Elämä ja valo käyvät käsi kädessä

Sillä sinun luonasi on elämän lähde; sinulta tulevassa valossa me voimme nähdä valon.” -Ps. 36:10, UM.

1, 2. Miten me voimme vastakohtien avulla lisätä valon arvostamistamme sekä välttämättömyytenä että ilon lähteenä?

SUURIMPIA vastakohtia ovat muun muassa valo ja pimeys. Jos kulkisit kirkkaalla päivänvalolla halki sinulle tuntemattoman lakeuden, niin tuntisit olosi täysin luottavaiseksi. Sinä et näkisi ainoastaan läheisiä esineitä tai ottaisi muutamia askeleita ja kurkottautuisi koskettelemaan niitä, vaan sinä iloitsisit myös kaukaisen maiseman ja eri yksityiskohtien, jopa taivaanrannalla liikkuvan kohteen selvästä näkemisestä. Pilkkopimeässä olisi kuitenkin tyhmänrohkeata ottaa ainoatakaan askelta ilman soihtua tai lyhtyä. Liikkeesi ilmaisisivat äärimmäistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

² Valo ei ainoastaan ole tärkeä edellytys kaikenlaisille elämän ja liikkumisen muodoille, vaan se myös lisää suuresti elämän kauneutta ja miellyttävyyttä. Ehkä astut varjoisaan metsikköön käyskenneltyäsi puolipäivän auringon häikäisevässä kirkkaudessa. Kuinka ihastuttava vastakohtaisuus! Miksi se on niin miellyttävä? Valo on nyt hillitty ja lepuuttava silmille, ja se heijastuu loputtomassa varjojen ja värien vaihtelussa, kun seisot ja katselet eri puita ja niiden lehvistöjä ja ehkä joitakin kukkasia aluskasvillisuudessa. Kun kohotat silmäsi, niin häikäisevän auringon sijasta näet oksien ja lehtien pirstovan taivaan lukemattomiin pieniin valopisteisiin ja -läiskiin. Tunnet vain halua seisoa siinä nauttimassa sen kaiken hiljaisesta kauneudesta, varsinkin jos olet sellaisen toverin mukana, joka myös osaa nauttia asioista rauhallisesti.

 3. Mikä luonnollinen yhteys voidaan nähdä valon ja elämän välillä?

³ Sinä et tietenkään arvostaisi valon suunnatonta arvoa, et sen hyödyllisyyden takia etkä loputtoman ihastuksen lähteenä, jollet olisi elossa ja kykenisi näkemään silmilläsi. Mitä parempi onkin terveytesi ja mitä parempi näkösi, sitä parempi on myös valon arvostuksesi. Elämä ja valo käyvät tosiaan käsi kädessä.

 4. a) Miksi ja millä tavalla monet pitävät näitä seikkoja itsestään selvinä? b) Mikä kokemus voidaan mainita itsekylläisen asenteen suhteen?

⁴ On murheellista sanoa, että monet ihmiset pitävät näitä asioita itsestään selvinä. He nauttivat mielellään itse kaikista elämän ja valon eduista, mutta eivät pysähdy harkitsemaan niiden todellista lähdettä. He ajattelevat elämän ilmaantuneen suureksi osaksi sattumalta, kehityksen tuloksena ilman että kukaan vastaa sen alkuunpanosta tai sen toiminnan valvonnasta. Valon ollessa kysymyksessä he sanovat, ettei meidän maan päällä olevien tarvitse hakea kauempaa sen alkulähdettä kuin auringosta. Millaisen yllätyksen, ettemme sanoisi järkytyksen, nämä kokisivatkaan, jos he saisivat sellaisen kokemuksen kuin eräs mies kerran. Hän selitti sen kuningas Agrippa II:lle näin: ”Näin keskipäivällä tiellä, oi kuningas, valon, aurinkoa kirkkaamman, leimahtavan taivaasta minun ja matkakumppaneitteni ympärillä.” Kuka tämä mies oli? Mikä oli tilanne ja mikä sen merkitys? – Apt. 26:13.

 5. Mistä syistä voidaan Sauluksen kääntymykseen johtavaa kokemusta pitää aitona?

⁵ Monet jopa niistäkin, jotka väittävät olevansa kristittyjä, ajattelevat, että eräät tosiasioina esitetyt Raamatun osat voidaan luokitella kuuluviksi tarujen ja legendojen maailmaan. Mutta nekään, jotka omaksuvat tällaisen katsantokannan, eivät kiellä, että sellainen mies kuin Paavali, joka tunnettiin aiemmin Saulus Tarsolaisena, todella eli ja kirjoitti useita kirjeitä, jotka muodostavat osan Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Yhtä vähän on syytä epäillä Sauluksen kääntymystä koskevia yksityiskohtia, jotka luotettava historioitsija Luukas kertoo Apostolien tekojen 9:1–30:ssä. Koko kertomuksessa on totuuden leima nekin sanat mukaan luettuina, jotka Jeesus siinä tilaisuudessa puhui Saulukselle. Se oli täysin kaiken sen vastaista, mitä Saulus olisi mahdollisesti voinut vain kuvitella, kun otamme huomioon hänen tarkoituksensa mennä Damaskokseen siihen aikaan. Hän kuvaili, kuinka voimakasta vihaa hän silloin tunsi kristittyjä kohtaan, sanoen kuningas Agrippalle, että ”rankaisemalla heitä monta kertaa kaikissa synagogissa yritin pakottaa heitä tekemään peruutuksen, ja koska olin hulluna raivosta heitä vastaan, menin niin pitkälle, että vainosin heitä ulkopuolisissakin kaupungeissa”, ts. muissakin kuin Jerusalemissa. Hän sai edellä mainitun elämänsä järkytyksen ja yllätyksen matkallaan Damaskoksen kaupunkiin. Sellainen oli tilanne. Mikä sen merkitys oli? – Apt. 26:8–11.

VALOSTA TODISTAMINEN MERKITSEE ELÄMÄÄ

 6. Minkä tehtävän Jeesus antoi Saulukselle, ja miksi sen pitäisi kiinnostaa meitä?

⁶ Huolellisen huomion kiinnittäminen siihen, mitä Jeesus sanoi Saulukselle tuossa tilaisuudessa, on erittäin kiinnostavaa ja hyödyllistä. Me opimme paljon elämän ja valon välisestä läheisestä suhteesta, ja se osoittaa, miten se koskee meitä kaikkia, miten sitten suhtautunemmekin siihen. Jeesus sanoi siitä tehtävästä, jonka hän aikoi antaa Saulukselle: ”Sillä sitä varten olen tehnyt itseni sinulle näkyväksi, että valitsisin sinut sekä sen palvelijaksi ja todistajaksi, mitä olet nähnyt, että sen, mitä panen sinut näkemään itsestäni, samalla kun vapautan sinut tästä kansasta ja niistä kansojen ihmisistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, kääntämään heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen, jotta he saisivat syntien anteeksiannon ja perinnön niiden joukossa, jotka on pyhitetty uskolla, joka heillä on minuun.” – Apt. 26:16–18.

 7. Miten Saulus, joka myöhemmin tunnettiin Paavalina, osoitti hyväksyneensä tehtävänsä?

⁷ Se, että Saulus hyväksyi heti todistajana olemisen tehtävän, ilmeni siitä, mitä hän sitten sanoi kuningas Agrippalle: ”En tullut tottelemattomaksi taivaalliselle näylle, . . . olen jatkanut todistamasta tähän päivään saakka sekä pienille että suurille . . . että Kristuksen piti kärsiä ja että hän ensimmäisenä kuolleista herätettävänä oli julistava valoa sekä tälle kansalle [juutalaisille] että kansojen ihmisille.” (Apt. 26:19–23) Saulus ymmärsi aivan oikein, mitä Jeesus oli sanonut hänelle, ja tajusi sen ytimen. Kysymys on: Ymmärrätkö sinäkin Jeesuksen sanojen ytimen ja miten niiden pitäisi vaikuttaa sinuun? Tarkastelkaamme asiaa.

 8. a) Selitä, miten eräillä ilmaisuilla voi olla sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkitys. b) Mikä osoittaa, käyttääkö Raamattu kuvakieltä?

⁸ Jeesus käytti ilmeisesti kuvakieltä puhuessaan Saulukselle joidenkin asiain näkemisestä ja toisten ihmisten silmien avaamisesta heidän kääntämisekseen pimeydestä valoon. Tässä ei ollut mitään uutta eikä tavatonta. Kirjaimellinen näkö ja mieli ovat läheisessä yhteydessä keskenään, ja me käytämme usein ilmaisuja, joilla voi olla joko kirjaimellinen, luonnollinen merkitys tai kuvaannollinen ja toisinaan hengellinen merkitys, joka koskee mieltä ja sydäntä. Etkö sinä sanokin usein: ”No nyt minä näen mitä tarkoitat” siinä merkityksessä, että sinä ymmärrät, mitä on tarkoitettu? Meillä on tästä hyvä esimerkki eräässä kirjeessä, kun Paavali rukoili, että Jumala ”antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen täsmällisessä tuntemuksessaan, kun teidän sydämenne silmät ovat valaistut”. – Ef. 1:17, 18.

 9. Mitä vastakohdat valo ja pimeys vertauskuvaavat?

⁹ Edellä olevasta voidaan nähdä valoa käytettävän totuuden ja sellaisten siihen liittyvien asioiden, kuten vanhurskauden, sopivana vertauskuvana, jotka kestävät tarkastuksen. Pimeyttä käytetään päinvastoin vertauskuvana erheestä ja tietämättömyydestä sekä muista sellaisista asioista, jotka eivät siedä tarkastusta, kuten häpeällisestä käytöksestä ja pahoista teoista.

10. a) Todistiko Paavali yleensä totuudesta? b) Mihin kasvavaan hyötyyn Raamatun totuuden hyväksyminen johtaa?

¹⁰ Paavali käsitti ilmeisesti, että hänen piti ylösnousseen Herran Jeesuksen johdolla todistaa valosta ”tekemällä totuus ilmeiseksi” toisille. (2. Kor. 4:2) Toisin sanoen, ei yleensä totuutta, vaan se totuus, joka sisältyy Jumalan sanaan Raamattuun. (Joh. 17:17; 1. Tim. 2:4; 2. Tim. 2:15) Ne, jotka ilmaisisivat sille vastakaikua, saisivat mielensä silmät auki ja näkisivät, mitkä askeleet heidän täytyy ottaa ei ainoastaan tullakseen valoon, vaan myös saadakseen elämän. Ja tämä elämä, joka on valon kaltainen, on jotain enemmän, paljon enemmän kuin nykyinen aineellinen ja tilapäinen elämä, joka kuuluu liharuumiiseemme. Tällainen elämän syvempi merkitys ilmenee Paavalin seuraavista sanoista efesolaisille: ”Lisäksi Jumala on tehnyt eläviksi teidät, vaikka olitte [aiemmin] kuolleita hairahduksissanne ja synneissänne.” Tämä selitys on vasta ensimmäinen askel kohti elämän täydellistä ymmärtämistä Jumalan näkökannalta. – Ef. 2:1.

11. a) Miten voimme todistaa valosta, ja mikä suhde sillä on elämään? b) Millaista asennetta meidän täytyy tässä yhteydessä välttää?

¹¹ Voimme siis sanoa, että elämä ja valo käyvät käsi kädessä kuvaannollisesti ja hengellisesti puhuen samoin kuin kirjaimellisestikin. Valosta, totuudesta todistaminen ei merkinnyt elämää ainoastaan Paavalille, vaan myös meille – ensiksi valon vastaanottajina ja sitten valon viejinä toisille. Näetkö, ymmärrätkö täysin, missä ja miten sinä liityt asiaan? Kiinnittäkäämme avuksemme hiukan enemmän huomiota siihen, mitä Jeesus sanoi tuolle miehelle, joka oli matkallaan Damaskokseen. Vaikka hän oli ruumiillisesti sokaistunut jonkin aikaa, niin omituista kyllä hän alkoi nyt nähdä henkisesti asioita, itse asiassa kaiken kokonaan uudesta näkökulmasta. Hänen sydämensä liittyi myös asiaan. Hän ei ollut kapinallinen eikä tottelematon. Luotamme siihen, että samaa voidaan sanoa meistäkin, kun pidämme mielessämme Jehovan Hesekielille antaman varoituksen: ”Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen [kapinallinen, UM] suku.” – Hes. 12:2.

KENEN VALLAN ALAINEN SINÄ OLET?

12. Mikä tarkoitus esitettiin Sauluksen tehtävälle, ja mihin kysymykseen se johtaa?

¹² Puhuessaan Saulukselle Jeesus sanoi, että ihmisten silmien avaamisen tarkoituksena oli heidän kääntämisensä ”pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen”. (Apt. 26:18) Nämä sanat mainitsevat täten alkujuuren ja hallitsevan vallan sekä pimeyden että valon ollessa kysymyksessä, tai voisimme sanoa sekä kuoleman että elämän ollessa kysymyksessä. Varmasti me haluamme tietää, kumman vallan alaisuuteen me joudumme ja miten voi tapahtua siirto, jos halutaan, toisesta toiseen.

13. Miten Jumalan sana osoittaa, että Jehova on a) valon ja b) elämän Lähde?

¹³ Jumalan sana tekee selväksi, että Jehova on sekä elämän että valon Lähde. Hän ”on luonut taivaan . . . valmistanut maan ja tehnyt sen . . . asuttavaksi” eläville luomuksille. 1. Mooseksen kirjassa oleva luomiskertomus vahvistaa tämän sanoen: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” Sitten – maata silmällä pitäen – ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus’.” Se mainitsee myöhemmin, että Jumala teki ”suuremman valon hallitsemaan päivää”, ts. auringon, maan pääasiallisen valon samoin kuin voimankin lähteen, jota ilman elämä maan päällä olisi mahdotonta. Maallisen luomistyön kruunaava teko tuli, kun ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”, ”Jumalan kuva”. Aadam ja sitten Eeva luotiin täydellisiksi, heillä oli kaikki ruumiilliset ja henkiset aistit ja kyvyt sekä elämän että valon käyttämiseksi täysin määrin ja niistä nauttimiseksi. – Jes. 45:18; 1. Moos. 1:1, 3, 16, 27; 2:7.

14. Millä perusteella Jehovan nähdään olevan Korkein Vallanpitäjä, ja minkä kysymyksen tämä herättää?

¹⁴ Tästä ilmenee, että Jehova Jumala ei ole ainoastaan elämän ja valon Lähde ja Alkuunpanija, Luoja ja Elämänantaja, vaan hän on myös sen perusteella oikeutetusti hallituksen Korkein Vallanpitäjä, Ylin Hallitsija. (Ps. 103:19; Dan. 4:14, 32; Ilm. 4:11) Kun me tunnustamme tämän, niin me haluamme luonnollisesti tietää, miten olisi mahdollista, että olisi olemassa Jehovaa vastustava valta. Mikä on ”Saatanan valta”, jonka Jeesus mainitsi? Miten se muodostui? Ja miten me voimme päästä pois sen alaisuudesta?

15. a) Miten Saatana koetti ovelasti jäytää Jumalan valtaa? b) Miten Jumalan sana liittyi tähän? c) Mikä kiihotti Aadamia ja Eevaa heidän menettelytavassaan?

¹⁵ Kuten henkeytetty kertomus osoittaa, niin Saatana yritti käyttää vaikutustaan kavalalla tavalla, ja hän onnistuikin siinä. Miten? Salavihkaa ja valehtelemalla. Hän esitti vääryyden valheen peitossa, totuuden korvikkeena. Toisin sanoen hän esitti pimeyden valona. On kiinnostavaa, että se koski elämää, kun hän sanoi, ettei Eeva kuolisi vaan eläisi edelleen lihassa maan päällä, jos hän tekisi niin kuin hän, Saatana, ehdotti. Hän lupasi Eevalle lisävalistusta sanoen käärmeen välityksellä: ”Sinä päivänä, jona te siitä [kielletystä hedelmästä] syötte, aukenevat teidän silmänne.” Vihjaten sitten, että Eeva vapautuisi käyttämään Jumalasta riippumatonta valtaa, Saatana lisäsi: ”Te tulette niinkuin Jumala tietämään [itse] hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:1–5) Saatana väitti täten, että Aadamille annettuun Jumalan sanaan ja käskyyn ei ollut luottamista tosi valona, joka ohjaisi häntä ja hänen vaimoaan oikeata tietä ja pitäisi heidät sillä tiellä, joka johtaa elämään. Ensin Eeva ja sitten Aadam päättivät olla tottelematta Jumalan yksinkertaista ja suoraa käskyä sekä lähteä itsekkään riippumattomuuden tielle, joka johti pois elämästä ja valosta Jumalan suosiossa pimeyteen ja kuolemaan. – Ps. 119:105; ks. myös 2. Kor. 11:14.

16. a) Miksi on hyödyllistä tarkastella tapaa, jolla Saatana tarttui asiaan? b) Miten Raamattu antaa valistusta tämän suhteen?

¹⁶ Pysähdymme tässä tarkastelemaan yhtä Saatanan pääasiallisinta menettelytapaa ja miten se vaikuttaa. Hän kiusaa ovelin keinoin, petoksella, meitä katselemaan asioita itsekkäästä näkökulmasta, niin kuin hän kiusasi Eevaa. Jos itsekkyys hallitsee tai rupeaa hallitsemaan sydäntämme, niin me lankeamme helposti Saatanan ansaan ja sokaistumme ja petymme aivan varmasti. Me yritämme puolustella itseämme ja poistamme mielestämme Jumalan pelon. Katsohan, miten selvästi ja voimakkaasti tämä on ilmaistu Psalmissa 36:2–4 (UM): ”Rikkomus puhuu jumalattomalle keskellä hänen sydäntään; hänen silmiensä edessä ei ole Jumalan pelkoa. Sillä hän on menetellyt omissa silmissään liian siloitellen itseään kohtaan huomatakseen virheensä, niin että vihaisi sitä. Hänen suunsa sanat ovat vahingollisuutta ja petosta; hän ei ymmärrä enää tehdä hyvää.” Profeetta Jesaja ilmaisee hyvin Jumalan tuomion tällaisesta: ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi . . .! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!” Meidän on tosiaan pelättävä, ettemme ”paatuisi [ja niin ollen sokaistuisi] synnin petollisesta voimasta”. – Jes. 5:20, 21; Hepr. 3:13.

17. Missä määrin ihminen itse oli vastuussa siitä, että hän joutui kasvavassa määrässä Saatanan vaikutuksen alaiseksi?

¹⁷ Ihmiskunta yleensä joutui Eedenin kapinasta lähtien lisääntyvässä määrässä Saatanan vaikutuksen ja valvonnan alaisuuteen. Vaikka Saatana olikin ensi sijassa vastuussa, niin ihminenkin oli suuressa määrässä syyllinen. Muista, että Jumala ei jättänyt antamatta itsestään todistusta ihmismaailmalle. Vaikka hän on näkymätön, niin ”hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. Paavali jatkoi tarkoin Psalmin 36:2–4:n mukaisesti sanoen, että ”vaikka he [ihmiset] tunsivatkin Jumalan, he eivät kirkastaneet häntä Jumalana eivätkä kiittäneet häntä, vaan he tulivat järkeilyissään tyhjänpäiväisiksi, ja heidän älytön sydämensä pimeni”. (Room. 1:19–23) Saatana tosin pani pimeyden valon sijaan, mutta on myönnettävä, että ihmiset yleensä pitivät parempana pimeyttä ja jumalattomuutta kuin valoa. Hanokin henkeytetty ennustus vahvistaa tämän tähdentäen nelinkertaisesti jumalattomuutta. (Juud. 14, 15) Ne kolme poikkeusta, jotka ilmoitetaan vedenpaisumukseen mennessä, nimittäin Aabel, Hanok ja Nooa, olivat vain omiaan osoittamaan, että enemmistö ei ollut puolustettavissa. Nuo miehet ’vaelsivat Jumalan yhteydessä’. Nooasta sanottiin, että hän ’osoitti jumalanpelkoa ja langetti maailmalle tuomion’. – 1. Moos. 5:22; 6:9; Hepr. 11:4–7.

VALTAKUNNAN VALTA

18. Millaista kehitystä tapahtui vedenpaisumuksen jälkeen Saatanan vallan suhteen?

¹⁸ Vedenpaisumuksen jälkeen tuli aika, jolloin Saatana alkoi käyttää valtaa nimenomaisen näkyvän hallitusvallan välityksellä. Me luemme ensimmäisen kerran valtakunnasta. Saatana löysi kunnianhimoisiin tarkoituksiinsa halukkaan välikappaleen Nimrodista, ja me luemme hänestä: ”Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä [Jehovaa vastaan, UM]. . . . Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel . . . Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti [valloitusretkelle] Assuriin ja rakensi Niiniven.” – 1. Moos. 10:8–12.

19. a) Miten Jehovan vastustus ilmeni, ja miten Jehova suhtautui siihen? b) Vaikka tämä vastustus pysähdytettiin, niin miten se kehittyi edelleen?

¹⁹ Saman kunnianhimoisen ja uhmaavan hengen täyttämänä päättivät eräät miehet siten ottaa vallan omiin käsiinsä ja myös pitää sen. He sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.” Tämä sopi Saatanan tarkoitusperiin, mutta se oli suoraan Jehovaa, Suvereenia Herraa, ja hänen ilmaisemaansa tarkoitusta vastaan. Hän ei sulkenut silmiään tilanteelta. Jumala ”astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet”. Silloin hän teki seuraavan havainnon: ”Nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.” Niin Jehova murskasi heidän yhteisyrityksensä sekoittamalla heidän kielensä ja panemalla heidät hajaantumaan yli koko maan. (1. Moos. 9:1; 11:1–8; Apt. 4:24) Mutta ihmisten enemmistö piti yhä parempana ihmishallitusta, ja aina oli niitä, joilla oli Saatanan henki himoita voimaa ja valtaa. Tämä johti ihmistekoisiin valtakuntiin, toisinaan pelkästään kaupunkivaltioihin, jotka sitten laajenivat käsittämään kokonaisia alueita, niin kuin Mooabin ja Ammonin valtakunnat, ja lopulta suuriin imperiumeihin ja maailmanvaltoihin.

20. a) Millainen osuus uskonnolla on ollut ihmistekoisissa valtakunnissa? b) Minkä poikkeuksen tästä Raamattu kertoo? c) Miten ja missä määrin suurin osa ihmiskunnasta on ollut Saatanan vallan alaisuudessa?

²⁰ Uskonnolla oli suuri osuus kaikissa näissä valtakunnissa, mutta hallitsijat ja heidän alamaisensa eivät tunnustaneet Jehovaa Ylimmäksi Hallitsijaksi, jolle kuului heidän palvontansa ja alamaisuutensa. (Jer. 10:10; Dan. 6:26) Raamattu mainitsee ainoastaan yhden poikkeuksen, nimittäin Melkisedekin, Saalemin kuninkaan. Hän palveli myös ”Jumalan, Korkeimman, pappina”, ja kun hän siunasi Abramia, niin hän sanoi: ”Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja.” Abram itse viittasi samalla tavoin Jumalaan puhuessaan Sodoman kuninkaalle. (1. Moos. 14:18–23) Saatana hallitsi toisaalta väärän uskonnon ja petoksen avulla kaikkia valtakuntia niiden tottelemattomien enkelien kanssa, jotka liittyivät häneen. Tätä ei yleensä tajuta, koska Saatana ja hänen demonijoukkonsa ovat näkymättömiä ihmissilmille. Niin, näkymättömiä, mutta kaikesta huolimatta niillä on voimakas vaikutus. Jeesus puhui kolmessa tilaisuudessa Saatana Panettelijasta ’tämän maailman hallitsijana’. Ja kertoessaan kristityn taistelusta Panettelijaa vastaan Paavali sanoo sen olevan taistelua ”valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan”. – Joh. 12:31; 14:30; 16:11; Ef. 6:11, 12; ks. myös 2. Kor. 4:4.

21. a) Mitä sisältyy vapautukseen Saatanan vallasta? b) Miten asiat ovat nykyään saavuttaneet huippukohtansa molemmin puolin?

²¹ Tästä ilmenee, että kun Jeesus puhui Saulukselle ihmisten kääntämisestä ”Saatanan vallasta Jumalan puoleen”, niin se merkitsee siirtymistä hallitusvallan alaisuudesta toisen hallitusvallan alaisuuteen, niin kuin Paavali kirjoitti: ”Hän [Jehova] vapautti meidät pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkautensa Pojan valtakuntaan.” (Kol. 1:13) Tilanne on nykyään saavuttanut suuren ja jännittyneen huippukohdan noilla kahdella vastakkaisella puolella, Jehova Jumalan ja Saatana Panettelijan. Ennustettu ”vihollisuus” on tosiaan näiden kahden puolen välillä saavuttanut huippunsa. (1. Moos. 3:15, UM) Saatanan vallan alaisuudessa on pimeys sankempi kuin koskaan. Hallitsijat ja hallittavat eivät tiedä minnepäin kääntyä monien harmillisten pulmiensa ratkaisemiseksi. Se on ”sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua”. (2. Moos. 10:21, 22) Mutta Jehovan vallan alaisuudessa, jota Hän käyttää messiaanisen Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, välityksellä, loistaa totuuden ja vanhurskauden valo voimakkaammin kuin koskaan ja antaa selvän suunnan ja luottamuksen hänen alamaisilleen monien hengellisten nautintojen ja ilojen ohella. Ihmiskunnan edessä oleva kiistakysymys keskittyy sen tähden hallitusvaltaa ja valtakuntaa koskevan teeman ympärille.

22. Missä ja miten valtaa korostetaan a) messiaanisen valtakunnan ja b) Saatanan yliherruuspyrkimyksen suhteen?

²² Huomaa, miten tätä aihetta korostetaan Ilmestyskirjassa. Johannes kuulee hänelle annetussa näyssä suurten äänien taivaassa sanovan: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” Tämä täyttyi vuonna 1914, jolloin päättyi pakanavaltojen keskeytymätön maailmanhallinta, jonka Jumala salli jatkua 2 520 vuotta vuodesta 607 eaa. lähtien. Nähtyään silloin messiaanisen Valtakunnan syntymän, sodan taivaassa ja lohikäärmeen, Saatana Panettelijan sinkoamisen pois taivaasta Johannes kuulee julistuksen: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta.” Seuraava näky kertoo tämän vastakohtana, miten lohikäärme antaa ”pedolle” (joka kuvaa Saatanan maailmanlaajuista poliittista järjestöä) ”voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”, niin että kaikki maan kansat antavat sille palvontansa. Samanlainen valta ja palvonta mainitaan edelleen sen ”pedon kuvan” yhteydessä, joka on nykyisen Yhdistyneitten Kansakuntien järjestön vertauskuva. Saatanan järjestö tosiaan ”panee pakon alaisuuteen kaikki”, jotta he ottaisivat sen tunnusmerkin, jota ilman elämä tehdään lähes mahdottomaksi. – Ilm. 11:15; 12:10; 13:2, 15–17.

23. a) Mitkä kysymykset meidän tulisi tehdä tämän tähden itsellemme? b) Miten Psalmin 36:10 jälkimmäinen osa on ymmärrettävä, ja mihin erinomaiseen lopputulokseen se johtaa?

²³ Kenen vallan alainen sinä olet? Tyydytkö siihen, että sinut tunnistetaan Saatanan maailman järjestyksen kannattajaksi? Vai haluatko sinä vilpittömästi paeta hänen valtansa alaisuudesta, mutta et tiedä varmasti, mitkä askeleet sinun pitäisi ottaa, ja pelkäät, mitä siihen liittyy? Käänny jälleen Psalmin 36 puoleen saadakseni rohkaisua. Kun psalmista on kuvaillut niiden huonon asenteen, jotka ovat aina oikeassa omissa silmissään ja jotka sen tähden eivät voi nähdä eivätkä oppia vihaamaan erehdyksiään, psalmista kääntyy Jehovan puoleen. Hän ylistää Hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan, uskollisuuttaan ja vanhurskauttaan sekä niitä siunauksia, joita ne saavat, jotka etsivät turvaa Hänen siipiensä alta. Sanottuaan, että Jehova on ”elämän lähde”, hän lisää: ”Sinulta tulevassa valossa me voimme nähdä valon.” (UM) Toisin sanoen vain oppimalla katselemaan asioita, itseämmekin, hänen näkökulmastaan, meidät voidaan kääntää pimeydestä valoon ja me voimme ruveta näkemään ja arvostamaan askeleita, jotka meidän täytyy ottaa saadaksemme ikuisen elämän Jumalan vallan alaisuudessa. Me olemme onnellisia, jos vaellamme käsi kädessä tämän valon kanssa, totuuden ja vanhurskauden kanssa, sillä ”vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”. Silloin voimme yhtyä Daavidin kanssa hänen rukoukseensa: ”Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.” – Ps. 36:6–11; Sananl. 4:18.

[Kuva s. 347]

Aadamin ja Eevan itsekkään riippumattomuuden tie johti heidät pois valosta ja elämästä pimeyteen ja kuolemaan

[Kuva s. 348]

Jumala teki tyhjäksi Baabelin tornin rakentajien uhmaavan tarkoituksen sekoittamalla heidän kielensä