yhä tänäkin päivänä kaikissa osissa maailmaa. Se on erossa rakkaudettomasta maailmasta, kuten Jeesus sanoi seuraajiensa pitävän ollakin. Niinpä hän sanoi rukoillessaan Jehovaa: ”En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Joh. 17:15, 16) Tämä järjestö tunnetaan nykyään nimellä Jehovan kristityt todistajat, ja he ovat kautta maailman tunnettuja siitä, että he rakastavat toisiaan ja lähimmäistään. Miten suurenmoista onkaan niiden, jotka kuuluvat tähän järjestöön nykyään, palvoa ja palvella Jehovaa yksimielisenä kansana, jossa on yksilöitä kaikista roduista ja kansallisuuksista ”täydellisen yhdyssiteen” – jumalallisen rakkauden – yhdistäminä! Niin, Jehovan kristityillä todistajilla on nykyään tämä tunnusmerkki, maine, että he ovat huomattavia rakkaudestaan Jumalaansa Jehovaa kohtaan ja toisiaan kohtaan. Siten he osoittautuvat rakastavan Jumalansa jäljittelijöiksi ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsiksi. – Ef. 5:1; Joh. 13:34, 35.

Olkoon teillä hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan

”Olkoon teillä . . . hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – 1. Piet. 4:8.

1, 2. Miten raamatunkirjoittaja Johannes vahvistaa ”agápe”-rakkauden osoittamisen tärkeyden elämässämme?

APOSTOLI Johannes puhuu kristityille tovereilleen lähettämässään ensimmäisessä kirjeessä Jumalan rakkaudesta, joka ilmenee siinä, että hän lähetti Poikansa vapauttamaan ihmiskunnan, ja hän osoittaa, että kristittyjen tulee jäljitellä tätä rakkauden ilmaisua. Tämä ei ole valinnanvarainen asia, vaan velvollisuus, joka meillä on: toistemme rakastaminen. Hän sanoo: ”Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Joh. 4:11) Johannes korostaa siis tässä Jeesuksen ”uuden” käskyn tärkeyttä. (Joh. 13:34, 35) Kristittyjen tulee olla esimerkillisiä rakkauden osoittamisessa toisiaan kohtaan. Jehova itse on antanut esimerkin periaatteellisen rakkauden (agápē) osoittamisessa maallisia lapsiaan kohtaan. Meidän on siis tottelevaisina lapsina ja Jumalan palvelijoina noudatettava tuota esimerkkiä ja osoitettava rakkautta, ei ainoastaan Jehova Jumalaa kohtaan, vaan toisiammekin kohtaan.

² Johannes vahvistaa jälleen tämän velvollisuuden ja osoittaa asian vakavuuden 1. Johanneksen 4:20:ssä ja 21:ssä, missä hän kirjoittaa: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” Tämä asia, agápē-rakkauden, uhrautuvan rakkauden, osoittaminen kristittyä veljeään tai sisartaan kohtaan, on siis hyvin vakava asia, koska me osoitamme siten rakastavamme Jehova Jumalaa itseään.

 3. Kuka on näkyvä veljemme, jota meidän on rakastettava?

³ Kuka on näkyvä veljemme, jota meidän on rakastettava? Emmehän kai voi rajoittaa häntä vain samaan rotuun, samaan