Syvempää näkemystä uutisiin
Ikuisen elämän unelma
● ”Ikuisen elämän unelma on luultavasti yhtä vanha kuin ihmiskunta”, kirjoitti tri Viktor Tobiasch ”Ausblick”-nimisessä länsisaksalaisessa aikakauslehdessä. Hän mainitsi useita yrityksiä ihmisen eliniän pidentämiseksi. Niitä ovat olleet elimistä saatavien uutteitten käyttö ja jopa ruumiin ’jäädyttäminen’ typpiliuoksessa, jotta se voitaisiin sulattaa ”uuteen elämään”.
Professori Tobiasch sanoi myös, että vuoden 1955 paikkeilla keskimääräinen elinikä nousi erittäin kehittyneissä maissa noin 70 vuoteen. Hän selitti kuitenkin tämän johtuneen vastasyntyneiden ja pikku lasten jäljellä olevan keskimääräisen elinajan pitenemisestä. Aikuisten keskimääräinen elinikä ei ole pidentynyt.
Nämä toteamukset korostivat kahta Raamatussa esitettyä seikkaa. Ensiksi: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta.” (Ps. 90:10) Toiseksi ei ole hämmästyttävää, että ihmiskunta unelmoi ikuisesta elämästä, sillä ”iankaikkisuuden [Jehova Jumala] on pannut heidän sydämeensä”. (Saarn. 3:11) Yksistään ihmisillä kaikista maan luomuksista on Jumalan antama käsitys menneestä ja tulevasta määräämättömästä ajasta eli ikuisuudesta. Ikuinen elämä on sitä paitsi Jehovan tarkoittama niille, jotka rakastavat häntä.
Entä tulevaisuus?
● ”Kurkistus neljännesvuosisataan” on nimeltään sanoma, jonka kaksikymmentä asiantuntijaa eri aloilta julkaisi äskettäin kokoontuessaan Charles F. Ketteringin säätiön ja Wright-Ingraham-instituutin tuella. He päättelivät: ”Nälänhätä, yhteiskunnallinen levottomuus ja mahdollinen poliittinen sekasorto eivät liene kaukana. . . . Vuonna 2000 voivat ravinnon tuotantoa, varastointia, kuljetusta ja jakelua koskevat pulmat saada nykyiset pulmat näyttämään lasten leikiltä.”
Ihmiset eivät itse voi koskaan ratkaista tällaisia pulmia, sillä ei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jer. 10:23) Jumala yksin lopettaa yhteiskunnallisen levottomuuden, takaa riittävän ravinnon ja poistaa ihmisen muut vaikeudet. Kohta Jehova ”laittaa kaikille kansoille . . . pidot” ja siunaa yltäkylläisesti jumalisia ihmisiä. (Jes. 25:6–8; Ilm. 21:4) Tällaisten miellyttävien odotteitten ollessa näkyvissä kiitolliset ihmiset menettelevät viisaasti tunnustaessaan riippuvaisuutensa Luojasta, niin kuin teki Daavidkin, joka rukoili Jumalaa: ”Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.” – Ps. 17:5.
Omatunto toiminnassa
● Jumala loi ihmiskunnalle synnynnäisen omantunnon tajun. Siitä syystä ateistisissakin yhteiskunnissa ”kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, . . . heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan”. – Room. 2:14, 15.
Vaikka esimerkiksi aviorikos on yleisempi kuin koskaan nyt näinä ”viimeisinä päivinä”, kuten Raamatun ennustus edeltä kertoi, niin useimmat siihen syyllistyvät tuntevat omantunnon vaivoja. Ranskassa todettiin mielipidetutkimuksessa, että vain 8 prosenttia ihmisistä, joiden mielipidettä aviollisesta uskottomuudesta tiedusteltiin, piti sitä ”haluttavana”. Monet muut totesivat, että se vaivasi heidän omaatuntoaan eri määrissä, ja suuri joukko piti sitä täysin ”mahdottomana ajatella”. Vaikka siis omatunto voidaan paaduttaa väärällä ajattelulla ja käytöksellä, niin se ’syyttää’ yleensä ihmisiä aviollisen uskottomuuden ollessa kysymyksessä. Pääsyynä siihen on se, että aviorikos on vastoin Jumalan lakia. – 1. Kor. 6:9.
Rakkaus on tärkein
● Mikä tekee ihmiset onnellisiksi? Monet vastaisivat: raha, tavara, hyvä työpaikka, maine tai valta. Mutta tri Robert Gordon, eräs pennsylvanialainen psykologi, päättelee, että ”rakkaus on valtavasti tärkein varallisuus ihmisten elämässä”. Hän sanoo, että sillä on suurin osuus sen selville saamisessa, tuleeko jostakusta onnellinen. Kun rakkaus puuttuu, niin ihmiset yleisesti korvaavat sen rahalla tai tavaroilla. Mutta Gordon osoittaa, että ’jos tällä materialismilla yritetään korvata rakkauden puute, niin se ei todennäköisesti onnistu’.
Jumalan henkeytetty sana osoitti kauan sitten rakkauden olevan tärkein tekijä ihmisen suhteessa toisiin. (1. Kor., 13. luku) Se tulee tosiaan olemaan Jumalan tekemän rauhallisen ja vanhurskaan uuden järjestyksen perusta. Siitä syystähän nytkin rakkautta kehitetään niiden keskuudessa, jotka palvovat Jehovaa; se auttaa rakentamaan rauhaisan kansainvälisen ihmisyhteiskunnan. Tämä rakkaus on auttanut heitä voittamaan sodan ja kansallismielisyyden; se on antanut heille yhteiskunnan, joka on huomattavan vapaa rikollisuudesta, turmeluksesta, epärehellisyydestä, moraalittomuudesta ja särkyneistä kodeista. Koska ”Jumala on rakkaus”, niin onhan aivan luonnollista, että rakkaus on vahvin voima onnellisuuteen. Rakkaus ”on täydellinen yhdysside”. – 1. Joh. 4:8; Kol. 3:14.