Mikä on Raamatun kanta?
Tulevatko kaikki ihmiset pelastumaan?
KAIKKIVALTIAS Jumala on hyvin kiinnostunut koko ihmiskunnan ikuisesta hyvinvoinnista. Hänen Sanansa Raamattu kertoo: ”Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Tim. 2:3, 4) ”Hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Piet. 3:9) Mutta merkitseekö tämä sitä, että kaikki ihmiset tullaan lopulta pelastamaan, toisin sanoen että he saavat ikuisen elämän Jumalan hyväksyttyinä palvelijoina?
Raamattu paljastaa, että Korkein ei anna elämää kenellekään väkisin. Hän tekee kaikki tarpeelliset järjestelyt, jotta ihmiset voisivat saada hänen hyväksymyksensä, mutta sitten ihmisten täytyy itse joko ottaa vastaan tai hylätä hänen varauksensa. Tämä ilmenee selvästi siitä, mitä Mooses sanoi Israelin kansalle: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi.” – 5. Moos. 30:19, 20.
Koska pelastus on lähtöisin Jehova Jumalasta, niin se voidaan saavuttaa vain toimimalla hänen ehtojensa mukaan. Tämä merkitsee sen hyväksymistä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, jonka uhrikuoleman kautta pelastus synnistä ja kuolemasta tehtiin mahdolliseksi. Apostoli Pietari teki tämän selväksi sanoessaan sanhedrinille, juutalaisten korkeimmalle oikeudelle: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apt. 4:12) Myös apostoli Johannes kiinnitti tähän huomion osoittaessaan, mikä on hänen evankeliuminsa tarkoitus: ”Jeesus teki opetuslasten nähden tietenkin myös monia muita tunnusmerkkejä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjakääröön. Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä hänen nimensä avulla.” – Joh. 20:30, 31.
Mutta miksi tämä on ainoa tapa, jolla ihmiset voivat pelastua? Miksei ole mahdollista pelastua vain elämällä kunnon ihmisen elämää?
Todellisuudessa kukaan ihminen ei voi omalla elämäntavallaan todistaa olevansa ehdottoman vanhurskas. Kaikki me teemme virheitä sekä sanoissa että teoissa. Kuka voi sanoa, ettei hän ole koskaan ollut ajattelematon, epäystävällinen, itsekäs tai tyly? Kristitty apostoli Johannes sanoi asian näin: ”Jos sanomme: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me eksytämme itseämme, eikä totuus ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Koska ensimmäinen ihminen Aadam turmeli täydellisyytensä olemalla tottelematon Jumalalle, niin me kaikki olemme syntyneet epätäydellisinä. (Ps. 51:7; Room. 5:12) Kukaan meistä ei voi itse tehdä mitään vapautuakseen synnistä.
Koska me olemme syntyneet synnissä, niin meillä ei automaattisesti ole pelastumisen odotetta. Raamattu sanoo: ”Sillä synnin maksama palkka on kuolema.” (Room. 6:23) Niinpä jos syntiemme sovittamiseksi ei olisi varattu mahdollisuutta, me emme voisi pelastua ikuisen kuoleman otteesta. Miten kovasti yrittäisimmekin, meidän elämäkertamme osoittaisi silti meidän olevan epätäydellisiä ihmisiä, synnin palkan ansainneita.
Näin ollen me tarvitsemme sellaista, mikä peittäisi meidän syntimme. Ainoa keino, jonka Jumala on varannut tämän toteuttamiseksi, on hänen Poikansa uhri. Apostoli Johannes kirjoittikin: ”Hän [Jeesus Kristus] on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan koko maailman syntien.” – 1. Joh. 2:2.
Hyötyäksemme tästä sovitusuhrista meidän täytyy kuitenkin hyväksyä se, tunnustaa syntinen tilamme, katua syntejämme ja kääntyä väärästä menettelystä Jumalan tahdon tekemiseen. Sellainen, joka tahallisesti kieltäytyy tekemästä näin, ei tule pelastumaan. Hänen tilannettaan voidaan verrata hukkuvaan mieheen, joka hylkää hänelle heitetyn pelastusrenkaan.
Niin, ihminen, joka hylkää Jumalan pelastuskeinon, ei voi toivoa säästyvänsä epäsuotuisalta tuomiolta. Jos hän elää silloin, kun Herra Jeesus Kristus ilmestyy kirkkaudessa, hän tuhoutuu. Tämä vahvistetaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8:ssa, jossa puhutaan siitä, että Jeesus Kristus ”tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. Jae 9 jatkaa: ”Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon.”
Samoin sellaiset, jotka hyväksyvät Jumalan Jeesuksen Kristuksen kautta tekemän pelastusvarauksen, mutta joista myöhemmin tulee katumattomia syntisiä, eivät tule pelastumaan. Heprealaisille kristityille sanottiin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla: ”Sillä jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka on kuluttava ne, jotka ovat vastaan. Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren, jolla hänet pyhitettiin, ja häväissyt ylenkatseellisesti ansaitsemattoman hyvyyden henkeä? Sillä me tunnemme hänet, joka sanoi: ’Kosto on minun; minä olen maksava takaisin’ ja taas: ’Jehova tulee tuomitsemaan kansansa.’ On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin.” – Hepr. 10:26–31.
Tahalliset katumattomat väärintekijät hylkäävät toimintatavallaan Jeesuksen uhrin soveltamisen omalla kohdallaan. He pitävät Jumalan Pojan verta ”tavallisen arvoisena”, ikään kuin sillä ei olisi enempää arvoa kuin kenen tahansa ihmisen verellä. Tästä syystä heidän syntiluettelonsa todistaa heitä vastaan tuomiten heidät. Mitään muuta uhria ei ole saatavissa peittämään sitä ja varjelemaan heitä Jumalan kostotoimenpiteiltä. Näin ollen heidän täytyy kärsiä synneistään täysi rangaistus: ikuinen kuolema.
Ei ole suoraan sanoen mitään keinoa auttaa niitä, jotka hylkäävät lunastusvarauksen, jonka avulla voi katua ja päästä jälleen hyväksyttyyn asemaan Jehova Jumalan edessä. Raamattu sanoo: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun itselleen.” – Hepr. 6:4–6.
Voimme näin ollen ymmärtää, että vaikka Korkein haluaa kaikkien pelastuvan, niin kaikki eivät tule pelastumaan. Monet kieltäytyvät jatkuvasti ottamasta vastaan pelastuksen ainoata keinoa; toiset hyväksyttyään sen saattavat tulla katumattomiksi synnin harjoittajiksi ja siten menettää Kristuksen uhrin sovittavan hyödyn. Tässä on varoitus kaikille meille, jotka haluamme pelastua synnistä ja kuolemasta. Meidän täytyy olla varovaisia, ettemme käytä julkeasti väärin Jumalan armoa ja anna periksi syntisen lihan haluille ja joudu siten ehkä tilanteeseen, missä katuminen on mahdotonta.