”Aika, ajat ja puoli aikaa”
1. Mitkä raamatunpaikat auttavat meitä saaman selville ”ajan” merkityksen, ja miksi se ei voi tarkoittaa 360 vuoden ajanjaksoa?
”AJAN” on otaksuttu tarkoittavan yhtä vuotta. Tämä merkitsee näin ollen ’vuotta, kahta vuotta ja puolta vuotta’, yhteensä kolmea ja puolta vuotta. Vahvistuksen tälle ajan laskemiselle löydämme Ilmestyskirjan 12:6:nnessa olevasta henkeytetystä lausunnosta: ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”, mikä tekee Raamatun laskutavan mukaan kolme ja puoli vuotta. Viittaamme myös Ilmestyskirjan 11:2:sessa mainittuun ”pyhän kaupungin” tallaamiseen, mikä kesti neljäkymmentä kaksi kuukautta. Menneitten sukupolvien Raamatun tuntijat ovat laskeneet tämän aikakauden ottaen päivän vuodesta, mikä tekee 1 260 vuotta. Mutta tälle johtopäätökselle ei ole mitään järkevää tukea, eivätkä nämä ihmeet voi tapahtua ennen kuin 1914:n jälkeen, mutta niiden täytyy tapahtua meidän sukupolvemme aikana. On Raamatun mukaista ja sopivaa ymmärtää ’ajan, aikojen ja puolen ajan’ merkitsevän 1 260:n kirjaimellisen päivän aikakautta eli kolmea ja puolta vuotta.
2. Miksi kansojen piti raivota tuona 1 260-päiväisenä aikakautena?
2 Järjestön näkyvä osa heijastaa näkymättömän osan henkeä ja toimintaa. Jeesus sanoi: ”Te olette [isästänne] perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” (Joh. 8:44; vertaa Jaakobin 3:17:nteen.) Paholaiset henkeyttävät hallitsijoita tekemään heidän käskynsä mukaan. (Ilm. 16:13, 14) Kun taivaassa puhkesi sota 1914 ja se aika, minkä pakanat saivat hallita Jumalan kansaa, loppui, niin kansat alkoivat raivota sodassa, mikä vaikutti kaikkiin ihmisiin suoranaisesti ja välillisesti. 1 260:n päivän päätyttyä sota pysähdytettiin sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että Valtakunnan työ pääsisi vauhtiin.
1 260:N PÄIVÄN AIKAISET KOETTELEMUKSET
3, 4. Miten Herran kansan kokemukset ”ajan, aikojen ja puolen ajan” kuluessa ja lopussa täyttävät Danielin 12:7:nessä olevat profeetalliset sanat?
3 Uskolliset palvelijat olivat julistaneet ennen vuotta 1914 ”pakanain aikojen” loppuvan tuona vuonna. Katsokaamme nyt, mitä tapahtui noina 1 260:nä päivänä. Näitä Danielin mainitsemia päiviä ei tule sekoittaa Ilmestyskirjan 12:6, 14:nnessä olevaan kohtaan, missä sanotaan: ”Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.” Nämä jakeet osoittavat vain, että ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” on yhtä kuin 1 260 kirjaimellista päivää. Mutta nuo Ilmestyskirjan 12:6, 14:nnen päivät alkoivat sen jälkeen kun Saatana heitettiin pois taivaasta, kun taas Danielin 12:7:nnen 1 260 päivää alkoivat pakanain aikojen loppuessa, noin lokak. 1. p:nä 1914.
4 Jehovan kansaa koskevat tosiasiat soveltuvat niin ihmeellisesti, ettei voi olla epäilyksiä tämän ennustuksen täyttymyksestä. Vihollisen piti hajoittaa ja pirstoa Jehovan ”pyhä kansa” kolmeksi ja puoleksi ”ajaksi” eli 1 260:ksi päiväksi, minkä ajanjakson kuluttua vihollisen vallan siihen nähden piti päättyä eli olla ohitse. (Matt. 24:9–12) Ennustus täyttyikin juuri aikanaan. Nuo 1 260 päivää alkoivat, kun pakanain ajat päättyivät, noin lokak. 1. p:nä 1914, ja päättyivät sen tähden noin huhtik. 1. p:nä 1918, minkä jälkeen vihollisen valta piti murrettaman. Tämä osoittaa, että Saatana Perkele oli silloin heitetty pois taivaasta ja Kristus Jeesus oli tullut Jumalan temppeliin tuomintatyöhön. Se kiivas vaino, mikä puhkesi siihen aikaan, ei muuttanut tätä seikkaa. Monia Jehovan kansaan kuuluvia otettiin nimittäin kiinni Kanadassa ja heitettiin vankeuteen helmikuun alussa 1918. Totuuden viholliset ottivat samassa kuussa kirjoja ja yksityisluontoisia papereita Seuran Brooklynissä olevasta päätoimistosta. Toukokuun 7:ntenä annettiin määräys Seuran virkailijain vangitsemiseksi, ja he joutuivat oikeuteen toukok. 15. p:nä. Heitä syytettiin, heidät todistettiin syyllisiksi ja tuomittiin pitkäaikaiseen vankeuteen ja suljettiin vankilaan kesäkuun 20:ntenä 1918. Monia muitakin otettiin kiinni ja vangittiin tähän samaan aikaan, Brooklynissä oleva päätoimisto suljettiin kokonaan, päätoimiston ja haaratoimistojen välinen yhteys katkaistiin tyystin ja Jehovan kansan suorittama evankeliumin saarnaaminen kautta maailman pysähdytettiin käytännöllisesti katsoen.
5. Mikä oli uskollisten tila 1 260 päivän aikana? Mitkä muut seikat kävivät ilmeisiksi heidän yhteydessään olevien joukossa?
5 Se oli tuskallista ja huolestuttavaa aikaa, sillä todistamistyö häiriintyi ei ainoastaan pahan toimivien voimien tähden, vaan myöskin eräitten pelokkuuden takia. Toiset olivat pettyneet sen tähden, että 1914 ei ollutkaan toteutunut sillä tavalla, kuin he olivat odottaneet, koska he olivat vielä maan päällä eivätkä taivaassa. Monet olivat itsekkäitä ja ajattelivat enemmän itseään kuin Jumalan työtä, ja jotkut Herran kansaan kuuluvat alistuivat vihollisen valtaan taistelematta oikeutensa puolesta palvoa Jehova Jumalaa. Mutta muutamat uskolliset, kuuliaiset jatkoivat parhaansa mukaan lampaitten lohduttamista ja ruokkimista. Tarkastettiin hyvin huolellisesti, oliko 1914:ää koskeva Raamatun ajanlasku oikea; ja että ”aikain merkit” olivat juuri ne, joita piti odottaakin; ja tänä aikana suoritettiin hyvin vähän todistamista, ja se, mitä tehtiin, tapahtui ”säkkipuku”-tilassa. Todistajat eivät olleet täyttyneet Valtakunnan hallinnon suurella riemulla ja ilolla, vaan valittivat ”säkkipuvuissa” tilaansa, koska varmaa vapautusta ei ollut heidän näkyvissään. He olivat totisesti noiden 1 260:n päivän aikana epävarmassa, tuskallisessa tilassa, ja sitten, noiden päivien päätyttyä, kohtasi heitä suuri viha ja vaino.
”KAKSI TODISTAJAA”
6. Miten Ilmestyskirjan 11:3 vahvistaa 1 260:n päivän ajanjakson, ja miten se täyttyi, että kaksi todistajaa todisti säkkipuvussa?
6 Huomaa vielä lisätodistus tälle ajanjaksolle: ”Minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.” (Ilm. 11:3) Nämä ”kaksi todistajaa” ovat vastakuvallinen Elia – Johannes-Kastaja-työ, ja huomion kiinnittäminen heihin tähän aikaan on tärkeää, koska se auttaa meitä ymmärtämään Danielin ennustusta. Vartiotorni (engl.) selitti Jumalan kansalle lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten, marraskuussa 1883, että Elia ja Johannes Kastaja esikuvasivat suuria töitä, mitkä piti suorittaa tässä asiainjärjestelmien lopussa ja mitkä piti myös tehdä ennen 1918:aa. Jehovaa koko tämän ajanjakson palvelevat veljet tekivät sen uskoen toimivansa sellaisessa vastakuvallisessa työssä. Tämä jalo, loistava ja uskollinen palvelus keskeytyi 1918. Uskoamme vahvistaa, kun muistamme, että Eliakin pakeni Israelin jumalattoman kuningattaren Iisebelin uhkausta ja kaikkosi Hoorebin vuorelle joutuen siten kärsimään tilapäisen keskeytyksen työssään. (1. Kun. 19:1–14) Elia palasi tämän tauon jälkeen työhön, ja hänen palveluksensa loppui vihdoin siihen, että hänet otettiin pois tulisissa vaunuissa. Mutta Johannes Kastaja päätti palveluksensa vankeudessa ja mestattuna. (Matt. 14:1–12) Niin kävi vastakuvassa sillekin työlle, mitä suoritettiin 1878:sta 1918:aan. Se päättyi ahdistuksen aikana vankeuteen ja työn lopettamiseen. Seuraava raamatunkohta täyttyi: ”On peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.” – Ilm. 11:7.
7. Mikä johtopäätös meidän täytyy siis tehdä tämän kolme ja puoli aikaa käsittävän ajanjakson alkamisesta ja päättymisestä, ja mikä on sen lopun huomattava piirre?
7 Tämä 1 260-päiväinen ajanjakso (”aika, ajat ja puoli aikaa”) täyttyi lokakuusta 1914 huhtikuuhun 1918, minä aikana mahtavasta Ruhtinaasta Miikaelista (Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta) tuli Kuningas, joka nousi valtaistuimelle taivaassa ja tarttui Valtakunnan työhön ja uskollisten palvelijoittensa vapauttamiseen Babylonian vankeudessa. Hän ryhtyi ratkaiseviin toimenpiteisiin pimeyden voimien ja tämän pahan maailman ruhtinasta vastaan sekä poisti väkivalloin tämän jumalattoman hänen korkeasta asemastaan, ei ainoastaan karkoittamalla häntä paikastaan, vaan myöskin heittämällä hänet pois taivaasta kaikkine pahoine enkeleineen. Hän mursi hänen valtansa, niin ettei hän voi enää hajoittaa Jumalan lapsia. On tullut tosiaan aika näiden asiain tapahtumiselle. ”Ei ole enää viivytystä; . . . Jumalan pyhä salaisuus on tosiaan saatettu päätökseen sen hyvän uutisen mukaan, minkä hän julisti omille orjilleen profeetoille.” (Ilm. 10:6, 7, Um) ”Tämä hyvä uutinen Valtakunnasta saarnataan koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” – Matt. 24:14, Um.
1 290 PÄIVÄÄ
8. Miten ja milloin otettiin pois jatkuva polttouhri ja asetettiin autioittava iljetys?
8 Danielin 12:11 (As) sanoo sitten: ”Ja siitä ajasta, jolloin jatkuva polttouhri otetaan pois ja se iljetys, mikä autioittaa, asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.” Tämän ajanjakson kuluessa tapahtuu kaksi suurta ihmettä: 1) ”Jatkuva polttouhri otetaan pois” ja 2) ”iljetys, mikä autioittaa, asetetaan”. Olemme nähneet, että vastakuvalliset todistajat, Elia ja Johannes Kastaja, surmattiin 1 260:n päivän päätyttyä, joten Jumalalle annetun julkisen ylistyksen ”jatkuva polttouhri” otettiin pois, mutta se ei merkinnyt yksilöitten myöhemmin suorittaman samanlaisen palveluksen loppua. Saatana ja hänen asiamiehensä ajattelivat epäilemättä sen lopettaneen kaiken todistamistoiminnan ja hänen jumalatonta järjestöään vastaan julistamisen ja hänen väärien uskonnoitsijoittensa ulkokultaisuuden paljastamisen. Mutta hän ei ottanut laskuihin Jumalan voimaa. Hän ei tee sitä itse asiassa koskaan. Saatana on äärimmäisen itsekäs ja itsekeskeisyyden täyttämä, ja siksi hän sokaistuu sille, mikä on ilmeistä, ja pitää silmällä ainoastaan pirullisia suunnitelmiaan. Hänet oli nyt rajoitettu maan ympäristöön, eikä hänellä ollut enää pääsyä taivaaseen. Hänellähän oli ollut paikka siellä, mutta ei nyt enää. Siksi hän päättikin perustaa ylvästelevän, kapinallisen diktatuurinsa maan päälle kansojen keskuuteen. Tästä syystä kaiutetaan varoitusta: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm. 12:12) Hänen ensimmäinen toimenpiteensä on sen tähden kaikkien kansojen yhdistäminen samaan juoneen, jotta hän voisi peloitella heidät alistumaan hänen jumalattomaan salaliittoonsa. Hänellä on vain lyhyt aika valmistautua maan uuden Kuninkaan seuraavaan hyökkäykseen. Mutta huomaa tämä: kaikki hänen ilkeät suunnitelmansa uhmaavat täydelleen Jumalan valtakuntaa, koska hän ei tunnusta sitä ja koska hän haluaisi tuhota sen, jos se olisi mahdollista. Miten hän menetteli sen suhteen? Hän teki ensin hävitystyötään Jumalan kansan keskuudessa, ja kun hän sitten sai ensin Jumalan kansan johtavat näkyvät palvelijat lopulta vankeuteen, niin hän loi Kansainliiton. Tämä liitto toimeenpantiin ensiksi tammikuun jälkipuoliskolla 1919, ja siinä näytti olleen sopiva kenttä hänen saatanallisille sotatoimilleen.
9. Voivatko ne, jotka tunnustivat kuuluvansa ”kristikuntaan” siihen aikaan, väittää olevansa tietämättömiä Kuninkaan läsnäolosta?
9 Asianlaita ei ollut se, että monet eivät olisi tienneet Kristuksen valtakunnan ajan tulleen, vaan he tiesivät sen. Muista, että todistajat olivat saarnanneet neljäkymmentä vuotta, ennen kuin pakanain ajat päättyivät 1914. Tässä seuraa eräs uskonnollisten pappismiesten lausunto, mikä julkaistiin ensimmäisen maailmansodan ollessa saavuttamaisillaan huippukohtansa:
”Seuraavan julistuksen antoi äskettäin joukko Englannin huomattavimpia pappeja:
”’Ensiksi – Että nykyinen ahdinkotila viittaa pakanain aikojen loppuun.
”’Toiseksi – Että Herran ilmestymistä voidaan odottaa minä hetkenä hyvänsä, jolloin hän ilmaantuu yhtä selvästi kuin opetuslapsilleen ylösnousemusiltanaan.
”’Kolmanneksi – Että koko seurakunta muutetaan olemaan ”aina Herran kanssa”.
”’Neljänneksi – Että Israel ennallistetaan omaan maahansa epäuskossa ja käännytetään myöhemmin Kristuksen ilmestyessä sen hyödyksi.
”’Viidenneksi – Että kaikkien inhimillisten uudelleenrakennussuunnitelmien täytyy tukea Herramme toista tulemusta, koska kaikki kansat joutuvat hänen hallintonsa alaisiksi.
”’Kuudenneksi – Että Kristuksen hallituksen alaisuudessa tapahtuu vielä suuri Pyhän Hengen vuodatus kaikkeen lihaan.
”’Seitsemänneksi – Että tässä lausunnossa ilmaistut totuudet ovat äärimmäisen käytännölliset arvoltaan ratkaistaessa kristillisyyden luonne ja toiminta hetken pakoittaviin ongelmiin nähden.’
”Tämän huomattavan lausunnon allekirjoittivat baptistit A. C. Dixon ja F. B. Meyer; kongregationalistit George Campbell Morgan ja Alfred Byrd; presbyteeri William Fuller Gouch; episkopaalit H. Webb Peploe ja J. Stuart Holden; metodisti Dinsdale T. Young.
”Nämä ovat hyvin tunnettuja nimiä ja kuuluvat maailman suurimpiin saarnaajiin. Se, että nämä huomattavat miehet, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin, tunsivat aihetta antaa tällaisen lausunnon, on jo itsessään erittäin merkityksellinen asia.”
10. Miten eräät huomattavat pappismiehet antoivat häpeällisen lausunnon 1919?
10 Mutta suuri orjuuttaja, Saatana Perkele, piti maailmallisia uskonnoitsijoita vallassaan ja pani heidät antamaan hyväksymyksensä ja siunauksensa tälle suunnitelmalle. Vaikka he tiesivätkin jotakin totuudesta ja Jumalan valtakuntaa koskevasta tosiasiasta, niin huomaa seuraava häpäisevä lausunto:
”On tullut aika järjestää maailma totuudelle, oikeudelle, laillisuudelle ja ihmisyydelle. Me puollamme tästä syystä kristittyinä Vapaitten Kansojen Liittoa tulevassa rauhanneuvottelussa. Tällainen liitto ei ole pelkästään rauhaan auttava keino; se on pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä. Kansainliitto on juurrutettu evankeliumiin. Niinkuin evankeliumin, niin senkin pyrkimyksenä on ’Rauha maassa, hyvä tahto ihmisiä kohtaan’. Senkin vetoomus on evankeliumin tavoin yleismaailmallinen.
”Sankarivainajat ovat kuolleet turhaan, jollei voitosta tule uutta taivasta ja uutta maata, joissa asustaa vanhurskaus. – 2. Pietari 3:13.
”[Nimellinen] seurakunta voi antaa hyvän tahdon hengen, mitä ilman mikään Kansainliitto ei voi kestää.” – Kristuksen Kirkkojen Liittoneuvosto Amerikassa, tammikuussa 1919.
11. Selitä, miksi Kansainliitto kuvataan sopivasti ”autioittavaksi iljetykseksi”.
11 Tämä Kansainliitto oli kansojen edessä väärässä asemassa. Se oli jäljittely, hyökkäävä järjestö ja sen tähden iljetys Jumalan silmissä. Saatana vaati kaikkia kansoja tunnustamaan tämän suunnitelman ja pyrki pakoittamaan niitä tottelevaisiksi maailmanjärjestöä koskevalle esitykselleen ja palvomaan sitä. ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” (Ilm. 17:12–14) ”Ja se panee pakonalaisuuteen kaikki ihmiset, pienet ja suuret ja rikkaat ja köyhät ja vapaat ja orjat, jotta he antaisivat näille merkin heidän oikeaan käteensä ja heidän otsaansa ja jotta kukaan ei pystyisi ostamaan eikä myymään paitsi sellainen, jolla on tämä merkki.” – Ilm. 13:16, 17, Um.
12. Mikä on tämän ”iljetyksen” takana oleva saatanallinen tarkoitus, ja mihin se johtaa nyt kaikki kansat?
12 Ne, jotka palvovat tuota iljetystä, ilmaistaan selvästi ja epäilemättä julkisesti, joten se tekee erittäin ilmeisiksi ne, jotka eivät palvo tätä poliittista liittoa, mikä on pedon eikä Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan kuva. Jumala tuomitsee sen palvomisen. ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.” (Ilm. 14:9, 10) Saatanan tarkoitus on ollut 1919:n jälkeen ja on yhä saada kansat yhteiseen itsekkääseen liittoon, ja ne tulevatkin siten sidotuiksi, kun ahdistukset, vihanilmaukset ja kauhu lisääntyvät. Saatana tulee aivan epätoivoiseksi, kun ratkaisevan taistelun aika lähestyy. Kansat yhdistävät ylimielisyydessä ja pelossa rivinsä kadehtien ja vihaten toisiaan, mutta takertuen kumminkin epätoivossaan siihen vähäiseen, mitä niillä on. Pakanakansojen hallitsijoitten pitäisi oppia totuus ja olla viisaita, sillä he tietäisivät silloin, että heitä kootaan yhteen, ei rauhaa, vaan Perkeleen tarkoituksia varten. ”Ne ovat todellisuudessa paholaisten henkeyttämiä lausumia ja saattavat ilmenemään merkkejä, ja ne lähtevät koko asutun maan kuningasten luo kokoamaan heitä yhteen Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotaan.” (Ilm. 16:14, Um.) Saatana ja hänen paholaisensa eivät työskentele ihmiskunnan hyväksi, vaan säilyttääkseen valtansa ihmisiin, ja ne tahtoisivat mieluummin syöstä kaikki kansat kauhistavaan verenvuodatukseen kuin hellittää otettaan. Kaikkien aikojen suurin sota on lähellä, ja siinä nähdään kaikki maan kansat näkymättömän Perkeleen diktatuurin alaisuudessa taistelemassa Jumalan voideltua kansaa vastaan ja Kuningasta, Kristusta Jeesusta, sekä Jumalan pyhiä enkeleitä vastaan. Varoitus kaikuu kansoille, jotta ne tietäisivät totuuden, mutta varoittajia halveksitaan, pilkataan, pannaan vankiloihin ja keskitysleireihin, ja toisia heistä tapetaankin.
(Tämä kirjoitussarja jatkuu seuraavassa numerossa.)