”Viikunat” jotka tuottavat mielihyvää Jumalallekin
”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Niinkuin näitä hyviä viikunoita, niin minä katselen hyvällä suosiolla Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin tästä paikasta kaldealaisten maahan.” – Jer. 24:5.
1. Miten viikuna tuli elämänpiiriimme?
VIIKUNAPUU oli yksi ensimmäisessä maan päälle istutetussa puutarhassa kasvava puu. Ensimmäiset ihmisvanhempamme alkoivat ensiksi syödä tätä herkullista hedelmää, viikunaa. Sallittiinko viikunapuun kasvaa myös ensimmäisen puutarhan ulkopuolella? Kyllä sallittiin, ja voimme olla siitä iloisia. Siten mekin nykyään voimme nauttia tämän pienen makean hedelmän syömisestä. Tavallisuudesta poiketen ensimmäinen vaatekappale, jota ensimmäiset vanhempamme, Aadam ja Eeva, käyttivät lyhyen aikaa lanneverhonaan, oli tehty yhteen ommelluista viikunanlehdistä. Se tapahtui juuri ennen kuin heidät karkotettiin Mielihyvän paratiisista siksi, että he olivat kapinoineet tämän Eedenin puutarhan Istuttajaa ja Omistajaa vastaan. – 1. Moos. 2:8; 3:1–7.
2. Miten Jootam käytti kuvauksessaan viikunapuuta, jolla on miellyttävä merkitys meille?
2 Kuvauksessa, jonka paljon myöhemmin tuomari Gideonin poika Jootam kertoi, viikunapuu puhui. Se sanoi: ”Jättäisinkö makeuteni ja hyvät antimeni, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!” (Tuom. 9:11) Jootamin kuvauksessa viikunapuu kieltäytyi luopumasta hyvistä ominaisuuksistaan. Todellisuudessa viikunapuulla on yhä nykyäänkin hyvyytensä ja makeutensa luonnostaan. Tässä se palvelee vielä Jumalan huomaavaista tarkoitusta.
3. Mistä Jootam käytti viikunapuuta valaisevana esimerkkinä, mutta mitä Jeesus Kristus käytti sitä kuvaamaan ja missä vertauksessa?
3 Jootam käytti viikunapuuta valaisevana esimerkkinä yksilöstä, uskollisesta israelilaisesta, joka kieltäytyisi asettumasta hallituksen johtoon demokraattisen kansanäänestyksen perusteella. Jeesus Kristus käytti paljon myöhemmin viikunapuuta kuvaamaan Israelin kansaa. Hän sanoi eräässä vertauksessa:
”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhaansa, ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi sen tosiaankaan tulisi pitää maata hyödyttömänä?’ Vastaukseksi hän sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa, ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin voit kaataa sen.’” – Luuk. 13:6–9.
4. Millä tavalla Istuttaja ei löytänyt mitään hedelmää vertauskuvallisesta viikunapuusta sen jälkeen, kun hänen edustajansa maan päällä oli palvellut kolme ja puoli vuotta?
4 Jeesus esitti tämän vertauksen jonkin aikaa sen jälkeen, kun juutalaiset olivat viettäneet syksyn lehtimajanjuhlaa (sukkot) vuonna 32, eli siis kolme vuotta sen jälkeen, kun hän aloitti julkisen palveluksensa Israelin maassa. Hän suoritti nyt neljättä vuotta evankelioimistyötään. Niinpä vajaan puolen vuoden kuluttua Israelin kansa hylkäisi hänet ja antaisi surmata hänet paalussa Jerusalemin muurien ulkopuolella. Kolmen ja puolen vuoden työstään israelilaisten keskuudessa hän oli saanut vain muutaman sata opetuslasta hedelmäksi ponnistuksistaan. Hänen taivaallinen Isänsä, Jehova Jumala, oli istuttanut tämän vertauskuvallisen Israelin puun. Oli aivan oikein, että hän odotti hedelmää sen jälkeen, kun hänen Poikansa ja edustajansa maan päällä oli kolme ja puoli vuotta osoittanut sitä kohtaan erikoista huolenpitoa ja kiinnittänyt siihen erikoista huomiota. Mutta suhteellisesti puhuen hän ei löytänyt yhtään hedelmää Poikansa, Messiaan, seuraajina. Vertauksen ”viinitarhurin” tavoin hänen Poikansa oli ’kaivanut’ vertauskuvallisen viikunapuun ympärystää puoleenväliin neljättä palvelusvuottaan. Mutta turhaan.
5, 6. a) Miten Jeesus todellista viikunapuuta käyttäen ilmaisi, että vertauskuvallinen viikunapuu kaadettaisiin? b) Milloin tämä vertauskuvallinen viikunapuu kaadettiin, ja mikä kehitys ilmaisi sen?
5 Melkein puolessa välissä tätä neljättä vuotta Jeesus ilmaisi, että hedelmätön kansallinen ”viikunapuu” oli määrä kaataa. Kun Jeesus oli maanantaina niisanin 10. päivänä vuonna 33 matkalla Jerusalemiin, hän tuli erään viikunapuun luo. Siinä oli kyllä lehdet, mutta se ei kantanut hedelmää. Silloin Jeesus kirosi viikunapuun ja sanoi: ”Älköön kukaan syökö hedelmää sinusta enää ikinä.” Mitä tapahtui? Me luemme: ”Kun he olivat kulkemassa ohi varhain aamulla, he näkivät viikunapuun jo kuihtuneen juuria myöten. Niin Pietari muisti ja sanoi hänelle: ’Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut.’” – Mark. 11:12–21.
6 Kantoiko Jeesus kaunaa tätä älytöntä puuta kohtaan? Ei, vaan hän käytti tätä hedelmätöntä viikunapuuta kuvauksena. ”Tämä viikunapuu kuvasi Israelin kansaa, jonka luo Jehova oli lähettänyt Poikansa kokoamaan siitä hedelmäksi tosi Messiaan eli Kristuksen kannattajia. Kun kansa ylimmäisen pappinsa ja muitten uskonnollisten oppaittensa johdolla hylkäsi Jeesuksen Jumalan valtakunnan edustajana, ne muutamat sadat yksilöt, jotka ottivat hänet vastaan, eivät tuntuneet miltään. Maata rasittavan veronalaisen puun tavoin tämä vertauskuvallinen viikunapuu ansaitsi tulla kaadetuksi, sillä se joutui Jumalan kirouksen alaiseksi. (Vrt. 5. Moos. 28:15–68.) Viisikymmentäyksi päivää sen jälkeen kun Jeesus Kristus surmattiin ikään kuin väärä Messias, israelilainen ”viikunapuu” kaadettiin, sillä Jumala tuotti silloin uuden kansan, kristillisen Israelin, hengellisen Israelin, tuottamaan Valtakunnan hedelmää. (Matt. 21:43; 1. Piet. 2:9; Gal. 6:16; Jaak. 1:1) Kaadettu ”viikunapuu” jätettiin tulen kulutettavaksi Jerusalemin hävityksessä vuonna 70.
KAKSI VIIKUNAKORIA
7. Miten Jehova vuonna 617 eaa. viittasi vertauskuvalliseen viikunapuuhun Jeremialle antamassaan näyssä?
7 Jerusalemin olivat aikaisemmin tuhonneet babylonialaiset kuningas Nebukadnessarin johdolla vuonna 607 eaa. Mutta kymmenen vuotta ennen tätä kansallisonnettomuutta eli vuonna 617 eaa. Jumala käytti viikunapuuta vertauskuvaamaan juutalaista kansaa. Tämä tapahtui silloin kun hän antoi profeetalleen Jeremialle pahaenteisen näyn, josta Jeremia kertoo seuraavasti:
”Ja Herra näytti minulle näyn, ja katso, kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle, sen jälkeen kuin Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli siirtänyt pois Jekonjan [eli Joojakinin], Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja Juudan päämiehet sekä sepät ja lukkosepät Jerusalemista ja vienyt heidät Baabeliin. Toisessa korissa oli ylen hyviä viikunoita, uudisviikunain kaltaisia, ja toisessa korissa oli ylen huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä.” – Jer. 24:1, 2.
8. Mitä Jehova selitti hyvien viikunoiden korin tarkoittavan?
8 Kun Jeremialta kysyttiin, mitä hän näki näyssä, hän kuvaili täsmällisesti näkemänsä. (Jer. 24:3) Mutta mitä nuo viikunat kuvasivat? Israelilaisia, jotka oli tarkoitus karkottaa Babyloniin. Me luemme tästä:
”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Niinkuin näitä hyviä viikunoita, niin minä katselen hyvällä suosiolla Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin [lähetän, UM] tästä paikasta kaldealaisten maahan. Ja minä käännän katseeni heihin, heidän hyväksensä, ja tuon heidät takaisin tähän maahan. Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi pois. Ja minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.” – Jer. 24:5–7.
9. Mistä vertauskuvallisesta puusta nuo ”viikunat” olivat lähtöisin, ja keitä niihin sisältyi?
9 Nuo vertauskuvalliset ”viikunat” olivat lähtöisin jostakin vertauskuvallisesta puusta. Mistä ”puusta”? Israelin kansasta, jonka kuninkaana Joojakin, Joojakimin poika, oli vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää. (2. Aikak. 36:9, 10; Matt. 1:11, 12) Niiden joukossa, jotka Babylonian kuningas silloin vei pakkosiirtolaisuuteen, olivat Daniel, hänen kolme heprealaista toveriaan, Hananja, Miisael ja Asarja, sekä Hesekiel. (Dan. 1:11–17; Hes. 1:1–3) Jehova käytti siis Jeremian aikana viikunapuuta kuvaamaan valittujensa kansaa. Pakkosiirtolaisuuteen mennessä Jeremia oli profetoinut 30 vuotta.
10. Miten Jehova toteutti julistamansa ”hyviä viikunoita” koskevan tarkoituksen, ja miten ne ilmaisivat ”makeutta” häntä kohtaan?
10 Sillä, mitä Jehova sanoi näyn yhteydessä hyvistä viikunoista, hän viittasi parempiin aikoihin. Hän puhui siitä hyvästä, mitä hän tekisi liittokansansa uskolliselle jäännökselle. Tämä toteutuisi niiden ”seitsemänkymmenen vuoden” päätyttyä, jotka hän oli ennustanut vain kahdeksan vuotta aikaisemmin. (Jer. 25:11, 12) Jehova on totuuden Jumala, ja historialliset muistiinmerkinnät osoittavat, että hän vuonna 537 eaa. toteutti julistamansa tarkoituksen. Hän käytti Persian Kyyros Suurta kukistamaan Babylonian vuonna 539 eaa. ja pani hänet sitten palauttamaan vertauskuvalliset ”hyvät viikunat” takaisin maahan, johon vertauskuvallinen puu, josta viikunat olivat peräisin, oli ensin istutettu. Siellä he jälleenrakensivat Jerusalemin ja pystyttivät uuden temppelin Jehovan palvontaa varten. Kaiken tämän tekemisellä he ilmaisivat ikään kuin erittäin hyvien viikunoitten ”makeutta” Jumalaansa, puunkaltaisen kansansa Istuttajaa, kohtaan.
11, 12. a) Kenen nimellä nykyajan ”hyviä viikunoita” kutsutaan? b) Mikä oli vanhan ajan poliittinen Babylon, ja mikä on Suuri Babylon?
11 Onko tällä mitään merkitystä meidän ajallemme? On, Jeremian esittämän Jehovan profetian lopullinen täyttymys on tapahtunut tällä meidän vuosisadallamme ja suuremmassa mittakaavassa. Tämä merkitsee, että kanssamme on vielä kristittyjä, jotka vastaavat ”hyviä viikunoita”. Jeremian Jumala on katsellut näitä myös ”hyvällä suosiolla”. Hän on vapauttanut heidät Suuresta Babylonista. Heitä kutsutaan nyt Jumalan omalla nimellä, eikä ilman ennakkotapausta. Jeremian aikana vertauskuvalliset ”hyvät viikunat” olivat israelilaisia, joita kutsuttiin hänen Jumalansa nimellä. Myös profeetan nimeen, Jeremiaan, sisältyy Jumalan nimi, sillä se merkitsee ’Jehova avaa (kohdun)’. Jeremian aikana Babyloniasta tuli hallitseva maailmanvalta poliittisena järjestönä. Se oli vallassa yli 90 vuotta ja vahvisti siten väärää uskontoa, joka oli peräisin Nimrodin ajan Babylonista. Tämä uskonnollinen piirre tuodaan esiin Raamatun viimeisessä kirjassa, joka puhuu Suuresta Babylonista ja esittää sen sukupuolisessa mielessä poliittisten valtojen palvelijattarena. Koska vanhan ajan Babylon edusti maailmanmahtia, niin Suuri Babylonkin edustaa maailmanmahtia, väärän uskonnon maailmanmahtia.
12 Vanhan ajan poliittinen Babylon kukistui ja hävisi lopulta olemassaolosta, mutta uskonnollinen Suuri Babylon jatkoi olemassaoloaan. Niinpä se on yhä vielä väärän uskonnon maailmanmahti. – Ilm. 14:8; 17:1–8.
13. Mitä Jumalan kansan käsketään tehdä Suuren Babylonin suhteen, ja miten se tuli ”juovuksiin” todistajien verestä?
13 Mutta tuleeko myös Suuri Babylon joutumaan tuhoon? Tulee, Raamatun viimeinen kirja on ennustanut sen. Siksi Ilmestyksen 18:4, 5:ssä annetaan seuraava käsky vankeudessa olevalle Jumalan kansalle, kristilliselle seurakunnalle: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.” Esittäessään sen syntejä Ilmestyksen 17:6 kuvailee tätä haureellista uskonnollista maailmanmahtia ja sanoo sen olevan ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä”. Se syyllistyi Jehovan antautuneen kansan veren vuodattamiseen ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) ja otti monia vangeiksi lopettaakseen heidän saarnaamistyönsä.
14. Miten vertauskuvalliset ”hyvät viikunat” ovat menestyneet, kun he ovat noudattaneet Jumalan käskyä, ja keitä on tullut samaan hengelliseen tilaan, missä he ovat?
14 Nuo sorretut Suuren Babylonin vangit olivat kuin Jeremian näyn ”hyvät viikunat”. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, Jehova mursi Suuren Babylonin voiman ja teki heille vuonna 1919 mahdolliseksi toimia hänen käskynsä mukaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” Hengelliset israelilaiset, jotka ilmaisivat vastakaikua murtautumalla vapaiksi kaikesta yhteydestä Suureen Babyloniin (kristikunta mukaan luettuna), ennallistettiin Jehovan suosioon ja asetettiin työskentelemään hänen Valtakuntansa palveluksessa. He johtivat auliisti ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” maailmanlaajuista saarnaamista, kuten Jeesus oli ennustanut Matteuksen 24:14:ssä ja Markuksen 13:10:ssä. Jehova ei ole tähän päivään mennessä nähnyt hyväksi sallia heidän riuhtaisemistaan irti siitä paratiisillisesta hengellisestä tilasta, johon hän on heidät saattanut. Sen sijaan yli kaksi miljoonaa sellaista ihmistä, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, on ilmaissut vastakaikua Valtakunnan saarnaamiselle ja on halunnut liittyä Jehovan ennallistetun kansan yhteyteen sen hengelliseen tilaan. Näin he ovat ryhtyneet asumaan kuvaannollisen viikunapuun alla, joka tuottaa hyviä ja makeita hedelmiä yli 200 maassa.
”HUONOT VIIKUNAT”
15, 16. a) Ketkä laskettiin vertauskuvallisten ”hyvien viikunoitten” joukkoon Jeremian aikana? b) Millaiseksi ’viikunaksi’ kuningas Sidkia osoittautui, ja mitä Jehova ennusti ”huonoista viikunoista”?
15 Niiden joukossa, jotka laskettiin Jeremian ajan ”hyvien viikunoitten” luokkaan, oli Juudan kuningas Joojakin (eli Jekonja). Jeesuksesta Kristuksesta tuli kuningas Joojakinin ottopoika hänen huomattavan jälkeläisensä Serubbaabelin kautta, joka oli kuin ’hyvä viikuna’. (1. Aikak. 3:17–19; Matt. 1:12; Luuk. 3:23–27) Vuonna 617 eaa., sen jälkeen kun kuningas Joojakin luovutti Jerusalemin Babylonian kuninkaalle, Nebukadnessar teki Sidkiasta, Joojakinin sedästä, Juudan uuden kuninkaan, jonka oli vannottava Jehovan edessä olevansa Babylonian uskollinen vasalli. Mutta kuningas Sidkia osoittautui ’huonoksi viikunaksi’, niin sanoaksemme. Niinpä Jehova Jumala, jonka kautta hän oli vannonut, vertasi häntä viikunaan, jota ei voi syödä, ja sanoi:
16 ”Mutta niinkuin tehdään huonoille viikunoille, joita ei voi syödä, kun ovat niin huonoja, niin minä, sanoo Herra, teen Sidkialle, Juudan kuninkaalle, ja hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin jäännökselle, niille, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan [Joojakinin pakkosiirtolaisuuteen menon jälkeen], ja niille, jotka asuvat Egyptin maassa [jonne juutalaisia pakeni babylonialaisten pelosta]: Minä teen heidät kauhistukseksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, häväistykseksi ja sananparreksi, pistopuheeksi ja kiroussanaksi kaikissa paikoissa, mihin minä heidät karkoitan. Ja minä lähetän heidän sekaansa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka minä olen antanut heille ja heidän isillensä.” – Jer. 24:8–10.
17. Kuinka huonoksi ’viikunaksi’ Sidkia osoittautui, ja mikä siitä oli seurauksena?
17 Jehova ei varmaankaan saanut mitään mielihyvää noista vertauskuvallisista ”huonoista viikunoista”, joille hän päätti tuottaa sellaisen onnettoman lopun kansainvälisen häpeän ja halveksunnan kohteina. Kuinka huonoksi kuningas Sidkia osoittautuikaan! Hän rikkoi vannomansa valan ja kapinoi Babyloniaa vastaan, ja ruhtinaittensa painostuksesta hän panetti Jeremian vankeuteen ikään kuin hän olisi ollut kansalle vaaraksi. Babylonialaisten piirittäjien ”miekan” ja piiritettyjen juutalaisten keskuudessa vallinneen ruton lisäksi kalvava nälänhätä mursi Jerusalemin puolustajien vastustuksen puolentoista vuoden piirityksen jälkeen. Voittava kuningas tapatti huomattavat poliittiset ja uskonnolliset virkailijat. Vangiksi otettu Sidkia näki, kun hänen omat poikansa tapettiin, sitten hänet sokaistiin ja vietiin vankeuteen Babyloniin, missä hän kuoli epäsuosiossa.
18. Mitä meidän tällaisen varoittavan esimerkin huomioon ottaen kannattaa nyt tehdä säilyäksemme elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”?
18 Pöyristyttääkö meitä nykyään noiden vertauskuvallisten ”huonojen viikunoitten” kauhistuttava kohtalo? Olkoot he meille varoittavana esimerkkinä, ettemme jäljittelisi heidän menettelytapaansa. Jos nykyajan hengelliset israelilaiset eivät elä uuden liiton mukaan, jos he eivät kannata Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta, jos he eivät tue hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen messiaanista Valtakuntaa, niin he saavat tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” samanlaisen lopun kuin nuo entisajan ”huonot viikunat”. (Matt. 24:21, 22) Myös kristikunnan uskonnollinen väestönosa, joka sanoo olevansa hengellisiä israelilaisia, saa silloin ”huonojen viikunoitten” kaltaisen onnettoman lopun. Meidän siis kannattaa nyt olla Jeremian ja hänen sihteerinsä Baarukin ja hänen uskollisten ystäviensä, Jehovalle uskollisten miesten, kaltaisia, jotka säilyivät elossa Jerusalemin tuhossa. – 1. Kor. 10:11.
[Kuva s. 15]
”Huonojen viikunoiden” kaltaista kristikuntaa odottaa sama onneton loppu kuin muinaista Jerusalemia