Kristityt ja tuhatvuotiskauden toivo
”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” – Matt. 6:10.
1. a) Miten kristikunta puhuu tuhatvuotiskauden toivosta? b) Miksi se ei häiritse Jehovan todistajia?
ROOMALAISKATOLINEN kirkko ja useimmat suurista, vakiintuneista protestanttisistakaan uskonnoista eivät koskaan mainitse tuhatvuotiskauden toivoa kirkossa kävijöille. Ne puhuvat tästä toivosta ylenkatseellisesti ”millennialismina” tai ”kiliasmina” ja nimittävät siihen uskovia ”millenaristeiksi” tai ”kiliasteiksi”. Mutta Jehovan todistajat eivät häpeä tätä uskoa, sillä kiistämättömät historialliset tosiasiat osoittavat, että varhaiskristityillä oli tuhatvuotiskauden toivo.
VARHAISKRISTITTYJÄ NIMITETTIIN ”MILLENARISTEIKSI”
2. Mitä kaksi tietosanakirjaa sanoo siitä, uskoivatko varhaiskristityt tuhatvuotiskauteen?
2 Americana-tietosanakirja sanoo Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen uskovista kristityistä: ”Sellaisen näkemyksen omaksuneita nimitetään millenaristeiksi [latinaksi mille ’tuhat’, annus ’vuosi’] tai kiliasteiksi ja heidän oppiaan kiliasmiksi (kreikaksi khilioi ’tuhat’). Joka taholla myönnetään, että nämä näkemykset olivat, elleivät vallitsevia, niin ainakin hyvin yleisiä vanhassa kirkossa.” (Encyclopedia Americana) Eräs ranskalainen tietosanakirja ilmoittaa: ”Läntisessä kristikunnassa millennialismi oli hyvin elävää juutalaiskristillisyydessä kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana. . . . Millennialismi oli hyvin syvälle juurtunutta kristillisyyden ensimmäisinä vuosisatoina.” – Encyclopædia Universalis.
3, 4. a) Mitä osoituksia on olemassa siitä, että kristittyjen ei tarvinnut odottaa Ilmestyskirjaa saadakseen tuhatvuotiskauden toivon? b) Mitä jotkut voivat väittää tuhatvuotiskauden toivosta?
3 On olemassa todisteita siitä, että kristityillä oli Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen liittyvä toivo jo ennen kuin apostoli Johannes sai Ilmestyksen ensimmäisen vuosisadan lopulla. Juutalaisten profeettojen kirjoituksia lukemalla he olivat saaneet ennakkovälähdyksiä siitä suurenmoisesta tuhatvuotiskauden toivosta, jonka Kristus esitti Ilmestyksen 20. ja 21. luvussa. On kiinnostavaa panna merkille, että Britannica-tietosanakirja vahvistaa tämän: ”Varhaiskristittyjen keskuudessa ajatus millenarismista . . . oli saatu pääasiassa juutalaisten eskatologisista odotteista [ihmiskunnan ja maailman lopullista kohtaloa koskevista odotteista].” (Encyclopædia Britannica, vuoden 1966 painos) 30-osainen uusi Britannica-tietosanakirja sanoo samasta asiasta näin: ”Ilmestyskirjassa juutalaisen apokalyptisismin [pahuuden lopullisen tuhon ja hyvyyden voiton odotteen] sulautuminen kristillisyyteen tapahtui lopullisesti. . . . Kristillisen historian ensimmäisten sadan vuoden [33–133] aikana tämän muotoista millenarismia eli kiliasmia (tulee tuhatta tarkoittavasta kreikkalaisesta sanasta) opetettiin yleisesti ja se hyväksyttiin kirkossa.” (Kursivointi meidän) – New Encyclopædia Britannica, 1977.
4 Joku saattaa kuitenkin väittää: ’Ehkäpä, mutta näiden varhaiskristittyjen tuhatvuotiskautta koskeva toivo ei ollut maallinen. Se oli taivaallinen toivo.’ Mutta mitä historialliset tosiasiat ja Raamattu osoittavat? Katsokaamme.
PARATIISIA TOIVOTTIIN EDELLEEN MAAN PÄÄLLE
5, 6. Millainen näkemys ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli eri asiantuntijoiden mukaan?
5 On olemassa runsaasti todisteita siitä, etteivät varhaiskristityt koskaan kuvitelleet, että Messiaan eli Kristuksen tulo olisi kumonnut kaikki ne Heprealaisten kirjoitusten profetiat ja lupaukset, jotka koskivat paratiisin ennallistamista maan päälle. Katolinen teologian sanakirja myöntää: ”Millennialismi on peräisin kristillistä aikakautta edeltävältä ajalta. Usko Messiaan maalliseen hallituskauteen sai alkunsa Israelin toiveista.” – Dictionnaire de Théologie Catholique.
6 Historioitsija Kenneth Scott Latourette sanoo varhaiskristityistä, jotka toivoivat Kristuksen toista tulemista: ”Monet olivat sitä mieltä, että ennen historian lopullista loppua ja Jumalan tarkoituksen täyttä toteutumista siten, että Hänen tahtonsa tapahtuu täysin, kaikille kristityille yhteinen toivo oli, että Kristus palaisi, perustaisi valtakuntansa maan päälle ja hallitsisi tuhat vuotta. . . . Käsitystä tuhat vuotta kestävästä aikakaudesta tai aikakausista ei ollut ainoastaan kristityillä, vaan se esiintyi myös juutalaisuudessa.” – A History of Christianity.
7. Mikä ilmaisee, etteivät varhaiskristityt sekoittaneet paratiisia taivaaseen?
7 On siis olemassa lisätodisteita siitä, että varhaiskristityt olivat ”millenaristeja”, sikäli kuin tämä nimitys soveltui niihin, jotka toivoivat Kristuksen, Messiaan, tuhatvuotista hallituskautta. Jeesus oli ilmoittanut hallitsevansa taivaasta, mutta hän ei ollut peruuttanut juutalaisten alkuperäistä messiastoivoa, paratiisin ennallistamista maan päälle tuon tuhatvuotiskauden aikana. On kiinnostavaa todeta erään katolisen Raamatun sanakirjan myöntävän, että ”juutalaisten kirjoituksissa samoin kuin varhaiskristillisessä kirjallisuudessa sana paratiisi ei tavallisesti ollut taivaan synonyymi”. (Kursivointi meidän) – Supplément au Dictionnaire de la Bible.
KRISTUS EI KUMONNUT TUHATVUOTISKAUDEN TOIVOA
8. a) Mistä Jeesuksen tulo oli tae? b) Miten Raamattu osoittaa, että paratiisi ennallistetaan maan päälle?
8 Kuuluisassa vuorisaarnassaan Jeesus sanoi: ”Älkää luulko, että olen tullut hävittämään Lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” (Matt. 5:17) Tai kuten eräs englantilainen käännös esittää viimeisen lauseen: ”En ole tullut hävittämään niitä, vaan toteuttamaan niiden opetukset.” (Today’s English Version) Koska Jeesus tuli toteuttamaan profeettojen opetukset, niin hänen tulonsa oli tae siitä, että heidän profetiansa paratiisin ennallistamisesta maan päälle täyttyisivät. Luettelemme tässä muutamia niistä: Psalmit 37:11, 29; 72:1–8, 16–19; 115:16; Jesaja 9:5, 6; 11:1–10; 45:18; Daniel 2:34, 35, 44, 45; 7:13, 14.
9. Miten mallirukous yhdistää Valtakunnan tuhatvuotiskauden toivoon?
9 Myös vuorisaarnassa Jeesus osoitti varsin selvästi, että maapallolla on oleva osuus Jumalan tahdon eli tarkoituksen toteutumisessa. Hän opetti seuraajansa rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Hän yhdisti Jumalan tahdon toteutumisen maan päällä Jumalan valtakunnan tulemiseen, ja se on juuri messiaaninen Valtakunta. Siten Herran rukous, jota sekä katolilaiset että protestantit ovat esittäneet kirjaimellisesti miljoonia kertoja vuosisatojen aikana, on muun muassa rukous, jossa pyydetään tuhatvuotiskauden toivoon liittyvien messiaanisten lupausten täyttymistä.
TUHATVUOTISKAUDEN TOIVO PALJASTETAAN TÄYSIN
10. a) Milloin ja miten Jeesus paljasti täysin tuhatvuotiskauden toivon? b) Mitä sydäntä lämmittäviä yksityiskohtia hän esitti?
10 Noin neljännesvuosisata roomalaisten vuonna 70 toimeenpaneman Jerusalemin tuhon jälkeen (joka teki lopun juutalaisten toiveista saada kansana vapautus poliittisen Messiaan välityksellä) Jeesus, tosi Messias, paljasti täysin tuhatvuotiskautta koskevan aidon toivon. Merkitessään muistiin Ilmestyksen, jonka hän sai Jumalalta Jeesuksen Kristuksen välityksellä, apostoli Johannes kirjoitti:
”Ja minä näin taivaasta tulevan alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen alkuperäisen käärmeen, joka on Panettelija ja Saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. . . .
”Ja minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta. . . . Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.
”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, . . . Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, . . . Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’” – Ilm. 20:1–6; 21:1–4.
”PYHÄ SALAISUUS” SELITETÄÄN
11. Miten Jeesuksen paljastama tuhatvuotiskautta koskeva toivo vastasi juutalaisten alkuperäistä messiastoivoa?
11 Etkö voikin havaita, miten tämä kuvaus Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta muistuttaa juutalaisten alkuperäistä messiastoivoa, ”toivoa ihanteellisesta messiaanisesta tulevaisuudesta . . . paratiisillisen autuuden kultaisesta ajasta . . . maailmasta, jossa vallitsee täydellinen rauha ja sopusointu kaikkien luomusten kesken . . . ’uusista taivaista ja uudesta maasta’”, lainataksemme uudelleen Juutalaista tietosanakirjaa (The Jewish Encyclopedia)?a
12, 13. Mikä osoittaa, että Jeesuksen opetuslapset odottivat edelleen Messiaan maallista hallituskautta?
12 Kieltämättä oli kuitenkin Messiaan valtakuntaa koskevia tärkeitä yksityiskohtia, joita juutalaiset eivät ymmärtäneet ja joita jopa Kristuksen kahdentoista apostolin ja muiden varhaisten opetuslasten oli vaikea käsittää. Pian sen jälkeen kun Jeesus oli esittänyt vuorisaarnansa, jossa hän opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalan valtakunnan tulemista ja Jumalan tahdon tapahtumista maan päällä niin kuin taivaassa, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan pyhä salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki esiintyy kuvauksissa.” – Mark. 4:11.
13 Maallisen palveluksensa aikana Jeesus opetti opetuslapsilleen monia messiaaniseen Valtakuntaan liittyviä asioita. Vielä kuolemansa jälkeenkin aina siihen asti, kun hän nousi taivaallisen Isänsä luo, hän kertoi jatkuvasti heille ”Jumalan valtakuntaa koskevia asioita”. Mutta siitä huolimatta heidän aivan viimeinen kysymyksensä kuului: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Siten he paljastivat, että he edelleen odottivat Messiaan ennallistavan Israelin maallisen valtakunnan. (Apt. 1:3, 6) He olivat oikeassa ajatellessaan, että messiaaninen Valtakunta merkitsi hallitusvaltaa, hallitusta, mutta he ajattelivat erheellisesti, että Messias hallitsisi maan päällä ja että hänen hallituksensa olisi puhtaasti juutalainen.
14. a) Mikä auttoi Kristuksen opetuslapsia pääsemään eroon erheellisestä toivostaan? b) Mitä tärkeitä piirteitä varhaiskristityt vähitellen oppivat ymmärtämään ”pyhästä salaisuudesta”?
14 Vasta helluntaina tapahtuneen pyhän hengen vuodattamisen jälkeen Kristuksen opetuslapset pääsivät eroon kansallismielisen messiaanisen Valtakunnan ajatuksesta ja oppivat ymmärtämään uusia ja tärkeitä piirteitä ”Jumalan valtakunnan pyhästä salaisuudesta”. Yksi piirre tästä ”pyhästä salaisuudesta” oli se, että Messias olisi taivaallinen kuningas ja että hänen hallituksensa sijaitsisi taivaassa. (Joh. 18:36; Apt. 2:32–36; 1. Tim. 3:16) Muihin ”pyhän salaisuuden” piirteisiin – jotka olivat uusia ja mullistavia totuuksia uskollisille juutalaisille, joiden ajattelu oli Raamatun eikä kreikkalaisen filosofian muovaamaa – kuului se, että rajallinen määrä ihmisiä valittaisiin tulemaan ”pyhinä” Messiaan kanssa hänen valtakuntaansa ja että nämä hallitsisivat hänen kanssaan taivaassa ja ettei heitä valittaisi ainoastaan juutalaisista vaan myös pakanoiden eli ei-juutalaisten keskuudesta. – Dan. 7:13, 14, 27; Luuk. 12:32; 22:28–30; Joh. 14:1–3; Ef. 3:3–6; Kol. 1:26, 27.
MULLISTAVA UUSI TOIVO
15. Miksi pelkkä ajatuskin taivaaseen menemisestä oli mullistava uskollisesta juutalaisesta jäännöksestä?
15 Kaikki tämä oli jotakin aivan uutta. Kuten olemme jo nähneet kirjoituksesta ”Tuhatvuotiskauden toivon alkuperä”, juutalaisten alkuperäinen messiastoivo oli maallinen toivo, ja vasta väärien uskonnollisten perinteiden ja filosofian vaikutuksesta hyvin myöhäisessä vaiheessa heidän historiassaan jotkut heistä alkoivat uskoa kuolemattomaan sieluun. Uskollinen juutalainen jäännös, joka piti kiinni Raamatun henkeytetyistä heprealaisista kirjoituksista ja otti Jeesuksen vastaan tosi Messiaana, ei varmastikaan uskonut synnynnäiseen kuolemattomuuteen. Siksi heistä sellainen ajatus, että Messias hallitsee maata taivaasta ja että heistä itsestään tulee hänen hallitsijatovereitaan taivaassa, oli sitäkin mullistavampi.
16. Mitä Pietari kirjoitti tästä mullistavasta uudesta toivosta?
16 Apostoli Pietari kirjoitti varhaiskristityille, jotka olivat saaneet tämän erikoiskutsun tulla papeiksi ja kuninkaiksi taivaallisen Messiaan kanssa: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten, . . . Mutta te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto’.” – 1. Piet. 1:3, 4; 2:9.
17. Miten Paavali osoitti, että kutsu taivaalliseen elämään oli jotakin uutta?
17 Apostoli Paavali kirjoitti myös tästä poikkeuksellisesta kutsusta taivaalliseen elämään ja sanoi: ”Hän pelasti meidät ja kutsui meidät pyhällä kutsumisella, . . . nyt se on tehty ilmeiseksi Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen ilmeiseksi tulon välityksellä, hänen joka on lakkauttanut kuoleman mutta on luonut valoa elämään ja turmeltumattomuuteen.” (2. Tim. 1:9, 10) Jos taivaallinen elämä olisi ollut juutalaisten keskuudessa olevan uskollisen jäännöksen toivo, niin miksi Kristuksen täytyi ’luoda valoa’ tähän ”pyhään kutsumiseen”, joka oli johtava turmeltumattomuuteen? Tämä kutsu taivaalliseen elämään oli selvästi aivan uutta näille juutalaisten ja pakanoiden keskuudesta valituille varhaiskristityille.
TAIVAALLINEN TOIVO RAJALLISELLE MÄÄRÄLLE ”VALITTUJA”
18, 19. Selitä, miten Paavalin toinen Timoteuksen kirje ja Pietarin ensimmäinen kirje ilmaisevat, etteivät kaikki ne, jotka toivovat elävänsä ikuisesti, tule olemaan kuninkaita ja pappeja Kristuksen kanssa taivaassa. (Ilm. 5:9, 10)
18 Mutta saavatko kaikki ne, jotka hyväksyvät Kristuksen ja toivovat elävänsä ikuisesti, tämän ”pyhän kutsumisen” taivaissa saatavaan turmeltumattomaan elämään? Ilmaisten, että tämä erikoiskutsumus on tarkoitettu rajalliselle määrälle ”valittuja”, Paavali lisää: ”Tämän vuoksi kestän edelleenkin kaiken valittujen tähden, jotta myös he saisivat sen pelastuksen, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ikuisen kirkkauden ohella. Nämä sanat ovat luotettavat: totisesti jos olemme kuolleet yhdessä, niin tulemme myös elämään yhdessä; jos kestämme edelleen, niin tulemme myös hallitsemaan yhdessä kuninkaina.” – 2. Tim. 2:10–12.
19 Jos kaikki pelastettavat kutsutaan ”ikuiseen kirkkauteen” ”hallitsemaan yhdessä kuninkaina” Kristuksen Jeesuksen kanssa, niin keitä heidän on sitten määrä hallita? Ja jos kaikki muodostavat ”kuninkaallisen papiston”, niin keiden puolesta he toimivat kuninkaallisina pappeina?
20. Miten Paavalin galatalaisille ja roomalaisille kirjoittamat kirjeet osoittavat, että hengellisten israelilaisten lukumäärä on rajallinen?
20 Ajattele seuraavaa: Galatalaisille kirjoittamassaan kirjeessä Paavali sanoo juutalaisten ja ei-juutalaisten keskuudesta valituista kristityistä, jotka on ’kastettu Kristukseen’, että he ovat ”todella Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen kannalta katsoen”, ja hän nimittää heitä ”Jumalan Israeliksi”. (Gal. 3:26–29; 6:16) Ja roomalaisille kirjoittamassaan kirjeessä sama apostoli puhuu siitä ”pyhästä salaisuudesta”, että Jumala kutsuu ei-juutalaisia monien juutalaisten ”epäuskon” takia, ja lisää – ja tämä onkin avainkohta – ”kunnes kansojen ihmisten täysi luku on tullut sisälle”. Hän selittää, että ”tällä tavalla”, ts. siten että pakanoita kutsutaan täyttämään vaadittu lukumäärä, ”koko Israel pelastuu”. Ilmeisesti tämä tarkoittaa hengellistä Israelia, juutalaisten ja ei-juutalaisten keskuudesta otettuja ”valittuja”, jotka ovat ”todellisuudessa ’Israel’” eli ”todellisia israelilaisia”. – Room. 11:7, 17–26; 9:6 (Uusi testamentti nykysuomeksi); 2:28, 29.
21. a) Kuinka paljon hengellisiä israelilaisia on? b) Mikä raamatunkohta todistaa, ettei heitä ole valittu enkeleitten joukosta?
21 Koska ei-juutalaiset saisivat tämän ”pyhän kutsumuksen” vain siihen saakka, kun ”Jumalan Israelin” muodostavien ”täysi luku” on saavutettu, niin on johdonmukaista, että näiden hengellisten israelilaisten lukumäärä on rajallinen. Mikä heidän lukumääränsä sitten on? Hae esille Ilmestyksen 7:1–8. Siinä esitetään niiden kristittyjen tarkka lukumäärä, jotka on ’sinetöity’ tulemaan osaksi hengellistä Israelia. Ilmestyksen 14:1–4 todistaa, ettei tätä rajallista määrää valita enkelien keskuudesta, sillä siinä sanotaan, että tämä sama määrä on ”ostettu maasta”, ostettu ”ihmisistä ensi hedelmäksi Jumalalle ja Karitsalle”.
22. Millainen on näiden 144 000:n Raamattuun perustuva toivo?
22 Näiden 144 000:n hengestä siinneen voidellun kristityn Raamattuun perustuva toivo on taivaallinen. Päästyään ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” he ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta”. – Ilm. 20:6.
23. Mitä kysymyksiä sanat ”ensi hedelmä” ja ”kuninkaat” herättävät?
23 Mutta jos nämä ”valitut” ovat ”ensi hedelmä”, niin on johdonmukaista, että heidän jälkeensä tulee muuta hedelmää. Ja jos he tulevat ”hallitsemaan kuninkaina”, niin ketkä ovat heidän alamaisiaan ja mikä toivo heillä on? Sen saamme nähdä, kun jatkamme tämän aiheen tutkimista.
[Alaviitteet]
a Ks. tästä lehdestä kirjoitusta ”Tuhatvuotiskauden toivon alkuperä”.
[Tekstiruutu s. 14]
Papias Hierapoliksesta, Irenaeus Lyonista ja Justinus Roomasta, jotka olivat katolisen kirkon tunnustamia ”pyhimyksiä” ja ”isiä” toisella vuosisadalla, olivat kaikki millenaristeja. – Katolinen tietosanakirja.
[Tekstiruutu s. 15]
Taistellessaan tuhatvuotiskauden toivoa vastaan roomalainen presbyteeri Caius ja ”Pyhä” Dionysios alentuivat kieltämään apostoli Johannekselle annetun Ilmestyksen oikeaperäisyyden. – Katolinen teologian sanakirja.
[Kuva s. 17]
Tuhatvuotiskauden aikana Jeesus hallitsee taivaasta paratiisiksi ennallistettua maata