7. luku

Surua ja iloa sen tuhon johdosta

 1, 2. a) Mikä oli Jumalan tahto muinaisen Babylonin äkillisen kukistumisen julistamisen suhteen? b) Mikä hänen tahtonsa on vastaavasti sen vastakuvan kukistumisen suhteen? c) Miten Ilm. 18:1–3 kuvailee sitä?

KUN muinainen Babylon kukistui Persian kuninkaan Kyyroksen edessä vuonna 539 eaa., niin Jumalan tahto oli, että sen äkillinen kukistuminen tehtiin tunnetuksi kaikkien kansojen keskuudessa. (Jer. 50:1–3) Vastaavasti oli Hänen tahtonsa, että kun sen vastakuva Suuri Babylon kukistuu ja kun se tuhotaan, niin tälle maailmanlaajuisesti vaikuttavalle tapahtumalle piti antaa kaikki asianmukainen julkisuus. Apostoli Johannes näki näyssä Jumalan tiedotusvälikappaleen ja kirjoitti:

² ”Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni [tuli valaistuksi, Um] hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien [henkäysten, Um] tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.’” – Ilm. 18:1–3.

 3. a) Ketä Suuren Babylonin kukistumista julistava enkeli kuvasi? Mitä hänen enkelinimensä merkitsee? b) Mikä vaikutus hänen aiheuttamallaan Suuren Babylonin tuholla on Jehovan kansaan maan päällä?

³ Suuren Babylonin kukistumista ja tuhoa julistavalla enkelillä oli suuri valta, ja hän oli säteilevän loistoisa. Hän ei voinut kuvata ketään muuta kuin Jehovan ylienkeliä, kirkastettua Herraa Jeesusta Kristusta. Suurempana Kyyroksena hän saa suuren kunnian voittamalla Suuren Babylonin. Hänen nimensä ylienkelinä taivaassa on Miikael, joka merkitsee ’Kuka on Jumalan kaltainen?’ Hänen aiheuttamansa Suuren Babylonin tuho tuo valoa Jehovan kristityille todistajille maan päällä, joita tuo babylonilaisen uskonnon maailmanmahti on vainonnut. (Dan. 10:21; 12:1; Ilm. 12:7; 1. Tess. 4:16, 17) Suuren Babylonin tuho saattaa valoisammaksi heidän maallisen tilansa.

 4. Mihin Suurta Babylonia nyt verrataan? Millaiseen tilaan se tulee?

⁴ Suurta Babylonia ei nyt verrata naiseen, joka on antautunut kuninkaitten portoksi, vaan suureen kaupunkiin. Jehovan julistaja kuuluttaa äänekkäästi, että sitä on kohdannut tuho. Siitä on tullut ikään kuin rauniokaupunki, jossa ei ole ihmisasukkaita eikä kotieläimiä. Siitä on tullut kuin kummitusraunio, jonka autiuden keskelle vain demoneista muistuttavat villieläimet asettuvat asumaan. Se löyhkää! Kaikki saastaiset henkäykset nousevat siitä ja saavat koko ympäristön löyhkäämään. Kaikki saastaiset ja vihattavat linnut väijyvät sen paikalla. Kaikki sen loisto on mennyt, samoin sen ylellinen elämä.

 5. a) Milloin ja mitä varten se joutuu tuohon inhottavaan tilaan? b) Miksi enkelijulistaja mainitsee ”maan kuninkaat” ja ”kauppiaat”, mutta ei pappeja?

⁵ Se joutuu tähän inhottavaan rauniotilaan sen jälkeen, kun helakanpunaisen pedon vertauskuvalliset kymmenen sarvea ovat kääntyneet sitä vastaan ja hävittäneet sen. Tällä tavalla Jehova Jumala maksaa sille palkan, koska se on saanut kaikki kansat uhrikseen huumaavalla ”haureutensa . . . viinillä”, on vietellyt maan kuninkaat harjoittamaan kanssaan uskonnollista haureutta ja on itse elänyt hekumassa. Se on harjoittanut uskonnollista kiristystä rikastuttaakseen myös ”maan kauppiaita”, jotka ovat havainneet babylonilaisen uskonnon edulliseksi liiketoimille. Kristikunnan keskuudessa Suuri Babylon on muuttanut sen, mitä väitetään Jumalan temppeliksi, ”markkinahuoneeksi” ja ”ryövärien luolaksi”. (Joh. 2:16; Matt. 21:13) Pantakoon tässä merkille, että enkelijulistaja mainitsee ”maan kuninkaat” ja ”maan kauppiaat”, mutta ei pappeja. Miksi? Koska Suuri Babylon edustaa itse väärän uskonnon maailmanmahtia pappeineen, saarnaajineen, munkkeineen, nunnineen, astrologeineen, spiritisteineen ja velhoineen.

 6, 7. a) Mitä Suuren Babylonin vankina olevan Jehovan kansan täytyy tehdä, ennen kuin Suuri Babylon raunioitetaan? b) Miten Ilm. 18:4–8 kuvailee tätä?

⁶ Ennen kuin Suuresta Babylonista tehdään demonien saastuttama raunio, joka on sopimaton ihmisten asuttavaksi, Jehovan todistajien, jotka ovat vankeina sen keskellä, täytyy kuitenkin tehdä jotakin sen lähestyvän tuhon huomioon ottaen. Lukiessamme, mitä apostoli Johannes kirjoittaa Suuren Babylonin vangeille, me ikään kuin kuuntelemme sitä, mitä Jer. 50:8–10 ja 51:6, 45, 50 sanovat. Johannes kirjoittaa:

⁷ ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: ”Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä”, sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.’” – Ilm. 18:4–8.

 8. a) Mistä vuodesta lähtien Jehovan kansa on totellut Jumalan käskyä ’lähteä siitä ulos’? b) Miksi tämä oli sopiva aika ottaen huomioon Israelin kokemukset Babylonin suhteen?

⁸ Jehovan todistajat, jotka olivat Suuren Babylonin vankeina ensimmäisen maailmansodan aikana, ovat vuodesta 1919 lähtien totelleet tätä Jumalan käskyä ’lähteä siitä ulos’. Meidän on muistettava, että pakkosiirtolaisuudessa olevat israelilaiset eivät voineet lähteä pois muinaisesta Eufratin varrella olleesta Babylonista ennen kuin se kukistui vuonna 539 eaa. ja sen valloittaja, persialainen Kyyros, julkaisi heidän vapauttamistaan koskevan säädöksensä. Vastaavasti Suuri Babylon kukistui vuonna 1919, kun Jehova Jumala tuomitsi sen vastustajanaan, ja Suurempi Kyyros, hallitseva Kuningas Kristus Jeesus, antoi taivaasta käskyn 144000:n maan päällä olevalle jäännökselle lähteä siitä ulos ja mennä Jehovan vapaana kansana saarnaamaan kaikkialla Jumalan voittoisan valtakunnan hyvää uutista. Jäännöksellä oli kaikki syyt lähteä ulos.

 9. a) Mitä jäännös nyt ymmärsi Suuresta Babylonista? b) Minkä tehtävän Jumala on saanut heidän silmänsä näkemään?

⁹ 144000:n jäännös tiesi, että Suuri Babylon oli nyt tuomittu lopullisen tuhoon ja että se oli nyt lopun alkua sille. Jäännös ei halunnut tuhoutua sen mukana. Jumala avasi myös jäännöksen jäsenten silmät näkemään, että vertauskuvalliset seitsemän viimeistä vitsausta, joista Ilm. 15:1–16:21 kertoo, oli vuodatettava sen päälle kirjaimellisten tuhoisien vitsausten eli iskujen lisäksi. He eivät halunneet saada näistä osaansa jäämällä Suuren Babylonin vangeiksi ja osallistumalla siten sen synteihin, joista se ansaitsi nuo vitsaukset.

10. a) Miksi Jumala on vihdoin ”muistanut hänen rikoksensa”? b) Mikä muinainen tilanne esikuvasi tätä?

¹⁰ Kun verinen ensimmäinen maailmansota oli päättynyt ja Suuri Babylon kannatti Kansainliittoa, Yhdistyneitten Kansakuntien edelläkävijää, niin sen synnit, joita oli harjoitettu uskonnon nimessä, olivat ’ulottuneet taivaaseen asti’. Se oli ainakin riittävän korkealle, jotta taivaassa oleva Jumala voi havaita sen, kuten muinaisen Babylonin tapauksessakin. Se oli kasannut tämän syntivuoren Jehova Jumalaa vastaan. (Jer. 50:14; 51:9) Siksi hän vihdoin ”on muistanut hänen rikoksensa”. Hän ei ole unohtanut sen syntien paljoutta. Tuominta-aikanaan hän muistaa ne ja rankaisee sitä niistä. Muinaisen Babylonin tapauksessa Jehova toimeenpani koston Jerusalemissa olevan temppelinsä puolesta ja Siionin kaupungin puolesta. (Jer. 50:28; 51:11, 35, 36) Entä mitä tapahtuu nyt Suurelle Babylonille? Sekin on tehnyt syntiä häntä vastaan kohtelemalla väärin hänen hengellistä temppeliään ja hengellistä Siionia. Se ansaitsee samanlaisen kohtelun.

11. Miksi Jehova käskee tuomionsa toimeenpanojoukkoja antamaan Suurelle Babylonille kaksinkertaisesti sen, mitä se on tehnyt hänen kansalleen?

¹¹ Kun Jehova toimeenpanee koston sille kaikkien sen syntien takia, joita se on tehnyt häntä ja hänen todistajiaan vastaan 4000 vuoden ajan, hänen täytyy keskittää se lyhyeen ajanjaksoon tämän asiainjärjestelmän lopussa. Se selittää, miksi hän käskee tuomionsa toimeenpanojoukkoja antamaan hänelle kaksinkertaisesti sen, mitä se on tehnyt hänen kansalleen, ja juottaa hänelle kaksin verroin juovuttavan maljan, joka on täynnä huumaavia, turruttavia ahdistuksia, suruja, väärää kohtelua, turmiota, häpeää ja solvauksia, joiden vaikutuksista se ei koskaan tule tajuihinsa. Tee se niin katkeraksi kuin mahdollista! Siksi 144000:n maan päällä oleva jäännös, joka on kärsinyt niin paljon sen käsissä, on saanut Jumalalta käskyn julistaa etukäteen sitä kohtaavaa Jehovan tulevaa kostoa. Heidän täytyy tehdä niin huolimatta kaikista sen vastalauseista, vastaväitteistä ja vastustuksesta, joita heidän Jumalan ”kostonpäivän” julistuksensa kohtaa. – Jes. 61:1, 2.

12. Ansaitseeko se lainkaan sääliä? Miksi vastaat siten?

¹² Voi, miten sen tapana onkaan ollut kirkastaa itseään kunnioittavaa pelkoa tuntevan kansan edessä ja elää ”hekumassa” samalla kun köyhä kansa, jota on tahallisesti pidetty tietämättömyydessä, on kärsinyt köyhyydessä ja sen rikkaiden suosikkien sorron alla. Niinpä sille annetaan nyt yhtä paljon vaivaa ja surua. Meidän ei tarvitse hämmästellä sitä tai tuntea myötätuntoa tuota sydämetöntä babylonilaisen uskonnon maailmanmahtia kohtaan, ikään kuin Jehovan kosto olisi epävanhurskas. Mitä sääliä se ansaitsee?

13. a) Miten voidaan sanoa, että sen kuolemaa tuottavat vitsaukset tulevat sille kuin ”yhtenä päivänä”? b) Mitä syitä sillä on surra?

¹³ Se on ollut muinaisen Eufratin varrella olleen esikuvansa kaltainen ajatellessaan olevansa liian voimakas ja vaikutusvaltainen, jotta sellainen voisi kohdata sitä, varsinkaan Jehovan todistajien Jumalan toimesta, jota se oli halveksinut ja uhmannut. (Jes. 47:7, 8, 10) Mutta koska ”Herra Jumala, joka on hänet tuominnut”, ”on väkevä”, niin sen kuolemaa tuottavat vitsaukset tulevat sille hämmästyttävän äkkiä, kuin ”yhtenä päivänä”. Sen jälkeen se ei enää istu kuningattarena, valtiattarena, uskonnollisen maailmanmahdin hallitsijattarena. Siitä tulee leski, jolta on riistetty miljardit uskonnolliset alamaiset, varsinkin papit, saarnaajat ja muut uskonnolliset johtajat. Tämän vuoksi sillä on syytä surra. Kuoleman ja surun lisäksi se joutuu lopulta itsekin tekemään tuttavuutta nälänhädän kanssa, kun siltä riistetään kaikki keinot, joiden avulla se eli ”hekumassa”. Ja jottei siitä jäisi mitään jäljelle, se lopulta ”joutuu tulessa poltettavaksi” kaiken kuluttavassa tuhossa, ”sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli”. – Hepr. 12:29.

SURIJAT

14. Kuvaile, miten haureutta harjoittaneet tuntevat myötätuntoa Suurta Babylonia kohtaan ja surevat sitä hetken.

¹⁴ Kun tulinen tuho kohtaa Suurta Babylonia, niin jotkut tuntevat myötätuntoa sitä kohtaan ja surevat sitä hetken. Apostoli Johannes osoittaa, keitä he ovat, kirjoittaessaan muistiin, mitä ”ääni taivaasta” sanoo: ”Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’” – Ilm. 18:9, 10.

15. a) Keitä nämä surevat kuninkaat ovat? b) Ovatko he osavastuussa sen rikoksista? Mikä on heidän loppunsa?

¹⁵ Koska helakanpunaisen pedon vertauskuvalliset kymmenen sarvea vihaavat porttoa, Suurta Babylonia, ja hävittävät sen ja polttavat sen tulessa, niin ne voivat tuskin olla näitä surevia kuninkaita. Nämä ovat kuninkaita eli poliittisia hallitsijoita, jotka harjoittivat haureutta ja nauttivat hekumasta sen kanssa sen suosion aikana ja jotka eivät käänny sitä vastaan. He ovat yllättyneitä, koska, kuten he itse sanovat surullisina, Jehovan tuomion toimeenpano sille tuli ”yhdessä hetkessä”. Miten hauskaa heillä olikaan ennen yhdessä! Mutta kun tuomio tulee kuin varas, he eivät voi auttaa sitä eivätkä varjella sitä saadakseen lisää saastaista nautintoa. Uskaltamatta puuttua asiaan he seisovat loitolla pelätessään joutuvansa kärsimään sen kanssa tulista vaivaa. Kuitenkin he ovat osavastuussa sen rikoksista. Joten järjestyksessä seuraavana he tulevat väistämättä kärsimään tuskaa, kun Jumala toimeenpanee tuomion heille.

16–18. Miten Ilm. 18:11–17 kuvailee sen, kuinka kauppiaat tulevat kaipaamaan Suurta Babylonia?

¹⁶ Suuri Babylon oli huomattavan kiintynyt kauppiaisiin, erityisesti suuryhtymien edustajiin, jopa rikollisiin ja kiristäjiin. Se tyynnytti uskonnollisesti heidän huonoa omaatuntoaan. Miten suuresti he tulevatkaan kaipaamaan sitä! Ilm. 18:11–17 kertoo meille siitä hyvin yksityiskohtaisesti:

¹⁷ ”Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluuesineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja. Ja hedelmät, joita sinun [Babylonin] sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.

¹⁸ ”Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren, ja sanovat: ’Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!’”

19. Kuvaile rikkaudet, jotka babylonilaisen uskonnon maailmanmahti on koonnut, ja sen tuhon aiheuttama vaikutus kaikenlaisiin itsekkäisiin liikemiehiin.

¹⁹ Uskonnollisella Suurella Babylonilla on ollut yltäkylläisesti kaikkea tässä kuvailtua rikkautta. Koottuaan vuosituhansia tällaisia aineellisia omaisuuksia babylonilaisen uskonnon maailmanmahti on epäilemättä yksi maailman rikkaimmista järjestöistä ellei peräti rikkain järjestö nykyään. Kaikenlaiset itsekkäät liikemiehet ovat havainneet kaupallisesti ja taloudellisesti kannattavaksi suosia babylonilaisen uskonnon materialistista maailmanmahtia. Minkä tuottoisan markkina-alueen he menettävätkään sen tuhoutuessa! Maallisten kuninkaitten kanssa he itkevät sen ”yhdessä hetkessä” tapahtunutta tuhoa.

20. Miten näiden ”kauppiaiden” työntekijät tuntevat Suuren Babylonin polttamisen vaikutukset, kuten Ilm. 18:17–19 kuvailee?

²⁰ Näiden ”kauppiaiden” työntekijätkin tuntevat Suuren Babylonin polttamisen maailmanlaajuiset vaikutukset. He yhtyvät työnantajiensa kanssa itkemään ja valittamaan, niin kuin Ilm. 18:17–19 kuvailee: ”Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: ’Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?’ Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: ’Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!’”

21. a) Miten muinainen Babylon harjoitti materialistista kauppaa meritse? b) Miten Suuri Babylon on menetellyt samoin? c) Mikä vaikutus Jehovan tuomioilla on, kun Babylonin uskonnollisista markkinoista tehdään loppu?

²¹ Muinaisella Babylonilla, joka sijaitsi lähellä Persianlahtea ja Eufratin varrella ja oli kanavien avulla yhteydessä Tigriiseen, oli suuri kauppalaivasto, ja se kävi laajaa kauppaa meritse. Monet laivat muista maista poikkesivat sen satamassa. Nykyään Suuri Babylon, joka istuu kuin ”suuri portto” ”kansojen ja väkijoukkojen ja kansanheimojen ja kielien” vertauskuvallisilla vesillä, käy suurta materialistista kauppaa näiden ”vesien” avulla. (Ilm. 17:1, 15, 18; Jes. 43:14) Sillä tavalla monet sen uskonnolliset alamaiset saavat työtä, varsinkin ”maanpiirin kauppiaitten” välityksellä. Onpa sen uskonnollisia lähetyssaarnaajiakin heidän tietämättään käytetty avaamaan kauppateitä ja -markkinoita ulkomailla. Nyt, ikään kuin ”yhdessä hetkessä”, Jumalan tuomion ja koston toimeenpano Suurelle Babylonille tekee lopun näistä kaupallistetuista uskonnollisista markkinoista. Siksi kaikki työnantajat ja työntekijät, jotka nyt käyvät kauppaa sen kanssa materialistisen ihmiskunnan meren välityksellä, tuntevat tämän ahdingon taloudellisesti ja surevat.

ILOISET

22. Keiden kanssa ne iloitsevat, jotka ovat lähteneet ulos Babylonista? Miksi?

²² Helakanpunaisen pedon vertauskuvalliset ”kymmenen sarvea” iloitsevat epäilemättä tuhotessaan Suuren Babylonin niin perusteellisesti kuin se on niille mahdollista. Ne voivat niin tehdessään luulla, että ne ovat todistaneet, ettei Jumalaa ole lainkaan olemassa, ettei ole ketään Jehovaa. Mutta ne, jotka ovat totelleet Jumalan käskyä ja lähteneet ulos Babylonista, eivät iloitse noiden ”sarvien” kanssa. He iloitsevat Jumalan taivaan kanssa. Jumalan käsky kuuluu: ”Iloitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat, koska Jumala on oikeudellisesti vaatinut häneltä rangaistuksen teidän hyväksenne.” – Ilm. 18:20, Um.

23. a) Mistä riemuitsemisesta ennustettiin Jer. 51:48:ssa? b) Miten Room. 12:19:ää on noudatettu tässä yhteydessä?

²³ Jer. 51:48:ssa on ennustettu, että taivas ja maa riemuitsevat Suuren Babylonin ryöstämisestä ja tuhoamisesta. Niillä taivaassa ja maan päällä olevilla, jotka toivovat näkevänsä, miten Jehova Jumalan puolesta on kostettu ja miten hänet on saatettu kunniaan, on suuri syy iloita. He eivät ole koskaan koettaneet itse kostaa Suurelle Babylonille. He ovat odottaneet ja antaneet sijaa Jumalalle ilmaista vihastuksensa määräämänään aikana. Hän ottaa maailmankaikkeuden tuomioistuimessa esille heidän oikeusjuttunsa ja lopulta vaatii oikeudellisesti rangaistuksen näiden heikkojen hyväksi. – Room. 12:19.

24. a) Miten apostolit ja profeetat ’iloitsevat hänestä’? b) Mistä odotteista jäännös ja ”suuri joukko” nyt iloitsevat, mutta mikä suurempi ilo odottaa niihin kuuluvia?

²⁴ Apostoli Johannes näki profeetallisen näyn tästä ja hän totteli halukkaasti käskyä ’iloita hänestä’. Raamatun mukaan Kristuksen kaksitoista uskollista apostolia ja kristityt profeetat ja muut kristityt ”pyhät”, jotka ovat kuolleet, ovat kuitenkin tähän mennessä saaneet hengellisen ylösnousemuksen taivaalliseen elämään. He voivat siis iloita Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien pyhien enkelien kanssa ylhäällä taivaassa. (Ilm. 14:13) Maan päällä on kuitenkin vielä 144000:n ”pyhän” jäännös, jonka jäsenillä on taivaallinen toivo, ja he ovat jo nyt iloisia Suuren Babylonin pikaisen tuhoutumisen odotteesta. Heidän lampaankaltaisten tovereittensa ”suuri joukko”, jolla on maallinen toivo, iloitsee myös heidän kanssaan. He kaikki ovat vielä paljon iloisempia, kun he ovat säilyneet elossa ja todella nähneet Jumalan toimeenpanevan asianmukaisen rangaistuksen Suurelle Babylonille.

25. Mikä syy iloon on muinaisilla uskollisilla profeetoilla ja muilla pyhillä aikanaan?

²⁵ Kun uskolliset profeetat ja muut pyhät, jotka elivät ennen Kristuksen aikaa, palaavat ylösnousemuksessa maalliseen elämään, niin he iloitsevat kuullessaan, että Jehova Jumala on asianmukaisesti rangaissut babylonilaisen uskonnon maailmanmahtia ja tuhonnut sen.

26, 27. a) Mitä Jehovan todistajien tulisi tehdä juuri nyt? b) Miten enkeli valaisee Suuren Babylonin nopeaa loppua?

²⁶ Jehovan todistajien tulee olla kärsivällisiä vielä vähän aikaa, ahkeroida jatkuvasti Jumalan hallitsevan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja Suurta Babylonia ja kaikkia muita vihollisia kohtaavan Jumalan tulevan kostonpäivän julistamisessa. Tämän maailman kuninkaat, kauppiaat, laivurit, rannikkopurjehtijat ja merimiehet tulevat kaikki suremaan sitä, että Suuri Babylon tuhottiin ”yhdessä hetkessä”. Eivät ainoastaan heidän surulliset sanansa vaan myös Jumalan enkelin sanat ja teot vakuuttavat meille, että sen loppu on oleva nopea. Johannes sanoo siitä:

²⁷ ”Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä’. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.’” – Ilm. 18:21–24.

28. a) Mitä tämän Babylonin loppua koskevan näyn näkeminen ja kuuleminen on saattanut palauttaa Johanneksen mieleen? b) Miten Suuren Babylonin tuho on sen kaltainen?

²⁸ Kun apostoli Johannes näki ja kuuli tämän, hänen ajatuksensa ovat voineet siirtyä taaksepäin noin 700 vuotta, jolloin Seraja, kuningas Sidkian majoituspäällikkö, seisoi Eufratin rantatörmällä Babylonissa ja luki ääneen Jeremian ennustuksen kirjaa Babylonia vastaan, sitoi sitten kiven kirjakääröön ja heitti sen keskelle virtaa sanoen: ”Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä [Jehova] sille tuotan.” (Jer. 51:59–64) Suuri Babylon, jota muinainen Babylon kuvasi, on vajoava tuhoon eikä se sieltä koskaan nouse eikä sitä enää löydetä. Väkevän enkelin mereen heittämä suuri myllynkivi uppoaisi varmasti nopeasti pohjaan. Näin tuhoutuu Suuri Babylon – nopeasti, lopullisesti. – Matt. 18:6.

29. Mistä syistä Suuri Babylon ansaitsee tulla tuhotuksi?

²⁹ Suuri Babylon ei ole oleva enää se iloinen paikka, joka se on nykyään: kirkkaasti valaistu, täynnä musiikkia, kirkonkellojen soittoa ja kohisevaa toimintaa, paikka, jossa nähdään kalliita, koreita häämenoja ja joka kuhisee lapsia, jotta se voisi jatkua ikuisesti. Sen hengelliset johtajat ovat todellisuudessa uskonnon viittaan verhoutuneita materialistisia kauppiaita, suuressa arvossa maailmallisissa, ei-uskonnollisissa piireissä. He ovat sortaneet ja riistäneet uskonnollisia laumojaan ja nylkeneet lampaita. He ovat edustaneet uskontojärjestelmää, joka on todellisuudessa harjoittanut demonismia, velhoutta ja taikuutta ja huumannut uskonnollisesti ihmiset ja johtanut harhaan kaikki tämän maailman kansat. Sellainen tosi Jumalaa, Jehovaa, vastustava väärän uskonnon järjestelmä ansaitsee tulla ja tulee tuhotuksi.

30, 31. a) Miten voidaan sanoa, että Suurella Babylonilla on suunnaton verivelka Jumalan edessä? b) Miten uskonnollinen erimielisyys johti mellakointiin ja verenvuodatukseen Intiassa ja Pakistanissa vuonna 1947?

³⁰ Patriarkka Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen annettu Jumalan laki sanoi: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava.” (1. Moos. 9:6) Tämän lain mukaan Suuri Babylon ansaitsee kuoleman. Sillä on suunnaton verivelka Jumalan edessä. Sen liepeistä löytyy Jehovan profeettojen ja muiden pyhien veri, jotka ovat olleet Jehovan todistajia. Tämä tuo mieleen uskonvainot ja kristikunnan uskonlahkojen kaiken toisiinsa kohdistaman vainon, kuten veriset uskonsodat ja ristiretket. Se, miten uskonnollinen erimielisyys johtaa mellakointiin, roskaväen riehuntaan, silpomiseen ja ihmisteurastukseen, nähtiin, kun hindulainen Intia ja muhamettilainen Pakistan erotettiin toisistaan kesällä vuonna 1947 ja kun sikhit ja hindut ja muslimit purkivat uskonnollista vihaansa. Eräs vuosikirja (The Americana Annual 1948, s. 326, 327) kertoo siitä uskonnollisesta verilöylystä, joka riehui:

Pahaksi onneksi se nopeus, jolla erottaminen oli aikaansaatu, toi vanavedessään suunnattoman taloudellisen mullistuksen ja uuden katkeran yhteiskunnallisen riidan. Näiden kahden valtion välinen väestönvaihdos koski yli 4000000 henkeä, ja kahden ensimmäisen viikon kuluessa surmattiin joka päivä enemmän ihmisiä Intiassa ja Pakistanissa kuin kaikissa niissä maissa, jotka siihen aikaan olivat Yhdistyneitten Kansakuntien turvallisuusneuvoston tarkkailun alaisuudessa. Muslimien ja ei-muslimien erottaminen hävitti tärkeitten palvelusten aikaisemman tehokkuuden, . . .

³¹ Puuttumatta tämän uskontojen välisen vihan hirvittävän purkautumisen yksityiskohtiin erään toisen tietosanakirjan vuosikirja (1948 Britannica Book of the Year, s. 385, kpl. 2) sanoo Punjabin erottamisesta:

Amritsar, sikhien pyhä kaupunki, jätettiin heidän käsiinsä. Tuloksena kuitenkin oli, että sikhien yhteiskunta jakaantui kahtia, ja 2000000 jäi itäiseen Punjabiin (Intian dominioon) ja 1750000 Pakistaniin; lisäksi monet sikhien tärkeät temppelit ja maatilat olivat joen länsipuolella. Tämä johti sikhien puolella yhteisyritykseen poistaa paikalliset muslimit, mikä vuorostaan herätti raivokkaita kostotoimia. Seurauksena oli, että sikhit ja hindut muuttivat joukoittain Intian dominioon ja toisaalta muslimit siirtyivät Pakistaniin. Maanteitä ja rautateitä pitkin pakenevien joukkojen kimppuun hyökättiin rajusti ja ne hävitettiin itse asiassa kokonaan monissa tapauksissa. Molemmat dominiot tekivät parhaansa varmistaakseen turvallisen siirron pakolaisille, mutta tämän teki vaikeaksi se, että sotajoukot ja poliisi olivat haluttomia ryhtymään päättäväiseen toimintaan uskonveljiään vastaan. . . .

32. Osoita, että Suuri Babylon on todella verivelkainen Jehovan edessä.

³² Palauta myös mieleesi, että ensimmäinen ja toinen maailmansota alkoivat kristikunnassa ja että kristikunnan uskonnollinen papisto epäonnistui näiden sotien ehkäisemisessä ja sittemmin siunasi ne. Jumalan ”väkevä enkeli” ei siis todellakaan liioitellut julistaessaan, että Suuresta Babylonista ”on löydetty . . . kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut”. (Ilm. 18:24) Veren tahrima maa huutaa Jehova Jumalaa kostamaan sille.