7. luku

Seurakunnat jotka tuottavat 144000 sinetöityä

 1.a) Ketkä ovat onnellisia kuullessaan, että 144000 sinetöityä Jumalan palvelijaa tulee hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa? b) Miten heidät on heidän maan päällä ollessaan koottu yhteen ja mitä tarkoitusta varten?

NE, JOTKA toivovat hyvää hallitusta maan kansoille, tervehtivät riemuiten sitä ilahduttavaa tosiasiaa, että Jumalan palvelijat, joiden otsaan on painettu ”elävän Jumalan sinetti” ja joita on 144000, tulevat hallitsemaan ”maan kuninkaina” yhdessä ylösnousseen Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa taivaissa. (Ilm. 7:4–8) Kun nämä tulevat taivaalliset hallitsijat, jotka saavat Jumalan hyväksymyksen sinetin, saavat maan päällä valmennusta ja kuritusta ja ovat koeteltavina, niin heidät on koottu yhteen seurakuntiin.

 2, 3. Mitä apostoli Johannes aivan Ilmestyskirjan alkusanoissa osoittaa Jumalan toimenpiteistä ja tarkoituksesta sinetöityjen palvelijoittensa suhteen?

² Apostoli Johannes osoittaa selvästi ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopulla, että näitä Jumalan sinetöityjen palvelijoiden seurakuntia valmistettiin tehtäväänsä varten taivaallisessa valtakunnassa nykyisen pahan asiainjärjestelmän päätyttyä. Esiteltyään itsensä suosittuna palvelijana, joka sai suurenmoisen ilmestyksen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta, Johannes kirjoittaa seuraavat tervehdyssanat nimeltä mainituille seurakunnille:

³ ”Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.” – Ilm. 1:1–6.

 4. a) Miten Johannes osoittaa, että sinetöityjen jäsenet ovat niissä seitsemässä seurakunnassa, joille hän kirjoittaa? b) Miksi noille seitsemälle seurakunnalle osoitetut sanat kiinnostavat ja hyödyttävät yhtä paljon nykyään maan päällä olevaa hengellisten israelilaisten jäännöstä?

⁴ Henkeytetty apostoli Johannes sanoo ”seitsemälle Aasian seurakunnalle”: ”[Hän, ts. Jeesus Kristus on] tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen.” Tämä todistaa, että jotkut hengellisen Israelin 144000 sinetöidystä jäsenestä löytyisivät noista seitsemästä nimetystä seurakunnasta. Miten niin? Koska nuo 144000 hengellistä israelilaista tulevat hallitsemaan kuninkaina Jeesuksen Kristuksen, Karitsan, kanssa taivaallisella Siionin vuorella, ”pyhässä kaupungissa, uudessa Jerusalemissa”. Se, mikä oli nimenomaan kirjoitettu noille seitsemälle seurakunnalle, on näin ollen kiinnostavaa ja hengellisesti hyödyllistä nykyään maan päällä olevalle hengellisten israelilaisten jäännökselle. Heidät sinetöidään ”elävän Jumalan sinetillä” tänä lyhenevänä aikana, ennen kuin Jehova Jumala antaa maan neljällä kulmalla oleville neljälle enkelille merkin, että he päästäisivät irti ”maan neljä tuulta” ja nostattaisivat suurimman vaikeuksien myrskyn, mikä on koskaan kohdannut ihmisperhettä sen jälkeen, kun ihminen luotiin lähes 6000 vuotta sitten. – Ilm. 7:1–3; 14:1–3.

 5. a) Missä Johannes oli kirjoittaessaan Ilmestyskirjan, ja miten nuo seitsemän seurakuntaa sijaitsivat Johanneksen olinpaikkaan nähden? b) Kenestä Johannes sai näyn, kuten hänen kertomuksensa alkusanat osoittavat?

⁵ Nuo seitsemän Vähän-Aasian seurakuntaa eivät olleet kaukana sieltä, missä apostoli Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan, vaan sijaitsivat noin 280 kilometrin säteellä Patmoksen saaresta, joka kohoaa Aigeian merestä lähellä Vähän-Aasian rannikkoa. Kristillisen toimintansa takia Jeesuksen Kristuksen apostolina iäkäs Johannes oli vankina tällä rangaistussaarella, missä hän kärsi vainoa Rooman valtakunnan taholta. Tällä saarella saamassaan ilmestyksessä Johannes näkee ensin näyn Aasian seitsemän seurakunnan päähuolenpitäjästä, hänestä, jonka Jumala myös valtuutti antamaan Johannekselle tuon ilmestyksen. Kertomuksensa alkusanoissa Johannes kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas [onnellinen, Um] se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” – Ilm. 1:1–3.

 6. Miksi Jeesus Kristus lähetti tämän Jumalan antaman ilmestyksen ja keiden hyödyksi?

⁶ Koska Jeesus Kristus on se, jonka Jehova Jumala on määrännyt niiden seurakuntien päähuolenpitäjäksi, jotka Jeesus oman verensä kautta on vapauttanut niiden synneistä, niin hän lähetti tämän Jumalan antaman ilmestyksen noiden seurakuntien hyödyksi. Vaikka ilmestys lähetettiin ensin suoraan seitsemälle nimeltä mainitulle Aasian seurakunnalle, niin kaikki muut seurakunnat tuosta ensimmäisestä apostolisesta vuosisadasta meidän 20. vuosisadallemme asti ovat hyötyneet siitä. Ilmestyskirjan ihmeellisen ennustuksen sanojen kuuleminen ja siihen kirjoitettujen asioitten tottelevainen noudattaminen on tehnyt heidät onnellisiksi. Ja tämä on hyvin tärkeää meille nykyään, sillä nyt, kun tämä 20. vuosisata on näin pitkälle kulunut, pitää varmasti paikkansa, että ”aika on lähellä”.

 7. Millä tavoin Jeesus Kristus paljasti itsensä Johannekselle lähettäessään sanomansa seurakunnille?

⁷ Kirkastettu Jeesus Kristus ei aineellistunut apostoli Johannekselle Patmoksessa ilmaistakseen itsensä samaan tapaan kuin opetuslapsilleen neljänkymmenen päivän aikana, sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista ”kuolleitten esikoisena” niisankuun 16. päivänä vuonna 33. Sen sijaan hän ilmestyi loistavassa näyssä, jossa hänet esitettiin ylimmäispapillisena Huolenpitäjänä, joka huolehtii hänen Jumalan pyhällä hengellä sinetöityjen uskollisten seuraajiensa maanpäällisistä seurakunnista. Johannes pani huolellisesti merkille kaikki hänen loistavaan ulkonäköönsä liittyvät tunnuspiirteet, ja meidän tulisi huolellisesti menetellä samoin. Johannes kirjoittaa:

 8, 9. a) Minkä käskyn Johannes sai? b) Oliko Jerusalem tai Rooma näiden arvovaltaisten kirjeiden kirjoituspaikka, vai mikä se oli?

⁸ ”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: ’Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan’.” – Ilm. 1:9–11.

⁹ Tätä käskyä kirjoittaa taivaasta tuleva sanoma ei annettu kenellekään maallisessa Jerusalemissa olevalle kristitylle apostolille, sillä lähi-idässä olevaa Jerusalemia ei silloin ollut, jos – kuten toisella vuosisadalla elänyt kristitty Irenaeus nimenomaan sanoo – Ilmestyskirja kirjoitettiin Rooman keisarin Domitianuksen hallituksen loppupuolella, ja Domitianushan kuoli vuonna 96, siis 26 vuotta sen jälkeen kun roomalaiset olivat hävittäneet Jerusalemin. Ilmestyskirjan kirjoittamiskäskyä ei liioin annettu kenellekään keisarillisessa Rooman pääkaupungissa olevalle kristitylle apostolille. Se annettiin iäkkäälle apostoli Johannekselle, joka oli Patmoksen rangaistussaarella, noin 1500 kilometriä Roomasta kaakkoon.

10. a) Miten Johannes oli ”hengessä Herran päivänä”? b) Milloin tuo päivä alkaa, ja miten kauan sen täytyy jatkua?

¹⁰ Siellä Johannes siirrettiin ”hengessä” ensimmäiseltä vuosisadalta tälle 20. vuosisadalle, sillä hän oli ”Herran päivässä”. Tuon ”päivän” täytyy alkaa, kun Ilm. 6:2:ssa kuvattu valkoisen hevosen selässä istuva kruunattu ratsastaja lähtee jousineen ratsastamaan ”voittaen” (Um). Kuten kaikki asiaan liittyvät todisteet osoittavat, tämä alkoi vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi. Se Herra, jonka ”päivä” se on, on kruunattu ja virkaan asetettu Jeesus Kristus, ja hänen ”päivänsä” täytyy jatkua, kunnes hän täydentää voittonsa ”Harmagedonissa” ja sitoo ja heittää syvyyteen Saatanan, ja hänen tuhatvuotiskautensa loppuun, jonka ajan hän hallitsee 144000 uskollisen seuraajansa kanssa koko ihmiskuntaa. (Ilm. 19:11–20:7) Se, mitä apostoli Johannes kuvaa silminnäkijänä ja mistä hän kirjoittaa Ilmestyskirjassa, käsittää suurimmalta osalta tämän ”päivän” eli Herran Jeesuksen Kristuksen erikoisen toimintakauden.

11, 12. Millaiselta kirkastettu Herra Jeesus Kristus näytti tässä Johannekselle annetussa näyssä?

¹¹ Millaiselta kirkastettu Herra Jeesus Kristus näytti tässä Johannekselle annetussa näyssä? Kysymyksessä ei ollut mikään nykyaikainen psykedeelinen väriaistimus, jonka LSD:nä tunnettu huumausaine aiheuttaa, vaan säteilevä ilmestys, jolla oli täsmällinen muoto ja kuvailtavissa olevat piirteet. Johannes kykeni esittämään siitä seuraavan kuvauksen:

¹² ”Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen.” – Ilm. 1:12–17a.

13. a) Mistä se, että Jeesus Kristus näytti olevan avojaloin näyssä, muistuttaa meitä? b) Mitä hänen valkoiset hiuksensa ja hänen kultainen vyönsä ilmaisivat? c) Kuvaile hänen kasvonilmeensä, silmänsä ja äänensä.

¹³ Tässä näyssä kirkastettu Herra Jeesus Kristus näytti olevan avojaloin, kuten ylimmäinen pappi palvellessaan Jehovan muinaisessa temppelissä maallisessa Jerusalemissa. Hänellä ei kuitenkaan ollut päähinettä, kuten muinaisella ylimmäisellä papilla, vaan hänen päänsä oli kruunattu vanhurskauden tiellä lumivalkoisiksi muuttuneiden hiusten kauneudella. (Sananl. 16:31) Hän ei ollut pukeutunut uhrivaatteisiin, sillä hänet oli rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetty, mikä oli merkkinä loisteliaasta Jumalan palveluksesta. Hänen kasvonsa eivät olleet murheelliset tai nöyryytetyt vaan paistoivat niin kuin keskipäivän valaiseva aurinko, mutta hänen silmänsä liekehtivät joko etsivää, tutkivaa voimaa tai närkästystä niitä kohtaan, jotka eivät ole saaneet hyväksymystä. Hänen äänensä oli kaikuva, ja se jylisi niin kuin paljojen vetten pauhu. Sellainen äänen voima tehosti sen epäsuotuisan tuomion toimeenpanon julistusta, jota hänen suustaan lähtevä kaksiteräinen, terävä miekka vertauskuvasi. Oikeassa kädessään hän valvoi seitsemää tähteä eli sitä, mitä ne vertauskuvasivat. Herra Jeesus Kristus mainitsee myöhemmin joitakin näistä tunnuspiirteistä viitatessaan henkilöllisyyteensä, kun hän puhuu seitsemälle seurakunnalle.

14. a) Miten näky vaikutti Johannekseen? b) Miksi Johanneksen näkemiä lampunjalkoja oli seitsemän?

¹⁴ Ei ole kovinkaan hämmästyttävää, että apostoli Johannes kaatui tämän loistavan ilmestyksen edessä ikään kuin kuolleena maahan Herran Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen! Näyn todellisuus oli kuitenkin erittäin voimakas, ja sen vaikutus oli niin todellisuudentuntuinen, että Johannes suhtautui siihen sekä puhumalla että toimimalla ikään kuin kaikki olisi ollut todellista. Johannes näki seitsemän sytytettyä lampunjalkaa ja kirkastetun Herran Jeesuksen Kristuksen seisovan niiden keskellä. Viisaan kuningas Salomon rakentamassa Jerusalemin temppelissä muinaisessa Israelissa ylimmäinen pappi palveli kymmenen kultaisen lampunjalan keskellä temppelin pyhässä. (1. Kun. 7:48, 49; 2. Aikak. 4:7, 19, 20) Siihen, että Johanneksen näkemässä näyssä oli vain seitsemän lampunjalkaa, oli olemassa erityinen syy sen lisäksi, että seitsemän on raamatullinen hengellistä täydellisyyttä osoittava luku. Kun Johannes kirjoitti Efeson seurakunnalle, hänen käskettiin viitata häneen, joka pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä ja joka ”käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä”. (Ilm. 2:1) Tähdet, lampunjalat ja Herran loistava olemus – kaikki oli kirkkautta.

15. Miten Johannesta autettiin ja lohdutettiin hänen kuolemankaltaisessa tilassaan?

¹⁵ Ennen kuin apostoli Johannekselle ilmoitettiin, mitä hänen piti kirjoittaa nimenomaan Rooman provinssissa Aasiassa oleville seitsemälle seurakunnalle, hänet elvytettiin hänen kuolemankaltaisesta tilastaan ja häntä rauhoitettiin. Hän kertookin meille: ”Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ’Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.’” – Ilm. 1:17–20.

”ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN”

16. Kuka perusmerkityksessä on ensimmäinen ja viimeinen, ja väittääkö Jeesus olevansa se puhuessaan Johannekselle?

¹⁶ ”Ensimmäinen ja viimeinen”! Jes. 44:6:ssa olevassa ennustuksessa Jehova Jumala sanoo: ”Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” Ja Jes. 48:12, 13:ssa hän sanoo: ”Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen. Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan.” Koska kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain on alfa ja viimeinen omega (o mega, kirjaimellisesti: suuri o), niin Jehova Jumala korostaa jälleen Ilm. 1:8:ssa sitä, että hän on ”ensimmäinen ja viimeinen” sanomalla: ”’Minä olen A [Alfa, Um] ja O [Omega, Um]’, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Ja Ilm. 22:13:ssa hän sanoo: ”Minä olen A [Alfa, Um] ja O [Omega, Um], ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Kun siis Herra Jeesus Kristus puhuu itsestään ”ensimmäisenä ja viimeisenä”, niin väittääkö hän olevansa Jehova Jumala, Kaikkivaltias? Ei suinkaan, vaan hän viittaa itseensä ”ensimmäisenä ja viimeisenä” eräässä toisessa merkityksessä, toisessa yhteydessä. Missä yhteydessä?

17. Missä yhteydessä Jeesus Kristus oli ensimmäinen ja viimeinen, kuten se, mitä hän koki, osoittaa?

¹⁷ Yhteydessä elämään ja kuolemaan. Taivaassa oleva kirkastettu Jeesus Kristus oli silloin elävä, niin kuin hän sanoo. Mutta miten oli tätä ennen? ”Minä olin kuollut”, hän sanoo. Se tapahtui silloin, kun hänestä tuli ihminen ja hän eli täällä maan päällä kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta. Hänen vihollisensa surmasivat hänet sitten naulaamalla hänet Jerusalemin ulkopuolella paaluun. Mutta kolmantena päivänä ”iankaikkinen kuningas, katoamaton, näkymätön, ainoa Jumala” herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista. (1. Tim. 1:17) Siitä lähtien ylösnoussut Herra Jeesus Kristus saattoi sanoa: ”Minä elän aina ja iankaikkisesti.” (Ilm. 1:17, 18) Ylösnousemuksensa yhteydessä hänet puettiin kuolemattomuuteen taivaallisessa henkimaailmassa, joten hän ei voi enää kuolla. (1. Piet. 3:18; 1. Kor. 15:45–54; Room. 6:9) Kuollessaan maan päällä Jeesus Kristus meni Haadekseen eli tuonelaan, joka on ihmiskunnan yhteinen hauta. Kolmantena päivänä Jehova Jumala käytti ’tuonelan avainta’ ja päästi uskollisen Poikansa pois sieltä ja ennallisti hänet elämään, elämään ikuisesti, kuolemattomana. – Apt. 2:22–36; 13:33–37; 26:23.

18. a) Mitä Jeesus Kristus sitten tarkoitti puhuessaan itsestään ”ensimmäisenä ja viimeisenä”? b) Merkitseekö tämä, ettei muita herätetä kuolleista? Selitä.

¹⁸ Voimmeko nyt nähdä, miten Jeesus Kristus saattoi tässä yhteydessä puhua itsestään ”ensimmäisenä ja viimeisenä”? Hän oli ensimmäinen, jonka Jehova Jumala, Kaikkivaltias, herätti suoranaisesti, ilman toista välimiestä, kuolleista, ei elämään vielä vähän aikaa ja sitten kuolemaan uudelleen, vaan elämään iankaikkisesti. Siksi apostoli Johannes saattoi puhua hänestä ’Jeesuksena Kristuksena, uskollisena todistajana, kuolleitten esikoisena’. (Ilm. 1:5) Lisäksi hän oli ensimmäinen, joka herätettiin ihmiskuolemasta elämään henkenä taivaassa. Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan tarkoitus ei ole herättää keitään muita kuolemasta suoranaisesti, ilman välimiestä, ei myöskään ihmiskuolemasta hengelliseen, taivaalliseen elämään. Siitä syystä Jeesus Kristus on myös ”viimeinen”, joka kokee tämän suoranaisen Jumalan asiaanpuuttumisen. Eikö sitten muita herätetä kuolleista kuin Jeesus Kristus? Kyllä herätetään, mutta sen jälkeen Jumala käyttää ylösnoussutta Poikaansa herättämään kaikki muut, joiden puolesta tämä antoi täydellisen ihmiselämänsä uhrina. – Joh. 5:21–29.

19 (ja alaviite). Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”?

¹⁹ Tämä selittää miksi Jeesus sanottuaan: ”Katso, minä elän aina ja iankaikkisesta”, lisäsi nämä sanat: ”Ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Jehova Jumala on uskonut tästä lähtien Jeesukselle kuoleman avaimen ja Haadeksen eli tuonelan avaimen käytön.a Jehova Jumala käyttää häntä vapauttamaan ihmiskunnan siitä kuolemasta, jonka se on perinyt syntiseltä, ensimmäiseltä ihmisisältään Aadamilta, ja myös ihmiskunnan yhteisestä haudasta, ts. Haadeksesta, mihin pääosa ihmiskunnasta menee kuollessaan.

20. Miten se, että Jeesus on ”ensimmäinen ja viimeinen” ja että hänellä on kuoleman ja Haadeksen eli tuonelan avaimet, sopii yhteen sen kanssa, mitä Joh. 11:25, 26 ja Joh. 6:53–58 sanovat?

²⁰ Jeesus saattoi sanoa hyvin sopivasti: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on heräävä eloon, vaikka hän kuoleekin; ja jokainen, joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.” (Joh. 11:25, 26, Um) Ollessaan maan päällä lihaa ja verta olevana ihmisenä Jeesus sanoi myös: ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. . . . Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta . . . joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” – Joh. 6:53–58.

21. Miksi Jeesuksella oli vahva peruste antaa Johannekselle käsky, joka on kirjoitettu Ilm. 1:19:ään?

²¹ Koska kirkastettu Jeesus Kristus ei ole enää kuollut vaan elää ikuisesti ja hänellä on valta poistaa kuolema ja hauta, jonka alainen syntinen ihmiskunta on, niin hänellä oli vahva peruste sanoa apostoli Johannekselle: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.” (Ilm. 1:19) Iankaikkisesti elävä Jeesus Kristus, jolle on annettu suunnaton valta, on huolehtiva siitä, että kaikki, minkä on määrä tapahtua Jehova Jumalan tarkoituksen mukaan, ”tämän jälkeen on tapahtuva”. Johannes näki näyssä mm. seitsemän tähteä kirkastetun Jeesuksen Kristuksen oikeassa kädessä ja myös seitsemän kultaista lampunjalkaa. Mikä on näiden salaisuus, pyhä salaisuus? Mitä ne vertauskuvaavat? Herra Jeesus Kristus itse selittää niiden merkityksen.

TÄHTIEN JA LAMPUNJALKOJEN SALAISUUS

22. a) Mitä seitsemän ”tähteä” vertauskuvaavat, ja ovatko seitsemän seurakunnan ”enkelit” näkymättömiä taivaallisia enkeleitä? Selitä. b) Keitä sitten ovat nämä seitsemän ”tähteä” eli seitsemän ”enkeliä”, ja miksi heitä vertauskuvataan tähdillä?

²² Herran Jeesuksen oikeassa kädessä olevat seitsemän tähteä vertauskuvaavat muinaisessa Rooman provinssissa Aasiassa (mikä kuuluu nykyiseen Turkkiin) olevien ”seitsemän seurakunnan enkeleitä”. Ovatko ne näkymättömiä ”enkeleitä”? Eivät. Apostoli Johannes sai koko ilmestyksen Jeesukselta Kristukselta taivaallisen enkelin välityksellä, eikä olisi ollut järkevää, että hän olisi vuorostaan kirjoittanut takaisin enkeleille, jotka ovat näkymättömissä taivaissa. He eivät tarvitse Aasian seitsemälle seurakunnalle kirjoitettuja sanomia. Arvonimen ”enkeli” perusmerkitys on ’sanansaattaja, sanan viejä’. Noiden seitsemän seurakunnan ”tähdet” ovat seitsemän ihmissanansaattajaa, jotka Jehova Jumala on lähettänyt valvomaan noita seitsemää seurakuntaa. Koska noiden seitsemän kuvaannollisen tähden nähdään olevan Jeesuksen oikeassa kädessä, niin ne ovat hänen huolenpidossaan ja valvonnassaan ja hänen ohjauksensa alaisia, hänen käyttämänsä voiman ”oikean käden” kyetessä ohjaamaan ja suojelemaan niitä. Siksi ne vastaavat hengestä siinneiden, voideltujen kristittyjen kunkin seitsemän seurakunnan johtavaa evankeliuminpalvelijaa eli valvojaa, ylivalvojaa. Koska heitä vertauskuvataan ”tähdillä”, taivaallisilla valoilla, niin he ovat välikappaleita Jumalan totuuden hengellisen taivaallisen valon loistamiseksi seurakuntien jäsenille.

23, 24. a) Mitä ”seitsemän kultaista lampunjalkaa” vertauskuvaavat? b) Mikä velvollisuus ”tähdillä” on ”lampunjalkoihin” nähden? c) Miten Jeesuksen sanat, jotka Matt. 5:14–16 esittää, korostavat tätä velvollisuutta?

²³ Mitä sitten nuo ”seitsemän kultaista lampunjalkaa” vertauskuvaavat? Jeesus selitti: ”Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” (Ilm. 1:20) Ei ainoastaan ’seitsemän sanansaattajan’, kuvaannollisten ”tähtien”, seurakunnan valvojien, tule itse loistaa, vaan seurakuntien tulee kokonaisuutena loistaa tämän pahan maailman pimeydessä. Kirkastetun Jeesuksen Kristuksen johdolla, joka nähtiin ”lampunjalkain keskellä”, näiden seitsemän kuvaannollisen tähden täytyy huolehtia siitä, että lampunjalat valaisevat, ovat aina sytytetyt. Heidän täytyy huolehtia näistä kuvaannollisista lampunjaloista, niin kuin muinaisen Israelin papit hoitivat Jerusalemissa olevan Jehovan temppelin pyhässä olevia lampunjalkoja. Ihmis-”enkelit”, kuvaannolliset tähdet, antavat esimerkin seurakunnille valaisemalla itse voimakkaammin kuin yksikään lampunjalan lampuista. Heidän täytyy muistaa Jeesuksen vuorisaarnassaan seuraajilleen lausumat sanat ja toimia niiden mukaan:

²⁴ ”Te olette maailman vaikeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne.” – Matt. 5:14–16.

25. Miten oli mahdollista, että luultavasti kaikki seitsemän seurakuntaa saivat koko Ilmestyskirjan?

²⁵ Apostoli Johannes osoitti kirjoitetun ilmestyksen ”seitsemälle Aasian seurakunnalle”. Kirkastettu Jeesus Kristus käski hänen tehdä niin. (Ilm. 1:4, 10, 11) Apostoli Paavali oli aikaisemmin kirjoittanut kirjeitä Efeson ja Laodikean seurakunnille. (Ef. 1:1, 2; Kol. 2:1; 4:16) On mahdollista, että apostoli Johannes valmisti seitsemän kappaletta Ilmestyskirjaa ja lähetti oman kappaleen kuhunkin seitsemään seurakuntaan, jotka kirkastettu Jeesus Kristus oli nimennyt, nimittäin Efesoon, Smyrnaan, Pergamoon, Tyatiraan, Sardeeseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.

26. Oliko koko Ilmestyskirjan sisältämä tieto tärkeää kaikille kristillisille seurakunnille, ja mitä hyvin todennäköisesti tehtiin sen suhteen?

²⁶ Koko Ilmestyskirjan sisältämä tieto oli kuitenkin hyödyksi kaikille tosi kristillisille seurakunnille, ja siihen, että se soveltuu kaikille, viittaa niiden seurakuntien lukumäärä, joille sanoma suoranaisesti osoitettiin, nimittäin seitsemän, joka luku vertauskuvaa hengellistä täydellisyyttä. Ajan kuluessa tehtiin siis epäilemättä jäljennöksiä Ilmestyskirjan alkuperäisistä seitsemästä käsikirjoituksesta ja niitä lähetettiin kaikkiin muihin seurakuntiin, taikka ne kiersivät niissä ja niistä tehtiin tarvittaessa käännöksiä muille kielille.

27. a) Ketkä erikoisesti ja kipeästi tarvitsevat Ilmestyskirjaa? b) Miksi he niin kipeästi tarvitsevat sen sovellutuksen ymmärtämistä nyt eikä myöhemmin?

²⁷ Noista alkuperäisistä seitsemästä Aasian seurakunnasta ei ole olemassa enää yhtään tänä aikana, mutta meillä on Ilmestyskirjan jäljennöksiä ja käännöksiä, joita niille lähetettiin ensimmäisellä vuosisadalla. Ilmestyskirjan näyssä apostoli Johannes havaitsi olevansa Jumalan henkeytyksestä ”Herran päivässä”. (Ilm. 1:10, 11) Tuon ensimmäisen vuosisadan seurakunnat tarvitsivat jossain määrin Ilmestyskirjaa, mutta erikoisesti ja kipeästi tarvitsevat Ilmestyskirjaa sen lopullisessa sovellutuksessa hengestä siinneitten, voideltujen kristittyjen tosi kristilliset seurakunnat, jotka todella ovat olemassa ”Herran päivänä”. Tämä tarkoittaa kuvaannollisia ”seitsemää seurakuntaa” eli kaikkia sellaisia seurakuntia, jotka ovat olemassa vuoden 1914 jälkeen, jolloin Herran Jeesuksen Kristuksen ”päivä” alkoi. Sellaiset seurakunnat eivät ole maan päällä ”Herran päivän” loppuun asti, joka tulee silloin kun Kristuksen tuhatvuotinen ihmiskunnan hallitusaika päättyy. Kuitenkin ne tarvitsevat kipeästi Ilmestyskirjaa ja sen salaisuuksien paljastamista niin kauan kuin yksikin sellaisten hengellisten seurakuntien jäsenistä on lihassa maan päällä, ts. kunnes heidät kirkastetaan taivaissa Jeesuksen Kristuksen, hallitsevan Kuninkaan, kanssa.

28, 29. a) Mitä ”seitsemän tähteä” ja ”seitsemän lampunjalkaa” kuvasivat näyn ”Herran päivänä”? b) Mitä ”tähtiin” verrattujen ihmis-”enkeleitten” velvollisuus on tehdä? c) Olivatko Aasian seitsemän seurakuntaa olemassa perätysten vai kaikki samanaikaisesti? d) Milloin ja missä nykyaikana vallitsevat samanlaiset olosuhteet kuin seitsemälle Aasian seurakunnalle kirjoitetuissa kirjeissä kuvaillut?

²⁸ Niin kuin ”seitsemän lampunjalkaa” ”Herran päivän” näyssä kuvasivat kaikkia tosi kristillisiä seurakuntia tänä nykyisenä, todellisena ”Herran päivänä” vuodesta 1914 lähtien, niin nuo ”seitsemän tähteä” vertauskuvaavat kaikkia nykyisten seurakuntien hengestä siinneitä voideltuja enkelin kaltaisia valvojia. Kun näitä ihmis-”enkeleitä” verrataan ”tähtiin”, niin heitä muistutetaan siitä – kuten apostoli Paavali kirjoitti Efeson seurakunnalle – että Jumala on ”yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa”. (Ef. 2:4–6) Tällaisten nykyisten kuvaannollisten tähtien tulee huomata, mitä apostoli Johannes kirjoitti oman aikansa ”seitsemälle tähdelle”, ja soveltaa se nykyaikaan. Ensimmäisen vuosisadan Aasian seurakunnat eivät olleet olemassa perätysten niin kuin renkaat ketjussa, vaan ne olivat kaikki olemassa samanaikaisesti. Niinpä olosuhteet, joita kuvattiin siinä, mitä noille seitsemälle seurakunnalle kirjoitettiin, ovat olemassa hengestä siinneissä, voidelluissa seurakunnissa samanaikaisesti nykyisenä ”Herran päivänä” vuodesta 1914 lähtien.

²⁹ Siksi se, mitä on kirjoitettu, vaikuttaa tärkeällä tavalla sellaisten seurakuntien kaikkiin jäseniin, ja heidän tulisi vakavasti ottaa vaari siitä.

[Alaviitteet]