toista sitä syntiä. Jumala peittää syntimme Kristuksen lunastusuhrilla eikä pidä sitä meitä vastaan. Katuvan asenteemme takia hän antaa meille anteeksi.

Mutta Jehovan anteeksianto ei ulotu kuitenkaan henkilöön, joka tekee synnistä säännöllisen osan elämästään ja joka siten harjoittaa sitä. Sellaisella henkilöllä ei ole taipumusta eli halua pyrkiä Jumalan asettamaan maaliin. Hän rikkoo tahallaan Jumalan lakeja eikä ilmaise rakkautta vanhurskautta kohtaan eikä tunne omantunnontuskaa syntiensä johdosta. Hänen omatuntonsa paatuu ja tulee tunnottomaksi hänen Jumalan silmissä suorittamiensa vääryyksien suhteen. Raamattu sanoo tällaisesta laittomasta ihmisestä: ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta, ja niin synti on laittomuutta. Joka jatkuvasti syntiä tekee, on alkuisin Perkeleestä, koska Perkele on tehnyt syntiä alusta lähtien.” (1. Joh. 3:4, 8, Um) Syntisen tiensä alusta lähtien Perkeleenä tunnettu paha henki on rikkonut tahallaan Jumalan lakeja. Hän on ilmeisesti tukahduttanut kaikki syyllisyyden tunteet ja puolustaa toivottavana sitä, minkä Jumala selittää synniksi. Tahalliset syntiset ilmaisevat hänen asennettaan.

Jumalan ei voida odottaa antavan anteeksi sellaisen henkilön syntejä, joka kieltäytyy olemasta tietoinen synnistä eikä etsi hänen anteeksiantoaan. Synnin kieltäminen on pelkkää itsepetosta. Jos joku kieltäytyy tunnustamasta Jumalan lakeja, se ei tee niitä olemattomiksi; jos joku rikkoo niitä, se ei tee häntä syyttömäksi. Kuten maalliset tuomarit eivät pidä ihmistä syyttömänä siksi, että hän kieltäytyy tunnustamasta rikkomiaan lakeja, Jumalakaan ei pidä häntä viattomana, jos hän rikkoo Jumalan lakeja. On kirjoitettu. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” – 1. Joh. 1:8, 9.

Anteeksianto suodaan ihmiselle, joka myöntää syntinsä ja katuvasti tunnustaa syntinsä Jumalalle pyytäen anteeksiantoa. Sellainen ihminen ilmaisee oikeaa suhtautumista Jumalan lakien tottelemista kohtaan. Koska hän ilmaisee oikeaa sydämentilaa, niin hänen syntinsä ei johda tyhjäksitekemiseen. Vaikka hän kuolisikin ”luonnollisen” kuoleman Aadamilta perimänsä synnin tähden, niin hänellä on ylösnousemustoivo. Mutta sitä ei voida sanoa ihmisestä, joka on laiton Jumalan lakeihin nähden ja joka suhtautuu Perkeleen tavoin syntiin. Koska hän ei tunne mitään syyllisyyttä Jumalan lakien rikkomisen johdosta, hän ei kadu eikä yritä etsiä anteeksiantoa. Synnin harjoittaminen on paaduttanut hänen omantuntonsa, niin että hän on kovettunut pahantekemisessä. Jumala ei säilytä sellaisen ihmisen muistoa. ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” – Sananl. 10:7.

Olkoonpa se, mikä murtaa moraalisen hillikkeen, sitten Freudin psykologia tai jokin muu rappeuttava ajatustapa, niin sen noudattaminen merkitsee vakavaa vaaraa. Se on synnin ja kuoleman tie, ei elämän tie. ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

Maailmanlaajuista todistusta

◆ Eräs amerikkalainen Jehovan todistaja kertoo: ”Työskennellessäni eräänä lauantaiaamuna ovelta ovelle Oak Parkissa levittäen elämän Sanaa tapasin naisen, jolla oli hyvin kiire. Hän mainitsi matkatavaroittensa juuri saapuneen kotiin. Auttaakseni häntä muutamin sanoin arvostamaan elämän Sanan tarvetta näytin hänelle Vartiotornia. ’Oh, ei Vartiotornia’, hän huokasi. ’Olen juuri palannut maailmanympärimatkalta, ja jokaisessa maassa, missä kävin, minulle tarjottiin Vartiotornia.’”