-
34. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”Vartiotorni 1960 | 1. kesäkuuta
-
-
3:15) Siksi oli asianmukaista, että kirkastettu Jeesus Kristus, joka oli saanut piston kantapäähänsä maan päällä, taistelisi jälleen Miikaelina Saatanaa ja hänen paholaisiaan vastaan ja sinkoaisi heidät pois taivaasta jalkojensa alle maan seutuville. Juudaan 9. jae sanoo häntä ”ylienkeli Miikaeliksi”, jolla oli ollut kerran kiista taivaassa Saatana Perkeleen kanssa ja joka voitti.
16. Miten hän on pyhäkön ”Ruhtinas”, ja mikä hänen velvollisuutensa oli pyhäkköluokan jäännöstä kohtaan?
16 Koska Kirkastettu Jeesus Kristus on se suuri enkeliruhtinas Miikael, joka seisoo Danielin kansan lasten puolesta, niin hän on pyhäkön Ruhtinas. Danielin kansaan kuuluvat ovat nyt Danielin tavalla Jehovan todistajia. He muodostavat Jehovan pyhäkköluokan, Hänen ”elävistä kivistä” rakennetun temppelinsä, hänen ”hengellisen huoneensa”, missä hän asustaa henkensä välityksellä. Kirkastettu Jeesus Kristus eli Miikael on tämän elävän pyhäkön Pääkulmakivi. Hän on siis tämän pyhäkön Ruhtinas, ja hän rakentaa tämän pyhäkön sille kalliolle, mikä hän itse on. Hänen velvollisuutensa näin ollen on nousta tämän pyhäkköluokan jäljellä olevien jäsenten puolesta ja vapauttaa heidät heidän sortajistaan.
17. Miksi hänen tulee olla nyt enemmän kuin koskaan heidän Ruhtinaansa?
17 Hänen on oltava heidän Ruhtinaansa enemmän kuin milloinkaan ennen Miikaelina. Miksi? Koska hän on nyt Jehovan Oikea Paimen, joka antoi ihmiselämänsä Valtakunnan perijätovereitten muodostaman ”pienen laumansa” puolesta. ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt. 1:21; Joh. 10:11–15; Luuk. 12:32; Room. 8:16, 17) Hänellä on nyt Ruhtinaana enemmän valtaa kuin koskaan, koska ”hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:8–11; Matt. 28:18) Hänestä tehtiin vuonna 1914 koko kaikkeuden hallitseva Kuningas Jehovan pääjärjestöön. Hän on osoittautuva Rauhanruhtinaaksi. – Jes. 9:5.
(Jatkuu)
-
-
”Kokonaan vastoin aikaisempaa suuntausta”Vartiotorni 1960 | 1. kesäkuuta
-
-
”Kokonaan vastoin aikaisempaa suuntausta”
Teoksessaan Advance to Barbarism (Kohti raakalaisuutta) englantilainen lakimies F. J. P. Veale osoittaa, miten ”sodankäynnin ja kansainvälisten suhteitten koko luonne” on muuttunut perusteellisesti vuoden 1914 jälkeen. ”Tässä kehityksessä on huomattavaa”, hän kirjoittaa, ”että se on menossa kokonaan vastoin asiain aikaisempaa suuntausta. Tavat olivat tulleet aikojen kuluessa aina vuoteen 1914 asti, tiettyjä tilapäisiä häilähtelyjä lukuunottamatta, yleensä alituisesti lempeämmiksi, ja erityisesti sodankäynnissä olivat alkukantaisen raakalaisuuden menetelmätavat vähitellen lieventyneet yhä lisääntyvien rajoitusten ja hillikkeiden tullessa käytäntöön. Näiden rajoitusten ja hillikkeiden noudattamisen katsotaan tavallisesti erottavan raa’an ja sivistyneen sodankäynnin toisistaan. . . . Vähitellen vahvistui käyttäytymistä koskeva sääntökokoelma, minkä kaikki sivistyneet maat muodollisesti hyväksyivät. Vuonna 1913 kirjoitettu sotahistoria olisi ollut yksinkertaista kertomusta tästä hitaasta ja vaihtelevasta, mutta kokonaisuudessaan alituisesta edistyksestä. . . . Tuollainen äkillinen ja täydellinen mullistus sodankäynnin vähittäisessä sievistämisessä, mitä oli jatkunut yli kaksituhatta vuotta, vaatii totisesti jonkin selityksen. Eikö paljonkäytetty sanonta ’käänteentekevä’ olekin ansaittu?”
Selitys käänteentekevään ahdistusten ja raa’an käyttäytymisen lisääntymiseen vuodesta 1914 lähtien on, kuten tämä lehti on useasti osoittanut yksityiskohtaisesti, siinä, että me elämme ”viimeisiä päiviä”, jolloin oli tuleva ”arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä”. – 2. Tim. 3:1–5, Um.
-