Miten sinä hyödyt elämisestä jumalisen antaumuksen mukaan
”Suuri voitto onkin jumalisuus [jumalinen antaumus, Um] yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” – 1. Tim. 6:6.
1. Ketkä ainoastaan noudattavat jumalisen antaumuksen mukaista elämäntapaa, ja mitä siitä tulee heille?
AINOASTAAN ne, jotka tuntevat täsmällisesti Jumalan ja toimivat sen mukaisesti, mitä tietävät, kykenevät palvomaan häntä oikealla tavalla. Vain heidän voidaan sanoa noudattavan ”jumalisen antaumuksen” eli kunnioittavuuden mukaista elämäntapaa. Tämän elämäntavan noudattaminen koituu pysyväksi voitoksi. Apostoli Paavali kirjoitti nuorelle kristitylle valvojalle Timoteukselle: ”Suuri voitto onkin jumalisuus [jumalinen antaumus, Um] yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” (1. Tim. 6:6) ”Jumalisuudesta [jumalisesta antaumuksesta, Um] on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8) Huomaa, ettei Paavali sano jumalisen antaumuksen tuovan ainoastaan tulevaisuudessa palkkaa, vaan olevan ”suuri voitto” ja ’hyödyttävän’ nyt.
2. Mihin 1. Tim. 3:16 kiinnittää huomiomme jumalisen antaumuksen suhteen?
2 Mitä ”jumalinen antaumus” eli kunnioittavuus oikein on? Tähän kysymykseen ei voi olla parempaa vastausta kuin hänen esimerkkinsä, joka säilytti jumalisen antaumuksensa täydellisesti. Raamattu viittaa yhteen mieheen tällaisena esimerkkinä. Me luemme 1. Tim. 3:16:sta: ”Tunnustetusti suuri on jumalisuuden [jumalisen antaumuksen, Um; kirjaimellisesti: tämän hyvin-kunnioittamisen] salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” Kuka hän oli, ja miten tämä pyhä salaisuus kehkeytyi hänen yhteydessään?
3. a) Mikä kysymys heräsi jumalisen antaumuksen suhteen noin 6 000 vuotta sitten ja miksi? b) Missä merkityksessä vastaus tähän kysymykseen oli ”pyhä salaisuus”?
3 Noin kuusituhatta vuotta sitten heräsi kysymys: Kuka ihminen voi säilyttää jumalisen antaumuksen täydellisesti? Tähän kysymykseen antoi aiheen ensimmäisen ihmisen Aadamin suorittama epäkunnioittava teko. Vaikka täydellinen Aadam oli kiitollisuudenvelassa Luojalleen kaikesta, niin hän rikkoi Jumalan lain eikä niin ollen osoittanut taivaallista Isäänsä kohtaan sitä rakkautta, kunnioitusta ja antaumusta, minkä hän ansaitsi. Kun Aadam oli menettänyt täydellisyyden tottelemattomuudellaan, niin hänestä voi tulla ainoastaan sellaisten syntisten jälkeläisten isä, jotka ovat kykenemättömiä säilyttämään täydellisesti jumalista antaumusta. Jehova Jumala tiesi kumminkin voivansa panna maan päälle täydellisen ihmisen, joka kykenisi tekemään niin. Siihen asti, kun tämä ihminen ilmaantui maalliselle näyttämölle, vastaus siihen, kuka kykenisi säilyttämään jumalisen antaumuksen täydellisesti, pysyi pyhänä salaisuutena, ts. salaisuutena, jonka tunsi ainoastaan Jumala. Kuten toiset raamatunpaikat selvästi osoittavat, hän, jonka ympärille tämä salaisuus kiertyi, on Jumalan Poika, ”joka on ilmestynyt lihassa” ihmisenä Jeesuksena. (Joh. 1:14; 1. Joh. 4:2, 3) Näin ollen Jeesuksen Kristuksen koko elämänkulku ihmisenä, joka pysyi uskollisena Jumalalleen ja Isälleen, on selvä havaintoesitys jumalisesta antaumuksesta eli kunnioittavuudesta. Se, että me panemme sydämellemme tähän ”pyhään salaisuuteen” sisältyvät opetukset, voi johtaa suurenmoisen hyödyn saamiseen nyt ja tulevaisuudessa.
4. Mitä se, mitä Aadamille tapahtui, ilmaisee seurauksista, jos ei säilytä jumalista antaumusta?
4 Kun harkitsemme, mitä Aadamille tapahtui, niin voimme selvästi nähdä, että jumalisen antaumuksen mukaisen elämäntavan hylkääminen ei tuo voittoa. Koska Aadam laiminlöi kunnioituksen osoittamisen Jumalaansa ja Isäänsä kohtaan, hän menetti täydellisen ihmiselämän kaikkine oikeuksineen ja tulevaisuudentoiveineen. Mennyt oli se läheinen suhde, joka hänellä oli ennen ollut taivaallisen Isänsä kanssa. Hänellä ei ollut enää Jumalan ohjausta ja opastusta. Hänen omatuntonsa oli tahraantunut. Ainoa perintö, jonka hän voi siirtää lapsilleen, oli epätäydellisyys ja kuolema. Hänet häädettiin pakolla pois kauniista paratiisista, joka oli ollut täydellisyydessä hänen kotinsa, ja häneltä estettiin pääsy takaisin sinne. – 1. Moos. 3:8, 17–19, 24.
5. Voittiko Jeesus Kristus säilyttämällä jumalisen antaumuksen?
5 Mutta entä Jeesus Kristus? Joutuiko hän tappiolle säilyttäessään jumalisen antaumuksen? Se ei tosin ollut mikään helppo elämäntapa noudatettavaksi. Maailma vihasi häntä sen takia. Häntä herjattiin, pahoinpideltiin ruumiillisesti ja lopulta hänet naulattiin teloituspaaluun kuin pahimmanlaatuinen rikollinen. (Joh. 15:18; 1. Piet. 2:23, 24) Hän sai vaelluksellaan siitä huolimatta suuren voiton. Hän säilytti puhtaan omantunnon, ja hän hyötyi jatkuvasti Isänsä avusta, ohjauksesta ja toistuvista vakuutuksista. Jeesus Kristus kuuli kolme kertaa Isänsä äänen, kun tämä ilmaisi hyväksyvänsä hänen vaelluksensa. (Matt. 3:17; 17:5; Joh. 12:28, 29) Hän sai kokea Isänsä tukea, kun hänelle suotiin kyky suorittaa ihmetekoja ja tunnusmerkkejä. (Apt. 2:22) Kun Jeesus Kristus torjui menestyksellisesti Saatanan kiusaukset, niin ”enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta”. (Matt. 4:11) Myös viimeisenä yönä ennen hänen kuolemaansa ”hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä”. (Luuk. 22:43) Koska Hän oli uskollinen aina kuolemaan asti, Jehova Jumala herätti tämän Poikansa kuolleista ja antoi hänelle kuolemattoman taivaallisen elämän suurenmoisen palkan. Apostoli Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat [haudassa mutta odottamassa ylösnousemusta], ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:9–11.
6. Selitä sana ”voitto”, jota Paavali käytti 1. Tim. 6:6:ssa.
6 Pysymällä Jeesuksen Kristuksen tavoin yksinomaisesti antautuneina Jumalalle me voimme olla niiden joukossa, jotka iloitsevat nyt suuresta voitosta ja joilla on odote saada kokea vielä suurenmoisempia siunauksia tulevaisuudessa. Tällä ei tahdota sanoa, että yksinomainen syy palvella Jumalaa ja noudattaa samanlaista elämäntapaa kuin Kristus on henkilökohtaisen voiton saaminen. Alkukielen 1. Tim. 6:6:ssa olevan ”voittoa” vastaavan sanan ymmärtäminen auttaa saamaan tasapainoisen näkemyksen asiasta. Tätä sanaa käytettiin ainoastaan kahdesti Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, nimittäin 1. Tim. 6:5, 6:ssa. Tämä kreikkalainen sana (porismós, ei porisma) tulee kreikkalaisesta verbistä, joka merkitsee ’varata; hankkia’, ja merkitsee siis ’varaus; hankinta’ ja sitten ’keino voiton saamiseen; tulolähde’. Moffattin käännös kääntää sen ”kannattavaksi yritykseksi” ja ”runsaaksi tuotoksi”. The New English Bible kääntää sen sanalla ”osingot”.
HYÖTY SYNTIEN ANTEEKSI SAAMISESTA
7. Mitä Raamattu ilmaisee meidän syntien anteeksi saamisemme tarpeellisuudesta, ja millä perusteella Jumala suo sen?
7 Yksi huomattava hyöty siitä, että noudattaa jumalisen antaumuksen mukaista elämäntapaa, on se, että syntimme annetaan anteeksi. Tämä tapahtui Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapselle ensiksi, kun hän katui, teki täyskäännöksen aikaisemmasta vaelluksestaan, anoi Jumalalta anteeksiantoa Jeesuksen uhrin perusteella ja sitten tarjoutui kastettavaksi, antautui Isälle (Jehova Jumalalle) Pojan (Jeesuksen Kristuksen) välityksellä Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä. Mutta koska hän on epätäydellinen, niin hän tekee yhä syntejä senkin jälkeen ja tarvitsee siis jatkuvasti Jumalan anteeksiantoa. Apostoli Johannes sanoi: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Mutta Jeesuksen Kristuksen antautunut opetuslapsi ei kuitenkaan halua sydämestään tehdä syntiä. Hän tuntee samoin kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti: ”Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin.” Näin ollen hän katuu hyvin syvästi jokaista syntiä, jonka hän saattaa tehdä, ja pyytää nöyrästi Jumalalta anteeksiantoa. Hän saa tämän anteeksiannon katuvan asenteensa vuoksi ja siksi, että hän uskoo Jeesuksen uhrin sovittavaan hyötyyn. – Room. 7:22–25; 1. Joh. 2:1, 2.
8. Koska syntimme ovat anteeksi annetut, niin miten voimme suhtautua Jumalan lähestymiseen rukouksessa, ja millainen luottamus meillä voi olla siihen, että hän vastaa meille?
8 Koska Jeesuksen Kristuksen antautuneet opetuslapset ovat saaneet syntinsä anteeksi, he saavat jatkuvasti iloita puhtaasta omastatunnosta. He luottavat siihen, että Jehova Jumalaa miellyttävät heidän vilpittömät ponnistelunsa elää hänen henkensä johdatuksen mukaista elämää. (Gal. 5:16–18) Sen tähden he voivat täysin vapaasti puhuen lähestyä Jumalaa missä tahansa asiassa varmoina siitä, että hän opastaa ja auttaa henkensä välityksellä heitä selviytymään koettelemuksista tai ratkaisemaan heidän eteensä ehkä tulevat pulmat. (Luuk. 11:11–13) Apostoli Johannes kirjoittikin: ”Mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.” – 1. Joh. 3:22.
9, 10. Miten Jumala auttaa meitä silloinkin, kun me emme ehkä tiedä mitä rukoilla, kuten osoitetaan Room. 8:26, 27:ssä?
9 Toisinaan ei tosi kristitty kuitenkaan ehkä edes tiedä, mitä rukoilisi, sen edessä, mikä on kohtaamassa. Hän saattaa joutua kestämään pitkäaikaista vainoa. Hän saattaa tuntea monien raskaiden vastuitten painon. Kenties jokin henkilökohtainen pulma painaa häntä. Hän ei ehkä ole varma siitä, mitä tehdä. Kenties hän ei edes ymmärrä, mikä pulma oikein on. Kuitenkaan häntä ei ole Jumalan edessä omaamansa puhtaan aseman vuoksi jätetty avutta. Niin kuin Room. 8:26, 27:ssä osoitetaan, Jumalan henki auttaa häntä. Me luemme: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
10 Miten – niin kuin tässä sanotaan – Jumalan henki ”auttaa” kristittyä ”sanomattomilla huokauksilla”? Jehova Jumalahan henkeytti hengellään miehiä kirjoittamaan Raamatun, joka sisältää rukouksia, jotka ilmaisevat hänen tahtonsa ja mielensä asioiden suhteen. Hän tuntee ’hengen mielen’, ts. niiden asioitten merkityksen, jotka hän pani pyhän henkensä puhumaan Raamatun kirjoittajien kautta. Hän tuntee myös kansansa tunteet ja tarpeet. Sen tähden hän hyväksyy henkeytetyt rukoukset sellaisiksi, joita hänen kansansa uhraisi, jos se vain tietäisi mitä rukoilla, ja hän vastaa niihin. Näin hän auttaa kansaansa ratkaisemaan elämässään asioita tavalla, joka on sopusoinnussa hänen Sanansa kanssa, vaikka hänen kansaansa kuuluvat eivät etukäteen tietäisikään miten menetellä. Hän ei salli uskollisiansa ’kiusattavan yli heidän voimiensa’, eikä hän jätä heitä ’hylätyiksi’. – 1. Kor. 10:13; 2. Kor. 4:8, 9.
SUOJASSA MAAILMAN VAIKEUKSILTA
11, 12. Miten jumalisen antaumuksen mukaan eläminen suojelee kristittyä esimerkiksi sukupuolitaudeilta?
11 Sen lisäksi, että jumalisen antaumuksen mukaan eläminen tekee meille mahdolliseksi puhtaan omantunnon säilyttämisen ja Jumalan anteeksiannon ja avun jatkuvan nauttimisen, se suojelee meitä maailmassa esiintyviltä vaikeuksilta. Esimerkiksi sukupuolitaudit pyyhältävät nykyään yli maailman. Niitä tavataan etäisissäkin osissa maailmaa. Sukupuolitautien pulma on niin vakava, että tri Marcolino G. Candau Yhdistyneitten Kansakuntien Maailman terveysjärjestöstä varoitti (keväällä vuonna 1973): ”On toimittava nopeasti, ennen kuin sukupuolisuhteessa siirretyt taudit riistäytyvät tyystin valvonnasta . . . maailma on todellisen epidemian otteessa.”
12 Mutta niiden keskuudessa, jotka elävät jumalisen antaumuksen mukaan, ei ole sukupuolitautien ”todellista epidemiaa”. He ymmärtävät, ettei sukupuolitauti ole pelkästään lääketieteellinen pulma; se on ensisijaisesti moraalinen pulma. He ottavat kunnioittavasti huomioon Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 5:27, 28) Totellen tätä käskyä tosi kristityt varovat joutumasta tilanteisiin, jotka voisivat antaa aihetta kiusauksiin. Heidän taistelunsa vääriä sukupuolihaluja vastaan on auttanut heitä olemaan vapaat syfiliksen ja tippurin vitsauksista ja niiden kaikista kauheista seurauksista – sokeudesta, hedelmättömyydestä, mielenvikaisuudesta ja varhaisesta kuolemasta. Heidän jumalinen antaumuksensa on ehdottomasti suojellut heitä.
13. Mitä etuja saavat ne, jotka tottelevat kehotusta ’puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta’?
13 Samalla tavalla Jehovan palvelijat välttävät tupakan, betelpähkinän ja muiden vahingollisten riippuvaisuutta aiheuttavien aineitten käyttöä arvostaen Raamatun kehotusta ’puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta’. (2. Kor. 7:1) Se, että he ovat pitäneet kiinni Jumalan sanasta, on varjellut heitä myös alkoholismin vahingoittavilta vaikutuksilta. (1. Kor. 6:9–11) Varat, jotka aiemmin tuhlattiin vahingollisiin tottumuksiin, on ohjattu toiseen suuntaan yksilöiden ja heidän perheittensä tekemiseen yhdyskunnan tuottaviksi jäseniksi ja tuottamaan kunniaa Jumalan nimelle ja kansalle. Jumalisen antaumuksen mukainen elämäntapa on tuottanut tämän heille ”osinkona”.
14. Kun tarkkailemme maailmallisten ihmisten elämän seurauksia, niin miksi voimme sanoa, että jumalisen antaumuksen mukaan eläminen johtaa todelliseen voittoon? Valaise.
14 Jumalisesta antaumuksesta saatava todellinen voitto nähdään selvästi, kun se asetetaan sen suunnattoman tappion rinnalle, joka koituu maailman elämäntapojen noudattamisesta. Ottakaamme esimerkiksi sellaisen tytön tapaus, joka on saanut jonkinlaisen sukupuolitaudin tai jonka elämän huumausaineet ovat arpeuttaneet. Eikö hän ole menettänyt paljon? Entä hänen vanhempansa? Miten paljon rahaa luulisit heidän haluavan maksaa saadakseen tyttärensä jälleen takaisin sellaisena kuin hän ennen oli? Luultavasti ei ole niin suurta summaa, jota he eivät maksaisi, jos heillä olisi se tai jos he voisivat sen hankkia. Entä alkoholisti-aviomies? Eikö hän pitäisi erittäin hyödyllisenä terveyden, arvonannon ja aseman takaisin saamista, jotka hän on ehkä menettänyt alkoholin väärinkäytön tähden? Eikö hänen vaimonsa olisi halukas antamaan suuren rahasumman saadakseen miehensä tulemaan hyväksi perheen pääksi, joka huolehtii hyvin vastuistaan? Niin, maailman ihmiset antaisivat paljon saadakseen itselleen tai omaisilleen sen voiton, minkä jumalinen antaumus tuottaa jo nyt.
JUMALISUUS TUO YSTÄVIÄ
15. Miten jumalisen antaumuksen mukaan eläminen tuottaa meille tosi ystäviä?
15 Jumalisen antaumuksen mukaisen elämäntavan noudattaminen johtaa edelleen siihen, että saamme tosi ystäviä. Meidän tosi kristittyjen parhaat ystävät ovat Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus. Jeesus sanoikin yhdelletoista uskolliselle apostolilleen: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Joh. 15:15) Me olemme myös toistemme ystäviä. Ystävinä ne, jotka tuntevat Jumalan ja Kristuksen, sopivat Sananl. 17:17:n kuvaukseen: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” Tällaisia tovereita voit löytää ainoastaan niiden joukosta, jotka elävät jumalisen antaumuksen mukaan tosi kristillisessä seurakunnassa. Seurakunnassa ei ole rodullisia, yhteiskunnallisia eikä taloudellisia raja-aitoja; kaikki ovat siellä ”veljiä” ja ”sisaria”. (Matt. 23:8) Menetpä minne hyvänsä täällä maailmassa, niin löydät aitoja ystäviä niiden joukosta, jotka elävät jumalisen antaumuksen mukaan. Nämä ystävät ovat henkilöitä, joille voit uskoa tavarasi ja tunteesi. He ovat halukkaita antamaan aikaansa, voimiaan ja varojaan auttaakseen ja rohkaistakseen sinua. Lisäksi on jokaisessa Jehovan kansan seurakunnassa päteviä miehiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita kaikkien sen yhteydessä olevien hyvinvoinnista, erityisesti hengelliseltä kannalta katsoen, ja jotka ovat halukkaita ja innokkaita ottamaan huomioon heidän tarpeensa.
”YHDESSÄ TYYTYVÄISYYDEN KANSSA”
16. Mitä tarvitaan jumalisen antaumuksen mukaan elämisestä koituvan voiton varjelemiseksi, kuten osoitetaan 1. Tim. 6:6:ssa?
16 Me saamme tosiaan paljon voittoa noudattamalla jumalisen antaumuksen mukaista elämäntapaa. Nytkin tämä voitto on liian arvokas menetettäväksi. Meidän tulee sen tähden huolehtia sen varjelemisesta. Ensisijainen keino, jolla voimme näin tehdä, on se, että pysymme tyytyväisinä ja arvostamme todella niitä lukuisia etuja, joita nautimme. On merkille pantavaa, että apostoli Paavali yhdisti jumalisen antaumuksen tyytyväisyyteen sanoen: ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus [jumalinen antaumus, Um] yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” – 1. Tim. 6:6.
17. Miten se, ettemme ole tyytyväisiä siihen, mitä aineellista meillä on, voi johtaa hengelliseen vahinkoon?
17 Jos me tulisimme jolloinkin tyytymättömiksi ja menettäisimme arvostuksemme niitä siunauksia kohtaan, joita olemme saaneet elämällä jumalisen antaumuksen mukaan, niin voisimme alkaa ajatella, että suurempi voitto on saatavissa jostakin muualta. Joku ei ehkä esimerkiksi olisi enää samaa mieltä 1. Tim. 6:8:n kanssa: ”Kun meillä on elatus [ruoka] ja vaatteet [vaatetus ja suoja], niin tyytykäämme niihin.” Hän saattaa ruveta katselemaan kateellisesti toisten menestystä ja kietoutua kokonaan aineellisiin pyrkimyksiin. Tämä saattaisi hengelliseltä kannalta katsoen olla hyvin vahingollista ja kenties johtaa lopulta Jumalan kanssa omatun hyväksytyn suhteen menetykseen. Viitaten tähän vaaraan apostoli Paavali kirjoitti: ”Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:9, 10; ks. myös Hepr. 13:5.
18. a) Minkä meidän ei pidä antaa vaikuttaa tyytyväisyyteemme? b) Minkä tulee olla syynä kristityn tyytyväisyyteen, kuten apostoli Paavali osoittaa?
18 Meidän täytyy myös varoa, ettemme anna olosuhteitten vakavasti vaikuttaa tyytyväisinä olemiseemme. Apostoli Paavali antoi oivallisen esimerkin tässä suhteessa. Hän lausui ajatuksensa seuraavasti: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.” (Fil. 4:11–13) Pane merkille, että Paavalin tyytyväisyys oli jatkuvaa. Hän ei järkeillyt: ’Minä olen tyytyväinen, kun minulla on rikkautta, huomattava asema tai kuuluisuutta tai muuta sellaista.’ Hänen tyytyväisyytensä perustui hänen suhteeseensa Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, heidän tuntemiseensa ja siihen, että he tunsivat hänet. Tämä on ainoa luotettava peruste tyytyväisyydelle.
19. Miksi on vaarallista sallia aineellisten tavaroitten tai maallisten suhteitten vaikuttaa vakavasti tyytyväisyyteemme?
19 Tässä maailmassa ei millään muulla ole todellista pysyvyyttä. Kuolema voi riistää meiltä rakkaat sukulaiset ja ystävät. Onnettomuudet tai sairaus saattavat jättää meidät tai omaisemme avuttomiksi ja raajarikoiksi. Omaisuus voidaan varastaa tai tuhota. Jos me siis teemme aineellisista tavaroista, asemasta tai mistä tahansa maallisesta suhteesta tyytyväisyytemme tosi perusteen, niin se voi johtaa katkeraan pettymykseen. Sellainen pettymys voi jopa saada ihmisen syyttämään Jumalaa ja rupeamaan Aasafin tavalla järkeilemään väärin: ”Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa.” (Ps. 73:13) Tällainen järkeily voisi hillitsemättömänä saada ihmisen lopettamaan jumalisen antaumuksen mukaan elämisen.
20. Mitä voimme tehdä säilyttääksemme tyytyväisyytemme?
20 Meidän on aina oltava varuillamme, ettei tämä maailma asenteineen, materialistisine elämänkatsomuksineen ja menettelytapoineen syövytä tyytyväisyyttämme. Siitä syystä on hyvä käyttää aikaa sen suuren voiton arvostavaan harkintaan, joka on tullut osaksemme sen jälkeen kun aloimme elää jumalisen antaumuksen mukaan. Tuntukoon meistä saatuamme hyväksytyn suhteen Jumalan kanssa samanlaiselta kuin psalminkirjoittajasta: ”Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.” (Ps. 65:5) Miten tyhmää olisikaan luopua tästä jonkin sellaisen tähden, mikä ei olisi mielemme mukaista!
21, 22. a) Mitä tulevia etuja ne saavat, jotka elävät jumalisen antaumuksen mukaan? b) Mitä voimme tehdä välttääksemme näiden etujen menetyksen?
21 Muistakaamme myös, että jumalisen antaumuksen mukaan elämisellä on ’tulevan elämän lupaus’. (1. Tim. 4:8) Kun on kysymys vielä maan päällä olevista Kristuksen voidelluista veljistä, niin he eivät ole ’panneet toivoansa Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi’. Heidän edessään on suurenmoinen palkka saada hallita hänen kanssaan taivaissa tuhat vuotta. (1. Kor. 15:19, 50–54; Ilm. 20:6) Alinomaa kasvavalla ”suurella joukolla” ihmisiä, jotka ovat näiden voideltujen yhteydessä, on myös suurenmoinen toivo. He odottavat lähestyvää ”suurta ahdistusta”, joka poistaa täältä maan päältä kaikki, jotka kieltäytyvät ’tuntemasta Jumalaa’ hänen hyväksyminään palvelijoina. Ne, jotka palvelevat uskollisesti Jumalaa Kristuksen hengellisten veljien rinnalla, vaalivat toivoa saada joko kuolleista noustuaan tai säilyen elossa tuossa ahdistuksessa elää ikuisesti puhdistetussa maassa vapaina kivusta, sairaudesta ja vanhuudesta. Silloin ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”, eikä se ole ainoastaan pään tietoa vaan tietoa, joka pannaan toimintaan Jumalan tahdon täyttämisessä. – Jes. 11:9; 2. Tess. 1:6–10; Ilm. 7:9–17; 21:3–5.
22 Miten suurenmoiset siunaukset onkaan varattu niille, jotka jatkuvasti elävät jumalisen antaumuksen mukaan! Älkäämme me, jotka elämme jumalisen antaumuksen mukaan, salliko minkään himmentää sen mittaamattoman suurta arvoa, että olemme saaneet tulla Jumalan ja Kristuksen hyväksymiksi palvelijoiksi ja että he tuntevat meidät. Pysykäämme jatkuvasti varuillamme kaiken sellaisen suhteen, mikä voisi riistää meiltä tyytyväisyytemme. Pitäkäämme aina edessämme Jeesuksen Kristuksen täydellinen esimerkki. ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettuna hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” – Hepr. 12:1–3, Um.