valitsemia puhemiehiä, Moosesta ja Aaronia, vastaan. Nämä nurisijat jättivät rakkauden puutteesta kokonaan huomioonottamatta sen seikan, että Jumala itse oli määrännyt Mooseksen ja Aaronin johtamaan kansaa ensi sijassa, sekä sen seikan, että kaikki eivät voi johtaa, vaan joidenkuiden täytyy välttämättä seurata. – 4. Moos. 16:1–40.

Jotkut ilmaisivat tätä samaa henkeä siinä vertauksessa, minkä Jeesus esitti viinitarhan työmiehistä. Kuten muistat, kaikki saivat saman palkan päivän päätyttyä, vaikka he olivatkin työskennelleet eri pitkän ajan. Ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, nurisivat, koska toiset saivat saman kuin hekin, vaikka he saivatkin sen, mistä olivat sopineet. Viinitarhan isäntä sanoi nurisijoille: ”Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä?” Niin, lähimmäisenrakkauden puute johti heidät kateelliseen nurisemiseen. – Matt. 20:1–15.

Nurina ei johdu ehkä ainoastaan Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden puutteesta, vaan se saattaa aiheutua myöskin rakkauden puutteesta itseään kohtaan. Kuten huomasimme, niin napiseminen on myös eräs nurisemismuoto. Henkilöt, joilla ei ole kylliksi rakkautta itseään kohtaan, napisevat jatkuvasti syyttäen itseään, nuristen itseään vastaan, ja niin he tekevät kurjan itsestään samoin kuin ympärillään olevistakin. Tai kun he ovat pettyneet itseensä, niin he purkavat pahaa tuultaan toisiin nuristen heitä vastaan. Koska meitä on käsketty rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme, niin se osoittaa, että me tarvitsemme jossain määrässä rakkautta itseämme kohtaan. Meidän ei pidä sen tähden odottaa liian paljon itseltämme, vaan meidän on katsottava järkevästi epäonnistumisiamme ja aikaansaannoksiamme.

Sen, jolla on taipumusta nurista, tulee kysyä itseltään: Puuttuuko minulta rakkautta Jumalaan, lähimmäiseeni tai itseeni? Sallisiko Jumala minua kiusaavat olosuhteet, jollei niistä koituisi jotain hyvää? Puuttuuko minulta arvostusta niitä etuja kohtaan, joita minä saan niiltä, joita vastaan minä nurisen? Olenko minä yrittänyt keskustella ystävällisesti ja tyynesti sen kanssa, jota vastaan minulla on taipumusta nurista? Jollei olosuhteille voida tehdä mitään, niin mitä minä hyödyn nurisemisesta? Olenko minä liian ankara itseäni kohtaan?

Erityisesti tulee kaikkien uuden maailman yhteiskunnassa olevien antautuneitten kristittyjen tutkia itseään, kun heillä on kiusausta nurista. Jehova johti järjestöään jo ennen kuin me tulimmekaan siihen. Pankaamme siis nöyrästi uskomme ja luottamuksemme häneen ja niihin välikappaleisiin, jotka hän on valinnut toimimaan valvojina eri ominaisuuksissa. Jos olosuhteet todella kaipaavat korjausta, niin ole kärsivällinen ja usko, että Jumala oikaisee ne aikanaan. Älä tee sillä välin itseäsi ja toisia onnettomiksi nurisemalla. Miksi tosiaan nurista?

Lukijain kysymyksiä

● Miksi Efraimin ja Daanin sukukuntia ei mainita Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa esitettyjen hengellisten israelilaisten joukossa? – P. R., USA.

Raamatusta käy ilmi, että Jehova päätti antaa luvun kaksitoista, kahden kuvaannollisesti täydellisen luvun, kolmen ja neljän, tulon esittää järjestön täydellisyyttä. Tämä ei näy ainoastaan siitä, että Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja Israelissa kaksitoista sukukuntaa, vaan myöskin siitä, että on ”Karitsan kaksitoista apostolia”. – Ilm. 21:14.

Leevin sukukunta vaihdettiin varhain autiomaassa edustamaan kaikkia elossa varjeltuneita esikoisia, jotka kuuluivat Jehovalle sen perusteella, että hän säästi heidät ensimmäisenä pääsiäisyönä. Jotta jälleen olisi kaksitoista sukukuntaa, niin Joosefin sukukunta jaettiin kahtia, hänen kahden poikansa, Efraimin ja Manassen sukukuntiin. – 4. Moos. 3:12, 13, 41; 10:14–28.

Tästä seuraa, että kun hengellisen Israelin