Voiko usko hyödyttää sinua?

VOIDAKSEMME vastata tähän kysymykseen oikein, meidän täytyy ensin tarkastella kysymystä: mitä on aito usko? Niin oudolta kuin se tuntuneekin, yleinen käsitys ”uskosta” eroaa varsin paljon siitä, mitä Raamattu opettaa. Eräs tunnettu englannin kielen sanakirja johdattaa varsin kauas totuudesta, kun se määrittelee uskon ”luottamukseksi jonkin uskonnon perinteisiin oppeihin” ja ”lujaksi luottamukseksi johonkin, minkä perusteeksi ei ole mitään todisteita”. Kuinka niin?

Ensiksikin jonkin uskonnon perinteisten oppien ei välttämättä tarvitse olla oikeita opetuksia. Jeesus osoitti tämän, kun hän puhui kirjanoppineitten ja fariseusten perinteistä seuraavasti: ”Minkä vuoksi Tekin rikotte Jumalan käskyn perinteenne takia? . . . Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’” (Matt. 15:3–9) He olivat sen ”uskottoman ja kieroutuneen sukupolven” johtajia, joka ilmaisi, ettei sillä ollut uskoa, koska se tappoi Jumalan luvatun Messiaan, hänen ’elämän Pääedustajansa’. – Matt. 17:17; Apt. 2:40; 3:15.

Sitä paitsi ”luja luottamus johonkin, minkä perusteeksi ei ole mitään todisteita”, on juuri tosi uskon vastakohta. Sanakirja voi tietysti tarkoittaa näkyviä todisteita. Mutta sellaista luottamusta, jolla ei ole mitään todisteita, sanotaan sopivasti herkkäuskoisuudeksi. Se on Raamatussa Heprealaiskirjeen 11:1:ssä esitetyn uskon määritelmän vastainen: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Pane merkille, että usko liittyy todellisuuksiin, siihen mistä ollaan vakuuttuneita ja minkä todellisuus on osoitettavissa. Uskolla on erittäin luja perusta, se perustuu runsaille todisteille.

USKOMME PERUSTUS

Eräässä toisessa kirjeessään apostoli Paavali esittää voimakkaan syyn uskomiseen. Roomalaiskirjeen 1:20:ssä hän sanoo, että Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin”. Nämä ovat ihmeitä, joita me näemme omilla silmillämme – tähtitaivaat, hämmästyttävän tasapainoinen luomakunta maan päällä ja niin sanotut ”luonnon” kauneudet, joista selvästi ilmenee Mestariarkkitehdin rakkaus ja viisaus. Tällaisten luomistöitten tarkastelun pitäisi auttaa meitä rakentamaan itsessämme sellaista uskoa, jota ilmaistaan Psalmissa 104:24: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt.” Tämä ei ole uskoa, ”minkä perusteeksi ei ole mitään todisteita”.

Mutta Jumalaan kohdistuva uskomme ei pysähdy hänen olemassaolonsa tunnustamiseen ja hänen luomakuntansa ihanuuksien arvostamiseen. Se menee pitemmälle ja johtaa meidät etuun astua erittäin siunattuun henkilökohtaiseen suhteeseen tämän Jumalan ja Luojan kanssa. Jos me etsimme häntä, niin me voimme löytää hänet, ”vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään”. (Apt. 17:24–27) Jumalan löytäminen ja tunteminen voi tuottaa elämään sellaista tyydytystä ja iloa, jota mikään muu inhimillinen kokemus ei ylitä. Hänen miellyttämisensä voi tuottaa meille mitä suurimman palkan. Ja tämä on mahdollista uskon välityksellä, kuten apostoli kirjoittaa: ”Sitä paitsi ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” – Hepr. 11:6.

ISÄ JOKA VÄLITTÄÄ

Jumalamme ja Luojamme on kaikkein huomaavaisin isä. Hän sanoi profeetta Moosekselle itsestään: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan suo vapautusta rangaistuksesta.” (2. Moos. 34:6, 7, UM) Voisimmeko me kuvitella, että Jumala, jonka persoonallisuuteen liittyvät niin korkeat periaatteet, ei toteuttaisi täällä maan päällä olevalle ihmiskunnalle antamiaan lupauksia? Emme tietenkään! Jos epätäydellinen ihmisisä lupaa jotakin lapsilleen, hän epäilemättä huolehtii siitä, että hänen lupaamastaan lahjasta tulee totta. Kuinka paljon varmemmin ihmiskunnan taivaallinen Isä tekeekään siten! Jeesus sanoi kuulijoilleen vuorisaarnassaan: ”Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaassa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä?” (Matt. 7:11) Me voimme uskoa ehdottomasti siihen, että kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat hänen omana aikanaan ja hänen tavallaan. – Joos. 23:14.

Mutta millaisia nuo lupaukset sitten ovat? Ne eivät ole vain kerran esitettyjä lupauksia. Sen sijaan Jumalan lupaukset siitä hyvästä, mitä hän tulee tekemään koko ihmiskunnalle, on toistettu useaan kertaan yli 4 000 vuoden kuluessa. Ne eivät ole verrattavissa poliitikkojen lupauksiin, jotka sanovat tekevänsä yhtä ja sitten tekevätkin jotakin muuta. Jumalan lupaukset ovat luotettavia. Ne toteutuvat varmasti, sillä ne on annettu hänen vertaansa vailla olevassa nimessään, Jehovan nimessä. Ja kun oli kysymys yhdestä hänen suurenmoisimmista lupauksistaan, hän jopa sinetöi sen valallaan. ”Kun Jumala päätti osoittaa runsaammin lupauksen perillisille neuvopäätöksensä muuttumattomuuden, hän puuttui asioihin valalla.” – Hepr. 6:17.

USKO JUMALAN LUPAUKSIIN

Raamatun Heprealaiskirjeen 11. luvussa Jumalan lupaukset on erottamattomasti yhdistetty uskon teemaan. Raamatun historian ensimmäinen uskon mies Aabel ilmeisesti tunsi Jumalan lupauksen, joka on merkitty muistiin 1. Mooseksen kirjan 3:15:een ja joka koskee ”siementä” – jälkeläistä joka oli tuleva Jumalan taivaallisesta enkelijärjestöstä – joka tekisi tyhjäksi ’Panettelijaksi ja Saatanaksi kutsutun alkuperäisen käärmeen’ teot. (Ilm. 12:9) Aabel esitti rasvaisen uhrin ”laumansa esikoisista”, mikä sopivasti kuvasi sitä uhria, jonka luvattu ”Siemen”, ”Jumalan Karitsa”, oli esittävä noin 4 000 vuotta myöhemmin ihmiskunnan lunastamiseksi synnistä ja kuolemasta. Siten ”uskon vaikutuksesta uhrasi Aabel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain”. – 1. Moos. 4:4; Joh. 1:29; Hepr. 11:4.

Myös Hanok eli ennen vedenpaisumusta. ”Uskon vaikutuksesta siirrettiin Hanok pois, niin ettei hän näkisi kuolemaa.” Se ei tarkoittanut sitä, ettei hän kuollut, sillä 1. Korinttolaiskirjeen 15:22:ssa Paavali kirjoittaa: ”Kaikki kuolevat Aadamissa.” Mutta Jumala ei sallinut hänen kokea kuoleman tuskia. Hanokin usko perustui ilmeisesti Jumalan lupausten tuntemiseen, sillä hän tiesi tuomiosta, jonka Jumalan enkelisotajoukot aikanaan panisivat täytäntöön kaikkien pahojen poistamiseksi täältä maan päältä. Hanokhan profetoi: ”Katso! Jehova tuli kymmeninetuhansine pyhineen panemaan tuomion täytäntöön kaikkia vastaan ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, joita he tekivät jumalattomalla tavalla, ja kaikkiin niihin järkyttäviin asioihin, joita jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” (Hepr. 11:5; 1. Moos. 5:21–24; Juud. 14, 15) Hanokin tavoin me voimme nykyään uskoa Jumalan lupaukseen, joka koskee maan vapauttamista kaikesta pahuudesta.

Vielä yhden uskon miehen elämänkokemus tähdentää Jumalan lupauksen varmuutta. Tämä mies oli Nooa, josta on kirjoitettu: ”Uskon vaikutuksesta osoitti Nooa, kun hänelle oli annettu jumalallinen varoitus siitä mitä ei vielä nähty, jumalanpelkoa ja rakensi arkin huonekuntansa pelastamiseksi, ja tämän uskon välityksellä hän langetti maailmalle tuomion, ja hänestä tuli uskon mukaisen vanhurskauden perillinen.” (Hepr. 11:7) Samoin ne, jotka nykyään palvelevat Jehova Jumalaa uskossa, ovat elävä todistus pahan maailman tuomioksi. Ja heidän uskonsa on hyvin kohdistettu. Sillä eikö ”Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus, esittänyt vertailun vedenpaisumukseen ennustaessaan ”asiainjärjestelmän päättymisestä”? Hän sanoi: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” (Matt. 24:36–39) Mutta eikö uskoomme sisälly muutakin kuin sen odottaminen, että nykyinen paha ”asiainjärjestelmä” pyyhkäistään pois maan päältä? Varmasti sisältyy.

LUPAUKSEN ”SIEMENEN” TUNNISTAMINEN

’Uskomisesta’ puhutaan Raamatussa ensi kerran Aabrahamin yhteydessä, joka eli 2 000 vuotta Aabelin jälkeen. Aabraham ”uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi”. (1. Moos. 15:6) Aabel, Hanok ja Nooa olivat uskoneet Jehovan lupaukseen ”siemenestä”, joka panisi täytäntöön tuomion Jumalan vihollisille, mutta Aabrahamille Jehova antoi laajemman lupauksen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Jehova oli koetellut Aabrahamin halukkuutta antaa ainosyntyinen poikansa Iisak uhriksi. Silloin Jumala sanoi: ”Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” – 1. Moos. 22:1–18.

Näin ollen maapallon kaikkien kansojen siunauksen täytyy tulla Aabrahamin ”siemenen” välityksellä. Ja kuka tämä ”siemen” on? Apostoli Paavali vastaa: ”Lupauksethan puhuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. . . . ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” – Gal. 3:16.

Minkä välityksellä sitten Kristus tuottaa siunauksen kaikkien kansojen ihmisille? Hallitus-”kaupungin” välityksellä. Uskossa Aabraham odotti tätä luvattua kaupunkia: ”Hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.” (Hepr. 11:10) Tämä on taivaallinen kaupunki, jonka valtaistuimelle on asetettu ”Karitsa”, Kristus Jeesus, kuninkaaksi. Ja hänellä on uskollisista ihmisistä otettuja, kuolleista herätettyjä tovereita, joiden on määrä hallita hänen kanssaan ”kuninkaina maata”. (Ilm. 5:9–12) Muista, että Aabraham eli noin 2 000 vuotta ennen kuin Kristus Jeesus ilmaantui lupauksen ”siemeneksi”, ja silti hänen uskonsa tuohon lupaukseen oli järkkymätön. Sinunkin uskosi voi tulla yhtä todelliseksi ja lujaksi kuin oli Aabrahamin usko Jumalan lupaukseen. – Room. 4:20–22.

USKO EI AIHEUTA PETTYMYSTÄ

Maan päällä on ollut tähän päivään asti Kristuksen Jeesuksen uskollisia seuraajia, ja näistä Jeesus itse sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kestävyytesi.” Uskon välityksellä saamansa voiton vuoksi he saavat paikan taivaassa. (Ilm. 2:19, 26–28) Lisäksi 1930-luvun keskivaiheilta asti heidän uskolliset ’tekonsa’ Jehovan nimestä ja valtakunnasta todistamisessa ovat johtaneet sen ”suuren joukon” kokoamiseen, ”jota kukaan ei kyennyt laskemaan, [ja joka] kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä [tulleena] seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan [lupauksen Siemenen pääjäsenen, Jeesuksen Kristuksen] edessä”. Koska he uskovat ”Karitsan veren” lunastusvoimaan, he tulevat pahoja kohtaavasta ”suuresta ahdistuksesta” suorittamaan Jumalalle ”pyhää palvelusta päivät ja yöt”. Hän levittää suojelevan ”telttansa” heidän ylitseen. – Ilm. 7:9, 14, 15.

Muistakin suurenmoisista siunauksista tulee ”suuren joukon” onnellinen osa, sillä näistä Jumalan maan päällä olevista palvelijoista on kirjoitettu: ”He eivät tule enää näkemään nälkää eivätkä enää janoa, eikä auringon hehku ole sattuva heihin eikä mikään paahtava kuumuus, koska Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” (Ilm. 7:16, 17) Koska he ovat säilyttäneet uskonsa ”suureen ahdistukseen” asti ja sen läpi, heiltä ei tule puuttumaan mitään hengellistä eikä aineellista. Heidät on säästetty Jehovan vihan päivän ”paahtavalta kuumuudelta”. Jumalan oma Poika virkistää heitä ja paimentaa heitä, niin että he pääsevät maan päälle ennallistetun paratiisin loputtomiin siunauksiin! Heidän itkemisensä uskonnollisen tietämättömyyden takia ja tosi Jumalasta erossa olemisen takia on oleva kaukaisen menneisyyden asia.

Ilmestyksen loppupuolella apostoli Johannes näkee ”uuden taivaan” ja ”pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota”. Tässä on vertauskuva Kristuksen ”morsiamesta”, joka tulee olemaan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, yhteydessä hänen taivaallisessa valtakunnassaan! (Ilm. 21:1, 2, 9) Tämän Valtakunnan hallinnon alaisuudessa ”suuri joukko” yhdessä kuolleista herätettyjen ihmisten kanssa muodostaa ”uuden maan” yhteiskunnan, joka pääsee läheiseen suhteeseen rakkaudellisen taivaallisen Isän kanssa. ”Hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan.” Ja jälleen apostoli Johannes korostaa, mitä siunauksia uskoa ilmaisevat saavat: ”[Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Mitä siunauksia Jumalalta, joka todella välittää ihmisistä! – Ilm. 21:3, 4; Joh. 5:28, 29.

Uskotko sinä, että nämä lupaukset tulevat toteutumaan? Sinulla pitäisi olla sellainen usko, sillä Jumala itse julistaa taivaissa olevalta valtaistuimeltaan: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” Tähän hän lisää sanat: ”Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” (Ilm. 21:5) Jumalan lupaukset ovat tosia! Kautta ihmishistorian 6 000 vuoden uskon miehet ovat uskoneet näihin lupauksiin ja toimineet sen mukaisesti. Sellainen usko hyödyttää sinuakin. Yksi ”Siemenen”, Kristuksen Jeesuksen, apostoleista sanoikin hänestä: ”Ei kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, tule pettymään.” – Room. 10:11.