Lukijain kysymyksiä

● Onko mahdollista, että uskonnon nykyinen kriisi johtuisi kristillisyyden epäkäytännöllisyydestä?

Kun harkitsemme vastausta tähän kysymykseen, meidän tulisi muistaa, että kristikunnan kirkkojen kristillisyyden ja Raamatun kristillisyyden välillä on eroa. Vaikka jokin kristillisyyden muoto saattaa olla epäkäytännöllinen, se ei merkitse, että jonkin toisenkin muodon täytyy myös olla epäkäytännöllinen.

Monet ihmiset ajattelevat, että uskonnon käytännöllisyys vaatii aktiivista osallistumista ajan poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. He ajattelevat, että kirkon epäonnistuminen tässä suhteessa osoittaa kristillisyyden olevan epäkäytännöllistä.

Mutta eivätkö kristikunnan kirkot ole osallistuneet aktiivisesti maailman asioihin? Ovat tosiaankin! Monissa maissa kristikunnan kirkoilla on ollut huomattava poliittinen vaikutusvalta, jopa siinä määrin, että ne ovat vallinneet hallitsijoita. Kirkkojärjestelmien poliittinen asennoituminen on tietysti usein suosinut rikkaita. Kuitenkin kirkot väittävät auttavansa köyhiä. Kirkot ovat rakentaneet sairaaloita, johtaneet hyväntekeväisyyskampanjoita ja kannustaneet jäseniään osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Vaikka siten on ehkä saatu aikaan jonkin verran hyvää, niin ovatko sellaiset pyrkimykset johtaneet parhaisiin mahdollisiin tuloksiin? Ovatko nämä ponnistelut todella muuttaneet ihmisten elämän ja saaneet aikaan parempia aviomiehiä, vaimoja, isiä, äitejä ja lapsia? Surullinen tosiasia on, että kirkon jäsenten elämä usein eroaa hyvin vähän niiden elämästä, jotka eivät ole kirkon jäseniä. Vankilat ovat täynnä ihmisiä, jotka kuuluvat uskonnollisiin järjestöihin. Eikö tämä ilmaise, että tarvitaan jotakin muuta kuin osallistumista yhteiskunnallisiin uudistuksiin ynnä muuhun sellaiseen?

Kristikunnan kirkot ovat menetelleet vastoin kristillisyyden perustajan opetuksia. Jeesus Kristus sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta.” (Joh. 17:16) Apostoli Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Joh. 5:19) Riippumatta siis siitä, mitä hyvältä vaikuttavaa ehkä saadaan aikaan, kristityn aktiivinen osallistuminen maailman asioihin merkitsisi sellaisen järjestelmän tukemista, jota Jumala ei hyväksy. Sellainen menettely ei voi koskaan saada Jumalan hyväksymystä ja siunausta, mikä käy hyvin ilmi siitä, että ihmiset epäonnistuvat toistuvasti yrittäessään parantaa maailmaa. Ihmisten ponnistuksia voitaisiin verrata veden ammentamiseen uppoavasta laivasta teelusikalla. Vettä tosin ammennetaan pois, mutta koko ponnistelu ei saa aikaan mitään todella arvokasta.

Toisaalta se, mitä Jeesus Kristus teki, oli käytännöllistä. Hän antoi sydämeltään rehellisille ihmisille täyden syyn muuttaa elämäntapansa paremmaksi. Hän auttoi heitä tuntemaan Jumalan persoonana – hänen rajattoman rakkautensa, armonsa ja hyvyytensä, ansaitsemattoman hyvyytensä. Tämä herätti ihmisissä halun olla Jumalan jäljittelijöitä.

Samoin kun ihmiset nykyään tulevat ymmärtämään Jumalan lain oikeudenmukaisuuden ja tajuamaan, mitä rakkautta Luoja on osoittanut varatessaan ainosyntyisen Poikansa lunnaiksi, se saa heidät saattamaan elämänsä sopusointuun Jumalan käskyjen kanssa. Henkeytetyn kehotuksen mukaan he ’kuolettavat ruumiinjäsenensä haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen’. He panevat pois ”vihan, suuttumuksen, pahuuden, pilkan ja rivon puheen”. – Kol. 3:5, 8.

Eikö ole totta, että tilanne olisi nykyään aivan toinen, jos ihmiset kaikkialla menettelisivät juuri siten? Minkä oivallisen parannuksen se saisikaan aikaan perhe-elämässä ja suhteissa lähimmäisiin! Tosi kristillisyys on siis käytännöllistä, koska se saa aikaan parempia ihmisiä. Ja kuten Jehovan todistajien keskuudessa on nykyään ilmeistä, tosi kristillisyys ei ole kokenut kriisiä, vaan se kukoistaa – yli 200 maassa kautta maapallon.

Kristikunnan kirkot ovat kyllä kriisin edessä, mutta eivät kristillisyyden epäkäytännöllisyyden vuoksi, vaan siksi, että ne eivät ole jäljitelleet Jeesuksen esimerkkiä pysyä erossa maailmasta. Nämä kirkkojärjestelmät ovat tuhlanneet arvokasta aikaa ja ponnistelua yrittäessään säilyttää asiainjärjestelmää, jota jumala ei hyväksy. Ne ovat panneet suuren painon ihmisviisaudelle ja monenlaiselle aineelliselle poistaen itse asiassa ihmisten sydämestä vaikuttimen kristillisen elämän viettämiseen. Sen tähden ei kristikunnan kirkoilla ole tarjottavana sen parempaa kuin maailmalla yleensä. Ne ovat jättäneet huomioon ottamatta ainoan käytännöllisen seikan, ts. ihmisten auttamisen ymmärtämään, miten oikein on elää sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.