Uskonnon tulevaisuus YK:n hyökkäyksen alaisena

VOIDAANKO rehellisesti sanoa, että uskonto on vain edellä mainittujen päätöslauselmien viaton ja avuton uhri? Vai ovatko maailman uskonnot suoraan sanoen antaneet YK:n valtuutetuille aihetta epäluuloon niitä kohtaan? Kuinka monet maailman uskonnoista, jotka väittävät olevansa esimerkiksi kristillisiä, ovat todella eläneet Kristuksen asettamien mittapuitten mukaisesti? Keskustelujen aikana ihmisoikeuksien toimikunta mainitsi joitakin historiallisia kiistakysymyksiä, joita rehellinen ihminen varmasti haluaisi harkita.

Esimerkiksi Ukrainan neuvostotasavallan edustaja väitti vuonna 1973, että ”historia oli täynnä sortoa, ristiretkiä ja verenvuodatusta, joita yksi tai toinen uskonto . . . aiheutti toisiin uskontokuntiin kuuluville”. Lisäksi eräs arabivaltuutettu kiinnitti huomion siihen, miten 1800-luvulla ”kaupankäyntiä seurasi” ahneitten riistäjien tuoma ”Raamattu ja lippu”.⁹ Toiset valtuutetut lausuivat samantapaisia mielipiteitä uskonnon väärinkäytöksistä.

Mutta eivät ainoastaan neuvostovaltojen edustajat ja muutamat muut puhuneet historiallisista uskonnon väärinkäytöksistä. Alankomaiden edustaja tunnusti esimerkiksi, että ”lähetyssaarnaajat olivat aika ajoin käyttäytyneet valitettavan surkealla tavalla ja että kristillisten kirkkojen ja kolonialismin välillä oli ollut yhteyttä”.¹⁰ Lisäksi vuoden 1975 keskustelun aikana Ranskan valtuutettu myönsi, että ’Ranskan historiassa katolilaiset vainosivat protestantteja ja että sen johdosta ihmisten ja kansojen välillä on yhä vihaa’.¹¹

Ovatko nykyajan uskonnot syyttömiä?

Ovatko nykyajan vaikutteet ja valistus viilentäneet väkivaltaisia uskonnollisia tunteita? Kaksi pääkirjoituspalstalla ollutta poliittista pilakuvaa laajalle levinneissä sanomalehdissä äskettäin vastasi hyvin havainnollisesti:

Toisessa on kuvattuna pääkallokasvoinen Viikatemies, jonka mustaan kaapuun on kirjoitettu suurin kirjaimin sanat ”uskonnollinen tappaminen”. Ruumiskasojen alla oleva teksti kuuluu: ”Tämä on ollut kaikkien aikojen paras vuosisata.”

Toinen kuva, joka voitti Pulitzerin palkinnon, esittää traagista teurastusta Libanonissa, ja siinä taistelijat huutavat toisilleen aseitten rätinän yli: ”Tässä yksi Allahin puolesta!” ”Ja tässä toinen Pyhän Neitsyen puolesta!” ”Ota tämä Muhammedin puolesta!” ”Tässä yksi Jeesuksen puolesta!”

Mutta Libanon ei ole ainutlaatuinen. New York Times -lehden ulkomaiden asioiden erikoistoimittaja C. L. Sulzberger kirjoittaa: ”On synkkä totuus, että luultavasti ainakin puolet eri puolilla maailmaa parhaillaan käytävistä sodista on joko avoimesti uskonnollisia taisteluja tai uskonnollisiin kiistoihin liittyviä”.¹² Lisäksi George W. Cornell Associated Press -uutistoimistosta huomauttaa, että ”maailman uskonnot opettavat rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta”, ja kuitenkin uskonto ”on yhä huomattavalla tavalla mukana useimmissa maailman suurimmista selkkauksista”.¹³

Sen tragedian lisäksi, että muslimit taistelevat ”kristittyjä” vastaan Libanonissa, huomaa myös muita uskontoon liittyviä ongelmapesäkkeitä, joita nämä kaksi kolumnistia luettelivat syytöstensä tueksi:

Pohjois-Irlanti – katolilaiset protestantteja vastaan

Lähi-itä – juutalaiset muslimeja vastaan

Kypros – kreikkalaiskatolilaiset muslimeja vastaan

Filippiinit – muslimit katolilaisia vastaan

Etiopiassa Eritrean muslimit taistelevat koptilaisia katolilaisia vastaan. Kirpeässä arvostelussa sellaisesta Jumalan nimessä tapahtuvasta traagisesta teurastuksesta Libanonin entinen pääministeri, joka on muslimi, sanoi vähän aikaa sitten: ”Jos islam sallii murhaamisen, en halua olla muslimi. Jos kristillisyys sallii tappamisen, niin sitten olen kristillisyyttä vastaan.”¹⁴ Varmasti uskonnot, jotka saattavat Jumalan noin huonoon maineeseen, kantavat siitä raskaan vastuun.

Kuinka kukaan rehellinen ihminen voi katsoa läpi sormien näiden uskontojen osuutta kaikessa tässä? Eivätkö uskonnolliset väärinkäytökset ole aina olleet päätekijöitä maailman rauhan ja turvallisuuden järkyttämisessä, kun uskonnot ovat edistäneet tai suvainneet sotia ja verenvuodatusta? Kuitenkin Sulzberger huomauttaa Times-lehdessä, että ”sodan aiheuttajina” uskonnolliset tunteet ”tahtovat jäädä huomioon ottamatta” Niinpä hän kysyy: ”Eikö tämä esimerkiksi olisi asia, josta Yhdistyneiden Kansakuntien kannattaisi tehdä erikoistutkimus?”

Voimmeko tietää mitä tulee tapahtumaan?

Tuleeko YK koskaan tarkastelemaan maailman uskonnon osallisuutta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden tuhoamisessa, kuten kolumnisti Sulzberger ehdottaa? Vain aika näyttää. Mutta mitä tahansa YK tuleekin tekemään tulevaisuudessa, maailman uskontojen väkivaltainen historia ei varmasti puhu hyvää niistä.

On kuitenkin mahdollista varmistua siitä, mitä uskonnolle tulee tapahtumaan tulevaisuudessa YK:n alaisuudessa. Oletko esimerkiksi tiennyt, että melkein 1900 vuotta sitten on täsmällisesti ennustettu nykyään YK:na tunnetun yhdistetyn poliittisen elimen olemassaolo? Jopa se oli ennustettu, että sitä edeltäisi samanlainen elin, joka osoittautui Kansainliitoksi.

Epäilemättä tämä kuulostaa sinusta melko kaukaa haetulta. Mutta harkitse ensin todisteita. Löydät suurimman osan aineistosta Raamatun Ilmestyskirjan 17. luvusta. Kuten saatat tietää, tämä kirja käyttää monia vertauskuvia edustamaan tulevia tapahtumia. Huomaa, että jakeissa 3, 10 ja 11 vertauskuvallista seitsenpäistä, kymmensarvista ”petoa” käytetään kuvaamaan ”kahdeksatta kuningasta”, joka seuraa seitsemän aikaisemman perättäisen ”kuninkaan” sarjaa. Keitä nämä ”kuninkaat” ovat?

Kymmenes jae sanoo näistä ”seitsemästä kuninkaasta”, että ”viisi on kaatunut, yksi on, yksi ei ole vielä saapunut”. On kiinnostavaa havaita, että viisi Raamatun historian tapahtumiin liittyvää maailmanvaltaa oli siihen mennessä ”kaatunut”: Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia ja Kreikka. Kuudes, Rooma, oli se ”yksi”, joka oli olemassa Ilmestyksen aikoihin.

Kuten oli ennustettu, mitään toista maailmanlaajuista valtakuntaa hallitsevaa ”kuningasta” ei ”saapunut” Pyhän Rooman valtakunnan ajasta aina Brittiläis-amerikkalaiseen kaksoismaailmanvaltaan asti, josta tuli seitsemäs ”kuningas”. Yhdestoista jae jatkaa: ”Ja peto, joka oli, mutta ei ole, on itsekin kahdeksas kuningas, mutta on lähtöisin niistä seitsemästä.” Miten ”kahdeksas kuningas” ”on lähtöisin niistä seitsemästä”? Ilmeisesti se oli monista osista yhdistetty kollektiivinen järjestö, joka muodostui näiden seitsemän edellisen maailmanvallan elossa olevista jäännöksistä. Kuinka hyvin Kansainliitto ja sen seuraaja YK sopivatkaan tähän kuvaan! Mutta asiaan liittyy enemmän.

Ennustus sanoo, että tämä kollektiivinen ”peto” ”oli, mutta ei ole, ja kuitenkin se on nousemaisillaan syvyydestä”. (Jakeet 8 ja 11) Eikö Kansainliitolle tapahtunut juuri näin? Toisen maailmansodan aikana se katosi joksikin aikaa, ikään kuin ”syvyyteen”. Myöhemmin se nousi uudelleen Yhdistyneinä Kansakuntina – juuri niin kuin Raamattu oli ennustanut. Mutta miten uskonnon kohtalo liittyy kaikkeen tähän?

Uskonnon kohtalo

Kolmannessa jakeessa, jossa monien valtioiden muodostamasta ”pedosta” puhutaan ensi kerran, sanotaan, että sen selässä istuu ”nainen”. Kuka hän on? Hänet voidaan helposti tunnistaa ympärillä olevien jakeiden avulla. Esimerkiksi 2. jae sanoo, että ”maan kuninkaat syyllistyivät haureuteen” hänen kanssaan ja ”maan asukkaat juovutettiin hänen haureutensa viinistä”. Kuudes jae huomauttaa, että hän itse on ’juovuksissa verestä’, joten ilmeisesti myös verenvuodatus liittyy maan asukkaitten ’juovuttamiseen’.

Mikä ihmisyhteiskunnan osa tunnetaan laajalti siitä, että se on luvattomasti tekemisissä poliittisten ”maan kuninkaitten” kanssa ikään kuin harjoittaen ”haureutta” heidän kanssaan? Millä on sellainen vaikutus ”maan asukkaisiin”, että sen sekaantuminen politiikkaan saa heidät käyttäytymään kuin he olisivat ”juovuksissa” niistä seurauksista, joihin sisältyy myös verenvuodatus?

Eivätkö nämä piirteet sovellu pelkästään maailman ulkokultaisiin uskonnollisiin järjestöihin? Niiden politiikkaan sekaantumisen ja järjettömän verenvuodatuksen historia on kirjoitettu muistiin, niin että vilpittömät ihmiset voivat tarkastella sitä. Lisäksi maailma hoippuu yhä ikään kuin ”juovuksissa” uskontoon liittyvien selkkauksien ja kiistakysymyksien vaikutuksista.

Vaikuttaako uskonnon kasvava maine maailman rauhan ja turvallisuuden järkyttäjänä siihen, mitä sille lopulta tapahtuu? Ehkä tämä on päätekijä, ehkä ei. Olipa syy mikä tahansa, ennustus paljastaa, että Jumala tulee järjestämään asiat niin, että poliittiset ”kuninkaat” lopulta kyllästyvät haureelliseen väärään uskontoon tuhoisin seurauksin: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka näit, ja peto, nämä tulevat vihaamaan porttoa [’naista’] ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella. Sillä Jumala on pannut [sen] heidän sydämeensä.” (Jakeet 16 ja 17) Tämä ennustaa, että YK, ”peto”, yhdessä niiden kanssa, joita kuvataan ”kymmenellä sarvella”, tulee suorittamaan kaiken käsittävän hyökkäyksen maailman uskonnollisia järjestelmiä vastaan. Keitä nämä ”kymmenen sarvea” ovat?

Ennustus vastaa, että ”kymmenen sarvea” ovat ”kymmenen kuningasta”, jotka ”saavat vallan kuninkaina yhdeksi hetkeksi pedon kanssa” ja ”antavat voimansa ja valtansa pedolle”. (Jakeet 12 ja 13) Koska Raamatun kuvakieli käyttää usein ”kymmentä” merkitsemään täydellisyyttä (esim. kymmenen sormea tai varvasta), niin ”kymmenen kuninkaan” täytyy edustaa niiden kansojen täyttä lukumäärää, jotka lyhyen (”yhden hetken”) ajan hallitsevat YK:n rinnalla ja antavat ”valtansa” sille. Ilmeisesti nämä kansat yhdessä YK:n kanssa tulevat ”vihaamaan” porton kaltaista uskontoa siinä määrin, että ne haluavat tehdä jotakin sen suhteen. Ne ”riisuvat hänet paljaaksi” ja ”polttavat hänet kokonaan tulella”, tuhoten hänet täysin.

Vertauskuvallinen ”peto” ja sen ”kymmenen sarvea” eivät myöskään tule selviytymään hengissä. Ennustus paljastaa lisäksi, että kaikkien näiden kansojen täytyy vastata pitkästä poliittisen sorron ja Jumalan vanhurskaan hallituksen ja sen valtaistuimelle asetetun kuninkaan vastustamisesta: ”Nämä tulevat taistelemaan Karitsaa [Kristusta] vastaan, mutta koska Karitsa on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, niin hän voittaa heidät.” Samalla tavalla YK, ”peto”, ”menee tuhoon”. – Ilm. 17:8, 11, 14; vrt. Dan. 2:44.

Jos tämä ennustus täyttyy tulevaisuudessa yhtä täsmällisesti kuin se on tähän asti täyttynyt, ainoan turvallisen olinpaikan tästä eteenpäin täytyy olla siksi jossakin sekä maailman uskontojen että maailman poliittisten järjestelmien ulkopuolella. Miten se on mahdollista? Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi tosi seuraajistaan, että ”he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta”. Kuitenkin hän samalla rukoili, ettei Jumala ’ottaisi heitä pois maailmasta, vaan valvoisi heitä’. – Joh. 17:14–16.

Niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuukin, nykyään on ihmisiä, jotka elävät tämän periaatteen mukaan. Esimerkiksi Libanonissa sen maan 1800 Jehovan todistajaa ovat pysyneet täysin puolueettomina sekä selkkauksen uskonnolliseen että poliittiseen puoleen nähden, kuten he pysyvät aina, asuvatpa he missä tahansa. He ovat toistuvasti säästyneet kuolemalta sekä ”kristittyjen” että muslimien käsissä, koska todistajat tunnetaan Raamatun tutkijoina, jotka eivät ota kantaa poliittiseen tai uskonnolliseen verenvuodatukseen. Sama pätee Irlannissa ja kaikissa muissa maissa. He haluavat tehdä Jumalan tahdon tässäkin eivätkä siksi osallistu mihinkään selkkaukseen.

Tämä saattaa kuulostaa joistakuista liian ihanteelliselta. Mutta muista, että jos Ilmestyksen ennustus jatkaa vakaata, täsmällistä täyttymistään, niin Jumalan tahdon tietäminen ja sen tekeminen on ainoa todella realistinen elämäntapa. Sekä YK:n että maailmallisten uskontojen lähestyvä loppu tekee tästä elintärkeän asian. ”Maailma on häviämässä”, sanoo Raamattu, ”mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” Jehovan todistajat ovat iloisia voidessaan auttaa sinua oppimaan Jumalan tahdon nyt. – 1. Joh. 2:17.

Lähdeviitteet

 1. YK:n asiakirjat A/C.3/L.2006–2014.

 2. Sama, E/CN.4/L.1338, s. 4.

 3. Sama, s. 5.

 4. Homer A. Jack, 230 Words Toward Religious Freedom, s. 10.

 5. YK:n asiakirja E/CN.4/L.1338, s. 4.

 6. Sama, E/CN.4/L.1327, s. 2.

 7. Sama, E/CN.4/SR.1369, s. 7.

 8. Sama, s. 8.

 9. Sama, A/C.3/L.2006–2014.

10. Sama.

11. Homer A. Jack, lainatussa teoksessa.

12. New York Times, 24.1.1976, s. 27.

13. The Express (Easton, Pa.), 3.4.1976, s. 5.

14. Oregon Journal, 29.11.1975, s. 4.

[Kuva s. 7]

Painettu uudelleen Wil-Jo Associates, Inc.:n ja Bill Mauldinin suosiollisella luvalla

[Kuva s. 8]

Julkaistu Philadelphia Inquirer -lehdestä Tony Authin luvalla