21. luku

Teokratia saa riemuvoiton kaikista kansoista

 1. Mitä Jerusalem ja Öljymäki kokivat vuonna 70 sen sijaan, että Sakarjan profetian viimeinen luku olisi täyttynyt niissä?

KANSAINVÄLISEN hyökkäyksen kohteesta uskonnolliseksi keskukseksi, johon kaikki kansat hakeutuvat – siinä on Sakarjan profetian loistoisan viimeisen luvun teema! Sellainen suurenmoinen muodonmuutos ei tapahtunut maallisessa Jerusalemissa vuonna 70. Tuona vuonna ne jalat, jotka seisoivat Öljymäellä, mikä kohoaa Jerusalemin itäpuolella, kuuluivat Rooman kymmenennelle legioonalle, yhdelle niistä neljästä legioonasta, jotka kenraali Tituksen johdolla piirittivät tuomittua kaupunkia. Kaupungista ei toinen puoli mennyt pakkosiirtolaisuuteen, vaan koko kaupunki ja sen temppeli tuhottiin 1100000 juutalaisen menehtyessä piirityksen aikana, ja 97000 juutalaista eloon jäänyttä vietiin vankeina hajotettaviksi maan ääriin, ”kaikkien kansojen sekaan”. (Luuk. 21:20–24) Se ei varmastikaan ollut Korkeimman Jumalan sen sydäntäriipaisevan ennustuksen täyttymys, jonka Sak. 14:1–4 esittää:

 2. Ketkä piti sen mukaan, kuin Sak. 14:1–4 esittää, koota Jerusalemia vastaan, pitikö kaupunki tuhota ja kenen jalkojen piti seistä Öljymäellä?

² ”Katso, Herran [Jehovalle kuuluva, Um] päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.”

 3. Mihin heprealainen naissukuinen pronomini ”sinun” soveltuu, ja mitä kysymyksiä siksi herää?

³ Noissa sävähdyttävissä ennustuksen sanoissa pronomini ”sinun” on heprealaisessa tekstissä naissukuinen ja viittaa siis kaupunkiin, mutta ei kuitenkaan maalliseen Jerusalemin kaupunkiin Jeesuksen apostolien aikana tai meidän 20. vuosisadallamme. Nuo Jumalan sanat on osoitettu korkeammalle kaupungille, ”elävän Jumalan kaupungille, taivaalliselle Jerusalemille”, jota hengellisten israelilaisten kristitty seurakunta on lähestynyt. (Hepr. 12:22) Mutta miten se on mahdollista? Miten sotajoukkojen Jehova voi koota kaikki maalliset kansat ”taivaallista Jerusalemia” vastaan, ja miten ne voivat valloittaa tämän kaupungin, ryöstää sen talot, raiskata sen naiset, ja miten puoli kaupunkia voi joutua pakkosiirtolaisuuteen?

 4. Miksi Jeesus nimitti Jerusalemia vuorisaarnassaan, ja mistä oikeudesta maallinen Jerusalem luopui hänen ratsastaessaan sinne voitokkaasti?

⁴ Palauttakaamme mieliimme, mitä muinainen Jerusalem edusti Kristuksen apostolien päiviin saakka. Muista Jeesuksen vuorisaarnan sanat: ”Älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, . . . älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matt. 5:34, 35) Vuoteen 607 eaa. saakka ”Jehovan valtaistuin” (Um) sijaitsi Jerusalemissa. Se oli aineellinen valtaistuin, jolla istui joku Daavidin voidelluista kuninkaallisista jälkeläisistä, sillä Jehova oli tehnyt Daavidin kanssa liiton iankaikkisesta valtakunnasta, joka on pysyvä hänen suvussaan. Kun Jeesus, hengellä voideltu kuningas Daavidin jälkeläinen, ratsasti vuonna 33 voittosaatossa Jerusalemiin, niin kaupunki ei halunnut häntä Kuninkaakseen. Näin maallinen Jerusalem luopui oikeudestaan saada kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen istumaan kuninkaalliselle valtaistuimelle kaupunkiinsa. Sen korkein oikeus, sanhedrin, surmautti Jeesuksen Kristuksen teloituspaalussa Jerusalemin muurien ulkopuolella. – Matt. 21:1–43.

 5. Mikä osoittaa, että Jumalan lupauksen Daavidin suvussa pysyvästä iankaikkisesta Valtakunnasta ei sallittu raueta Jeesuksen väkivaltaisen kuoleman tähden?

⁵ Raukesiko Jumalan lupaus Daavidin kuninkaallisen suvun iankaikkisesta valtakunnasta, koska hengellä voideltu Daavidin Pysyvä Perillinen kohtasi tämän väkivaltaisen kuoleman? Mahdotonta! Uskonnollisten paimeniensa johtamat epäuskoiset juutalaiset pitivät Jeesusta vääränä Kristuksena. Mutta niin ei ollut! Sillä kolmantena päivänä taivaan Kaikkivaltias Jumala teki sen, mikä oli inhimillisesti mahdotonta. Hän herätti kuningas Daavidin todellisen Pysyvän Perillisen kuolleista antamatta hänelle takaisin hänen iäksi uhraamaansa liharuumista, mutta antamalla hänelle henkiluonnon, ”jumalallisen luonnon”, joka oli puettu kuolemattomuuteen. Tämä on kristityn apostolin Pietarin omien sanojen merkitys: ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” – 1. Piet. 3:18; 2. Piet. 1:4; 1. Kor. 15:42–45, 53, 54.

 6. a) Kenen läsnäoloon kuolleista herätetty Jeesus nousi, ja mitä hän teki siellä? b) Miten apostoli Pietarin kyseleville juutalaisille helluntaina puhumat sanat osoittivat, että maallinen Jerusalem oli menettänyt oikeuden pitää Jehovan valtaistuinta alueellaan?

⁶ Neljäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen muodonmuutoksen kokenut Jeesus Kristus nousi Jerusalemin itäpuolella sijaitsevalta Öljymäeltä Jehova Jumalan näkymättömään taivaalliseen läsnäoloon esittääkseen Korkeimmalle Tuomarille täydellisen ihmisuhrinsa lunastusarvon. Kymmenen päivää myöhemmin, siivanin 6. päivänä vuonna 33 eli helluntaipäivänä, Jehova Jumala käytti takaisin tullutta Poikaansa Jeesusta Kristusta vuodattamaan pyhän hengen apostoli Pietariin ja yli sataan muuhun odottavaan opetuslapseen, jotka olivat kokoontuneet erääseen yläkerran huoneeseen maallisessa Jerusalemissa. Vuodatetun hengen dynaamisen voiman vaikutuksesta apostoli Pietari sanoikin tuhansien kyselevien juutalaisten joukolle: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” (Apt. 1:12–15; 2:1–36) Nuo sanat ilmaisivat, että oikeus pitää Jehovaa edustavalla valtaistuimella kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen oli siirtynyt maalliselta Jerusalemilta ”elävän Jumalan kaupungille, taivaalliselle Jerusalemille”. – Matt. 21:42–44.

 7. Mitä kysymyksiä herää Sak. 14:2:n täyttymyksestä ja siitä Jerusalemista, joka liittyy asiaan?

⁷ Yksikään maailman kansoista, olkoonpa se juutalainen tai pakanallinen, ei voi syöstä Jeesusta Kristusta hänen kuninkaalliselta valtaistuimeltaan, joka on ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Mikään kansa tai kansojen yhtymä ei voi myöskään todellisuudessa valloittaa ”taivaallista Jerusalemia” ja ryöstää sitä. Miten sitten Sak. 14:2:n ennustusta voidaan soveltaa ”taivaalliseen Jerusalemiin”, ja miten se voi täyttyä siinä? Miten se on täyttynyt ”taivaallisessa Jerusalemissa”, jos lainkaan? Jos se on täyttynyt, niin milloin?

 8, 9. a) Mihin aikaan Jehova itse sovelsi ennustuksen, ja milloin se aika alkoi ja miksi? b) Mikä tämän vahvistava julistus kuultiin taivaassa?

⁸ Jälleen meidän on muistettava, että profeetta, Jumala itse, sovelsi sen ’tulevaan Jehovalle kuuluvaan päivään’. (Sak. 14:1, Um) Tuo huomiota herättävä päivä, Jehovan päivä, on tullut jo. Sak. 14:3 kertoo, että Jehovan päivälle on oleva tunnusomaista hänen taistelemisensa, hänen sodankäyntinsä; ja siksi tälle merkittävälle päivälle, jolloin Jehova vielä kerran tekee itsensä tunnetuksi kaikille kansoille Soturina, täytyy olla tunnusomaista ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” (Um). Se kiistakysymys, jonka takia tämä sota käydään, täytyy ratkaista siinä väistämättömässä maailmantilanteessa, ”jonka nimi hebreaksi on Harmagedon”. Jo nyt voimme nähdä, että kaikkia poliittisia kansoja kootaan demonien johdolla tuohon paikkaan väistämätöntä yhteenottoa varten. (Ilm. 16:13–16) Näin ollen tuo ”Jehovalle kuuluva päivä” alkoi vuonna 1914, ”pakanain aikojen” päättyessä noin 4.–5. lokakuuta tuona vuonna. Siihen aikaan Jehovan messiaaninen valtakunta, Jehovan kristillinen valtakunta, ’syntyi’ taivaassa. Silloin voitiin siellä ylhäällä kuulla seuraava julistus:

⁹ ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” – Ilm. 11:15, Um.

10. Mitä Herran Jehovan ja hänen Kristuksensa maailmanvaltakuntaa kannattavien äänet sanoivat lisäksi sen takia?

¹⁰ Silloin voitiin kuulla niiden äänet, jotka kannattavat meidän Herramme Jehovan ja hänen Kristuksensa maailmanvaltakuntaa, ja ne sanoivat: ”Me kiitämme sinua, Herra [Jehova, Um] Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” – Ilm. 11:16–18; 12:1–10.

11. Uskoivatko pakanakansat, että pakanain ajat tulisivat päättymään vuonna 1914, kuten oli ennustettu, ja mikä oli yksi huomattava syy niiden asenteeseen?

¹¹ Yli kolme vuosikymmentä kansoille oli tiedotettu, että ”pakanain ajat” päättyisivät syksyllä 1914. (Luuk. 21:24) Kansat eivät uskoneet, että pakanakansojen keskeytymättömän koko maan hallinnon ”ajat” vuodesta 607 eaa. eteenpäin päättyisivät todellakin vuonna 1914. Miksi ne eivät uskoneet? Yksi syy oli se, että kristikunnan koko papisto, sen kirkkojen papit ja saarnaajat, eivät uskoneet siihen eivätkä siksi saarnanneet sitä. He nauroivat ja pilkkasivat hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen jäseniä, jotka Kansainvälisinä Raamatuntutkijoina viittasivat Raamatun aikalaskelmiin ja julistivat ”pakanain aikojen” päättyvän vuonna 1914, minkä jälkeen kaikkia kansoja kohtaisi ennen näkemätön ”ahdistuksen aika”. Kuitenkin murskaavat todisteet tuon käänteentekevän vuoden jälkeen osoittavat kristikunnan papiston olleen väärässä. Pakanain ajat päättyivät silloin.

12. Mitä vastaan kansat eivät voineet tässä yhteydessä suoranaisesti hyökätä, joten mitä vastaan ne hyökkäsivät ja mitä tunnetta ilmaisten?

¹² Uhmaten todistuksia, jotka alkoivat kasaantua vuodesta 1914 lähtien, pakanakansat eivät halunneet uskoa tai ottaneet uskoakseen, että niiden aika hallita maailmaa Jumalan messiaanisen valtakunnan vastustamatta oli päättynyt. Ne eivät voineet tehdä tyhjäksi sitä, mitä oli tapahtunut ”taivaallisessa Jerusalemissa” tuona vuonna. Ne eivät voineet suoranaisesti hyökätä näkymätöntä taivaallista kaupunkia ja sen messiaanista kuningasta, Jeesusta Kristusta, vastaan. Mutta ne saattoivat hyökätä sen maanpäällistä edustusta vastaan. Ne saattoivat hyökätä ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunnan” voideltua jäännöstä vastaan. Ne saattoivat hyökätä ”Kristuksen puolesta . . . lähettiläinä” olevien jäännöstä vastaan, joka tiedotti kansoille pakanain aikojen päättyneen vuonna 1914. Ne saattoivat hyökätä ”Jumalan perillisten ja Kristuksen kanssaperillisten” jäännöstä vastaan. (Hepr. 12:22, 23; 2. Kor. 5:20; Ef. 6:20; Room. 8:16, 17) Juuri näin sotaan sekaantuneet kansat tekivät. Ilm. 11:18 oli sanonut profeetallisesti: ”Pakanakansat ovat vihastuneet.” Ne ilmaisivat vihansa vainoamalla voideltua jäännöstä.

13. Mitä voidellun jäännöksen hengellistä asemaa vastaan hyökkäämällä kansat todellisuudessa hyökkäsivät ”taivaallista Jerusalemia” vastaan, ja milloin ne luulivat ’valloittaneensa kaupungin’?

¹³ Se, mitä kansat tekivät tälle Valtakunnan lähettiläitten, taivaissa kirjoitettujen Valtakunnan perillisten, jäännökselle, oli sama kuin se olisi tehty ”taivaalliselle Jerusalemille”, missä voideltuun jäännökseen kuuluvilla on ’kansalaisuutensa’. (Fil. 3:20, Um) Nuo kansat aloittivat sodan, eivät ainoastaan voideltua jäännöstä vastaan vaan kaikkea sitä vastaan, mitä se edusti ja mitä se saarnasi. Jehova Jumala, Kaikkivaltias, ei estänyt sitä, sillä hän oli ennustanut sen. (Sak. 14:1, 2) Hän oli ennustanut: ”Kaupunki valloitetaan.” Kävikö niin? Voidellun jäännöksen edustamana niin tapahtui. Monet voidellun jäännöksen jäsenet suljettiin sotilasleireihin tai vankiloihin. Mutta kansoista tuntui, että ne olivat todella ’valloittaneet’ hengellisen ”kaupungin”, kun ne keväällä ja kesällä 1918 pidättivät ja toimittivat liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan (Georgia, USA) voidellun jäännöksen hallitsevan elimen seitsemän huomattavaa jäsentä.a

14. Oliko sillä, mitä tapahtui maalliselle Jerusalemille vuosina 1917, 1948 ja 1967, merkitystä sen täyttymisessä, mitä Sak. 14:1–4 esittää, ja miksi?

¹⁴ Sillä, että Palestiinassa sijaitsevan Jerusalemin valloitti muutamaa kuukautta aikaisemmin brittikenraali Allenby, jonka joukot marssivat Jerusalemiin 10.12.1917 sen antautumista seuraavana päivänä, ei ollut mitään tekemistä Sak. 14:2:n täyttymyksen kanssa. Islamilaiset turkkilaisetkin valloittivat maallisen Jerusalemin, eivätkä he varmasti palvo Jumalaa Jehovan nimellä. Suvereeni Herra Jehova oli säätänyt juutalaisten maallisen Jerusalemin tuhon, eikä hän koskaan ennen sen vuonna 70 tapahtunutta tuhoa eikä sen jälkeen valtuuttanut kansaansa rakentamaan tuota maallista kaupunkia uudelleen. Hänelle oli nyt todella ensiarvoisen tärkeä korkeampi Jerusalem, ”taivaallinen Jerusalem”. Niinpä kun on kysymys maallisesta Jerusalemista, jonka ei-juutalaisten eli pakanoiden kädet rakensivat uudelleen toisella vuosisadalla, niin se, mitä sille tapahtui vuonna 1917 tai 1948 tai 1967, ei ole mitenkään tärkeää eikä sillä ole mitään yhteyttä sen täyttymiseen, mitä Sak. 14:1–4 esittää.

15. Mitä muuta sellaista tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana paitsi vangitsemisia ja leireihin sulkemisia, mikä vastaa valloitetun ”Jerusalemin” asukkaiden kohtelemista huonosti?

¹⁵ Ensimmäisen maailmansodan aikana voidellun jäännöksen jäsenet, jotka edustivat ”taivaallista Jerusalemia”, saivat vangitsemisien ja sotilasleireihin sulkemisen lisäksi kokea monin paikoin roskaväen hyökkäyksiä ja pahoinpitelyjä. Suuret määrät heidän omaisuuttaan tuhottiin. (Ks. The Golden Age, n:o 27, 29.9.1920, joka käsitteli erikoisaihetta ”’Kansojen ahdistus’ – syy, varoitus, parannuskeino”.) Silloin esiintynyt epäkristillinen vääryys ja raakuus vastaa sitä, minkä Sak. 14:1, 2 ennusti: ”Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan.”

16. a) Miten jotkut lähtivät pakkosiirtolaisuuteen, kuten oli ennustettu? b) Miten kaupungin ”saalis” jaettiin sen keskellä ennustuksen mukaan?

¹⁶ Epäilemättä tämä vaino vieroitti monet jäsenet voidellussa jäännöksestä vihollisen viedessä heidät näin hengelliseen pakkosiirtolaisuuteen, kuten oli ennustettu: ”Ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen.” Entä muu osa ennustuksesta: ”Ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi”? Hyökkääjät pyrkivät riistämään voidellulta jäännökseltä sen runsaan vaikutusvallan ja suositun aseman, jota jäännös käytti vastikään perustetun Jumalan valtakunnan hyväksi. Tämän jäännöksen jäsenten kimppuun hyökkäävät tekivät kieltämällä heidän kirjallisuutensa ja tukahduttamalla heidän toimintansa Valtakunnan lähettiläinä.

17. Ketkä todistivat olevansa ’jäljelle jääviä’, joista oli ennustettu, että heitä ”ei hävitetä kaupungista”?

¹⁷ Huolimatta kaikesta väärinesityksestä, vastustuksesta ja vainosta hyökkääjien käsissä, uskollinen voidellun jäännöksen osa kieltäytyi vieraantumasta, lähtemästä pakkosiirtolaisuuteen, Jumalan messiaanisesta valtakunnasta, joka oli nyt perustettu ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Ennustus viittaa näihin jäännökseen kuuluviin sanoessaan: ”Mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.” Nämä säilyivät ensimmäisen maailmansodan vaikeuksissa ja koetuksissa, jota sotaa viholliset käyttivät hyvänä tilaisuutena hyökätä voideltua jäännöstä vastaan ja riistää siltä sen asema Jehovan messiaanisen valtakunnan lähettiläinä.

18. Oliko yhteen kokoontuneitten kansojen hyökkäys ensimmäisen maailmansodan aikana viimeinen hyökkäys ennustuksen täyttymyksessä, ja mikä jo todistaa, oliko se vai ei?

¹⁸ Meidän ei kuitenkaan tule ajatella, että kun ensimmäinen maailmansota päättyi, niin ennustus oli täyttynyt kokonaan ja että yhteen kokoontuneet kansat eivät enää suorittaisi mitään joukkohyökkäyksiä. ”Taivaallinen Jerusalem” oli yhä olemassa, ja sillä oli maan päällä kuuliaisten edustajiensa uskollinen jäännös, jolle Jumalan messiaanisen valtakunnan maalliset edut oli uskottu. Kuten voitiin odottaakin, tuo kokoontuneitten kansojen hyökkäys heitä vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana ei ollut viimeinen hyökkäys ”taivaallista Jerusalemia” ja sen maan päällä olevia hengellisiä kansalaisia vastaan. Toinen maailmansota vuosina 1939–1945 todisti sen. Se osoittautui sotiville kansoille erinomaiseksi tilaisuudeksi uudistaa hyökkäyksensä, vieläpä entistä mittavampana ja väkivaltaisempana. Selvemmin kuin koskaan tämä hirvittävä sota maailmallisten kansojen välillä taisteltiin maailmanherruudesta uhmaten Jehovalle oikeudenmukaisesti kuuluvaa maan suvereenisuutta. Taistellessaan Jumalan hyvän maan hallitsemisesta nuo kansat taistelivat todellisuudessa sitä taivaallista hallitusta vastaan, jonka Suvereeni Herra Jehova oli asettanut valtaan ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Niinpä jälleen kerran ’pakanakansat vihastuivat’ jäännökseen.

19. Millainen toisen maailmansodan aikainen hyökkäys ”kaupunkia” vastaan oli verrattuna ensimmäisen maailmansodan aikaiseen, ja mitä hallitseva elin suunnitteli vuodesta 1942 eteenpäin tulevaisuutta varten?

¹⁹ Väkivalta ja pakkokeinot, joita käytettiin Jehovan kristittyjen todistajien voideltua jäännöstä vastaan, ylittivät suuresti sen, mitä he olivat kokeneet ensimmäisen maailmansodan aikana. Vaino ei leimahtanut ainoastaan hengellisten israelilaisten voideltua jäännöstä vastaan, vaan myös niitä kaikista pakanakansain kielistä tulleita ”kymmentä miestä” vastaan, jotka olivat liittyneet hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen palvomaan Jehovan hengellisessä temppelissä. (Sak. 8:20–23) Uskolliset pitivät lujasti kiinni kristillisestä puolueettomuudestaan maailmallisissa taisteluissa ja tunnustivat Jehovan teokraattisen järjestön koko maapallon ainoaksi oikeudenmukaiseksi hallitukseksi. On merkille pantavaa, että vaikka keskitysleirit ja vankilat avasivat porttinsa tuhansille sovittelemattomille kristityille Jehovan todistajille sotaa käyvissä maissa, yhtäkään Jehovan kristittyjen todistajien hallitsevaan elimeen kuuluvaa ei vangittu koko maailmassa. Sen sijaan, että hallitseva elin olisi taipunut vihollisen painostukseen ja järjestelyihin, joiden tarkoituksena oli lakkauttaa heidän Jumalalta saamansa työ, se suunnitteli vuodesta 1942 lähtien Jehovan messiaanisen valtakunnan todistamisen laajentamista uusille alueille maapallolla jo ennen kuin rauha sekä Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö tulivat vuonna 1945.

20. Ratkaisiko toinen maailmansota herruuskysymyksen, ja mitä kansoilla on mielessään, kun ne ryhtyvät viimeiseen hyökkäykseen voideltua jäännöstä vastaan?

²⁰ Toinen maailmansota ei ratkaissut mitään niin kuin ei ensimmäinenkään maailmansota. Kiistaa maailmanherruudesta ei totisesti ole ratkaistu, vaan sitä koskeva jännitys lisääntyy supervaltojen keskuudessa. Ne kapinoivat yhä Kaikkeuden Suvereenin Jehovan maailmanherruutta vastaan. Harmistuneina ne vastustavat niitä, jotka julistavat ja kannattavat Suuren Teokraatin, Jehovan, maailmansuvereenisuutta hänen messiaanisen valtakuntansa kautta. Sitä eivät kannata kristikunnan uskonnolliset kirkot, vaan Jehovan teokraattiset kristityt todistajat. Siksi tulee pian aika, jolloin kaikki kansat, jotka ovat sekaantuneet kansainväliseen kilpailuun maailmanherruudesta, päättävät, että Jehovan kristityillä todistajilla ei ole mitään oikeutta paikkaan maan päällä. Hyläten räikeästi kaikki ajatukset Jumalasta tai Jumalan hallitusvallasta ne tulevat tuhoamaan koko uskonnollisen kristikunnan ja koko uskonnollisen pakanamaailman. Sitten ne ryhtyvät voita-tai-kuole -hengessä viimeiseen hyökkäykseen Suvereenin Herran Jehovan eloon jääneitä kristittyjä todistajia vastaan. Onnistuvatko kansat tällä kerralla?

ÖLJYMÄKI HALKEAA KESKELTÄ KAHTIA

21. Millainen mahdollisuus jäädä eloon on voidellulla jäännöksellä ja sen tovereilla silloin?

²¹ Millaiset eloon jäämisen mahdollisuudet on voidellulla jäännöksellä ja sen rinnalla Jehovan messiaanista valtakuntaa julistavilla tulevassa ydinasein varustettujen kansojen massahyökkäyksessä? Juuri niin suuri mahdollisuus kuin Jumalan profeetallinen sana osoittaa. Minkä mahdollisuuden se antaa heille? Siinä sanotaan:

22. Mitä Sak. 14:3–5 ennustaa öljymäestä?

²² ”Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni [vuorieni, Um] väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra [Jehova, Um], minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” – Sak. 14:3–5.

23. Minkä Danielin ennustuksen puoleen me käännymme saadaksemme valaisevan esimerkin siitä, miten vertauskuvallinen ”Öljymäki” halkeaa keskeltä kahtia?

²³ Koska Jerusalem on tässä vertauskuva ”taivaallisesta Jerusalemista”, niin täytyy myös ”Öljymäen” olla vertauskuvallinen. Miten sitten se, mitä se vertauskuvaa, ”halkeaa kahtia” kahdeksi vuoreksi, ”minun vuorikseni”, kuten Jehova sanoo? Eräs profeetta, jonka Sakarja on voinut henkilökohtaisesti tuntea muinaisessa Babylonissa, kertoo profeetallisesta unesta, joka valaisee, miten tämä tapahtuu. Suunnilleen vuonna 605 eaa. Babylonian kuningas näki unen miestä esittävästä kuvapatsaasta, joka neljästä eri metallista ja savesta koostuneena kuvasi maailmanvaltojen katkeamatonta sarjaa Babyloniasta nykyiseen Angloamerikkalaiseen maailmanvaltaan sekä kaikkiin muihin aikamme poliittisiin hallitsijoihin. Sitten näkyy suuri vuori jonkin matkan päässä. Ilman keidenkään louhijoiden ihmiskäsien apua kivi irrotetaan tästä alkuperäisestä vuoresta. Ihmiskäden heittämättä se lähtee liikkeelle ja kiitää matkaan. Avaruuteenko? Ei, vaan kohti tuota metallista kuvapatsasta, joka edustaa poliittisten maailmanvaltojen maailmanherruutta. Menemättä ohi se iskee kuvapatsaaseen törmäten sen jalkoihin, jotka ovat osaksi rautaa ja osaksi savea. Sen sijaan että kivi pirstoutuisi palasiksi iskeytyessään noihin jalkoihin, se – usko tai älä – murskaa ne. Koko kuvapatsas sortuu maahan. Entä mitä tapahtuu sitten? Tämä:

”Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.” – Dan. 2:1, 31–35.

24. Minkä selityksen Daniel antoi unesta kuningas Nebukadnessarille?

²⁴ Näkyviin jää nyt vain kaksi vuorta – se suuri vuori, joka täytti koko maan, ja melkoisen matkan päässä maasta oleva alkuperäinen vuori, joka ei siis ole tätä maapalloa. Tämän lopputuloksen joutuvat kaikki maapallomme tulevat asukkaat kohtaamaan tämän vertauskuvallisen unen täyttyessä. Mitä se merkitsee? Kuuntele, kun Daniel selittää unta Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille:

”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” – Dan. 2:36–45.

25. Mitä alkuperäinen ”vuori” kuvaa, ja mitä kivestä kasvava ”vuori” kuvaa?

²⁵ Tämän ”luotettavan” henkeytetyn selityksen perusteella me tiedämme, että koko maan täyttänyt kivivuori kuvasi pysyvää valtakuntaa. Näin ollen se vuori, mistä tämä kivi irtautui, ”ei ihmiskäden voimasta”, kuvasi myös pysyvää valtakuntaa. Koska ”taivaan Jumala” perustaa koko maata hallitsemaan ”valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti”, niin tuo alkuperäinen vuori, josta ”kivi” on peräisin, kuvasi Jumalan kaikkeudenvaltakuntaa. Se kuvasi hänen teokraattista hallitusvaltaansa. Vuori, joka kasvoi kivestä ja josta tuli ainoa vuori maan päällä, kuvaa Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, valtakuntaa, messiaanista valtakuntaa, joka on oleva ainoa maata hallitseva valtakunta sen jälkeen, kun ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” Harmagedonissa lopettaa tämän nykyisen asiainjärjestelmän ihmistekoiset, Saatanan valvonnassa olevat valtakunnat. (Ilm. 16:14–16, Um) Näin ollen on kaksi vertauskuvallista ”vuorta”, kaksi valtakuntaa, joista toinen on Suvereenin Herran Jehovan, Suuren Teokraatin, ja toinen Hänen Messiaansa, Jeesuksen, valtakunta, joka ulottuu yli koko maan. Tällä tavalla Jehova käyttämällä vielä kerran kaikkeudensuvereenisuuttaan käyttää Poikansa valtakuntaa välikappaleenaan.

26. Mitä Öljymäki vertauskuvaa jakamattomassa tilassaan, ja missä suhteessa tämä on ”taivaalliseen Jerusalemiin”?

²⁶ Sakarjan kautta annettu ”sitä päivää” koskeva Jumalan ennustus vastaa Danielin selittämää profeetallista unta. Niinpä maallisen Jerusalemin itäpuolella oleva ”Öljymäki” kuvaa jakamattomassa tilassaan Suvereenin Herran Jehovan kaikkeudenvaltakuntaa. Samoin kuin Öljymäen korkein kukkula kohoaa 903 metriä merenpinnan yläpuolelle ja on siis Jerusalemin keskikorkeutta toistasataa metriä ylempänä, samoin Jehovan kaikkeudenvaltakunta on ”taivaallista Jerusalemia” ylempänä ja käyttää sitä teokraattisena välikappaleena. – Hepr. 12:22.

27. Miksi Öljymäen halkeaminen ei kuvaa sitä, että Jehovan kaikkeudenvaltakunta jakaantuu itseään vastaan?

²⁷ Jumalan kaikkeudenvaltakunta ei koskaan jakaannu itseään vastaan. (Matt. 12:25, 26) Öljymäen halkeaminen ”kahtia” ei kuvaa sitä. Jehova ei toimi omaa suvereenisuuttaan vastaan perustamalla Poikansa messiaanisen valtakunnan. Mitä tämä Öljymäen jakautuminen sitten kuvaa, ja milloin sen jakautuminen tapahtuu?

28. Kuvaako vuoren halkeaminen Jehovan ylimmyyden ja suvereenisuuden jakautumista, ja mitä siis vuoren halkeaminen ”kahtia” todellisuudessa kuvaa?

²⁸ Se ei kuvaa Jehovan ylimmyyden jakautumista eikä hänen kaikkeudensuvereenisuutensa jakautumista. Hän pysyy aina Korkeimpana Jumalana, maailmankaikkeuden Suvereenina Herrana. Sopusoinnussa sen profeetallisen unen kanssa, joka on selitetty Dan. 2:44, 45:ssä, Jerusalemin itäpuolella olevan vuoren halkeaminen kuvaa sitä, että Jehova perustaa valtakunnan, joka on hänen oman kaikkeudenvaltakuntansa avustaja, koska se hallitsee aluetta, joka on todellisuudessa kapina-aluetta, joten Jehova ei voi suoranaisesti olla yhteydessä sen kanssa. Se on sen valtakunta, joka on maallisen kuninkaan Daavidin sukuhaaraa ja myös kuningas-pappi Melkisedekin järjestyksen mukaisen valtakunta. Siksi se ei hallitse vain kuningas Daavidin maallista valta-aluetta vaan myös koko maapalloa. – Ps. 110:1–4; Hepr. 5:10–8:1; Apt. 2:34–36.

29. Millaisen valtakunnan tämä halkeama aikaansaa, ja milloin tämä halkeaminen tapahtui ja miksi?

²⁹ Näin muodostuu Jumalan ainosyntyisen Pojan valtakunta, joka on Isän Jumalan valtakunnan rinnalla ja alamainen sille. Ja koska tällä toisarvoisella valtakunnalla on sukulaisuussuhteita Daavidin maalliseen valtakuntaan, sen täytyy ottaa huomioon 2520 vuotta pitkät pakanain ajat, jotka määrättiin Daavidin valtakunnalle. Siksi messiaanisen Kuninkaan, Jumalan Pojan, käsissä oleva toissijainen valtakunta perustettiin vasta pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914. – Luuk. 21:24; Dan. 4:13, 20–22; Hepr. 10:12, 13.

30. Mitä Jehova sanoo noiden kahden näin syntyneen vuoren olevan, mitä kumpikin kuvaa, ja mitä on sanottava siitä, vastustavatko ne toisiaan?

³⁰ Tämä selittää, miksi Jehova puhuu niistä kahdesta vuoresta, jotka muodostuvat Öljymäen halkeamisesta, ”minun vuorinani”. (Sak. 14:5, Um) Raamatullisesti pohjoiseen oleva vuori kuvaisi Jehovan kaikkeudenvaltakuntaa ja etelään oleva vuori hänen Poikansa messiaanista valtakuntaa. (Ps. 75:7, 8) Sen, että tämä juuri muodostunut ”vuori”-valtakunta on alamainen Jehovan kaikkeudenvaltakunnalle eikä sen vastustaja, esittää 1. Kor. 15:25–28:

”Sillä hänen pitää hallitseman ’siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle’. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ’kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo: ’kaikki on alistettu’, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”

31. a) Miten ennustus osoittaa, että molemmat valtakunnat pysyvät alamaisina Jehovalle? b) Mitä se osoittaa, että hänen ”jalkansa” ovat siellä, ja kuka on se Pääpersoona, jonka kanssa Hän tulee?

³¹ Se, että molemmat valtakunnat ovat alusta pitäen alamaisia Suvereenille Herralle Jumalalle, mainitaan seuraavassa julistuksessa: ”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti.” Ja kun vertauskuvallinen vuori halkeaa, niin että puolet on pohjoiseen ja puolet etelään, Jehovan jalat jäävät molemmille vuorille, ”minun vuorilleni”. Koska Öljymäki on toistasataa metriä muinaista Jerusalemia korkeampi, niin Korkein Jumala Jehova saattaisi nähdä sen kaltaisesta edullisesta asemasta, mitä tapahtuu ”taivaallisessa Jerusalemissa” sen maanpäällisiä etuja ajatellen. Kun Jehova vertauskuvallisesti puhuen laskee jalkansa Öljymäelle, se merkitsee, että hän on tullut, aivan niin kuin hän sanoi profeetallisesti: ”Ja Herra [Jehova, Um], minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” Hänen kaikkien taivaallisten ’pyhiensä’ Pääpersoona on tietenkin hänen synnitön Poikansa, Jeesus Kristus, josta hän tekee toissijaisen ”vuori”-valtakunnan kuninkaan. (Sak. 14:5) Nuo ”pyhät” toimivat Jehovan teloitusjoukkoina.

32. a) Mitä vuoren halkeamisesta seuraa, ja miten näin syntynyttä muodostelmaa käytetään hyväksi? b) Minkä Jumalan varauksen alaisiksi siellä olevat pakolaiset pääsevät?

³² ”Ja Öljymäki halkeaa . . . hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni [vuorieni, Um] väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä.” (Sak. 14:4, 5) Tämä kotimaahansa palanneen Jehovan kansan jäännöksen jäsenten pako ei ole paniikinomaista, niin että ”he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin” tai että he sanovat ”vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!’” (Jes. 2:20, 21; Ilm. 6:15, 16) Se on oleva pako Jumalan suojelevan varauksen turviin, pako siihen hyvin suureen laaksoon, joka on ”minun vuorieni” välissä ja jota vartioivat pohjoisessa ja etelässä vertauskuvallisen Öljymäen puolikkaat. Siis Jehovan jalkojen alle. Tuo Jumalan suojeluksen laakso ulottui Kidronin laaksosta, jonka yläpuolella kohoaa Jerusalemin itäinen muuri, itään aina Asaliin asti, joten siellä on runsaasti tilaa pakolaisille.

33. Milloin jäännöksen pako alkoi, ja mihin Ilmestyskirjan 12. luvussa kuvattuun pakoon se liittyy jotenkin, ja miksi se kuitenkin kestää kauemmin?

³³ Meidän 20. vuosisadallamme hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen pako alkoi sen jälkeen, kun se oli vapautettu Suuresta Babylonista ja sen poliittisista ja sotilaallisista seuralaisista vuoden 1919 keväällä. Ilm. 12:1–14 kertoo Jumalan taivaallisen ”vaimon” paosta erämaahan messiaanisen valtakunnan syntymän jälkeen ja taivaassa käydystä sodasta Saatanan ja hänen enkeleittensä karkottamiseksi, ja ne liittyvät jotenkin maan päällä olevan voidellun jäännöksen pakoon vuodesta 1919 lähtien. Kuitenkaan ”vaimon” pako ei ole sama kuin jäännöksen; ”vaimon” pako ja oleskelu erämaassa poissa saatanallisen ”lohikäärmeen” näkyvistä kestää ainoastaan 1260 päivää eli kolme ja puoli profeetallista ”aikaa”. Se sattuu osaksi, samaan aikaan kuin voidellun jäännöksen pako, ’hänen siemenensä jäljellä olevien, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ’. (Ilm. 12:17, Um) Mutta kaikkien noiden antautuneitten, kastettujen pako, joista tuli osa voideltua jäännöstä, ei päättynyt vaimon 1260 päivän aikana. Jäännös on yhä vertauskuvallisessa ”laaksossa”, Jehovan kaikkeudenvaltakunnan ja hänen Poikansa messiaanisen valtakunnan suojeluksessa.

34. Milloin täyttyy se ennustuksen osa, missä puhutaan Jehovan lähdöstä liikkeelle taisteluun niin kuin sotimispäivänänsä?

³⁴ Milloin sitten täyttyy ennustuksen seuraava osa: ”Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä”? (Sak. 14:3) Se ei tapahtunut vuonna 1914, pakanain aikojen lopussa, vaikka taivaitten messiaanisen valtakunnan perustaminen oli askel siihen suuntaan. Mutta sotajoukkojen Jehovalla on vielä määräaikansa, jolloin hän lähtee sotimaan noita kansoja vastaan, jotka hyökkäävät hänen ’taivaallisen Jerusaleminsa’ maanpäällisten edustajien kimppuun. Nuo pakanakansat (mukaan luettuina myös kristikunnan kansat) aloittivat tosiaan kiukkuisen hyökkäyksen voideltua jäännöstä vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitten vielä väkivaltaisemman ja laajemman toisen maailmansodan aikana. Mutta niiden viimeinen hyökkäys on nyt suunnitteilla ja se on vielä tuleva – ennustetun ’Maagogin maan Googin’ johdolla. (Hes. 38:1–39:5) Sotajoukkojen Jehova tekee sen niiden viimeiseksi hyökkäykseksi, ja hän kunnostautuu itse Soturina loistoisammin kuin minään aikaisempana ”sotimispäivänänsä”, minään entisenä ”taistelun päivänä”.

SOTA JA ”SEN PÄIVÄN” VAIKUTUKSET

35. Miten Jehova ennustaa, että se on oleva kaikkein synkin päivä hyökkääville kansoille, ja miten se osoitetaan, että vihollisen taistelukalusto tehdään liikkumattomaksi?

³⁵ Tuon päivän, jolloin Jehova sotii hyökkääviä kansoja vastaan, pitäisi olla niiden olemassaolon synkin päivä. Hän jopa ennustaa sellaisen päivän kohtaavan niitä, kun hän sanoo: ”Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat.” (Sak. 14:6) ”Ja täytyy tapahtua sinä päivänä, että ei tule olemaan mitään kallisarvoista valoa – tarvikkeet tulevat olemaan jähmettyneitä.” (Um) ”Ja sinä päivänä on tapahtuva, että kallisarvoista valoa ei ole, on synkkää pimeyttä.” (Yg) ”Ja on tapahtuva sinä päivänä, ettei valoa ole oleva, vaan pakkasta ja jäätä.” (Syyrial., Lamsa) Heille ei loista taivaallinen Jumalan suosion ja rakkauden lämmön valo. Nykytieteen keinotekoiset valot eivät poista Jumalan epäsuosion pimeyttä. Taistelukalusto tehdään liikkumattomaksi, kylmän jäykistämäksi, ikään kuin jähmettyneeksi. Tämä tuo mieleemme Jehovan patriarkka Jobille tekemät kysymykset: ”Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi? Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?” (Job 38:22, 23, 29) Jehovalla on käytettävissään luonnonilmiöt taistelua varten.

36. Miten Jehova puhuu profeetta Jesajan kautta Suurta Babylonia kohtaavasta ”suuren ahdistuksen” pimeydestä, ja mitä sellainen pimeys merkitsee?

³⁶ Tuon päivän valon ja lämmön puutteesta sotajoukkojen Jehova sanoo nämä sanat puhuessaan tulevasta ”suuren ahdistuksen” ajasta, joka kohtaa kaikkia Suureen Babyloniin, ”taivaallisen Jerusalemin” viholliseen, kuuluvia: ”Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.” (Jes. 13:9, 10) Kun sotajoukkojen Jehova toimeenpanee langettavat tuomionsa vihollisiaan vastaan tänä hänelle kuuluvana päivänä, niin on kuin ei aurinko antaisi lämmintä valoansa eikä kuu kylmää valoaan. Sellainen pimeys merkitsee tulevaa tuhoa!

37. Mikä tuossa päivässä on oleva epätavallista, kuten on ennustettu Sak. 14:7:ssä?

³⁷ Miten tämä päivä, joka on kylmä ja pimeä niille, jotka hyökkäävät ”Uutta Jerusalemia” vastaan, vaikuttaa sotajoukkojen Jehovaan ja hänen teokraattiseen järjestöönsä? Hän itse kertoo siitä meille seuraavin sanoin: ”Se on oleva yhtämittaista päivää – Herralle on se tunnettu – ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata [tulee valoisaa, Um].” – Sak. 14:7.

38. Millä tavalla tuo ajanjakso, joka ei ole päivää eikä yötä, tulee valoisaksi illalla ja keille?

³⁸ Tarkoittaako tämä kuvaus sitä, että on oleva 24-tuntinen keskinkertaisen valon kausi, joka on valon ja pimeyden puolitiessä, siis hämärä? Ei sotajoukkojen Jehovalle ja hänen ’taivaalliselle Jerusalemilleen’ eikä myöskään niille, jotka maan päällä edustavat ”taivaallista Jerusalemia”, eikä myöskään kaikille niille, jotka ovat paenneet Jehovan kahden ”vuoren” väliseen ”hyvin suureen laaksoon”. Pikemminkin se tarkoittaa ajanjaksoa, joka ei ole jaettu päivä- ja yöaikaan. Silloinkaan, kun iltahämärä normaalisti laskeutuu, ei tule pimeää vaan valoisaa. Koko ajanjakso on oleva valoisa. Vaikka siis hyökkäävät kansat kokevat kuolemaa tuottavaa pimeyttä, maan päällä olevat Jehovan uskolliset palvojat nauttivat hänen suosionsa ja hyväksymyksensä jatkuvasta valosta aivan kuten yhdeksännen vitsauksen aikana muinaisessa Egyptissä egyptiläiset olivat kolme päivää synkässä pimeydessä, ”mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisata asuinpaikoissansa”. (2. Moos. 10:23) Tänä ”päivänä” Jehova vuodattaa kasvavaa valoa uskollisille palvojilleen lisäämällä heidän ymmärrystään henkeytetyn kirjoitetun Sanansa suhteen. – Sananl. 4:18.

39. Miksi se on erikoisesti Jehovalle kuuluva päivä, ja miten se vaikuttaa kaikkeutta koskevaan kiistakysymykseen, joka on ollut väittelyn kohteena lähes kuudentuhannen vuoden ajan?

³⁹ Mikä loistokkaan valoisa päivä siitä tuleekaan sotajoukkojen Jehovalle, sillä se voitto, millä hän kruunaa sen, johtaa hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaansaattamiseen, eikä hänen suvereenisuutensa ulkopuolelle jää mikään luomakunnan osa, ei edes tämä verrattain pienikokoinen maa! Hänen jo ”saavuttamattoman korkea” nimensä kohoaa kaikkeudessa olevan maineensa uusiin korkeuksiin. (Ps. 148:13, Um; Jes. 12:4) Hänen omaan henkilökohtaiseen nimeensä tulee ikuisesti liittymään heprealainen nimi Harmagedon, maailmantilanne, missä taistellaan ja voitetaan kaikkien sotien sota, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”. Sotajoukkojen Jehova saavuttaa tämän suurimman voiton messiaanisen valtakuntansa avulla, jota johtaa hänen taivaallinen Poikansa, josta Hän on tehnyt ”kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran”. (Ilm. 16:13–16, Um; 19:11–21) Hän ansaitsee sen, että tämä ainoalaatuinen päivä kuuluu Hänelle, sillä sen aikana ja sen avulla Hän ratkaisee iäksi edukseen tuhansia vuosia vanhan kaikkeudensuvereenisuutta koskevan kiistakysymyksen! Saatana, häpeällinen kapinoitsija, joka herätti tämän kiistakysymyksen melkein kuusituhatta vuotta sitten, kärsii tappion. Kun siis hänen maalliset joukkonsa ovat kärsineet tappion Harmagedonissa, hänet ja hänen demoninsa heitetään syvyyteen! – Ilm. 20:1–3.

40, 41. Mitä siunauksia tulee Jehovan palvojille sen jälkeen, kun Saatana ja hänen demoninsa on heitetty syvyyteen, kuten Sak. 14:8–11 on ennustanut?

⁴⁰ Mitä siunauksia koituukaan ihmiskunnalle niiden tuhannen vuoden aikana, jotka Saatana ja hänen demoninsa ovat kahlevankeina syvyydessä! Voittoisa Jumala itse kuvailee tuon voittoisan ”päivän” vaikutusten yksityiskohtia seuraavin sanoin:

⁴¹ ”Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä Herra [Jehova, Um] on oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelintorniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” – Sak. 14:8–11.

”ELÄVÄT VEDET” KOKO IHMISKUNNALLE

42. Mikä oli Idänmeri ja mikä Länsimeri suhteessa maalliseen Jerusalemiin, ja mitä kumpikin meri vastaavasti kuvaa?

⁴² Suhteessa maalliseen Jerusalemiin, johon Sakarjan kirjassa oleva profeetallinen kuva perustuu, ”Idänmeri” on Suolameri eli Kuollutmeri ja ”Länsimeri” on Suurimeri eli Välimeri. Näitä molempia meriä käytetään tässä vertauskuvallisesti, ilmeisesti vertauskuvaamaan kansoja, kuten Ilm. 17:15:ssä. Kuollutmeri on maapallon pinnan matalin kohta, 394 metriä Välimeren pinnan alapuolella, eikä siinä ole yhtään kaloja tai kasvistoa. Siksi se kuvaa hyvin niitä lukemattomia kuolleita ihmisiä, jotka ovat šeolissa, haadeksessa, ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Toisaalta Välimeri on täynnä kaloja ja kasvielämää, ja se sijaitsee korkeammalla. Se kuvaa siksi hyvin sitä Jehovan palvojien ”suurta joukkoa”, joka on nyt liittynyt hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen ja joka säilyy elossa jäännöksen kanssa ”suuressa ahdistuksessa”. (Ilm. 7:9–15) Nuo ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat perineet ensimmäiseltä ihmisisältämme Aadamilta synnillisyyden ja epätäydellisyyksiä ja kuolemantuomion. Heidät täytyy vapauttaa näistä heikkouksista, jotta he voisivat elää iankaikkisesti Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. – Room. 5:12.

43. Missä muissa näyssä nähtyihin vesiin itään ja länteen virtaavat vedet ovat verrattavissa, ja mitä nuo vedet siis kuvaavat?

⁴³ Molemmat vertauskuvalliset meret tarvitsevat ”eläviä vesiä”, jotka eivät lähde lähi-idässä olevasta maallisesta Jerusalemista vaan ”taivaallisesta Jerusalemista”, joka on Jehovan rakkaan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, messiaanisen valtakunnan sijaintipaikka. Nuo vertauskuvalliset ”elävät vedet” eivät ole vain raikasta, juoksevaa vettä, joka sammuttaa janon, vaan vesiä, jotka antavat elämän niille, joiden luokse ne virtaavat. Samoin kuin Hesekielin näyn temppelistä virtaavat vedet paransivat ja virvoittivat eloon Kuolleenmeren ja panivat sen vilisemään eläviä kaloja, niin myös ”taivaallisesta Jerusalemista” itään ja länteen virtaavat ”elävät vedet” antavat elämää maan päälle. (Hes. 47:1–12) Siksi näitä ”eläviä vesiä” voidaan verrata myös siihen ”elämän veden virtaan”, jonka kristitty apostoli Johannes näki Uutta Jerusalemia koskevassa näyssä. (Ilm. 21:2–22:2) Näin ollen ne kuvaavat kaikkia Jehovan varauksia hänen kerran uhratun mutta nyt hallitsevan Messiaansa, Jeesuksen, kautta, jotta koko ihmiskunta voisi saavuttaa iankaikkisen elämän sellaisena kuin se asetetaan saataville Jeesuksen Kristuksen koko maata käsittävän tuhatvuotisen hallinnon aikana. – Ilm. 14:1; 20:4–6, 13, 14.

44. a) Mitä vertauskuvalliseen Kuolleeseenmereen virtaavat vedet tuovat niille, joita kuvataan siten? b) Mitä vedet tuovat niille, joita kuvataan Välimerellä, ja miten kauan noita vesiä täytyy nauttia?

⁴⁴ ”Elävät vedet”, jotka virtaavat kohti itää, ilmeisesti kahden vuoren välissä olevan ”hyvin suuren laakson” kautta alas Kuolleeseenmereen, tuovat tullessaan ylösnousemuksen kuolleista vireään, tietoiseen olemassaoloon täällä maan päällä. ”On oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin”, sanoi apostoli Paavali. (Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29) Länteen päin Välimereen virtaavat ”elävät vedet” tuovat kuvaannollisesti puhuen vapautuksen syntiseltä Aadamilta perityistä kuolemantuomiosta ja synnillisyydestä ja epätäydellisyyksistä ja heikkouksista. Jos ihmiset olisivat jatkuvasti niiden vallassa, he kuolisivat, sillä vain ehdottoman täydelliset saavat oikeuden iankaikkiseen elämään paratiisimaassa. Siksi se Jehovan uskollisten palvojien ”suuri joukko”, joka säilyy elossa ”suuressa ahdistuksessa”, johon tämä asiainjärjestelmä päättyy, tarvitsee noita ”eläviä vesiä”. Samoin ne ihmiset, joita verrataan Kuolleeseenmereen ja jotka saavat ylösnousemuksen kuolleista, ovat aluksi samanlaisia kuin eloon jääneitten ”suuri joukko”. Heillä on yhä perisyntinsä, epätäydellisyytensä, heikkoutensa ja taipumus kuolemaan. Heidänkin täytyy juoda jatkuvasti ”eläviä vesiä”.

45. Minkä se, että nämä vedet virtaavat ”kesät ja talvet”, tekee mahdolliseksi Idänmeren ja Länsimeren luokille, ja mikä on oleva tästä lopullinen seuraus, kuten on kuvattu Ilm. 20:14:ssä?

⁴⁵ ”Niin on tapahtuva kesät ja talvet.” (Sak. 14:8) Koska noihin ”eläviin vesiin” eivät vaikuta mitkään kuivat, sateettomat vuodenajat, ne virtaavat ympäri vuoden vedenpinnan alenematta. Koko sen tuhannen vuoden ajan, jona Kristus hallitsee ihmiskuntaa, ne jatkavat virtaamista hyödyttäen kaikkia lunastettuja kuolleita ja kaikkia paratiisimaassa olevia eläviä. Näin kaikki maan päällä elävät voivat jatkaa juomista, kunnes heidät on parannettu ja ennallistettu tahrattomaan, sairauksista vapaaseen inhimilliseen täydellisyyteen, samanlaiseen kuin Aadamilla oli täydellisenä luomuksena Eedenin puutarhassa. Silloin kun kaikki Idänmeressä ja Länsimeressä olevat ovat saavuttaneet tämän loistavan tilan olemalla uskollisen kuuliaisia messiaanista valtakuntaa kohtaan, täyttyy Ilm. 20:14:ssä esitetty kuva: ”Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Mikä siunattu varaus tämä onkaan ”taivaallisen Jerusalemin” kautta!

46. Miten ”taivaallisen Jerusalemin” korotus on kuvattu sillä, mitä tapahtuu maalliselle Jerusalemille ja sen ympärillä olevalle maalle, ja minkä välityksellä taivaallinen Jerusalem tulee näin korotetuksi?

⁴⁶ ”Taivaallinen Jerusalem” on silloin korotettu. Se ei ole enää niin kuin maallinen Jerusalem: hyökkäävien kansojen valloittama ja niiden ryöstämä ja asukasluku puoleen vähentyneenä, koska toinen puoli on viety pakkosiirtolaisuuteen. (Sak. 14:1, 2) Siinä täytyy täyttyä profeetallinen kuva, ikään kuin maallisen Jerusalemin ympärillä oleva ”koko maa” laskeutuisi ja muuttuisi sellaiseksi kuin Aromaa, sen hautalaskeuman kaltaiseksi, jota myöten Jordan virtaa Kuolleeseenmereen, minkä vastakohtana Jerusalemin kaupunki kohoaa. Tämän kuvan mukaisesti ”taivaallinen Jerusalem” on oleva korotettu sen suurenmoisen voiton ansiosta, jonka Jehova saavuttaa hyökkäävistä kansoista, ja siitä tulee taivaallisen messiaanisen valtakunnan hallituskaupunki. Näin se kohoaa maapallon yläpuolelle, jota Valtakunta hallitsee. Tämä messiaaninen valtakunta on näin ollen verrattomasti korkeampi kuin maan päällä olevat pakanakansojen ihmistekoiset valtakunnat. Ja kun ne siis tulevat alamaisiksi tälle korkeammalle hallitukselle, on kuin ”koko maa” laskeutuisi kuin matalaksi hautalaskeumaksi, muuttuisi ”tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle”. – Sak. 14:10.

47. Miten ”taivaallinen Jerusalem” on oleva ”asuttu, oleva turvassa” Sak. 14:11:n ennustuksen mukaisesti?

⁴⁷ Taivaallisesta hallituskaupungista, ”taivaallisesta Jerusalemista”, tulee muinaisen maallisen Jerusalemin kaltainen suojaavine muureineen ja hyvin tunnettuine portteineen ja torneineen ja kuninkaallisine viinikuurnineen. ”Taivaallisen Jerusalemin” yllä ei ole mitään Jumalan kirousta, ”eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi” sen asukkaiden uskottomuuden takia. (Ilm. 22:3; Sak. 14:11) Taivaallinen hallituskaupunki on oleva täysin asuttu, täysin kansoitettu. Koko ”taivaassa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunta” on oleva siellä, 144000 hengellisen israelilaisen täysi määrä yhdistyneinä taivaallisessa valtakunnassa kirkastettuun Messiaaseen, Jehova Jumalan Poikaan Jeesukseen. (Hepr. 12:22, 23; Ilm. 7:4–8; 14:1–4; 20:4–6) He asuvat turvassa ikään kuin kaupungin muurien sisäpuolella.

48. Minkä hyökkäävät kansat kiistävät, ja mitä he oppivat siitä ja mitä seurauksia siitä on koko maapallolle?

⁴⁸ Maapallon hyökkäävät kansat ovat kiistäneet Korkeimman Jumalan valtakunnan, hänen kaikkeudensuvereenisuutensa. Mutta lopulta ne ovat oppineet – omaksi tuhokseen – tietämään, että hänen suvereenisuutensa on todellisuutta. Sen sijaan, että ne pitäisivät vielä hallussaan paholaisen valvomaa valtakuntaa maan päällä, seuraava ennustus toteutuu: ”Herra [Jehova, Um] on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra [Jehova, Um] oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” – Sak. 14:9.

KUNINGAS JEHOVA ”YKSI JA HÄNEN NIMENSÄ YKSI”

49. a) Mitä se merkitsee ihmisille, että heillä on silloin yksi kuningas? b) Millä tavalla hallituksesta tulee ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta”, ja millaisessa tilassa ihmiskunta tulee elämään sen alaisuudessa maan päällä?

⁴⁹ Mitä muuta tämä ennustaa koko ihmiskunnalle kuin ykseyttä, niin, ykseyttä kautta koko maapallon kaikkien sen asukkaiden keskuudessa! Yksi ”koko maan” Kuningas – Jehova, Kaikkeuden Suvereeni! Mutta samoin kuin kuningas Daavid edusti Jehovaa istuessaan maallisen Jerusalemin valtaistuimella, niin kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen, Messias Jeesus, edustaa Jehovaa ”taivaallisessa Jerusalemissa” hallitessaan tuhat vuotta lunastettua ihmiskuntaa. Näin ollen ihmiskunnalla, eloon jääneillä ja kuolleista herätetyillä, on ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunnan” alaisuudessa siunattu tilaisuus saada iankaikkinen elämä inhimillisessä täydellisyydessä maassa, joka on muutettu paratiisiksi, joka vetää vertoja kaikille maan päällä tänä aikana oleville ihastuttaville puistoille tai puutarhoille. – Ilm. 11:15, Um.

50. Miten Jehova on ”oleva yksi” siihen aikaan?

⁵⁰ Aivan niin kuin profeetta Mooses sanoi kauan sitten vuonna 1473 eaa.: ”Kuule, Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ja sinun täytyy rakastaa Jehovaa, sinun Jumalaasi”, niin myös sinä ”päivänä”, joka on niin lähellä, ”on Jehova oleva yksi”. Hallitseva Messias Jeesus ylläpitää ja kannattaa tuon Korkeimman Jumalan palvontaa, sillä kun eräs juutalainen kirjanoppinut kysyi häneltä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” niin Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.” (5. Moos. 6:4, 5, Um; Mark. 12:28–30) Kaikki valistuneet ihmiset hylkäävät silloin herjaavana pakanallisena valheena kristikunnan epäkristillisen kolminaisuusopin, jonka mukaan ”Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala”.

51. Onko kellään luomuksella nimenään Jumalan nimeä sellaisenaan, ja miten tuo nimi kirjoitetaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa?

⁵¹ Samoin kuin Jehova on yksi eikä mikään itsensä kanssa ristiriidassa oleva ”kolminaisuus yhdessä jumaluudessa”, niin hänen nimensäkin on oleva yksi. Kenelläkään muulla kuin hänellä ei koko luomakunnassa ole tätä nimeä sellaisenaan.b On aivan niin kuin Hän sanoi profeettansa Jesajan kautta: ”Minä, Herra [Jehova, Um], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes. 42:8) Kun profeetta Mooses ensiksi kirjoitti Jumalan nimen, hän käytti neljää heprealaista konsonanttia ilman vokaaleja, nimittäin יהוה (JHVH). Tämä nelikirjaiminen nimen kirjoitustapa (tetragrammaton) esiintyy 6961 kertaa Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan.

52. Miten Jehovan nimi osoittautuu ”sinä päivänä” ”yhdeksi”, kun on kysymys sen lausumistavasta?

⁵² Sen täsmällistä lausumistapaa ei tunneta nykyään. Siitä syystä se lausutaan monella eri tavalla yksistään suomen kielessä, ja muissa ei-heprealaisissa kielissä tämän tetragrammatonin lausumistapa vaihtelee huomattavasti. Mutta Messiaan hallitseman Jehovan valtakunnan ”sinä päivänä” Hän on paljastava täsmällisen lausumistavan, kuten hän paljasti sen Moosekselle. Sen jälkeen jokainen maan päällä lausuu tuon pyhän nimen vain yhdellä tavalla. Tämä tapahtuu palauttamalla ihmiskunta puhumaan jälleen vain yhtä kieltä.

53. Miten Jehovan nimi osoittautuu muutenkin ”yhdeksi” sen lisäksi, että sen lausumistapa on yhdenmukainen, ottaen huomioon, että se esiintyy Raamatussa sen alusta loppuun?

⁵³ Paitsi maailmanlaajuista lausumistavan yhdenmukaisuutta tuon pyhän nimen yhtenä oleminen merkitsee muutakin. Tuo nimi, jota käytetään niin monia tuhansia kertoja sen ensimmäisestä esiintymisestä 1. Moos. 2:4:ssä sen viimeiseen esiintymiseen riemullisessa huudahduksessa ”Halleluja!” Ilm. 19:6:ssa, on itsessään riittävä käytettäväksi kaikissa niissä monissa yhteyksissä, joissa on kysymys Jumalasta. Tuohon yhteen nimeen sisältyy sen vuoksi joukko mielleyhtymiä, jotka antavat meille perusteellisen käsityksen siitä, millainen Jumala on. Tuo yksi nimi ei tarvitse korviketta; sitä ei tarvitse vaihtaa toiseksi. Ei ole totta, että kun Jeesus kastettiin vuonna 29, Jumalan tämän Pojan nimestä tuli ’Jehovan korvike’ ja että Jeesus on sama kuin Jehova, joten nimeä Jehova ei tarvitse enää käyttää. Ei myöskään ole totta, että nimetöntä arvonimeä ”Herra” tai vain ”Jumala” voidaan asianmukaisesti käyttää henkilöllisyyden ilmaisevan nimen Jehova korvikkeena. Se on kristikunnan ja juutalaisuuden uskonnollisen papiston petollista järkeilyä. Heidän virheellinen järkeilynsä häviää heidän itsensä kanssa. Jehovan tulevassa uudessa teokraattisessa asiainjärjestelmässä Hänen nimensä on oleva vain yksi!

VITSAUS JA HÄMMENNYS VALTAAVAT HYÖKKÄÄVÄT VIHOLLISET

54, 55. Miksi on värisyttävää ajatella, mitä on ennustettu tapahtuvan taivaallista Jerusalemia vastaan hyökkäävien silmille ja kielelle?

⁵⁴ Kun maailman kansat vastaisuudessa tekevät viimeisen hyökkäyksensä ”taivaallista Jerusalemia” vastaan, niin ne tulevat uskonnonvastaisesti ylenkatsomaan maan päällä olevia Jehovan kristittyjä todistajia, ja kansoihin kuuluvien kieli on epäilemättä herjaava ja pilkkaava tuota kaikkein pyhintä nimeä. Mutta heidän kielensä ei kauan heilu heidän suussaan eivätkä heidän silmänsä katso halveksien niitä, jotka julistavat ”taivaallisen Jerusalemin” valtakuntaa. On värisyttävää kuulla, mikä noita hyökkääjiä kohtaa:

⁵⁵ ”Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra [Jehova, Um] rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan. Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa, ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja ylen paljon vaatteita. Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on – samankaltainen vitsaus.” – Sak. 14:12–15.

56. Miksi kristikunnan kansat eivät voi vilpittömästi osoittaa järkyttyvänsä tätä vitsausta koskevan kertomuksen johdosta?

⁵⁶ Pelottavaa? Kaameaa? Sadistista? Hirveää? Pirullista? Kristikunnan raamatunlukijat voivat osoittaa järkyttyvänsä tästä henkeytetystä taistelukuvauksesta! Mutta eivätkö he silloin menettelisi ulkokultaisesti? Miten he voivat tuntea vilpitöntä järkytystä, kun niin sanotut ”kristityt” kansat, joita he kannattavat tänä aikana niin isänmaallisesti, ovat valmistautuneet taistelemaan viimeisen sodan kärventävin napalm-pommein, joita pudotetaan lentokoneista, liekinheittimin, syövyttävin kemiallisin kaasuin, räjähtein, jotka tuhoavat uhrinsa kasvot, niin että hänen täytyy henkiin jäädessään pitää naamaria ja saada ravintonsa suonien kautta, ydinpommein, joiden räjähdysvoima on niin suunnaton, että niiden vaikutuksesta kymmenettuhannet ihmisluomukset häviävät taivaan tuuliin? Miten tällaisen sodanaikaisen sadistisuuden kannattajat voivat moittia sotajoukkojen Jehovaa? Järkyttykööt ja kauhistukoot pikemminkin itseään!

57. Miten vakava on kansojen hyökkäys taivaallista Jerusalemia vastaan, joka vakavuus meidän on otettava huomioon pohtiessamme vitsauksen ankaruutta?

⁵⁷ Kun pohdimme sen ”vitsauksen” ankaruutta, ”jolla Jehova rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan”, meidän on pidettävä mielessämme sen menettelyn vakavuus, johon ihmiset ja kansat ryhtyvät. (Sak. 14:12) Sotiessaan ”elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia”, vastaan ne hyökkäävät Suuren Teokraatin, kaikkeuden Suvereenin, hallintojärjestöä vastaan. Mikä voisi olla julkeampaa röyhkeyttä? Mikä uhma voisi olla häikäilemättömämpää, ulottua korkeammalle? Mikä loukkaus koko olevaisen maailman korkeinta ja suurinta Persoonaa kohtaan! Sellaisten Suuren Teokraatin kaikkeudensuvereenisuuden röyhkeiden, uhmaavien ja loukkaavien kapinoitsijoitten täytyy tulla tietämään, kenen kanssa he ovat tekemisissä. ”Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” ”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” (Hepr. 12:29; 10:31) Hänen käsiinsä he syöksyvät ryhtyessään sotimaan sitä vastaan, jonka Jehova sanoo olevan kuin ”hänen silmäteränsä”. – Sak. 2:8.

58. Millä tavalla hengellinen ”Juuda on sotiva Jerusalemissa”, ketkä sotivat siihen kuuluvien rinnalla, ja mistä heidät säästetään sen takia?

⁵⁸ Uskonnollisista harhakuvitelmistaan vapautuneet kansat ja ihmiset hyökkäävät ”taivaallisen Jerusalemin” näkyvää edustajaa, niiden hengellisten israelilaisten voideltua jäännöstä, vastaan, ’joiden nimet on kirjoitettu taivaissa’. (Hepr. 12:22, 23) Tämä käy ilmi ennustuksen sanoessa: ”Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa.” (Sak. 14:14) Tämän voidellun jäännöksen kanssa, joka käy hengellistä sotaa Jehovan teokraattisen hallituskaupungin etujen puolesta, on oleva ”suuri joukko” niistä kaikkiin kansoihin, sukukuntiin ja kansanheimoihin kuuluvista ihmisistä, jotka ovat asennoituneet Jehovan teokraattisen hallituksen puolelle. (Ilm. 7:9–17) Koska he sotivat puolustaakseen sitä, mitä ”taivaallinen Jerusalem” edustaa, heidät säästetään siltä ”vitsaukselta, jolla Jehova rankaisee” kaikkia hyökkääjiä.

59. Mikä on oleva vitsauksen vaikutus hyökkääviin joukkoihin, olkoonpa se kirjaimellinen tai ei?

⁵⁹ Olkoonpa ”vitsaus” kirjaimellisesti sellainen kuin ennustuksessa kuvaillaan tai ei, niin ne suut vaiennetaan, jotka ovat avautuneet päästämään ilmoille hirvittäviä sotahuutoja ja uhkauksia! Kielet ovat mädänneet pois. Näkökyky pimenee äkkiä, niin että tuikeakatseiset hyökkääjät voivat iskeä vain sokeasti hyökkäyksensä kohdetta. Silmät ovat mädänneet pois! Hyvin valmennettujen, hyväkuntoisten sotureitten lihakset ja jänteet menettävät voimansa, kimmoisuutensa ja liikkuvuutensa heidän seistessään jaloillaan valmiina voittamaan tai kuolemaan eikä heidän maatessaan kuolleina ruumiina maassa. Liha, joka peittää heidän luurankonsa, on mädännyt pois! Vitsaus iskee äkillisenä myös heidän sotilasleireissään oleviin hevosiin, muuleihin, kameleihin, aaseihin ja muihin kotieläimiin. Liikkuva hyökkäyskalusto muuttuu avuttoman liikkumattomaksi! – Sak. 14:12, 15.

60. Mitä laajalle levinnyt hämminki panee hyökkääjät tekemään?

⁶⁰ Kyllin hirvittävää – tämä kaikki! Mutta tämän yllättävän kehityksen kauheutta lisää se hämminki, jonka Kaikkivaltias Jumala herättää hyökkääjinä esiintyvien riveissä. Heidän toimintaykseytensä ”taivaallista Jerusalemia” ja ”Juudan” sotureita vastaan murtuu. Niinkuin gladiaattorit, joilla oli silmät peittävä kypärä päässään roomalaisella areenalla, missä he esiintyivät verenhimoisten sirkuksessa kävijöitten edessä, he käyvät käsiksi toisiinsa ja iskevät toisiaan näkemättä. He ovat menettäneet näköpiiristään yhteisen päämääränsä. Henkilökohtaiset edut nousevat tärkeimmiksi. Heidän kehitysteoriansa ”kyvykkäimmän säilymisestä” valtaa heidän ajatuksensa ja hallitsee heitä. Kuolettava hämminki leviää laajalle heidän ryhtyessään surmaamaan toisiaan. – Sak. 14:13.

61. a) Mitä muistoja herää nyt Jehovan muinaisista sotimisista ”taistelun päivänä”? b) Kenen puolella Hän taistelee tulevassa sodassa?

⁶¹ Tämä on ”sen päivän” huippukohta! Jehova on ryhtynyt toimintaan ”[sotiakseen] näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä”. (Sak. 14:3) Muistot heräävät Jehovan taistelusta ylpeän Egyptin faaraon ratsumiehiä ja vaunuja vastaan Punaisellamerellä profeetta Mooseksen päivinä! Muistot Jehovan Mooabin, Ammonin ja Seirin vuoristolaisten yhdistyneille voimille aiheuttamasta täydellisestä tappiosta Kuolleenmeren länsirannalla Juudan kuninkaan Joosafatin päivinä (936–911 eaa.). Muistot Jehovasta, joka enkelinsä avulla löi kuoliaaksi yhtenä yönä 185000 assyrialaista sotilasta, jotka kuningas Sanheribin johdolla uhkasivat Jerusalemia Juudan kuninkaan Hiskian päivinä! (2. Moos. 14:1–15:21; 2. Aikak. 20:1–26; 2. Kun. 18:13–19:36) Mutta niin vaikuttavia kuin nuo Jehovan taistelut muinoin olivatkin, paljon mahtavampi suuruudeltaan on oleva hänen taistelunsa kaikkeudensuvereenisuutensa puolesta, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” lähestyvässä Harmagedoniksi kutsutussa maailmantilanteessa. (Ilm. 16:13–16, Um) Siellä Hän taistelee Messiaansa, Poikansa, oikealla puolella. (Ps. 110:4–6) Muistiinmerkitty ennakkoesitys tästä taistelusta sanoo:

62, 63. a) Miten Ilm. 17:12–14 kuvailee Jehovan Messiaan taistelua voitosta? b) Mikä on oleva arvokkain ja arvostetuin kaikesta voittosaaliista?

⁶² ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” – Ilm. 17:12–14.

⁶³ Näin ollen maan poliittiset herrat ja kuninkaat kärsivät tappion kerran uhratun Karitsan, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, käsissä ja tuhoutuvat, vaikka he antavatkin voimansa ja valtansa Yhdistyneille Kansakunnille järjestönä, jonka tehtävänä on ihmisen suvereenisuuden säilyttäminen kaikkialla maapallolla. (Ilm. 19:11–21) Näin Jehovan koko maailmankaikkeutta ja siis myös tätä maapalloa koskeva suvereenisuus saatetaan kunniaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä Jumalan kunniaan saattaminen on itsessään oleva kaikkein arvokkain voittosaalis. Kaikkien aikojen suurin kiistakysymys on ratkaistu kaikkien niiden tyydytykseksi, jotka elävät taivaassa ja maan päällä. Ainoan elävän tosi Jumalan puhtaan tosi palvonnan edut hänen hengellisessä temppelissään on säilytetty kaikiksi ajoiksi. Maan päälle jääneet sodassa varjeltuneet arvostavat näitä korvaamattoman kallisarvoisia seikkoja enemmän kuin kaikkea aineellista saalista, jota surmatut viholliset jättävät runsaasti jälkeensä: ”Ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja ylen paljon vaatteita.” – Sak. 14:14.

[Alaviitteet]