5. luku

Viidennen ja kuudennen sinetin avaaminen

 1. Mitä Johannes sanoo tapahtuneen, kun viides sinetti avattiin?

KUVAILLESSAAN, mitä ”Karitsa”, Jeesus Kristus, tekee Jumalan oikeasta kädestä ottamallaan salaperäisellä kirjakääröllä, apostoli Johannes jatkaa sanoen: ”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen [todistustyön, Um] tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?’ Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina [lepäisivät, Um], kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden piti joutua tapettaviksi niinkuin hekin.” – Ilm. 6:9–11.

 2. a) Ovatko alttarin alla olevat surmatut sielut niitä, jotka kohtasivat kuoleman neljän ratsastajan toimesta, vai keitä he ovat? b) Mistä tiedämme, että Johannes näki alttarin alla uskollisten kristittyjen verta eikä haamumaisia, varjomaisia hahmoja?

² Tämän viidennen sinetin avaamisen yhteydessä ei yksikään neljästä elävästä luomuksesta pyydä apostoli Johannesta tulemaan ja katsomaan. Se, mitä hän näkee, ei ole seuraus tulipunaisella, mustalla ja hallavalla hevosella ratsastavien ratsastamisesta. Muut syyt kuin kansainvälinen sota, nälänhätä, kuolemaa tuottava rutto ja maan pedot olivat aiheuttaneet niiden surmattujen sielujen kuoleman, jotka Johannes näki. He olivat kohdanneet kuoleman uhritarkoituksessa, ja siksi heidän sielunsa nähtiin Jumalan alttarin alla. Nuo sielut eivät olleet alttarin alla olevia haamumaisia, varjomaisia hahmoja. Apostoli Johannes näki todella niiden uskollisten kristittyjen veren, jotka kuolivat ”Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen [todistustyön, Um] tähden, joka heillä oli”. Johannes oli syntyperäinen juutalainen ja hän tiesi, että kun Jerusalemin temppelissä uhrattiin eläinuhreja Jehova Jumalalle, niin uhrien veri vuodatettiin alttarin alle eli maahan. Vaikka sitä pirskotettiin alttarin reunoille, se valui alas maahan. Näin tapahtui sen lain mukaan, jonka Jumala oli antanut juutalaisille profeetta Mooseksen välityksellä. – 3. Moos. 3:2, 8, 13; 4:7.

 3, 4. a) Miten Jumalan Nooalle ja Israelille antama laki todistaa, että ne sielut, jotka Johannes näki alttarin alla, kuvaavat uskollisten kristittyjen verta? b) Miten Jumala katseli näiden kristittyjen kuolemaa, ja kuka oli pääasiassa vastuussa heidän verensä vuodattamisesta?

³ Meidän on muistettava, mitä Jehova Jumala sanoi profeetoilleen ihmisverestä. Profeetta Nooalle hän sanoi heti maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4) Profeetta Moosekselle Jumala sanoi Siinain erämaassa: ”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3. Moos. 17:11) Tämän valossa Johanneksen alttarin alla näkemät ”sielut” kuvaavat niiden uskollisten kristittyjen verta, jotka on surmattu, koska he ovat omaksuneet Jumalan kirjoitetun sanan ja saarnanneet sitä ja myös todistaneet Hänestä ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Tästä syystä heidän ansaitsematon väkivaltainen kuolemansa katsottiin uhriksi Jumalalle Jehova Jumalan kunniaansaattamiseksi kaikkeuden Suvereenina ja hänen nimensä pyhittämiseksi. Maanpäällinen vainooja, joka oli pääasiassa vastuussa näiden pyhien veren vuodattamisesta, oli Suuri Babylon eli todellisuudessa väärän uskonnon maailmanmahti, joka perustettiin muinaisessa Babylonissa Eufratin varrella.

⁴ Johannes sanoo: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” ”Ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.” – Ilm. 17:5, 6; 18:24.

 5–7. a) Mitä näiden uhrattujen kristittyjen veri huutaa ja ketä vastaan? b) Mikä raamatullinen esimerkki auttaa meitä ymmärtämään tätä?

⁵ Kaikkinäkevä Jumala on tietoinen tästä verestä, joka edustaa uhrattuja ihmissieluja ja on hänen alttarinsa alla, ja hän tietää, miten tuo veri (heidän sielunsa) joutui sinne. Se vaatii Jumalan kostoa.

⁶ Näiden viatonten veri huutaa äänekkäästi Jehova Jumalaa kostamaan verenvuodattajille. Noin 4000 vuotta ennen Johanneksen näkyä Jumalan ensimmäisen marttyyrin veri huusi hänelle maasta. Se oli Aabelin veri, kun hänen veljensä Kain surmasi hänet tosi uskontoa koskevan kiistakysymyksen takia. Kain koetti kätkeä murhatun veljensä veren, mutta Jehova Jumala sanoi Kainille: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.” (1. Moos. 4:1–11; 1. Joh. 3:12) Samalla tavalla marttyyrikuoleman kärsineitten kristittyjen veri huusi Jumalan uhrialttarin alta niin kauan kuin Kristuksen seuraajien viaton veri oli kostamatta. Siksi apostoli Johannes kuuli alttarin alla olevien sielujen huutavan suurella äänellä, ”suurella”, koska heitä oli niin paljon:

⁷ ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” – Ilm. 6:10.

 8. a) Miten voimme olla varmoja siitä, että nuo surmatut kristityt sielut eivät ole huutaneet turhaan? b) Milloin on Jumalan aika kostaa heidän verensä?

⁸ Noiden surmattujen kristittyjen sielujen ei tarvitse huutaa turhaan. Jeesus Kristus vakuutti sen heille. Hän sanoi: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.” (Luuk. 18:7, 8) Pakanain aikojen päättymisvuoteen 1914 mennessä oli surmattu kymmeniä tuhansia kristittyjä sieluja. Jumalan määräaika heidän verensä kostamiselle ei kuitenkaan tullut välittömästi sen jälkeen kun pakanain ajat päättyivät sinä vuonna, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi. Jumalan koston hetki tulee silloin, kun on hänen määräaikansa tuhota veren tahrima Suuri Babylon, ja myös Harmagedonin taistelussa, joka seuraa pian sen hävitystä. Silloin kaikuu taivaassa huuto: ”Halleluja! . . . hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.” (Ilm. 19:1, 2) Sen tuho on yhä edessäpäin, mutta se lähestyy.

 9, 10. a) Mikä väärä odote voidelluilla kristityillä oli ensimmäisen maailmansodan suhteen? b) Kun he etsivät Raamatusta selitystä, niin mitä Jumalan pyhä henki paljasti heille?

⁹ Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) vainojen keskellä oli voideltuja kristittyjä, jotka uskoivat maailmansodan johtavan suoraan maailmanvallankumoukseen ja sekasorron Harmagedoniin.a Heidän suureksi hämmästyksekseen ensimmäinen maailmansota päättyi äkkiä 11. marraskuuta 1918, vaikka Suuri Babylon oli yhä olemassa eikä Harmagedonin taistelu ollut alkanut. He halusivat tietää, mistä tämä johtui, ja havaitsivat tarpeelliseksi etsiä Pyhästä Raamatusta selitystä. Jumalan pyhän hengen opastamina heitä autettiin näkemään, että suunnaton maailmanlaajuinen työ oli vielä suoritettava, ennen kuin tämän pahan asiainjärjestelmän täydellinen loppu tulisi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. (Ilm. 16:14–16, Um) Voideltujen kristittyjen uskollinen jäännös näki siis, että kun Jeesus Kristus oli ennustanut ”synnytystuskien alun” kansainvälisen sodan, elintarvikepulan, maanjäristysten ja ruttojen muodossa, hän viittasi maailmanlaajuiseen työhön, joka oli suoritettava ennen tämän asiainjärjestelmän täydellistä loppua. Hän sanoi:

¹⁰ ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

11. a) Miksi suoritettava työ vaati melkoisesti aikaa? b) Mitä tähän työhön osallistuvien täytyisi kokea?

¹¹ Varmastikin Jumalan täytyi näin ollen varata aikaa tämän ennaltamäärätyn työn suorittamista varten. Koska työn piti levitä maailmanlaajuiseksi, se oli erittäin suuri, ja kuitenkin uskollisen voidellun jäännöksen lukumäärä oli hyvin pieni. Miten paljon aikaa Jumala oli varannut tämän suunnattoman työn suorittamista varten, sitä ei ensimmäisessä maailmansodassa säilynyt voideltu jäännös tiennyt. Tähän jäännökseen kuuluvat oli voideltu Jumalan pyhällä hengellä saarnaamaan ”hyvää uutista” Jumalan vastaperustetusta Valtakunnasta, joka oli hänen kruunatun, valtaistuimelle asetetun Kuninkaansa, Jeesuksen Kristuksen, käsissä. Heidän piti saarnata siitä huolimatta, että he joutuisivat ”kaikkien kansojen vihattaviksi” Kristuksen nimen takia. (Matt. 24:9) Tämä oli väistämättömästi merkitsevä heille lisävainoja, ja epäilemättä monet näistä kristityistä veljistä, voidelluista palvelijatovereista, surmattaisiin aivan niin kuin heidän varhaisemmat kristityt veljensä, Jehova Jumalan ’kanssapalvelijat’, oli tapettu ensimmäisen maailmansodan loppuun vuoteen 1918 mennessä. – Ilm. 6:11; 2:10.

12. a) Mikä osoittaa meidän elävän ajassa, jolloin elonkorjuu suoritetaan? b) Mitä tämä elonkorjuu on saava aikaan, ja mitä se osoittaa sen kestoajasta?

¹² Koska ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaaminen edeltää asiainjärjestelmän ”loppua”, niin meidän on täytynyt elää ”lopun aikaa” eli ”asiainjärjestelmän päättymistä”, sillä Jumalan messiaaninen valtakunta perustettiin taivaassa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Dan. 12:4; Matt. 24:3, Um) Selittäessään kuvaustaan vehnästä ja lusteesta Jeesus sanoi: ”Elonkorjuu on erään asiainjärjestelmän päättyminen.” (Um) Tänä elonkorjuuaikana erotetaan väärät, lusteen kaltaiset kristityt enkelien johdolla uskollisista vehnän kaltaisista kristityistä, ja lopulta lusteen kaltaiset kristityt tuhotaan tulisessa pätsissä, kun Suuri Babylon tuhotaan. (Matt. 13:39–42) Kaikki nämä toimenpiteet edellyttävät, että ”elonkorjuu” kestää jonkin aikaa pakanain aikojen päättymisen jälkeen vuonna 1914 ja erikoisesti vuodesta 1918 eteenpäin. Tämän takia verivelkaisen Suuren Babylonin tuhon aika ei ollut vielä tullut, kun ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918.

13. Mikä toinen erottelutyö on tehtävä vielä asiainjärjestelmän päättymisen aikana?

¹³ Lusteen kaltaisten kristittyjen erottamista vehnän kaltaisista kristityistä ”elonkorjuun” yhteydessä piti seurata toinen erottelutyö, josta oli tuleva kohokohta. ”Asiainjärjestelmän päättymistä” koskevassa ennustuksessaan Jeesus kuvaili, miten hänen kristityiksi ”veljikseen” tunnustautuvat tuomitaan, ja sanoi kuvauksensa lopussa: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.” – Matt. 25:14–33.

14. Mitä näemme Jeesuksen hengellisten veljien kokevan vuoden 1918 jälkeen siitä päätellen, mitä Jeesus sanoi ”lampaille” ja ”vuohille”?

¹⁴ Ennen kuin valtaistuimelle asetettu Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, ohjaa lampaan kaltaiset ihmiset Jumalan messiaanisen valtakunnan maallisten siunausten alaisuuteen, hän muistuttaa heitä siitä, että muutamat hänen kristillisistä eli hengellisistä veljistään olivat olleet vankilassa ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana ja että nämä lampaan kaltaiset olivat tuoneet heille helpotusta. Ennen kuin valtaistuimella oleva Jeesus Kristus lähettää kirotut vuohen kaltaiset ihmiset iankaikkiseen tuhoon, hän muistuttaa heitä siitä, että nämä eivät olleet auttaneet hänen vankilassa olevia hengellisiä veljiään. (Matt. 25:34–46) ”Vankilan” (Um) mainitseminen tässä yhteydessä oli ennustus siitä, että Jeesuksen voidellut hengelliset veljet, maan päällä oleva jäännös, joutuisivat vainottaviksi ja jotkut heistä tapettaisiinkin ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Vuoden 1918 jälkeen oli siis oleva muita ”veljiä”, Jumalan ”kanssapalvelijoita”, joita tapettaisiin ”Jumalan sanan” ja ”todistustyön” takia, niin kuin ne kristityt sielut, jotka Johannes näki alttarin alla, oli surmattu. – Ilm. 6:9–11.

15. a) Miksi alttarin alla olevien sielujen piti ’levätä’ vielä vähän aikaa? b) Mihin ’lepääminen’ viittaa?

¹⁵ Siksi näiden surmattujen ”sielujen” piti ’levätä’ ”vielä vähän aikaa”, ennen kuin suvereeni Herra Jehova kostaisi heidän verensä uskonnolliselle Suurelle Babylonille ja sen poliittisille rikostovereille. Tämän lepäämisen ei kuitenkaan tarvinnut välttämättä merkitä heidän pysymistään kuolemantilassa, nukkumistaan kuolemassa. (1. Kor. 15:17–20) Noiden alttarin alla olevien ”sielujen” piti levätä vielä vähän aikaa, ennen kuin oikeus tyydytettäisiin heidän tapauksessaan. ”Vielä vähän aikaa” heidän piti olla vaatimatta verensä kostamista. Heidän piti pidättyä vaatimasta, että heidän verensä kostettaisiin silloin vuonna 1918. Heidän piti ’levätä’ antamalla tilinteon heidän julmia surmaajiaan vastaan odottaa ”vielä vähän aikaa”, kunnes tulisi Jumalan valitsema aika vaatia heidät tilille.

KULLEKIN ANNETTIIN PITKÄ VALKOINEN VAIPPA

16. a) Mitä noille alttarin alla oleville sieluille tapahtui vuonna 1918? b) Mitä heidän saamansa valkoiset vaipat vertauskuvaavat?

¹⁶ Mutta vaikka heitä pyydettiin odottamaan, kunnes ”vielä vähän aikaa” kestävä väliaika on kulunut loppuun, niin jotakin tehtiin heidän hyväkseen vuonna 1918. Mitä? Ilm. 6:11 sanoo, että ”heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa”. Se viittaa epäilemättä heidän siihen aikaan tapahtuneeseen ylösnousemukseensa kuolleista ja heidän pääsemiseensä Kristuksen taivaalliseen valtakuntaan, joka oli jo syntynyt eli perustettu. Olisi tuskin ollut sopivaa, että nuo surmatut sielut olisivat saaneet valkoiset vaipat ollessaan vielä alttarin alla. Valkoiset vaipat olisivat olleet mitä sopimattomimmat sellaisessa paikassa kuin ’uhrialttarin alla’. Miten pitkät, liehuvat vaipat olisi voitu pitää ’valkoisina’ siellä? Jeesus Kristus oli luvannut valkoiset vaipat palkinnoksi uskollisuudesta tämän pahan maailman voittamisessa. (Ilm. 3:4, 5) Päällysvaatteena oleva valkoinen vaippa oli kunnianosoitus ja vertauskuva heidän viattomuudestaan, Jumalan suotuisasta tuomiosta heitä kohtaan. Olisi sopivaa, että he kantaisivat sellaista valkoista vaippaa taivaallisella valtaistuimella saatuaan ylösnousemuksen kuolleista. (Ilm. 4:4) Mutta vaikka heidät herätettiin eloon vuonna 1918, niin he lepäisivät vielä heidän kostamisensa suhteen.

17. a) Kun ne kristityt, jotka olivat kuolleet uhrikuoleman, oli herätetty, niin mitä oli tapahtuva heidän vielä maan päällä oleville hengellisille veljilleen? b) Miksi useampien täytyi maistaa uhrikuolemaa Jeesuksen Kristuksen kanssa?

¹⁷ Mutta mitä piti tapahtua heidän hengellisille veljilleen, jotka olivat vielä elossa maan päällä tuona ’vähänä aikana’ joka heidän oli määrä levätä, ennen kuin heidän puolestaan kostettaisiin? Ilm. 6:11 osoittaa tämän sanomalla ”vielä vähän aikaa . . ., kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin”. Se merkitsi lisää vainoja uskollisille kristityille. Se merkitsi, että maan päällä surmattaisiin lisää tosi kristittyjä niiden kristittyjen sielujen määrän lisäksi, jotka Suuri Babylon ja sen poliittiset rakastajat olivat surmanneet vuoteen 1918 mennessä. Niiden 144000:n koko määrä, jotka maistavat uhrikuolemaa Jeesuksen Kristuksen kanssa, ei ollut täynnä vuoteen 1918 mennessä. Jäännös piti vielä lisätä, jotta Jumalan valtakunnan 144000 perillisen vaadittu lukumäärä tulisi täyteen.

18, 19. Kun vertaamme Ilm. 6:11:n loppuosaa Kristuksen sanoihin, jotka Matt. 24:9–14 esittää, niin mihin johtopäätökseen tulemme Kristuksen seuraajista tuohon aikaan?

¹⁸ Monien tämän jäännöksen jäsenten ”piti joutua tapettaviksi” kuten heidän aikaisempien ”kanssapalvelijainsa ja veljiensä” vuoteen 1918 mennessä. Kristuksen tosi seuraajien vaino ei ollut päättyvä vuonna 1918, vaan se oli jatkuva tuona vuonna päättyneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Eikö Jeesus Kristus ennustanutkin sen ”asiainjärjestelmän päättymistä” koskevassa profetiassaan yhdeksi todistukseksi läsnäolostaan taivaallisessa valtakunnassaan? Kyllä. Heti kun hän oli ennustanut kansainvälisen sodan, nälänhädän ja rutot, hän sanoi:

¹⁹ ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:9–14; Luuk. 21:12–19.

20. a) Ovatko historialliset tosiasiat tukeneet tätä johtopäätöstä kristittyjen vainosta? b) Mihin saakka Jumala pidättyy kostamasta palvelijoittensa veren, ja missä määrin hän sen sitten kostaa?

²⁰ Kuten historia osoittaa, nuo Jeesuksen Kristuksen profeetalliset sanat ovat täyttyneet pakanain aikojen päättymisestä lähtien vuonna 1914 tähän päivään saakka. Ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka vuonna 1918 tosi kristittyjen verta oli siis vuodatettu epävanhurskaasti, kun heitä oli surmattu ”Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen [todistustyön, Um] tähden, joka heillä oli”, ja vuoden 1918 jälkeen uskollinen eloonjäänyt ’kanssapalvelijoitten’ jäännös on omaksunut Jumalan sanan ja antanut todistusta koko asutussa maassa saarnaamalla kaikille kansoille hyvää uutista Jumalan vastasyntyneestä valtakunnasta. Jotkut heistä on surmattu tämän takia ja toiset joutuvat vielä tapettaviksi, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän ”loppu” tulee. Jumala pidättyy kostamasta kristittyjen palvelijainsa verta, kunnes heitä on surmattu täysi määrä ja kunnes näin ollen Suuri Babylon ja sen poliittiset rikostoverit ovat täyttäneet verivelkaisuutensa määrän. Kun Jumala vihdoin toteuttaa kostonsa, se tapahtuu kaikesta kristityistä vuodatetusta verestä, kaikesta yhdellä kertaa. Siihen saakka Johanneksen alttarin alla näkemien sielujen täytyy levätä toivossa.

KUUDES SINETTI MURRETAAN

21. Mitä kuudennen sinetin murtaminen paljastaa?

²¹ Viidennen sinetin murtaminen paljasti lisätodistuksia siitä, että valkoisella hevosella Ratsastava oli kruunattu Kuninkaaksi ja ratsasti voittoisasti jousineen täydentämään voittonsa. Mitä tapahtuu, kun hän täydentää voittonsa lähitulevaisuudessa? Se paljastuu, kun Karitsa, Jeesus Kristus, murtaa Jehova Jumalan oikeasta kädestä ottamansa salaperäisen kirjakäärön kuudennen sinetin. Mitä kristitty apostoli Johannes näki?

22. Kuvaile, mitä Johannes näki, kun kuudes sinetti avattiin.

²² ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja [kirjakäärö, Um], joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät [poistettiin, Um] sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?’” – Ilm. 6:12–17.

23. Millainen ja miten laaja oli Johanneksen näkemä suuri maanjäristys?

²³ Apostoli Johanneksen näkemä ”suuri maanjäristys” ei ollut vain paikallinen. Se järisytti koko maata. Vuonna 33 Johannes oli kuullut Jeesuksen ennustavan, että kirjaimellisten maanjäristysten esiintyminen ilmaisisi ”asiainjärjestelmän päättymisen” alkuosan, kun hän oli sanonut: ”Maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt. 24:7, 8; Mark. 13:8) Se ”suuri maanjäristys”, joka nähtiin näyssä kuudennen sinetin avaamisen jälkeen, on kuitenkin ilmeisesti vertauskuvallinen. Se kuvaa suurta mullistusta ihmisten maanpäällisessä asiainjärjestelmässä, sitä, miten kaikkea ihmistekoista, jolla ei ole Jumalan hyväksyntää ja siunausta, järkytetään hirvittävällä tavalla, se järkytetään maan tasalle, tasoitetaan, kautta koko maapallomme. Siksi mikään ihmistekoinen, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan ja Karitsan kanssa, ei ole sopiva suoja ihmisille, koska se ei ole asuttava, ei varaa kodin mukavuuksia eikä ole turvallinen asua. Koko maallinen järjestelmä tulee asumattomaksi – ihmisten on pakko muuttaa siitä pois etsimään turvaa.

24. Kun ihmiset huutavat taivaasta apua suuren maanjäristyksen ja sitä seuranneiden ilmiöiden takia, niin mikä on oleva taivaan asenne heitä kohtaan?

²⁴ Suurten maanjäristysten yhteydessä on usein myös taivaallisia ja ilmakehässä tapahtuvia ilmiöitä. Kun kirjaimellinen maanjäristys tapahtuu, monet huutavat taivaasta apua ja vetoavat Jumalaan, vaikka he eivät olisi koskaan ennen huutaneet häntä avukseen. Kun ”suuri päivä” Jumalan vihan ilmaisemiseksi tottelematonta ihmiskuntaa kohtaan saapuu, niin ihmiset katsovat taivaalle. Mutta onko siellä mitään osoitusta taivaan suosiosta heitä kohtaan heidän pahimmassa ahdingossaan? Profeetallinen näky sanoo: ”Aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa.” (Ilm. 6:12, 13) Mitä sellainen taivaallinen ilmiö voisi kuvata?

25. Mitä tapahtuu kuvaannollisesti auringolle, kuulle ja tähdille tämän asiainjärjestelmän ihmisten näkökulmasta?

²⁵ Kokonaisuutena Jumalan vihan alaiset ihmiset eivät saisi mitään sellaista taivaalta, mikä tekisi tilanteen heille valoisammaksi. Päiväsaikakin olisi synkkä, murheellinen, ikään kuin aurinko olisi pimentynyt, ei avaruuden suunnattomasta pölypilvestä vaan niin kuin se olisi peitetty mustista vuohenkarvoista tehdyllä mustalla säkkikankaalla, jota käytettiin surun ja murheen aikoina. Koska ihmiset eivät ole ottaneet vastaan Jumalan henkeytetyn sanan, Raamatun, hengellistä valoa, niin he murehtivat päivällä. Entä yöllä? Hopeanhohtoinen kuu ei paista heille suopeana! Ei hopeisia säteitä vaan verisiä säteitä, joissa ei ole elämääantavaa valoa. Verenvuodatus on oleva yleistä kaikkialla maailmassa yöllä, ellei päivälläkin. Veri on yön tunnus. Mutta miljardit tähdet ovat varmaan verisen näköisen kuun vastapainona! Eivät ole! Oletko koskaan nähnyt viikunapuuta, josta navakka tuuli on varistanut raa’at talvella kasvaneet viikunat? Niin putoavat tähdet taivaalta. Minne ne putoavat? Eivät maan päälle vaan pois näkyvistä. Niissä ei ole taivaallisen valon kimallusta opastamassa yöllisiä vaeltajia. Ihmisillä ei ole siis yöllä eikä päivällä mitään, mikä tekisi heidän näkymänsä valoisammaksi.

26–28. a) Osoita, miten avaruuden taivaankappaleet ovat edustaneet ihmistä korkeampia voimia ja käyttävät valvovaa vaikutusta ihmisen suhteen. b) Miten taivas täyttymyksessä väistyy pois niin kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon? c) Millä nuo taivaat korvataan, ja kääritäänkö ne kokoon niin kuin kirjakäärö ja pannaan pois?

²⁶ Eivätkö kaikki nuo taivaankappaleet häviäisi kuvaannollisesti puhuen, kun näky edelleen täyttyisi, kuten kuudes murrettu sinetti osoitti? Kyllä! ”Ja taivas väistyi pois niinkuin kirja [kirjakäärö, Um], joka kääritään kokoon.” Ihmiset ovat käyttäneet auringon lämpöä ja valonsäteitä energian tuottamiseen. He ovat valjastaneet kuun vetovoimasta johtuvat vuorovedet ja käyttäneet hyväkseen samaa vetovoimaa saadakseen miehitetyn avaruusaluksen maasta kiertämään kuuta. He ovat käyttäneet tähtiä oppainaan matkustaessaan yöllä. He ovat laatineet astrologisia horoskooppeja, jotka viittaavat tähtiin, planeettoihin ja eläinradan merkkeihin. Ovatpa he palvoneetkin tähtiä ja planeettoja jumalina. He ovat palvoneet kuuta jumalana tai jumalattarena. He ovat palvoneet aurinkoa jumalana tai jumalattarena sen ohella.

²⁷ Tällä tavalla ”taivas” avaruudessa olevine taivaankappaleineen on edustanut voimia, jotka ovat ihmistä korkeampia ja jotka käyttävät valvovaa vaikutusta ihmisen suhteen. Todelliset taivaalliset voimat eli ihmistä korkeammat voimat ovat hänelle näkymättömiä. Ne ovat Saatana, jota on palvottu aurinkona, ja myös kaikki hänen demonienkelinsä, joita on palvottu tähtinä tai tähtikuvioina, alempina jumalina. Niiden täytyy nyt hävitä!

²⁸ Tuhansia vuosia nuo näkymättömät ihmiskunnan demonihallitsijat ovat kirjoittaneet muistiinmerkintöjään ihmiskunnan historian sivuille. Nyt on tullut aika kirjoittaa uusi sivu ihmiskunnan vaiheisiin. Siksi noiden kuvaannollisten taivaitten täytyy väistyä, niitä koskevan ihmiskunnan historian sivun täytyy hävitä niin kuin kirjakäärön kirjoitus peittyy näkyvistä, kun papyruksesta tai vasikannahasta tehtyä kirjakääröä kääritään sen keskellä olevan sauvan ympärille. (Luuk. 4:20; Dan. 12:4) Jumalan vihan päivänä on tullut aika uusien ja vanhurskaitten taivaallisten valtojen ryhtyä valvomaan ihmisten asioita. Noita kaikkivaltiaan Jumalan perustamia uusia vanhurskaita taivaita ei koskaan kääritä kokoon kuin kirjakääröä eikä panna koteloon. Ne pysyvät ikuisesti Jumalaa pelkäävien ihmisten siunaukseksi.

ODOTETTAVISSA OLEVAT NÄKYVÄT MAALLISET MUUTOKSET

29. Miten kaikki vuoret ja saaret poistetaan sijoiltansa ennustuksen täyttymyksessä?

²⁹ Muutoksia ei tapahdu vain näkymättömällä taivaallisella valta-alueella, vaan myös näkyvällä maallisella näyttämöllä on tapahtuva välttämättömiä muutoksia. Ilm. 6:14 jatkaa sanoen: ”Ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät [poistettiin, Um] sijoiltansa.” Tämä ennustaa jotain tämän asiainjärjestelmän poliittiselle hallitukselle, sillä Pyhässä Raamatussa käytetään vuoria kuvaamaan vallassa olevia hallituksia. Tulevana Jumalan vihan toimeenpanopäivänä minkään hallituksen suuri vaikutusvalta tai voima tai eristäytyminen ikään kuin veden ympäröimälle saarelle ei varaa suojaa. Ne kaikki poistetaan, koska ne kuuluvat osana tähän nykyiseen asiainjärjestelmään eivätkä ole osa Jumalan valtakunnasta. Niiden despoottisia, diktatorisia, itsevaltaisia hallitusmuotoja ei muuteta kansanvaltaisiksi, demokraattisiksi hallitusmuodoiksi, niin että ne kokisivat vain rakennemuutoksen ja jäisivät olemaan itsekkäinä ihmishallituksina. Ne poistetaan tuhoon.

30. Minkä rinnakkaisennustuksen Ilm. 16:18–21 esittää?

³⁰ Ilmestyskirja ennusti sellaista tapahtuvan, kun Jumalan enkeli vuodattaa seitsemännen vitsauksen. Ilm. 16:18–21 kuvaa sen seuraavin sanoin: ”Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä. Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan. Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut. Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.” Tämä profeetallinen näky vahvistaa sen, mitä on tapahtuva salaperäisen kirjakäärön kuudennen sinetin avaamisen seurauksena.

31. a) Kun Johannes jatkaa näyn tarkastelemista, niin keneen se osoittaa tämän suuren mullistuksen vaikuttavan? b) Mitä heidät pakotetaan ymmärtämään?

³¹ Tämä koskee kaikkia ihmisluokkia, jotka ovat osa tästä asiainjärjestelmästä, ”maan kuninkaita ja ylimyksiä, sotapäälliköitä ja rikkaita ja väkeviä ja kaikkia orjia ja vapaita”. Silloin he kaikki ymmärtävät, että he ovat tulleet tämän asiainjärjestelmän loppuun. Heidän itsekkäitten suunnitelmiensa jatkuva epäonnistuminen tämän vanhan jumalattoman järjestelmän säilyttämiseksi pakottaa heidät näkemään, että heillä ei ole taivaan suosiota, valtaistuimella istuvan kaikkeuden Jumalan suosiota eikä Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, suosiota, hänen, jota kristikunta on väittänyt palvelevansa ja seuraavansa. Silloin on tullut aika vastata Psalmin 83:19 rukoukseen: ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” (Um) On tosiaan tullut aika tämän korkeimman Jumalan toteuttaa julistuksensa, jonka hän on toistuvasti tehnyt tunnetuksi profeettansa Hesekielin kautta: ”Ihmiset tulevat tietämään, että minä olen Jehova . . . ja kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova.” – Hes. 39:6, 7; 6:7, 10, 13, 14; 7:4, 9, 27; Um.

32, 33. a) Etsivätkö nämä maailman ihmiset suojaa Jumalan valtakunnasta, vai mitä he tekevät pelastaakseen henkensä? b) Mistä kohdin historiasta löydämme esimerkin sellaisesta ihmisten käyttäytymisestä?

³² Pelastaakseen henkensä tässä koko ihmiskunnan historian suurimmassa ahdistuksessa ihmiset juoksevat suojaan. Mutta minne? He voivat epätoivoisesti huutaa Jumalaa avukseen, mutta todellisuudessa he yhä luottavat omiin järjestöihinsä eivätkä Jumalan sanaan ja hänen taivaalliseen valtakuntaansa. He ovat kaiken aikaa luottaneet hallituksiinsa ja poliittisiin järjestöihinsä, jotka hallitsevat tätä maailmaa korkeitten vuorten tavoin nykyisen asiainjärjestelmän selkärankoina. Niinpä Ilm. 6:15–17 kertoo meille kuvakielellä, että he ”kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?’”

³³ Ihmiset eivät suinkaan halua silloin kuolla, vaan tulla kätketyiksi näkymättömiin. Jeesus Kristus ennusti ihmisten käyttäytyvän siten ilmoittaessaan ennakolta Jerusalemia ja Juudeaa vuosina 66–73 kohdanneen tuhon ja autioituksen. Ollessaan matkalla kohti kuolemaansa Golgatan paalussa hän pysähtyi ja sanoi niille sääliväisille naisille, jotka surivat häntä: ”Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet’. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ’Langetkaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät’.” (Luuk. 23:26–30) Juutalainen historioitsija Josephus selostaa varsin seikkaperäisesti, mitä Juudean ja Jerusalemin asukkaat Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi tekivät vuosina 66–73. Juudean viimeinen linnoitus, Masada, kukistui vuonna 73.

34. Miten Jesaja kuvailee ihmisten tekoja ”aikojen lopussa”?

³⁴ Profeetta Jesaja henkeytettiin sanomaan ”aikojen lopussa” esiintyvistä tapahtumista: ”Silloin masentuu ihmisten ylpeys ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan. Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa. Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.” ”Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.” – Jes. 2:1, 2, 17–21, 10.

35. a) Mikä poliittisten hallitsijoitten tila osoittaa ”heidän vihansa suuren päivän” olevan pian käsillä? b) Kun Jumala ja hänen Karitsansa ilmaisevat vihansa lopullisesti, niin mikä kysymys asetetaan niiden eteen, jotka eivät ole Jumalan puolella, ja mikä on vastaus kysymykseen?

³⁵ Jumalan ennustus täyttyy vääjäämättömästi. Me lähestymme nopeasti sitä päivää, jolloin Jumala ja hänen Karitsansa Jeesus Kristus ilmaisevat vihansa lopullisesti tätä asiainjärjestelmää vastaan. Maailman poliittiset johtajat ovat jo nyt pettyneet, koska Suuren Babylonin uskonnollisten johtajien rukoukset eivät tuo taivaan apua heidän kansallisten hallitustensa ja kaupallisten, yhteiskunnallisten ja rauhan hyväksi toimivien laitostensa säilyttämiseksi. ”Heidän vihansa suuri päivä” tulee pian, kun ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” on saarnattu kaikkialla maailmassa siinä määrin kuin Jumala haluaa todistusta annettavan kaikille kansoille. (Matt. 24:14, Um) Silloin niiden, jotka eivät ole Jumalan valtakunnan puolella vaan osa tätä tuomittua asiainjärjestelmää, täytyy vastata elämän ja kuoleman kysymykseen: ”Kuka voi kestää?” (Ilm. 6:17) Nuo ihmiset tietävät silloin, etteivät he voi kestää – miksi he muutoin koettaisivat kätkeytyä Jumalalta ja Karitsalta sen sijaan, että he iloiten toivottaisivat heidät ja luvatun taivaallisen valtakunnan tervetulleiksi? Se, että joku on hyväksytty, merkitsee sitä, että hänet säästetään tuholta ja hän saa astua Jumalan täydelliseen uuteen järjestykseen.

36. a) Mistä lähtien ei Jehovan todistajilla ole ollut syytä itkeä apostoli Johanneksen tavoin? b) Mitä niiden asioiden täyttymys on todistanut, jotka kuvattiin, kun viisi ensimmäistä sinettiä murrettiin?

³⁶ Sydäntä riipaisevia ovat siis ne kerran salaperäiset asiat, jotka paljastuvat kun avataan kuusi ensimmäistä niistä seitsemästä sinetistä, joilla kaikkeuden valtaistuimella Istuvan oikeassa kädessä olevan kirjakäärön sisällys oli lukittu. Sen, mitä apostoli Johannes paljasti salaisin vertauskuvin, me näemme nyt ymmärrettävässä nykyaikaisessa täyttymyksessä. Etenkin vuodesta 1930 lähtien, jolloin kaksiosainen raamatuntutkistelun apuväline ”Valo” ilmestyi syyskuussa, ovat Jehova Jumalan antautuneet kristityt todistajat oppineet ymmärtämään niitä profeetallisia vertauskuvia, jotka paljastuivat Karitsan murrettua nuo kuusi sinettiä, jotka pitivät kirjakäärön sisällyksen salaisena. Me emme enää itke apostoli Johanneksen kanssa vaan riemuitsemme hänen kanssaan sinetöityjen asioitten paljastumisesta. Me riemuitsemme sanomattomalla ilolla niiden kuvien johdosta, jotka ilmaantuivat viiden ensimmäisen sinetin murtamisen jälkeen ja todistivat Jumalan messiaanisen valtakunnan syntyneen taivaissa ja sen Kuninkaan ratsastavan lopulliseen voittoon.

37. Mitä meidän tulisi tehdä tarkatessamme näiden profeetallisten kuvaelmien täyttymystä?

³⁷ Olemme kiitollisia siitä, että saamme nyt ymmärtää noiden apostoli Johanneksen näkemien profeetallisten kuvaelmien täyttymyksen. Me teemme viisaasti valmisteluja, jotta meidät havaittaisiin arvollisiksi ’kestämään’, kun ”heidän vihansa suuri päivä” tulee ja poistaa iäksi tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ennustetussa ”suuressa ahdistuksessa”. Siihen saakka me jatkamme vainoista huolimatta ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamista ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”. – Matt. 24:14, Um; Mark. 13:10.

[Alaviitteet]