Onko viisasta kulkea joukon mukana?
LAUMAT vetävät puoleensa ihmisiä niin kuin magneetit metallia. Harvoista kaduilla rientävistä ihmisistä saattaa muutamassa minuutissa muodostua mahtava ihmismeri. Nuo ihmiset saattavat yksilöinä olla moitteettomia kunnon kansalaisia, mutta usein tilanne muuttuu jollakin tavoin, kun heistä tulee lauman jäseniä.
Robert F. Goheen, Princetonin yliopiston rehtori, selosti asiaa, kun ylioppilasjoukko oli hurjistunut ilman mitään ulkonaista kiihotusta ja jättänyt jälkeensä tuhansiin dollareihin nousevan vahingon ja hävityksen. ”Tavallisesti vastuuntuntoiset ihmiset”, hän sanoi, ”lakkaavat olemasta yksityisiä henkilöitä, ja toisten ihmisryhmien oikeudet ja henkilöt häviävät laumassa heidän ’muististaan’. Raa’at mielijohteet ovat siinä silmänräpäyksessä täysin valloillaan, ja muut henkilöt menettävät merkityksensä, paitsi jos sattuisivat joutumaan tielle ja siten joko väkijoukon esteeksi tai leikkikaluiksi. Ja niin arvaamattomia ovat sielunliikkeet, että monet mukana olleet eivät tapahtuman jälkeen edes ymmärrä, mitä heille tapahtui tai mitä he ovat olleet avustamassa.”
Kiihtyneen joukon mielettömyyttä valaisee viime kesänä Tuscaloosassa, Alabamassa, sattunut tapaus. Levisi huhu, että eräs filminäyttelijä oli rotujen yhdistymistä edistääkseen vienyt neekerinaisen äskettäin eri roduille yhteiseksi määrättyyn elokuvateatteriin. Lauma liikehti teatteria kohti. Satoja liittyi mukaan. Pian suunnaton, vihainen väkijoukko paiskeli tiiliä, kiviä ja pulloja aiheuttaen suurta vahinkoa – vaikka huhu oli perätön.
Vaikka jollakin tämän maailman ihmisryhmällä näyttää olevan viaton vaikutin, saattaa olla vaarallista ja epäviisasta kulkea sen mukana. Muutamia vuosia sitten kokoontui väkijoukko mm. erään chicagolaisen hotellin ulkopuolelle nähdäkseen silloisen Yhdysvaltain varapresidentin Richard Nixonin, joka oli siellä kahden tyttärensä kanssa. ”Olin vain muutaman metrin päässä”, sanoi turvallisuuspoliisin päällikkö Charles Pierson. ”Mutta lauma meni sisään niin päättäväisesti, etten voinut edes käsiäni nostaa. Tytöt kalpenivat pelosta. Jos olisi tullut toinen joukkoryntäys, tytöt ja varapresidentti olisi voitu tallata jalkoihin.”
On havaittu, että alhainen, eläimellinen henki vaikuttaa usein tämän maailman ihmisjoukoissa. New Yorkin kaupungin myymälöissä on erikoismyyntien aikoina ostajia usein lyöty nurin ja tallattu jalkoihin mielettömästi rynnättäessä ensimmäiseksi. Ja urheilukilpailuissa suuttuneet joukot ovat muutamassa minuutissa tallanneet kuoliaiksi satoja ihmisiä, kuten Argentiinan ja Perun jalkapallo-ottelussa viime vuonna. Tuollaisiin laumoihin joutuessaan ihmiset näyttävät kadottavan täysin säädyllisyydentajunsa ja vastuuntuntonsa.
Tuskinpa missään muualla voidaan sellaista nähdä selvemmin kuin nykynuorison keskuudessa. Nuoret saattavat yksilöinä näyttää kunnon ihmisiltä, mutta yhdessä ollessaan he usein muuttuvat ilkivaltaiseksi huligaanijoukoksi. Eräs haastattelija, joka puhui monille lain kanssa ristiriitaan joutuneille nuorille, huomautti: ”Kun he ovat kaikki yhdessä, he yrittävät puhua pöyhkeästi. Mutta yksin ollessaan he puhuvat pikemminkin kuin lapset, jollaisia he oikeastaan ovatkin.” Selitys, minkä jokainen yleensä antaa käyttäytymisestään, on: ”Minä vain kuljin joukon mukana.” Ilmeistä on, että joukoilla on jäseniinsä usein huono vaikutus. Mistä se johtuu?
Syy on siinä, että joukoissa henkilöt voivat noudattaa rikollisia taipumuksiaan ja rauhoittaa omaatuntoaan sillä, että koska kaikki muutkin niin tekevät, se varmaankaan ei voi olla kovin pahaa. Raamattu osoittaa, että siitä asti, kun ensimmäinen ihminen Aadam lankesi täydellisyydestä, kaikki hänen jälkeläisensä ovat syntyneet synnissä ja siinneet vääryydessä. He ovat luonnostaan taipuvaisia pahaan. Eikä laumoissa, ikävä kyllä, enimmäkseen tavata sellaista vanhurskasta kuria, joka näiden huonojen taipumusten voittamiseksi olisi välttämätöntä. Joukon mittapuut sen sijaan laskevat usein sen ala-arvoisimpien jäsenten tasolle, ja toisten on hyvin vaikeata vastustaa joutumista temmatuksi rikolliseen elämäntapaan. – Ps. 51:7; 1. Moos. 6:5; Room. 5:12.
Ymmärtäen pahaan taipuvaisen joukon seuraamisesta johtuvat vaarat Jumalan Israelin kansalle antama laki sanoi: ”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.” Ja Raamatun sananlaskussa annetaan tämä neuvo: ”Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. Jos he sanovat: ’Lähde mukaamme! . . . älä lähde . . . samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.” – 2. Moos. 23:2; Sananl. 1:10–15.
Tämä ei merkitse sitä, että kaikki joukot olisivat pahoja. Mutta ennen kuin lähdet kulkemaan jonkin joukon mukana, on viisasta varmistautua sen päämäärästä. Varmistaudu siitä, että joukon menettelytavat ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala hyväksyy. Älä tee sellaista johtopäätöstä, että koska niin monet menettelevät juuri noin, sen täytyy olla oikein. Enemmistö saattaa olla väärässä.
Älä ole niiden kaltainen, joista Jumalan profeetta puhui: ”Ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa.” Yleisesti suosittu suuntaus ei useinkaan ole oikean periaatteen tie. On siis viisasta erota sellaisesta joukosta, joka jättää huomioon ottamatta Jumalan vanhurskaat mittapuut. Pysy päätöksessäsi pilkasta huolimatta! Elä oikeitten periaatteitten mukaan ja ole niiden seurassa, jotka tekevät samoin! – Jer. 8:6; 1. Piet. 4:4.
Nämä vanhurskautta rakastavat muodostavat itse Raamatun mainitseman ’suuren joukon’. Niin kuin joukko, jonka jäseniä ei ole kuritettu vanhurskaudessa, voi pyyhkäistä sinut mukaansa väärinteon tielle, niin myös sellaisten ihmisten joukko, jotka elävät Jumalan sanan korkeitten ohjeitten mukaan, voi vaikuttaa elämässäsi voimakkaasti hyvään suuntaan. Asetu sen tähden niiden ihmisten joukkoon, jotka pitävät Jumalan ensi sijalla, hylkäävät väärät menettelytavat ja pyrkivät tekemään oikein. Apostoli Johannes sanoi heistä: ”Minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, . . . ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” – Ilm. 7:9, 10.