13. luku

Kristikunnan liittolaiset kääntyvät sitä vastaan!

 1. Missä määrin historia toistaa itseään?

USEIN sanotaan, että historialla on taipumus toistaa itseään tai että tulevaisuus on vain menneisyyden uusiutumista. Totta onkin, että maailmantapahtumat, jotka muodostavat historian asiasisällön, toistavat itseään pääpiirteissään. Syiden samankaltaisuus johtaa tällaiseen tapahtumien toistumiseen.

 2, 3. Miten historia voi opettaa meitä välttämään onnettomia tapahtumia, jotka ovat aikaisemmin kohdanneet muita, ja miten Paavali viittaa Raamatun historian tutkimisen hyödyllisyyteen, niin kuin 1. Kor. 10:6–12 osoittaa?

² Jos tutkimme ihmiskunnan historian onnettomia tapahtumia, me voimme pitää niitä varoittavina esimerkkeinä ja oppia tietämään niihin johtaneet syyt. Näin me voimme tietää, mitä meidän tulisi karttaa, jotta nuo onnettomat tapahtumat eivät toistuisi meissä. Se on yksi hyöty, jonka voimme saada Raamatun historian tutkimisesta, kuten kristitty apostoli Paavali esittääkin. Kirjoittaessaan Israelin kansan onnettomista kokemuksista sen nelikymmenvuotisen Egyptistä Luvattuun maahan tekemän matkan aikana hän ilmaisi sen seuraavin sanoin:

³ ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he [israelilaiset] himoitsivat. . . . Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:6–12.

 4. Mitä Jehova sanoi tapahtuvan Jerusalemille, koska se ei piitannut oman sukunsa historian varoittavasta esimerkistä, ja mitä kristikunta siis tulee kokemaan samanlaisen piittaamattomuuden vuoksi?

⁴ Muinainen Jerusalemin kaupunki mm. ei katsonut varoen eikä hyötynyt historian varoittavasta esimerkistä, ei edes oman sukunsa tapahtumista. Ei ole siis ihme, että sen Jumala sanoi ilmoittaessaan siitä onnettomuudesta, joka oli kohtaava sitä sen uskottomuuden takia Häntä kohtaan: ”Sinä tulit [tulet, Um] saastaiseksi oman itsesi tähden kansojen silmissä, mutta sinä tulet tietämään, että minä olen Herra.” (Hes. 22:16) Satoja vuosia vanha kristikunta on ollut aivan yhtä piittaamaton Raamatun historian varoittavista esimerkeistä. Odotettavissa on vain yksi lopputulos. Aivan yhtä varmasti kuin muinainen Jerusalem pantiin tuntemaan tuhoisalla tavalla se Jumala, jonka kanssa se oli tekemisissä, Jerusalemin hirvittävä kokemus toistuu kristikunnassa vieläpä varsin pian.

 5. Missä vertauskuvalliset Ohola ja Oholiba alkoivat harjoittaa haureutta, mutta kenen omiksi he tulivat, ja mitä he synnyttivät tuolle omistajalle?

⁵ Pitäkäämme kristikunta mielessämme nykyisenä vastakuvana ja tarkastelkaamme nyt sitä ansaittua rangaistusta, jonka Jumala oli ennustanut vuosia etukäteen ja joka oli kohtaava muinaista Jerusalemia. Babylonian pakkosiirtolaisuudessa oleva profeetta Hesekiel laati kirjalliset muistiinpanot tästä Jumalan ennustuksesta ja sanoi: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä. He harjoittivat haureutta Egyptissä; nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidän rintojansa likisteltiin ja heidän neitsyellisiä nisiänsä puristeltiin. Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholiba. Sitten he tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. – Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholiba.’” – Hes. 23:1–4.

 6. Mitä kaupunkeja Samaria ja Jerusalem olivat, mikä oli niiden ”äiti”, ja miten ne tulivat harjoittaneeksi hengellistä haureutta Egyptissä?

⁶ Siihen saakka kun assyrialaiset tuhosivat Samarian vuonna 740 eaa., se oli Israelin pohjoisen valtakunnan pääkaupunki, jonka valtakunnan muodosti kymmenen sukukuntaa Israelin kahdestatoista maallisesta sukukunnasta. Jerusalem puolestaan oli Juudan eteläisen valtakunnan pääkaupunki, ja se koostui Juudan kansan muista sukukunnista. Näitä kahta pääkaupunkia käytetään siis edustamaan eli kuvaamaan vastaavia valtakuntia. Ne olivat kumpikin lähtöisin samasta äitijärjestöstä eli ”äidistä”, nimittäin siitä kansallisesta järjestöstä, joka polveutui Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista ja Jaakobin kahdestatoista pojasta. Niistä puhuttiin vertauskuvallisesti tuon äitijärjestön ”tyttärinä”. Jaakob ja hänen poikansa ja heidän perheensä muuttivat Palestiinasta Egyptiin vuonna 1728 eaa., jolloin hänen poikansa Joosef oli Egyptin pääministeri ja elintarvikkeiden jakaja faaraon alaisuudessa. Siellä nuo Jaakobin kahdestatoista pojasta polveutuvat sukukunnat, joista muodostui nuo kaksi tytärjärjestöä, taivutettiin harjoittamaan hengellistä haureutta. Miten?

 7. Millä tavalla vertauskuvallinen Ohola ja Oholiba harjoittivat hengellistä haureutta Egyptissä, ja miksi vertauskuvallista Oholaa voitiin aiheellisesti sanoa vanhemmaksi noista kahdesta sisaruksesta?

⁷ Saastuttamalla itsensä Egyptissä silloin vallinneella epäjumalanpalvonnalla. Sen välityksellä niillä oli epäpuhdas, moraaliton yhteys pakanallisen Egyptin vääriin jumaliin ja jumalankuviin. Ennustuksessa, jonka Hes. 20:4–8 esittää, Jehova muistutti eräitä Israelin pakkosiirtolaisuudessa olleita vanhimpia siitä hengellisestä haureudesta, jota heidän esi-isänsä harjoittivat Egyptissä. Siihen aikaan Israelin pohjoista valtakuntaa ja sen pääkaupunkia Samariaa ei tietenkään ollut vielä olemassa. (1. Kun. 16:23–28) Mutta ne kymmenen sukukuntaa, jotka lopulta kapinoivat muodostaakseen tuon valtakunnan, olivat olemassa, ja siten vertauskuvallinen nainen Ohola oli muodostumassa. Hän koostui useimmista Israelin sukukunnista, ja näihin sisältyivät ne sukukunnat, jotka polveutuivat Jaakobin kahdesta vanhimmasta pojasta, Ruubenista ja Simeonista, ja myös Manassen ja Efraimin sukukunnat, jotka polveutuivat Joosefista, Jaakobin rakkaan vaimon Raakelin esikoispojasta. Vertauskuvallista Oholaa voitiin siis aivan oikein sanoa ”vanhemmaksi” näistä saman äidin kahdesta vertauskuvallisesta tyttärestä. – 1. Moos. 29:32–35; 30:22–24.

 8. Mitä Oholan nimi tarkoittaa, ja millä tavalla se oli hänelle sattuva?

⁸ Hänelle annettu nimi Ohola merkitsee ’Hänen telttansa’, toisin sanoen telttaa uskonnollisen palvonnan harjoittamista varten. Kun Israelin pohjoinen valtakunta perustettiin vuonna 997 eaa., se siirtyi kultaisen vasikan palvontaan ja myöhemmin se omaksui tämän epäjumalanpalvonnan lisäksi väärän jumalan Baalin palvonnan. Tällä tavalla vertauskuvallinen Ohola unohti Jehovan ja käänsi hänelle selkänsä ja pystytti oman telttansa epäjumalanpalvontaa varten. Jehovan telttaa ei hänessä ollut.

 9. Miksi nimi Oholiba oli sattuva nuoremmalle ”sisarelle” silloinkin, kun Hesekiel profetoi hänestä?

⁹ Hänen vertauskuvallisen sisarensa nimi oli Oholiba. Tuon nimen ymmärretään merkitsevän ’Minun telttani on hänessä’. Koska se oli Jumalan antama nimi, se osoitti Jehovan palvontateltan olevan vertauskuvallisessa Oholibassa, Juudan eteläisessä valtakunnassa. Tämä valtakunta hallitsi Juudan ja Benjaminin kahta sukukuntaa, minkä lisäksi uskonnollinen Leevin sukukunta antoi sille tukensa. Leevi oli patriarkka Jaakobin kolmas poika, Juuda oli neljäs poika ja Benjamin kahdestoista ja viimeinen poika, joten vertauskuvallinen Oholiba kuvattiin sattuvasti nuoremmaksi ”saman äidin” kahdesta tyttärestä. Leevin sukukunnan pätevät miehet palvelivat teltassa, joka sisälsi Jehovan liitonarkin, ja teltta sijoitettiin Jerusalemiin sen jälkeen, kun kuningas Daavid oli valloittanut kaupungin vuonna 1070 eaa. ja tehnyt siitä pääkaupunkinsa. Tuohon kaupunkiin rakensi myös Daavidin poika Salomo Jehovan palvonnan upean temppelin, joka oli olemassa vielä silloin, kun Hesekiel ennusti vertauskuvallisesta Oholasta ja Oholibasta. Nimi Oholiba sopi siis Juudan eteläiseen valtakuntaan, sillä Jehovan teltta eli palvontatemppeli oli siellä. – 2. Sam. 5:1–9; 6:11–7:13.

10. Milloin noista kahdesta vertauskuvallisesta naisesta tuli Jehovan omia, miten he antoivat hänelle poikia ja tyttäriä, ja miksi uskottomuus häntä kohtaan oli avionrikkoisuutta?

¹⁰ ”He tulivat minun omikseni”, Jehova sanoi noista kahdesta vertauskuvallisesta naisesta. (Hes. 23:4) Milloin se tapahtui? Vuonna 1513 eaa., jolloin Jehova vapautti ”äiti”-järjestön, Israelin kaksitoista sukukuntaa, Egyptin orjuudesta ensimmäisen pääsiäisenvieton yönä, ja vielä tarkemmin sanoen silloin, kun Jehova Siinain vuorella Arabiassa saattoi muodollisesti nuo kaksitoista sukukuntaa kanssaan liittoon Mooseksen toimiessa välittäjänä. (2. Moos. 12:50–13:21; 19:3–24:8) Sen jälkeen syntyi poikia ja tyttäriä, jotka olivat liittosuhteessa Jehovaan, Jumalaansa. Miten? Sen perusteella, mihin heidän isänsä ryhtyivät tehdessään tämän kansallisen liiton Jehovan, kansansa Vapauttajan, kanssa. He olivat kaikki Hänen alamaisiaan, koska he olivat sen kansan lapsia, joka oli avioliitossa Hänen kanssaan niin kuin vaimo miehen tai aviomiesomistajan kanssa. (Jer. 3:14; 31:32) Uskottomuus Häntä kohtaan oli aviorikosta.

11. Minä vuonna nuo kaksi vertauskuvallista ”naista” muotoutuivat lopullisesti ja millä tavalla?

¹¹ Nuo vertauskuvalliset ”kaksi naista, saman äidin tyttäret”, muotoutuivat lopullisesti vuonna 997 eaa. eli 516 vuotta sen jälkeen, kun Israelin kansa oli vapautettu orjuuttajasta Egyptistä. Tuona vuonna kymmenen Israelin sukukuntaa kieltäytyi enää osoittamasta uskollisuutta Daavidin kuningashuoneelle ja perusti oman valtakuntansa, jonka pääkaupungiksi tuli lopulta noin 55 kilometriä Jerusalemista pohjoiseen sijaitseva Samaria. Ohola vertauskuvasi tätä pohjoista valtakuntaa ja sen pääkaupunkia Samariaa. Eteläistä valtakuntaa ja sen pääkaupunkia Jerusalemia vertauskuvasi Oholiba. – Hes. 23:4.

”OHOLA” ANTAA HUONON HISTORIALLISEN ESIMERKIN

12. Lopettiko Israelin jakautuminen Jehovan liiton niiden kahden kansakunnan kanssa, jotka muodostuivat jakautumisesta, ja miten vertauskuvallinen Ohola kieltäytyi osoittamasta vaimolle ominaista alamaisuutta Aviomiesomistajalleen?

¹² Tämä Israelin kahdentoista sukukunnan kansan jakautuminen ei lopettanut sen Jehovan kanssa tekemää liittoa, jonka se oli solminut Siinain vuorella Mooseksen ollessa välittäjänä. Molemmat uudet valtakunnat olivat yhä Mooseksen lain liitossa, ja siksi ne olivat yhä alamaisia Jehovalle niin kuin hengelliselle Aviomiehelle. (1. Kun. 11:29–39) Mutta pohjoinen valtakunta, vertauskuvallinen Ohola, kieltäytyi osoittamasta vaimolle ominaista alamaisuutta Jehovalle ja muuttui epäjumalanpalvelijaksi. Se menetti luottamuksensa Häneen Suojelijanaan ja aloitti poliittisen pelin ympärillä olevien pakanakansojen, etenkin koillisessa olevan imperialistisen Assyrian kanssa. (2. Kun. 15:17–22; Hoos. 5:13; 12:2) Hyödyttivätkö nämä ystävälliset suhteet sotaisan Assyrian poliittisen maailmanvallan kanssa Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa? Osoittautuiko Assyria tämän vertauskuvallisen Oholan luotettavaksi, tosi ystäväksi? Pane merkille, mitä Jehova sanoo seuraavaksi:

13. Mitä Jehovan sanat, jotka Hes. 23:5–10 esittää, ilmaisevat siitä, osoittautuiko Assyria vertauskuvallisen Oholan luotettavaksi, tosi ystäväksi?

¹³ ”Mutta Ohola harjoitti haureutta, vaikka oli minun, ja himoitsi rakastajiansa, assurilaisia, naapureita, jotka olivat punasiniseen purppuraan puettuja ja olivat käskynhaltijoita ja päämiehiä, komeita nuorukaisia kaikki, ratsumiehiä, hevosen selässä ajajia. Ja hän antautui haureuteen näiden kanssa, jotka olivat Assurin valiopoikia kaikki; ja keitä vain hän himoitsi, niiden kaikkien kanssa hän saastutti itsensä kaikilla heidän kivijumalillaan [lantaisilla epäjumalillaan, Um]. Mutta Egyptinaikaista haureuttansa hän ei jättänyt, sillä he olivat maanneet hänen kanssaan hänen nuoruudessaan, olivat puristelleet hänen neitsyellisiä nisiänsä ja vuodattaneet hänen ylitsensä haureuttaan. Sentähden minä annoin hänet rakastajainsa [häntä intohimoisesti rakastavien, Um] käsiin, Assurin poikain käsiin, joita hän oli himoinnut. He paljastivat hänen häpynsä [alastomuutensa, Um] ja ottivat hänen poikansa ja tyttärensä ja tappoivat hänet itsensä miekalla, niin että hänestä tuli varoittava esimerkki [häpeä, Um] muille naisille, ja panivat hänessä toimeen tuomiot.” – Hes. 23:5–10.

14. Mitä Jehova siis teki ”Oholalle”, koska tämä luotti Assyriaan?

¹⁴ Hengellisesti avionrikkoista Oholaa, Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa, ei pelastanut ja säilyttänyt se, että se menetti uskonsa näkymättömään Jehovaan ja turvautui mahtavalta näyttävän epäjumalia palvovan Assyrian sotavoimiin. Koska Ohola hylkäsi Hänet, joka oli vapauttanut hänet Egyptistä, niin Hänkin hylkäsi Oholan raakojen assyrialaisten käsiin, jotka olivat rakastaneet intohimoisesti pakottaakseen hänet solmimaan kanssaan maailmallisen liiton.

15. Minkä toimeenpanijoina assyrialaiset toimivat vertauskuvallista Oholaa vastaan, ja miten he paljastivat hänen alastomuutensa?

¹⁵ Jehova salli ”Oholan” joutua niiden, assyrialaisten, väkivaltaisiin käsiin, joiden kanssa hän oli mieluummin halunnut olla liitossa. Nämä toimivat Jumalan tuomion täytäntöönpanijoina häntä vastaan ja kohtelivat häntä siten kuin avionrikkoinen vaimo ansaitsi. Sodan miekalla he rankaisuksi tappoivat hänet poliittisena kansakuntana ja tuhosivat hänen kansallisen pääkaupunkinsa Samarian. Mutta sitä ennen he ottivat vangeiksi hänen poikansa ja tyttärensä ja ajoivat heidät orjuuteen toiseen maahan. He eivät jättäneet hänelle mitään mahdollisuuksia elpyä ja tulla ennallistetuksi kansana ja valtakuntana. He ”paljastivat hänen alastomuutensa” riistämällä maasta hänen israelilaiset lapsensa ja karkottamalla heidät kauas. Heidän tilalleen Assyria toi pakanakansoja eri puolilta Assyrian valtakuntaa tuohon maahan. – 2. Kun. 18:8–12; 17:1–24.

16. Miten ”Oholasta” tuli ’häpeä naisille’?

¹⁶ Siinä oli riittävästi syytä tämän rikollisuudesta teloitetun ”Oholan” tulla ’häpeäksi naisille’, ts. senaikaisille pakanavaltakunnille. Ne halveksivat häntä kansana, joka oli hankkinut itselleen häpeällisen kuuluisuuden, ja värisivät ajatellessaan hänen kohtaloaan. Hänen valtakuntansa lakkasi lopullisesti olemasta vuonna 740 eaa., kun Samaria tuhottiin ja sen eloon jääneet pojat ja tyttäret karkotettiin.

HISTORIALLINEN ENNUSTUS MEIDÄN PÄIVILLEMME

17. Mitä kysymyksiä herää vertauskuvallisesta Oholibasta ajateltaessa ”Oholaa” varoittavana esimerkkinä?

¹⁷ Tuliko vertauskuvallinen Ohola ”häpeäksi” sisarelleen Oholiballe, Juudan eteläiselle valtakunnalle? Ymmärsikö Oholiba tämän historian varoittavan esimerkin ja hyötyikö hän siitä? Karttoiko hän sen tähden sisarensa hengellisesti avionrikkoista menettelyä, jotta historia ei toistuisi hänessä eikä hänen ehkä tarvitsisi juoda sitä tuomion maljaa, joka hänen sisarensa oli ollut pakko juoda? Mitä Oholiba osoitti nykyisen vastineensa, kristikunnan, tekevän meidän aikanamme? Jehova viittasi siihen menettelyyn, jota Oholan sisarvaltakunta noudatti, ja sanoi:

18. Millaisin sanoin, jotka Hes. 23:11–17 esittää, Jehova viittasi vertauskuvallisen Oholiban silloiseen menettelyyn?

¹⁸ ”Mutta hänen sisarensa Oholiba, vaikka näki tämän, oli himossaan vielä häntäkin riettaampi ja oli haureudessaan vielä riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan. Hän himoitsi Assurin poikia, jotka olivat käskynhaltijoita, päämiehiä, naapureita, pulskasti puettuja, ratsumiehiä, hevosen selässä ajajia, komeita nuorukaisia kaikki. Silloin minä näin, että hän saastutti itsensä: sama tie oli kumpaisellakin. Mutta hän meni vielä pitemmälle haureudessaan; kun hän näki seinään piirrettyjä miehiä, kaldealaisten kuvia, punavärillä piirrettyjä, vyö vyötettynä kupeille, päässä muhkea päähine, sankarien näköisiä kaikki, Baabelin poikain muotoisia, joiden synnyinmaa on Kaldea, niin hän silmän näkemältä sai himon heihin ja lähetti lähettiläitä heidän luoksensa Kaldeaan. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä [alkoi inhoten kääntyä pois heistä, Um].” – Hes. 23:11–17.

19. Miten vertauskuvallinen Oholiba uhmasi sisarensa Oholan varoittavaa esimerkkiä, ja mikä Assyrian kohtalo muodostui ongelmaksi Oholiballe?

¹⁹ Oholiba uhmasi sisarvaltakuntansa Oholan varoittavaa historiallista esimerkkiä. Jehova tuli näkemään, että sekä Oholiballa että Oholalla oli ”sama tie”, vaikka Oholiba kulki tietään vielä räikeämmällä tavalla. Hän unohti Jehovan ja avioliittoon verrattavan liittonsa Hänen kanssaan ja ryhtyi poliittiseen peliin mahtavan sotilasmaailmanvallan Assyrian kanssa. Tilanne oli tunnetusti tällainen jo Jerusalemin kuninkaan Aahaan aikana. Huolimatta niistä neuvoista, jotka Jehova antoi profeetta Jesajan kautta, kuningas Aahas kutsui assyrialaisen valloittajan Tiglatpileserin avukseen Syyrian ja Israelin liittoutuneita valtakuntia vastaan. (Jes. 7:1–20; 2. Kun. 16:5–10, 17, 18) Aahaan seuraaja, kuningas Hiskia, näki miten tuhoisalla tavalla Oholan Assyrian poliittisen suosion tavoittelu päättyi vuonna 740 eaa., kun Samaria ja sen valtakunta tuhottiin. Vaikka kuningas Hiskia vapautettiin Assyrian kuninkaan Sanheribin käsistä, niin hän suhtautui suopeasti babylonialaisten ystävällisiin lähentymisyrityksiin. Tästä Jehova nuhteli häntä. (Jes. 37:36–39:7; 2. Kun. 19:35–20:18) Kun babylonialaiset olivat kukistaneet Assyrian maailmanvallan tuhoamalla sen pääkaupungin Niiniven noin vuonna 632 eaa., tästä muodostui vakava ongelma Jerusalemille.

20. Miten Babylonian kuningas teki tyhjäksi Egyptin kuninkaan poliittisen toiminnan Jerusalemiin nähden, miten vertauskuvallinen Oholiba kosiskeli Babylonian poliittista suosiota, ja miten hän ilmaisi kyllästyneensä Babyloniaan?

²⁰ Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 628 eaa., Egyptin voittoisa kuningas asetti kuningas Joojakimin Jerusalemin valtaistuimelle hänen veljensä Jooahaan tilalle. Mutta vuonna 620 eaa. Babylonian kuningas alisti Joojakimin Babylonialle veroa maksavaksi kuninkaaksi. Vuonna 617 eaa. Babylonian kuningas asetti Joojakimin veljen Sidkian kuninkaaksi Jerusalemin valtaistuimelle. (2. Kun. 23:31–24:18) Näiden kahden kuninkaan hallitusten aikana vertauskuvallinen Oholiba ”oli himossaan vielä häntäkin [sisartaan Oholaa] riettaampi” kosiskelemalla Babylonian maailmanvallan poliittista suosiota. Tätä kansainvälistä yhteiselämää jatkui kummassakin tapauksessa, kunnes Jerusalem vihdoin väsyi Babylonian herruuteen. Sitten ”hänen sielunsa alkoi inhoten kääntyä pois” babylonialaisista ja hän kapinoi Babylonian kuningasta vastaan. – 2. Kun. 24:1, 18–20.

21. Miltä Jehova sanoi vertauskuvallisen Oholiban avionrikkoisen menettelyn tuntuneen, kuten Hes. 23:18–21 osoittaa?

²¹ Mutta miltä Jehovasta tuntui tämä vertauskuvallisen Oholiban hengellisesti avionrikkoinen menettely? Tätä olisi hänen nykyisen vastineensa, kristikunnan, pitänyt harkita kauan sitten. Hes. 23:18–21 ilmaisee, miltä Jehovasta tuntui, sillä hän sanoo: ”Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui [kääntyi inhoten pois, Um] hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut [kääntynyt inhoten pois, Um] hänen sisarestansa [Oholasta]. Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa. Ja hän sai himon heidän hekumoitsijoihinsa, joilla oli jäsen kuin aaseilla ja vuoto kuin orheilla. Ja sinä etsit nuoruutesi iljettävyyttä [irstasta käytöstä, Um], jolloin egyptiläiset puristelivat nisiäsi nuorekkaiden rintojesi tähden.”

22. Miten Jehova menetteli Oholiban ja Oholan kanssa samalla tavalla?

²² Koska Jehovan koko olemus oli inhoten kääntynyt pois Oholiban avionrikkoisen sisaren Oholan seurasta, niin miksi hänen sielunsa ei inhoten kääntyisi pois myös Oholiban seurasta epäjumalia palvovien babylonialaisten parissa harjoitetun samankaltaisen irstaan käytöksen tähden? Jehova on johdonmukainen, ja niinpä hän menetteli molempien sisarusten, Oholan ja Oholiban, kanssa samalla tavalla.

23. Miten Oholiba palautti mieleensä nuoruutensa päivät, jolloin hän harjoitti haureutta Egyptissä ja hänessä heräsi samankaltainen intohimo kuin keiden jalkavaimoissa?

²³ Miten Oholiba ”muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa”? Hän teki sen odottamalla sotilaallista apua etelästä, Egyptistä, kun ”hänen sielunsa alkoi inhoten kääntyä pois” babylonialaisista kapinoimalla Babylonian kuningasta vastaan. (Hes. 17:7–10, 15–17) Jehovan tässä käyttämä kieli osoittaa, millaista halveksuntaa hän tunsi Oholiban eläimellistä intohimoa kohtaan, joka oli sopimatonta vaimolle, mutta varsin tavallista itseään kaupittelevalle jalkavaimolle. Hän sanoo: ”Ja hän himoitsi edelleen kuin jalkavaimot, jotka kuuluvat niille, joiden lihajäsen on kuin urosaasien lihajäsen ja joiden sukupuolielin on kuin uroshevosten sukupuolielin.” (Um) Tai niin kuin New English Bible vuodelta 1970 ilmaisee asian: ”Hän hurmaantui heidän miespuolisiin prostituoituihinsa, joilla oli jäsenet kuin aaseilla ja joiden siemen tuli ryöpyten kuin hevosilla.” – Hes. 23:20.

VÄHEKSYTYT POLIITTISET RAKASTAJAT REAGOIVAT

24, 25. Mitä Jehova sanoi tekevänsä Oholan sisarelle Oholiballe yhdenmukaisesti sen kanssa, mitä oli tapahtunut vertauskuvalliselle Oholalle tämän hengellisen aviorikoksen takia, kuten Hes. 23:22–25a osoittaa?

²⁴ Mitä voitiin johdonmukaisesti odottaa Jehovan inhossaan antavan kädestään Oholiballe sen valossa, mitä tapahtui hänen vertauskuvalliselle sisarelleen Oholalle tämän hengellisen moraalittomuuden takia? Vasta jonkin ajan, mahdollisesti kahden vuoden, kuluttua, jolloin Babylonia aloitti Jerusalemin lopullisen piirityksen, Jehova vastasi tuohon kysymykseen sanomalla uskottomalle kaupungille, missä Hänen ”telttansa” yhä seisoi:

²⁵ ”Sentähden, Oholiba, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostatan sinun kimppuusi rakastajasi, joista sielusi on vieraantunut [inhoten kääntynyt pois, Um], ja tuon heidät sinun kimppuusi joka taholta: Baabelin pojat ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Sooan ja Kooan ja heidän kanssaan kaikki Assurin pojat – komeita nuorukaisia, käskynhaltijoita ja päämiehiä kaikki, sankareita ja mainioita miehiä, ratsumiehiä, hevosten selässä ajajia kaikki. He tulevat sinun kimppuusi, mukanaan paljon vaunuja ja rattaita ja suuret joukot kansoja; suurine ja pienine kilpineen ja kypäreineen he käyvät sinua vastaan joka taholta. Minä annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut oikeuksiensa mukaan. Minä osoitan sinussa kiivauteni, niin että he kohtelevat sinua tuimasti:

26. Mitä babylonialaiset ja heidän liittolaisensa tekisivät vertauskuvalliselle Oholiballe Jehovan sanojen mukaan, jotka Hes. 23:25b-27 esittää?

²⁶ ”He leikkaavat sinulta pois nenän ja korvat, ja sinun jälkeläisesi kaatuvat miekkaan. He ottavat sinun poikasi ja tyttäresi, ja sinun jälkeläisesi kuluttaa tuli. He raastavat sinulta vaatteesi ja ottavat korukalusi. Niin minä teen lopun sinun iljettävyydestäsi [irstaasta käytöksestäsi, Um], jo Egyptin-aikaisesta haureudestasi; etkä sinä sitten luo silmiäsi heihin etkä enää muistele Egyptiä.” – Hes. 23:22–27.

27. Kuka nostattaa Oholibaa vastaan ne, joita vähiten odotetaan, ja miten hänen pakonsa estetään, ja toimeenpannaanko häntä vastaan vain ihmisten langettamia tuomiopäätöksiä?

²⁷ Miten hirvittävä järkytys asianomaiselle, kun hänen intohimoiset rakastajansa äkkiä kääntyvät häntä vastaan! Miten on mahdollista, että tunteet muuttuisivat niin äkkiä? Jehova aiheuttaa sen sille vaimonkaltaiselle järjestölle, joka on ollut hänelle uskoton. Hän se nostattaa ja tuo sitä vastaan ne, joista me tuskin osaisimme kuvitella, että hän käyttää heitä välikappaleenaan tuomion täytäntöönpanemisessa sitä vastaan. He ovat sen liittolaisia, jotka kerran intohimoisesti rakastivat sitä vasallivaltakuntana. He eivät ole vain tavallista kansaa, vaan käskynhaltijoita, päämiehiä, ammattisotilaita, neuvonpitoon kutsuttuja, ratsuväkeen kuuluvia miehiä. Se ei pääse pakoon, koska he tulevat sitä vastaan joka puolelta. Sotavaunut, sen kuulema pyörien jyrinä, voivat syöksähtää salamana ja yllättää sen. Hyvin varustettujen sotaisten kansojen joukko voi ympäröidä sen. Ovatko ne tulleet toteuttamaan ihmisten laillisesti langettamia tuomioita? Eivät, sillä ne ovat vain tuomioiden täytäntöönpanon välikappaleita.

28. Kenen tuomiopäätöksiä tässä toteutetaan, miten soveltaen, ja millaisin tuntein se tapahtuu?

²⁸ Tuomiopäätökset ovat Jehovan, ja hän antaa niiden täytäntöönpanemisen valitsemilleen ihmisvälikappaleille. Heidän sallitaan kuitenkin soveltaa näitä tuomiopäätöksiä omalla julmalla tuomioiden täytäntöönpanotavallaan. Jehova tuntee mustasukkaista kiivautta vertauskuvallista Oholibaa vastaan, ja hänen maanpäälliset teloitusjoukkonsa ovat raivoisia, tuimia – ja kun Jumalan kiivaus ja assyrialais-babylonialainen tuimuus yhtyvät yksimieliseen toimintaan, niin se todella merkitsee ahdistusta Oholiballe.

29. Mistä moraalisesta rikoksesta rangaistiin leikkaamalla nenä ja korvat, ja miten tämä rangaistus toimeenpantiin vertauskuvallista Oholibaa vastaan?

²⁹ Onko kammottavan julmaa leikata naiselta nenä ja korvat ja siten turmella hirvittävällä tavalla hänen ulkonäkönsä? On, mutta juuri siten nuo muinaiset maailmanhallitsijat rankaisivat avionrikkojia. Oholiba oli avionrikkoisesti kääntynyt pois aviomiesomistajastaan Jehovasta. Loukatun, mustasukkaisen aviomiehen tavoin hän painoi merkkinsä uskottoman puolisonsa kasvoihin. Vaimon kaunis kansallinen ulkonäkö turmeltiin. Hänen voideltu kuninkaansa ja muut huomattavat virkailijat, jotka olivat kuin ”meidän sieraintemme henkäys”, otettiin pois. (Valit. 4:20, Um) Myös hänen pappinsa ja tuomarinsa ja oppineensa, jotka olivat kuin kuuntelevia korvia, jotka tasapainottivat kansakunnan johtoa, poistettiin väkivaltaisesti. Kun hänen kansallinen ulkonäkönsä oli noin runneltu, miten hän voisi ”pelastaa kasvonsa” muiden kansojen edessä? Hän ei voinut.

30. Mitä piti tehdä sille, mitä hänestä jäi jäljelle, olipa se sitten ihmisiä tai tavaraa, jota ei voitu kuljettaa pois, ja millaiseksi se jätti hänet?

³⁰ Kun avionrikkoista Oholibaa oli näin runneltu, niin se, mitä hänestä oli jäljellä, oli kaatuva teloitusmiekkaan, jota käyttivät voittoisat babylonialaiset, hänen entiset intohimoiset rakastajansa. Voi siis hänen poikiaan ja tyttäriään! Ne, jotka heistä jäivät eloon, otettiin vangeiksi ja tehtiin orjiksi. Sen, mitä hänestä jäi jäljelle aineellista omaisuutta, mitä ei voitu kuljettaa pois, oli ’kuluttava tuli’. Hänen alastomuutensa piti paljastaa raastamalla hänen yltänsä vaatteet ja kaunistukset, joita hän kansana oli käyttänyt syöttinä. Sellaisen hengellisen aviorikoksen, jota hän oli harjoittanut, täytyi loppua maan päältä iäksi!

31. Mikä osoittaa, merkitsikö Oholiban kyllästyminen babylonialaisiin hänen katumustaan, jotta hän tulisi sovitetuksi Jehovan kanssa, vai ei?

³¹ Se, että Oholiba kyllästyi esimerkiksi babylonialaisiin, joiden kanssa hän oli harjoittanut hengellistä haureutta, ei merkinnyt, että hän oli kääntynyt sydämestä lähtevän katumuksen vallassa Jehovan puoleen tullakseen sovitetuksi hänen edessään. Hän antautui yhä hengellisen moraalittomuuden harjoittamiseen epäjumalien kanssa. Hän oli yhä taipuvainen rikkomaan Jehovan kanssa tekemänsä liiton ja solmimaan avionrikkoisesti liittoja pakanakansan kanssa, jos hän uskoi sen pelastavan hänet kansana. Täysin tietoisena tästä Jehova sanoi seuraavaksi vertauskuvalliselle Oholiballe:

32. Kenen käsiin Jehova ilmoitti luovuttavansa Oholiban, kuten Hes. 23:28–31 esittää, ja mitä sitten tapahtuisi hänelle ja miksi?

³² ”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä annan sinut niitten käsiin, joita vihaat, niitten käsiin, joista sielusi on vieraantunut [inhoten kääntynyt pois, Um]. Ja he kohtelevat sinua vihamielisesti, ottavat kaiken vaivannäkösi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi; ja sinun haureellinen häpysi ja iljettävyytesi [haureudentekojesi alastomuus ja irstas käyttäytymisesi, Um] ja haureutesi paljastuu. Näin sinulle tehdään sentähden, että uskottomana juoksit pakanain perässä, että saastutit itsesi heidän kivijumalillansa [lantaisilla epäjumalillaan, Um]. Sinä vaelsit sisaresi [Oholan] tietä, ja minä annan hänen maljansa sinun käteesi.” – Hes. 23:28–31.

33. Saattoiko Oholiba välttää seurauksia yksipuolisella toiminnalla, ja mistä sitoumuksesta Jehova halusi antaa hänen tehdä tiliä?

³³ Oholiban, joka edusti uskotonta Jerusalemia, ei pitänyt ajatella, että koska hän oli alkanut vihata babylonialaisia ja oli kääntynyt pois heistä inhoten heitä kaikesta sielustaan, niin hän voisi välttää seuraukset siitä, että hän oli aikaisemmin ollut hengellisesti puhuen moraalittomassa yhteydessä heidän kanssaan. Se ei ollut niin helppoa. Vihatut babylonialaiset eivät halunneet unohtaa hänen heidän kanssaan tekemiään sitoumuksia. Entä mitä on sanottava hänen tärkeämmästä sitoumuksestaan Jehovan, aviomiesomistajansa, kanssa? Se, että hän katui babylonialaisten kanssa harjoittamaansa irstautta, ei merkinnyt katumusta Jehovan edessä. Niinpä Jehova halusi antaa Oholiban joutua maksamaan rikkomuksensa sekä babylonialaisia että Häntä kohtaan omaamiensa velvollisuuksien rikkomisesta luovuttamalla hänet hänestä vieraantuneitten rakastajien, babylonialaisten, käsiin.

34. Minkä kansat päättelivät olevan syynä Oholiban alastomaksi riisumiseen?

³⁴ Hänen alastomuutensa piti saattaa ilmi kaikille kansoille paljastamalla hänen entisyytensä häpeämättömänä ”katunaisena”, prostituoituna, joka metsästää uhreja kansallisella tasolla. Hänen Jumalansa, jonka uskonnollinen ”teltta” oli hänessä, täytyi rangaista häntä jostakin! Elleivät Oholiban uskottomuus ja rikokset Häntä vastaan olisi olleet niin suunnattomia, niin hänen rangaistuksensa ei olisi ollut niin suuri! Näin oli laita hänen sisarensa Oholan tapauksessa, miksi ei siis myös hänen tapauksessaan?

35. Mihin väärään päättelyyn Oholiban ei pitänyt tuudittautua sen suhteen, että seurauksia koskevasta säännöstä olisi poikkeus?

³⁵ Oholiban ei pitänyt ajatella olevansa poikkeus säännöstä. Hänen sisarensa Ohola oli peruuttamattomasti kärsinyt tietyistä syistä. Mitä historiallista perustetta hänellä oli ajatella, ettei historia toistuisi hänen tapauksessaan aivan samoista, jopa raskauttavammista syistä? Samat rikokset, sama rangaistus! Jehova ilmaisi etukäteen, ettei hän tekisi poikkeusta Oholiban tapauksessa, vaikka tämä edusti Jerusalemia, sanomalla hänelle:

36. Koska Jehova ei tulisi tekemään poikkeusta, minkä maljan hän sanoi Oholiban juovan ja missä määrin?

³⁶ ”Näin sanoo Herra, Herra: Sisaresi maljan sinä juot, syvän ja laajan ja paljon vetävän. Sinä tulet nauruksi ja pilkaksi. Tulet juopumusta ja murhetta täyteen: kauhun ja häviön malja on sinun sisaresi Samarian malja. Sen sinä juot ja särvit, sen sirpaleita sinä kaluat ja niillä rintasi revit. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra.” – Hes. 23:32–34.

37. Mitä Jehovan ”maljaa” koskeva kuvailu osoitti siitä annoksesta, joka Oholiban oli juotava, ja miksi hän kauhistuisi, juopuisi ja tulisi murheelliseksi sen vuoksi, mitä hänen oli juotava?

³⁷ Avionrikkoisella Oholiballa oli aikaa hyötyä sisarensa Oholan varoittavasta historiallisesta esimerkistä ilmeisesti 93 vuotta, nimittäin Samarian tuhoamisesta vuonna 740 eaa. vuoteen 647 eaa., jolloin Jerusalemin ”syntivelka” alkoi olla ”loppumäärässään”. Valitettavasti hän ei ottanut opikseen. (Hes. 4:6, 7; 21:25) Hylkäämänsä aviomiesomistajan Jehovan kädestä hänen täytyy juoda samanlainen sekoitus kuin hänen sisarensa Ohola (Samaria) joi vuonna 740 eaa. Maljallinen on vain tällä kertaa suurempi, koska malja oli ”paljon vetävä” ollessaan ”syvä ja laaja”. Hän tulee juomaan sekoituksen, josta hän tulee ”nauruksi ja pilkaksi” kaikille ympäröiville pahansuopaisille kansoille. Hän on kauhistuva sitä häpeää ja autioitusta, joka on kohtaava häntä. Ajatella, että Jehova sallisi tämän kohdata häntä! Maljallinen kansallista tuhoa, karkotusta Jumalan hänelle antamasta kotimaasta ja kansainvälistä epäsuosiota riittää saamaan hänet tuntemaan olevansa juovuksissa. Hän tulee olemaan täynnä murhetta oman perikatoon saatetun tilansa vuoksi, ei siksi, että hän oli tuottanut häpeää aviomiesomistajansa Jehovan nimelle. Mutta olkoon annos miten suuri tahansa, hän oli sen ansainnut.

38. Miten Jehova esitti kuvaannollisesti sen, miten vertauskuvallinen Oholiba tulisi maksamaan täyden rangaistuksen uskottomuudestaan Häntä kohtaan?

³⁸ Hän ei saa jättää annoksesta juomatta pisaraakaan. Jopa se kosteus, joka on imeytynyt maljan huokoiseen imukykyiseen aineeseen, hänen täytyy imeä kaluamalla ja jyrsimällä savimaljan ”sirpaleita”. Hänen täytyy maksaa kokonaan Jumalan määräämä rangaistus uskottomasta ja avionrikkoisesta menettelystään liittonsa Jumalaa kohtaan. Hänen täytyy kokea se, mitä Jehova sanoi hänestä. Hänen sisarensa varoittavaa esimerkkiä ei pitänyt pilkata!

MITEN SÄÄNTÖ SOVELTUU KRISTIKUNTAAN

39. Mitkä kysymykset heräävät kristikunnan suhteen ottaen huomioon vertauskuvallisten Oholiban ja Oholan kokemukset, ja mikä varmistaa meille vastaukset näihin kysymyksiin?

³⁹ Koska tämä sääntö soveltui niin erehtymättä vertauskuvalliseen Oholaan ja Oholibaan, niin mitä voidaan nyt odottaa kristikunnan suhteen, joka on näiden kahden vertauskuvallisen sisaren, Samarian ja Jerusalemin, nykyinen vastine? Jääkö Raamatun historia toistumatta kristikunnassa? Vaikka Oholiba (Jerusalem) joi saman maljan kuin hänen sisarensa Ohola (Samaria), koska hän jäljitteli Oholan käytöstä Jehovaa kohtaan, niin välttyykö kristikunta juomasta samaa maljaa, vaikka se on jäljitellyt sekä Oholan että Oholiban käytöstä? Jos kristikunnan uskonnollinen papisto ja kirkkokansa ajattelevat siten, ne erehtyvät hirvittävällä tavalla, koska Jehova tosi Jumalana on johdonmukainen kaikissa menettelytavoissaan. Se, että kristikunta joutuu kokemaan historian toistumisen ja juomaan saman maljan kuin sen muinaiset perikuvat, varmistetaan vielä sillä, että Jehova on puhunut sen kirjoitetussa Sanassaan, Raamatun viimeisen kirjan muistiinmerkityissä ennustuksissa.

40. Mitä vertauskuvallinen Oholiba oli kokeva vuoteen 607 eaa. mennessä vieraantuneitten rakastajiensa käsissä, ja minkä puoleen meidän on käännyttävä saadaksemme tietää, toistuuko historia?

⁴⁰ Mitä Oholiban piti sisarensa Oholan tavoin kokea vuoteen 607 eaa. mennessä? Ensinnäkin hänen intohimoisten rakastajiensa piti kääntyä häntä vastaan. Heidän toimintansa oli johtava Oholiban riisumiseen alastomaksi; hänet tehtiin lapsettomaksi, sillä hänen lapsensa vietiin vankeuteen tai he kaatuivat rangaistussodan miekkaan; hänet poltettiin tulessa, hänen arvokkuutensa kuningattarena häväistiin, kun hänen kuninkaallinen asemansa kansojen keskuudessa pirstoutui. Tuleeko nykyajan historiassa toistumaan mitään tällaista? Kuuntelehan, mitä Jehova on puhunut Jeesuksen Kristuksen kautta. Nämä sanat jyrisevät voimakkaampina kuin koskaan hänen kirjoitetun Sanansa ääniraidalta:

41, 42. Mitä Ilm. 17:15–18 ja 18:4–8 sanovat samanlaisista onnettomuuksista, jotka kohtaavat erästä moraalitonta persoonaa?

⁴¹ ”Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto [jolla on kymmenen sarvea seitsemässä päässään], ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.”

⁴² ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: ’Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä’, sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.”

43. Keneksi Jehova enkelinsä välityksellä ilmaisee porton ja minkä hänestä esittämänsä kuvailun avulla, jonka Ilm. 17:1–6 esittää?

⁴³ Keihin nämä sanat, jotka Ilm. 17:15–18 ja 18:4–8 esittävät, soveltuvat? Kuka on tässä tapauksessa ”portto”? Tässä Raamatun viimeisessä kirjassa Jehova vastaa enkelinsä kautta: ”’Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet’. Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” – Ilm. 17:1-6.

44. Oliko sen mukaan tapa, jolla naisia rangaistiin aviorikoksesta ja haureudesta, muuttunut vuosien kuluessa, ja keiden rangaistuksen kaltaisen rangaistuksen Suuri Babylon siis joutuu kärsimään?

⁴⁴ Tässä on todella ennustettu historian toistuminen, joka tuo uudelleen näyttämölle ne historialliset piirteet, jotka kohtasivat muinaista prostituoitua, Oholibaa. Raamatun kuvaama avionrikkojien ja porttojen kohtelu vuodelta 607 eaa., jolloin babylonialaiset tuhosivat Oholiban (Jerusalemin), ei näytä vuoteen 96 ya. mennessä, jolloin kristitty apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan Ilmestyskirjan, muuttuneen siitä, mitä avionrikkojille ja portoille tuolloin määrättiin. Aikaa kului yli 700 vuotta, mutta mitään muutosta ei ollut tapahtunut! Eikä mitään muutosta ole nähty ennakolta tai ennustettu senkään jälkeen, kun siitä on kulunut aikaa yli 1800 vuotta nykyiseen 20. vuosisataamme mennessä; sillä Ilmestyskirjan 17. ja 18. luku kuvailevat etukäteen nykyisen vuosisatamme tapahtumia. Riippumatta siitä, mitä tuo vertauskuvallinen portto, Suuri Babylon, ehkä sanoo sydämessään, sen täytyy kärsiä tuomitsijansa Jehova Jumalan käsissä se rangaistus, joka on määrätty muinaisen Oholan ja Oholiban kaltaisille irstaille naisille. Hänen rankaisemistapansa ei ole muuttunut!

45. Miksi on toiveajattelua kristikunnan sanoa itselleen, ettei se tule kärsimään nykyisen Suuren Babylonin kohtaloa?

⁴⁵ Kun kristikunta sanoo sydämessään, ettei se kärsi Suuren Babylonin kohtaloa tänä aikana, niin se on toiveajattelua. Sille on ilmoitettu jo vuosia, että Suuri Babylon edustaa väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahtia, jonka maailmanlaajuisen uskonnollisen järjestön väekkäin ja voimakkain osa on kristikunta. Siinä ominaisuudessa se on yksi niistä uskonnollisista ”portoista”, joiden äitijärjestö on Suuri Babylon. – Ilm. 17:5.

46. Miten siis kristikunnan käy Jehovan käsissä, ja mistä se on saava osansa, koska se on osallinen Suuren Babylonin synteihin?

⁴⁶ Niinpä kristikunnan käy Jehova Jumalan käsissä samalla tavalla kuin Suuren Babylonin. Ja koska avionrikkoinen Oholiba (Jerusalem) esikuvasi erikoisesti kristikuntaa, niin on varmaa, että se saa osansa Suuren Babylonin tuhoisassa lopussa, joka vastaa tarkoin portto Oholiban loppua. Onko kristikunta osallinen Suuren Babylonin synteihin, jotka ulottuvat taivaaseen asti? Koska se on, niin sen täytyy kokea osa Suuren Babylonin vitsauksista, jotka Jumalan säädöksen mukaan kohtaavat sitä ”yhtenä päivänä”, nimittäin kuolema, suru ja nälkä, ”ja hän joutuu tulessa poltettavaksi” entisten liittolaistensa käsissä. – Ilm. 18:4–8; 17:16.

47, 48. Mitä Jehova käski vertauskuvallista Oholibaa tekemään Hes. 23:35:n sanoin, ja mitä kristikunnan on siis tehtävä?

⁴⁷ Meidän on sopivaa ajatella kristikuntaa, kun Jehova selostaa edelleen profeetalleen Hesekielille Oholiban (Jerusalemin) jumalatonta käytöstä Häntä kohtaan, sanoen: ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska sinä olet minut unhottanut, minut selkäsi taakse heittänyt, niin kanna myös iljettävyytesi [irstas käytöksesi, Um] ja haureutesi.”

⁴⁸ Muinainen Oholiba teki, niin kuin häntä käskettiin tekemään näissä Hes. 23:35:n sanoissa, toisin sanoen, hänen täytyi kantaa hengellisesti irstaan käytöksensä ja haureuden tekojensa katkerat seuraukset. Kristikunnan on ehdottomasti tehtävä samoin.

49. Miten kristikunta on historian kertomuksen mukaan vuodesta 1919 lähtien osoittanut unohtaneensa Jehovan ja heittäneensä hänet selkänsä taakse, kun on kysymyksessä maailmanrauha ja turvallisuus, ja mitä se ei siis saa, kun sen liittolaiset kääntyvät sitä vastaan?

⁴⁹ Meidän ei tarvitse tunkeutua kovin syvälle kristikunnan itsestään tekemään historiaan nähdäksemme, että se on unohtanut Jehovan ja heittänyt hänet selkänsä taakse. Se ei ole Hänen kanssaan liittoutunut ja ojentautunut suojeluksen ja varjeluksen toivossa. Se on harjoittanut hengellistä moraalittomuutta kaikkien kansojen poliitikkojen kanssa. Niiden kanssa se on tukenut ja kannattanut vertauskuvallisen pedon epäjumalista ”kuvaa” eli Yhdistyneitä Kansakuntia välttämättömänä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestönä. Tämä poliittinen ”kuva” on se helakanpunainen peto, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja jolla Suuri Babylon on ratsastanut siitä lähtien, kun se tuli olemassaoloon alun perin Kansainliittona vuonna 1919. Koska kristikunta katsoo Jehovasta poispäin, niin se ei saa Häneltä mitään suojelusta tai vapautusta, kun sen poliittiset ja maalliset liittolaiset kääntyvät raivoissaan sitä vastaan tuhotakseen sen. – Ilm. 13:14, 15; 14:9–11; 17:3–7.

50–52. Milloin tämä voimakkaasti vaikuttava rangaistus kohtaa kristikuntaa, ja mitä voidellun Hesekiel-luokan on tehtävä sitä ennen, kuten Hes. 23:36–42 osoittaa?

⁵⁰ Tämä voimakkaasti vaikuttava rangaistus iskee kristikuntaan varsin pian, lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta”. (Matt. 24:15, 21, 22) Mutta sitä ennen voidellun Hesekiel-luokan, jota Jehova käyttää nykyään, täytyy julistaa kaikkialla Hänen tuomiopäätöksiään kristikuntaa vastaan, ikään kuin se lausuisi sille Jumalan tuomion. Tähän viittaa se, mitä muinainen profeetta Hesekiel kertoo meille seuraavaksi:

⁵¹ ”Ja Herra sanoi minulle: ’Ihmislapsi, etkö tuomitse Oholaa ja Oholibaa? Ilmoita heille heidän kauhistuksensa. Sillä he ovat rikkoneet avion, ja heidän käsissään on verta; kivijumalainsa [lantaisten epäjumaliensa, Um] kanssa he ovat avion rikkoneet, ja myös lapsensa, jotka he olivat minulle synnyttäneet, he ovat polttaneet, ruuaksi niille. Vielä tämänkin he ovat minulle tehneet: ovat samana päivänä saastuttaneet minun pyhäkköni ja rikkoneet minun sapattini. Teurastettuaan lapsiansa kivijumalilleen [lantaisille epäjumalilleen, Um] he samana päivänä tulivat minun pyhäkkööni ja niin häpäisivät sen. Katso, näin he ovat tehneet keskellä minun huonettani. Vieläpä he lähettivät sanan miehille, jotka tulivat kaukaa: katso, ne tulivat siinä samassa, kun sana oli lähetetty, nuo, joita varten sinä peseydyit ja maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut. Ja sinä istuit komealle vuoteelle, sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille sinä panit minun suitsukkeeni ja öljyni.

⁵² ”’Sitten sieltä kuului suruton melu. Ihmisjoukosta otettujen miesten lisäksi tuotiin erämaasta juomareita, ja ne panivat noiden naisten käsiin rannerenkaat ja heidän päähänsä kauniit kruunut.’” – Hes. 23:36–42.

KRISTIKUNTAA VASTAAN ESITETTY MUODOLLINEN SYYTE

53, 54. Ketä nuo tuomiosanat Oholaa ja Oholibaa vastaan syyttävät myös tänä aikana, ja miten tämä on syyllistynyt siihen, mikä on tuomittu Jaak. 4:4:ssä?

⁵³ Mikä syyte tämä onkaan kristikuntaa vastaan sellaisena kuin se heijastuu sen muinaisesta perikuvasta! Nykyinen Hesekiel-luokka, Hesekielin Jumalan Jehovan voidellut kristityt todistajat, ovat esittäneet tämän syytöksen. Muinaisen Oholan ja Oholiban tavoin kristikunta on tehnyt hengellisen aviorikoksen sitä Jumalaa vastaan, jota se väittää palvovansa, Raamatun Jumalaa vastaan. Siksi Raamatun Jaak. 4:4:ssä esittämä kysymys ansaitsee sen huomion. Kysymys kuuluu: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.”

⁵⁴ Kristikunnan jatkuva ystävyys tämän maailman poliitikkojen, sotavoimien ja rikastuvien suurliikemiesten kanssa on julkinen skandaali. ”Suuren porton”, Suuren Babylonin, johtavana jäsenenä kristikunta on ollut uskonnollinen järjestö, ”jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet”. Kristikunta on hallitsevana siinä vertauskuvallisessa kaupungissa, ”jolla on maan kuninkaitten kuninkuus”. – Ilm. 17:1, 2, 18.

55. Mikä huomattava nykyinen esimerkki osoittaa, että kristikunnan lahkot ovat tehneet hengellisen aviorikoksen epäjumalien kanssa?

⁵⁵ Kristikunnan uskonnolliset lahkot ovat tehneet hengellisen aviorikoksen myös ”lantaisten epäjumaliensa kanssa”. Sen epäjumaloimia viimeisimpiä ja suurimpia kohteita on maailman politiikan vertauskuvallisen pedon ”kuva”, Yhdistyneet Kansakunnat, johon useimmat kristityiksi tunnustautuvat kansat kuuluvat. – Hes. 23:37; Ilm. 13:14, 15; 14:9–11; 16:2.

56. Miten kristikunnan lahkojen uhraamistoiminnasta voidaan sanoa, että ”heidän käsissään on verta”?

⁵⁶ Entä voidaanko kristikunnan uskonnollisista lahkoista sanoa, että ”heidän käsissään on verta”? Samoin kuin muinainen Ohola ja Oholiba panivat poikansa kulkemaan väärän jumalan Moolokin lantaisen epäjumalankuvan uhritulen läpi, niin myös kristikunnan lahkot ovat panneet poikansa vuodattamaan vertaan uhrina verenhimoiselle Mars-jumalalle, roomalaisten sodanjumalalle. Ja kaikki tämä on tapahtunut sen nimessä, mitä he sanovat kristillisyydeksi! Kristikunnan verentahrimat kädet osoittavat sen uhranneen uskonnolliset poikansa fanaattisissa, raakalaismaisissa ristiretkissä lähi-idän muhamettilaisia vastaan, vieläpä sodissa, joita se on käynyt omissa riveissään katolilaisten ja protestanttien välillä, harjoittamalla uskonnollista inkvisitiota kiduttaen pirullisella tavalla niitä, joita se piti kerettiläisinä, käymällä sotia kristikunnan kansojen kesken, jotka panivat katolilaiset taistelemaan katolilaisia ja protestantit protestantteja vastaan, käymällä kaksi maailmansotaa, jotka kumpikin alkoivat itse kristikunnan sisäpuolella!

57. Miten he ovat esittäneet väärin sen, mitä Jumalan pyhäkkö edustaa, sillä, miten he ovat toimineet, vaikka ovat olleet saastuneita verestä?

⁵⁷ Vielä pahempaa on se, että he ovat osoittaneet äärimmäistä Raamatun Jumalan halveksuntaa menemällä samana, vieläpä sapatikseen nimittämänä päivänä, jolloin he ovat tehneet sellaisia julmuuksia, veren liottamin käsin sinne, mitä he sanovat Jumalan pyhäköksi. Näin he ovat itse asiassa saastuttaneet ja häväisseet Jumalan pyhäkön ja törkeällä tavalla esittäneet väärin sen, mitä tämä Jumalan tosi huone edustaa. Koska Jumala ei hyväksy tätä lainkaan, niin mikä verivelka Hänellä onkaan selvitettävänä kristikunnan kanssa!

58. Miten Oholiba esikuvaa kristikuntaa, joka yrittää houkutella moraalittomia asiakkaita, ja keitä ei suljeta pois siitä ihmismassasta, joka tulee sen luokse laumoittain?

⁵⁸ Kuten Oholiballa (Jerusalemilla) esikuvattiin, mekin voimme kuvata kristikunnan toimivan ammattiporton tavoin. Se on etsinyt asiakkaita, lähettänyt noutamaan heitä, jotta he liittyisivät sen kanssa epäkristilliseen yhdyntään. Katso, miten se peseytyy poistaakseen kaikki vastenmieliset hajut! Katso, miten se maalaa silmäluomensa saadakseen silmänsä näyttämään suuremmilta ja säihkyvämmiltä! Katso, miten se panee korut päälleen saadakseen itsensä näyttämään vastustamattoman houkuttelevalta! Katso, miten se asettuu makuuasentoon komealle vuoteelle, pöydän ääreen! Sen päällä palavan suitsutuksen ja hyväntuoksuisen öljyn, joka on asetettu sen päälle hierontaa varten, se on ottanut siitä, mikä todellisuudessa kuuluu Jumalalle. Vastauksena sen lähettämälle sanansaattajalle sen viettelemien asiakkaitten piti tulla kaikista tämän maailman maallisista osista, maailman, joka on vihollisuussuhteessa Jehova Jumalaan. Sen porttolasta tulee paikka, josta kuuluu – suljetuista ovista ja ikkunoista huolimatta – huolettoman ja aistillisiin nautintoihin antautuneen joukon melu. Ihmismassat ovat laumoittain tulleet sen luokse sukupuolista tyydytystä varten. Onko juopot lausuttu tervetulleiksi tämän sekavan joukon mukana? On, vaikka he tulisivat niin alhaisesta ryhmästä, jollaisia tavataan erämaasta.

59. Koska kristikunta on tehnyt uskonnon helpoksi, niin mitkä ihmisyhteiskunnan ainekset on johdettu sen luo, ja missä mielessä he ovat panneet rannerenkaita sen ranteisiin ja kruunuja sen päähän?

⁵⁹ Koska kristikunnan lahkot ovat tehneet uskonnon helpoksi sellaisille maailmallisille ihmisille ja koska he saattoivat liittyä siihen kirkonjäseninä ja samaan aikaan kuulua edelleenkin osana itsekkääseen, epäjumalia palvovaan, verentahrimaan maailmaan, niin kaikki nämä ihmisyhteiskunnan ainekset antavat johdattaa itsensä porton kaltaiseen kristikuntaan. Palkkioksi niistä uskonnollisista suosionosoituksista, jotka tuottivat heille aistillista nautintoa, he ylistivät sitä. Muka kaunistaakseen sen verenpunaamia käsiä he panivat rannerenkaita sen ranteisiin ja asettivat kauniita kruunuja sen lahkojen päähän ja antoivat siten papeille jonkin verran uskonnollista valtaa heidän suhteensa. Tästä on tullut vanha tapa.

60. Onko viitteitä siitä, että kristikunta luopuu hengellisestä moraalittomuudestaan, ja mihin tarkoitukseen on ”vanhurskaita miehiä” käytettävä, ja millaisiin naisiin heidän toimeenpanemansa tuomiot soveltuvat?

⁶⁰ Mutta jatkuuko tämä ikuisesti tai jatkuuko se meidän sukupolveamme pitemmälle? Ei sen mukaan, mitä Jehova nyt kertoo Hesekielille näillä sanoilla: ”Mutta minä sanoin: ’Tuollakin kuihtuneelle kelpaa aviorikos! [Silloin minä sanoin hänestä, joka oli aviorikoksesta loppuun kulunut: (Um)] Hänen kanssaan nyt harjoitetaan haureutta – ja vielä hänkin!’ Hänen luoksensa tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo: niin tultiin Oholan ja Oholiban luokse – noiden iljettävien [irstaasti käyttäytyvien, Um] naisten. Mutta vanhurskaat miehet tulevat tuomitsemaan heidät sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja-naisista ja mitä on säädetty verenvuodattaja-naisista; sillä he ovat rikkoneet avion, ja heidän käsissään on verta.” (Hes. 23:43–45) Koska kristikunta ei lakkaa ’harjoittamasta haureutta’ – ei tosiaankaan, niin tämän mukaan sen harjoittamasta hengellisestä haureudesta täytyy tehdä loppu siten, että toiset toimeenpanevat sitä vastaan avionrikkoja-naisille ja tahalliseen verenvuodatukseen syyllistyneille naisille määrätyn tuomion.

”VANHURSKAAT MIEHET” JOTKA TUOMITSEVAT KRISTIKUNNAN

61. Keitä siis ovat ne ”vanhurskaat miehet”, jotka toimeenpanevat tuomion vertauskuvalliselle Oholiballe?

⁶¹ Keitä sitten ovat ”vanhurskaat miehet”, jotka toimeenpanevat tuomion sitä vastaan? Heitä eivät ole Hesekiel ja hänen pakkosiirtolaistoverinsa Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja, eivät myöskään profeetta Jeremia Jerusalemissa ja hänen sihteerinsä Baaruk ja hänen ystävänsä etiopialainen Ebed-Melek ja reekabilaisten huonekunta. (Hes. 14:14, 20; Dan. 1:1–7; Jer. 35:1–19; 36:4–32; 45:1–5) Näillä hyväksytyillä miehillä ei ollut kerrassaan mitään tekemistä Jehovan tuomion toimeenpanemisessa Oholiballe (Jerusalemille) vuosina 609–607 eaa. Sen sijaan assyrialaiset tuhosivat Oholan (Samarian) vuonna 740 eaa. ja babylonialaiset Oholiban (Jerusalemin) vuonna 607 eaa.

62. Koska Jehovan tuomion toimeenpanijat olivat siihen aikaan pakanoita, niin missä mielessä heitä voitiin nimittää ”vanhurskaiksi miehiksi”, ja keitä ovat samaten ne ”vanhurskaat miehet”, joita käytetään tuomion toimeenpanijoina meidän päivinämme?

⁶² Tässä tarkoitetut ”vanhurskaat miehet” ovat näin ollen Oholiban (Jerusalemin) entisiä intohimoisia rakastajia, joista hänen sielunsa lopulta kääntyy inhoten pois ja jotka sen tähden kääntyvät häntä vastaan ja saattavat hänet turmioon. Mutta miten sellaisia babylonialaisia tuomion täytäntöönpanijoita voitiin sanoa ”vanhurskaiksi miehiksi”, koska he olivat pakanoita? Se tapahtui suhteellisessa merkityksessä. Niin suuri oli Oholiban (Jerusalemin) pahuus Jehovan silmissä, että babylonialaiset, joita Hän käytti tuomion täytäntöönpanijoinaan, olivat suhteellisen ”vanhurskaita” Hänen silmissään. Koska Oholiba (Jerusalem) oli rikkonut niin räikeästi Jehovan, Jumalansa, kanssa tekemänsä pyhän liiton, niin hän oli paljon moitittavampi kuin pakanalliset babylonialaiset. Sitä paitsi he toimeenpanivat Oholibaa (Jerusalemia) vastaan Jehovan ’vanhurskaan’ tuomion, jonka avionrikkoja-naiset ja verenvuodattaja-naiset ansaitsivat. (Hes. 23:22–27) Samoin meidänkään päivinämme eivät Jehovan kristityt todistajat ole noita ”vanhurskaita miehiä”, vaan heitä ovat kristikunnan entiset maailmalliset liittolaiset, jotka alkavat vihata sitä ja jotka kääntyvät sitä vastaan toimeenpannakseen sitä vastaan Jumalan tuomion.

63. Miten noiden ”vanhurskaiden miesten” henkilöllisyys varmistetaan Jehovan Oholibaa koskevissa loppusanoissa?

⁶³ Jehovan Oholibaa koskevat loppusanat varmistavat sen, että tämä on oikea näkemys siitä, keitä ”vanhurskaat miehet” ovat: ”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Nostettakoon kansanjoukko heitä vastaan, ja heidät pantakoon kauhistukseksi ja ryöstettäköön. Ja kansanjoukko kivittäköön heidät ja hakatkoon kappaleiksi miekoillansa; tappakoot ne heidän poikansa ja tyttärensä ja polttakoot heidän talonsa tulella. Niin minä lopetan iljettävän menon [irstaan käytöksen, Um] maasta. Ja kaikki naiset ottavat siitä ojentuakseen, niin etteivät harjoita iljettävää menoa, niinkuin te. Teidän iljettävyytenne [irstas käytöksenne, Um] pannaan teidän päällenne, ja te saatte kantaa kivijumalainne [lantaisten epäjumalienne, Um] kanssa tehdyt syntinne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.” – Hes. 23:46–49.

64. Miten Jehova nostatti Oholibaa vastaan ”kansanjoukon” ryöstäjiä, miekan heiluttajia, kivittäjiä, autioittajia ja polttajia ja niitä, jotka puhdistivat pois moraalittoman käytöksen, ja keille hänestä tuli kauhistava, oikaiseva ja varoittava esimerkki?

⁶⁴ Babylonialaisten sotilaitten joukko, jonka Jehova toi Oholibaa (Jerusalemia) vastaan, teki siitä kauhistuksen vuonna 607 eaa. murtautumalla sen vahvojen muurien läpi, hyökkäämällä kaupunkiin, ryöstämällä, viemällä ryöstösaaliin mennessään ja polttamalla sen tulessa. (2. Kun. 25:1–17; 2. Aikak. 36:17–19; Jer. 52:6–23) Epäilemättä babylonialaisten kaupunkiin pitkän piirityksen aikana sinkoamat kivet olivat huomattavan suuria ja aiheuttivat paljon vahinkoa ja surmasivat monia. Lisäksi babylonialaisten miekat riistivät elämän monelta Jerusalemin pojalta ja tyttäreltä kaupunkiin murtautumisen aikana ja sen jälkeen. Autioitusta täydensi kaikkien jäljelle jääneiden palavasta aineesta tehtyjen talojen polttaminen. Näin hengellisesti irstas käytös ja epäjumalanpalvelus lopetettiin Juudan maasta tuhoamalla Oholiba (Jerusalem). Hirvittävät olivat seuraukset, jotka kohtasivat sitä, koska se oli tehnyt sellaisia inhottavuuksia Jehovan silmien edessä. Sen kohtalon olisi pitänyt olla varoituksena toisille ”naisille” eli kansoille, että ne eivät seuraisi sen esimerkkiä.

65. Mikä kysymys herää kristikunnan suhteen, kun otamme huomioon Oholiban varoittavan esimerkin, ja kenet Jehova nostattaa sitä vastaan sen menettelyn takia?

⁶⁵ Onko kristikunta sallinut Oholiban (Jerusalemin) varoittavan esimerkin ojentaa itseään ollakseen jäljittelemättä sen hengellisesti irstasta käytöstä ja lantaisten epäjumalien palvontaa? Vastaukseksi on sanottava, että Oholiba ei ottanut varteen sisarensa Oholan (Samarian) varoittavaa esimerkkiä eikä myöskään kristikunta ota varteen piittaamattoman Oholiban (Jerusalemin) varoittavaa esimerkkiä. Se on tuomittu ryöstettäväksi ja tulemaan kauhistavaksi rauniokasaksi. Sen nykyinen ystävyys ja moraalittoman rakkauden yhteisen vuoteen ylläpitäminen tämän asiainjärjestelmän maailmallisten ainesten kanssa ei jatku enää pitkään. Sen poliittiset, sotilaalliset ja muut maallikkorakastajat tulevat näkemään syytä vihata tätä loppuun kulunutta vanhaa porttoa ja tulevat kääntymään raivoissaan sitä vastaan. Jehova tuo ne sitä vastaan kuin armeijan, joka toteuttaa hänen vanhurskaan tuomionsa, ja väärä ulkokultainen kristillisyys poltetaan maan päältä. Kauhistavat tulevat olemaan tämän vertauskuvallisen naisen, kristikunnan, rauniot, kristikunnan, joka ei sallinut Jehovan sanaan talletettujen varoittavien esimerkkien ojentaa itseään. Kukaan ei voi rankaisematta jättää noita varoittavia esimerkkejä huomioon ottamatta!

66. Mikä tarkoitus on kaiken tämän tapahtumisella, mitä kristikunta tulee kokemaan Jehovan varoittavien esimerkkien mukaan, ja keiden tulisi nykyään ottaa vaarin tästä?

⁶⁶ Sillä, että tämän kaiken sallitaan tapahtua, on tarkoituksensa. Mikä se on? Se on Jumalan tarkoitus: ”Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um].” (Hes. 23:49) Meidän pitäisi suhtautua noihin sanoihin vakavasti. Suvereenin Herran Jehovan nimi liittyi Jumalan tuomion hirvittäviin tapahtumiin vuonna 607 eaa. Jehova oli omassa nimessään ennustanut nuo tapahtumat profeettojensa kautta. Oman nimensä kunniaan saattamiseksi Hän Suvereenina Herrana pani ne vastustamattomasti täyttymään tuomiopäätöstensä toteuttamiseksi. Pankoot tämän merkille kaikki, jotka ovat jättäneet Jehovan tänä aikana huomioon ottamatta. Miellyttäköön se heitä tai ei, kristikunnan lähestyvä tuho tapahtuu Hänen varoittavien esimerkkiensä, hänen ennustustensa ja hänen peruuttamattomien säädöstensä mukaan. Siten ihmisten on tultava tietämään, että Hän, muuttumattoman Sanansa Toteuttaja, on Jehova.

67. Mikä vaikutus tällä on siis oleva niihin meistä, joilla jo on tietoa Suvereenista Herrasta Jehovasta?

⁶⁷ Me kaikki, jotka olemme jo saaneet rauhallisesti tietoa tästä Suvereenista Herrasta, tulemme silloin valtavalla tavalla vakuuttuneiksi tuosta Jumalan tarkoituksesta. Vakuuttuneempina kuin koskaan ennen me tulemme tietämään kunnioittavaa pelkoa herättävällä tavalla, että Hän on totisesti Jehova, ja niin me kunnioitamme häntä täydemmin kuin koskaan aikaisemmin.