19. luku

’Kahden todistajan’ kuolema ja ylösnousemus

 1. Miksi Johanneksen seuraavaksi näyssä näkemä temppeli ei ollut kuningas Herodeksen temppeli Jerusalemissa? Millainen temppeli se siis oli?

ÄKKIÄ, sen jälkeen, kun apostoli Johannesta on käsketty taas profetoimaan kansoista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista, hänen eteensä ilmestyy temppeli. Se ei ole kuningas Herodes Suuren Juudean Jerusalemiin rakennuttama temppeli; tuon temppelin samoin kuin Jerusalemin pyhän kaupungin olivat Rooman sotajoukot hävittäneet kenraali Tituksen johdolla vuonna 70, ja se oli ollut nyt raunioina 26 vuotta. Koska apostoli Johannes oli näyssä lähellä ’taivaassa olevaa avointa ovea’, josta häntä oli pyydetty astumaan sisään, niin tuon temppelin on täytynyt olla näky. – Ilm. 4:1–3; 10:9–11.

 2, 3. a) Miten profeetta Hesekielillä oli samankaltainen kokemus? b) Mitä näyssä kehotettiin Johannesta tekemään?

² Temppeli saattoi muistuttaa Johannesta siitä temppelistä, josta profeetta Hesekiel sai näyn vuonna 539 eaa. eli 14. vuonna sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat hävittäneet Jerusalemin ja sen kuningas Salomon rakentaman temppelin. (Hes. 40:1–5) Hesekielin näyssä miestä muistuttava, näöltään vasken kaltainen henkilö vei profeetan kiertokäynnille temppeliin, jota hän esitteli samalla kun hän mittasi sen pellavanuoralla ja kuusikyynäräisellä mittaruo’olla. Johanneksen näyssä sen sijaan Johannekselle itselleen annettiin sauvan kaltainen ruoko ja häntä käskettiin mittaamaan näyn temppeli:

³ ”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppeli [temppelipyhäkkö, Um] ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin [temppelipyhäkön, Um] ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.’ Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” – Ilm. 11:1–4.

 4. a) Miksi temppelipyhäkkö ja alttari mitattiin? b) Miten Johanneksen suorittama mittaaminen täyttyi?

⁴ Temppelipyhäkkö eli naós (kreikaksi) käsitti vain osan temppelialueesta, ja ”ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat [palvovat, Um]”, ovat 144000 hengellistä israelilaista. (Ilm. 7:1–8) Kuten voidaan päätellä Sakarjan ennustuksessa (2:1–4) kuvatusta mittaamisesta, hengellisen temppelin mittaamisen tarkoituksena olisi saada selville, kuinka paljon siihen mahtuisi ja kuinka moni tulisi palvelemaan kultaisen suitsutusalttarin ääressä uhraamalla Jumalalle otollisia rukouksia hänen välittäjänsä Jeesuksen Kristuksen kautta. Jo ennen pakanain aikojen päättymistä varhaissyksyllä vuonna 1914 oli apostoli Johanneksen kuvaama voideltu jäännös mitannut hengellisen temppeliluokan lopullisen jäsenmäärän ja todennut sen Raamatun mukaan olevan 144000. – Ilm. 14:1–3; 1. Piet. 2:5, 9; Ef. 2:20–22; ks. vuoden 1880 marraskuun Zion’s Watch Towerin kirjoituksesta ”Kokoaminen Kristukseen” kappaletta 12.

 5. Miksi näyssä ei mitattu esikartanoa, vaan se ”annettiin” pakanakansojen tallattavaksi?

⁵ Mutta miksi ”temppelipyhäkön ulkopuolella oleva esikartano” piti erottaa pois ja jättää mittaamatta? Se johtui siitä, että esikartano oli ”annettu” pakanakansoille, joiden piti tallata ”pyhää kaupunkia” jalkojensa alla neljäkymmentäkaksi kuukautta. Esikartano kuvaa näin ollen niitä hengellisiä israelilaisia, jotka olivat vielä silloin maan päällä. He olivat tiellä taivaallisen hengellisen temppelin jäseniksi, mutta eivät olleet vielä lopullisella, ratkaisevalla tavalla täyttäneet kaikkia tuon temppelin jäsenyyden vaatimuksia. Sellainen oli sen voidellun jäännöksen asema, joka oli maan päällä vielä pakanain aikain päättyessä vuonna 1914. Jäännöksen jäsenet eivät olleet vielä lopullisesti voittaneet tätä maailmaa ollakseen Ilm. 3:12:ssa annetun lupauksen arvoisia: ”Sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos.” Tämä vertauskuvallinen ”esikartano” erotettiin siis kurittavaa koetusta varten pois ja jätettiin pakanakansojen häväistäväksi niiden tallatessa pyhää kaupunkia jalkojensa alla neljäkymmentäkaksi kuukautta. Milloin se tapahtui?

”NELJÄKYMMENTÄKAKSI KUUKAUTTA”

 6. Mihin historian aikakauteen nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta sijoittuvat, ja kuinka pitkän ajan ne käsittävät?

⁶ Historia vahvistaa sen tapahtuneen ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918. Neljäkymmentäkaksi kuukautta ei käsittänyt koko ensimmäisen maailmansodan aikaa. Sen mukaan, että profeetallinen kuukausi on 30 vuorokauden pituinen, 42 kuukautta vastaisi – kun vuoteen lasketaan 12 kuukautta – kolmea ja puolta vuotta eli 1260 (30 x 42) päivää. Tämä laskelma olisi sopusoinnussa toisen tavan kanssa mitata sama ajanjakso, ja se esitetään Dan. 7:25:ssä. Siinä sanotaan, että korkeimman Jumalan pyhät annettaisiin maailmallisten poliittisten ainesten käsiin ”ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Se tekee kolme ja puoli aikaa, joista jokainen ”aika” vastaa 365¹/4 vuorokauden pituista aurinkovuotta.

 7. a) Koska nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta alkaisivat samaan aikaan vuodesta kuin pakanain ajat olivat alkaneet (ja myös samaan vuodenaikaan, jolloin ne päättyivät), niin milloin nuo neljäkymmentäkaksi kuukautta alkoivat? b) Miten pitkä aika on yleensä lehtimajanjuhlan alusta seuraavaan pääsiäiseen? c) Miten pitkä aika on joka tapauksessa jonkin vuoden pääsiäisestä seuraavan vuoden pääsiäiseen?

⁷ Koska apostoli Johannes oli juutalainen syntyperältään, niin hän laski aikaa juutalaisen kuukalenterijärjestelmän mukaan. Koska pakanain ajat alkoivat seitsemännen juutalaisen kuukauden (tisrin) puolivälin aikoihin, niin ne neljäkymmentäkaksi kuukautta alkoivat noin tisrikuun 15. päivänä (4. tai 5. lokakuuta) vuonna 1914. Tisrin 15. päivä oli myös se päivä, jolloin juutalaisten lehtimajanjuhla (tabernaakkeli- eli korjuujuhla) alkoi. Useimpina vuosina tämä aika lehtimajanjuhlan alusta, tisrin 15. päivästä, seuraavaan pääsiäiseen, niisankuun 14. päivään (auringonlaskun jälkeen), oli kuusi kuukautta pitkä, sillä vain seitsemän kertaa joka yhdeksäntoista vuoden aikana lisättiin ylimääräinen kuukausi veadar (eli toinen adar), jotta juutalainen kuukalenteri olisi saatu yhtäpitäväksi pakanallisen aurinkokalenterin kanssa.a Aika jonkin vuoden pääsiäisestä seuraavan vuoden pääsiäiseen oli kuitenkin täysi kuuvuosi (joka käsitti joskus kolmetoista kuukautta ylimääräisen kuukauden veadarin eli toisen adarin lisäämisen takia).

 8. a) Kuinka pitkä aika oli tämän mukaan vuoden 1914 lehtimajanjuhlasta vuoden 1918 pääsiäiseen? b) Milloin noiden ”neljänkymmenenkahden kuukauden” kausi alkoi, ja milloin se päättyi?

⁸ Lehtimajanjuhlan alkamispäivästä vuonna 1914 (pakanain aikojen lopusta) vuoden 1915 pääsiäiseen oli tämän mukaan kuusi kuukautta. Vuoden 1915 pääsiäisestä vuoden 1918 pääsiäiseen oli kolme vuotta, mihin aikaan sisältyy vain yksi ylimääräinen kuukausi (veadar eli toinen adar), joka on asianmukaisesti lisätty vuoteen 1916. Näin mitattu aika vuoden 1914 lehtimajanjuhlan alkamispäivästä (pakanain aikojen lopusta) vuoden 1918 pääsiäiseen oli kolme ja puoli vuotta. Raamatullisesti puhuen se oli kolme ja puoli ”aikaa” eli ”neljäkymmentäkaksi kuukautta” eli ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”. Tuo ajanjakso alkoi tisrikuun 15. päivänä eli lokakuun 4. tai 5. päivänä vuonna 1914 ja päättyi näin ollen niisankuun 14. päivänä eli maaliskuun 26. tai 27. päivänä vuonna 1918.b

 9. a) Miten kansat toimivat vastoin pakanain aikain päättymistä vuonna 1914? b) Mitä Jeesus Kristus teki siihen aikaan?

⁹ Pakanakansat taistelivat maailmanherruudesta ensimmäisessä maailmansodassa toimien siten vastoin sitä tosiasiaa, että pakanain ajat olivat päättyneet lokakuun 4. tai 5. päivän tienoilla vuonna 1914. Jeesuksen Kristuksen, ’Juudan suvun jalopeuran’, valtakunta syntyi siihen aikaan taivaassa, ja se asetettiin valtaan Jumalan oikealle puolelle. Silloin vastakruunattu Messias Jeesus ratsasti esiin voittaakseen maalliset vihollisensa, pakanakansat, jotka olivat tallanneet hänen Valtakunnan-oikeuksiaan, joita kuningas Daavidin suku oli käyttänyt Juudan maassa, kunnes muinainen Babylon aiheutti sen autioituksen vuonna 607 eaa. Se tapahtui tisrikuun (seitsemännen juutalaisen kuukauden) puolivälin aikoihin, jolloin ”[pakana]kansain määräaikojen” ”seitsemän aikaa” alkoivat. – Luuk. 21:24, Um; Dan. 4:13, 20, 22; Ilm. 6:1, 2; Ps. 110:1–6.

10. a) Milloin pakanain ajat alkoivat, ja milloin ne päättyivät? b) Mihin päivään suunnilleen kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen päättymisestä toisi meidät?

¹⁰ Koska pakanain ajat alkoivat juutalaisten seitsemännen kuukauden (tisrin) 15. päivän tienoilla vuonna 607 eaa., niin ne päättyivät saman kuukauden puolivälin paikkeilla (tisrin 15. päivänä) eli lokakuun 4. tai 5. päivänä vuonna 1914.c Kolme ja puoli vuotta siitä eteenpäin juutalaisen kalenterin mukaan toisi vuoden 1918 pääsiäisajan paikkeille eli vuoden 1918 maaliskuun 27. päivän auringonlaskuun, jolloin pääsiäispäivä päättyi.

11. a) Mikä asema voidellulla jäännöksellä oli ensimmäisen maailmansodan aikana? b) Miten Ilm. 11:2 täyttyi jäännöksessä?

¹¹ Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 voideltu jäännös koetti huolehtia messiaanisen valtakunnan eduista, valtakunnan, joka muinoin oli yhdistetty maalliseen Jerusalemiin. Siksi jäännöksen jäsenet edustivat tuota ”pyhää kaupunkia” ja olivat sen lähettiläitä maan päällä. Ilm. 11:2:n täyttymykseksi pakanakansojen piti tallata heitä ”neljäkymmentäkaksi kuukautta” eli kolme ja puoli vuotta eli ”aikaa”. Heitä todella tallattiin edellä mainittuna aikana vuosina 1914–1918, jolloin pakanakansat käyttivät hyväkseen ensimmäistä maailmansotaa heidän tallaamiseensa. Mutta mitä oli tapahtuva voidellulle jäännökselle noiden neljänkymmenenkahden kuukauden päätyttyä?

”KAKSI TODISTAJAANI”

12. Miten voideltu jäännös palveli Jehovan todistajina tuona maailmansodan kautena?

¹² Nykyään voidellun jäännöksen jäljellä olevat jäsenet tunnetaan maailmanlaajuisesti Jehovan todistajina. He olivat hänen todistajiaan jo vuonna 1918. He ovat Ilm. 11:3:ssa tarkoitetut ”kaksi todistajaani”. Tuon vuoden alkupuolelle saakka, Kanadassa helmikuun 12. päivään asti ja Amerikassa maaliskuun 14. päivään asti vuonna 1918, voideltu jäännös julkaisi ja levitti koko Ilmestyskirjan selitysteosta Täyttynyt salaisuus Raamattujen ja kuusiosaisen Raamatun tutkielmien sarjan lisäksi, jossa tarkasteltiin koko Raamattua. Sen, mitä Ilmestyskirjan yhdennessätoista luvussa sanotaan ”kahdesta todistajastani”, tulisi siis soveltua hyvin tähän voideltuun jäännökseen; ja tosiasiat osoittavat sen soveltuvankin. Ilm. 11:3:n mukaan Jumala sanoo: ”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.”

13. a) Mikä on ollut aikaisempi selitys noiden ’kahden todistajan’ säkkipuvussa profetoimiseen? b) Mihin se voi viitata, että profeetta oli pukeutunut säkkipukuun eli näytti murheelliselta?

¹³ Tämän on selitetty tarkoittavan ajanjaksoa vuoden 1914 marraskuun alkupuoliskosta vuoden 1918 toukokuun 7. päivään. Tällainen selitys on annettu, koska 1260 päivän ymmärrettiin viittaavan voidellun jäännöksen itsekeskeiseen, henkilökohtaiseen murehtimiseen säkkipuvun ollessa vertauskuva murehtimisesta synkkänä aikana. Esimerkiksi Ilm. 6:12 käyttää ilmaisua ”musta niinkuin karvainen säkkipuku”.d Säkkipukuun pukeutuminen ei kuitenkaan ehkä viittaa yksityiseen, henkilökohtaiseen murehtimiseen, joka johtuu pettymyksestä omien toiveitten ja halujen suhteen. Se voi pikemminkin viitata sen ennustuksen luonteeseen, jonka ”kaksi todistajaani” profetoivat. He ovat synkkiä profeettoja, profeettoja, joilla on synkkä sanoma toisille ja jotka eivät ole huolissaan omista henkilökohtaisista asioistaan. Muistamme, että Jehova Jumala käski profeetta Jesajaa kulkemaan täysin alastomana ja avojaloin kolme vuotta. Miksi? ”Merkiksi ja enteeksi Egyptille ja Etiopialle”, enteeksi siitä, että Assyrian maailmanvalta veisi kohta Egyptistä ja Etiopiasta vankeja ja pakkosiirtolaisia ”vaipattomina ja avojaloin”. – Jes. 20:1–6.

14. Miten nuo ’kaksi todistajaa’ profetoivat säkkipuvussa 1260 päivää?

¹⁴ Se, että nuo ’kaksi todistajaa’ profetoivat säkkipuvussa 1260 päivää, voi samalla tavalla tarkoittaa, että he tuona aikana julistaisivat synkkää, murheellista sanomaa kansoille. Varmaa onkin, että kun voideltu jäännös julisti lokakuun 4. tai 5. päivän jälkeen vuonna 1914 maailmanlaajuisesti, että pakanain ajat olivat päättyneet ja että kansat lähestyivät Harmagedonin taistelussa kohtaavaa tuhoaan, niin se oli kolkko, murheellinen sanoma pakanakansoille kristikunnassa ja sen ulkopuolella. Vaikka siis pakanakansat tallasivat jäännöksen jäseniä tulevina Valtakunnan perillisinä taivaallisessa Jerusalemissa ”neljäkymmentäkaksi kuukautta”, niin voideltu jäännös samaan aikaan (eli 1260 päivää) vaivasi niitä. Miten? Julistamalla pakanakansojen tuomiota ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Jumala pani nuo todistajat profetoimaan, sillä Hän antoi heille sanoman kirjoitetusta Sanastaan ja sen ennustusten täyttymyksestä. – Ilm. 16:14–16, Um; ks. Vartio-Tornin 1.2.1915 pääkirjoitusta nimeltä ”Valmistuminen vanhurskauden hallitukseen” sekä sitä seuraavien Vartio-Tornien kirjoituksia 1.11.1918 saakka.

15. a) Keitä olivat Sakarjan ennustuksessa mainitut ”kaksi öljypuuta”? b) Miten voideltu jäännös oli samalla tavalla ikään kuin ”kaksi lampunjalkaa”?

¹⁵ Nimettömistä ”kahdesta todistajastani” annetaan joitakin tuntomerkkejä, kun Jumala sanoo: ”Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.” (Ilm. 11:4) Nämä kuvaavat sanat viittaavat suoranaisesti ennustukseen, jonka Sak. 4:1–14 esittää ja jossa lampunjalkaan öljyä varaavat ”kaksi öljypuuta” vertauskuvaavat Juudan käskynhaltijaa Serubbaabelia ja ylimmäistä pappia Joosuaa. Käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua kuuluivat siihen jäännökseen, joka palasi Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa., ja he johtivat Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakentamista ja Jehovan palvonnan ennallistamista sinne. (Sak. 3:1–10) Koska voideltu jäännös, joka profetoi säkkipuvussa 1260 päivää, oli kuin ”kaksi lampunjalkaa”, joissa paloi oliiviöljyä, niin sen täytyi vielä suorittaa jälleenrakentamistyö, Jehovan palvonnan ennallistaminen maan päällä, antaa Jumalan raamatullisen totuudenvalon loistaa kaikkialla maailmassa.

16. Keiden muinaisten Raamatun profeettojen kaltaisia voidellun jäännöksen jäsenet ovat, ja mitä Ilmestyskirja sanoo siitä, mitä he tekisivät?

¹⁶ Voideltu jäännös, ”kaksi todistajaani”, ovat toisten Raamatun profeettojen, nimittäin 10. vuosisadalla eaa. eläneen Elian ja 16. vuosisadalla eaa. eläneen Mooseksen, kaltaisia. Tämä käy ilmeiseksi, kun viholliset koettavat vahingoittaa heitä niiden 1260 päivän aikana, jolloin he profetoivat ”säkkipukuihin puettuina”. Jumala sanoo: ”Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat.” – Ilm. 11:5, 6.

17. a) Mitä valtaa Elia käytti niitä vastaan, jotka tulivat pidättämään häntä? b) Miten voideltu jäännös vertauskuvallisesti puhuen kutsui tulen taivaasta?

¹⁷ Kun uskoton Baalia palvova Israelin kuningas Ahasja lähetti aseistettuja joukkoja pidättämään profeetta Elian ja tuomaan hänet takaisin hänen uhkaavan ennustuksensa takia, niin Elia kutsui tulen taivaasta kahden aseistetun joukon päälle. Tuli siis ikään kuin tuli Elian suusta. (2. Kun. 1:1–12) Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 kristikunnan uskonnolliset johtajat lietsoivat suuren vainon Kansainvälistä Raamatuntutkijain Seuraa vastaan lopettaakseen sen julkisen toiminnan. Rohkea voideltu jäännös hengitti kuitenkin tulista hävitystä heitä vastaan julkaisemalla ja levittämällä luopiokristittyjen väärien oppien ja epäkristillisten tapojen paljastuksia, kuten esimerkiksi kirjan Täyttynyt salaisuus heinäkuussa 1917 (suom. 1918–1919), jota pian seurasi Raamatuntutkijain Kuukausilehden 9. osan numero 9, joka sisälsi pääkirjoituksen ”Babylonin kukistuminen”. Kun Yhdysvaltain hallitus oli kieltänyt kirjan Täyttynyt salaisuus, niin voideltu jäännös julkaisi uuden isokokoisen kaksisivuisen traktaatin nimeltä Valtakunnan Uutiset ja toimitti ja levitti sitä kolme perättäistä numeroa, joissa oli tulisia sanomia. Kaikki nuo raamatulliset sanomat kuluttivat todella sekä uskonnolliset että poliittiset viholliset. – Jer. 5:14.

18. Miten voideltu jäännös seurasi Elian esimerkkiä kuivuuden aiheuttamisessa?

¹⁸ Elian sanan mukaan Israelin valtakuntaa kohtasi tuhoisa kuivuus. Kolmeen ja puoleen vuoteen ei satanut eikä kastetta noussut maasta, ja nälänhätä raivosi. (1. Kun. 17:1–18:45; Luuk. 4:25, 26; Jaak. 5:17, 18) Elian tavoin Jumalan ’kahdella todistajalla’, voidellulla jäännöksellä, oli ”valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä” (”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” eli kolmen ja puolen vuoden aikana). Esimerkki siitä, miten voideltu jäännös teki tämän, esitetään lokakuun 15. päivän englanninkielisessä Vartio-Tornissa 1914, sivuilla 307 ja 308, kappaleissa 7–9, jotka lainaamme tähän:

19–21. Miten englanninkielinen Vartio-Torni 15.10.1914 osoitti, että taivas oli suljettu eikä vuodattanut siunauksia ja rauhaa kansoille?

¹⁹ RUKOILEMINEN EUROOPAN RAUHAN PUOLESTA: Kunnioitettava presidenttimme [Woodrow Wilson] pyysi kiitettävässä tarkoituksessa kaikkia kristittyjä ihmisiä tekemään lokakuun 4. päivästä rukouspäivän Euroopan rauhan hyväksi. Me emme voi kuitenkaan olla yhtä mieltä arvoisan presidenttimme kanssa tässä asiassa. Niin suuresti kuin arvostammekin rauhaa – ja olemme koko elämämme toimineet ollaksemme rauhantekijöitä – emme voi rukoilla Kaikkivaltiasta muuttamaan suunnitelmiaan, kunnioitetun presidenttimme suunnitelmien mukaisiksi.

²⁰ Jumala on kaksituhatta viisisataa vuotta Raamatun profeettain kautta kertonut kansalleen tästä suuresta sodasta ja vielä kauheammasta Harmagedonista, mikä sitä seuraa. Voisimmeko näin ollen odottaa hänen muuttavan ohjelmansa meidän käskystämme?

²¹ Niiden miljoonien rukoukset, jotka pyytävät saksalaisten menestystä ja liittolaisten perinpohjaista hävittämistä, ja toisten miljoonien liittolaisten menestykseksi ja saksalaisten tuhoamiseksi esittämät rukoukset sekä paavin ja meidän presidenttimme ja muiden hyvien ihmisten rukoukset, että tämä kamala sota lakkaisi pian, jäävät kaikki vastaamatta, jos olemme lukeneet Raamattuamme oikein. Sota jatkuu eikä pääty minkään maan loistavaan voittoon vaan kaikkien hirvittävään silpoutumiseen ja köyhtymiseen. Sitä seuraa kauhea Harmagedonin anarkia.

22. Miksi voideltu jäännös ei voinut rukoilla kansojen kanssa, ja miltä jäännös näytti kansoista?

²² Voideltu jäännös ei voinut raamatullisesti rukoilla Jehova Jumalaa avaamaan taivaan ikkunoita ja vuodattamaan siunausten sadetta sotahullun maailman ylle ja säästämään ihmisiä kärsimättä ”synnytystuskien alkua”, jotka hänen Poikansa Jeesus Kristus oli ennustanut, kuten Matt. 24:7, 8 ja Ilm. 6:3–8 osoittavat. Voideltu jäännös rohkeni siis todellisuudessa ”sulkea taivaan, niin ettei sadetta tule”. Ei ole ihme, että jäännökseen kuuluvat näyttivät kansoista ”säkkipukuihin puetuilta” profeetoilta.

23. a) Mikä oli ensimmäinen vitsaus, jonka Mooses aiheutti Egyptille? b) Miten voideltu jäännös suoritti vertauskuvallisesti samanlaista työtä kuin Mooses?

²³ Jehova Jumala käytti profeetta Moosesta kuusisataa vuotta ennen Eliaa lyömään sortavaa Egyptiä kymmenellä vitsauksella pakottaakseen faaraon päästämään israelilaiset vapaiksi. Ensimmäinen vitsaus, jolla Mooses löi Egyptiä, oli kaikkien sen vesien muuttaminen vereksi, niin että kalat kuolivat eivätkä egyptiläiset voineet juoda vettä tavallisista vesilähteistä. (2. Moos. 7:14–25) Koska vuodatettu veri on kuoleman vertauskuva, niin profetoidessaan säkkipuvussa voideltu jäännös osoitti Raamatusta, että ne vedet, joista kristikunta on juonut uskonnollisten opetusten ja filosofioiden muodossa, olivat todella kuolemaa tuottavia niin kuin veri, ja sen vuoksi tosi kristittyjen ei tullut juoda niitä. (1. Moos. 9:4; Apt. 15:20, 29) Voideltu jäännös antoi lisää hengellisiä iskuja kristikunnan oppeja, tapoja ja järjestöä vastaan aivan niin kuin se näki sopivaksi antaa niitä tuolle luopiouskonnolliselle järjestelmälle. Kaikki, mikä todisti kristikunnan epäkristilliseksi, pakanalliseksi, vaivasi kristikuntaa hyvin suuresti samoin kuin poliitikkoja ja militaristeja, jotka olivat sen ystäviä, jäseniä ja kannattajia.

TAPPAMINEN JA HENKIIN HERÄÄMINEN

24, 25. Kun voideltu jäännös oli antanut kaikki nämä iskut kristikunnalle, minkä johtopäätöksen tämän maailman poliittinen järjestelmä teki, kuten Ilm. 11:7–10 kuvailee?

²⁴ Koska tämän maailman poliittinen järjestelmä oli kristikunnan uskonnollisten johtajien hyvä ystävä, niin se ei katsonut enää voivansa sietää tätä Jumalan ’kahden todistajan’, voidellun jäännöksen, toimintaa. Se ryhtyi Jumalan sallinnalla, kuten Jumalan sanassa on ennustettukin, toimenpiteisiin heitä vastaan. Ilm. 11:7–10 ennusti sen sanoen:

²⁵ ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin [paaluunnaulittiin, Um]. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat.”

26. Osoita, mikä oli se ”peto”, joka ryhtyi toimenpiteisiin estääkseen näiden ’kahden todistajan’ työn.

²⁶ Kuten on laskettu kappaleessa 8 sivulla 261, 1260 päivää, jotka nämä ’kaksi profeettaa’ profetoivat ”säkkipukuihin puettuina”, päättyivät maaliskuun 26. tai 27. päivänä 1918. Vertauskuvallinen ”peto” ei noussut syvyydestä vasta tuon päivän jälkeen. ”Peto” on sama, jonka on kuvattu Ilm. 13:1, 2:ssa nousevan meren syvyydestä. Se nousi todellisuudessa ensimmäisellä vuosisadalla Nooan ajan suuren vedenpaisumuksen jälkeen, ja siitä tuli Saatanan maailmanlaajuinen poliittinen järjestö. Tuo petomainen poliittinen järjestelmä, joka oli silloin noussut vertauskuvallisesta syvyydestä, ryhtyi toimenpiteisiin Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan maaliskuun 26. tai 27. päivän jälkeen 1918.

27, 28. a) Kuvalle sen sodan alkuvaiheet, jota ”peto” kävi ’kahta todistajaa’ vastaan. b) Mikä tarkoitus oli kolmen ”Valtakunnan Uutiset” -nimisen traktaatin julkaisemisella vuoden 1918 alkupuolella?

²⁷ Miten se kävi sotaa heitä vastaan, voitti heidät ja lopulta tappoi heidät? Se käytti hyväkseen sotalakia ja muita hätätoimenpiteitä ensimmäisen maailmansodan aikana. Perjantaina 6. huhtikuuta 1917 presidentti Woodrow Wilson, joka oli kehottanut koko kansaa rukoilemaan rauhan puolesta 4. lokakuuta 1914, julisti sodan Saksalle, ja Yhdysvallat joutui siten ensimmäiseen maailmansotaan. Kolme kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 1917, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi 608-sivuisen kirjan Täyttynyt salaisuus, joka vaivasi erityisesti kristikunnan papistoa. Vähän tätä aikaisemmin, 15. kesäkuuta 1917, Yhdysvalloissa säädettiin asevelvollisuus- ja vakoilulait, jotka oli laadittu silloisen Brittiläisen imperiumin vastaavien lakien mukaan. Nyt oli siis uskonnollisella papistolla käsissään keinot taivuttaa vertauskuvallinen ”peto” sotaan Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan.

²⁸ Jo 12. helmikuuta 1918 oli Kanadan ulkoministeri kieltänyt Täyttyneen salaisuuden ja traktaattisarjan nimeltä ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”, jonka 9. osan numero 9:n pääaiheena oli ”Babylonin kukistuminen”. Samoin 14. maaliskuuta 1918 Yhdysvaltain oikeusministeriö Washingtonissa (D.C.) määräsi, että Täyttyneen salaisuuden levittäminen on vastoin vakoilulakia. Viipymättä englanninkielinen Vartio-Torni ilmoitti maaliskuun 15. päivän numerossaan 1918 uusien isokokoisten ”Valtakunnan Uutiset” -nimisten kaksisivuisten traktaattien valmistamisesta ja lähettämisestä, traktaattien, joissa osoitettaisiin syy, miksi Täyttynyt salaisuus kiellettiin sekä uskonnollisen papiston vastuu tässä asiassa. Valtakunnan Uutisten kolmas ja viimeinen numero ilmestyi toukokuussa 1918.

29. Mikä tapahtuma osoitti ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” päättymisen, ja mitä työtä raamatuntutkijoita kehotettiin suorittamaan?

²⁹ Tiistaina 26. maaliskuuta 1918 Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura vietti maailmanlaajuisesti Kristuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa ennustetun ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” lopussa. (Ilm. 11:3) Huhtikuun 15. päivän englanninkielinen Vartio-Torni 1918 kehotti raamatuntutkijoita ”kolportoimaan” Raamatun tutkielmien kuutta osaa, erikoisesti neljättä osaa nimeltä ”Harmagedonin taistelu”, sekä suorittamaan paimennustyötä yksityiskodeissa.

30. Miten ”pedon” käymä sota kiihtyi ja saavutti lopulta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston?

³⁰ Sen lisäksi, että vertauskuvallinen ”peto” ryhtyi toimenpiteisiin Jumalan ’kahta todistajaa’ vastaan kautta sodan raastaman maailman, poliittinen ”peto” paljasti hampaansa ja kyntensä Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevaa todistamistyön päätoimistoa vastaan. Toukokuun 7. päivänä 1918 se sai aikaan sen, että Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja ja kaksi Täyttyneen salaisuuden toimittamiseen osallistunutta kirjoittajaa, Vartio-Torni-lehden toimituskunnan neljäs jäsen ja kolme muuta Seuran Brooklynin päätoimiston virkailijaa pidätettiin. Sitten seurasi yhteyksien katkeaminen Brooklynin päätoimiston ja sen haaratoimistojen ja edustajien välillä kautta maapallon. Torstai-iltana 20. kesäkuuta 1918 viisitoista päivää kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen valamiehistö esitti päätöksensä: ”Syyllinen!” ja noin kello 13.30 perjantaina 21. kesäkuuta liittovaltion tuomari julisti tuomion näitä Jumalan ’kahden todistajan’ luokkaa edustavia miehiä vastaan. Seitsemän syytetyistä sai kukin kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion neljästä eri syytteestä kaikkien kahdenkymmenen vuoden tuomioiden mennessä samanaikaisesti täytäntöön, ja kahdeksannelle syytetylle tuomari päätti langettaa kymmenen vuotta vankeutta.

31. a) Miten ’kahden todistajan’ työ sen tähden ’tapettiin’? b) Miten ’kahden todistajan’ viholliset suhtautuivat maailmansodan vaikeuksien keskelläkin ’tappamiseen’ ja miten he siksi menettelivät, kuten Ilm. 11:10 kuvailee?

³¹ Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta 1918 nuo kahdeksan tuomittua korkeimman Jumalan kristittyä todistajaa aloittivat junamatkansa kohti Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuonetta Atlantaan Georgiaan. Poliittinen ”peto” oli armottomasti käynyt sotaansa Jumalan ’kahden todistajan’ luokkaa vastaan ja näennäisesti voittanut. Tämä huippukohta sen sodankäynnissä oli kuvaannollisesti puhuen kuolinisku; se tappoi Jumalan ’kaksi todistajaa’, voidellun jäännöksen, sikäli kuin heidän vaivaava profetoimisensa ’säkkipuvussa’ oli kysymyksessä. Mikä helpotus tämä olikaan heidän uskonnollisille, poliittisille, juridisille ja sotilaallisille vihollisilleen! Kaikki käytettävissä olevat senaikaiset todisteet osoittavat, että huolimatta ensimmäisen maailmansodan vaikeuksista he ’iloitsivat’ Jumalan ’kahden todistajan’ tappamisesta ja riemuitsivat siitä. He olivat halukkaita ’lähettämään lahjoja’ toisilleen onnittelemalla toisiaan siitä osuudesta, mikä heillä oli ollut tuon voiton saamisessa uskonnollisista vaivaajista, juuri niin kuin Ilm. 11:10 oli ennustanut.

32. a) Mitä kansat koettivat tehdä ennustusten täyttymykseksi antamalla ’kahden todistajan’ ruumiitten virua julkisesti nähtävinä ”kolme ja puoli päivää”? b) Minkä viholliset osoittivat olevan asenteensa, kun he eivät panneet näitä kahta ruumista ”hautaan”?

³² Nuo kristikuntaan kuuluvista kansoista, sukukunnista, kielistä ja kansanheimoista olevat koettivat tuottaa mahdollisimman paljon moitetta ja häpeää Jumalan ’kahdelle todistajalle’. He halusivat, että todistajien suosittu maine alkaisi haista. Ilm. 11:9 sanoo, että he ”näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan”. Lähi-idän maissa, joissa apostoli Johannes työskenteli, oli tapana haudata ruumis jo ihmisen kuolinpäivänä. Jos siis ruumiitten annettaisiin virua julkisesti nähtävinä kolme ja puoli päivää lämpimässä ilmastossa, niin seurauksena olisi, että ne alkaisivat mädätä ja haista. (Vrt. Joh. 11:39.) Se salli myös raatelevien haaskakoirien ja -lintujen syödä niitä. Se tuotti nöyryytystä kuolleille. Se, ettei näitä kahta ruumista pantu ”hautaan”, merkitsi, etteivät niitä tuijottavat katsojat pitäneet Jumalan ’kahta todistajaa’ arvollisina saamaan ylösnousemusta kuolleista. Kristikunta ei halunnut heidän koskaan heräävän henkiin!

HENGELLISESTI PUHUEN SODOMASSA JA EGYPTISSÄ

33. Miten ennustus siihen liittyvine raamatunkohtineen osoittaa, että se ”suuri kaupunki”, jossa ruumiit viruivat, ei ollut kirjaimellinen Sodoma eikä Egypti?

³³ Minne nuo ruumiit jätettiin virumaan paljastettuina, hautaamattomina? Ilm. 11:8 sanoo, että ”heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin [paaluunnaulittiin, Um]”. Mikä oli tai on tuon ”suuren kaupungin” nimi? Se ei ollut Sodoma eikä Egypti, vaan Jumalan kirjoitetun sanan mukaan sitä ”hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi”. Eräs toinen piirre on kuitenkin tunnusomainen tälle ”suurelle kaupungille” – se on paikka, ”jossa myös heidän Herransa paaluunnaulittiin”. Lainattu sivulause ei viittaa Egyptiin, vaan ”suureen kaupunkiin”. Noiden kahden kuolleen todistajan ”Herra”, joka myös ”paaluunnaulittiin”, oli Herra Jeesus Kristus, ja hänet paaluunnaulittiin vuonna 33, ei Egyptissä, vaan uskottomassa Jerusalemissa. (Luuk. 13:33, 34) Jes. 1:8–10 puhuu Siionista eli Jerusalemista profeetallisesti Sodomana. Hes. 16:46, 55, 56:ssa puhutaan Sodomasta Jerusalemin nuorempana ”sisarena”, joka ei ole niin syyllinen kuin Jerusalem.

34. Miksi uskotonta Jerusalemia voitiin sanoa Egyptiksi hengellisesti puhuen?

³⁴ Uskonnollisen sorron ja Jehovan oman kansan orjuuttamisen takia uskotonta Jerusalemia voitiin ”hengellisesti puhuen” kutsua Egyptiksi. Aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen pääsiäislammas teurastettiin Egyptissä profeetta Mooseksen aikana, niin myös Jeesus Kristus, vastakuvallinen pääsiäislammas, surmattiin uskottomassa Jerusalemissa. – Joh. 1:29, 36; 1. Kor. 5:7; 1. Piet. 1:19.

35. a) Miksi ennustus ei kuitenkaan voinut viitata maalliseen Jerusalemiin? b) Mikä sitten on ennustuksessa mainittu ”suuri kaupunki”?

³⁵ Uskotonta Jerusalemia hengellisenä Sodomana ja Egyptinä ei kuitenkaan ollut olemassa siihen aikaan kun Johannes sai ilmestyksen (v. 96), eikä vertauskuvallinen ”peto” olisi voinut tappaa Jumalan ’kahta todistajaa’ muinaisessa uskottomassa Jerusalemissa. Se oli hävitetty jo vuonna 70, eivätkä pakanalliset roomalaiset olleet jälleenrakentaneet sitä. Juutalaiskristityt olivat poistuneet Jerusalemista ja koko Juudeasta paljon ennen vuotta 70. Nykyinen Jerusalemin kaupunki oli muhamettilaisten turkkilaisten hallussa, kunnes brittiarmeija valtasi sen joulukuussa 1917; eikä siellä ollut ketään voidellun jäännöksen jäsentä koko ensimmäisen maailmansodan aikana. Ilmaisun ”suuri kaupunki” täytyy tarkoittaa vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, nimittäin kristikuntaa. Sitä voidaan todella ”hengellisesti puhuen” kutsua ”Sodomaksi ja Egyptiksi”, ja Jumalan ’kaksi todistajaa’ ’tapettiin’ lähinnä sen keskellä vuonna 1918. Samoin kuin ”heidän Herransa” Jeesus Kristus tapettiin paalussa uskottomassa Jerusalemissa vuonna 33, niin myös hänen seuraajansa, Jumalan ’kaksi todistajaa’, voideltu jäännös, ’tapettiin’ kristikunnassa.

KUOLLEISTA NOUSEMINEN

36. a) Merkitsikö ’tappaminen’ voidellun jäännöksen tuhoa vai mitä? b) Mitä tapahtui Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston virastoille sinä aikana, jolloin ’kaksi todistajaa’ virui kuolleena ”suuressa kaupungissa”?

³⁶ Voideltua jäännöstä, joka siihen aikaan tunnettiin Kansainvälisinä Raamatuntutkijoina, ei tietenkään ’tapettu’ kirjaimellisesti vuoden 1918 tapahtumissa vertauskuvallisen ”pedon” käydessä sotaa heitä vastaan, vaikka jotkut sen jäsenistä on voitu todella tappaa silloisen vainon raivotessa. Sotilaallisesti jakautuneessa kristikunnassa vallinneen sotatilan – johon kuului sodankäyntiä sukellusveneillä – takia voidellun jäännöksen kansainvälinen järjestö murtui kokonaan. Vainoojien epäoikeudenmukaisen painostuksen takia Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran toimistoja alettiin siirtää 26. elokuuta 1918 Brooklynista New Yorkista Pittsburghiin Pennsylvaniaan, eikä niitä siirretty takaisin Brooklyniin ennen kuin syyskuussa 1919, mutta Vartio-Torni-lehteä julkaistiin edelleen kahdesti kuussa yhdenkään numeron jäämättä ilmestymättä.

37. a) Merkitsikö ’kahden todistajan’ ’tappaminen’ heihin kuuluvien täydellistä ja ehdotonta toimettomuutta? b) Mitä Vartio-Torni 15.12.1918 raportoi heidän toiminnastaan?

³⁷ Huolimatta hallituksen vain kaksi viikkoa aikaisemmin Täyttyneelle salaisuudelle asettamasta kiellosta voideltu jäännös kokoontui 26. maaliskuuta 1918 viettämään Kristuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa. Sotatila esti saamasta maailmanlaajuista raporttia siitä. Puutteellinen raportti Amerikasta (sekä neljästä paikasta Isosta-Britanniasta ja yhdestä Ranskasta) seuraavasta sellaisesta juhlasta, joka pidettiin 13.4.1919, osoitti kuitenkin, että 17961 oli osallistunut vertauskuvalliseen leipään ja viiniin. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11.11.1918 viisitoista matkapuhujaa eli ”saarnaajaveljeä” vieraili ja puhui seurakunnissa ja yleisölle kaikkialla Yhdysvalloissa. Vakituisia kirjanlevittäjiä eli ”kolporteeraajia” oli 225, ja he levittivät ihmisten koteihin kuusiosaista sarjaa Raamatun tutkielmia. Yhteenvetona tuon kriittisen vuoden 1918 työstä englanninkielinen Vartio-Torni 15.12.1918 raportoi sivulla 372 (silloisesta Pittsburghin osoitteestaan):

. . . Monesta syystä ei ole mahdollista antaa tarkkaa raporttia eräistä seikoista; . . . myytyjen RAAMATUN TUTKIELMIEN lukumäärään sisältyy ainoastaan kolporteeraajien myymät kappaleet eivätkä postitusosaston ryhmille ja yksityisille lähettämät. On myös mahdotonta esittää edes arviota sen vapaaehtoisen työn määrästä, joka on suoritettu [traktaatteja levittämällä]. Toisaalta ystävät näyttävät arvostaneen konventtietuja suurenmoisessa määrin. Vuoden aikana on pidetty yli neljäkymmentä yleisluontoista konventtia ja sen lisäksi luultavasti yhtä monta paikallisluontoista konventtia. Kaikista näistä konventeista on saatu innostavia raportteja . . . vuoden joka kuukaudella on omat konventtinsa. Lähitulevaisuudessa ilmoitetaan vietettävän useita suuria konventteja.

38. Miten Milwaukeessa 30.8.–2.9.1918 pidetyn konventin tapahtumat paljastivat Jumalan kansan hengen suunnattoman vastustuksen kohdatessa sitä?

³⁸ Milwaukeessa Wisconsinin osavaltiossa 30.8.–2.9.1918 pidetyssä konventista oli noin 850 läsnä, ja viimeisenä päivänä (”Valtakunnan päivänä”) liittovaltion poliisi keskeytti ”saarnaajaveli” J. A. Bohnetin kello 15 aloittaman raamatullisen puheen, sulki ovet ja vaati kaikkia nuoria miehiä näyttämään kutsuntatodistuksensa. Tämän röyhkeän keskeytyksen jälkeen puhuja jatkoi raamatullista puhetta. Lokakuun 15. päivän Vartio-Torni 1918 (engl.) sanoi tuosta konventista sivulla 319: ”Sen toteaminen, että me olemme eläneet kolme ja puoli vuotta suurta vaikeuksien aikaa, ja sitten kaikkien läsnäolijoitten hymyilevien kasvojen näkeminen oli mitä suurenmoisin todistus kalliin Mestarimme lupauksesta: ’Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä’ ja myös vakuutuksesta: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’.”

39. Missä merkityksessä nuo ’kaksi todistajaa’ ’tapettiin’, kun kristillinen toiminta kuitenkin oli vilkasta?

³⁹ Kun otamme huomioon edellä mainitut tosiasiat vuodesta 1918, niin miten voidaan sanoa, että Jumalan ’kaksi todistajaa’, ”nämä kaksi profeettaa”, voideltu jäännös, ’tapettiin’ ja heidän kuolleet ruumiinsa viruivat hautaamattomina vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, kadulla? Huomaa Ilm. 11:7:n sanovan, että ”kun he ovat lopettaneet todistamisensa”, vertauskuvallinen ”peto” sotisi heitä vastaan, niin että he kuolisivat. Se viittaa siihen, että heidän ”todistamisensa” eli profetoimistyönsä tapettiin. Se oli erikoista ”todistamista”, jota oli suoritettu ”tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän” aikana silloin käytetyn erikoiskirjallisuuden avulla. Esimerkiksi kaikkiin postitettujen vuoden 1918 syyskuun 1. päivän englanninkielisten Vartio-Tornien väliin pantiin seuraavansisältöinen liite:

40. Minkä julkaisujen levittäminen lopetettiin 1.9.1918?

⁴⁰ TÄRKEÄ ILMOITUS KAIKILLE VARTIOTORNIN TILAAJILLE JA RAAMATUNTUTKIJOILLE

Seuraavien kirjojen ja lehtien levitys lakkautetaan kokonaan sodan ajaksi:

TÄYTTYNYT SALAISUUS

Maaliskuun 1. päivän VARTIOTORNIN erikoispainos (ZG)

Kaikki RAAMATUNTUTKIJAIN KUUKAUSILEHDET

Kaikki VALTAKUNNAN UUTISET

Kaikkia ryhmiä ja yksityisiä, joilla on yllä mainittua VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURALLE kuuluvaa kirjallisuutta, kehotetaan täten säilyttämään se huomioon ottaen ohjeemme. Tämä on sen ilmoituksen vahvistus, jonka lähetimme teille viime maaliskuussa.

VARTIOTORNIN RAAMATTU- JA TRAKTAATTISEURA

41. Vaikka toimintaa jatkettiinkin, niin millä tavalla vertauskuvallinen ”peto” suuresti heikensi todistamistyötä?

⁴¹ Kaiken edellä mainitun lisäksi kaikkialla maailmassa olevan voidellun jäännöksen hallitsevan elimen johtavat jäsenet, jotka epäoikeudenmukaisesti tuomittiin oikeudessa 21. kesäkuuta 1918, viruivat vankilassa ikään kuin he olisivat olleet suurrikollisia, mikä haittasi suuresti Jumalan voidellun jäännöksen ’todistamistyötä’, jäännöksen, jonka jäsenet olivat Kristuksen taivaallisen valtakunnan perillisiä. Vertauskuvallisen ”pedon” paheksuttava toiminta ei jättänyt sijaa hämmästykselle sen johdosta, että kaikki voideltuun jäännökseen kuuluvat kautta maailman kärsivät ankaraa vainoa, mikä suuresti heikensi heidän julkista toimintaansa korkeimman Jumalan, Jehovan, todistajina. He joutuivat ”kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden”. – Matt. 24:9.

42, 43. Mitä eräs kirjoitus elokuun Vartio-Tornissa 1925 mainitsi siitä vakavasta tilanteesta, missä Jumalan kansa oli vainojen aikana?

⁴² Elokuun Vartio-Tornissa 1925 (engl. 1.5.1925) esitettiin lyhyt maininta tilanteesta ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoituksessa ”Valittujen tähden”, ja siinä sanottiin sivulla 119 kappaleessa 67:

⁴³ On hyvin tunnettu tosiseikka, että Valtakunnan sanoman julistamistilaisuus oli ensimmäisen maailmansodan aikana ehkäisty ja rajoitettu vuoden 1919 kevääseen asti. Sotivissa kansoissa pakoitettiin monet veljet armeijaan. Totuuden kirjallisuuden levittäminen kiellettiin; ja monet veljet eri maissa vangittiin. Vaino alkoi erityisesti 1917; ja keväällä 1918 vangittiin SEURAN virkaveljet, Betel tyhjennettiin, Tabernaakkeli myytiin ja Päätoimisto siirrettiin pieniin olinpaikkoihin Pittsburghiin. Johonkin aikaan sen jälkeen todistettiin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Olosuhteet olivat sellaiset siihen aikaan, että jos maailmansota olisi jatkunut eikä päättynyt, niin ei maan päällä olisi annettu enää mitään merkityksellistä julkista todistusta. . . .

44, 45. a) Millä tavalla voidellun jäännöksen odotukset eivät täyttyneet? b) Mikä heitä koskeva rohkaiseva lupaus sisältyi Ilmestyskirjan näyn seuraaviin sanoihin?

⁴⁴ Vastoin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran odotusta ’Harmagedonin taistelu’ ei seurannut välittömästi ensimmäistä maailmansotaa. Marraskuun 11. päivänä 1918 allekirjoittivat sotivat kansat aselevon, mutta voideltua jäännöstä ei kuitenkaan ollut otettu taivaaseen, vaan se oli jätetty maan päälle ja virui häpeässä, niin kuin ’kahden todistajan’ hautaamattomat ruumiit ”suuren kaupungin”, kristikunnan, kadulla. Mutta ei kauan. Sen, mitä Ilm. 11:11–13 oli ennustanut, oli määrä toteutua Jumalan määräaikana, kuten luemme:

⁴⁵ ”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’ Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian.”

46. a) Mikä merkitys on niillä ”kolmella ja puolella päivällä”, jotka ’kaksi todistajaa’ viruivat kuolleina? b) Milloin noiden ”kolmen ja puolen päivän” julkinen nöyryytys päättyi, ja mitkä kaksi askelta otettiin tähän suuntaan?

⁴⁶ Kolme ja puoli oli se vuosien määrä, jonka nuo ’kaksi todistajaa’ olivat profetoineet ”säkkipukuihin puettuina”. Meidän ei kuitenkaan pidä ymmärtää, että se ”kolme ja puoli päivää”, minkä he viruivat kuolleina kaupungin kadulla, tarkoitti kolmea ja puolta vuotta, niin että kukin päivä olisi ollut vuoden vertauskuva, kuten Hes. 4:6:ssa. Kun Ilm. 11:9–11 mainitsee ”kolme ja puoli päivää”, niin se edustaa vain lyhyttä ajanjaksoa, jonka aikana voidellun jäännöksen julkinen todistaminen oli pysähdyksissä ja sen viholliset tuijottivat sitä vahingoniloisina. Nuo ”kolme ja puoli päivää” päättyivät maaliskuussa 1919. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan edustajan vapauttamisen puolesta pantiin kiertämään adressi allekirjoitettavaksi. Ennen kuin voideltuun jäännökseen Yhdysvalloissa kuuluvat olivat saaneet adressin valmiiksi, kahdeksan liittovaltion vankia vapautettiin takuita vastaan 21. maaliskuuta 1919.

47. Milloin ja miten meni ”Jumalasta elämän henki” vertauskuvallisiin ruumiisiin, ja miten ne ”nousivat jaloilleen”?

⁴⁷ Neljä päivää myöhemmin nuo kahdeksan vankia vapautettiin liittovaltion kuritushuoneesta Atlantasta Georgiasta ja kuljetettiin junalla New Yorkin kaupunkiin. Seuraavana päivänä, 26. maaliskuuta 1919, liittovaltion tuomioistuin Brooklynissa New Yorkissa vapautti heidät takuita vastaan. Silloin todella näiden ’kahden todistajan’ vertauskuvallisiin ruumiisiin meni ”Jumalasta elämän henki”, ja he virkosivat eloon siihen ’todistamistyöhön’, joka heitä nyt odotti. He eivät jääneet enää virumaan toimettomina kristikunnan kadulle, vaan ”nousivat jaloilleen” ja olivat jälleen valmiit Jumalan julkista palvelusta varten kaikkien niiden keinojen avulla, jotka hän varaisi sitä varten. Heistä käytetään tässä samanlaista sanontaa kuin käytetään Hesekielin näyssä Israelin kuivien luiden laaksosta, missä luut koottiin yhteen ja puettiin lihalla ja tehtiin jälleen eläviksi. – Hes. 37:5, 10.

48. Miten ’kahta todistajaa’ vahvistettiin vielä enemmän, ja mikä vaikutus tällä oli heidän vihollisiinsa?

⁴⁸ Heitä vahvistettiin edelleen seisomaan jaloillaan, kun New Yorkin alueen piirikunnallinen valitustuomioistuin kumosi enemmistöpäätöksellä 15. toukokuuta 1919 noiden kahdeksan Atlantan kuritushuoneen entisen vangin tuomion. (Vaikka viholliset koettivat sitkeästi saada jutun uuteen käsittelyyn, niin liittovaltion aluetuomioistuin hylkäsi jutun 5. toukokuuta 1920 ja vapautti siten kokonaan nuo kahdeksan Vartiotorni-seuran edustajaa.) Kun voidellun jäännöksen jäsenet tällä tavalla nousivat jälleen jaloilleen täysin elävinä, niin ”suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät”. – Ilm. 11:11.

49. a) Miten voideltu jäännös kuuli ”suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’”? b) Mikä erinomainen uusi todistamisväline esiteltiin Cedar Pointin konventissa Ohiossa vuonna 1919?

⁴⁹ Mutta miten voideltu jäännös kuuli ”suuren äänen taivaasta sanovan heille: ’Nouskaa tänne!’”? Se tapahtui erikoisesti Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran ensimmäisen yleiskonventin kautta, joka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919. Vankilasta vapautettu Vartiotorni-seuran presidentti puhui siellä 5. syyskuuta aiheesta ”Julistus valtakunnasta”, mikä perustui Ilm. 15:2:een ja Jes. 52:7:ään. Sen jälkeen ilmoitettiin uuden lehden, Vartio-Tornin sisarlehden Kultaisen Ajan, julkaisemisesta. Ensimmäisen numeron oli määrä ilmestyä 1. lokakuuta 1919, ja suuri rynnistys tilausten hankkimiseksi yleisöltä tälle lehdelle oli edessä. Tuhannet konventtilaiset ottivat tämän tiedon vastaan suunnattoman innostuneina. Rohkaistakseen voideltua jäännöstä kautta maailman elvyttämään ja virvoittamaan järjestön uudelleen tätä uutta Valtakunnan työtä varten toukokuun Vartio-Tornissa 1920 (engl. 15.9.1919) sanottiin kirjoituksessa ”Julistus valtakunnasta” sivulla 73 mm.:

50, 51. Mikä rukous esitettiin uuden lehden, Kultaisen Ajan, puolesta, ja mitä ohjeita sen levittämisestä annettiin?

⁵⁰ . . . Me uskomme, että uusi aikakauslehti, Kultainen Aika, on juuri se, mitä kansa odottaa, ja rukoilkaamme, että jos on Herran tahto, hän myöskin runsaasti siunaisi uutta yritystämme. Jokainen Vartio-Tornin lukija on halunnut jakaa toisillekin iloista sanomaa. No, hyvä, haluatteko nyt käyttää tätä tilaisuutta?

⁵¹ Kuinka meidän on meneteltävä? Järjestelmä, jonka huolena oli seitsemännen osan jakelu, osoittautui ihmeen menestykselliseksi. Seitsemäntuhatta ystävää oli mukana tässä erikoisessa työssä. Olemme kehottaneet paikallisseurakuntia kaikkialla herättämään henkiin sanotun järjestelmän ja järjestämään sen sopivaan muotoon. . . . Toivomme jokaisen vihkiytyneen, jolla on suuri rakkaus ja palava into Herraa ja hänen asiaansa kohtaan, ottavan osaa tähän työhön.

52. Vastattiinko uutta todistamisvälinettä koskevaan rukoukseen?

⁵² Herra Jehova Jumala siunasi uutta lehteä runsaasti, ja nykyään tuota lehteä, joka nyt tunnetaan Herätkää!-lehtenä, painetaan kahdesti kuussa 6850000 kappaletta 27 kielellä ja Vartiotornia painetaan kahdesti kuussa 7000000 kappaletta 73 kielellä.

53. a) Kuvaile, miten elvytetyn jäännöksen toiminnat ennallistettiin täyteen laajuuteensa. b) Mikä innostava tieto sisältyi englanninkielisen Vartio-Torni-lehden heinäkuun 1. päivän numeroon 1920?

⁵³ Syyskuussa 1919, ennen kuin Kultaisen Ajan levittäminen alkoi, Vartiotorni-seuran päätoimisto muutettiin takaisin alkuperäiselle paikalle Brooklyniin New Yorkiin. Seura perusti oman kirjapainonsa Brooklyniin ja alkoi itse painaa Vartio-Torni-lehteä helmikuun 1. päivän numerosta 1920 lähtien. Samassa painossa alettiin painaa Kultaista Aikaa alkaen numerosta 15 (14.4.1920). Pian sen jälkeen Vartio-Torni alkoi kesäkuun 1. päivän numerosta 1920 alkaen mainostaa uudelleen Täyttynyttä salaisuutta, ja 21. kesäkuuta alkoi suuri rynnistys tämän kirjan lehtipainoksen levittämiseksi käymällä ihmisten luona talosta taloon. Sen jälkeen heinäkuun 1. päivän Vartio-Torni 1920 (suom. marraskuu 1920) selitti pääkirjoituksessaan ”Valtakunnan evankeliumi”, että Matt. 24:14:ssä ennustettu Valtakunnan työ soveltui erikoisesti meihin vuodesta 1914 lähtien, minä vuonna Jumalan messiaaninen valtakunta oli perustettu.

TAIVAASEENNOUSU

54. a) Miten nuo ’kaksi todistajaa’ nousivat vertauskuvallisesti ”taivaaseen pilvessä”? b) Mitä heidän ei tarvinnut enää koskaan pelätä?

⁵⁴ Voidellun jäännöksen uskolliset jäsenet reagoivat voimakkaasti kutsuun ja tilaisuuksiin palvella Jumalan valtakuntaa, joka perustettiin taivaassa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Ilm. 11:12:n mukaan he kuvaannollisesti ”nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät”. Siirtyminen kuolemankaltaisesta tilasta taivasten valtakunnan aktiiviseen palvelukseen oli totisesti nousu voidellulle ’kahden todistajan’ luokalle, ja sitä seurasi hengellinen kirkkaus, jota ”pilvi” vertauskuvasi. Tämä nouseminen oli niin julkinen ja vaikuttava, että ”heidän vihollisensa”, etenkin kristikuntaan kuuluvat, eivät voineet olla heitä katsomatta. Näiden ’kahden todistajan’ säkkipuvun korvasi kirkkaus tässä korotetussa hengellisessä asemassa, missä he palvelivat Kristuksen hallitseman Jumalan taivaallisen valtakunnan lähettiläinä. Heidän turmeltunut vihollisensa, syvyydestä noussut vertauskuvallinen ”peto”, ei voinut enää ’tappaa’ heitä ’kahden todistajan’ luokkana. Saatanan maailmanlaajuinen poliittinen järjestelmä ei ole tähän päivään mennessä kyennyt tekemään sitä. ’Todistajilla’ on ”Jumalasta elämän henki”, ja he ovat päättäneet pysytellä hengellisesti elossa.

55. Mikä suuri mullistus eli ”maanjäristys” tapahtui kristikunnassa tuohon aikaan?

⁵⁵ Tähän kriittiseen aikaan tapahtui kristikunnassa suuri mullistus, joka koski erikoisesti kiistakysymystä Jumalan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta ja ihmistekoisesta korvikkeesta, Kansainliitosta. Kristikunnan kirkot asettuivat poliittisen Kansainliiton puolelle, ja Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto jopa tervehti tuota maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestöä ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”.e Mikä vaikutus tällä vertauskuvallisella maanjäristyksellä oli kristikuntaan? Ilm. 11:13 vastaa: ”Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä [kreikaksi: nimeä], ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian.”

56. Selosta, miten ”kymmenes osa” vertauskuvallisesta ”kaupungista” kukistui.

⁵⁶ Maanjäristyksen uhriksi joutunut ”kaupunki” on tietenkin vastakuvallinen uskoton Jerusalem, nykyinen kristikunta. Koko tuo vertauskuvallinen kaupunki ei kukistunut raunioiksi vaan ainoastaan vertauskuvallinen ”kymmenes osa” siitä. Kristikunnan rakenne on ollut olemassa jatkuvasti tähän saakka, mutta kärsikö se mitään menetyksiä siitä maanjäristyksestä, joka alkoi sodanjälkeisenä kautena vuonna 1919? Sitä, mitä se menetti, sanottiin ”kymmenenneksi osaksi”. Tämä tuo mieleemme, että kun profeetta Jesajalle kerrottiin siitä tuhosta, mikä oli kohtaava Jerusalemia ja Juudan valtakuntaa, niin ”siinä on vielä oleva kymmenes osa, ja siitäkin täytyy tulla . . . kuin valtaisa puu, jossa kun [ne] kaadetaan, on kanto; sen kanto on oleva pyhä siemen”. (Jes. 6:13, Um) Tuo kanto eli ”pyhä siemen” osoittautui uskolliseksi jäännökseksi, joka selvisi hengissä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta ja palasi kotiin jälleenrakentamaan Jerusalemin pyhää temppeliä. Vuonna 1919 eivät sodassa säilyneet voidellun jäännöksen jäsenet sen paremmin kuin nekään, jotka lähtivät pois kristikunnasta tullakseen osaksi voideltua jäännöstä, yhtyneet kristikunnan kanssa kannattamaan Kansainliittoa Jumalan valtakunnan sijasta. Kristikunta menetti täten tämän vertauskuvallisen ”kymmenennen osan”.

57. Selosta muiden raamatunpaikkojen avulla, miten ”maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä”.

⁵⁷ Kun profeetta Elia pakeni Israelin uhkaavan kuningattaren Iisebelin kasvojen edestä Hoorebin vuoristoon, niin Jehova Jumala sanoi Elialle: ”Minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.” (1. Kun. 19:1–18) Apostoli Paavali sovelsi tämän Israelin jäännökseen, joka ei pysynyt uskollisena Jerusalemille hylätäkseen Jeesuksen Kristuksen Jehovan Messiaana, vaan hylkäsi Jerusalemin ja jätti sen odottamaan antikristillisen menettelynsä seurauksia. (Room. 11:1–5) Samoin Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevan vertauskuvallisen ”maanjäristyksen” aikana vuonna 1919 jäännös, joka oli uskollinen Kristuksen hallitsemalle Jumalan valtakunnalle, oli vertauskuvalliset ”seitsemäntuhatta henkeä [nimeä]”, jotka kuolivat kristikunnalle. He lakkasivat olemasta sen kannalta katsoen. Se ei voinut enää pitää heidän ”nimiään” kirkonkirjoissaan. He eivät olleet enää elossa eivätkä toimivia sen keskuudessa.

58, 59. Millä tavoin ”muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian”?

⁵⁸ Millä tavalla sitten ”muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian”? Antavatko pelästyneet ihmiset vilpittömän ’kunnian taivaan Jumalalle’ maanjäristyksestä, joka tuhoaa ”kymmenennen osan” heidän kaupungistaan ja surmaa ”seitsemäntuhatta henkeä”? Katuivatko ”muut” kristikunnan jäsenet sitä, mitä he olivat tehneet ’kahden todistajan’ luokkaa vastaan, ”kahdelle profeetalle”, ja liittyivätkö he heihin sen jälkeen, kun nämä olivat vironneet kuolemantilasta?

⁵⁹ Historia tähän päivään saakka kiistää sellaista tapahtuneen. Pikemminkin ”muut” kristikunnan jäsenet pelästyivät sitä, mitä tapahtui ”kymmenennelle” osalle ja ”seitsemälletuhannelle hengelle”, eivätkä halunneet sen tapahtuvan itselleen. Peloissaan nuo ”muut” pitivät kiinni omista uskonnollisista kristikunnan lahkoistaan ja ”antoivat taivaan Jumalalle kunnian” omien lahkolaisuskonnollisten tapojensa mukaan. He eivät ole koskaan alkaneet kannattaa Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli perustettu taivaassa. He kääntyivät Kansainliiton puoleen. Kun se korvattiin toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneillä Kansakunnilla, he omaksuivat sen. Sen sijaan henkiin vironneet Jumalan ’kaksi todistajaa’ jatkoivat Jumalan messiaanisen valtakunnan julistamista ihmiskunnan ainoana pysyvän rauhan ja turvallisuuden toivona.

[Alaviitteet]

Teebetin 25:s (5676 A.M.) tammikuun 1:nen 1916

Sebatin 1:nen tammikuun 6:s

Adarin 1:nen helmikuun 5:s

Adar senin 1:nen (ylim. kk) maaliskuun 6:s

Niisanin 1:nen huhtikuun 4:s

Ijarin 1:nen toukokuun 4:s

Siivanin 1:nen kesäkuun 2:nen

Tammusin 1:nen heinäkuun 2:nen

Aabin 1:nen heinäkuun 31:s

Elulin 1:nen elokuun 30:s

Tisrin 1:nen syyskuun 28:s

Markesvanin 1:nen lokakuun 28:s

Kislevin 1:nen marraskuun 26:s

Teebetin 1:nen joulukuun 26:s

Teebetin 6:s joulukuun 31:s

HUOM. Juutalainen päivä alkaa aina maallisen kalenterin ilmoittamaa päivää edeltävän päivän auringonlaskun aikaan.

Ks. The Universal Jewish Encyclopedia otsikon ”Juutalainen kalenteri 200 vuoden ajalta” alta.