-rakkauden, uhrautuvan rakkauden, osoittaminen kristittyä veljeään tai sisartaan kohtaan, on siis hyvin vakava asia, koska me osoitamme siten rakastavamme Jehova Jumalaa itseään.
3. Kuka on näkyvä veljemme, jota meidän on rakastettava?
3 Kuka on näkyvä veljemme, jota meidän on rakastettava? Emmehän kai voi rajoittaa häntä vain samaan rotuun, samaan väriin tai samaan kansallisuuteen kuuluvaksi? Veljemme on sen sijaan Jehovaa palveleva toverimme paikallisessa kristillisessä seurakunnassa tai missä tahansa muussa Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnassa kaikkialla maailmassa. Hän on veljemme uskossa. (Gal. 3:26–28) Jehovan rakkaus velvoittaa meidät siis osoittamaan hellittämättömän harrasta rakkautta kristittyjä veljiämme kohtaan ja siten todistamaan olevamme tosi kristittyjä.
4. Mitä Paavali suosittelee 2. Korinttolaisille 13:5:ssä, ja mitä kysymystä näin ollen tulee kaikkien tarkastella tässä?
4 Jehovan kristityt todistajat osoittavat nykyään järjestönä tällaista rakkautta toisiaan kohtaan. Ei ole mitään taistelua kansallisuusryhmien välillä; ei ole rotuennakkoluuloa eikä -vihaa. Ja tämä on niin kuin tuleekin olla. Järjestössä on ehdottomasti tosi kristillisyyden tunnus. Mutta kysymys on: Miten me onnistumme yksilöinä tämän rakkauden osoittamisessa kristittyjä veljiämme kohtaan? Osoitammeko me yksilöinä tosi agápē-rakkautta toisiamme kohtaan? Onko meillä yksilöinä hellittämättömän harras rakkaus toisiamme kohtaan? Tässä suhteessa jokaisen on hyvä tutkia itseään Jehovan sanassa esitetyn mittapuun mukaan. On niin kuin Paavali sanoi: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” – 2. Kor. 13:5.
5. a) Onko rakkaus valinnanvarainen ominaisuus kristityillä? b) Miten laajalle kristityn rakkauden tulee ulottua?
5 Me olemme oppineet tietämään Jeesuksen ja myös Johanneksen sanoista, että rakkaus veljiämme kohtaan on välttämätön kristillinen ominaisuus. Se ei ole sellaista, jota voisimme sanoa valinnanvaraiseksi; rakkaus ei ole sellaista, että me voisimme harjoittaa sitä ainoastaan silloin, kun se meille sopii. Sen sijaan Jeesuksen käsky opetuslapsilleen, että heidän tulee rakastaa toisiaan, on todella kuninkaallinen laki, jonka tulee vaikuttaa kaikkiin tekoihimme. Me emme voi myöskään rajoittaa rakkauttamme vain muutamiin läheisiin tovereihin seurakunnassa, vaan meidän rakkautemme tulee sen sijaan ulottua käsittämään koko veljesseura kaikissa osissa maailmaa. On aivan niin kuin Pietari kirjoitti: ”Rakastakaa koko veljesseuraa.” (1. Piet. 2:17) Miten tärkeätä siis onkaan, että emme rajoita rakkauttamme, vaan että ulotamme sen käsittämään koko veljesseuran!
MITEN KRISTILLISTÄ RAKKAUTTA VELJIÄ KOHTAAN SAADAAN?
6. Miten kristitty voi alkaa saada kykyä osoittaa ”agápe”-rakkautta?
6 Koska rakkaus on niin tärkeä kristityn elämässä, niin miten kristitty sitten saa tällaista rakkautta? Nykyään on kristillisessä seurakunnassa monia, jotka ovat hyvin uusia Jehovan palvonnassaan, ja on erittäin sopivaa, että he haluavat toteuttaa kuninkaallista lakia, sitä ”uutta käskyä”, jonka Jeesus sääti seuraajilleen. Siis me ymmärrämme ensiksikin, että agápē-rakkaus on Jumalan hengen hedelmä, niin kuin Paavali osoittaa Galatalaisille 5:22:ssa. Kristityn täytyy näin ollen etsiä ja noudattaa Jumalan pyhän hengen johtoa sen järjestön yhteydessä, jota Jehova nyt käyttää maan päällä.
7. Miksi Jumalan sanan tuntemus on tärkeä sille, joka kehittää rakkauden ominaisuutta?
7 Lisäksi on Jehova Jumalan ja hänen suurenmoisten ominaisuuksiensa tunteminen mitä tärkeintä. Kristityn täytyy tässä yhteydessä oppia tietämään, mitä rakkaus oikein on ja miten se vaikuttaa hänen veljeensä ja lähimmäiseensä. Tämä tieto tulee tietysti Jumalan sanan tutkimisesta yksityisesti ja nykyään maan päällä olevan Jumalan kansan yhteydessä. Kristityn täytyy siis kehittää syvää arvostusta kaikkia Jumalan sanassa olevia totuuksia kohtaan ja tulla Raamatun ahkeraksi tutkijaksi. Pietarihan sanoi, että meidän tulee kehittää ”sanan väärentämättömän maidon” kaipuuta. – 1. Piet. 2:2.
8. Tuleeko sydän mukaan kuvaan ja miksi?
8 Sydän tulee sitten tietysti kuvaan mukaan, koska rakkaus on etusijassa sydämen ominaisuus. Pietari kirjoitti siitä syystä: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” (1. Piet. 1:22) Kun omaa oikean tiedon siitä, mitä agápē-rakkaus on ja miten se toimii, niin sydäntä voidaan ohjata ja suunnata oikealla tavalla rakkauden osoittamisessa ennen kaikkea Jehovaa, rakkauden Jumalaa, kohtaan, ja sitten veljiä ja lähimmäistä kohtaan. Kun kristitty on kehittänyt tällaista rakkautta sydämessään, niin se tekee hänelle lopulta mahdolliseksi antautumisen Jehovalle, rakkauden Jumalalle, ja sitten antautumisensa toteuttamisen panemalla täytäntöön Jehovan lait ja ohjaamalla elämäänsä päivittäin Jumalan sanasta löytyvien periaatteitten mukaan. – 1. Joh. 5:3.
9, a) Mikä on toisinaan vaikeampaa kuin Raamatun tuntemuksen hankkiminen tai saarnaaminen? b) Miten tärkeä ”agápe”-rakkaus on kristitylle, kun on kysymys hänen suhteestaan veljiinsä?
9 Joidenkuiden kristittyjen ei ehkä ole kovin vaikeata täyttää mieltänsä Jehovan ja hänen lakiensa ja vaatimustensa tuntemisella, ja kenties he menevät mielellään saarnaamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille. Mutta toisinaan on totuuden mukainen eläminen ja oppiminen ’rakastamaan toisiaan hellittämättömän hartaasti sydämestä’ vaikeampaa näille samoille henkilöille kuin pelkkä tiedon hankkiminen käskyistä, laeista ja periaatteista tai julkinen saarnaaminen. Tässä kristityn täytyy oppia mukautumaan periaatteisiin, jotka koskevat hänen asenteitaan, käytöstään ja suhdettaan toisiin seurakunnassa, ja juuri tässä on agápē-rakkaus hyvin, hyvin tärkeä. Tämä merkitsee sitä, että kristityn täytyy oppia elämään kaiken totuuden mukaisesti totellen sydämestään.
10. Minkä varoituksen Johannes antaa rakkaudesta, ja miten siis tulee kristityn oikein ohjata rakkauttaan?
10 Jos me rakastamme veljiämme, niin meidän täytyy poistaa kaikki, mikä olisi omiaan erottamaan meidät kenestäkään heistä. Meidän täytyy olla huolellisia, ettemme ala rakastaa vääriä asioita. Siksihän Johannes, koska hän rakasti kristittyjä veljiään, varoitti heitä rakastamasta maailmaa. Hän sanoi: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” (1. Joh. 2:15, 16) Jos joku alkaisi siis rakastaa maailmaa tai sitä, mikä maailmassa on, niin hän olisi suunnannut rakkautensa väärään kohteeseen. Hän erottautuisi veljistään, jotka eivät rakasta maailmaa eivätkä maailmallisia asioita. Häntä ei pian tavattaisi veljiensä joukosta seurakunnan kokouksissa eikä kristillisessä kenttäpalveluksessa, vaan hän etsisi maailmallisia seuralaisia tai maailmallisia harrastuksia eikä kristittyjä veljiään. Kuinka huolellisia meidän siis täytyykään olla sen suhteen, että pidämme rakkautemme oikeassa kohteessa ja etsimme aina niiden seuraa, jotka palvovat Jehovaa niin kuin mekin palvomme!
11. a) Millä tavalla toisiin kohdistuvan todellisen ”agápe”-rakkauden tulee estää meitä ajattelemasta? b) Jos me emme osoita tosi rakkautta veljiämme kohtaan, niin mihin se vaikuttaa?
11 Todellisen periaatteellisen rakkauden tulee saada meidät ajattelemaan toisia eikä vain itseämme ja omia harrastuksiamme väittäen, että meillä on oikeus tehdä niin ja niin siitä välittämättä, miten se ehkä vaikuttaa toisiin. Meidän on siis ajateltava henkilökohtaista ulkonäköämme ja henkilökohtaisia harrastuksiamme, jotta emme näissä suhteissa saattaisi ketään pois tasapainosta seurakunnassa tai kompastuttaisi sellaista. (2. Kor. 6:3, 6) Meidän tulee valvoa käytöstämme, puhettamme ja seuraamme pitäen mielessä, ei vain omia toiveitamme tai etujamme, vaan veljiemme edut ja ajatellen, miten se, mitä me teemme tai sanomme, voi vaikuttaa heihin. (Fil. 2:4) On hyvä pitää mielessä, että jollei agápē-rakkaus kehity meissä oikealla tavalla, niin se vaikuttaa todella Jehovaan omaamaamme suhteeseen. Muista Johanneksen sanat: ”Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” – 1. Joh. 4:20.
JÄLJITELLEN JEHOVAN RAKKAUTTA
12. Millaisen esimerkin Jehova antaa meille tässä rakkautta koskevassa asiassa, ja mitä Pietari neuvoo meitä sen vuoksi tekemään?
12 On hyvä ottaa myös huomioon, että Jehova rakastaa meitä kaikkia, ja me kaikki olemme epätäydellisiä. Jehova ei siis rajoita rakkauttaan vain muutamiin seurakunnassa, vaan hän on halukas rakkaudellisen järjestelynsä perusteella antamaan anteeksi erehdyksemme ja hairahduksemme ja hyväksymään rakkaudellisen palveluksemme. Hellittämättömän harras sydämestä lähtevä rakkaus veljiämme kohtaan perustuu siis totuuteen ja sen aitoon arvostukseen, miten kallisarvoisia veljemme ovat Jehovan silmissä. Pietari neuvoi: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä. Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurkumatta. Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Piet. 4:8–10) Jehova antaa siis kullekin lahjan käytettäväksi Jumalan palveluksessa, ja hän hyväksyy palveluksemme epätäydellisyyksistämme, heikkouksistamme ja puutteistamme huolimatta. Jos rakastamme veljiämme, niin kuin Jehova rakastaa meitä, niin meidän pitäisi kyetä katsomaan heidän erehdystensä ja virheittensä yli ja oppia työskentelemään läheisesti KAIKKIEN kanssa seurakunnassa peittäen toisten virheet rakkaudella.
13. Miten vanhimmat voivat osoittaa rakkautta seurakunnan toisia vanhimpia kohtaan?
13 Tämä pitäisi erityisesti paikkansa kristillisten seurakuntien virallisista vanhimmista. Keidenkään vanhinten ei pidä tuntea olevansa toisia vanhimpia ylempiä siksi, että he ovat olleet Jumalan järjestössä kauemmin tai että heidät on nimitetty vanhimmiksi paljon aikaisemmin. Heidän tulee sen sijaan arvostaa toisia vanhimpia ja kunnioittaa heidän merkitystään ja ihmisarvoaan Jumalan silmissä kunnioittaen heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan sikäli kuin ne perustuvat Jumalan sanaan. Jehova ei tee erotusta sen mukaan, miten kauan joku on palvellut tai miten kauan hän on ollut vanhimpana. Niiden, jotka ovat saattaneet olla kauemmin Jehovan palveluksessa, ei pidä yrittää tyrkyttää pakolla ajatuksiaan tai mielipiteitään toisille vanhimmille, vaan heidän tulee oppia työskentelemään heidän rinnallaan rakkaudessa antaen heille asianmukaisen kunnioituksen heidän palvelus-”lahjastaan” ja sen käytöstä nimitettyinä vanhimpina.
14. Minkä neuvon Paavali antaa yhteistoiminnasta vanhinten kanssa, ja miten kaikki seurakuntalaiset voivat soveltaa tätä?
14 Sama soveltuu todellisuudessa kaikkien Jumalan seurakunnassa olevien työskentelyyn vanhinten kanssa. Kukaan vanhimmista ei ole täydellinen, joten meidän täytyy varoa suurentelemasta kenenkään vanhimman virheitä tai inhimillisiä epätäydellisyyksiä ja olemasta taipuvaisia suhtautumaan väheksyen hänen Jumalan sanaan perustuviin neuvoihinsa tai opetuksiinsa. Me emme voi jättää huomioon ottamatta jonkun vanhimman neuvoja vain siksi, että hänessä saattaa olla joitakin omalaatuisuuksia, joista emme pidä. Ei, vaan meidän täytyy jättää huomioon ottamatta virheet ja epätäydellisyydet ja katsoa sen sijaan vanhimman rakkautta Jehovaa kohtaan ja intoa Hänen palveluksessaan ja oppia kunnioittamaan kaikkia vanhimpia ja olemaan yhteistoiminnassa heidän kaikkien kanssa seurakunnassa. Paavali tähdentää tätä seikkaa Heprealaisille 13:17:ssä, missä hän sanoo: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” Kuinka hyvä onkaan, että veljet työskentelevät läheisesti vanhinten kanssa ja osoittavat sydämellistä rakkautta heitä ja heidän suorittamaansa erinomaista työtä kohtaan!
15. Miten sinä soveltaisit 1. Timoteukselle 1:5:tä tässä asiassa, joka koskee toistensa rakastamista hellittämättömän hartaasti sydämestä?
15 Niin, rakkauden kaikkia veljiämme kohtaan tulee lähteä puhtaasta sydämestä, ja sen täytyy olla kokosydämistä. Muista mitä Paavali sanoi Timoteukselle: ”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta.” (1. Tim. 1:5) Tämä merkitsee sitä, että sydämemme on totuuden puhdistama, ja jos me näemme itseltämme puuttuvan jossakin suhteessa rakkautta veljiämme kohtaan, niin meidän tulee antaa totuuden puhdistaa elämämme käyttämällä useammin Jumalan sanaa. Puhtaan sydämen tulee saada meidät tervehenkiseen, vilpittömään ja avuliaaseen suhteeseen kaikkien seurakunnan veljien kanssa. Omatuntomme on silloin hyvä omatunto, koska se on levollinen. Me olemme silloin varmoja siitä, että teemme oikein. Rakkautemme on helposti toisten havaittavissa, sillä se ei ole ulkokultaista näyttelemistä eikä vain näön vuoksi tehtyä. Tosi rakkaus on jumalinen ominaisuus, puhdas sisäinen ominaisuus, joka on todellinen ja lähtee hyvästä, puhtaasta sydämestä.
16. Millä tavalla vanhinten tulee antaa neuvoja, jos heillä on tosi rakkautta veljiään kohtaan?
16 Ne, jotka ovat vanhimpia jossakin seurakunnassa, voivat osoittaa tätä sydämellistä rakkautta veljiään kohtaan olemalla hienotunteisia siinä, miten he puhuvat heille. Tässä tapauksessa on nöyryys varmasti välttämätön. Vanhimman ei pidä olla ylpeyden täyttämä ja ajatella olevansa toisia parempi seurakunnassa. Jokainen on seurakunnassa arvokasta omaisuutta, yksi Jehovan ”lampaista”. (Joh. 10:16) Vanhinten täytyy siis puhuessaan toisille ja antaessaan neuvoja ajatella, miten heidän sanansa ja tekonsa vaikuttavat toisiin. Heidän neuvonsa tulee antaa nöyrällä ja huomaavaisella tavalla. Galatalaiskirjeen 6. luvun 1. jae osoittaa, että ”lempeyden henki” on välttämätön, kun yritetään auttaa veljeä hengellisesti. Tämä on siis rakkaudellinen menettelytapa; toinen koettaa vilpittömästi auttaa toista eikä asettua toisia korkeammalle eli tärkeämmäksi asemansa vuoksi.
KAIKKI VOIVAT OSOITTAA HELLITTÄMÄTTÖMÄN HARRASTA ”AGAPE”-RAKKAUTTA
17, 18. Miten me voimme noudattaa Paavalin ohjetta a) neuvoa ”vakavasti häiriön aiheuttajia” ja b) puhua ”lohduttavasti masentuneille sieluille”?
17 Apostoli Paavali antoi 1. Tessalonikalaisille 5:14:ssä hyvän neuvon sen suhteen, miten me KAIKKI jokaisessa seurakunnassa olevat voimme avartua ottamaan huomioon veljiemme tarpeet ja siten avartua rakkaudessamme toisiamme kohtaan: ”[Me] kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia.” Hän ei puhunut tässä vain seurakunnan vanhimmille vaan KAIKILLE seurakuntalaisille. Me saatamme joskus nähdä seurakunnassa jonkun, joka on kenties käyttäytymäisillään huonosti, ja silloin olisi sopiva aika noudattaa Paavalin ohjetta ’neuvoa vakavasti häiriön aiheuttajaa’. Tämä ei merkitse sitä, että me nuhtelisimme ankarasti veljeä tai kenties alkaisimme juoruta siitä, mitä hän tekee. Ei, meidän on sen sijaan rakkaudellisesti ja tahdikkaasti yritettävä auttaa veljeämme henkilökohtaisesti ja osoittaa hänelle oikea suunta kannustaen häntä oikeisiin tekoihin ja hylkäämään väärät teot. Tietysti jos näemme jotakin, mikä on hyvin vakavaa, niin silloin olisi hyvä keskustella asiasta jonkun vanhimman kanssa, joka voi antaa tarvittavia neuvoja häiriön aiheuttajalle.
18 Paavali kirjoitti myös, että meidän tulee puhua ”lohduttavasti masentuneille sieluille”. (1. Tess. 5:14) Useissa seurakunnissa on niitä, jotka ovat ikääntyneitä, ehkäpä raihnaisia, ja jotka saattavat olla masentuneita, koska eivät kykene suorittamaan kenttäpalvelusta niin kuin ennen. He voivat tuntea olevansa jossakin määrin avuttomia ja puutteellisia kyvyiltään. Me voimme auttaa sellaisia hengellisesti tarpeen ilmaantuessa ja osoittaa heille, kuinka paljon kaikki seurakuntalaiset arvostavat heidän hyvää esimerkkiään kokouksissa käymisessä ja palveluksessa, vaikka se olisikin vähäistä, ja rohkaista heitä millä tavalla tahansa voimme.
19. Miksi joku veli voi olla heikko joissakin suhteissa, ja miten me voisimme ’tukea heikkoja’?
19 Paavali neuvoi tässä samassa kohdassa myös ’tukemaan heikkoja’. Ehkä olet huomannut joitakuita, jotka ovat heikkoja saarnaamistyössä tai kokouksissa käynnissä. Voisit rakkaudellisesti puhua sellaisille veljille ja yrittää rohkaista heitä ja joissakin tapauksissa tehdä käytännöllisiä järjestelyjäkin heidän auttamisekseen. Tai me saatamme havaita jonkun tulevan heikoksi uskossa, kenties siksi, että hän rakentelee teorioita tulevaisuudesta. On joitakuita, jotka tekevät aina kysymyksiä, joihin ei ole raamatullisia vastauksia, ja kun vanhimmat tai toiset seurakunnassa olevat eivät voi vastata heidän kysymyksiinsä, niin he alkavat epäillä ennustusten täyttymistä tai jopa epäillä, käyttääkö Jehova järjestöään nykyään. Miten me voimme auttaa tällaisia heikkoja? Me voimme toki kannustaa heitä tajuamaan seurakunnan arvon ja näkemään, miten Jehova käyttää järjestöään nykyään hyvän uutisen saamiseksi saarnatuksi! Tämähän on työ, josta Jeesus sanoi, että se täytyy tehdä, ja mikä muu järjestö tekee sitä? (Matt. 24:14; 28:19, 20) Jeesus sanoi myös, että oli oleva ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”-luokka, joka oli varaava hengellistä ruokaa Jumalan kansalle, ja Jehovan kansaan kuuluvat ovat nykyään ainoita hengellisesti hyvin ravittuja, koska he pitävät yhteyttä tähän ”orjaan”. (Matt. 24:45, 46) Sen välityksellä olemme tulleet läheiseen yhteyteen Jehovan, hänen Poikansa ja maan päällä olevan kansansa kanssa. Minne päin me voisimme kääntyä, jos jättäisimme nyt Jumalan järjestön? Ei ole mitään missään muualla! (Joh. 6:66–69) Tämä on ainoa järjestö, jota hän käyttää, ja jos me itse olemme vakuuttuneita tästä, niin meidän pitäisi kyetä auttamaan toisia, jotka ovat heikkoja uskossa.
20. Mitä Paavali tarkoitti, kun hän käski olemaan ”pitkämielisiä kaikkia kohtaan”?
20 Paavali kirjoitti myös: ”Olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tess. 5:14) Meidän tulee siis sisällyttää huomaavaisuutemme ja veljellisen rakkautemme piiriin jokainen seurakunnassa oleva. Meidän tulee olla halukkaita sivuuttamaan jokaisen heikkoudet ja epätäydellisyydet ja olemaan pitkämielisiä kaikkia eikä vain muutamia kohtaan silloin kun näemme sen helpoksi. Meidän täytyy oppia olemaan kärsivällisiä eikä moittimishaluisia, vaativia tai toisia arvostelevia. 1. Tessalonikalaisille 5:15:n mukaan me haluamme katsoa, ”ettei kukaan maksa pahaa pahalla kenellekään toiselle, vaan [pyrkii] aina siihen, mikä on hyvää [toisillemme] ja kaikille muille”. Paavali sanoi saman luvun 13. jakeessa: ”Säilyttäkää rauha keskuudessanne.” Meidän tulee näin ollen koettaa aina olla rauhassa veljiemme kanssa.
21. Miten rakkautemme tulisi ilmetä kristillisissä kokouksissa?
21 Veljiimme kohdistuvan rakkauden tulee olla ilmeinen, ei uinuva. Siihen tulee sisältyä huomaavaisuus veljiämme kohtaan. Kun me esimerkiksi menemme seurakunnan kokouksiimme, niin on hyvä, ettemme puhu ainoastaan niille, jotka tunnemme hyvin, vaan että tähyilemme myös uusia ja arkoja tai syrjään vetäytyviä ja sisällytämme heidätkin tervehdyksiimme ja keskusteluihimme. Siten me rohkaisemme heitä ja autamme heitä rentoutumaan ja nauttimaan veljien seurasta. Me emme halua sivuuttaa lapsiakaan. Rakkautemme tulee johtaa meitä keskustelemaan heidänkin kanssaan ja kiittämään heitä heidän hyvistä yrityksistään Jehova Jumalan palvelemisessa. Meidän tulee antaa heidän tietää, kuinka paljon me arvostamme heidän hyvää esimerkkiään, jonka he antavat kenttätyössä, ja heidän hyvää käytöstään koulussa ja kotona. Siten me kannustamme heitä rakkaudellisesti jatkamaan Jehova Jumalan palvelemisen oikealla tiellä.
RAKKAUDEN OSOITTAMINEN AINEELLISELLA TAVALLA
22. a) Millä tavoilla meidän on ehkä joissakin tapauksissa ilmaistava rakkauttamme, ja miten Jeesus antoi oikean esimerkin? b) Mm. millä tavoilla me voisimme osoittaa rakkautta aineellisesti?
22 Sitä mukaa kuin etenemme tämän vanhan järjestelmän ”lopun ajassa”, me havaitsemme tarpeelliseksi vetäytyä lähemmäksi toisiamme kaikkina aikoina rakkauden yhdyssiteessä osoittaen hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan. Saattaa tulla tapauksia, jolloin näemme veljiemme tarvitsevan apua, ja kuinka hyvä onkaan, että tunnemme heidät hyvin ja rakastamme heitä! Se saattaa toisinaan merkitä enemmän kuin pelkkää hengellistä apua, sillä saattaahan olla tarvetta aineellisesta avusta. Johannes kirjoitti tästä tarpeesta 1. Johanneksen 3:17:ssä ja 18:ssa: ”Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Jos osoitamme rakkautta veljillemme aineellisella tavalla, niin jäljittelemme jälleen Jeesuksen asettamaa hyvää esimerkkiä. Mehän muistamme, että hän ruokki toisinaan kansanjoukkoja aineellisella ruoalla samoin kuin hengellisellä ravinnolla, niin että ihmiset voivat palata turvallisesti koteihinsa nääntymättä tiellä. (Matt. 14:14–21; 15:32–38) Me voimme ehkä toisinaan osoittaa rakkautta myös aineellisella tavalla. Kristityt veljemme tai sisaremme saattavat tulla sairaiksi. Silloin voimme osoittaa hellittämättömän harrasta rakkautta esimerkiksi viemällä heille ruokaa, auttamalla heidän kotinsa siivoamisessa tai käymällä heidän asioillaan. Toiset saattavat tarvita apua päästäkseen kokouksiin, ja meillä on ehkä auto käytettävissämme. Me voisimme osoittaa rakkautta käytännöllisellä tavalla viemällä heidät kokouksiin kanssamme. On tosiaan useita keinoja, joilla käytännöllistä rakkautta voidaan osoittaa nyt ja tulevaisuudessa antamalla tarvittavaa apua aineellisella tavalla.
23. Mitä meiltä saatettaisiin vaatia jonakin päivänä, jos meillä on hellittämättömän harras rakkaus veljiämme kohtaan?
23 Kaikilla Jumalan palvelijoilla on nykyään pulmia, ja merkit viittaavat siihen, että pulmat lisääntyvät. On sen tähden viisasta tutustua hyvin veljiimme ja osoittaa aina hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan. Mehän tiedämme elävämme ”viimeisiä päiviä”, ja Saatanakin tietää sen. Kun hän näkee aikansa olevan lyhyt, niin hän aiheuttaa useita pulmia maan kansoille. Mahdollisesti meidän kaikkien on kohdattava tilanteita, joissa jopa henkemmekin on vaarassa. Silloin meitä saatetaan vaatia osoittamaan sellaista rakkautta kuin Jeesus osoitti, siihen asti, että annamme henkemme veljiemme puolesta. Jehovan todistajien vuoden 1974 Vuosikirja (engl.) esittää hyviä esimerkkejä siitä, miten veljemme natsi-Saksassa auttoivat rakkaudellisesti toisiaan kauhean vainon kohdatessa. Heillä oli totisesti hellittämättömän harras rakkaus toisiaan kohtaan, ja he ilmaisivat rakkauttaan sekä hengellisesti että aineellisesti auttaessaan toisiaan jatkamaan uskollisina Jehovan palveluksessa ja suojellessaan toisiaan hinnalla millä hyvänsä. Haluatko sinä tehdä samoin? Tahdotko rakkaudellisesti suojella veljiäsi pettämättä heitä koskaan, milloinkaan? Meidän henkemme saattaa lähitulevaisuudessa olla riippuvainen tällaisesta rakkaudesta toisiamme kohtaan.
24. Miksei kristitty tarvitse yksityiskohtaisia sääntöjä joka tilanteesta, kun on kysymys rakkauden osoittamisesta hänen veljiään kohtaan?
24 Juuri nyt voimme kaikki rakentaa toisiamme agápē-rakkauden hengessä. Me emme tarvitse sääntöjä ja määräyksiä, jotka sanovat meille, milloin meidän tulee rakastaa toisiamme. Muista, että rakastamista koskeva Jeesuksen käsky osoitti, ettei meidän tule pidättyä vaan ottaa aloite rakkauden osoittamisessa veljiämme kohtaan kaikkina aikoina. Jos meillä on hellittämättömän harras rakkaus veljiämme kohtaan, niin sydämemme pakottaa meidät suomaan kaikkea mahdollista apua, milloin ja missä hyvänsä sitä tarvitaan. Me olemme näin ollen tosi kristittyinä huomattavia rakkauden osoittamisessa toisiamme kohtaan, ja maailma tunnistaa rakkauden tunnusmerkin.
25, 26. a) Miten tosi rakkaus vaikuttaa, kuten 1. Korinttolaisille 13:4–7 osoittaa? b) Miksi on kovin tärkeätä rakastaa toisiamme hellittämättömän hartaasti sydämestä?
25 1. Korinttolaisille 13:4–7 kertoo Paavalin erinomaisen kuvauksen siitä, miten tosi kristillisen rakkauden tulee vaikuttaa. Hän sanoo: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.” Ja sitten apostoli lisää 8. jakeessa: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” Sellaista rakkautta ei vaadita ainoastaan vanhimmilta ja avustavilta palvelijoilta, vaan kaikilta kristityiltä, joita kutsutaan nykyään Jehovan todistajiksi.
26 Niin, kuten Paavali sanoi, ”rakkaus ei koskaan häviä”. Kristitty ei saa milloinkaan lakata rakastamasta, eikä ole mitään rakastamisen rajaa eikä lakia, joka voi hidastaa sitä. Tosi rakkautta voidaan harjoittaa mihin aikaan ja missä paikassa tahansa. Paavali sanoi Roomalaisille 13:8:ssa, että rakkaus on ainoa velka, jota kristityillä tulee olla toisiaan kohtaan. Tämän järjestelmän loppu lähestyy nyt nopeasti. Näin ollen TÄMÄ aika kaikista ajoista on aika, jolloin tulee omata ’hellittämättömän harras rakkaus toisiaan kohtaan’. (1. Piet. 4:8) Eikö ole totta, että me toivomme Jumalan palvelijoina elävämme toistemme kanssa ikuisesti? Se merkitsee sitä, että meidän tulee haluta myös rakastaa toisiamme ikuisesti. Nyt on siis aika vahvistaa läheisiä siteitämme kristittyinä ja kehittää kykyä rakastaa toisiamme hellittämättömän hartaasti sydämestä jäljitellen siten rakkaudellista Jumalaamme Jehovaa.