9. luku

Smyrnan enkelille

 1, 2. a) Missä Smyrna sijaitsi, ja mitä huomattavaa tässä kaupungissa oli? b) Mikä oli Kristuksen sanoma Smyrnan seurakunnalle?

TOINEN seurakunta, jonka puoleen kirkastettu Jeesus Kristus kääntyy, on Smyrnan seurakunta muinaisessa Rooman provinssissa Aasiassa. Kaupunki sijaitsi Aigeian meren erään lahden rannalla, noin viisikymmentä kilometriä Efesosta pohjoiseen ja siis kauempana kuin Efeso Patmoksen saarelta, missä apostoli Johannes oli silloin vankina. Smyrnassa oli keisari Tiberiuksen temppeli, joten se kannatti keisarinpalvontaa. Siellä oli myös huomattava määrä luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia, jotka vastustivat apostolista kristillisyyttä. Mitä Johanneksen käsketään kirjoittaa Smyrnan seurakunnalle? Lukekaamme:

² ”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.’”

 3. a) Millainen Smyrnan seurakunnan tila oli aineellisesti ja hengellisesti? b) Miksi aineellinen köyhyys ei ole kristityille häpeäksi?

³ Näissä sanoissa, jotka Ilm. 2:8–11 esittää, ei ole moitteen sanaa Smyrnan seurakuntaa vastaan, ei sen ’köyhyydenkään’ takia, sen tähden että se on aineellisesti köyhä. Tämän aineellisen köyhyyden vastapainona oli se, että he olivat hengellisesti rikkaita. Oli parempi, että Smyrnan seurakunta oli tässä tilassa kuin että se olisi ollut aineellisesti rikas mutta hengellisesti köyhä, kuten oli Laodikean seurakunnan laita. (Ilm. 3:17) Jeesus itse oli aineellisesti köyhä ollessaan ihmisenä maan päällä; ja hänen lihallinen velipuolensa Jaakob kirjoitti oman aikansa hengellisille israelilaisille seuraavan ojentavan muistutuksen: ”Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan.rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?” (Jaak. 2:5) Kyllä! Ja Jeesuksen sanojen mukaan Smyrnan seurakunta oli siis rikas uskossa ja hyvissä töissä Jumalaa kohtaan. Siksi he saivat jatkuvasti olla Jumalan taivaallisen valtakunnan perillisiä. Se, että kristikunnan uskonnollinen papisto nykyään soimaa Jehovan todistajien keskuudessa olevaa hengellisten israelilaisten jäännöstä näiden köyhyydestä, on siis täysin aiheetonta.

 4. a) Miten Smyrnan luonnolliset juutalaiset osoittivat olevansa todellisuudessa ”saatanan synagoogassa”? b) Ketkä noudattavat nykyään noiden Smyrnan juutalaisten esikuvaa?

⁴ Sitä, millä tavalla Smyrnan luonnolliset, ympärileikatut epäuskoiset juutalaiset pilkkasivat siellä olevaa kristillistä seurakuntaa, ei ole sanottu. Luultavasti se oli samanlaista kuin Pisidian Antiokiassa ja Korintossa apostoli Paavaliin kohdistettu herjaava pilkka. (Apt. 13:45; 18:6) Nuo pilkkaajat ylpeilivät sillä, että he olivat juutalaisia syntymänsä ja ympärileikkauksen perusteella; mutta he olivat lakanneet olemasta todellisia juutalaisia. Miksi? Koska he eivät osoittautuneet juutalaisiksi sisällisesti, sydämeltä ympärileikatuiksi; heistä ei ollut tullut hengellisiä israelilaisia niin kuin Smyrnan seurakunnasta. Sellaiset epäuskoiset juutalaiset kävivät paikallisessa synagoogassa, mutta he eivät olleet Jehova Jumalan synagooga vaan ”saatanan synagooga”, minkä tosiasian heidän pilkkansa osoitti. He vastustivat Jehova Jumalaa ja hänen Messiastaan Jeesusta ja asettuivat siten samaan luokkaan kuin Saatana, jonka nimi merkitsee ’vastustajaa’. He eivät olleet uudessa liitossa, jonka välimiehenä oli toiminut Jeesus Kristus oman täydellisen ihmiselämänsä uhraamisen perusteella. (Jer. 31:31–34; Matt. 26:27, 28; Luuk. 22:20; 1. Tim. 2:5, 6) Myöskään hengellisten israelilaisten jäännöksen ei tarvitse tänä aikana välittää siitä, että papit pilkkaavat sitä, sillä he vain väittävät olevansa hengellisiä juutalaisia.

 5. a) Mitä Smyrnan seurakunta oli jo kokenut, ja mikä vaikutus sillä oli epäilemättä ollut sen aineelliseen tilaan? b) Miten se joutui kärsimään vielä enemmän ja mitä tarkoitusta varten? c) Mikä merkitys on todennäköisesti niillä ”kymmenellä päivällä”, jotka sillä piti olla ahdistusta?

⁵ Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä muinainen Smyrnan seurakunta oli kokenut paljon ”ahdistusta”, epäilemättä vainoa, joka vain pahensi sen aineellista köyhyyttä. Mutta sen oli kestettävä vielä enemmän. Siitä huolimatta sanoi kirkastettu Jeesus: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään.” Miten sen piti kärsiä vielä enemmän? ”Katso, perkele [Panettelija, Um] on heittävä muutamia teistä vankeuteen.” Näin se joutuisi tosi koetukseen varsinkin, kun sen tarkoituksena olisi, että ”teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää”. (Ilm. 2:10) Kymmenen kirjaimellista päivää ahdistusta tai vainoa saattoi olla, jos se oli keskitettyä, varsin ankaraa, ja se riittäisi ilmeisesti eliniäksi, mutta ”kymmenen päivää” on todennäköisesti ymmärrettävä kuvaannollisesti etenkin nykyisessä sovellutuksessaan. ”Kymmentä” käytetään seitsemässä muussa Ilmestyskirjan kohdassa maallisen kokonaisuuden eli täydellisyyden vertauskuvana, ja siksi ”kymmenen päivää” voisi vertauskuvata koko sitä aikaa, jonka seurakunta on maan päällä, korkeintaan Saatanan sitomiseen saakka.

VANGITSEMINEN

 6. Kenen toimesta ja mitä varten Smyrnan kristittyjä heitettiin vankilaan?

⁶ Koska apostoli Johannes itse kirjoitti vankina Patmoksen saarelta, niin Smyrnan seurakunta saattoi hyvällä syyllä omaksua hänen kauttaan saamansa kehotuksen pelkäämättä kärsiä Panettelijan aiheuttamat lisävangitsemiset. Panettelija käyttäisi tietenkin ihmisvälikappaleita suorittamaan vangitsemisen, ja ne ihmiset, joita hän käyttäisi heittämään kristittyjä vankeuteen ja pitämään heitä siellä, olisivat Panettelijan palvelijoita. Kristittyjä vangittaisiin väärien syytösten perusteella eikä moraalisista tai poliittisista rikkomuksista. Se, että heitä syytetään väärin, ilmaistaan sillä, että Panettelijan sanotaan heittävän heitä vankeuteen. ”Perkele”-nimen vastine kreikassa merkitsee ’panettelijaa, väärinsyyttäjää’. Smyrnan seurakunnan jäseniä vangittaisiin siis viattomina kristittyinä, joten heillä olisi puhdas omatunto, kuten kaikilla apostoleilla, kun heitä vangittiin eri tilanteissa.

 7. Mikä oli hyvin huomattava hengellisten israelilaisten jäännöksen jäsenten vangitsemistapaus?

⁷ Vangitsemiset ovat olleet merkittävä piirre Jehovan todistajien hengellisten israelilaisten jäännöksen nykyisissä kokemuksissa. Vuonna 1919 monet hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen jäsenistä tulivat esiin vankiloista, joihin heidät oli epäoikeudenmukaisesti heitetty ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918. Heidän joukossaan oli silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti J. F. Rutherford, saman seuran sihteeri-rahastonhoitaja ja kaksi muuta Seuran julkaisukomitean jäsentä sekä kolme muuta vastuunalaista Seuran jäsentä, jotka kaikki olivat osallistuneet kuuluisan kirjan Täyttynyt salaisuus valmistamiseen ja julkaisemiseen, kirjan, joka esitti uskonnollisen selityksen kahteen Raamatun ennustukseen, Ilmestyskirjaan ja Hesekieliin. Kun kaikki seitsemän oli tuomittu 21. kesäkuuta 1918 väärien syytösten perusteella poliittisesta kapinan lietsomisesta ja Amerikan kutsuntalain vastustamisesta kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen kustakin neljästä syytöksestä, niin heiltä evättiin oikeus päästä vapaaksi takuita vastaan ja heidät passitettiin lopulta liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan. Heitä seurasi kahdeksantena eräs hyvin tunnettu Seuran jäsen, joka sai kymmenen vuoden tuomion.

 8. Mikä oli lopputulos tästä vangitsemisesta ja kirjan Täyttynyt salaisuus kieltämisestä?

⁸ Maaliskuussa 1919 heille myönnettiin vihdoin viivästynyt vapaus takuita vastaan, kunnes ylempi oikeus käsittelisi heidän anomuksensa saada uusi oikeudenkäynti, ja heidät vapautettiin. Yhdysvaltain hallitus ei kuitenkaan vienyt juttua uudelleen oikeuteen, ja nämä kahdeksan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran jäsentä vapautettiin syytteistä. Vuonna 1920 vapautettiin myös kirja Täyttynyt salaisuus pannasta ja sitä alettiin jälleen levittää Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

 9. Miten Ilm. 2:10 täyttyi jäännöksessä?

⁹ Kirkastettu Jeesus Kristus oli kuitenkin varoittanut ensimmäisen vuosisadan Smyrnan seurakuntaa: ”Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle.” (Ilm. 2:10) Jehovan todistajien keskuudessa olevien hengellisten israelilaisten jäännöksen jäsenten vangitseminen ei tämän mukaan päättynyt, kun monet heistä vapautettiin vuonna 1919, vaan se lisääntyi suuressa määrin erikoisesti Venäjän kommunismin, fasismin, katolisen aktion, Hitlerin natsismin ja kansallismielisyyden levitessä.

10. Miten ennustus täyttyi Saksassa jo vuosina 1926 ja 1927?

¹⁰ Jo vuonna 1926 nostettiin Saksassa oikeusjuttuja Jehovan antautuneen kansan 897 toimivaa jäsentä vastaan ja monia heistä sakotettiin. Vuonna 1927 kohosi näiden Jehovan palvojien pidätysten määrä 1169:ään, ja järjestetyissä 353 oikeudenkäynnissä määrättiin rangaistuksia neljällekymmenelle. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura näki tarpeelliseksi oman lainopillisen osaston perustamisen Saksan haaratoimiston yhteyteen huolehtimaan kaikista näistä oikeusjutuista, sillä näitä Korkeimman kristittyjä todistajia pidätettiin jatkuvasti sadoittain.

11. a) Mitä Jehovan todistajat kärsivät Hitlerin hallitusvallan alla? b) Mitä tapahtui monille näistä todistajista natsihallituksen kukistuttua?

¹¹ Tämä oli vasta alkua sille, mitä tapahtui Adolf Hitlerin diktatuurikaudella, joka alkoi vuonna 1933. Tuon vuoden keväällä Saksassa oli 19268 kentällä toimivaa Jehovan kristittyä todistajaa. He kieltäytyivät seuraamasta natsidiktaattoria Führerinään eli johtajanaan ja osallistumasta millään lailla hänen poliittisiin ja sotilaallisiin hyökkäyksiinsä. Tämän ehdottoman, jakamattoman antaumuksensa takia Jehova Jumalaa ja hänen Kristuksen hallitsemaa valtakuntaansa kohtaan heitä heitettiin tuhansittain vankiloihin ja keskitysleireihin. Toisesta maailmansodasta (1939–1945) huolimatta he säilyttivät kristillisen puolueettomuutensa, monet heistä kuolemaankin saakka. Kun toinen maailmansota päättyi, niin 2000 heistä oli menehtynyt vankeuspaikoissaan, ja niistä 8000:sta, jotka vapautuivat keskitysleireistä, 2000 oli invalideja. Monet natsien keskitysleireistä vapautuneet uskolliset Jehovan todistajat pantiin pian kommunistien vankiloihin ja keskitysleireihin Itä-Saksassa.

12. Mitä Jehovan todistajille tapahtui Isossa-Britanniassa ja lähinnä minkä kiistakysymyksen takia?

¹² Jehovan kristittyjä todistajia vangittiin myös muissa maissa tuona aikana. Rohkeammin kuin koskaan todistajat pitivät kiinni kristillisestä puolueettomuudestaan maailman poliittisten ja sotilaallisten selkkausten keskellä. Toisen maailmansodan aikana vangittiin Isossa-Britanniassa 1593 nuorta todistajaa, koska he kieltäytyivät rikkomasta kristillistä puolueettomuuttaan. Koska siihen aikaan sekä nuoret naiset että miehet olivat asevelvollisia Isossa-Britanniassa, niin 344 näistä kristillisen puolueettomuuden takia vangituista oli naisia. Kuvittelehan, että heidän vankeustuomioittensa yhteismäärä oli yli 600 vuotta!

13. Miten Vartiotorni-seuran päätoimisto virallisesti suhtautui vainoon noina aikoina?

¹³ Entä mitä tapahtui Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa? 1930-luvun alussa Jehovan todistajien vainoaminen alkoi kiihtyä. Tästä syystä J. F. Rutherford, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti, puhui useitten radioasemien kautta WBBR:n ollessa keskusasemana aiheesta ”Jehovan todistajat: miksi vainottuja”. Se tapahtui sunnuntaina 1. toukokuuta 1932. Vähän myöhemmin, sunnuntaina 22. toukokuuta 1932, järjestäytynyt joukko Jehovan todistajia rynnisti vainojen polttopisteeseen Bergenfieldiin New Jerseyyn suorittamaan Valtakunnan todistamistyötään talosta taloon. Jos ja kun heidät pidätettiin, heitä oli neuvottu ilmoittamaan, että he ovat Jehovan todistajia, mutta kieltäytymään ilmoittamasta omaa nimeään ennen kuin vasta oikeudessa tuomarin edessä. Tätä menettelyä noudatettiin rohkeasti.

14. Miten vaino lisääntyi vuosi vuodelta Yhdysvalloissa, ja mitä Vartiotorni-seuran oli tarpeellista tehdä?

¹⁴ Koska alussa ei aavistettu, miten suureksi oikeudenkäyntien määrä lopulta oli nouseva Yhdysvalloissa, niin pidätyksistä ja vangitsemisista ei pidetty tilastoja. Vuonna 1934 lukumäärä oli kuitenkin noussut 340:een, 478:aan vuonna 1935, 1149:ään vuonna 1936 jne. Kuten Saksassakin, täytyi Vartiotorni-seuran lopulta perustaa lainopillinen osasto Brooklynin (N.Y.) päätoimiston yhteyteen käsittelemään kaikkia niitä pidätys- ja vangitsemistapauksia, joita esiintyi talosta taloon suoritetun ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen takia kaikkina viikonpäivinä, sunnuntaisinkin.

15. Minkä kiistakysymyksen Jehovan todistajat ovat kohdanneet Yhdysvalloissa vuodesta 1940 lähtien tähän päivään saakka, ja mikä on ollut seurauksena?

¹⁵ Asevelvollisuus rauhan aikana astui Yhdysvalloissa voimaan syyskuussa 1940, ja sunnuntaina 7. joulukuuta 1941 maa syöstiin toisen maailmansodan pyörteisiin. Tämä vaati kutsuntoihin joutuneita amerikkalaisia Jehovan todistajia pitämään kiinni ehdottomasta kristillisestä puolueettomuudesta. Heidän uskollisuutensa tässä johti tuhansien vangitsemiseen kussakin tapauksessa moniksi vuosiksi. Koska asevelvollisuutta ei ole koskaan kumottu Yhdysvalloissa, niin kristillinen puolueettomuus on jatkuvasti ollut kiistakysymyksenä. Tänäkin päivänä sadat Jehovan kristityt todistajat kärsivät vankeusrangaistusta, koska he pitävät kiinni Kristuksen kaltaisesta puolueettomuudestaan tämän sotaisan maailman aseellisissa selkkauksissa.

16, 17. a) Ketkä ovat erityisesti vuodesta 1935 lähtien kärsineet vainoa jäännöksen rinnalla, ja miten he ovat kestäneet? b) Miltä jäännöksestä on tuntunut, kun tämän ”suuren joukon” monet jäsenet ovat kärsineet?

¹⁶ Voisimme esittää lukuisia tilastoja Jehovan kristittyjen todistajien vangitsemisista sekä ennen toista maailmansotaa että sen jälkeen. Voittoisa Herra Jeesus Kristus ei todellakaan sanonut turhan takia muinaisen Smyrnan seurakunnalle, että Saatana heittäisi jatkuvasti joitakuita heistä vankeuteen ja että heidän olisi oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. (Ilm. 2:10) Erikoisesti vuodesta 1935 lähtien on Jumalan hengellisen seurakunnan voideltujen jäsenten nykyiseen jäännökseen alkanut liittyä ”suuri joukko” ihmisiä, jotka ovat antautuneet Jumalalle ja käyneet kasteella, mutta joilla ei ole taivaallista toivoa, vaan toivo saada elää ikuisesti tulevassa maallisessa paratiisissa Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. Jokainen heistäkin on uskollisesti kohdannut ajan kiistakysymykset ja on joutunut kärsimään, koska Saatanan asiamiehet ovat heittäneet heitä vankeuteen ja he ovat kestäneet paljon ahdistusta. Kuten Hepr. 10:32–34 esittää, voideltu jäännös on myötätuntoisena kärsinyt näiden ”suuren joukon” vankien kanssa.

¹⁷ ”Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset [suuren taistelun kärsimyksissä, Um], kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.” – Hepr. 10:32–34.

”ELÄMÄN KRUUNU”

18. a) Vaikka kärsiminen kuolemaan saakka voi olla välttämätöntä, niin mitä sellainen uskollisuus merkitsee ”suurelle joukolle”? b) Keille Jeesus puhuu nykyään Ilm. 2:10:ssä olevat sanat?

¹⁸ Uskollisuus näissä kärsimyksissä tarpeen vaatiessa jopa kuolemaan asti palkitaan runsaasti. Uskollinen ”suuri joukko” saa sille kuuluvan palkinnon maan päällä, mutta vahvistaakseen Valtakuntansa perijätovereitten voideltua jäännöstä Herra Jeesus Kristus sanoi Smyrnan seurakunnalle sen ahdistuksessa: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” – Ilm. 2:10.

19. a) Vaikka jotkut voidellusta jäännöksestä eivät kärsi väkivaltaista kuolemaa vainossa, niin mitä heidän täytyy tehdä? b) Mitä tarkoitetaan ”elämän kruunulla”, ja missä taistelussa he saavat sen?

¹⁹ Monet voideltuun jäännökseen kuuluvat ovat osoittautuneet uskollisiksi kristillisille periaatteille ahdistuksessa jopa väkivaltaiseen kuolemaan asti. Vaikka kaikki eivät joudukaan lopulta kärsimään sellaista väkivaltaista kuolemaa, niin heidän täytyy osoittautua uskollisiksi maallisten päiviensä loppuun asti. Silloin he voivat olla varmat siitä, että saavat ”elämän kruunun”. Sana ”kruunu” ei tässä merkitse ’ylintä’, ikään kuin se tarkoittaisi korkeinta elämänmuotoa taivaassa, kuolemattomuutta jumalallisessa luonnossa, vaan se viittaa siihen palkintoon, joka saadaan palkaksi Kristuksen kaltaisesta uskollisuudesta. He taistelevat voittaakseen tämän maailman. Vaikka he menettäisivät tässä ankarassa taistelussa maallisen elämänsä väkivaltaisesti Saatanan asiamiesten toimesta, niin heidän saatanalliset vihollisensa eivät voi tuhota heidän elämäänsä ikuisiksi ajoiksi. Määräaikana Jumala kruunaa heidät Kristuksen kautta taivaallisella elämällä. Heillä ei siis ole mitään syytä pelätä kuolemaa.

20. Miten Jeesus osoittaa, millaisen elämän uskolliset voidellut saavat palkinnokseen?

²⁰ Vapaus kuolemasta, kuolemattomuus, on oleva heidän palkintonsa. Se voidaan ymmärtää kirkastetun Jeesuksen Kristuksen loppusanoista Smyrnan seurakunnalle: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” – Ilm. 2:11.

21. Mikä on ”toinen kuolema”?

²¹ Sanontaa ”toinen kuolema” käytetään ainoastaan Johannekselle annetussa ilmestyksessä. Se tarkoittaa iankaikkista kuolemaa, josta ei ole mitään ylösnousemuksen mahdollisuutta. Ilm. 20:14, 15:ssä ja 21:8:ssa se esitetään vertauskuvallisesti seuraavin sanoin: ”Ja Kuolema [synnintekijä Aadamilta peritty] ja Tuonela [Haades, Um] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

22. Mitä merkitsee se, että joku on kirjoitettu elämän kirjaan, tai toisaalta se, että heitetään kuvaannolliseen tuliseen järveen?

²² Se, että joku on kirjoitettu elämän kirjaan, merkitsee asianomaiselle iankaikkista elämää. Kuvaannolliseen tuliseen järveen heittäminen merkitsee asianomaiselle iankaikkista kuolemaa, ”toista kuolemaa”. Saatanaa rangaistaan iankaikkisella kuolemalla, sillä hän on toisen kuoleman alainen ja ’toinen kuolema vahingoittaa’ häntä! Niin tapahtuu myös hänen demonienkeleilleen. – Ilm. 20:10.

23. Osoita Raamatusta, keitä ”toinen kuolema” ei voi ”vahingoittaa”.

²³ Meille osoitetaan erehtymättömästi, keitä ei ”toinen kuolema” voi ”vahingoittaa”. Sen jälkeen kun Ilm. 20:1–3 on kertonut Saatanan ja hänen demoniensa sitomisesta ja syvyyteen heittämisestä me luemme: ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas [onnellinen, Um] ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:5, 6) Siksi niitä, joita kuvataan Ilm. 20:4:ssä, voidaan sanoa onnellisiksi ja pyhiksi, sillä heistä apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.”

24, 25. a) Minkä ylösnousemuksen saavat uskolliset voidellut voittajat ja miksi? b) Missä ruumiissa heidät herätetään, kuten apostoli Paavali selittää?

²⁴ Koska nämä kristityt voittajat ovat uskollisia kuolemaan asti eikä ”toinen kuolema vahingoita” heitä, heillä on ylösnousemus kuolleista. Jumalan voiman avulla, jota hän käyttää Kristuksen kautta, he virkoavat jälleen eloon ylösnousemuksessa, ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. Se on ylösnousemus elämään taivaassa henkiluomuksina, jotta he voisivat siten olla taivaallisia Jumalan ja Kristuksen pappeja ja voisivat hallita Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Heidän ylösnousemuksestaan ja siitä ruumiista, jossa heidät palautetaan takaisin elämään, on kirjoitettu:

²⁵ ”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen [aineellinen, Um ] ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen [aineellinen, Um] ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista [ts. Jeesuksesta Kristuksesta] tuli eläväksitekevä henki.” – 1. Kor. 15:42–45.

26–28. a) Onko henkiluomus täysin vapaa toisesta kuolemasta? Mainitse esimerkki. b) Mitä muuta kuin ylösnousemuksen henkiluomuksina kristityt voittajat saavat, kuten Raamattu osoittaa?

²⁶ Se, että persoona on henkiluomus, ei itsessään merkitse, ettei hän ole ”toisen kuoleman”, iankaikkisen hävityksen, alainen. Saatana ja hänen demoninsa ovat henkiluomuksia, mutta he kokevat ”toisen kuoleman”, kun heidät heitetään kuvaannolliseen ”tulijärveen”. (Ilm. 20:10; Matt. 25:41) Niinpä kristittyjä voittajia ei ainoastaan herätetä kuolleista henkiluomuksina, vaan sen lisäksi heidät puetaan katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen ylösnousemuksensa yhteydessä. Todistukseksi tästä apostoli Paavali kuvailee edelleen heidän ylösnousemustaan ja lisää:

²⁷ ”Sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me [apostoli Paavali ja kristityt toverit] muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu [kuolema on nielty iäksi, Um ].’” – 1. Kor. 15:52–54.

²⁸ Koska heidät puetaan katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen, ”toinen kuolema” ei koskaan voi ”vahingoittaa” heitä.

29. Mitä suurenmoisia asioita Jeesus siis lupaa kristityille voittajille?

²⁹ Ilm. 2:11:n suurenmoinen lupaus osoittaa siis sen, että ne kristityt voittajat, jotka kuuntelevat, mitä henki seurakunnille sanoo, osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”, ylösnousemukseen, joka on ”ensimmäinen” tapahtuma-aikaan, laatuun ja tärkeyteen katsoen. Koska heidän annetaan myös ”syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa”, niin heillä on etu nauttia siitä, että ovat täysin vapaita ”toisesta kuolemasta” taivaallisessa ”Jumalan paratiisissa” kautta ikuisuuden. Mikä loistava palkinto uskollisena voittajana olemisesta kuolemaan asti!