”Kuka on Jehova”, jota kaikkien tulisi palvoa?
1. Mikä palvontaa koskeva kysymys on ajankohtainen ja aiheellinen nykyään ja miksi?
MUINAISISTA ajoista tälle 20. vuosisadalle saakka poliittisten valtioiden päämiehiä on palvottu jumalina. Ihmiskunnan historiaan perehtyneet ihmiset tietävät sen. Vanhan ajan Egyptin kuninkaallisia faaraoita pidettiin jumalina, ja kunkin hallitsevan faaraon katsottiin olevan Aurinko-jumalan poika. Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari Augustus julistettiin jumalaksi kuoleman jälkeen; samoin hänen seuraajansa. Keisareita puhuteltiin jo heidän eläessäänkin sanoilla ”teidän jumaluutenne”. Melkein kaksituhatta vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945, Japanin keisari Hirohito julkisesti kielsi olevansa jumala, auringonjumalattaren Amaterasun poika. Mutta jotkut hyvin vanhoilliset ihmiset pitävät yhä kiinni keisarinpalvonnasta tuossa nousevan auringon maassa. Kaikki muinaisten ja nykyisten kansojen jumalat ja jumalattaret huomioon ottaen on kysymys ’Kuka on palvonnan arvoinen jumala?’ ajankohtainen ja aiheellinen vielä nykyäänkin.
2. Millaiseen palvontaan useimmat ihmiset ovat syyllistyneet aina siitä asti, kun ihmistekoiset poliittiset valtiot saivat alkunsa?
2 Ajan kuluessa on kansallisjumalalta toisensa jälkeen riistetty sädekehä. Muistissamme on vielä melko tuore tapahtuma, kun kommunistista puoluetta edustava Nikita Hruštšev riisti kuolleelta diktaattorilta Josif Stalinilta Neuvostovenäjän jumalan sädekehän. Sädekehän riistämiset käyvät melkein koomisiksi. Mutta poliittisten valtioiden päämiesten palvomisella on ollut vakavia vaikutuksia ihmismaailmaan. Lukemattomat ihmiset saattavat ajatella, että he ovat nykyään liian älykkäitä, liian nykyaikaisia palvoakseen poliittisia jumalia. Mitä on kuitenkin sanottava poliittisen valtion itsensä palvonnasta? Tai maailmanlaajuisen poliittisen valtajärjestelmän palvonnasta? Aina siitä asti kun ihmistekoiset poliittiset valtiot saivat alkunsa tuhansia vuosia sitten, ihmiskunnan suuri enemmistö on syyllistynyt sellaiseen valtionpalvontaan. Tämän sanominen ei ole liioittelemista.
3, 4. a) Miten poliittinen valtio sai alkunsa maan päällä, ja miksi on tuskin perustetta väittää sitä vastaan? b) Miten Ilm. 13:1–8 osoittaa Johanneksen kuvaavan sellaisen valtion alkua?
3 1 900 vuotta sitten mies, jota muistetaan historian sivuilla ja jonka kirjoituksia sadat miljoonat ihmiset ovat lukeneet tähän asti, käytti eloisia vertauskuvia sen osoittamiseksi, kuinka maailmanlaajuinen ihmisen poliittisen järjestelmän palvonta sai alkunsa. Sen aloittajaa tämä mies, Johannes Sebedeuksen poika, vertasi väriltään tulipunaiseen lohikäärmeeseen. Johannes ei anna tälle lohikäärmeelle samaa merkitystä kuin Kiinan kansa suosimalleen yksipäiselle lohikäärmeelle. Johannes käyttää lohikäärmettä vertauskuvana, joka sopii yli-inhimilliseen persoonaan, josta Johannes käyttää ilmaisua ”lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”. (Ilm. 20:2; 12:3, 9) Onko silkkaa kuvittelua, onko lapsellista uskoa, että ihmisten poliittinen järjestelmä on alkuisin tästä persoonasta? Kun ajattelemme, miten ihmistekoiset poliittiset järjestelmät ovat vanhoista ajoista asti hallinneet ja toimineet, niin on tuskin perustetta väittää sitä vastaan, että poliittinen järjestelmä on saanut alkunsa lohikäärmeen kaltaisesta Saatanasta. Pankaamme nyt merkille, kuinka Johannes kuvaa tämän:
4 Verraten yleensä levotonta, tyytymätöntä, itsekästä ihmiskuntaa rauhattomaan mereen Johannes sanoo: ”Ja se [so. tulipunainen lohikäärme] asettui seisomaan meren hiekalle. Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat [palvoivat, Um] lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?’ . . . ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä.” – Ilm. 13:1–8.
5, 6. Mitä tämä omituisen muotoinen peto kuvaa sen Danielin saaman unen valossa, jossa hän näki petojen nousevan merestä?
5 Ihmiset kysyivät: ”Kuka on pedon vertainen?” Niinpä me kysymme: Mitä se kuvaa? Sen perusteella, miten Johannes kuvailee tämän vertauskuvallisen pedon ja mitä sille tapahtuu, ei voi olla epäilystäkään siitä, mitä se kuvaa.
6 Se osa, mikä pedolla on Ilmestyskirjassa, osoittaa, että se kuvaa koko ihmiskuntaa hallitsevaa maailmanlaajuista poliittisen vallan järjestelmää. Se, että peto oli leopardin näköinen mutta sillä oli karhun jalat ja leijonan kita, on hyvin sopusoinnussa sen kanssa, että poliittinen maailmanjärjestelmä on ilmennyt eri hallitusmuotojen kautta eri aikoina ja eri paikoissa. Varsin todennäköisesti Johannes johdettiin ajattelemaan sitä, mitä muinainen profeetta Daniel näki profeetallisessa unessa: ensin nousi leijonan kaltainen peto rauhattomasta merestä, sitten karhun kaltainen peto ja sen jälkeen pantterin eli leopardin kaltainen peto. Lisäksi Danielille sanottiin selvästi, että nämä pedot kuvasivat poliittisia valtoja, jotka nousisivat valvomaan maata supervaltojen tavoin. (Dan. 7:1–18) Johanneksen näkemä omituisen muotoinen peto vertauskuvasi siis maailmanlaajuista poliittista järjestelmää, joka on ilmennyt monenlaisten hallitusmuotojen kautta.
VALTION PALVOMINEN JUMALANA
7, 8. a) Kenen palvontaa vertauskuvallisen pedon palvonta oli samalla? b) Miksi valtion palvonta antaa ajattelemisen aihetta niille, jotka sanovat, etteivät he palvo mitään?
7 Tässä yhteydessä ei ole tarpeellista käsitellä kaikkia yksityiskohtia, jotka Johannes näki henkeytetyssä näyssään. Tärkeä asia, johon me tässä haluamme keskittää huomiomme, on se, että koko ihmismaailma palvoi tätä merestä noussutta ”petoa”; sitä pidettiin voittamattomana jumalana. Poliittisen valtion palvominen jumalana, mikä kuvattiin tällä tavalla Johanneksen näyssä, oli samalla jonkun poliittista valtiota korkeamman palvontaa. Kuka hän oli? Lohikäärmeen kaltainen Saatana, sillä näyn mukaan hän antaa vallan, voiman ja valtaistuimen eli hallitusistuimen poliittiselle valtiolle.
8 Ei ole sen tähden ihme, että Opettaja, jonka opetuslapsi Johannes oli, sanoi Saatanaa ”tämän maailman hallitsijaksi”. (Joh. 14:30; 16:11; Um) Ja Paavali, Johanneksen opetuslapsitoveri, sanoi Saatanaa ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. (2. Kor. 4:4, Um) Tässä on ajattelemisen aihetta niille monille ihmisille nykyään, jotka kerskuvat, etteivät he palvo yhtään mitään. Palvovatko he ateististen kommunistien tavoin poliittista valtiota? He saattavat kieltää palvovansa, mutta mitä he tekevät, kun nousee vakava kansallinen kiistakysymys, kun puhkeaa kansainvälinen sota tai kansallinen suvereenisuus joutuu uhanalaiseksi? Niin, mitä he silloin palvovat jumalana? Heidän silloinen toimintatapansa paljastaa totuuden, ja heidän tekonsa puhuvat niin äänekkäästi, että heidän sanansa eivät edes kuulu.
9. Mikä palvontaan liittyvä kysymys meidän jokaisen tarvitsee tehdä itsellemme, ja minkä uhmaavan kysymyksen poliitikot voisivat tehdä ratkaisun aikana?
9 Kansallismielisyys on nykyään yleistä kautta maapallon. Riippumatta siitä, tunnustautuuko joku uskonnolliseksi vai ei, kukaan ei voi sivuuttaa omalla kohdallaan kysymystä: ketä tai mitä minä palvon? Maailmanlaajuisen poliittisen asiainjärjestelmän takana oleva näkymätön voima, nimittäin lohikäärmeen kaltainen Saatana, haluaa luihusti pakottaa jokaisen maapallon asukkaan palvomaan häntä hänen suojattinsa, poliittisen valtion, välityksellä. Mutta häntä ei kannata palvoa, sillä jonakin kauniina päivänä lähitulevaisuudessa häneltä itseltään riistetään jumalan sädekehä. Mutta on mahdotonta riistää sädekehää kaikkeuden tosi Jumalalta. Haluammeko vilpittömästi palvoa Häntä? Emme voi enää juuri viivytellä tämän ratkaisumme tekemisessä. Varsinkin tämän maailman poliittisten ainesten täytyy päättää lopullisesti, mitä ne todella haluavat tehdä tässä suhteessa. Niiden olisi aivan liian vahingollista siihen aikaan herättää uhmaavalla tavalla kysymys: ’Kuka on Hän (joka on mainittu meille nimeltä), jota kaikkien, meidän poliitikkojenkin, pitäisi palvoa?’
10, 11. Milloin muinainen Egyptin faarao herätti samanlaisen kysymyksen ja miksi?
10 On olemassa historiaa, joka auttaa meitä tekemään oikean ratkaisun. Poliittisten hallitsijoitten ja heidän isänmaallisten kannattajiensa on nyt hyvä harkita historiallista tapausta, joka koski erään muinaisen poliittisen valtion päämiestä, joka herätti juuri sellaisen kysymyksen. Kyseinen henkilö oli kuninkaallinen faarao 16. vuosisadan loppupuolelta ennen ajanlaskumme alkua. Tapaus sattui silloin, kun hänen eteensä tuli kaksi veljestä, Mooses ja Aaron, ja muita Israelin orjuutetun kansan vanhimpia. Kysymys siitä, kuka on tosi Jumala, pantiin silloin koetukselle. Käyttäen Aaronia puhemiehenään Mooses sanoi faaraolle: ”Näin sanoo Herra [Jehova, Um], Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa.” Jos faarao, jota tässä puhuteltiin, piti itseään muiden faaraoiden tavoin jumalana, hän ei ollut halukas luopumaan omasta jumaluudestaan tottelemalla niiden ihmisten Jumalaa, joita faarao silloin epäoikeudenmukaisesti käytti hyväkseen Egyptin orjina. Niinpä faarao esitti haastavan kysymyksen ja antoi siihen oman vastauksensa:
11 ”Kuka on Herra [Jehova, Um], jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa [Jehovaa, Um] enkä päästä Israelia.” – 2. Moos. 5:1, 2; 3:18, 19.
12, 13. a) Ketkä joutuivat tässä vastakkain, ja kuka osoittautui voittajaksi? b) Mikä palvontaa koskeva käsky Israelin Vapauttajalla oli oikeus antaa kymmenen käskyn alussa?
12 Jos mikä, niin tämä tilanne merkitsi Israelin orjuutetun kansan Jumalan ja Egyptin faaraon joutumista vastakkain. Jumalana esiintyvän faaraon patsas on saattanut olla kaikkien muiden Egyptin monien jumalien patsaiden joukossa, ja Egypti oli siihen aikaan asutun maan suurvalta. Luotettava historia osoittaa, kuka oli voittaja tässä dramaattisessa kohtaamisessa. Kaikilta muinaisen Egyptin jumalilta riistettiin sädekehä, ja israelilaisten voittoisa Jumala johti heidät pois Egyptin orjuuden huoneesta poikki Punaisenmeren Siinainvuoren luo Arabiaan, missä hän antoi heille kymmenen käskyä ja satoja muita lakeja heidän hallitsemisekseen kansana. Israelilaisten jumalallisella Vapauttajalla oli täysi oikeus antaa noiden kymmenen käskyn alussa vapautetulle kansalleen käsky:
13 ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjien huoneesta. Sinulla ei saa olla mitään muita jumalia minun kasvojeni edessä. Sinä et saa tehdä itsellesi veistettyä kuvaa etkä hahmoa minkään kaltaiseksi, mikä on ylhäällä taivaissa tai mikä on alhaalla maan päällä tai mikä on vesissä maan alla. Sinä et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä, koska minä, Jehova sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala ja aiheutan rangaistuksen isien erheestä pojille, kolmannelle sukupolvelle ja neljännelle sukupolvelle, niiden tapauksessa, jotka vihaavat minua, mutta osoitan laupeutta tuhannenteen sukupolveen asti niiden tapauksessa, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.” – 2. Moos. 20:1–6, Um.
14. Miten Jehova Jumala on erilainen kuin ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, kun on kysymys kuvista, ja miksi?
14 Nämä kymmenen käskyn kaksi ensimmäistä käskyä ilmaisevat nimeltä Jumalan, joka on vailla vertaista, Jumalan, jonka saavutuksille ei vedä vertoja mikään ns. ”jumala”, ei edes itse Saatana, ”tämän asiainjärjestelmän jumala” (Um). Saatana sallii palvottavien kuvien tekemisen jopa itsestään ja hänen yhteydessään olevista ”jumalista”. Mutta Jumala, jonka nimi on Jehova, kieltää jyrkästi tekemästä mitään häntä edustavaa kuvaa ja kieltää yhdistämästä mitään muutakaan palvottavaa kuvaa Hänen palvontaansa. Häntä ei voida verrata mihinkään luotuun eikä mihinkään ihmisen tekemään kuvaan. Erään toisen profeetan kautta, joka tuli Mooseksen jälkeen, hän sanoi: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, enkä minä anna omaa kunniaani kenellekään toiselle enkä ylistystäni veistetyille kuville.” – Jes. 42:8, Um.
15. Miksi Jehovan voidaan sanoa olevan ”kiivas Jumala”, ja minkä kysymyksen poliittiset vallanpitäjät voisivat siksi tehdä?
15 Tämä Jumalan julistus vaatii yksinomaista antaumusta Jehovalle Jumalana ja kieltää käyttämästä mitään ihmisten tekemiä kuvia, joille omistettaisiin suhteellista palvontaa. Koska Hän on näkymätön, ihmiset voivat ajatella, että Häntä varten tarvitsisi tehdä kuvia, jotka auttaisivat palvojia suuntaamaan huomionsa Häneen. Mutta sellaiset kuvat olisivat valheellisia, ne eivät kykenisi kuvaamaan Häntä sellaiseksi kuin hän todellisuudessa on. Itse asiassa ne vääristäisivät palvojan ajatukset ja tekisivät Jumalan halvemmaksi palvojan mielessä. Eloton tehty kuva ei voi edustaa ainoaa elävää tosi Jumalaa. Hän ei ole yhteydessä omatekoisten jumalien kanssa, eikä hänen tosi palvojillaan saa olla ’mitään muita jumalia hänen kasvojensa edessä’ osallisina hänen kanssaan tosi jumaluudesta. Hän vaatii palvojiltaan yksinomaista antaumusta, ja tämän takia hänen voidaan sanoa olevan ”kiivas Jumala”. Kaikkia hänen älyllisiä luomuksiaan vaaditaan osoittamaan yksinomaista antaumusta häntä kohtaan, jos he haluavat elää onnellisina ikuisesti, pitävätpä he siitä tai eivät. Tästä syystä poliittiset vallanpitäjät saattavat nykyään lainata faaraon sanoja ja kysyä: ”’Kuka on Jehova’, jota kaikkien tulisi palvoa?”
MATERIALISMIN PALVOMINEN JUMALANA
16, 17. a) Mitä muuta ihmiset palvovat nykyään kuin valtiota? b) Millä tavalla monet tekevät materialismista jumalansa?
16 Ihmiskunnan suuri enemmistö palvoo tietämättään vertauskuvallista ”petoa”, poliittista valtiota, joka muodossa tai toisessa hallitsee ”kaikkia sukukuntia ja kansoja ja kieliä ja kansanheimoja”. (Ilm. 13:7) Mutta on muutakin sellaista, mitä itsekkäät, epätäydelliset ihmiset voivat korottaa jumalien asemaan elämässään. Nykyaikaisesta luonnontieteestä on tehty ”pyhä lehmä” palvottavaksi monien elämässä, jotka ajattelevat, että ihmistiedemiehet voivat tehdä mitä tahansa, ratkaista kaikki ongelmat. Tänä niin monenlaisen viihteen ja huvituksen aikana epäjumaloidaan myös näyttelijöitä, filmitähtiä ja suosittuja radio- ja televisioesiintyjiä. Sukupuolisen moraalittomuuden palvojat lisääntyvät alinomaa, kun aikaisemmat moraalimittapuut ja säädyllisyys luhistuvat.
17 Samoin tänä aikana, jolloin ihmismaailmalla on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ns. ”elämän mukavuuksia”, työtä säästäviä laitteita, nopeita kulkuvälineitä, joilla pääsee kaukaisiin paikkoihin, ja runsaasti valinnanvaraa elintarvikkeissa, ihminen saattaisi joutua kiusaukseen haluta yllin kyllin kaikkea tätä. Tai maailman inflaatio ja sen lisääntyvät taloudelliset ongelmat voivat painostaa ihmistä, niin että hän on eniten kiinnostunut aineellisen hankkimisesta. Kummassakin tapauksessa hänestä voi tulla siinä määrin materialistinen, ettei hänellä ole aikaa eikä kiinnostusta hengellisiin asioihin. Materialismista on tullut hänelle jumala, vaikkei hän ehkä haluakaan ajatella siten.
18. Onko materialismin palvonta viisasta, ja miksi Aagur, Jaaken poika, ei halunnut tulla kylläiseksi aineellisista rikkauksista?
18 Materialismin palvonta ei ole viisasta. Se vahingoittaa pakostakin ihmisen hengellisyyttä. Aagur, Jaaken poika, entisaikain mies, joka halusi karttaa tuhoisaa väärien jumalien palvontaa, tajusi materialismin vaarat. Kääntyen maan, tuulen ja sateen Luojan puoleen Aagur sanoi: ”Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra [Jehova, Um]?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” – Sananl. 30:1, 7–9.
19. Minkä samanlaisen asenteen Jumalaa kohtaan kuin poliitikoilla on materialismi saa aikaan ahneessa ihmisessä, ja miksi materialisti ei saa elämää Jumalalta?
19 Maailmassa, missä on rinnakkain sekä äärimmäistä rikkautta että suunnatonta köyhyyttä, meidän on oltava Aagurin, Jaaken pojan, kaltaisia ja noudatettava turvallista menettelyä. Meidän on kartettava kumpaakin äärimmäisyyttä, jotka voivat kääntää meidät tosi Jumalan palvontaa vastaan. Ahneutta tyydyttävä aineellinen yltäkylläisyys voi saattaa meidät samaan asemaan kuin poliittiset hallitsijat, jotka himoitsevat poliittista valtaa, niin että he omaksuvat entisajan faaraon uhmaavat sanat ja sanovat: ”Kuka on Jehova?” Jos tämä on asenne, jonka aikaansaa paitsi poliittinen valta myös aineellisten rikkauksien ahnehtiminen, niin mistä muusta voi olla kysymys kuin siitä, että se, joka tavoittelee liikaa maallisia aarteita, tekee materialismista eikä Jehovasta Jumalansa? Koska Jehova on kiivas Jumala, ts. Jumala, joka vaatii yksinomaista antaumusta palvojiltaan, ihminen ei voi palvella molempia yhtä aikaa ja saada onnellisen iankaikkisen elämän palkintoa tosi Jumalan kädestä.
20. Mitä Aaguria viisaampi mies sanoi mahdollisuudesta yrittää palvella Jumalaa ja rikkautta samanaikaisesti?
20 Mies, joka oli paljon viisaampi kuin Aagur, Jaaken poika, sanoi: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa [rikkautta].” – Matt. 6:24.
21. Millaiseen palvontaan ne, jotka väittävät, etteivät he usko mihinkään persoonalliseen jumalaan, kuitenkin syyllistyvät?
21 Nykyään ihmiskunta yleensä on joutunut puristuksiin kansallismielisyyden ja materialismin voimien väliin. Monet lankeavat sekä kansallismielisyyden että materialismin palvontaan. Toiset, vaikkei heillä olekaan mitään erikoista henkilökohtaista kiinnostusta kansalliseen politiikkaan, taipuvat materialismin palvontaan. Kuka maan päällä nykyään oleva yksilö voi sanoa, ettei hän palvo mitään? Hän voi ajatella, että koska hän kerskuu, ettei hän usko älylliseen persoonalliseen Jumalaan, niin hän ei palvo jumalaa tai jumalia. Mutta jos hän tutkii rehellisesti itseään, hän huomaa, että hän tekee kansallismielisyydestä, materialismista, urheilusta, seksistä, omasta vatsastaan ja muista itsekkäistä asioista jumaliaan ja on niiden orja. Sitä paitsi palvoessaan näitä maailman itsekkäitä asioita hän tietämättään palvoo itsekkyyden personoitumaa, Saatanaa, ”tämän asiainjärjestelmän jumalaa”. Ihmisen on järjetöntä pettää itseään. Olkaamme kaikki rehellisiä itseämme kohtaan ja myöntäkäämme tosiasiat.
22. Millainen päätelmä ihmisten pitäisi tehdä palvonnan suhteen, kun otetaan huomioon se, mitä sellaisten jumalien palvonta on tuottanut ihmisille?
22 Kaikkien näiden väärien jumalien palvonta on saattanut ihmismaailman siihen ahdinkotilaan, missä se nyt havaitsee olevansa. Kaikkien sellaisten jumalien palvonta ei ole edistänyt ihmissuvun rauhaa, onnellisuutta eikä yleistä hyvinvointia. Kuka tahansa järkevä ihminen ajattelisi, että nyt olisi sopiva aika ahdingossa olevien ihmisten kysyä, onko viisasta palvella edelleen jumalia, jotka ovat tuottaneet heille sellaista hämmennystä ja niin paljon vaikeuksia. Heidän pitäisi päätellä, että täytyy olla olemassa tosi Jumala, joka saa aikaan todellista pysyvää hyötyä palvojilleen. Kuka hän voisi olla?
23, 24. Kuka on Jumala, joka on kaikkien sellaisten väärien jumalien vastakohta, ja miten Hän on Raamatun Jumala?
23 On vain yksi Jumala, joka on kaikkien noiden väärien ja vahingollisten jumalien vastakohta. Hänen nimensä ei ole tuntematon. Hänen nimeään on julistettu kautta maan varsinkin ensimmäisen maailmansodan päättymisvuodesta 1918 lähtien. Hänen nimensä on huomattavin nimi kirjassa, jolla on ollut ihmisten keskuudessa suurempi levikki kuin millään muulla koskaan julkaistulla kirjalla, ja hänen nimensä esiintyy siinä kirjassa noin seitsemäntuhatta kertaa. Tämä kirja on ainoa kirja, jonka tämän usein mainitun nimen Kantaja on henkeyttänyt. Siitä syystä tätä kirjaa vastaan on hyökätty eniten kaikkialla maailmassa, mistä johtuu, että suurin osa ihmisistä ei usko tähän kirjaan. Tätä kirjaa kutsutaan Pyhäksi Raamatuksi. Hänen nimensä, jonka Raamattu alusta loppuun asti esittää Jumalaksi, on Jehova. Hän on siis Raamatun Jumala. Tätä tosiasiaa ei hyödytä väittää vääräksi, sillä Raamattu sanoo Psalmissa 83:19:
24 ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.” – Kuningas Jaakon käännös, engl.
25. Ketkä varsinkin ovat kohdanneet haastavan kysymyksen Jehovan palvonnasta, ja mitä Häntä koskevia kysymyksiä me nyt lähdemme katsomaan Raamatusta?
25 Varsinkin vuodesta 1919 lähtien hänen palvojansa, jotka tunnetaan kautta maailman Jehovan kristittyinä todistajina, ovat tehneet tunnetuksi ja ylistäneet hänen nimeään ympäri maapallon ainakin 207 maassa ja saariryhmässä tähän päivään saakka. On varsin johdonmukaista, että juuri he ovat joutuneet kohtaamaan haastavan kysymyksen: ”’Kuka on Jehova’, jota kaikkien tulisi palvoa?” Se on aiheellinen kysymys. Se ansaitsee arvovaltaisen vastauksen. Arvovaltainen vastaus, joka voi tuntua asianmukaisen vakuuttavalta, saadaan vain Raamatusta, Jehovan Kirjasta. Mitä hän siinä sanoo omasta puolestaan? Mitä hän on kirjoituttanut siihen töistään ja menettelyistään ihmiskunnan suhteen? Millä tavalla Hän on parempi kuin kaikki muut jumalat, joita ihmiset ovat palvoneet kautta aikojen? Mitä hän tulee tekemään maailman nykyisen asiaintilan suhteen? Miten hän tulee osoittamaan, että hän on ainoa, joka ansaitsee sen, että palvomme häntä Jumalana? Katsokaamme siis Pyhästä Raamatusta vastauksia!
[Kuva s. 172]
Eräs mahtava valtionpäämies sanoi kerran haastavasti: ’Kuka on Jehova, jota minun pitäisi kuulla?’
[Kuva s. 173]
Hän sai sen selville – liian myöhään – kun se, että hän uhmasi tosi Jumalaa, johti tuhoon hänet itsensä ja ne, jotka seurasivat häntä