Totuuden sanan käsitteleminen oikein

”Tee kaikkesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” – 2. Tim. 2:15, Um.

 1. Mihin Jumalan sanaa verrataan, ja miten meidän siis tulee suhtautua sen käyttämiseen?

JUMALAN sana on elävä ja voimallinen elämässämme. Se voi miekan tavoin erottaa sielun ja hengen. (Hepr. 4:12) Se tunkeutuu tekojemme syihin asti. Se tekee eron sen välillä, miltä me näytämme elävänä sieluna ja mitä me todellisuudessa olemme sydämeltämme, asenteeltamme ja hengeltämme. Koska Jumalan sanaa verrataan miekkaan, niin me haluamme varmistautua siitä, että käytämme sitä taitavasti. Me haluamme varoa, ettemme käytä näin terävää välinettä väärällä tavalla, vaan että käytämme sitä, niin kuin Paavali neuvoi, ”oikein”. Kun ryhdymme lukemaan ja tutkimaan Jumalan sanaa, niin haluamme tehdä sen sellaisella tavalla, että saamme selville oikean merkityksen ja ymmärrämme selvästi, mitä se sanoo.

 2. Miten meidän ei pidä katsella Raamattua, ja mitkä kysymykset olisivat näin ollen sopivia, kun luemme jotakin osaa Raamatusta?

² Tekstiyhteys eli aineisto, joka ympäröi lukemaamme jaetta, saattaa usein auttaa meitä ymmärtämään ja soveltamaan sen oikealla tavalla. Me haluamme muistaa, ettei Raamattu ole hajanaisten, erillisten jakeitten kokoelma, joka olisi koottu yhteen umpimähkään ja sopiva käytettäväksi missä olosuhteissa tahansa jonkin sellaisen kohdan todistamiseksi, jonka voimme ajatella olevan oikein. Meidän täytyy päinvastoin saada kokonaiskuva, kun luemme Jumalan sanaa. Me haluamme kysyä, kuka puhuu, kenelle, mistä asiasta ja koskeeko raamatunkohta vain jotakin nimenomaista aihetta. Tämä on tärkeätä, jos aiomme ’käsitellä totuuden sanaa oikein’.

MUUTAMIA ESIMERKKEJÄ

 3. Mikä taustatieto auttaa ymmärtämään 2. Tim. 2:15:n oikein?

³ Tarkastelkaamme asian valaisemiseksi Paavalin Timoteukselle kirjoittamia sanoja 2. Tim. 2:15:stä. Hän sanoo siinä (Um): ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” Nämä sanat kirjoitettiin Jumalan totuuteen hyvin perehtyneelle henkilölle, joka teki Jumalan tahdon. Me tiedämme tämän siitä, mitä Paavali kirjoitti aikaisemmin Timoteukselle, kuten on kerrottu tämän kirjeen alussa. Paavali sanoi Timoteukselle: ”Mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.” (2. Tim. 1:1, 2, 5) 2. Tim. 2:15:een merkityissä sanoissaan Paavali kertoi Timoteukselle, miten tulee antaa ohjeita kristityille, niille, jotka kuuluivat Jumalan seurakuntaan. Vaikka pitääkin paikkansa, että kristityn tulee käyttää totuuden sanaa oikein puhuessaan epäuskoisten kanssa, niin Paavali ei sanonut tässä tapauksessa Timoteukselle, miten tulee käännyttää epäuskoisia kristillisyyteen. Tämä ilmenee siitä, mitä Paavali sanoi hänelle hänen opetuksestaan: ”Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi . . . niin kehoitan nytkin.” Tästä käy ilmi, että jotkut kristillisessä seurakunnassa olevat opettivat vieraita oppeja eivätkä ’käsitelleet totuuden sanaa oikein’. Paavali neuvoi Timoteusta myös: ”Minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville [uskollisille, Um] miehille, jotka sitten ovat soveliaita [riittävän päteviä, Um] muitakin opettamaan.” (1. Tim. 1:3, 4; 4:16; 2. Tim. 2:2) Jälleen mainitaan tärkeän tiedon antaminen uskollisten miesten haltuun, jotka myös voivat opettaa toisia pätevällä tavalla, mikä todistaa edelleen, että Timoteus toimi kristillisessä seurakunnassa olevien kanssa. Hänen piti käyttää totuutta veljiensä hyödyksi ja ohjaukseksi.

VÄLTÄ RAAMATUNKOHTIEN VÄÄRISTELYÄ MINKÄÄN ASIAN TODISTAMISEKSI

 4. a) Osoita, miten pitkälle kristikunnan papit menevät Matt. 10:28:n soveltamisessa väärin. b) Mikä on tämän raamatunkohdan oikea merkitys, sikäli kuin ihmissielusta on kysymys?

⁴ On välttämätöntä, että kartamme tahallamme soveltamasta väärin mitään raamatunkohtaa esittämämme asian todistamiseksi. Kristikunnan papit syyllistyvät usein juuri tähän. Ottakaamme esimerkiksi Matt. 10:28, mistä luemme: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [Gehennaan, Um].” Papit viittaavat Jeesuksen sanojen alkuosaan todistaakseen, että sielu on kuolematon ja että se ei voi kuolla. Niinkö Jeesus todella sanoi? Voisi näyttää siltä, jos pysähdyt keskelle jaetta. Mutta jos luet jakeen loppuosan, niin näet, että Jeesus selvästi osoitti vääräksi sielunkuolemattomuusopin, kun hän sanoi, että tulee pelätä häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa. Kun ’totuuden sanaa käsitellään oikein’, niin oikea näkemys eli merkitys käy ilmi.

 5. a) Miten jotkut selittävät 1. Piet. 4:6:n? b) Mikä tämän jakeen oikea merkitys on, ja mitkä lisätodisteet voit mainita Raamatusta?

⁵ Sielunkuolemattomuusoppiin liittyy läheisesti joidenkuiden uskomus, että ihmisen henki elää edelleen ja on persoonallisuudeltaan sama ihmisen kanssa. 1. Piet. 4:6 lainataan tämän katsantokannan tueksi. Me luemme siitä: ”Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.” Siihen ajatukseen uskovat, että henki on älyllinen olento, joka jää eloon ruumiin kuollessa, väittävät Pietarin tässä todistavan tämän, kun hän mainitsi evankeliumia julistetun kuolleille. Onko näin? ’Käsitelläksemme Jumalan sanaa oikein’ meidän täytyy antaa sen puhua puolestaan. Tarkoittiko Pietari siinä ihmisiä, jotka olivat ruumiillisesti kuolleita? Koska ruumiillisesti ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn. 9:5), niin nämä Pietarin mainitsemat kuolleet ovat samoja, joista Jeesus puhui, kun hän sanoi: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa”, ja niitä, joita apostoli Paavali tarkoitti kirjoittaessaan: ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” Jokainen elossa oleva, joka on kuollut Jehovan silmissä, voi herätä elämään hengellisessä merkityksessä, kun hän kuulee Jumalan sanaa, katuu ja seuraa Herraa Jeesusta. Kirjaimellisesti kuolleille on toivona ylösnousemus ja tilaisuus kuulla sitten hyvä uutinen ja tulla tuomituksi. – Matt. 8:22; Ef. 2:1.

 6. a) Miten Jes. 14:12–16 on selitetty? b) Mikä on raamatullinen selitys? c) Kuka näin ollen on Lucifer, jonka Jes. 14:12–16 mainitsee, ja kenen asennetta hän heijastaa?

⁶ Myös Jehovan kansaan kuuluvien on oltava raamatunkohtia soveltaessaan varovaisia, niin että he saarnatessaan ja opettaessaan esittävät Jumalan sanaa oikein. Ottakaamme esimerkiksi toisinaan esitetty maininta, että yksi Saatanalle annetuista nimistä on Lucifer. Jotkut voivat viitata Jesajan 14. luvun jakeisiin 12–16. Englantilaisen Hyväksytyn käännöksen (Kuningas Jaakon käännöksen) mukaan 12. jae kuuluu: ”Kuinka olet pudonnut taivaasta, oi Lucifer, aamun poika! kuinka sinut on kaadettu maahan, sinut, joka heikensit kansat!” Sana ”Lucifer” on käännetty heprealaisesta sanasta heelél, ’loistava’. Heelél ei ole tässä käytettynä persoonanimi eikä arvonimi vaan päinvastoin sana, joka kuvaa Nebukadnessarin sukuhaaraan kuuluvien Babylonian kuningasten hallitsijasuvun omaksumaa loistoisaa asemaa. Ei olisi oikein sanoa, että Saatanaa kutsutaan tässä Luciferiksi, ikään kuin se olisi yksi hänen nimistään. Tämä lausunto tarkoittaa ensi sijassa Babylonian kuningasta, sillä tämä on 4. jakeen mukaan ”sananparsi Babylonian kuningasta vastaan” (Um). Myös tämän 14. luvun jakeet 15 ja 16 sanovat, että tämä ”loistava” (Lucifer) syöstään ”tuonelaan” eli šeoliin, joka on ihmiskunnan yhteinen hauta eikä Saatanan pysyvä olinpaikka. Lisäksi pitää paikkansa, että ne, jotka näkevät tämän ”loistavan” syöstävän tähän tilaan, sanovat: ”Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat?” Saatana ei ole mies vaan näkymätön henkiluomus. Vaikka siis Babylonian kuningas kuvastikin isänsä Saatanan asennetta, niin sana Lucifer ei kuitenkaan ollut Saatanalle annettu nimi. Kun me ’käsittelemme totuuden sanaa oikein’, me olemme valmiit puhumaan Jumalan selviä lausuntoja sellaisina kuin ne on Raamattuun painettu.

 7. a) Miksi Raamatulle ei tehdä vääryyttä, kun sopivasti valittuja kohtia käytetään tiettyjen kohtien todistamiseksi, ja kenen esimerkki meillä on näin tehdessämme? b) Osoita, miten apostoli Paavali on saattanut Heprealaisiin kirjoituksiin viittaamalla todistella, että Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista.

⁷ Jumalan sanalle ei tehdä kuitenkaan mitään vääryyttä, kun hänen palvelijansa käyttävät eri osista Raamattua valittuja sopivia kohtia oppikysymysten todistamiseksi. Vaikka Jumalan sanan vastustajat toisinaan syyttävätkin, että Jehovan todistajat käyttävät epärehellisesti hajallaan olevia raamatunkohtia todistaakseen oppejaan, niin me tiedämme hyvin, kun olemme tutkineet Raamattua, että Jeesus ja hänen apostolinsa käyttivät valikoituja kohtia eräitten perustotuuksien todistukseksi. Kun esimerkiksi Jeesusta kiusattiin erämaassa 40-päiväisen paastonsa lopussa, niin hän vetosi Jumalan sanan eri kohtiin Saatanan todistelujen kumoamiseksi. (Matt. 4:3–10; 5. Moos. 8:3; 6:13, 16; 5:9) Apostoli Paavalikin käytti tätä menettelytapaa opettaessaan juutalaisia synagoogassa. Apt. 17:2, 3:ssa oleva kertomus sanoo: ”Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti [todistaen viittauksin, Um], että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ’Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus’.” – Ks. Ps. 22:8, 9; Jes. 50:6; 53:3–5; Ps. 16:8–10.

RAAMATUNKOHTIEN MERKITYS ON USEIN TEKSTIYHTEYDEN KÄTKÖSSÄ

 8. a) Miksi tulee välttää soveltamasta väärin Raamattua? b) Osoita, mikä ja miksi on Sananl. 10:7:n oikea merkitys. c) Mitä raamatunkohtia olisi viisasta käyttää käsiteltäessä sitä, kenellä ei ole oikeutta saada ylösnousemusta?

⁸ Raamatunkohtien soveltaminen tahallaan väärin merkitsee kuitenkin törkeää vääryyttä Raamattua kohtaan. Me emme halua syyllistyä sellaiseen väärin soveltamiseen suuremmissa emmekä pienemmissäkään asioissa. Valaisemme asiaa: puhuessamme jonkun kanssa ylösnousemuksesta saattaisimme sanoa Raamatun osoittavan selvästi, ettei pahoja herätetä. Voimme sitten lukea heille seuraavan raamatunjakeen: ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” (Sananl. 10:7) On kyllä totta, että niillä, joita Jehova pitää törkeästi jumalattomina, jotka eivät ole Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrin suojassa, ei tule olemaan ylösnousemusta. Mutta Sananl. 10:7 ei kuitenkaan todista tätä Jehovan päätöstä. Miksi ei? Kun luemme tämän Sananlaskujen luvun tekstiyhteyden, niin huomaamme, että siinä on esitetty sarja vastakohtia: viisas poika ja tyhmä poika, ahkerakätinen ja laiskakätinen ihminen, poika, joka on taitava, ja poika, joka menettelee kunnottomasti. Mutta siinä ei puhuta ylösnousemuksesta ja Gehennasta. Ei olisi näin ollen sopivaa sanoa tämän raamatunkohdan käsittelevän tätä asiaa. Pikemminkin on ydinkohdaksi katsottava se, ettei pahojen nimi eli maine ole mieluista muisteltavaa vaan kuvottava, mädännyt. Sen todistamiseksi, ettei joitakuita herätetä, olisi parempi viitata Gehennaa, toista kuolemaa, tarkoittaviin raamatunkohtiin. – Matt. 23:33; Ilm. 21:8; ks. myös Matt. 25:46.

 9. Miksi se, että pidetään kiinni jonkin raamatunpaikan tekstiyhteydestä sitä tarkasteltaessa, ei estä selittämästä totuutta?

⁹ Tämä asioista varmistautuminen lukemalla ja ymmärtämällä tekstiyhteys ei mitenkään estä totuuden selittämistä. Päinvastoin, se vahvistaa Raamattuun perustuvia todisteluja, koska sille, jota opetetaan, käy helposti selväksi, että se, mitä opetetaan, on todella sitä, mitä Raamattu sanoo. Raamattu on Kaikkivaltiaan Jumalan henkeyttämä Sana, ja hänen ajatuksensa selville saaminen asioista pyhän hengen avulla merkitsee Luojan kirjoitetussa Sanassaan esittämästä viisaudesta hyötymistä. Jehovalla oli jotakin mielessään pannessaan jonkin kohdan Raamattuun. Hän tietää täsmälleen, mitä me tarvitsemme, ja niin hän varaa sitä, mikä on avuksi meille ja auttaa meitä kasvamaan hengellisesti tarkkanäköisyydessä ja hänen täsmällisessä tuntemisessaan.

10, 11. a) Mitä 1. Joh. 4:18:n voidaan helposti olettaa merkitsevän? b) Mitä tekstiyhteys vahvistaa sen todellisesta merkityksestä? c) Miten tämä on sopusoinnussa Psalmin 139 kanssa?

¹⁰ Meidän tulee suhtautua Jehovaan hänen lapsinaan. Miten paljon me sellaisina arvostamme todella hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan meistä? ’Käsittelemmekö me hänen sanaansa oikein’ siihen nähden, mitä se sanoo hänelle esittämistämme henkilökohtaisista rukouksista, ja ymmärrämmekö me, mitä hänen Sanansa sanoo meille siitä, miten hän haluaa meidän suhtautuvan häneen? Monet ovat lukeneet 1. Joh. 4:18:ssa olevat sanat täydellisestä rakkaudesta ja soveltaneet nämä sanat väärin. Raamattu sanoo siinä: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta [pelko aikaansaa eston, Um]; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” Jotkut ovat ensi silmäyksellä päätelleet, etteivät he koskaan pysty olemaan täydellisiä rakkaudessa, koska pelko panee heidät kiertämään tai pakenemaan vaaraa, milloin se on mahdollista. Mutta puhuuko apostoli tässä tämänkaltaisesta pelosta?

¹¹ Kun luemme 1. Joh. 4:18:n tekstiyhteyden, niin se auttaa meitä näkemään tämän raamatunjakeen erityismerkityksen. Uuden maailman käännöksen mukaan edellinen jae osoittaa, että Johannes jatkaa tässä ”puheen vapauden” käsittelemistä. Hän ei puhu tässä puheen vapaudesta Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa. Hän puhuu sen sijaan puheen vapaudesta Jumalalle puhuttaessa. Tämä ilmenee siitä, mitä 1. Joh. 3:19–21 sanoo. Henkilö, jossa Jumalan rakkaus saavuttaa täydellisen ilmaisunsa, tuntee siis olevansa vapaa tulemaan taivaallisen Isänsä luo täysin luottavaisena. Hänen epätäydellisyytensä ja syntinen tilansa eivät estä häntä tulemasta Jehovan luo pyytämään apua Jehovan tahdon tekemisessä. Samoin kuin lapsi voi tulla rakastavan isän luo luottaen täysin siihen, että hänen isänsä ymmärtää häntä ja auttaa häntä silloinkin kun hän on tehnyt erehdyksen, niin tulee meidänkin tuntea taivaallisen Isämme, Jehovan, suhteen. Ihmisen tulee tuntea olevansa vapaa lähestymään häntä, olkoonpa pulma mikä hyvänsä, ja pyytämään apua Isänsä tahdon tekemisessä. Ihmisellä ei tulisi olla sairaalloista pelkoa taivaallista Isää kohtaan, hänen ei tule pelätä, että Jehova vaatii ehdotonta oikeudenmukaisuutta epätäydelliseltä, syntiseltä luomukselta, että hän tuomitsee ihmisen suoraa päätä hänen syntisen mielen ja sydämentilansa vuoksi. Tällä emme tahdo sanoa, että kenenkään tulisi nauttia väärin tekemisestä ja sitten mennä taivaallisen Isän luo etsimään anteeksiantoa ja käyttää siten hyödykseen Jehovan armoa. Mutta se merkitsee sitä, että ei tarvitse pelätä mennä taivaallisen Isän luo yrittämään oikaista sitä, mikä on väärää, korjata epätäydellisiä ajatuksiaan tai tekojaan, tietoisena siitä, että Jehova tietää kaiken, mikä jostakusta on tiedettävissä. – Ps. 139:1–3, 15–18, 23, 24.

12. Miten 1. Joh. 4:18:n oikea ymmärtäminen hyödyttää meitä henkilökohtaisesti?

¹² Kun ihminen ymmärtää täten oikein 1. Joh. 4:18:n, niin hän tulee oivaltamaan sen verrattoman hengellisen suhteen arvon, mikä hänellä on Jehovan, Luojansa, kanssa. Hän puhuu Jehovalle sydämestään ja pyytää ohjausta elämälleen, että se olisi Jehovaa miellyttävää. Näin ollen meidän ’pääsemisemme täydelliseksi rakkaudessa’ merkitsee sitä, ettei Jumalan rakastaminen ole meissä millään tavalla kehittymätöntä, vaan että tämä täydellinen rakkaus saa meidät pikemminkin jatkuvasti tekemään hänen tahtonsa kokosydämisesti luottaen täysin taivaalliseen Luojaamme ja Isäämme. Tämä vuorostaan antaa meille suuren vapauden lähestyessämme Jumalaa rukouksessa. – Ef. 3:12; Hepr. 4:16; 1. Joh. 5:14.

PROFEETALLISTEN RAAMATUNKOHTIEN KÄSITTELEMINEN OIKEIN

13. a) Mitä on tärkeätä pitää mielessä monista Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksista, ja miten tämä ilmenee Jes. 35:1, 7:n ennustuksen yhteydessä? b) Mistä Jehovan muinaista kansaa koskevien ennustusten täyttymykset ovat varma tae?

¹³ Kun tutkimme Jumalan sanaa ja tutustumme yhä enemmän sen kauniiseen sanomaan ja sen merkitykseen elämässämme, niin käsitämme hyvin, että sen ymmärtäminen sillä tavalla kuin Jehova on tarkoittanut, on rikastuttavaa ja antoisaa. Kuinka usein olemmekaan lainanneet Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksia niistä siunauksista, jotka on varattu ihmiskunnalle Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, ja hyvällä syyllä! Mutta me emme ole ehkä useinkaan käsittäneet, että monet ennustuksista ovat jo täyttyneet pienoismitassa muinaisessa Israelissa. Ottakaamme esimerkiksi Jes. 35:1, 7, mistä luemme: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” Näiden raamatunkohtien tekstiyhteys osoittaa selvästi niiden olleen sovellettavissa palaaviin juutalaisiin pakkosiirtolaisiin maaherra Serubbaabelin päivinä. Kymmenes jae sanoo, että ”Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin”. Hänen tarkoituksensa oli tehdä tuosta maasta heille pienoisparatiisi, mikä vaati häntä tekemään erämaasta ja vedettömästä alueesta sekä asumattomasta tasangosta kaislalammikoita ja vesilähteitä. Kun sovellamme oikein nämä Jumalan lausunnot, niin ymmärrämme hyvin hänen ihmetekojensa muinoisen valitun kansansa hyväksi olevan tae tällaisten lupausten paljon suuremmasta lisätäyttymyksestä hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, hallituksen alaisuudessa. On helposti ilmeistä, että Jehova vuodattaa todella siunausta tälle maalle Kristuksen Jeesuksen Valtakunnan hallinnon alaisuudessa, ei ainoastaan panemalla erämaata ’kukoistamaan liljan tavoin’, vaan myös avaamalla sokeat silmät ja kuurot korvat sekä ennallistamalla terveyden rammoille, niin kuin tämä ennustus sanoo. – Jes. 35:5, 6.

14. Miksi kaikkien tosi kristittyjen tulee haluta käsitellä Jumalan totuuden sanaa oikein?

¹⁴ Voimme empimättä sanoa, että ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen”. (Hepr. 4:12) Jumala on elävä. Hän puhuu ihmiskunnalle elävän Raamattunsa sivuilta antaen siten voimaa palvelijoilleen ja syvien totuuksien ymmärtämystä itsestään ja tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen. Jehova Jumalan jokaisen kristityn todistajan tulisi haluta käsitellä tätä sanaa oikein, kyetä käyttämään sitä tehokkaasti toisten opettamisessa ja väärien uskonnollisten oppien kumoamisessa, oppien, jotka ovat pimittäneet Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankinaan pitämien lukemattomien miljoonien ihmisten mielen ja sydämen. Paavali sanoo Timoteukselle: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. Tim. 3:16, 17.

15. Miten meidän tulee ponnistella ymmärtääksemme ja arvostaaksemme Jumalan sanaa?

¹⁵ Jotta käyttäisimme Jumalan sanaa oikein, meidän on luettava ja tutkittava sitä ja etsittävä sen sisältämiä kätkettyjä aarteita. Sellainen ymmärrys ja arvostus ei tule itsestään, vaan se vaatii kovaa työtä ja ahkeraa etsimistä. Sananlasku sanoo: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” (Sananl. 2:1–5) Siitä, mitä olemme tarkastelleet näissä kappaleissa, käy ilmi, että meidän tulee haluta tietää, miksi asiat on sanottu Jumalan sanassa niin kuin ne on sanottu ja miten ne sanat voidaan soveltaa. Meidän tulee aina etsiä syitä siihen, millä tavalla selitykset annetaan, ja koettaa käsitellä Jumalan sanaa oikein.

16. Mikä lisätieto auttaa meitä käsittelemään Jumalan sanaa oikein?

¹⁶ Seuraava kirjoitus osoittaa, että kokonaisia Raamatun kirjoja on kirjoitettu jotkut tietyt ihmiset mielessä ja tietyn sanoman ilmoittamiseksi. Käsitellessämme tätä kallisarvoista Jumalan sanaa oikealla tavalla meidän on edullista etsiä tietoa tästä asiasta, tuntea henkeytettyjen sanojen tausta, tarkoitus ja arvo.