”Meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta”
1. Miten Jeesus Kristus suhtautui Jerusalemin temppeliin, ja miten tämä ilmeni?
AIVAN niin kuin profeetta Daniel ennusti (9:24–27), ”voideltu, ruhtinas”, ilmestyi vuonna 29 yleistä ajanlaskuamme, sillä silloin Jeesus, nasaretilainen puuseppä, kastettiin Jordanin virrassa ja voideltiin Jumalan pyhällä hengellä. (Matt. 3:13–17) Messiaana eli Kristuksena hän ennusti Jerusalemin temppelin hävityksen, mikä tapahtui vuonna 70. Hän ei yrittänyt säilyttää esikuvallista ”meidän Jumalamme huonetta”, joka oli rakennettu ”kauniista kivistä” ja muista kallisarvoisista aineista. (Luuk. 21:5, 6) Kuitenkin Jeesus Kristus arvosti tätä temppeliä ja palvoi siinä niin kauan kuin Jumala salli sen seisoa Jerusalemissa. Kahdessa tilaisuudessa hän puhdisti sen kaupallisuudesta. – Joh. 2:13–22; Matt. 21:10–14.
2. Mistä rakennuksesta Jeesus oli kumminkin kiinnostuneempi?
2 Jeesus Kristus oli kumminkin kiinnostuneempi taivaallisen Isänsä Jehova Jumalan todellisesta, iankaikkisesta temppelistä. Ennen kuin hän teki viimeisen matkansa Jerusalemiin ja ennusti tuon kaupungin ja sen temppelin hävityksen, hän sanoi kahdentoista apostolinsa kuullen: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” – Matt. 16:18.
3, 4. a) Minä Jeesus puhui Matt. 16:18:ssa seurakunnastaan? b) Mihin Paavali vertasi seurakuntaa ja miten kirjoittaessaan Efeson kristityille?
3 Kun tämä entinen puuseppä puhui seurakuntansa (eli kirkkonsa) rakentamisesta ja sen rakentamisesta kalliolle, hän vertasi seurakuntaansa temppeliin. Hän puhui siitä elävänä ”Jumalan huoneena”. Kun Jeesus ensi kerran puhdisti temppelin keväällä vuonna 30, hän viittasi sanalla ”temppeli” johonkin muuhun kuin tuohon Jerusalemin aineelliseen temppeliin. (Joh. 2:13–22) Niin hän nytkin vertaa Matt. 16:18:ssa uskollisten seuraajiensa seurakuntaa temppeliin, joka on rakennettu Peruskivelle, mikä hän itse on. Tämän mukaisesti kristitty apostoli Paavali puhui kirjoittaessaan seurakunnalle Vähän-Aasian Efesoon, missä maailmankuulu Artemis-jumalattaren temppeli vielä seisoi, koko kristillisestä seurakunnasta elävänä temppelinä. Paavali sanoi:
4 ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] kauttansa on meillä molemmilla [juutalaisilla ja pakanoilla] pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” – Ef. 2:18–22.
5. Mikä on todellinen ”meidän Jumalamme huone” 1. Kor. 3:16, 17:ssä olevien Paavalin sanojen mukaan?
5 Osoittaen jälleen, että todellinen ”meidän Jumalamme huone” on nyt elävistä persoonista koostunut temppeli, apostoli Paavali kirjoitti muinaisessa Korintossa Kreikassa olevalle kristilliselle seurakunnalle: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, mikä temppeli te olette.” – 1. Kor. 3:16, 17, Um.
6. Mihin kuvaannollisen temppelin jäseniä voidaan verrata, ja miten Pietari tekee tämän vertailun?
6 Tämän kuvaannollisen temppelin jäseniä voidaan sen tähden verrata aineellisen temppelin kiviin. Siitä syystä kristitty apostoli Pietari kutsuu heitä ”eläviksi kiviksi” kirjoittaessaan Vähään-Aasiaan hajaantuneille kristityille ja sanoo: ”Tulkaa hänen [Jeesuksen Kristuksen] tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ’Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva’.” – 1. Piet. 2:4–6; Ef. 2:20.
7. Miten Jumala asuu elävässä temppelissään?
7 Tehden hyvin selväksi, että Jumala asuu elävässä temppelissään henkensä eikä minkään veistetyn patsaan tai epäjumalankuvan välityksellä, apostoli Paavali kirjoittaa jälleen epäjumalisen Korinton kristilliselle seurakunnalle: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’.” – 2. Kor. 6:16.
8. Mitä nämä Paavalin ja Pietarin sanat ilmaisevat silloin Jerusalemissa seisoneesta temppelistä?
8 Kaiken tämän kirjoittivat apostolit Paavali ja Pietari viimeistään viisi vuotta ennen kuin Rooman legioonat hävittivät juutalaisten temppelin Jerusalemissa vuonna 70. Näin ollen on erittäin selvää, että Jehova Jumala oli siihen aikaan jo hylännyt aineellisen temppelin, joka oli Jerusalemissa, missä hänen Poikansa Jeesus Kristus oli tuomittu kuolemaan. Jeesushan oli sanonut niisanin 11. päivänä, kolme päivää ennen kuin uskonnolliset johtajat surmauttivat hänet: ”Te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.
9. Milloin Jeesus Kristus laskettiin ”kulmakivenä” Siioniin, ja milloin rakentaminen tälle perustukselle alkoi?
9 Kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen kaikkivaltias Jumala herätti hänet kuolleista ja palautti hänet taivaaseen, taivaalliselle Siionin vuorelle. Siellä Jumala laski Jeesuksen Kristuksen kuvaannolliseksi ”kulmakiveksi”, jolle uusi, elävä temppeli piti rakennettaman. (1. Piet. 2:6; Jes. 28:16; Matt. 16:18) Koska tämä elävä temppeli on ”hengellinen huone”, jossa Jumala asustaa pyhän henkensä välityksellä, niin sitä alettiin rakentaa helluntaipäivänä vuonna 33, jolloin Jumalan pyhä henki vuodatettiin uskoville juutalaisille, jotka uskoivat taivaalliseen ”kulmakiveen”. – Apt. 2:1–42.
LAIMINLYÖNTI MAHDOLLINEN – MITEN?
10, 11. a) Miksi meidän on mahdollista laiminlyödä Jumalan tosi huonetta vieläkin? b) Millä sanoilla Paavali varoitti Timoteusta tästä?
10 Koska todellinen ”meidän Jumalamme huone” on Kristuksen seuraajien uskollisen seurakunnan muodostama elävä temppeli, niin meidän on helppo nähdä, miten siinä olevat ”elävät kivet” voisivat laiminlyödä tämän kuvaannollisen huoneen. Muistakaamme myös, että sellaisia ”eläviä kiviä” on valittu ja valmistettu tähän hengelliseen temppeliin tähän päivään asti, joten tällainen laiminlyönti on mahdollinen vieläkin. Apostoli Paavali varoitti kristittyä valvojaa Timoteusta juuri tästä sanoen:
11 ”Kirjoitan sinulle tämän, että . . . tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” – 1. Tim. 3:14–4:1.
12, 13. a) Mitä Timoteuksen piti sen tähden varoa tekemästä? b) Mitä Timoteus oli tekevä, kuten sanotaan 1. Tim. 4:14–16 ja 6:2, 20, 21:ssä?
12 Saatuaan Paavalin ensimmäisen kirjeen, mitä Paavalin hänelle kirjoittama toinen kirje täydensi, ensimmäisen vuosisadan kristitty valvoja Timoteus ymmärsi varmasti, kuten Paavali kirjoitti, ”miten tulee olla Jumalan huoneessa”. Hän oli varmaan valpas sen suhteen, ettei laiminlöisi mitään velvollisuuksiaan Jumalan huonetta eli seurakuntaa kohtaan. Hän halusi tehdä juuri niin kuin Jumalan huoneen apostolijäsen oli käskenyt häntä tekemään sanoen 1. Tim. 4:14–16 ja 6:2, 20, 21:ssä:
13 ”Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” ”Tätä opeta ja tähän kehoita. . . . Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.”
SEURAUKSILTAAN VAKAVA LAIMINLYÖNTI
14. a) Missä Timoteus halusi säännöllisesti olla, ja miksei hän halunnut tehdä toisin? b) Minkä ikäisille tämä läsnäolo kuuluu?
14 Koska Timoteus oli seurakunnan valvoja, niin hän oli säännöllisesti seurakunnan kokouksissa joko johtamassa meneillään olevaa ohjelmaa tai suorittamassa omaa osaansa kokouksesta, kuten Paavali sanoi hänelle kirjoittaessaan: ”Lue, kehoita ja opeta ahkerasti.” (1. Tim. 4:13) Hän ei halunnut jäädä pois kokouksista. Tämä pois jääminen olisi merkinnyt hänen erottautumistaan ”Jumalan huoneesta, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus”. Jäädessään pois kokouksista hän ei olisi voinut huolehtia vastuuvelvollisuuksistaan. Kokouksissa käyminen ei ole ainoastaan vanhojen asia, jotka lähestyvät kuolemaa, vaan kuuluu nuorille, elämän kukoistuksessa oleville yhtä hyvin kuin niillekin, jotka lähenevät nykyisen elonkaaren loppua. Timoteus oli nuori. Siitä syystä Paavali sanoi hänelle: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, . . . Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä.” – 1. Tim. 4:12; 5:1.
15, 16. a) Mitä se itse asiassa tekee, joka tahallaan on poissa kokouksista, ja mihin suuntaan se johtaa? b) Miten tämä on osoitettu Hepr. 10:23–31:ssä?
15 Jos me emme käy seurakunnan kokouksissa, niin me hylkäämme ja laiminlyömme hyvin ilmeisellä tavalla ”meidän Jumalamme huoneen”. Jos Jumalalle antautuneen, kastetun huonekunnan jäsen tahallisesti jää saapumatta, niin hän itse asiassa erottaa seurakunnan itsestään. Erottaminen merkitsee jäsenen heittämistä pois Jumalan huonekunnasta, ja jos joku jäisi tähän erotustilaan kuolemaansa asti, se merkitsisi hänen iankaikkista hävitystään Jumalan hylkäämänä henkilönä. Kokouksista pois pysyminen johtaa tähän suuntaan. Siksi Hepr. 10:23–31 sanookin:
16 ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme [ei: karttakaamme] toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. . . . Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ’Minun on kosto, minä olen maksava’; ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa’. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” – Ks. 5. Moos. 32:35, 36.
17. Mikä on kristikunnassa säännöllisen kokouksissa käynnin melkoinen este, mutta miten on Jumalan tosi huoneen laita?
17 Kristikunnan kirkoissa käyminen maksaa rahaa joko siksi, että kolehtilautasta tai -haavia kuljetetaan läsnäolijan editse kerran tai useammin uskonnollisen kokouksen aikana, tai siksi, että tuohon uskonnolliseen rakennukseen on suoritettava pääsymaksu. Monet ovat liian köyhiä aineellisesti antaakseen näitä pakollisia lahjoituksia. Mutta Jumalan tosi huonekunnassa ei tällaista raha-aitausta ole estämässä heitä tulemasta säännöllisesti seurakunnan kokouksiin. Kaikissa Jehovan kristittyjen todistajien kokouksissa sovelletaan tätä sääntöä: ”Vapaa pääsy, ei kolehtia.” Tarvitsee vain nähdä kokouksiin tulemisen vaiva.
18. Miten seurakunnan välttämättömät kulut voidaan suorittaa, ja miten Jehovan kristityt todistajat hoitavat tämän?
18 Jos kokouksia ei pidetä yksityiskodeissa niin kuin raamatullisina aikoina ensimmäisellä vuosisadallamme, on luonnollisesti kuluja, mitkä seurakunnan on kannettava voidakseen kokoontua säännöllisesti kokoussaliin. (Room. 16:5; 1. Kor. 16:19; Kol. 4:15; Filem. 2) Siinä tapauksessa voivat seurakunnan jäsenet antaa vapaaehtoisia lahjoituksia sitä mukaa kuin pystyvät avustamaan. Tätä varten voidaan asettaa lahjalaatikko sopivaan paikkaan, jotta seurakuntalaiset pistäisivät siihen raha-avustuksensa huomiota herättämättä. Me emme halua olla ensimmäisen vuosisatamme uskonnollisten ulkokultailijoiden kaltaisia, jotka suorittivat laupeudentöitä tai antoivat almuja, ”että [ihmiset] . . . katselisivat; . . . saadakseen ylistystä ihmisiltä”. (Matt. 6:1–4) Siksi on Jehovan kristittyjen todistajien kokouspaikoissa nykyään lahjalaatikoita, joihin kukin voi panna lahjoituksensa mielensä mukaan.
19. Onko rahan lahjoittaminen pääasia? Ellei, niin mikä?
19 Rahalahjoitus ei ole pääasia, vaikkei seurakunta kokonaisuudessaan haluaisikaan laiminlyödä ”meidän Jumalamme huonetta” olemalla varaamatta yleistä kokouspaikkaa sellaisin rahallisin kustannuksin, mitkä seurakunta kykenee maksamaan. Pääasia on päästä kokouksiin säännöllisesti.
20. Millä muulla tavalla me voimme kokouksissa avustaa kuin rahallisesti?
20 Me voimme kokouksissa avustaa aina muillakin tavoin kuin rahallisesti. Me voimme yhtyä laulamaan seurakunnan kanssa ylistyslauluja Jumalalle. Yleisissä raamatuntutkisteluissa voimme esittää raamatullisia selityksiä vastaukseksi tehtyihin kysymyksiin, ja sitä varten voimme käydä tutkisteluaineiston läpi etukäteen. Me voimme kannustaa puheen pitäjää olemalla läsnä ja kuuntelemalla tarkkaavaisesti osoittaen kiinnostusta ja arvostusta. Voimme myös kokousten edellä ja jälkeen rohkaista, kehottaa ja vahvistaa niitä seurakunnan jäseniä, joita tapaamme. Tämä on eräs tapa, jolla voimme pysyä ”järkähtämättä toivon tunnustuksessa” ja valvoa ”toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin”. – Hepr. 10:23–25.
VALMISTAUTUMINEN JA RUKOUS
21. a) Mitä kokouksessa kävijä ilmaisee valmistautumalla etukäteen? b) Millaisessa tilassa voimme siten auttaa seurakuntaa pysymään?
21 Valmistautumalla etukäteen kokouksiin voimme osoittaa hyvin selvästi, ettemme halua laiminlyödä ”meidän Jumalamme huonetta”. Siten me ilmaisemme, ettemme mene kokouksiin vain tavan vuoksi ja välinpitämättöminä vaan tarkoituksellisesti ja että tarkoituksenamme on hengellinen rakentuminen ja toisten Jumalan huonekunnan jäsenten rakentaminen. Näin voimme auttaa seurakunnan pysymistä lujana uskossa, toivossa ja rohkeudessa, niin, auttaa kasvamista voimakkaammiksi näissä tärkeissä asioissa. Voimme valvoa seurakunnan pysymistä puhtaana, ei ainoastaan puhtaana siinä uskossa, ”joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”, vaan myös moraalisesti puhtaana henkilökohtaisessa elämässä. Tämä vaatii ankaraan taisteluun ryhtymistä hengellisesti, käyttäen ”Jumalan koko sota-asua” ja taistellen rinta rinnan ”evankeliumin uskon puolesta”. (Juud. 3; Ef. 6:11–17; Fil. 1:27) Tämä auttaa pitämään Jumalan huoneen hengellisesti hyvässä kunnossa.
22. Millä muulla tavalla me emme halua laiminlyödä ”meidän Jumalamme huonetta”, kuten Paavali pyysi Ef. 6:18, 19:ssä?
22 Jumalan huonekunnan uskollinen jäsen ei laiminlyö myöskään Jumalan hengellistä huonetta jättämällä rukoilematta sen puolesta säännöllisesti kotona ja seurakunnan kanssa ollessaan kokouksissa. Paavali kuului Jehovan pyhän temppelin apostoliseen perustukseen, ja kuitenkaan hän ei pyytänyt Efeson seurakuntaa sille kirjoittaessaan anomaan ainoastaan ”kaikkien pyhien puolesta” vaan, kuten hän sanoi, ”minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”. (Ef. 2:20–22; 6:18, 19) Vilpittömällä rukouksella me osoitamme olevamme huolissamme Jumalan huoneen hyvinvoinnista ja menestyksestä.
23. Miksi rukous on todella voimakas, ja miten voimme olla Danielin kaltaisia rukouksessa?
23 Rukous on todella voimakas, koska Jumala kuulee sen ja vastaa siihen, kun se on sopusoinnussa hänen tahtonsa ja päätöksensä kanssa. ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (Jaak. 5:16) Profeetta Daniel rukoili, että Jumalan temppeli rakennettaisiin uudelleen Jerusalemiin, mutta me voimme nyt rukoilla, että ”elävistä kivistä” rakennettu Jumalan huone pysyisi hyvässä hengellisessä tilassa ja varjeltuisi. – Dan. 9:1–19.
24. Millä tavalla kuningas Daavid oli Ps. 122:1, 2, 8, 9:n mukaan hyvä esimerkki meille?
24 Daavid, joka Jerusalemin kuninkaana halusi rakentaa loistavan temppelin Jehova Jumalalle, sanoi kiitollisessa laulussa: ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ’Menkäämme Herran huoneeseen’. Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem. Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha. Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.” (Ps. 122:1, 2, 8, 9) Kuningas Daavid oli hyvä esimerkki meille Jumalan huoneen kunnioittamisessa ja iloitsemisessa, kun kehotettiin toisten mukana menemään Jumalan huoneeseen.
TOIMINNAN HUONE
25. Millä muulla tavalla me emme halua laiminlyödä Jumalan huonetta, kuten meille osoitetaan 1. Piet. 2:5, 9:ssä?
25 Mutta älkäämme unohtako, että Jumalan todellinen huone on elävä. Se on sen tähden toiminnan järjestö. Jumalan palvontaa ei suoriteta Jumalan hengellisen huoneen toimesta ja kautta yksistään siten, että me menemme seurakunnan kokouksiin. Apostoli Pietari tekee hyvin selväksi, että Jumalan ”hengellisen huoneen” tarkoitus on uhrata ”hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia”, ja että ”pyhä heimo, omaisuuskansa”, on velvollinen julistamaan ”’sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa”. (1. Piet. 2:5, 9) Kaikki tämä vaatii toimintaa, ja jollemme me halua laiminlyödä Jumalan huonetta, niin emme jätä myöskään osallistumatta sen toimintaan.
26, 27. a) Millaisia uhreja nämä ”hengelliset uhrit” ovat, joita palvojat Jumalan huoneessa uhraavat? b) Miksi tällaisia uhreja täytyy suorittaa myös seurakunnan ulkopuolella Room. 10:13–15:ssä olevan Paavalin perustelun mukaan?
26 Nämä palvojien Jumalan huoneessa esittämät ”hengelliset uhrit” eivät ole eläinuhreja. Hepr. 13:15, 16 sanoo: ”Uhratkaamme siis hänen [Jeesuksen Kristuksen] kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” Meidän tulee julistaa julkisesti Jumalan nimeä ja tehdä hyvää seurakunnan ulko- samoin kuin sisäpuolellakin. Jumalan nimeä ja hänen jaloja tekojaan täytyy julistaa kautta koko maailman, kaikissa kansoissa, jotta kaikkien kansojen ihmiset voisivat huutaa avukseen Hänen nimeään ja pelastua. Tämä on täysin järkevää, sillä apostoli Paavali lainaa Jooelin 2:32:n ja tekee kysymyksiä sen perusteella sanoen:
27 ”’Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” – Room. 10:13–15.
28. Miten huonekunnan jäsenet osoittavat suhtautuvansa vakavasti siihen, että heidät on lähetetty saarnaamaan?
28 Jumalan huonekunnan jäsenet suhtautuvat vakavasti siihen, että heidät on lähetetty saarnaamaan, tekemään tunnetuksi Jumalan nimeä ja hänen koko ihmiskunnan siunaamiseksi perustettua messiaanista valtakuntaansa. Ei ole sen tähden ihme, että he osallistuvat innokkaasti Jumalan huoneen toimintoihin. Uskollisesti ja epäitsekkäästi he kannattavat kaikkia Jumalan huoneen virkaanasetettuja jäseniä, jotka johtavat kaikkia näitä toimintoja. He ovat samanlaisia kuin Filippin seurakunta ensimmäisellä vuosisadalla, kun se auliisti tuki apostoli Paavalin lähetystoimintoja. (Fil. 4:14–16) He karttavat tässä tärkeässä suhteessa hyvin huolellisesti laiminlyömästä ”meidän Jumalamme huonetta”.
29, 30. Mikä on ollut seurauksena ”pyhän papiston” laajenevasta toiminnasta, kuten on ennustettu Ilm. 7. luvussa?
29 Seurauksena Jumalan huoneessa toimivan ”pyhän papiston” työskentelystä ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien vuonna 1918 on suuri joukko ihmisiä, joiden lopullista määrää ei nyt tiedetä, kerääntynyt Jumalan hengelliseen huoneeseen maailman kaikista osista. Ilm. 7:9–15 kuvailee heidät profeetallisesti sanoen:
30 ”Katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’. . . . ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.’”
31. a) Minkä ajan kuluessa tämä ”suuri joukko” on tullut esiin? b) Miten siihen kuuluvat tunnustavat Jehova Jumalan, ja mitä elämäntapaa he eivät enää hyväksy?
31 Näetkö sinä, lukijamme, itsesi tässä ”suuressa joukossa”? Jos näet, niin tiedät, että edellä mainittu ”suuri ahdistus” alkoi ”synnytystuskien alulla” vuosina 1914–1918, kuten Jeesus Kristus, ”Karitsa”, joka vuodatti verensä uhrina Jumalalle ”maailman synnin” poispuhdistamiseksi, ennusti. (Matt. 24:8; Joh. 1:29) ”Synnytystuskien” loppu kansoille ei ole vielä tullut, sillä se loppu merkitsee tämän asiainjärjestelmän täydellistä hävitystä. Mutta ”suuri joukko” ei ole odottanut ”suuren ahdistuksen” lopun tuloa, ennen kuin se alkaa ajatella Jumalan palvelukseen ryhtymistä. Se on tullut esiin ”synnytystuskien alun” jälkeen etsien pelastusta taivaan ja maan valtaistuimella olevalta Jumalalta kerran uhratun ”Karitsan” Jeesuksen Kristuksen kautta. Nämä tunnustavat Jehova Jumalan taivaan enkelien ja maan ihmisten oikeudenmukaiseksi Hallitsijaksi. He eivät hyväksy enää tämän maailmallisen asiainjärjestelmän moraalisia ja uskonnollisia mittapuita. Sen sijasta, kuten on kuvattu Ilm. 7:9–15:ssä, he tunnustavat olevansa syntisiä ja koettavat päästä likaisesta asustaan.
32. Miten he pesevät viittansa valkeiksi ”Karitsan” veressä?
32 Siksi he pesevät viittansa ”Karitsan” vuodatetussa veressä synnin ruman tahran poistamiseksi. He tekevät tämän ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen Jumalan Ylimmäisenä Pappina ja uskomalla tämän Ylimmäisen Papin syntien edestä uhraamaan uhriin ja sitten antautumalla kokonaan Jumalalle, ei enää itselleen eikä maailmalle eikä Saatanalle kuuluvina, vaan Jehova Jumalalle kuuluvina siitä syystä, että hän on ostanut heidät.
33. Miksi he kerääntyvät Jumalan hengelliseen huoneeseen ja miten he suhtautuvat palvelukseen yöllä?
33 Ei ole ihme, että heillä on nyt hyväksytty asema Jumalan edessä, jota he iloiten tervehtivät ikään kuin palmunoksin. Ei ihme, että he kerääntyvät Jumalan hengelliseen huoneeseen, jonka ”kulmakivi” Jeesus Kristus on, jotta he siellä suorittaisivat pyhää palvelusta Jehova Jumalalle päivät ja yöt. He sanovat Jumalan huoneessa olevalle ”hengelliselle papistolle”: ”Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa. Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.” Ja hengellinen papisto vastaa heille sanoen: ”Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.” – Ps. 134:1–3.
34. Mitä he valppaasti tekevät edelleen Jumalan temppelissä, ja mihin aikaan 24-tuntisesta päivästä?
34 ”Suuri joukko”, joka kerääntyy Jumalan huoneeseen, tekee siis enemmän kuin käy vain kokouksissa Hänen temppelissään. Siihen kuuluvat osallistuvat myös toimeliaasti palvelukseen, joka on pyhä Jumalalle. Yöllä samoin kuin päivälläkin he ovat yhteistoiminnassa Jumalan temppelin ”elävien kivien” jäljellä olevien jäsenten kanssa, jotka ovat vielä täällä maan päällä. He eivät halua olla niiden käskynhaltija Nehemian aikaisten juutalaisten kaltaisia, jotka laiminlöivät ”meidän Jumalamme huoneen” siten, etteivät antaneet avustuksia Jumalan palvontaan ja panivat siten leeviläiset temppelin palvelijat jättämään temppelin ja palaamaan kotiin työskentelemään puutarhoissaan saadakseen jotain millä elää. (Neh. 13:10, 11) Koska he siis ymmärtävät olevansa ikuisesti kiitollisuudenvelassa Jumalalle hänen ”Karitsansa” Jeesuksen kautta saamastaan pelastuksesta, niin he ovat valppaita palvelemaan Jumalaa hänen temppelissään yöt ja päivät.
35. a) Miten näemme, ettei Ilm. 7:9–15:ssä olevaa profeetallista kuvausta kerrottu turhaan? b) Minkä päätöksen ”suuri joukko” ja hengellisen papiston jäännös toteuttavat ja millaisin seurauksin?
35 Turhaan ei kerrottu Ilm. 7:9–15:ssä olevaa profeetallista kuvausta. Sen todellisuus on nyt edessämme. Se antaa mallin maallisten pelastettujen nykyiselle ”suurelle joukolle” noudatettavaksi tänä aikana. He noudattavat sitä nyt, ennen kuin ”suuren ahdistuksen” ”synnytystuskien” loppu tuo hävityksen kaikille väärille uskonnoille ja niiden ihmistekoisille temppeleille. ”Suuri joukko” ja hengellisen papiston jäännös yhdessä suorittavat pyhää palvelusta ainoalle elävälle tosi Jumalalle hänen hengellisessä temppelissään. Päivät ja yöt he toteuttavat muuttumatonta päätöstään: ”Meidän ei tule laiminlyödä meidän Jumalamme huonetta.” Onnellisena seurauksena on, että Jehova Jumalan palvonta säilyy tarmokkaana ja varjeltuu edelleen tuottaen lisääntyvää ylistystä Hänelle, joka on iankaikkisen elämän ja siunauksen lähde kaikille tottelevaisille ihmisille.