10. luku
Pergamon enkelille
1. a) Missä Pergamo sijaitsi? b) Mistä kaupunki oli kuuluisa?
NOIN 200 kilometriä pohjois-koilliseen Patmoksen saarelta ja 80 kilometriä Smyrnasta pohjoiseen sijaitsi myysialainen kaupunki Pergamo lähellä Rooman provinssin Aasian pohjoisrajaa. Siellä oli yli 300 metrin korkuinen akropolis eli linnavuori ja Asklepioksen, lääketaidon jumalan, pyhäkkö sekä yliopisto lääketieteellistä tutkimusta varten. Pergamentti, charta Pergamena, jota esimerkiksi kristityt apostolit käyttivät, on saanut nimensä Pergamosta. (2. Tim. 4:13) Pergamo omaksui keisarinpalvonnan kultin, ja siellä oli keisari Augustukselle, Rooman valtakunnan ensimmäiselle keisarille, omistettu temppeli. Pergamoon perustettu kristillinen seurakunta oli yksi niistä seitsemästä seurakunnasta, joille Ilmestyskirja oli osoitettu. Tälle seurakunnalle Johannesta neuvottiin kirjoittamaan seuraavaa:
2, 3. Tee lyhyt yhteenveto sanomasta, joka annettiin Pergamon seurakunnalle.
2 ”Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.
3 Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain [Nikolauksen lahkon, Um] opista. Tee siis parannus [kadu, Um]; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
4. Mitä Kristus lupaa voittajalle Pergamolle osoittamansa sanoman lopussa?
4 ”’Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.’” – Ilm. 2:12–17.
5. Keneksi kaksiteräinen terävä miekka ilmaisee puhujan, ja mihin hän käyttää miekkaa?
5 Koska puhuja tässä varoittaa kaksiteräisestä, terävästä miekasta, joka lähtee hänen suustaan, niin se ilmaisee hänet kirkastetuksi Jeesukseksi Kristukseksi. (Ilm. 1:16) Sillä hän uhkaa taistella hyökkääjiä vastaan, ellei heitä poisteta Pergamon seurakunnasta tai elleivät he kadu. Tuomiopäätöksillä, jotka lähtevät hänen suustaan kaksiteräinen, terävän miekan tavoin, hän taistelee pitääkseen tosi seuraajiensa seurakunnan puhtaana, vapaana lahkolaisjakaumista.
6. a) Miten Jeesus osoitti ymmärtävänsä tilanteen sillä, mitä hän sanoi Pergamosta? b) Mitä ”saatanan valtaistuin” kuvaa?
6 Kirkastettu Jeesus Kristus tiesi, miten vaikeassa tilanteessa Pergamon seurakunta oli ensimmäisellä vuosisadalla, kuten hän tietää senkin, miten koettelevassa tilanteessa hänen voideltujen seuraajiensa jäännös on ollut nykyään ensimmäisen maailmansodan päättymisestä asti vuonna 1918. Hän sanoi Pergamoa, missä tämä kristillinen seurakunta sijaitsi, paikaksi, ”missä saatanan valtaistuin on”, paikaksi, ”missä saatana asuu”. (Ilm. 2:13) ”Saatanan valtaistuin” on siellä, missä hän istuu poliittisena hallitsijana ja tuomarina. (Vrt. Ilm. 20:4 ja Matt. 19:28; Luuk. 22:30.) Se, missä hän istuu, kuvaa sitä, mille hän perustaa hallitusvaltansa, sitä mikä puolustaa ja kannattaa hänen hallitsemistaan ja tuomitsemistaan. Millä perusteella hän sitten asettuu valtaan?
7. Millä perusteella Saatana teki itsestään Jumalan vastustajan, ja minkä väitteen hän esitti Jehovasta hallitsijana?
7 Peruste ilmaistaan jo hänen nimessään Saatana, joka merkitsee ’vastustajaa’. Tämä mahtava henkiluomus Saatana ryhtyi Eedenin puutarhassa pian Aadamin ja Eevan luomisen jälkeen vastustamaan Jehova Jumalaa kaikkeuden Suvereenina, taivaan ja maan Suvereenina. Hän omaksui sellaisen näkemyksen, että Jehova ei vaadi eikä voi vaatia Jumalana ja Hallitsijana luomuksiltaan rakkaudellista ja epäitsekästä uskollisuutta hänelle alamaisina ja hänen palvojinaan ja että Jehovan luomukset eivät ole ehdottoman riippuvaisia Hänestä. Tällä perusteella Saatana teki itsestään Jumalan vastustajan ja perusti oman valtaistuimensa laajentaakseen valtansa ulottumaan kaikkiin näihin luomuksiin, jotka – kuten Saatana itsepäisesti väitti – eivät olleet todella sydämestään Jehovan uskollisia palvojia. Oikeus todistaa kykynsä vangita nämä alamaisikseen oli se perustus, jonka Saatana asetti pystyttääkseen valtaistuimen kilpailemaan Jehova Jumalan valtaistuimen kanssa. Saatana väitti, että Jehova ei voi pysyä Jumalana ja Hallitsijana, joka vaatii yksinomaista antaumusta ja ehdotonta tottelevaisuutta.
8. Miten Saatana erikoisesti järjesti koettelevat olosuhteet Pergamon seurakunnalle, ja mikä hänen tavoitteensa oli?
8 Muinaisessa Pergamossa Saatana erikoisesti järjesti olosuhteita, jotka panivat kristillisen seurakunnan koetukselle tässä suhteessa. Hän piti huolen siitä, että tänne pystytettiin temppeli Zeulle eli Juppiterille, kaikkien pakanajumalien ja -jumalattarien pääjumalalle. Hän hakkautti myös Pergamon akropoliin kalliosta valtaistuinalttarin Zeulle eli Juppiterille. Vaikka Zeuta eli Juppiteria tällä tavalla ylistettiin, niin hän ei vaatinut yksinomaista antaumusta itselleen, vaan salli palvottavan muitakin jumalia sekä jumalattaria, tosin häntä alempina. Saatana halusi pakottaa Jehova Jumalan samanlaiseen asemaan kuin Zeun eli Juppiterin asema oli, ts. asemaan, jossa Jehova Jumalan olisi pitänyt luopua vaatimuksestaan yksinomaiseen antaumukseen ja kaikkeuden suvereenisuuteen.
9. a) Mikä oli Rooman keisarin palvonnan alullepanon todellinen tarkoitus? b) Vaatiko Rooman keisari yksinomaista palvontaa, vai miten oli asianlaita? c) Miten voitiin todella sanoa Pergamon sijainneen siellä, ”missä saatanan valtaistuin on”?
9 Saatana sai aikaan myös sen, että Pergamoon pystytettiin temppeli vuonna 14 kuolleen Rooman keisarin, Augustuksen eli Octavianuksen, palvontaa varten. Rooman keisarin palvonnan alullepano oli oikeastaan poliittinen toimenpide, jonka tarkoituksena oli liittää kaikki Rooman valtakuntaan kuuluvat voitetut maat kiinteästi yhteen heille kaikille yhteisen jumalan, nimittäin Rooman keisarin, palvonnan avulla. Rooman keisari ei tässä asiassa vaatinut imperiuminsa alamaisilta yksinomaista uskonnollista antaumusta, vaan he voivat yhä palvella paikallisia tai kansallisia jumaliaan ja jumalattariaan, mutta heidän täytyi kuitenkin sisällyttää hänetkin palvontaansa, jotta heillä olisi ollut yhteinen imperiaalinen palvonta ja yhteiset uskonnolliset siteet olisivat pitäneet heidät koossa. Rooman keisarin ja Zeun eli Juppiterin palvonta on itse asiassa Jehova Jumalan suuren Vastustajan palvontaa, ja siitä syystä Pergamon voitiin sanoa olevan ”siellä, missä saatanan valtaistuin on” ja ”missä saatana asuu”.
10. a) Kuvalle, miten voideltujen kristittyjen jäännös on pantu samanlaiselle koetukselle. b) Miten se on suhtautunut koetukseen?
10 Koska tämä oli niin läheisessä yhteydessä Saatanan valtaistuimeen ja läsnäoloon, niin se pani ankaralle koetukselle kristillisen seurakunnan yksinomaisen antaumuksen Jehova Jumalaa kohtaan 1900 vuotta sitten. Voideltujen kristittyjen jäännös, jonka jäsenet ovat ehdolla hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, on nykyään pantu samanlaiselle koetukselle. Miten? Siten, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 kansojen itsemääräämisoikeutta on ylistetty ja kansallismielisyys leviää siitä syystä yli maapallon ja sen seurauksena on syntynyt monia uusia valtioita. Kaikki nuo poliittiset valtiot vaativat yksinomaista antaumusta alamaisiltaan siinä määrin, että näiden täytyy olla valmiit uhraamaan henkensä kansan puolesta, ja poliittinen valtio on siis todellisuudessa asetettu Jumalan yläpuolelle. Tästä ankarasta koetuksesta huolimatta nykyinen voideltu jäännös pitää kuitenkin Pergamon kristittyjen tavoin ”minun [Kristuksen] nimestäni kiinni”. He julistavat järkähtämättä julkisesti, että ’Jeesus on Herra’. He kieltäytyvät sanomasta minkäänlaisen painostuksen edessä: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja poliittinen valtio (”keisari”) on Herra. – 1. Kor. 12:3.
”ANTIPAS, MINUN TODISTAJANI”
11. Kuka oli Antipas, ja miten hän kuoli uskollisena?
11 Kirkastettu Jeesus Kristus voi sanoa tälle nykyiselle voidellulle jäännökselle: ”Et . . . ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.” (Ilm. 2:13) Antipas tapettiin epäilemättä imperialistisen kiistakysymyksen takia, koska hän kieltäytyi palvomasta keisaria, Rooman valtakunnan jumalaksi korotettua päätä, jumalana ja halusi jatkuvasti palvoa Jehovaa koko elollisen kaikkeuden jumalallisena Päänä ja ainoana elävänä tosi Jumalana. Hän piti jatkuvasti kiinni Jeesuksesta Kristuksesta Jehova Jumalan määräämänä Herrana, Kyrioksena. Herra Jeesus Kristus saattoikin tämän takia puhua Antipaasta ”minun todistajanani, minun uskollisenani”. – Matt. 23:9, 10; 1. Kor. 8:5, 6; Ef. 4:5, 6; Apt. 2:36.
12. a) Miten voideltu jäännös on palvellut Jumalan puolella kiistakysymyksessä siitä lähtien kun Jeesus Kristus kruunattiin kuninkaaksi? b) Missä tilaisuudessa Jumalan kansalle avautui laajempi näkemys kiistakysymyksestä?
12 Kiistakysymys on nyt, 1900 vuotta myöhemmin, olennaisesti sama etenkin sen jälkeen, kun Jehova Jumala asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle hallitsevaksi Kuninkaaksi taivaassa vuonna 1914. Varsinkin vuodesta 1920 lähtien on voideltu jäännös julistanut maailmanlaajuisesti Jumalan perustettua messiaanista valtakuntaa Jeesuksen Matt. 24:14:ssä olevan ennustuksen täyttymyksenä. Ja 6. elokuuta 1941, jolloin Jehovan todistajain kansallinen konventti alkoi St. Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa, J. F. Rutherford Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä esitti kiistakysymyksestä laajemman näkemyksen. Avainpuheessaan ”Nuhteettomuus” hän julisti, että taivaan ja maan edessä oleva suuri kiistakysymys oli kiistakysymys Jumalan ”kaikkeuden suvereenisuudesta”. Hän sanoi:
13, 14. Miten Vartiotorni-seuran presidentti määritteli siihen aikaan selvästi Jehovan todistajien asennoitumisen tähän kiistakysymykseen?
13 ”Saatanan uhmaavan haasteen herättämä tärkein kiistakysymys oli ja on KAIKKEUDEN HALLINTO” eli suvereenisuus. – Kappale 19.
14 Ja puheensa kolmanneksi viimeisessä kappaleessa hän sanoi 64000:lle konventissa läsnä olleelle:
”Meidän täytyy olla ja me tulemme olemaan kokonaan, täysin, varauksetta ja ehdottomasti antautuneita Kristuksen Jeesuksen TEOKRAATTISELLE HALLITUKSELLE. Me emme halua millään tavoin kuulua Saatanan järjestöön emmekä olla missään tekemisissä sen kanssa. Me olemme kokonaan ja järkkymättä TEOKRAATTISEN HALLITUKSEN puolella, ja Jumalan armosta me pysymme siinä asemassa. Me tiedämme, että se on kunniaansaattava JEHOVAN nimen ja tuova vapautuksen kaikille, jotka rakastavat vanhurskautta ja palvelevat Jehovaa hänen vanhurskaan hallituksensa alaisuudessa.”
15. Miten tämä Jehovan todistajien asenne tehtiin julkiseksi, ja mikä seuraus heidän omaksumastaan asenteesta on ollut?
15 Seuraavana päivänä, 7.8.1941, ilmestyi englanninkielisen Vartiotornin tuon vuoden elokuun 15. päivän numero, joka sisälsi tämän avainpuheen ”Nuhteettomuus”, ja sitä levitettiin niille 70000:lle, jotka olivat silloin läsnä St. Louisin konventissa. Nuhteettomuutensa säilyttämisen takia Jehova Jumalaa kohtaan tässä polttavassa KAIKKEUDEN SUVEREENISUUTTA koskevassa kiistakysymyksessä monet voidellun jäännöksen jäsenistä on tapettu Saatanan maailman poliittisten, sotilaallisten ja uskonnollisten valtojen toimesta vuodesta 1919 lähtien aivan samoin kuin kristitty marttyyri Antipas ensimmäisellä vuosisadalla.
KIUSAUS SUKUPUOLISEEN MORAALITTOMUUTEEN
16. Mitä sellaista Bileam teki muinaiselle Israelille, mikä esikuvasi Saatanan yritystä murtaa Pergamon seurakunnan nuhteettomuus?
16 Saatana koetti kuitenkin jäytää Pergamon seurakunnan nuhteettomuutta toisella, hyvin ovelalla tavalla. Kirkastettu Kristus Jeesus kiinnitti huomion siihen sanoessaan: ”Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.” (Ilm. 2:14) Todellakin, sukupuolista moraalittomuutta käytettiin houkuttimena epäjumalanpalvelukseen! Vuonna 1473 eaa. mesopotamialainen profeetta Bileam palkkautui Mooabin kuninkaan Baalakin palvelukseen julistaakseen kirouksia Israelin lapsille. Nämä olivat leiriytyneet Mooabin arolle vähän ennen kuin he ylittivät Jordanin virran ottaakseen Luvatun maan haltuunsa. Jehova, Israelin Jumala, teki kuitenkin tyhjäksi tämän salajuonen muuttamalla Bileamin kiroukset siunaukseksi Israelin lapsille. (4. Moos. 22:1–24:25) Silloin Bileam ehdotti kuningas Baalakille toista keinoa Israelin saamiseksi lankeamaan. Mitä? Seksiä yhdessä epäjumalanpalveluksen kanssa!
17. Miten me havaitsemme, muinaista tapahtumaa tarkastellessamme, ettei niitä kristillisessä seurakunnassa olevia, jotka ”pitävät kiinni Bileamin opista”, voida suvaita?
17 Epäjumalanpalveluksen yhteydessä olevia naisia käytettiin miespuolisten israelilaisten houkuttelemiseksi pois Jehova Jumalan palvonnasta pakanajumalien irstaaseen palvontaan ja uhraamaan uhreja sellaisille jumalille. Suunnitelma onnistui 24000 israelilaisen suhteen. (4. Moos. 25:1–18; 1. Kor. 10:8) Ne israelilaiset, jotka lankesivat tähän juoneen ja alkoivat harjoittaa sukupuolista moraalittomuutta ja epäjumalanpalvelusta eivätkä säilyttäneet nuhteettomuuttaan Jehova Jumalaa kohtaan, eivät koskaan päässeet Jordanin toisella puolella olleeseen Luvattuun maahan. Niinpä niitäkään Pergamon kristillisen seurakunnan jäseniä, jotka ’pitivät kiinni Bileamin opista’, ei voitu suvaita.
18. Mitä uskottavalta kuulostavaa todistelua Bileamin opista kiinni pitävät todennäköisesti käyttivät menettelynsä puolustukseksi, mutta mitä he todellisuudessa tekivät?
18 Ilmeisesti he opettivat, että Jumala on armollinen ja että Kristuksen veren voima on niin tehokas, että kristityt, jotka silloin tällöin tai säännöllisesti miellyttivät langennutta lihaansa harjoittamalla haureutta ja pakanallista epäjumalanpalvelustakin sen ohessa, voivat saada anteeksi ja heidän tahalliset syntinsä pestäisiin pois ja he voisivat siten olla edelleenkin Pergamon seurakunnan jäseniä. Sellaiset Bileamin kaltaiset opettajat olivat ”jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen”. – Juud. 4, 11; 2. Piet. 2:14, 15.
19. Mihin toimenpiteeseen on seurakunnan ryhdyttävä sellaisia turmelijoita vastaan?
19 Sellaisten kristillisen moraalin ja uskon turmelijoitten ei sallittu jäädä Pergamon seurakuntaan. Heidän ei sallita myöskään seurustella vapaasti voidellun jäännöksen kristillisen seurakunnan kanssa. Tämä pitää erityisesti paikkansa siitä lähtien kun Jehova Jumala tuli liiton Sanansaattajansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa tarkastamaan ja puhdistamaan hengellistä temppeliä keväällä 1918. – Mal. 3:1–5.
20. Mikä muu vaara uhkasi Pergamon seurakuntaa sen lisäksi, että sen moraali joutui vaaraan?
20 Ei ainoastaan kristillisen seurakunnan moraali pitänyt säilyttää puhtaana, vaan myös järjestön ykseyttä piti varjella. Uskonnollisen lahkolaisuuden ei sallittu jakaa Kristuksen hengellisen ruumiin voideltua jäännöstä. Kristus, jota hänen voideltu seurakuntansa edustaa, ei voi olla jaettu – se ei voi säilyä jakautuneena huoneena. (1. Kor. 1:10–13) Muinaisen Pergamon seurakunta ei saanut osakseen sitä kiitosta, jonka kirkastettu Jeesus Kristus lausui Efeson seurakunnalle sanoessaan: ”Sinä vihaat nikolaiittain [Nikolauksen lahkon, Um] tekoja, joita myös minä vihaan.” (Ilm. 2:6) Päinvastoin, yksi niistä moitteista, joita hänellä oli Pergamon seurakuntaa vastaan, koski uskonnollista lahkolaisuutta, kuten hän sanoi: ”Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista [Nikolauksen lahkon opetuksesta, Um].”
21, 22. Mitä on tehtävä, jos seurakunnassa havaitaan lahkolaisuutta?
21 Uskonnollinen lahkolaisuus oli vaarallista ja tuomittavaa silloin niin kuin nykyäänkin. Sen olemassaolo missä tahansa voideltujen kristittyjen yleisseurakunnan yhteydessä on asia, mitä tulee katua, minkä jälkeen se tulee tunnontarkasti pyrkiä juurimaan pois, sillä Jehovan määräämä Tarkastaja, Jeesus Kristus, varoittaa:
22 ”Tee siis parannus [kadu, Um]; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.” – Ilm. 2:16, 12; 1:16.
23. Mihin toimenpiteeseen Jeesus Kristus on ryhtynyt lahkolaisuutta vastaan tultuaan temppeliin vuonna 1918?
23 Tultuaan hengelliseen temppeliin korkeimman Tuomarin, Jehova Jumalan, kanssa vuonna 1918, Tarkastaja Jeesus Kristus on sotinut suustaan lähtevällä kuvaannollisella miekalla. Hän sotii niitä vastaan, joilla on taipumusta lahkolaisuuteen voidellun jäännöksen yleisseurakunnassa. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisujen välityksellä hän on ilmaissut suorasukaisen paheksuntansa kaikkea uskonnollista lahkolaisuutta sekä kaikkia kristikunnan ekumeenisia liikkeitä kohtaan. Se on puhdistettu Jehovan todistajien voidellun jäännöksen riveistä.
24. Mikä tuomio julistetaan jokaista vastaan, joka edistää lahkolaisuutta Jumalan seurakunnassa?
24 Herran Jeesuksen suusta lähtevän kaksiteräisen, terävän miekan tavoin on tuomionjulistus lähtenyt kaikkia lahkolaisuuden perustajia vastaan, olkoon kysymyksessä ”Nikolauksen lahko” tai minkä ihmisen tai uskonnollisen liikkeen perustama lahko tahansa. Kuten Jeesus sanoi ennustuksessaan, jossa hän ilmoitti löytävänsä sellaisen ”pahan palvelijan” luokan toisen tulemuksensa aikana, hän ”hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 24:48–51) Mitään ”pahan palvelijan” luokan vuoden 1918 jälkeen perustamaa lahkoa ei pidetä raamatullisena.
25. Minkä rukouksen, jonka Jeesus Kristus esitti ollessaan ihmisenä maan päällä, hän nyt toteuttaa?
25 Näin kirkastettu Jeesus Kristus toteuttaa sen rukouksen, jonka hän esitti Jumalalle ollessaan viimeistä iltaa apostoleittensa kanssa lihassa: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.” (Joh. 17:20–23) ”Miekallaan” Jeesus sotii nyt tämän ykseyden puolesta.
”SALATTU MANNA” JA ”KIVI”, JOSSA ON NIMI
26. Miten kirkastettu Herra Jeesus rohkaisee Pergamon seurakunnan uskollisia?
26 On uskollisia ja tottelevaisia, jotka voittavat nämä seurakunnassa vallitsevat väärät olosuhteet ja voittavat tämän pahan maailman. Heidän rohkaisemisekseen kirkastettu Jeesus Kristus lausuu lopuksi Pergamon seurakunnalle: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.” – Ilm. 2:17.
27. a) Mitä erämaan manna oli, ja miten sitä varattiin israelilaisille? b) Miten mannasta säilytettiin näytettä?
27 ”Mannaako?” voi joku kysyä. ”Mitä se on?” Juuri niin sanoivat israelilaiset nähdessään sitä ensimmäisen kerran Siinain erämaassa vuonna 1513 eaa. Se oli ruokaa, jota Jehova Jumala ihmeellisellä tavalla varasi profeetta Mooseksen johdolla vaeltaville israelilaisille. Mannaa alkoi muodostua iltakasteen langetessa, ja seuraavana aamuna israelilaiset kokosivat sitä kylliksi kunkin päivän tarvetta varten. Kuudentena päivänä Jumala varasi heille kaksinkertaisen määrän koottavaksi, koska sitä ei satanut tai muodostunut sapattina. Vain sapatiksi koottu erä ei pilaantunut seuraavaan aamuun mennessä. Profeetta Mooses sanoi Jumalan tahdon mukaisesti veljelleen Aaronille, josta myöhemmin tuli Israelin ylimmäinen pappi: ”Ota astia ja pane siihen goomerin täysi mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen.” Vähän myöhemmin, kun kultainen liitonarkki tehtiin Jehovan tabernaakkelipalvontaa varten, tähän pyhään arkkuun pantiin kultaisessa astiassa mannaa sekä ne kivitaulut, jotka sisälsivät kymmenen käskyä. – 2. Moos. 16:13–33; Hepr. 9:4.
28. a) Miten kauan goomermitta mannaa oli ”salattua mannaa” Israelin historiassa? b) Minkä vertauskuvana Jeesus Kristus käyttää ”salattua mannaa”?
28 Mutta kun kultainen liitonarkki myöhemmin siirrettiin tabernaakkelista siihen loistavaan temppeliin, jonka kuningas Salomo oli rakentanut sitä varten Jerusalemiin, niin jostakin syystä siellä ei enää ollut kultaista manna-astiaa. (1. Kun. 8:9) Kuitenkin siitä ajasta, jolloin Mooses pani mannan liitonarkkiin (vuonna 1512 eaa.) kuningas Salomon valmiin temppelin vihkimiseen (vuonna 1027 eaa.) kului 485 vuotta. Suurimman osan tästä ajasta tämä goomermitta mannaa, joka tavallisesti pilaantui yhdessä yössä, oli pilaantumatonta. Kirjaimellisessa mielessä se oli ”salattua mannaa”, ja julistuksessaan Pergamon seurakunnalle kirkastettu Jeesus Kristus käytti sitä vertauskuvana pilaantumattomasta ravintovarastosta tai siitä, mikä on seurauksena sellaisesta ravintovarastosta, nimittäin loputtomasta elämästä. Voideltujen kristittyjen uskollisen seurakunnan tapauksessa tämä elämä on kuolemattomuutta henkimaailmassa, joka on salattu lihallisen ihmiskunnan silmiltä. (1. Kor. 15:50–54) Toivo sellaisen palkinnon saamisesta riittää kannustamaan voideltua kristittyä olemaan voittaja ja jäljittelemään itse Jeesusta Kristusta.
29. Miten voimme sen kreikkalaisen sanan käytöstä, joka Ilm. 2:17:ssä on käännetty ”kiveksi”, tietää, mitä se kuvaa?
29 ”Salatun mannan” lisäksi on luvattu valkoinen kivi, johon on kirjoitettu uusi nimi. Tämä luvattu ”valkoinen kivi” vertauskuvaa monia asioita. Tässä käytetty alkuperäinen kreikkalainen sana, joka on käännetty suomeksi sanalla ”kivi”, on psefos. Apostoli Paavali käytti kreikkaa esittäessään kristillisen puolustuspuheen kuningas Agrippan edessä Kesareassa ja kuvatessaan, miten hän vainosi kristittyjä ennen omaa kääntymystään. Hän sanoi: ”Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni [psefos, kirjaimellisesti: äänestyskiven] sen puolesta.” (Apt. 26:10) Tämä muistuttaa meitä siitä, että siihen aikaan käytettiin oikeusistuimissa kiviä tuomion langettamisessa eli kun äänestettiin siitä, oliko joku syytön vai syyllinen. Valkoisia kiviä käytettiin viattomuuden, vapauttamisen julistamiseksi, mustia taas syyllisyyden, tuomion, julistamiseksi. Taivaallisen Jeesuksen voidelluille voittajille antaman kiven valkoisuus merkitsee sitä, että hänen tuomionsa heistä on, että he ovat syyttömiä, puhtaita, viattomia. He saavat hänen hyväksymyksensä opetuslapsina.
30. Mitä kuvataan sillä, että valkoisessa kivessä on ”kirjoitettuna uusi nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja”?
30 Huomaa myös, että tähän ”valkoiseen kiveen” on kirjoitettu nimi, ”uusi nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja”. Muinoin tuollaista nimikiveä käytettiin kuin nykyään pääsylippua johonkin tilaisuuteen; se täytyi näyttää tai luovuttaa, jotta olisi päässyt johonkin huvitilaisuuteen tai näytökseen. Kuvaannollinen ”valkoinen kivi” kuvaisi tämän mukaisesti etua päästä tiettyyn yksityiseen, läheiseen yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa.
31. Kuinka paljon noita ’valkoisia kiviä’ on olemassa, ja ketkä pääsevät läheiseen yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa?
31 Eivätkö nuo 144000 voittavaa opetuslasta ole ainoat, jotka pääsevät taivaalliseen pappeuteen ja kuninkuuteen hänen kanssaan, hallitsemaan hänen kanssaan tuhat vuotta koko ihmiskunnan siunaukseksi? (Ilm. 20:4–6; 2. Tim. 2:11, 12) Eivätkö nuo 144000 voittavaa opetuslasta ole ainoat, jotka muodostavat ”puhtaan neitsyen” luokan, hengellisen ”morsiamen”, ”Karitsan vaimon”? Eikö apostoli Johannes kuullut myöhemmin äänen taivaasta sanovan: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut”? Kyllä, ja Johannes lisää: ”Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’” (2. Kor. 11:2; Joh. 3:29; Ilm. 21:9–15; 19:7–9) Jotta joku pääsisi kaikkiin näihin ainoalaatuisiin etuihin, hänen täytyy ehkä näyttää Jehova Jumalalle kuvaannollista ”valkoista kiveä”. Näitä ’valkoisia kiviä’ on täsmälleen 144000, ja niiden saajat ovat todella erittäin suosittuja.
32. Onko ”kirjoitettu uusi nimi” henkilökohtainen, yksilöllinen nimi, jota ketkään muut 144000:sta eivät voi tietää, vai miten asia on?
32 Onko sitten kuhunkin kiveen ”kirjoitettu uusi nimi” henkilökohtainen, yksilöllinen nimi, jota ketkään muut 144000:n ryhmästä eivät koskaan opi tuntemaan? Oikeuttaako se kiven omistajan sellaiseen erikoiseen yksilölliseen suhteeseen Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa, josta ketkään muut 144000:n ryhmästä eivät tule nauttimaan? Ilmeisesti ei! Pikemminkin tuo ”uusi nimi” voi edustaa nimeä, joka on uusi heille, mutta josta tulee heille kaikille yhteinen vaikkakin tuntematon kaikille muille luomuksille taivaassa ja maan päällä. ”Valkoiseen kiveen” kirjoitettu ”uusi nimi” voi siis merkitä osallistumista yhdessä Herralle Jeesukselle Kristukselle vasta annettuun taivaalliseen nimeen.
33. Mitkä muut Ilmestyskirjan lausunnot ovat sopusoinnussa sen lausunnon kanssa, jonka Kristus esittää ”uudesta nimestä” Ilm. 2:17:ssä?
33 Tämä on sopusoinnussa sen sanoman kanssa, jonka hän antoi Filadelfian uskolliselle seurakunnalle, jolle hän sanoo: ”Joka voittaa, . . . minä kirjoitan häneen . . . oman uuden nimeni.” (Ilm. 3:12) Ja sen jälkeen, kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaansa ja tietyt kuvaelmat ilmaantuvat, apostoli Johannes sanoo: ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.” (Ilm. 11:15; 14:1) Kun vihdoin seitsemäs enkeli vuodattaa Jumalan vihan maljansa ja tietyt muut kuvaelmat seuraavat, Johannes sanoo nähneensä taivaallisen Herran Jeesuksen Kristuksen ratsastavan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” Harmagedoniin, ja hän panee merkille hänessä seuraavan piirteen: ”Hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse.” – Ilm. 16:17; 19:11, 12.
34. Mitä tuo ”uusi nimi” voi merkitä, ja mistä me voimme olla varmat sen suhteen?
34 Koska nuo 144000, jotka ovat saaneet ”valkoisen kiven”, johon on kirjoitettu ”uusi nimi”, ovat Kristuksen tulevia perijätovereita ja hänen ”vaimonsa”, niin kuvaannollisessa ”valkoisessa kivessä” oleva ”uusi nimi” voi merkitä sitä, että he saavat yhdessä osallistua tiettyihin läheisiin etuihin taivaallisen Ylkänsä kanssa hänen oman nimensä yhteydessä. Mutta olkoon se mikä tahansa, se on varmasti oleva ”hyvä nimi”, nimi, joka ”on kalliimpi suurta rikkautta” ja ”parempi kuin kallis öljy”. (Sananl. 22:1; Saarn. 7:1) Se on arvokas palkinto kaikille 144000 voidellulle voittajalle.
[Kuva s. 131]
J. F. RUTHERFORD