Miksi sinä uskot kolminaisuuteen?

MILJOONAT ihmiset ovat vuosisatoja uskoneet kolminaisuusoppiin, mikä opettaa, että ”Jumaluuden yhteydessä on Kolme Persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, näiden Kolmen Persoonan ollessa tarkasti erilliset toisistaan. Joten, Athanasiuksen uskontunnustuksen sanoin: ’Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta kuitenkaan ei ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.’” (The Catholic Encyclopedia) Uskotko sinä tähän oppiin? Miksi?

Monet ajattelevat, että kolminaisuus on Jumalan Sanaan, Raamattuun, perustuva kristillinen oppi. Mutta varhaiset roomalaiskatoliset kirjailijat eivät kuitenkaan empineet myöntää, että kolminaisuutta ei voida todistaa yksistään Raamatulla. Kardinaali Hosiuksen mainitaan sanoneen: ”Me uskomme oppiin kolmiyhteisestä Jumalasta, koska me olemme saaneet sen perinteenä, vaikka sitä ei mainita lainkaan Raamatussa.” (Conf. Cathol. Fidei, XXVI luku) Toisetkin selittävät yhtä suoraan kolminaisuuden olevan pakanallista alkuperää. Arthur Weigall sanoo kirjassaan The Paganism in Our Christianity (Pakanuus kristillisyydessämme): ”Jeesus Kristus ei maininnut koskaan sellaista ihmeoliota, eikä Uudessa testamentissa esiinny sanaa ’kolminaisuus’.” Hän sanoo, että tasavertaisen kolminaisuuden ajatuksen ”hyväksyi vasta [roomalaiskatolinen] kirkko kolmesataa vuotta Herramme kuoleman jälkeen; ja tällaisen käsitteen alkuperä on kokonaan pakanallinen”.

Weigall esittää kirjansa 198. sivulla lyhyen historian kolminaisuusopista sanoen: ”Aristoteles kirjoitti neljännellä vuosisadalla eKr.: ’Kaikkia on kolme, ja kolminkertaista on kaikki, ja käyttäkäämme tätä lukua jumalten palvonnassa, sillä, kuten pythagoralaiset sanovat, kaikki on vahvistettu kolmella, sillä lopussa, keskellä ja alussa on tämä luku kaikessa, ja nämä muodostavat kolminaisuuden luvun.’ Muinaiset egyptiläiset, joiden vaikutus varhaisuskontoon oli syvällinen, järjestivät tavallisesti jumalansa tai jumalattarensa kolminaisuuksiin: oli Osiriksen, Isiksen ja Horuksen kolminaisuus, Amenen, Mutin ja Khonsun kolminaisuus, Khnumin, Satisin ja Anukisin kolminaisuus ja niin edelleen. Hindujen kolminaisuus, Brahma, Šiva ja Višnu, on eräs tällaisen jumaluusopin monista ja laajalle levinneistä käsitteistä. Mutta varhaiskristityt eivät ajatelleet ensin omaksua tätä ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Isälle Jumalalle ja Jumalan Pojalle Jeesukselle Kristukselle, ja he tunnustivat Pyhän Hengen salaperäisen ja määrittelemättömän olemassaolon, mutta ei ollut ajatustakaan siitä, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, tasavertaiset ja yhdistyneet Yhdeksi, eikä Apostolinen uskontunnustus, mikä on varhaisin kristillisen uskon kaava, mainitse sitä.”

On kuitenkin ihmisiä, jotka väittävät, että kolminaisuusoppi on kristillinen, Pyhään Raamattuun perustuva oppi. Tutkikaamme sitä lyhyesti nähdäksemme, miten asia on.

Ensiksikään ei sanoja ”kolminaisuus”, ”kolmiyhteinen”, ”Jumalihminen”, ”ensimmäinen persoona”, ”toinen persoona”, ”kolmas persoona”, ”kolme persoonaa” ole missään katolilaisten eikä protestanttisten Raamattujen henkeytetyssä tekstissä. Me emme löydä mistään kohdasta Raamattua sellaisia sanontoja kuin ”Poika Jumala” tai ”Pyhä Henki Jumala”, vaan me luemme päinvastoin ”Jumalan Poika”, ”Jumalan henki” tai vain ”pyhä henki”. Jumalaa ei ole ilmoitettu missään kohdassa Raamatussa kolmeksi persoonaksi, vaan aina yhdeksi Jumalaksi. Jollei nyt niitä sanoja, mitkä ovat välttämättömät kolminaisuusopin ilmaisemiseksi, ole Pyhässä Raamatussa, niin kuinka me voimme otaksua tämän opin löytyvän siitä tai sitä opetettavan siinä? Se on mahdotonta!

On kolme raamatunkohtaa (1. Johanneksen kirje 5:7, KJ; Matteus 28:19; 2. Korinttolaisille 13:14), mitkä puhuvat Isästä, Pojasta ja pyhästä hengestä muodollisesti yhdessä, mutta yksikään niistä ei sano mitään kolminaisuudesta. Jos kolminaisuusoppi on ”kristillisen” uskonnon keskeisin oppi, niin miksi Raamatun 31 173 jakeesta ainoastaan kolme käyttäisi Isää, Poikaa ja pyhää henkeä muodollisesti yhdessä ja näistäkin yksi, 1. Johanneksen kirjeen 5:7 (KJ), on tunnustetusti väärennetty? Johannes kirjoitti tämän kirjeen kreikaksi ensimmäisellä vuosisadalla, mutta 1. Johanneksen kirjeen 5:7:ää ei voida löytää mistään kreikkalaisesta käsikirjoituksesta aikaisemmin kuin viidennellätoista vuosisadalla. Piispa Lowth sanoo tästä jakeesta: ”Minä uskon, että meidän joukossamme ei ole ketään vaikkapa vähimmässäkin määrin uskonnolliseen kritiikkiin perehtynyttä ja ymmärrystään käyttävää henkilöä, joka olisi halukas väittelemään 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen jakeen aitouden puolesta.” Toht. Adam Clarke lopettaa Commentaryssaan (Selityksissään) tätä jaetta koskevan pitkähkön tutkielmansa seuraavin sanoin: ”Lyhyesti sanoen, sillä ei ole mitään riittävää tukea, mikä oikeuttaisi tunnustamaan sitä millään tavalla Jumalalta tulleeksi ilmestykseksi.” Kaikki puolueettomat Jumalan Sanan tuntijat hylkäävät sen tähden 1. Johanneksen kirjeen 5:7:nnen.

Eivätkä Matteuksen 28:19 ja 2. Korinttolaiskirjeen 13:14 sano mitään kolmen tasavertaisen persoonan olemisesta yhdessä Jumalassa. Ne eivät sano kunkin näistä mainituista olevan Jumala. Ne eivät sano, että kaikki kolme ovat tasavertaiset olemukseltaan, voimaltaan ja iankaikkisuudeltaan. Ne eivät sano, että kaikkia on palvottava. Koska ne eivät sano näin, niin ne eivät opeta kolminaisuutta, koska kolminaisuudesta esitetään kaikki nuo väitteet. Peabody, maineikas kirjailija, sanoo kirjassaan Lectures on Christian Doctrine (Luentoja kristillisestä opista), sivulla 41: ”Olen valmis sanomaan vastaväitteitä pelkäämättä, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen tasavertaisuutta ei voida löytää mistään kolmen ensimmäisen vuosisadan aidosta kristillisestä teoksesta, ja että mistään kahden ensimmäisen vuosisadan aidosta kristillisestä teoksesta ei voida löytää mitään oppilausuntoa, mikä olisi samanlainen kuin kolminaisuusoppi tai lähentelisikään sitä tai olisi yhtäpitävä sen kanssa, mikäli Jumalan luonto on kysymyksessä.” Miksi on näin? Koska kolminaisuusoppi on pakanallista alkuperää, niin kuin historioitsijat osoittavat. Ensimmäisen vuosisadan varhaiskristityt eivät uskoneet siihen. He eivät palvoneet kolmiyhteistä jumalaa. Kolminaisuuteen uskomisella ei ole kerrassaan mitään perustusta. Perimätieto ei ole yksin riittävä syy, koska Jeesus sanoi, että ’Jumalan sana tehtiin tyhjäksi perinnäissäännön tähden’. – Matt. 15:6.

Jumalan uskolliset palvelijat uskovat Jumalan olevan yksi: ”Meidän Jumalamme Jehova on yksi Jehova”, sanoi Mooses. (5. Moos. 6:4, Um) Jeesus Kristus sanoi samoin Markuksen 12:29:nnessä. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu”, sanoi Pietari. Huuda häntä avuksesi, palvo Jehovaa, hanki tietoa tosi Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, koska se merkitsee iankaikkista elämää. – Apt. 2:21; Joh. 17:3.