Oletko pannut uskosi koetukselle?

KUN olit koulussa, niin opettajasi piti sinulle kokeita saadakseen selville, täytitkö sinä koulun vaatimukset. Jos vastasit kautta linjan kysymyksiin väärin, et läpäissyt koetta.

Miten on uskontosi laita? Milloin sinä asetit sen viimeksi koetukselle? Oletko koetellut sitä Jumalan sanan, Raamatun, valossa nähdäksesi, täyttääkö se Jumalan vaatimukset?

Onko se välttämätöntä? On, koska kaikki uskonto ei ole hyvää. Kristitty apostoli Paavali sanoi: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8) Ja Jeesus Kristus ennusti: ”Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.” (Matt. 24:11) Siksi me havaitsemme satojen uskontojen maailmassa opettavan ristiriitaisia oppeja ja noudattavan erilaisia menoja. Jumalan henkeytetty sana kehottaa näiden monien väärien uskontojen vuoksi: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” – 1. Joh. 4:1.

Miten voit panna uskontosi koetukselle? Käyttämällä Raamattua mittakeppinäsi. Se on se mittapuu, minkä rinnalle voit panna uskontosi opit ja menot nähdäksesi, täyttävätkö ne Jumalan mitat. On myös erittäin hyödyllistä keskustella Raamatun opista ja uskonnon soveltamisesta käytäntöön niiden kanssa, jotka ovat tutkineet vakavasti Raamattua – Jehovan todistajien kanssa. Katso, miten heidän käsityksensä Raamatusta sopii yhteen uskontosi opetuksen kanssa. Päätä sitten itse, missä totuus on, kun olet kuullut kummankin puolen asiassa. Älä torju tällaista keskustelua, sillä Raamattu neuvoo: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” – Sananl. 18:13.

Älä tuudittaudu väärään varmuuden tunteeseen ja pidä itsestään selvänä, että se, mitä kuulet saarnastuolista, on ilman muuta totta, koska sitä esitetään uskontona. Melkein kaikki uskonnot opettavat esimerkiksi, että ihmisellä on kuolematon sielu ja että sielun päämäärä on taivas tai tulinen helvetti ikuisesti kuoleman jälkeen. Kuitenkin sanoo Apostolien tekojen 3:23 katolisen Douay-raamatunkäännöksen mukaan: ”Ja on tapahtuva, että jokainen sielu, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään kansasta.” Miten ihmissielu voi olla kuolematon, jos se voidaan hävittää? Se ei ilmeisestikään voi olla kuolematon.

Tämä ei ole suinkaan ainoa erillinen raamatunpaikka. Pitkin Raamattua käytetään samalla lailla satoja kertoja sanaa ”sielu”. Mutta Raamattu ei osoita kertaakaan, että sielu on kuolematon! Jumalan sana osoittaa sen sijaan, että ihminen luotiin kuolevaiseksi. Hän kapinoi Jumalaa vastaan, ja hänet tuomittiin kuolemaan, aivan niin, kuolemaan eikä kuolemattomaan elämään taivaassa tai helvetin tulessa. Jumala sanoi: ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:19) Ihmiselle ei luvattu automaattista kuolemattomuutta hänen syntinsä johdosta, vaan kuolema.

Siitä syystä usko Jumalaan on niin tärkeä, sillä sellaisen uskon omaaminen on ainoa keino, jonka avulla me voimme koskaan vapautua kuoleman otteesta. Miten? Jeesus lupasi: ”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:40) Huomaa Jeesuksen puhuneen ylösnousemuksesta, joka tapahtuu ”viimeisenä päivänä” eikä ihmisen kuollessa.

Ajattele myös seuraavaa. Jos sinulla olisi kuolematon sielu, joka menisi kuollessasi taivaaseen, helvetin tuleen tai kiirastuleen, niin miksi tarvitsisit lainkaan ylösnousemusta? Yksinkertainen totuus on, että ylösnousemus on välttämätön kuolleille heidän saattamisekseen takaisin elämään, koska he eivät ole kuolemattomuuden tilassa, vaan haudoissa odottamassa ylösnousemusta.

Sinun sielusi ei ole kuolematon. Eikä sinulla olekaan sielua, vaan sinä olet sielu, kuten 1. Mooseksen kirjan 2:7 selvästi selittää: ”Ihmisestä tuli elävä sielu.” Raamatussa oleva ”sielu”-sana merkitsee samaa kuin luomus itse. (3. Moos. 11:46; sanat ”elollisista” ja ”olennoista” ovat hepreassa ”sieluista”.) Ihmisen toivo ei perustu siis hänen kuolemattomaan sieluunsa, vaan siihen, mitä Jeesus sanoi: ”Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” – Joh. 5:28, 29.

Edellä oleva paljastaa vain yhden näytteen uskonnollisesta eksytyksestä. Niiden oppien ja menojen luettelo, joita Raamattu ei tue, on pitkä. Ne ovat alkuisin pakanuudesta ja ovat juurtuneet muinaisessa Babyloniassa tuhansia vuosia sitten vallinneisiin oppeihin. Kardinaali John Henry Newman sanoi eräistä menoista: ”Temppeleitten käyttö . . . suitsutus, lamput ja kynttilät . . . pyhäpäivät ja -ajat . . . ovat kaikki pakanallista alkuperää.” – Essay on the Development of Christian Doctrine (Tutkielma kristillisen opin kehityksestä), s. 355, 371, 373, 1881:n painos.

Mitä sinun tulee sitten tehdä, jollei uskontosi kestä Jumalan sanan koetta? Sinulla on raskas vastuu. Henkeytetty varoitus sanoo: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4) Tämä merkitsee sitä, että sinun täytyy hylätä väärä uskonto ja omaksua oikea uskonto, jos aiot välttyä Jumalan epäsuotuisilta tuomioilta.

Koe, mikä sinun on tehtävä uskontosi suhteen, on paljon tärkeämpi kuin ne kokeet, jotka opettajasi pitivät sinulle koulussa. Epäonnistuminen niissä saattoi merkitä luokalle jäämistä. Mutta jollet sinä koettele uskontoasi, niin se saattaa merkitä sinun jäämistäsi pois kokonaan Jumalan päätöksistä. Siis ”koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” – 2. Kor. 13:5.

Ajatus, että uskontosi ei ole otollinen Jumalalle, saattaa tuntua sinusta epämukavalta, mutta sen selville saaminen nyt koituu iankaikkiseksi hyödyksesi. Jos noudatat sitä, mikä on totta, ja hylkäät väärän, niin Jumala katselee sinua suosiollisesti. Sinullakin voi silloin olla edessäsi se kirkas toive, että saat elää iankaikkisesti Jumalan vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässä tämän maailman loputtua, sillä ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesta”. – Ps. 37:29.