Ennaltamäärääminenkö vai henkilökohtainen valinta – kumpi?

”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se ihminen, joka pelkää häntä ja noudattaa vanhurskautta, on otollinen hänelle.” – Apt. 10:34, 35, Um.

 1. Miten oikeus ja rakkaus vaikuttavat yhdessä ja miten eivät?

JEHOVA on oikeudenmukaisuuden ja rakkauden Jumala. Mutta hän ei jätä koskaan huomioonottamatta oikeuden vaatimuksia toteuttaessaan rakkauden ominaisuuttaan. Nämä ovat täydellisessä tasapainossa keskenään, kumpikaan ei estä toista toimimasta. Kaikki ihmiset on tuomittu Aadamilta perityn syntisyyden tähden kuolemaan, mutta kaikille tarjotaan Kristuksen uhrin kautta rakkaudellisesti tilaisuus päästä elämään. ”Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen, Herramme, kautta.” (Room. 6:23, Um) Tilaisuutta saada elämän rakkaudellinen lahja ei ole rajoitettu valittuihin harvoihin, mikä jättäisi oikeudenmukaisen kuolemantuomion muuttumattomana painamaan monia muita. Jumala ei erota keitään elämään heidän omakohtaisesta menettelystään välittämättä osoittaakseen vain rakkauttaan, eikä hän tuomitse mielivaltaisesti toisia tuhoon vain oikeudellisuutensa korostamiseksi. Sen tekeminen olisi puolueellisuuden osoittamista. Eikä Jehova osoita koskaan ”puolueellisuutta” eikä ”katso henkilöön”. (5. Moos. 10:17; 2. Aikak. 19:7) Hänen rakkautensa ja oikeutensa on viisaassa ohjauksessa, ja ”ylhäältä tuleva viisaus” ”ei tee puolueellisia erotuksia”. Ehdottoman varmasti ”Jumalassa ei ole puolueellisuutta”. – Room. 2:11 ja Jaak. 3:17, Um.

 2. Miten astrologia on sukua ennaltamääräämiselle?

² Mutta monet uskonnoitsijat sanovat Jumalan olevan puolueellinen, kun he saarnaavat ennaltamääräämistä julistaen Jumalan määränneen henkilön kohtalon ennen hänen syntymäänsä. Sen sijaan että tämä oppi perustuisi Raamattuun, se sai alkunsa pakanuudesta ja sitä on elättänyt perimätieto. Ennaltamäärääminen osoitetaan eräässä merkityksessä 5. Mooseksen kirjan 4:19:nnessä, kun Jehova varoitti liittokansaansa: ”Ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä.” Muinaisissa pakanauskonnoissa oli yleisenä tapana tehdä taivaankappaleista jumalia ja palvoa niitä ja väittää, että nuo jumalat eli taivaankappaleet johtivat ihmisten kohtaloita. Jehovan sanat tähtiä tähyileville babylonialaisille osoittavat tämän sattuvasti: ”Sinä ole väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on.” (Jes. 47:13) He kartoittivat eli jakoivat taivaat kahteentoista osaan, yhden kutakin kuukautta kohti, ja ihmisen elämänkulku ratkaistiin kuun tai tähtien aseman mukaan hänen syntymähetkellään. He uskoivat tähtijumaliensa ennaltamääränneen suuremmassa tai pienemmässä määrässä heidän elämänsä. Sekä kreikkalaisten että roomalaisten pakanauskonnot tekivät taivaankappaleista jumalia, ja kiertotähtien nykyiset nimet on otettu roomalaisesta jumalaistarustosta.

 3. Mitä fariseukset uskoivat, ja mihin okaiseen ongelmaan se syöksi heidät?

³ Juutalaiset lankesivat usein ennen Babylonian-vankeuttaan tällaiseen epäjumalanpalvelukseen. (2. Kun. 17:16; Jer. 44:17; Hes. 8:16) He välttivät Jerusalemiin palaamisensa jälkeen ilmeisempää epäjumalanpalvelusta langeten sen sijaan hienompiin ansoihin. He alkoivat muodostaa suurta perimätietojen kokoelmaa, ja heidän keskuudestaan nousi uskonlahkoja. Yksi näistä oli fariseukset. He eivät uskoneet pakanoiden tähtijumalien ennaltamääräämiseen, mutta he uskoivat Jehovan määränneen siten ihmisten elämän. He muuttivat perimätietonsa kautta pakanallisen opin Jehovalle kuuluvaksi ja tekivät siten tyhjäksi hänen sanansa, että ”aika ja kohtalo kohtaa kaikkia”, sen sijaan että tapahtumat olisivat edeltämäärättyjä. (Saarn. 9:11) Huomattava juutalainen historioitsija Josephus sanoo: ”Fariseukset . . . lukevat kaiken kohtalon [eli kaitselmuksen] ja Jumalan syyksi ja myöntävät kumminkin, että sen tekeminen, mikä on oikein, tai päinvastoin, on pääasiallisesti ihmisten vallassa, vaikka kohtalo vaikuttaakin yhdessä joka teossa.” ”Kun he päättävät, että kaikki tapahtuu kohtalon vaikutuksesta, niin he eivät ota ihmisiltä pois oikeutta toimia niinkuin he ajattelevat sopivaksi; koska heidän käsityksensä on, että Jumala on nähnyt hyväksi luoda luonteen, minkä avulla se tapahtuu, mitä hän tahtoo, mutta niin, että ihmisen tahto voi toimia joko hyveellisesti tai paheellisesti.” (Wars of the Jews, II kirja, VIII luku, § 14; Antiquities of the Jews, XVIII kirja, I luku, § 13) Ennaltamääräämiseen uskominen ja samalla sen katsantokannan omaaminen, että ihminen on siveellisesti vapaa, on ollut aina okainen ongelma tuon opin kannattajille, niin muinaisille kuin nykyisillekin. Kukaan ei voi saada johdonmukaisesti sopusointuun näitä kahta tekijää. Monet omaksuvat nykyään fariseusten otaksutun ratkaisun, kun heillä ei ole mitään järkevämpää. Jos sanotaan, että luomuksella on tosiaan vapaa tahto, mikä luotiin tietoisesti Jumalan ennaltamääräämää tietä kulkevan luonteen ohella, niin se on samaa kuin sanoisi, että koneella on vapaa tahto, mutta se kulkee vain sitä tietä, mitä sen tekijä pani sen kulkemaan.

 4. Mikä katolinen katsantokanta kehittyi ennaltamääräämisen suhteen?

⁴ Seuraten fariseusten askeleissa kuuluisa roomalaiskatolinen pyhimys Augustinus ”väitti, että armo on Jumalan sisäinen vaikutus niihin, jotka hän aikoo pelastaa eikä se anna ainoastaan voimaa, vaan myöskin tahdon tehdä hyvää. Sen tosiasian, että jotkut pelastuvat ja toiset joutuvat kadotetuiksi, hän luki Jumalan tahdon syyksi. Tästä johtuvat hänen oppinsa ehdottomasta ennaltamääräämisestä, erityisestä lunastuksesta, ja erikoisesta ja vastustamattomasta armosta. Hän myönsi, että hylkääminen perustuu ennaltanähtyyn syyllisyyteen, mutta ollen nähtävästi tietämätön asian epäjohdonmukaisuudesta hän kielsi saman periaatteen, sovellutusmahdollisuuden valintaan. Vuonna 529 vahvistettiin Augustinuksen oppijärjestelmä kirkon opiksi Arausion (Orangen) kirkolliskokouksessa, mutta tämän opin tarkkaa johdonmukaista, mutta pohjimmaltaan epämoraalista luonnetta kohtaan on ilmennyt alituista vastustusta.” ”Kului vielä neljäsataa vuotta, ennenkuin löytyi kyllin rohkea mies täydentämään Augustinuksen teorian selittämällä, että samoin kuin Jumala on yksinvaltiaasti ja muuttumattomasti valinnut elämään kenet on halunnut, ilman minkäänlaista uskon ja tottelevaisuuden ennaltanäkemistä, niin hän on myös omasta hyvästä mielisuosiostaan vapaasti ja muuttumattomasti ennaltamäärännyt iankaikkiseen kurjuuteen, kenet on halunnut, ilman mitään yhteyttä heidän tekemäänsä ennaltatiedettyyn syntiin tai rikokseen. Tämä Calvinin edeltäjä oli eräs saksilainen munkki nimeltä Gottschalk (Godeschalcus). Hänen uusi katsantokantansa ei aiheuttanut hänelle ainoastaan kirkon arvostelua, vaan myöskin vainoa.” Vuosien 848 ja 849 kirkolliskokoukset tuomitsivat hänet, ja häntä ruoskittiin ja hänet vangittiin luostariin noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti. – M’Clintockin ja Strongin Cyclopaedia, VIII osa, sivu 499.

 5. a) Mistä muusta lähteestä tämä oppi sai tukea? b) Miten astrologia kietoutuu sen lisäksi siihen?

⁵ Tuohon samaan aikaan opetti eräs toinenkin uskonto kohtalo-oppia ja ennaltamääräämistä ja esitti kirjoituksia niiden tueksi: ”Kukaan ei voi kuolla muuten kuin Jumalan sallinnalla sen Kirjan mukaan, joka määrää elämän rajan.” ”Jotkut heistä siellä olivat niitä, joita Jumala opasti, ja siellä oli toisia, jotka oli määrätty erehtymään . . . Jumala ei opasta sitä, jonka Hän haluaa johtaa harhaan.” ”Mitään onnettomuutta ei satu maan päällä eikä teille itsellenne, mutta ennenkuin ’me’ loimme ne, se oli Kirjassa; – sillä se on helppoa Jumalalle.” ”Tämä on tosiaan varoitus: Ja joka tahtoo, valitsee tien Herransa luo, mutta te ette tahdo sitä, jollei Jumala tahdo sitä, sillä Jumala on tietävä, viisas. Hän panee astumaan armoonsa, kenen hän tahtoo.” (Suura 3:139; 16:38, 39; 57:22; 76:29–31, Rodwell) Nämä eivät ole tietenkään Jumalan Sanasta otettuja henkeytettyjä kirjoituksia, vaan muhamettilaisten pyhästä kirjasta, Koraanista. M’Clintockin ja Strongin Cyclopaedia (I osa, sivu 499) yhdistää ennaltamääräämisen ja astrologian ja osoittaa muhamettilaisuuden olevan kiinnostunut kummastakin sanoen: ”Jälkimmäisen [merkeistä päättelevän astrologian] avulla luultiin voitavan ennaltakertoa tapahtumia, mitkä riippuivat ihmisten tahdosta, kuten erityisesti teot, rauha, sota jne. Astrologia sopii hyvin muhamettilaisuuden ennaltamääräämisoppeihin, ja arabialaiset kehittivätkin sitä sentähden erittäin kiihkeästi seitsemänneltä vuosisadalta kolmannelletoista vuosisadalle. Jotkut varhaisista kristillisistä isistä väittivät astrologian oppeja vastaan; toiset ottivat ne vastaan muutetussa muodossa. Rooman kirkko tuomitsi julkisuudessa useita kertoja tämän järjestelmän, mutta monet innokkaat kirkonmiehet harjoittivat sitä. Kardinaali D’Aillyn, ’Ranskan tohtoreitten kotkan’ (kuoli 1420), sanotaan laskeneen Jeesuksen Kristuksen horoskoopin ja väittäneen, että vedenpaisumus olisi voitu ennaltamäärätä astrologian avulla.”

 6. Missä määrin Calvinin vaikutus tuntui, ja miten tämä oppi levisi?

⁶ Ennaltamääräämisasia herätettiin uudelleen eloon uskonpuhdistuksen käymistilan keskellä, ja John Calvin hallitsi näyttämöä 1530-luvulla ja kaksi sitä seuraavaa vuosikymmentä ei ainoastaan niiden ehdottoman ennaltamääräämisen esitaistelijana, jotka pelastetaan, vaan myöskin niiden, jotka joutuvat kadotetuiksi. Rooman kirkko tuomitsi jälleen nämä katsantokannat, niinkuin se oli tehnyt seitsemän vuosisataa aikaisemminkin, kun saksilaismunkki Gottschalk oli puoltanut niitä. Kuitenkin tuli sata vuotta myöhemmin jumaluusoppineitten kokoukselta, mikä tunnetaan Westminsterin synodina, hyvin kalvinistinen uskontunnustus, minkä Englannin parlamentti hyväksyi 1646 ja mistä tuli Englannin kirkon uskontunnustus ja melkein kaikkien nykyisten presbyteeristen kirkkojen opin peruste. Ennaltamääräämisoppi levisi puritaanien kautta kaikkialle Uuteen Englantiin, ja reformoidut Hollannin ja muut presbyteeriset yhtymät veivät sen läpi useimpien Amerikan keski- ja länsivaltioitten. Nykyään ovat tämän opin etumaisia puoltajia presbyteeriläiset, vaikka monet tämän erityisen uskon nykyaikaisista kirkkokunnista ovat muovailleet katsantokantojaan ja lieventäneet tätä jyrkkää oppia.

 7. Mikä ilmaisee nykyisen katolisen näkemyksen ennaltamääräämisestä?

⁷ Edelläoleva on osoittanut, miten laajalti tätä oppia uskottiin ja uskotaan: että muinaiset astrologit, pakanauskovaiset, fariseukset, muhamettilaiset, presbyteeriläiset ja roomalaiskatolilaiset pitivät tai pitävät siitä yhä kiinni eri muodoissa. Viimeksimainittujen joukkoon laskeminen saattaa tulla yllätyksenä monille, ja jotkut voivat kieltää sen. Tästä syystä lainaamme seuraavan otteen lehtisestä Why, minkä benediktiiniveljeskuntaan kuuluva ”Isä” Richard Felix toimitti heinäkuussa 1951 ja julkaisi Benediktiiniläisisien kirkollisella luvalla Benet Lakessa, Wisconsinissa: ”Jumala ennaltamäärää eräät sielut Taivaaseen. Hän ei ennaltamäärää mitään sieluja Helvettiin. Tridentin kirkolliskokous tuomitsi virallisesti Calvinin kerettiläisyyden, hän kun väitti, että osa ihmiskunnasta oli Jumalan ehdottomasta päätöksestä ennaltamäärätty Helvettiin. Valittujen ennaltamäärääminen Taivaaseen on Jumalan nimenomainen teko; jumalattomien hylkääminen ei ole.” Tämä vahvistaa uudelleen Augustinuksen ennaltamääräämisopetuksen niiden suhteen, jotka pelastetaan, ja jättää itsestään kaikki toiset toivottomasti menetetyiksi, olkootpa he sitten erityisesti ennaltamäärättyjä tuhoon tai eivät. Katolilaisuuden ennaltamääräämisajatukset pujahtivat äskettäin julkiseen sanomalehdistöön, kun se ilmoitti erään kymmenvuotiaan tytön hautajaisista, joka oli pudonnut paloporrasparvekkeelta. Eräs katolinen pappi sanoi siinä tilaisuudessa eräässä Brooklynin kirkossa kertoman mukaan: ”Jumala halusi uuden enkelin, ja Hän otti Dorothyn. Jumala on antanut Dorothyn olla vanhempiensa kanssa vain tämänpituisen ajan. Sitten Hän kutsui hänet palvelemaan itseään tänä joulunaikana.” – New Yorkin Daily News, jouluk. 19. 1952.

ENNALTAMÄÄRÄTYT LUOKKANA

 8. Mitä presbyteeriläisyys opettaa?

⁸ Mutta presbyteeriset kirkot ovat kuitenkin ennaltamääräämisopin huomatuimpia puoltajia, ja me keskitämmekin senvuoksi huomiomme niiden asenteeseen. Ne opettavat omien sanojensa mukaan: ”Ne ihmiskunnasta, jotka ovat ennaltamäärätyt elämään, on Jumala ennen maailman perustuksen laskemista, iankaikkisen ja muuttumattoman päätöksensä ja tahtonsa salaisen neuvon ja hyvän mielisuosion mukaan, valinnut Kristuksessa iankaikkiseen kirkkauteen pelkästään vapaasta armostaan ja rakkaudestaan, ilman mitään uskon tai hyvien töitten tai kummassakaan niissä pysymisen tai minkään muunkaan luomuksessa olevan ennaltanäkemistä ehtoina tai syynä, mitkä saattavat hänet siihen; ja kaikki hänen loistoisan armonsa ylistykseksi. Muut ihmiskunnasta Jumala näki hyväksi oman tahtonsa tutkimattoman neuvon mukaan, minkä mukaisesti hän tarjoaa tai pidättää armon niinkuin häntä miellyttää, yksinvaltaisen luomustensa suhteen omaamansa vallan kunniaksi sivuuttaa ja määrätä heidät häpeään ja vihaan heidän syntinsä takia loistoisan oikeudenmukaisuutensa ylistykseksi.”a

 9. Voivatko he juontaa tämän opin Paavalista, ja miten he yrittävät sitä?

⁹ Presbyteeriläiset väittävät voivansa juontaa tämän opin Paavalista. He saattavat seurata sitä taaksepäin fariseus Paavaliin, mutta eivät apostoli Paavaliin. Ollessaan fariseus ja tunnettu Saulus Tarsolaisena ja kristittyjen kiivaana vainoojana Paavali on saattanut uskoa ennaltamääräämiseen, mutta kun hän hylkäsi sen lahkon, niin hän ei yrittänyt pelastaa mitään sen perinnäisoppeja, joista Jeesus huomautti noille uskonnoitsijoille: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” (Matt. 15:6) Paavali ei saastuttanut kristillistä opetusta fariseusten yksilöitä koskevalla ennaltamääräämisopilla. Ennaltamääräämisen kannattajat koettavat siitä huolimatta nykyään tukea väitöstään, että Paavali saarnasi ennaltamääräämistä, lainaamalla hänen sanansa Roomalaiskirjeen 8:29, 30:nnestä: ”Ne, jotka hän edeltätunsi, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”

10. Miksi Roomalaiskirjeen 8:29, 30 ennaltamäärää luokan eikä yksilöitä?

¹⁰ Voidaanko tästä oikeutetusti päätellä, että jotkut yksilöt oli ennaltamäärätty kutsutuiksi ja vanhurskautetuiksi ja kirkastetuiksi hallitsemaan henkiluomuksina Kristuksen kanssa taivaassa tuhat vuotta? Huomaa tästä kohdasta, että nämä kutsutut ja vanhurskautetut ovat ensin ennaltamäärättyjä, ja koska Jumalan ennaltamäärääminen ei voi erehtyä, niin eivät ketkään kerran kutsutut ja vanhurskautetut yksilöt voisi epäonnistua tulemasta lopulta kirkastetuiksikin Kristuksen kanssa. Tämä näkökanta täytyy omaksua, jos tämä kohta sovelletaan yksilöihin. Mutta toiset myöhemmin tarkasteltavat raamatunpaikat osoittavat kuitenkin, että kerran kutsutut ja vanhurskautetut eli vanhurskaiksi julistetut henkilöt voivat langeta pois ja tulla tuhotuiksi. Roomalaiskirjeen 8:29, 30:nnessä erehtymättömästi ennaltamäärättyjen täytyy näin ollen olla luokka eikä luokan muodostavia yksilöitä. Jehova on ennalta- eli edeltämäärännyt ne vaatimukset, mitkä tämän luokan täytyy täyttää, sen käyttäytymisen ohjeet, sen työn sen ollessa maan päällä, sen palveluksen Kristuksen kanssa taivaassa, sen paikan Jumalan asiainjärjestelyssä ja niiden yksilöitten luvunkin, jotka muodostavat sen. – Ilm. 14:1–4.

11. Saattaako monikollisen pronominin käyttö tämän raamatunkohdan tarkoittamaan yksilöitä luokan sijasta?

¹¹ Joku voi sanoa, että jos tässä kohdassa tarkoitettaisiin luokkaa, niin siinä olisi käytetty pronominia ”se” eikä pronominia ”ne”. Ei välttämättömästi. Me käytämme usein monikollista pronominia puhuessamme luokasta eikä joukon muodostavista yksilöistä. Esimerkiksi kaksi koulua osallistuu johonkin urheilukilpailuun, ja voittavaan kouluun kuuluva tyttö sanoo: ”Me voitimme heidät.” ”Me” tarkoittaa voittavaa koulua ryhmänä eikä kaikkia oppilaita yksilöinä, koska he eivät voittaneet tuota toista koulua yksilöinä. Tuo tyttö ei ainakaan voittanut, koska hän ei ottanut edes osaakaan kilpailuun. Vain kilpailujoukkueessa olevat voittivat heidät. Eikä ”heidät” myöskään tarkoita häviölle joutuneen koulun kaikkia oppilaita, sillä eivät hekään kaikki yksilöinä kilpailleet ja kärsineet häviötä kilpakentällä. ”Heidät” tarkoittaa häviävää koulua ryhmänä, ei yksilöinä. Samalla tavalla Roomalaiskirjeen 3:30:n ”ne” tarkoittaa luokkaa eikä yksilöitä. Vain tällä tavalla voidaan tämä raamatunkohta saada sopusointuun muiden raamatunpaikkojen kanssa.

12. Miten Matteuksen 22:14 tekee ennaltamääräämisen tyhjäksi?

¹² Jos Jehova Jumala olisi ennaltamäärännyt yksilöt pelastukseen, niin kutsuisiko hän tuohon pelastukseen niitä, joita ei ole ennaltamäärätty siihen, niitä, jotka eivät mahdollisesti voisi saavuttaakaan sitä? Eikö sellainen kutsu olisi äärimmäisen ulkokultainen, niiden sydämetöntä pilkkaamista ja julmaa ivaamista, jotka hän on ennaltamäärännyt epäonnistumaan? Se olisi heikkojen ja avuttomien luomusten sadistista kiduttamista kaikkivoivan Luojan käsissä. Se merkitsisi sekä oikeuden että rakkauden jumalallisten ominaisuuksien kieltämistä. Jehova Jumala ei ole syypää sellaiseen rakkaudettomaan, epäoikeudenmukaiseen, ulkokultaiseen väärintekoon. Hän kutsuu henkilöt taivaallisen luokan jäsenyyteen vuodattamalla heille pyhän henkensä eli toimivan voimansa ja tekee sen ennaltamääräämättä heidän menestystään tai epäonnistumistaan sen saavuttamisessa. Muutamat kutsutut yksilöt tulevat uskottomiksi ja lankeavat pois. Toisia kutsutaan ottamaan heidän paikkansa. Heitä kutsutaan riittävästi, niin että ennaltamäärätty luku tulee lopulta valituksi niistä monista huolimatta, jotka lankeavat pois tultuaan kutsutuiksi. Jeesus sanoi juuri tämän takia: ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Jos ennaltamäärääminen pitäisi paikkansa, niin kutsuttujen lukumäärä olisi sama kuin lopulta valittujen. – Matt. 22:14.

13. Mitkä kysymykset Efesolaiskirjeen 1:4, 5 herättää, ja miten presbyteeriläiset vastaavat niihin sekavasti?

¹³ Tähän oppiin uskovat kiinnittävät huomion Efesolaiskirjeen 1:4, 5:nteen: ”Hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta.” Mutta jälleen tarkoitetaan luokkaa, eikä persoonapronominin ”meidät” käyttö vaikuta tähän seikkaan, kuten olemme edellä osoittaneet. Mutta tämä raamatunkohta sanoo, että tämä luokka oli ennalta- eli edeltämäärätty ”ennen maailman perustamista”. Eikö se ilmaise, että Jehova tiesi ennen kuin hän loi Aadamin ja Eevan, että he lankeavat syntiin ja synnyttävät epätäydellisiä, syntisiä jälkeläisiä tehden siten välttämättömäksi sen, että Kristus-Lunastajan ja ennaltamäärätyn valtakuntaluokan piti hallita hänen kanssaan tuhat vuotta langenneen ihmiskunnan ennallistamiseksi täydellisyyteen? Presbyteeriläiset vastaavat myöntävästi sanoen: ”Jumalan kaikkivoipa voima, tutkimaton viisaus ja rajaton hyvyys ilmenee hänen kaitselmuksessaan siinä määrässä, että se ulottuu ensimmäiseen lankeemukseenkin ja kaikkiin muihin enkelten ja ihmisten synteihin eikä vain pelkästään sallinnalla, vaan sellaisena, että siihen liittyy heidän mitä viisain ja voimallisin rajoittamisensa ja muu määräämisensä ja hallitsemisensa hänen omia pyhiä tarkoitusperiään varten.”b Ja ”Jumala määräsi koko iankaikkisuudesta oman tahtonsa viisaimman ja pyhimmän neuvopäätöksen kautta vapaasti ja muuttumattomasti kaiken, mitä tulee tapahtumaan.”c He väittävät kumminkin, että vaikka Jumala järjestää ja määrää ja hallitseekin muuttumattomasti kaiken, mitä tulee tapahtumaan, niin ihmisluomuksella on täysi tahdonvapaus, eikä Jumalaa voida syyttää siitä, mitä hän vastustamattomasti määrää. Hyvin sekavaa!

14. Miten Efesolaiskirjeen 1:4, 5:nnessä mainittu ”maailma” saadaan raamatullisesti selville?

¹⁴ Ei ole todellisuudessa vähintäkään todistusta siitä, että Jehova olisi ennaltamäärännyt Aadamin ja Eevan lankeemukseen. Miksi hän olisi sitten ennaltamäärännyt ”ennen maailman perustamista” Kristuksen ja valtakuntaluokan varaamisen kohottamaan tottelevaisen ihmiskunnan pois Aadamin lankeemuksen vaikutuksista? Koska se maailma, mikä alkoi Aadamin ja Eevan luomisessa, ei ole sama kuin se, minkä perustamista edeltäen tämä luokka ennaltamäärättiin. Pietari puhuu kolmesta maailmasta: ”silloisesta maailmasta”, mikä syntyi, kun Aadam teki syntiä, ja minkä Nooan aikainen vedenpaisumus tuhosi, nykyisestä jumalattomasta maailmasta, mikä alkoi vedenpaisumuksen jälkeen ja mikä päättyy Harmagedonin tulen tuhossa, sekä luvatusta uudesta maailmasta, missä asustaa vanhurskaus. Uuden maailman perustus laskettiin Jeesuksen kuollessa, sillä hänen uhrikuolemansa varaa perustuksen ihmisluomusten pelastumiselle synnistä ja kuolemasta ja tekee mahdolliseksi sen, että jotkut saavat hallita hänen kanssaan kuuluen uusiin taivaisiin ja muut voivat elää ikuisesti tällä maapallolla muodostaen tottelevaisen uuden maan. Jeesuksesta puhutaankin sentähden ”Karitsana, joka on ollut teurastettu maailman perustamisesta asti”. – Hepr. 9:25, 26; 2. Piet. 3:5–7, 13; Ilm. 13:8, Um.

15. Miksi luokan ennaltamäärääminen ennen maailman perustamista ei merkitse sitä, että Jumala olisi ennaltatietänyt Aadamin lankeemuksen?

¹⁵ Teurastettiinko ja naulittiinko Jeesus kidutuspaaluun ennen Aadamin luomista? Ei suinkaan, vaan yli neljätuhatta vuotta myöhemmin, v. 33 jKr.! Mutta Kristus ja valtakuntaluokka oli ennaltamäärätty ennenkuin tämän vanhurskaan uuden maailman perustus laskettiin Kristuksen kuollessa, ylösnoustessa ja kohotessa taivaaseen mukanaan vuodattamansa veren ansio esitettäväksi Jehovan edessä. Tämä ennaltamäärääminen tapahtui kuitenkin Aadamin ja Eevan synninteon jälkeen. Kristus luvattiin heidän lankeemuksensa jälkeen Siemenenä, joka oli tuova vapautuksen ja johon liitettäisiin uskollisia ihmisluomuksia uuden maailman uusiin taivaisiin. (1. Moos. 3:15; 22:17, 18; Jes. 65:17; Gal. 3:16, 29) Kun ymmärrämme siis, että valtakuntaluokka ennaltamäärättiin uuden maailman perustamisen (v. 33 jKr.) edellä, niin häviää pohja väitökseltä, että Jumala muka ennaltamääräsi Aadamin lankeemuksen ja hänen jälkeläistensä tilan. Jos Jehova olisi etukäteen määrännyt Aadamin lankeemuksen, ei Eedenin tottelevaisuuden koetus olisi ollut puolueeton ja oikea, vaan petkutusta, huijausta, ilveilyä! Jehova ei lavasta mitään sellaista epäonnistumaa eikä pane ihmisen iankaikkista elämää väärään vaakaan! – 3. Moos. 19:36; 5. Moos. 25:13–16; Sananl. 20:10.

ELÄMÄN KIRJAN NIMET

16. Mitä ennaltamääräämisen kannattajat väittävät elämän kirjasta, ja miten väitös osuu heihin itseensä?

¹⁶ Ennaltamääräämisen kannattajat käyttävät vielä erästä todistelukeinoa. Jotkut raamatunpaikat puhuvat elämän kirjassa olevista nimistä, ja he väittävät, että näiden henkilöitten nimet merkittiin sinne ennen maailman alkamista, ja tämä osoittaa heidän olevan ennaltamäärätyt pelastukseen. Kuten olemme kumminkin näyttäneet, niin he eivät voi käyttää oikeutetusti Ilmestyskirjan 13:8:tta eikä Ilmestyskirjan 17:8:tta todistaakseen, että eräät nimet olisi kirjoitettu elämän kirjaan ja toiset jätetty siitä pois, ennenkuin alkuperäinen maailma alkoi Aadamin luomisessa. Mitä tulee toisiin käytettyihin raamatunkohtiin, sellaisiin kuin Luukkaan 10:20 ja Filippiläiskirjeen 4:3 ja Ilmestyskirjan 21:27, niin niitä ei voida millään ovelalla asiain vääristelyllä saada merkitsemään, että nimet olisi kirjoitettu kirjaan ennen henkilön syntymää. Kun ennaltamääräämisen kannattajat panevat tämän elämän kirjaa koskevan väitteensä kiistelyn kohteeksi, niin tämä ase osuu todellisuudessa heihin itseensä. Kuinka niin? Koska jos jonkun nimen oleminen elämän kirjassa merkitsee hänen ennaltamääräämistään pelastukseen, niin silloin voidaan osoittaa, että tämä ennaltamäärääminen on erheellinen, ja jos se on erheellinen, niin koko opin perustus luhistuu. Jeesus lupaa niille, jotka osoittautuvat uskollisiksi: ”Enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.” (Ilm. 3:5) Tämä osoittaa, että nimiä voidaan pyyhkiä sieltä pois. Jos tämä poispyyhkiminen olisi mahdotonta, niin Jeesuksen lupaus olisi merkityksetön. Psalmi 69:29 osoittaa sen olevan mahdollista: ”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta.” Että Jehovan päätös on pyyhkiä pois ne, jotka tulevat uskottomiksi, osoitettiin silloin kun Israel palvoi kultaista vasikkaa Siinailla. Rukoiltuaan Jumalaa antamaan Israelille anteeksi Mooses sanoi: ”Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.” Jehovan vastaus kuului: ”Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.” – 2. Moos. 32:32, 33.

17. Mitkä huomiot nimien suhteen ovat tässä paikallaan?

¹⁷ Jos sanomme, että nämä nimet ovat kirjaimellisia ennen henkilöitten syntymää kirjaan merkittyjä nimiä, niin se merkitsee sitä, että Jehova antoi nimen kaikille noille lapsille eivätkä vanhemmat. Jotkut nimet ovat paholaisjumalien nimien mukaan annettuja. Antoiko Jehova sellaisia vihattuja nimiä ennaltamääräämilleen palvelijoille? Meidän täytyy hylätä tämä ahdas näkemys ja havaita, että nämä nimet sisältävät paljon enemmän kuin pelkästään ihmisten kirjaimelliset nimitykset. Nimillä on merkityksensä Raamatussa, ja ne osoittavat henkilön olosuhteet tai toiminnan tai ominaisuudet ja muuttuvat usein hänen elinaikanaan merkitsevämmiksi, kuvaamaan paremmin häntä hänen tai hänen olosuhteittensa muututtua. Nimet edustavat tässä laajassa merkityksessä tiettyjä ominaisuuksia tai periaatteita tai toimia, ja tällä perusteella nimet saattavat olla hyviä tai huonoja, pelättyjä tai kunnioitettuja, kuuluisia tai huonomaineisia. Tällaiset nimet, jotka ihmiset tekevät itselleen eläessään, ratkaisevat, löydetäänkö ne merkittyinä Jumalan elämän kirjaan vai ei, eivätkä ahtaasti nähdyt kirjaimelliset nimet, mitkä annetaan heille heidän syntyessään.

18. Millaisia nimiä on elämän kirjassa?

¹⁸ Elämän kirjaan on merkitty elämän saavuttamiselle asetetut vanhurskaat vaatimukset. Siellä on kuvailtu nöyryyden ja vaatimattomuuden, oikeuden ja rehellisyyden, rakkauden ja armahtavaisuuden, innon ja uskollisuuden, kärsivällisen kestäväisyyden ja tottelevaisen palveluksen hyväksytyt ominaisuudet. Jos me teemme itsellemme nimen moraalisina henkilöinä, nuhteettomuuden säilyttäjinä, innokkaina saarnaajina ja lähimmäisiämme rakastavina, niin olemme Jumalan elämän kirjassa, sillä siellä on tällaiset asiat mainittu hyväksyen. Elämän kirja sisältää ne nimet ja sen maineen, joiden mukaisesti meidän täytyy elää, jos aiomme päästä siihen kirjaan, jos havaitsemme joutuvamme kuvailluksi siinä. Jos me olemme käytöksellämme tehneet nimen, mikä edustaa Jumalan vaatimuksia – mitkä muuttumaton Jehova on asettanut alusta asti ja mitkä on merkitty muistiin hyväksyttävinä – ja täyttää ne vaatimukset, niin silloin meidän nimemme on yhtäpitävä Jumalan elämän kirjan kanssa ja kuvastuu siitä. Jos meidän nimemme edustaa samoja asioita, joita Jumalan elämän kirjakin edustaa, niin meidän nimemme on siinä. Elämän kirja ei ole kirjaimellinen kirja, jollaisia ihmiset tekevät ja joihin he kirjoittavat, enempää kuin siinä olevat nimetkään ovat kirjaimellisia ihmisten nimiä, mitkä heille annetaan heidän syntyessään. Elämän kirja tarkoittaa niitä Jehovan vanhurskaita vaatimuksia, mitkä luomusten täytyy täyttää saadakseen elää, ja siinä olevat nimet ovat nimiä, mitkä edustavat noita vaatimuksia ja täyttävät ne.

19. Miten me voimme saada nimemme siihen kirjaan tai aiheuttaa niiden poispyyhkimisen siitä?

¹⁹ Me voimme saada nimemme tuohon kirjaan tai pyyhityksi ne pois siitä. Kaikki ovat syntyneet vihan alaisuudessa, ei tuohon kirjaan merkittyinä. (Joh. 3:36) Me voimme jatkaa tällä syntisellä tiellä vuosikausia ja muuttua sitten hyvää tekeviksi, tekemään sitä, mikä on hyväksytty elämälle arvolliseksi ja mikä on kuvailtu elämän kirjassa, ja kun meidät yhdistetään tällaiseen, niin me pääsemme elämän kirjaan. Se puhuu meistä mainiten hyväksyvästi ne hyvät työt, joita me teemme nyt. Nämä asiat ovat olleet vahvistettuina siinä aina, alusta pitäen, mutta me emme olleet niiden mukaisia. Meidän nimemme, maineemme ei ollut niiden veroinen, mutta kun me muutumme ja teemme noiden hyvien asioitten mukaisen nimen itsellemme, silloin tulemme niihin luokkiin, mitkä on nimitetty jo hyväksyen elämän kirjassa. Entä jos me sen jälkeen tulemme uskottomiksi, lakkaamme elämästä tuon hyvän nimen mukaisesti, kadotamme hyvän nimemme ja teemme itsellemme huonon nimen, nimen, mikä edustaa moraalittomuutta tai laiskuutta tai juoruamista tai valittamista tai takanapuhumista tai ylpeyttä? Jos me teemme itsellemme tällaisia asioita edustavan nimen, niin meitä ei löydetä enää nimitettyinä elämän kirjasta, koska tällaisia ei mainita siinä, ei kuvailla siinä vaatimuksina, minkä vuoksi meidän työmme eivät osoitakaan meitä enää tuossa kirjassa oleviksi. Meidän kerran omaamamme hyvä nimi on mennyttä, eikä meidän sen jälkeen itsellemme mahdollisesti tekemää huonoa nimeä ole tuossa elämän kirjassa. Sellaiset pahat nimet pyyhitään pois Jumalan muistista sikäli kuin ylösnousemus tai pelastus elämään on kyseessä, ja aikaisempi vanhurskautta edustanut nimi unohdetaan, kun jumalattomuus tuo sen sijaan huonon nimen. – Sananl. 10:7; Hes. 33:12–16.

20. Mitä jonkin nimen tunnustaminen merkitsee, ja miten nimien mukaan eletään?

²⁰ Jeesuksen nimen tunnustaminen ihmisten edessä merkitsee paljon enemmän kuin vain hänen kirjaimellisen nimensä toistamista, niinkuin hän sanoi. (Matt. 7:21) Tunnustaaksemme sen oikein eli osoittaaksemme omaavamme siihen oikean uskon meidän täytyy julistaa sen merkitystä, sen tarkoitusta, sen mainetta, ja osoittaa, mitä se edustaa, sekä elää sen mukaan pitäen sitä esikuvanamme. (Matt. 10:32; Mark. 8:38; Luuk. 12:8) Samalla tavalla, kun Kristus tunnustaa seuraajiensa nimet Jumalalle taivaassa, niin se ei merkitse pelkästään heidän kirjaimellisten nimiensä mainitsemista, vaan todistamista noista nuhteettomista nimistä, jotka on saatu uskollisella palveluksella. (Ilm. 3:5; 14:13) Ei Jehova eikä Kristus anna meille meidän henkilökohtaisia nimiämme syntyessämme, mutta he määräävät nimet eräille vanhurskaille palvelijaluokille. Näiden nimien mukaisesti täytyy elää. (Jes. 43:10–12; 62:2–4; Ilm. 2:17; 3:12) Ei siis ole kysymyksessä kirjaimellisten nimien kirjoittaminen taivaassa olevaan kirjaimelliseen kirjaan, vaan sellaisen elämännäytteen aikaansaaminen, mikä on Jehovan vaatimusten mukainen. Meidät tunnetaan meidän hedelmistämme. (Matt. 7:20) Jos hedelmämme ovat samanlaisia kuin elämän kirjassa ilmoitetut, niin elämän kirja tuntee meidät, tunnustaa meidät, sisältää meidät siinä, mitä se sanoo. Olkoon meidän käyttäytymisemme, mikä tekee meille nimen, sen käyttäytymisen vertainen, mikä kuvaillaan elämän kirjassa. Silloin meidät löydetään siitä.

21. Mitä nimiä Jeesukselle on annettu Heprealaisissa Kirjoituksissa, vaikka tätä hänen henkilökohtaista nimeään ei olekaan niissä?

²¹ Tämä ei ole suinkaan mielivaltaisesti omaksuttu käsitys elämän kirjassa olevista nimistä, vaan se saa sitä tukevan vastaavaisuuden itsestään Raamatusta. Ilmaisevatko Heprealaiset Kirjoitukset Messiaan? Varmasti. Hänen henkilökohtaisella nimelläänkö? Ei, siinä ei yhdistetä Jeesus-nimeä Messiaaseen. Mutta se, että Heprealaisissa Kirjoituksissa ei ole esitetty hänen henkilökohtaista nimeään, ei merkitse sitä, että ne eivät osoittaisi Jeesusta Messiaaksi. Siinä esitetään Messiasta kuvaavia monia nimiä, jotka ilmoittavat hänen ominaisuutensa, hänen käyttäytymisensä, hänen palveluksensa, hänen asemansa. Häntä sanotaan Immanueliksi, ja Jeesus eli tämän nimen mukaisesti. (Jes. 7:14; Matt. 1:22, 23) Häntä sanotaan Ihmeelliseksi, Neuvonantajaksi, Väkeväksi Jumalaksi, Iankaikkiseksi isäksi ja Rauhanruhtinaaksi, ja Jeesus sopii näihin kaikkiin. (Jes. 9:5) Messiasta nimitettiin monilla muillakin tavoilla, ja Jeesus täytti kaikki ne nimitykset, sellaiset kuin vaimon siemen ja Aabrahamin siemen (1. Moos. 3:15; 22:17, 18; Gal. 3:16; Hepr. 2:14), palvelija ja valkeus kansoille (Jes. 42:1, 2; Matt. 12:18; Luuk. 2:32; Apt. 26:23), johtaja ja todistaja (Jes. 55:4, KJ; Matt. 23:10; Ilm. 3:14), lunastaja (Jes. 59:20; Room. 11:26), kulmakivi, koeteltu kivi ja luja perustus (Ps. 118:22; Jes. 28:16, KJ; Matt. 21:42; Ef. 2:20; 1. Piet. 2:4, 6–8). Heprealaisissa Kirjoituksissa on satoja muita kuvaavia yksityiskohtia Messiaasta, ja ne kaikki täyttyivät Jeesuksessa ja osoittivat hänet luvatuksi Messiaaksi. Jeesus todisti siten opetuslapsilleen. (Luuk. 24:27, 44, 45) Jeesus oli kaikkien niiden kuvaavien nimien mittainen, mitkä Heprealaiset Kirjoitukset antoivat Messiaalle. Jos kaikki nämä kuvaavat nimet soveltuvat Jeesukseen, niin miten me voimme sitten järkevästi väittää, ettei häntä ole nimitetty Heprealaisissa Kirjoituksissa, koska Jeesuksen henkilökohtaista nimeä ei ole esitetty Messiaan yhteydessä? Me emme voi!

22. Miten uskolliset on samalla tavalla nimitetty elämän kirjassa?

²² Samoin on niidenkin laita, joiden henkilöllisyys ilmaistaan toisessa kirjassa, elämän kirjassa. Sen kuvaannollisilla sivuilla on kuvaukset niistä, jotka tekevät itselleen nimen innollaan, uskollisuudellaan, puhtaudellaan, nuhteettomuudellaan jne. Jos me olemme sopusoinnussa noiden kuvailevien nimien kanssa, niin me olemme elämän kirjassa. Samoin kuin Jeesus on löydettävissä Heprealaisista Kirjoituksista Messiaana, vaikka hänen henkilökohtaista nimeään ei olekaan niissä mainittu, niin mekin olemme elämän kirjassa kelpuutettuina, vaikka meidän henkilökohtaista, maallista nimeämme ei olekaan merkitty mihinkään kirjaimelliseen kirjaan taivaassa. Ja samoin kuin Jeesus olisi kadottanut täydellisen yhtäläisyytensä Messiaan kanssa, jollei hän olisi elänyt Heprealaisissa Kirjoituksissa kerrottujen Messiasta koskevien kuvailevien nimien mukaan, niin mekin menetämme hyvät nimemme kristittyinä ja meidät pyyhitään pois elämän kirjasta, jos me emme pidä voimassa niitä nimiä, mitkä täyttävät Jumalan vaatimukset. Me olemme kuvaillen mainittuja elämän kirjassa ainoastaan niin kauan kuin me olemme kestävinä niiden kuvailevien nimien mukaisia, mitkä siinä esitetään pelastetuista, ja teemme ne nimet omiksemme.

LUNASTETUT, VANHURSKAUTETUT, PYHITETYT, VALITUT VOIVAT EPÄONNISTUA

23. Minkä määritesanan presbyteeriläiset lisäävät välttääkseen Matteuksen 22:14:nnen voiman, ja mitä he sanovat lunastetuista?

²³ Kun menemme eteenpäin ennaltamääräämiseen uskovien esittämiin lisätodisteluihin, niin me tartumme heidän väitteeseensä, että Kristuksen kerran vapauttamat eli lunastamat eivät voi sen jälkeen langeta. Edellä on osoitettu, että kutsutut voivat langeta, sillä aikaisemmin lainatut Matteuksen 22:14:nnessä olevat Jeesuksen sanat osoittavat, että monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Tämä raamatunkohta on tuhoisa isku heidän opilleen, ja he yrittävät väistää sen sanomalla, että niitä kutsuttuja, jotka lankeavat, ei kutsuttukaan pätevästi. Mikään Raamatun valtuutus ei anna heille oikeutta lisätä tätä rajoitusta, mutta heidän oppinsa säilyminen vaatii sitä. Tarkoitus tämän mainitsemisella tässä on näyttää, millaisen painon he panevat sanalle ”pätevästi”. Kun he käyttävät sitä, niin he poistavat lankeamismahdollisuuden. He käyttävät sitä Kristuksen lunastamien yhteydessä: ”Kaikille niille, joille Kristus on ostanut lunastuksen, hän soveltaa ja antaa sen varmasti ja pätevästi; rukoillen heidän puolestaan ja paljastaen heille Sanassa ja sen kautta pelastussalaisuudet; taivuttaen heidät pätevästi Hengellään uskomaan ja tottelemaan; ja halliten heidän sydämiään Sanallaan ja Hengellään; voittaen kaikki heidän vihollisensa kaikkivoivalla voimallaan ja viisaudellaan, sellaisella tavalla ja sellaisilla keinoilla, mitkä ovat sopivimpia hänen ihmeelliselle ja tutkimattomalle sallimukselleen.”d

24. Miten 2. Pietarin kirjeen 2:1–3 on isku ennaltamääräämistä vastaan?

²⁴ Edelläoleva osoittaa heidän opettavan, että ne, joille lunastus oli tarkoitettu, eivät voi langeta, että lunastus sovelletaan heihin pätevästi, että heitä taivutetaan pätevästi ja että kaikki viholliset voitetaan. Millä tavalla heidät lunastettiin eli vapautettiin? Pietari vastaa: ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” (1. Piet. 1:18, 19; Ef. 1:7; Kol. 1:14; Hepr. 9:12; Ilm. 5:9) Kristus ostaa heidät verellään, ja heistä tulee hänen omaisuuttaan. Hän on heidän omistajansa. Heille on kirjoitettu: ”. . . ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut.” (1. Kor. 6:19, 20; 7:23) Jos Kristus on lunastanut heidät, vapauttanut heidät, ostanut heidät, tullut heidän omistajakseen, niin he eivät voi langeta koskaan pois ennaltamääräämisopin mukaan. Mutta Raamattu sanoo heidän voivan tehdä sen, ja jotkut tekevätkin sen: ”Jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä [omistajankin], joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan.” ”Mutta mitä heihin tulee, niin muinaisten aikojen tuomio ei edisty hitaasti eikä heidän tuhonsa torku.” – 2. Piet. 2:1, 2; 2:3, Um.

25. Mikä vielä osoittaa lunastettujen voivan langeta pois?

²⁵ Jatkaen niiden ostettujen tarkastelua, jotka myöhemmin kieltävät omistajansa, Kristuksen Jeesuksen, apostoli Pietari sanoo: ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja ’Pesty sika rypee rapakossa’.” (2. Piet. 2:20–22) He palaavat entisen saastaisuutensa synteihin tultuaan puhdistetuiksi totuuden sanalla ja Jeesuksen verellä. Sellaisten tuho ei torku, vaan saapuu Jumalan määräämänä aikana.

26. Miten Paavali osoittaa lunastettujen voivan langeta, ja mikä ilmaisee, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta pelastua enää?

²⁶ Apostoli Paavali kirjoittaa samaan tapaan: ”Mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan [oikeaa] sanaa ja tulevan [asiainjärjestelmän] voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä [paaluunnaulitsevat] Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” (Hepr. 6:4–6) Näihin tässä mainittuihin, jotka lankesivat pois ja joilla ei ole mahdollisuutta pelastua enää, oli sovellettu lunastuksen edut, he olivat Jeesuksen verellä ostetut. Jollei näin olisi, niin he olisivat voineet käyttää niitä hyväkseen pelastuksekseen. Mutta he olivat jo käyttäneet tuon uhrin etuja hyväkseen ja langenneet sitten pois. He paaluunnaulitsevat nyt itse tahallisesti Kristuksen uudelleen hylkäämällä hänet henkilökohtaisesti ja antamatta hänen uhrilleen sen enempää arvoa kuin jonkun rikollisen kuolemalle. Kristus kuoli heidän puolestaan kerran, eikä hän tule maan päälle kuolemaan heidän puolestaan uudelleen. ”Tämän hän teki kerta kaikkiaan.” ”Eikä uhratakseen itsensä usein, niinkuin tosiaan ylimmäinen pappi menee pyhään paikkaan vuodesta vuoteen mukanaan verta, mikä ei ole hänen omaansa. Muutenhan hänen pitäisi kärsiä usein maailman perustamisesta lähtien. Mutta nyt hän on ilmaantunut kerta kaikkiaan asiainjärjestelmien loppuunsaattamisessa poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” – Hepr. 7:27 ja Hepr. 9:25, 26, Um.

27. Mitä presbyteeriläiset sanovat vanhurskautetuista, mutta mitä Raamattu sanoo?

²⁷ Presbyteeriläiset opettavat vanhurskautetuista eli vanhurskaiksi julistetuista: ”He eivät voi koskaan langeta vanhurskautustilasta.”e Millä tavalla ihmiset vanhurskautetaan? He ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. Tai: he ovat ”vanhurskautetut hänen veressään”. (Room. 3:24; 5:9) Mutta edelläolevissa kappaleissa on lainattu raamatunkohtia, mitkä osoittavat sitovasti, että ihmiset voivat langeta ja lankeavatkin pois tultuaan lunastetuiksi ja ostetuiksi Kristuksen verellä ja että heidän uudelleenpelastamisensa ei ole mahdollinen. Ja koska tämä lunastus eli vapautus tuo vanhurskautuksen, niin tämän vapautuksen hävitessä häviää vanhurskautuskin sen mukana. Presbyteeriläiset tunnustavat, että vanhurskautetut voivat tehdä syntiä ja joutua Jumalan epäsuosioon, mutta lisäävät, että he voivat nöyrästi tunnustamalla ja anomalla anteeksiantoa ”uudistaa uskonsa ja katumuksensa”.f Kuitenkin sanoi eräs edellä lainaamamme raamatunkohta olevan mahdotonta niitä, jotka ”ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen”. – Hepr. 6:4–6.

28. Miten presbyteeriläiset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa pyhitettyjen suhteen?

²⁸ Pyhitetyt ovat turvassa, sanovat presbyteeriläiset: ”Ne, jotka Jumala on hyväksynyt Rakastetussaan, pätevästi kutsunut ja pyhittänyt Hengellään, eivät voi kokonaan eikä lopullisesti langeta pois armontilasta, vaan he pysyvät siinä varmasti loppuun asti ja ovat iankaikkisesti pelastetut.”g Samasta luokasta, mitä käsitellään Heprealaiskirjeen 6:4–6 ja 2. Pietarin kirjeen 2:20–22, puhutaan jälleen Heprealaiskirjeen 10:26–29: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme [täsmälliseen] totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja [tulinen kiivaus], joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää [tavallisen arvoisena liiton verta], jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Tällaiset halveksivat Jeesuksen verta, mikä vahvisti uuden liiton, mihin heidät oli saatettu. Heidät hävitetään senvuoksi, mutta iankaikkisella tuholla, mikä tuo mukanaan paljon ankaramman häpeän ja ylenkatseen, kuin minkä Mooseksen lain alaisuudessa surmatut kärsivät. Mutta tässä huomattava tärkeä kohta on se, että nämä vastustajat olivat kerran pyhitettyjä. He lankesivat siitä huolimatta pois.

29. Mikä osoittaa valittujen voivan langeta vastoin ennaltamääräämistä?

²⁹ Niitä, jotka ovat ehdolla päästä hallitsemaan Kristuksen kanssa, sanotaan ”valituiksi”. Ennaltamääräämiseen uskovat sanovat, etteivät nämä voi epäonnistua. Markuksen 13:22 sanoo kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos se olisi mahdollista, valitut.” Kursiivilla painettuja sanoja ei ole alkuperäisessä kreikankielessä, ja niiden lisääminen panee näyttämään siltä, kuin valittujen harhaannuttaminen olisi mahdotonta. Nykyaikaiset käännökset ovat täsmällisempiä: ”Eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.” (Um [ja suomal. käänn.]) ”Eksyttääkseen Jumalan valitun kansan, jos voivat.” (Ak) Joitakuita he voivat, toisia eivät voi. Paavali kesti paljon valittujen tähden auttaakseen heitä saavuttamaan pelastuksen. (2. Tim. 2:10) Tämä olisi ollut tarpeetonta, jos valitut eivät voisi langeta. Jos Jumala olisi määrännyt valinnan varmaksi, ei valittuja tarvitsisi kehoittaa varmistamaan sitä. Pietari sanoi kumminkin: ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” (2. Piet. 2:10) Pietari sanoo heille ilmeisesti, että he lankeavat, jos he eivät tee valintaansa varmaksi omilla ahkerilla ponnistuksillaan. Ja jos he eivät voi tulla kadotetuiksi, niin miksi ahdistuksen päiviä olisi pitänyt lyhentää heidän pelastamisekseen? – Matt. 24:22.

30. Mikä todistaa edelleen, että poislankeaminen uskollisesta ennaltamäärätystä luokasta on mahdollinen?

³⁰ Ennaltamääräämisoppi opettaa, että ne, jotka on lunastettu, vanhurskautettu, pyhitetty ja valittu, eivät voi koskaan langeta pois, mutta tarkastellut Kirjoitukset todistavat kuitenkin selvästi päinvastoin. Kerran pelastettu ei merkitse aina pelastettua. Kristuksen kanssa voittajien ei tarvitse olla ainoastaan kutsuttuja ja valittuja, vaan myöskin ”kutsuttuja ja valittuja ja uskollisia”. Miten kauan uskollisia? ”Osoittautukaa uskollisiksi kuoleman vaarassakin, niin minä annan teille elämän kruunun.” Pelkkä sen saaminen ei riitä, vaan se täytyy myöskin säilyttää: ”Pidä [jatkuvasti], mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” Voidellut eivät voi tulla laimeiksi, jos he aikovat pysyä Kristuksen yhteydessä, sillä hän sanoo noille jäähtyneille: ”Olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm. 2:10, Um; Ilm. 3:11, 16; 17:14) Jotta he pääsisivät taivaan valtakuntaan Kristuksen kanssa, niin heidän täytyy kestää loppuun asti: ”Me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Hepr. 3:14) Kilpajuoksu on juostava päähän asti, taistelu taisteltava loppuun saakka, jotta voittaisi. (Matt. 10:22; 24:13; 2. Tim. 4:7, 8) Apostoli Paavali kuului varmasti ennaltamäärättyyn luokkaan, valittuihin, kutsuttuihin, lunastettuihin, vanhurskautettuihin ja pyhitettyihin, kun hän kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä korinttolaisille; kuitenkin oli hänelle mahdollista joutua hylätyksi ja heitetyksi pois: ”Minä kuritan ruumistani ja [johdan sitä kuin orjaa], etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:27) Hän ei tuntenut varmastikaan olevansa henkilökohtaisesti ennaltamäärätty, niin ettei hän olisi voinut langeta pois. Vasta kun kuolema oli lähellä ja taistelu päätetty, hän puhui luottavaisena kruunusta. – 2. Tim. 4:6–8.

YKSILÖT VALITSEVAT OMAN KOHTALONSA

31. Mitkä raamatunkohdat kieltävät ennaltamääräämisen ja osoittavat yksilön valintamahdollisuuden?

³¹ Ennaltamääräämisajatus on, että Jumala vahvisti kaikkien ihmisten kohtalon ennen heidän syntymäänsä, edeltämääräten toiset pelastukseen ja toiset Jumalan vihan alaisiksi ja tehden tämän ilman mitään ennaltatietämystä siitä, miten nuo henkilöt toimisivat. (§ 8) Jos Jehova on täten valinnut ihmisen kohtalon ennen hänen syntymistään tehden ihmisen tulevan valinnan pelkäksi pilkaksi, niin ei Moosesta olisi koskaan henkeytetty sanomaan Israelille: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi.” (5. Moos. 30:19, 20) Eikä Joosua olisi sanonut: ”Jos pidätte pahana palvella [Jehovaa], niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme [Jehovaa].” (Joos. 24:15) Ja jälleen: ”Jokainen, joka huutaa avuksi [Jehovan] nimeä, pelastuu.” (Jooel 2:32; Room. 10:13) Ennaltamäärääminen ei estä ketään, joka haluaa saavuttaa elämän: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Jes. 55:1; Ilm. 22:17) Jehova sanoo: ’Varoita heitä minun puolestani. Kuulkoon, joka tahtoo, ja kallistukoon kuulemaan, joka tahtoo. Onko minulla lainkaan iloa jumalattoman kuolemasta, eikö päinvastoin siitä, että hän kääntyy pois tieltään ja elää? Miksi te kuolisitte? Minulla ei ole iloa kenenkään kuolevan kuolemasta. Kääntykää siis ja eläkää!’ – Hes. 3:27; 18:23, 31, 32; 33:7, 11–15, Ak.

32. Mikä paljastaa ennaltamääräämisen mielettömyyden?

³² Miten ulkokultainen vetoomus tämä olisikaan, jos nuo puhutellut olisivat voimattomia valitsemaan! Ennaltamääräisikö Jehova jotkut kuolemaan ja sanoisi sitten, että hänen ilonsa olisi, jos he kääntyisivät siitä Jumalan ennaltamääräyksestä pois ja eläisivät? Miten mieletöntä ajatellakaan sellaista! Ja olisiko Kristus sanonut innokkaan halunsa olevan koota Jerusalemin lapset, jos he olisivat olleet Jumalan ennaltamääräämät hylätyiksi? Ei tietenkään! Ja kertomus osoittaakin, että nuo ihmiset halusivat näin olevan vastoin Jeesuksen toivomusta: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.

33. Ketkä voivat saada pelastuksen ja miten?

³³ Iankaikkinen elämä ei tule mistään ihmisen välttämiskyvyn ulkopuolella olevasta ennaltamääräämisestä, vaan hankkimalla tietoa Jehovasta ja Kristuksesta, pyrkimällä olemaan hyväksytty työntekijä, joka käsittelee oikein totuutta, työskentelemällä omaksi pelastuksekseen peläten ja vavisten, saarnaamalla pelastaakseen toisia sekä itsensä, olemalla sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita, tekemällä Jumalan tahdon eikä palvelemalla häntä vain huulilla. (Matt. 7:21; Joh. 17:3; Fil. 2:12; 1. Tim. 4:16; 2. Tim. 2:15; Jaak. 1:22) Jeesus ei varannut lunnaita vain muutamille rajoitetun harvoille, jotka olisi edeltämäärätty pelastukseen, vaan ”hän tuli iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset”. (Hepr. 5:9) Ihmiset ovat vapaita valitsemaan sen palvelemisen, jota he tahtovat palvella, ja toimimaan, niinkuin haluavat, ja siten sinetöimään oman kohtalonsa joko elämässä tai kuolemassa. – Room. 6:16.

34. Millä tavoin ennaltamäärääminen on ristiriidassa Jehovan menettelytapojen kanssa, ja minkä perusteella ihminen korjaa seuraukset?

³⁴ Jos ennaltamäärääminen olisi totta, niin miksi Jehova olisi antanut lakinsa Israelille tai saarnauttaisi hyvää uutista Valtakunnasta kansoille? Miksi hänellä olisi tuomintakausia ihmisten kohtalon ratkaisemiseksi heidän käyttäytymisensä perusteella, jolloin hän tuomitsee heidät ’kunkin tekojensa mukaan’, antaen ”kullekin hänen tekojensa mukaan” ja sanoen: ”Minä teen heille heidän teittensä mukaan, ja tuomitsen heidät heidän tuomioittensa mukaan”? (Hes. 7:27; Room. 2:6; Ilm. 20:13) Miksi lampaat ja vuohet erotettaisiin sillä perusteella, miten nämä suhtautuvat Kristuksen sanomaan ja sanansaattajiin? (Matt. 25:40, 45) Miksi näin tapahtuisi, jos ihmisten kohtalo on määrätty ennen syntymää? Ei Jumala ole vastuussa ihmisen kohtalosta, vaan ihminen. Ihminen korjaa sen mukaan, kuin hän kylvää, eikä sen mukaan, kuin Jumala ennaltamäärää. Ihminen ei saa koskaan lakata kylvämästä hyvää, jos hän tahtoo ansaita elämän: ”Kunkin on kannettava oma [vastuu]taakkansa. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:5, 7–9) Jumala ei osoita puolueellisuutta keitään kohtaan ennaltamääräämällä heidät elämään eikä syrji toisia ennaltamääräämällä heidät kuolemaan tai vaivaan. Todistukset pakoittavat tekemään seuraavan johtopäätöksen: ”Ei Jumala [ole puolueellinen], vaan . . . jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34, 35.

35. Mitä meidän täytyy kuitenkin muistaa töistä?

³⁵ Edelläolevasta ei kenenkään pitäisi tulla siihen johtopäätökseen, että me voimme pelastaa itsemme töillämme. Jos me voisimme, niin me ansaitsisimme pelastuksen oikeutenamme, mutta me emme voi tehdä sitä. Se tulee Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. (Room. 11:6; Ef. 2:8, 9; 2. Tim. 1:9) Mutta me saamme uskoa tutkimalla ja todistamme tietomme mukaisilla töillä uskomme ja tottelevaisuutemme. (Room. 10:14, 17; Jaak. 2:18–26) Meidän täytyy tehdä näitä tekoja osoittaaksemme tottelevaisuutemme, sillä lunnaat soveltuvat ja niitä sovelletaan tottelevaisille. Ilman sellaisia tekoja on pelastus mahdoton.

36. Miten presbyteeriläiset yrittivät selviytyä vaikeuksista ja millaisin tuloksin?

³⁶ Tulee huomata myöskin, että Amerikan Yhdysvaltojen presbyteeriläinen kirkko lisäsi vuosina 1902–1903 kaksi lukua uskontunnustukseensa selitysesityksen yhteydessä. Nämä lisäykset tehtiin ilmeisesti ennaltamääräämisen lieventämiseksi ja sen saattamiseksi sopusointuun niiden kirjoitusten kanssa, jotka osoittavat yksilön valinnan ja hyvien tekojen välttämättömyyden. Mutta heidän yrittäessään tehdä tämän nämä lisäykset ovat tosiaan ristiriidassa aikaisemman aineiston kanssa. Jos he lisäävät nämä luvut, niin heidän pitäisi poistaa aikaisemmat välttääkseen ristiriidan. Mutta jos he tekisivät välttämättömät poistot, niin he hävittäisivät ennaltamääräämissäädökset kokonaan. He pitävät tämän tähden pulmatilassaan molemmat ja ovat ristiriidassa sekä itsensä että Raamatun kanssa. He ovat joutuneet itse muodostamaansa vaikeaan tilaan. Tuo uusi aineisto ei saata ennaltamääräämistä sopusointuun Kirjoitusten kanssa, mutta yrittäessään mukautua Kirjoituksiin se joutuu ristiriitaan ennaltamääräämisen kanssa. Se lieventää tuota oppia, kunnes se on täysin pyyhitty pois. He sovittelevat lisäksi sen ja kuoleman välillä. Esimerkiksi X luku, 3. osa, sivu 45 sanoo: ”Kristus uudestisynnyttää ja pelastaa Hengen kautta valitut lapset, jotka kuolevat lapsuudessa.” Mutta selitysesitys sanoo sivulla 125, että tämän ”ei tule katsoa opettavan, että ketkään lapsena kuolevat olisivat kadotettuja. Me uskomme, että kaikki lapsuudessa kuolevat sisältyvät valittuihin”. Raamattu ei tue heitä tässä. – Hes. 9:5.

37. Mitkä vastausta vaativat kysymykset jäävät jäljelle, mutta mitä me voimme odottaa?

³⁷ Asian käsittelyä ei voida lopettaa tähän kohtaan, sillä tärkeät kysymykset jäävät vastaamatta. Eivätkö ennaltamääräämiseen uskovat sovella oppiaan yhteen ihmisen vapaan tahdon kanssa? Entä miten oli Eesaun ja Jaakobin ja faraon, Simsonin, Jeremian, Juudaan ja Jeesuksenkin laita? Eikö Raamattu osoita, että heidät ja toisiakin ennaltamäärättiin? Nämä ovat huomiota vaativia kysymyksiä, mutta tila ei salli muuta kuin tehdä nuo kysymykset tässä. Meidän täytyy jättää niihin vastaaminen seuraavaan numeroomme.

[Alaviitteet]