Toinen osa
1, 2. a) Mitkä uskottomat kristityt Paavali mainitsi 1. Tim. 1:18–20:ssä? b) Mitkä tilaisuutensa he olivat pilanneet?
APOSTOLI Paavalin päivinä oli antautuneita kristittyjä, jotka tuhosivat kaikki tilaisuutensa päästä nousemaan henkinä taivaalliseen kirkkauteen ja voimaan Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Apostoli Paavali ilmoittaa, miten se tapahtui, kun hän kirjoitti Timoteukselle:
2 ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.” – 1. Tim. 1:18–20.
3, 4. a) Miksi tämä ei merkitse sitä, että olisi odotettu näiden kahden miehen ottamista takaisin seurakuntaan? b) Ketkä sitten saivat kuritusta tässä yhteydessä?
3 Tämä ei merkitse sitä, että Hymeneus ja Aleksander olisivat oppineet lopulta läksyn ja lakanneet herjaamasta sekä tulleet takaisin seurakuntaan ja pelastuneet Saatanan kynsistä. Näin ei voi olla, koska nuo kaksi antautunutta ja kastettua kristittyä olivat hylänneet kristillisen uskon ja hyvän omantunnon ja olivat kärsineet uskonsa haaksirikon, niin että se vaipui tuhon mereen.
4 Kun nämä kaksi miestä erotettiin uskollisesta kristillisestä seurakunnasta, he eivät oppineet oikeaa kuria. Rakastettu uskollinen seurakunta sai kuria ja oppi välttämään noita kahta hengellisesti haaksirikkoutunutta miestä ja kaikkea yhteyttä heihin jättäen heidät kokonaan Saatanalle, jonka haltuun Paavali oli apostolisella valtuudella heidät antanut. Näiden uskon ja hyvän omantunnon menettäneen kahden miehen erottamisella kuritettiin uskollista seurakuntaa pelkäämään Hymeneuksen ja Aleksanderin menettelyn omaksumista, jotta siihen kuuluvat eivät itsekin kärsisi samaa tuhoa kristillisessä elämässään eivätkä joutuisi erotettaviksi ja luovutettaviksi Saatanalle.
5, 6. a) Mitä vikaa Hymeneuksessa oli 2. Tim. 2:16–19:n mukaan? b) Miksi seurakunnan oli hylättävä Hymeneus ja Filetus, ja miten nämä miehet opettivat ylösnousemuksen jo tapahtuneen?
5 Apostoli Paavali antaa lisätietoja Hymeneuksesta ja osoittaa, missä hän oli väärässä, kun hän myöhemmin kirjoitti Timoteukselle: ”Pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ’Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran [Jehovan, Um] nimeä mainitsee’.” – 2. Tim. 2:16–19.
6 Hymeneus ja Filetus eivät kuuluneet enää Jehovalle, vaan heidät annettiin Saatanan haltuun erottamalla heidät Jehovan kristillisestä seurakunnasta. Uskollisiin kristittyihin liittyi Jehovan nimi, koska he olivat ’kansa hänen nimelleen’ ja he käyttivät tätä Jumalan nimeä seurakunnankokouksissaan ja saarnatessaan sen ulkopuolella. (Apt. 15:14–18) Siitä syystä heidän piti hylätä pois sellaiset valheelliset kristityt kuin Hymeneus ja Filetus epävanhurskauden täyttäminä. Noilla miehillä oli omat ajatuksensa ylösnousemuksesta. He opettivat, ”että ylösnousemus jo on tapahtunut” heidän aikanaan, ilmeisesti siten, että he opettivat ylösnousemuksen olevan ainoastaan hengellinen, kuvaannollista laatua ja antautuneitten kristittyjen jo saaneen ylösnousemuksensa, mikä sisälsikin sitten kaikki, eikä ylösnousemusta tulevaisuudessa Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa olisikaan.
7. Mikä toimeenpantiin heille heidän kuollessaan ja miksi?
7 Hymeneus ja Filetus olivat jo turmelleet joidenkuiden seurakunnan jäsenten uskon sellaisella ylösnousemusopillaan. Paavali ei sano, opettivatko he samassa yhteydessä pakanallista kreikkalaista ihmissielun kuolemattomuutta koskevaa oppiakin. Nuo tunnottomat kristittyjen uskovien uskon turmelijat tekivät kuitenkin syntiä tahallaan tultuaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen, apostoli Paavalinkin yhteyteen. Kun he kuolivat, niin ”Gehennan tuomio” toteutettiin heille. He eivät saa ylösnousemusta.
8, 9. Minkä seikan Paavali vahvistaa 1. Tim. 6:9, 10, 20, 21:ssä?
8 Kristityt, jotka antavat viekoitella itsensä kokoamaan aineellista rikkautta ja hankkimaan paljon maailmallista tietoa eli ”tiedettä”, vaarantavat tilaisuutensa päästä ylösnousemukseen ja elämään tulevassa vanhurskaassa asiainjärjestelmässä. Me emme pelastu rikkauksien emmekä ”tieteen” avulla, vaan tosi kristillisellä uskolla.
9 Vahvistaen tämän seikan Timoteukselle kirjoittamansa ensimmäisen kirjeen lopussa apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä [sellaisia kuin Hymeneuksen ja Filetuksen], johon tunnustautuen [jota näytellessään, Um] muutamat ovat uskosta hairahtuneet.” – 1. Tim. 6:9, 10, 20, 21.
10. a) Miten ne, jotka näyttelevät ’tiedon nimellä kulkevaa valhetietoa’, vahingoittavat itseään? b) Mitä me olemme sen tähden päättäneet tehdä?
10 Kristityt, jotka haluavat tulla rikkaiksi, antavat perään haluille, mitkä ”upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen”. Kristityt, jotka tavoittelevat tämän maailman epäuskoista ”tietoa”, näyttelevät sitä kunnian tai maailmallisen edun vuoksi, mutta hairahtuvat kristillisestä uskosta. Ketkään näistä eivät jätä mitään perustetta, jolla Jumala voisi herättää heidät kuolleista Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Heidät heitetään heidän kuollessaan kuvaannollisesti puhuen Gehennaan. (Mark. 9:43–47, Um) Mutta me olemme päättäneet olla jäljittelemättä heitä. Me pidämme mielessämme Hepr. 10:38, 39:ssä olevat sanat: ”’Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”
ENTÄ EPÄUSKOISET AVIOPUOLISOT?
11, 12. a) Mikä kysymys herää niiden epäuskoisten suhteen, jotka ovat antautuneitten, hengestä siinneitten kristittyjen puolisoita? b) Mitä Paavali sanoo tästä suhteesta 1. Kor. 7:10–16:ssa?
11 Jeesuksen Kristuksen päivistä lähtien on paljon ihmisiä tullut läheiseen kosketukseen antautuneitten, kastettujen kristittyjen kanssa, jotka Jumala on siittänyt hengellään taivaalliseen perintöön. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut näihin ihmisiin niin voimakkaasti, että heistäkin olisi tullut sellaisia kristittyjä. Jotkut näistä ihmisistä ovat olleet ja ovat yhä pyhitettyjen kristittyjen puolisoitten aviomiehiä tai -vaimoja. Jotkut ovat lapsia, joilla on antautunut, hengestä siinnyt kristitty isä tai äiti tai joilla on kumpikin vanhemmista sellainen. Onko näillä epäuskoisilla ylösnousemus? Paavali kirjoitti heistä:
12 ”Naimisissa oleville minä julistan, . . . minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” – 1. Kor. 7:10–16.
13. Miten apostoli Pietari kirjoittaa tämän neuvon mukaisesti 1. Piet. 3:1–4:ssä?
13 Apostoli Pietari kirjoittaa tämän mukaisesti sanoen: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” – 1. Piet. 3:1–4.
14. Mitkä kysymykset tällaisen epäuskoisen puolison kuolema herättää, ja mitkä muut sopivat kysymykset meidän tulee tehdä tämän suhteen?
14 Jos epäuskoinen aviopuoliso kuolee epäuskoisena tällaisessa yhteydessä tuollaisen uskollisen kristityn kanssa, jolla on taivaalliset toiveet, niin onko tämä epäuskoinen mennyttä iäksi? Onko epäuskoinen kuollut ”Gehennan tuomion” alaisena, ja eikö tämä epäuskoinen nouse saadakseen tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään paratiisimaassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa? Tällaisen kysymyksen edessä teemme sopivasti kysyessämme: Miten kauan epäuskoinen on asunut uskovan kanssa? Sekä: Miten uskollinen ja esimerkillinen on uskova ollut tosi kristillisen uskon puolesta todistamisessa?
15. Mitkä asiaankuuluvat kysymykset me voimme tehdä epäuskoisesta kokemuksen ja huomioinnin valossa?
15 Kokemus ja huomiointi osoittavat, että jotkut henkilöt, joilla on tietty menneisyys, tarvitsevat pitemmän ajan kuin toiset, ennen kuin suotuisa vaikutus saa heidät ryhtymään oikeaan toimintaan. Onko epäuskoinen asunut siis kyllin kauan uskovan kanssa saadakseen uskovan puolison kanssa tarvittavan määrän kokemusta, mitä juuri hänen tapauksessaan vaaditaan? Merkitsevätkö muutamat kuolemaa edeltävät epäuskon vuodet, ettei hänestä tulisi koskaan antautunutta uskovaa, jos hänelle annettaisiin pitempi yhdessäoloaika? Jos hän jättää uskovan puolisonsa, onko hän menettänyt parhaan tilaisuutensa pelastuksen saamiseen?
16. Menettelikö epäuskoinen tällöin niin kuin 2. Piet. 2:21, 22 kuvailee?
16 Vaikka epäuskoinen menettelisikin näin, niin hän ei olisi menetellyt sillä äärimmäisellä tavalla, mikä on kuvailtu 2. Piet. 2:21, 22:ssa, missä sanotaan: ”Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” Jos hän siis kuolee epäuskoisena poistuttuaan uskovan elämästä, niin onko hän menettänyt kokonaan tulevan elämän toivon? Kuka voi olla tuomarina tässä tilanteessa? Kenen tuomio on pätevä?
17. a) Keille nuo apostolit kirjoittivat aviopuolisoita koskevia neuvojaan? b) Kun Paavali puhui aviopuolison pelastamisesta, niin mitä pelastamista hän tarkoitti?
17 Meidän täytyy muistaa, että apostolit kirjoittivat ”Jumalan seurakunnalle”, hengellisille kristityille, ”Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät”, niille, jotka on uudestisynnytetty ”elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä”. (1. Kor. 1:1, 2; 1. Piet. 1:3, 4) Nämä kirjoitukset syntyivät ensimmäisellä vuosisadalla. Jumala otti silloin pakanakansoista kansaa nimelleen muodostaakseen niiden 144 000 kristityn todistajan seurakunnan, joista tulee Kristuksen perijätovereita hänen taivaallisessa valtakunnassaan. (Apt. 15:14) Kun Paavali kysyi: ”Mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” niin hän tarkoitti siis todennäköisimmin pelastumista taivaalliseen elämään Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.
18. a) Eikö epäuskoisella, joka kuolee kristityn puolisona, ole mitään muuta pelastusmahdollisuutta? b) Mistä lähtien hyvä paimen on kutsunut ”muita lampaita”?
18 Paavali ei suinkaan käsitellyt tässä pelastumista elämään inhimillisessä täydellisyydessä täällä maan päällä, kun Jumalan taivaallinen valtakunta muuttaa sen maailmanlaajuiseksi paratiisiksi. Herää siis luonnostaan kysymys: Jollei uskova pelastanut epäuskoista aviopuolisoa siihen ainoaan pelastukseen, mihin Jumala silloin kutsui kansojen ihmisiä, niin merkitsikö se, että hänellä ei ole myöhemmin tilaisuutta tulla pelastetuksi sillä maallisella pelastuksella, mikä on varattu ihmiskunnalle yleensä Jumalan valtakunnan alaisuudessa? Entä jos annamme myönteisen vastauksen viimeiseen kysymykseen? Siinä tapauksessa tuomitsemme epäuskoisen, joka kuoli vastaamatta taivaalliseen kutsuun, ihmiseksi, joka on arvoton saamaan ylösnousemusta Jumalan valtakunnan alaisuudessa ja tilaisuutta päästä elämään maan päällä. Mutta hyvä Paimen Jeesus Kristus ei kutsunut eikä koonnut siihen mennessä ”muita lampaitaan”, joilla on toivo saada iankaikkinen elämä maan päällä. – Joh. 10:16.
19. a) Onko ”muiden lampaitten” pelastus jonkinlainen varmuusverkko epäuskoisten hengestä siinneitten kristittyjen kokoamiseksi? b) Mistä ”muiden lampaitten” pelastuminen johtuu?
19 Henkeytetty Raamattu osoittaa, että Jumala asetti itselleen määräajan, jolloin hän kokoaa yhteen ”muut lampaat”, joille hän varaa iankaikkisen pelastuksen paratiisimaassa rakkaan Poikansa valtakunnan alaisuudessa. Jumalan näille ”muille lampaille” tekemä varaus ei ole mikään varmuusverkko, mikä kokoaisi kaikki ne, jotka hän kutsuu taivaalliseen perintöön, mutta jotka eivät täytä pääsyvaatimuksia siihen kuolemaan asti kestävässä uskollisuudessa kristillisesti vaeltaen. Kristittyjen, joille on varattu taivaallinen perintö, täytyy joko osoittautua arvollisiksi pääsemään siihen tai sitten epäonnistua kokonaan, jolloin heille ei jää mitään muita elämän toiveita, joihin turvautua ja jotka antaisivat heille mahdollisuuden iloita iankaikkisesta elämästä muualla jossain muodossa. Ei, Jumalan Kristuksen kautta ”muille lampaille” tekemä varaus on sellainen, minkä Jumala tarkoitti nimenomaan ihmiskunnan suurelle enemmistölle. Se on tulos Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta yhtä hyvin kuin 144 000 Kristuksen perijätoverin taivaallinen kutsukin johtuu siitä.
20. Milloin ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” kokoaminen historiallisten tosiseikkojen mukaan alkoi?
20 Historiallisten tosiseikkojen mukaan muiden lampaitten ”suuren joukon” kokoaminen ei alkanut ennen vuotta 1931, ja erityisemmin se alkoi vuodesta 1935 eteenpäin. – Hes. 9:4; Ilm. 7:9–17; ks. Vartiotorni, 15.10.1934, s. 315, 316, § 31–34 ja 1.3.1935, s. 79, ”Muistoateria”, § 4, viimeinen virke.
21. Millaisten kysymysten tarkastelua nämä tosiasiat koskevat?
21 Nämä tosiseikat on otettava huomioon, kun käsittelemme kysymyksiä, mitkä perustuvat 1. Kor. 7:10–16:ssa oleviin Paavalin neuvoihin, jotka koskevat epäuskoisia aviopuolisoita ja myös lapsia, joista ei ehkä tule uskovia, vaikka he ovatkin lapsuudessaan uskovan isän tai äidin tai uskovien vanhempien ”pyhiä” lapsia. Tuomion täytyy jäädä Jumalalle, joka kutsuu toiseen tai toiseen toivoon. – Room. 9:14–16.
ENTÄ MEIDÄN SUKUPOLVEMME?
22. Mikä ajanjakso alkoi vuonna 1914, ja miten sen alku ilmeni ennustuksen täyttymyksessä?
22 Raamatullisen laskutavan mukaan alkoi tämän asiainjärjestelmän ”lopun aika” vuonna 1914, siis 51 vuotta sitten. Tuon ajankohdan, jonka Jehova Jumala oli ennalta päättänyt, ilmaisi ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen, mitä seurasivat ne asiat, jotka Jeesus Kristus oli ennustanut vuonna 33, nimittäin nälänhädät, rutot ja maanjäristykset. Kaikki tämä oli ihmiskunnalle ahdingon ajan alkua. (Dan. 11:35; 12:4; Matt. 24:3, 7, 8; Luuk. 21:10, 11) Espanjantaudin aikana, mikä pyyhkäisi yli maailman vuosina 1918–1919, kuoli 20 000 000 ihmistä, enemmän kuin kaikki miljoonat, jotka tapettiin ensimmäisen maailmansodan neljänä vuonna.
23. Miten vasta valtaistuimelle asetettu Kuningas ja maailmansota ja nälänhätä kuvattiin Ilm. 6:1–6:ssa?
23 Kirkastettu Jeesus Kristus esitti Ilm. 6:1–8:ssa profeetallisen kuvauksen niistä asioista, jotka olivat ”lopun ajan” alun merkkinä vuodesta 1914 lähtien eteenpäin. Tässä näyssä kuvattiin apostoli Johannekselle vasta valtaistuimelle asetettu kuningas Jeesus Kristus miehenä, jolla oli kruunu ja aseena jousi ja joka ratsasti valkealla hevosella lähtien voittamaan. Maailmansota kuvattiin tulipunaisella hevosella ratsastavalla, jolla oli aseena suuri miekka rauhan ottamiseksi pois maasta. Nälänhätä kuvattiin mustalla hevosella ratsastavalla, jonka kädessä oli vaaka ruoan punnitsemiseksi mitalla.
24. Miten tappava rutto kuvattiin Ilm. 6:7, 8:n mukaan?
24 Huomaa sitten, miten tappava rutto kuvattiin: ”Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja [Haades] seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” – Ilm. 6:7, 8.
25. a) Mihin ne menivät tämän mukaan, jotka näin kuolivat tämän ”lopun ajan” alkuosassa? b) Missä näiden ihmisten ylösnousemusta koskevaan kysymykseemme on vastattu?
25 Nyt herää kysymys: Onko niillä ihmisillä, jotka täten kuolevat tänä ”lopun aikana” ennen Suuren Babylonin hävitystä Harmagedonin taistelussa, ylösnousemus myöhemmin Jumalan Kristuksen kautta käyttämällä voimalla? Johannekselle annettu näky antaa meille jo avaimen vastataksemme oikein tähän kysymykseen. Pane merkille, että Kuolema (ei ”toinen kuolema”) -nimisen neljännen ratsastajan seuraajaa ei sanota Gehennaksi vaan Haadekseksi. Tällä ilmaistaan, että kaikki, jotka kuolevat tämän ”lopun ajan” alkuosan kaikissa onnettomuuksissa, menevät Haadekseen, joka on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta maan tomussa. Monet ovat myös kuolleet merellä, mutta tätä satunnaista seikkaa ei ole otettu mukaan profeetalliseen näkyyn. Kysymykseemme, joka koskee tänä ”lopun aikana” kuolevien ihmisten ylösnousemusta, on vastattu tarkalleen Ilm. 20:13:ssa, missä sanotaan niistä, jotka eivät kuulu Jumalan taivaallisen valtakunnan 144 000 perijään: ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja [Haades], antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.”
26. Mikä hengellinen luokka ei sisälly Ilm. 20:13:een, luokka, jonka jäsenet ovat kuolleet tänä ”lopun aikana”?
26 Monet sellaiset kristityiksi tunnustautuvat ovat tietysti kuolleet tänä ”lopun aikana” vuodesta 1914 lähtien, jotka ovat olleet kutsutut taivaan valtakuntaan, mutta jotka ovat tulleet uskottomiksi eivätkä ole saaneet taivaallista perintöä. Nämä eivät kuulu niihin, jotka meri, kuolema ja Haades luovuttavat. (Ilm. 20:13) Tällaiset taivaallisen perinnön menettäjät ovat niitä antautuneita kastettuja kristittyjä, jotka kuvataan ”pahan palvelijan” luokalla tai ”pahalla ja laiskalla palvelijalla”, joka jätti käyttämättä yhtä leiviskää, niin kuin on ennustettu Matt. 24:48–51 ja 25:18, 24–30:ssä. Nämä Jeesuksen Kristuksen uskottomat opetuslapset menevät kuollessaan kuvaannolliseen Gehennaan, missä kaikkivaltias Jumala hävittää sekä ruumiin että sielun. (Matt. 10:28) Heillä ei ole sen tähden ylösnousemusta, kun meri, kuolema ja Haades luovuttavat niissä olevat maassa lepäävät kuolleet Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
JUMALAN TUOMION TOIMEENPANO
27. Milloin ja miten Suuri Babylon hävitetään, ja mikä on silloin sen kanssa hävitettyjen tulevaisuus?
27 Mutta Jehova Jumala alkaa toteuttaa epäsuotuisaa tuomiotaan kansoille ja ihmisille ”lopun ajan” päättyessä valkoisella hevosella ratsastavan välityksellä. Suuri Babylon hävitetään, ja sitten käydään ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”. (Ilm. 16:13–16, Um; 17:1–6, 14) Jehova Jumala panee maan poliittiset mahdit kääntymään Suurta Babylonia, väärän uskonnon maailmanmahtia, vastaan. Ilm. 17:16 täyttyy siten: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.” Se merkitsee hänen ikuista tuhoaan ilman ylösnousemuksen tai ennallistuksen mahdollisuutta. Ne uskonnolliset henkilöt, jotka teloitetaan silloin hänen kanssaan, tuhoutuvat iäksi hänen kanssaan, koska he kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyä: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Ilm. 18:1–4.
28, 29. Mitä Ilm. 19:19–21 osoittaa Harmagedonissa taistelevien hävittämisestä?
28 Sen, ettei niitä, jotka Harmagedonissa taistelevat Jumalan voideltua kuningasten Kuningasta vastaan, haudata muistohautoihin, todistaa apostoli Johanneksen kirjoittama taistelukuvaus seuraavin sanoin:
29 ”Ja minä näin pedon [Saatanan maailmanlaajuisen poliittisen järjestelmän] ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta [johtava poliittinen puhemies, Anglo-amerikkalainen maailmanvalta], joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat [peto ja väärä profeetta] heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut [maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa ja palvelijansa, vapaat ja orjat] saivat surmansa hevosen selässä istuvan [kuningasten Kuninkaan] miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa [koska kuolleitten ruumiit jätettiin hautaamatta Harmagedonin taistelutantereelle].” – Ilm. 19:19–21.
30. Mitä Kuninkaan suusta lähtevä ”miekka” kuvaa, ja mihin sillä teloitetut menevät?
30 Kuningasten Kuninkaan suusta lähtevä ”miekka” kuvaa hänen valtuuttaan ja voimaansa määrätä kaikkien vastustajien teloitus väkivaltaisella kuolemalla. Kuninkaat, sotilaskomentajat, ratsumiehet, vapaat, orjat, pienet ja suuret, kaikki, jotka kuuluvat tähän syntiseen maailmaan Harmagedonin taistelun aikana, teloitetaan Jumalan messiaanisen valtakunnan vastustajina. Menevätkö he Haadekseen eli Šeoliin liittyäkseen muinaisiin egyptiläisiin, eelamilaisiin, assyrialaisiin, siidonilaisiin ja muihin? Eivät! Heidät hävitetään iäksi, pyyhkäistään olemassaolosta ainiaaksi. – 2. Tess. 1:7–9.
31. Miten heidän iankaikkinen hävityksensä on kuvattu, ja mitä he eivät sen tähden saa?
31 Tämä iankaikkinen tuho on kuvattu sillä, että heitä ei haudata, vaan heidät jätetään taistelukentälle kuin lanta, kuin mädäntyvä elimellinen aine, jolla haaskalinnut herkuttelevat ’auringossa seisovan’ Jumalan enkelin kehotuksesta. (Ilm. 19:17, 18) Jotta tämä puhdistajina toimivien lintujen verinen juhla voitaisiin kuvailla, ei maan kuninkaita ja heidän sotajoukkojaan ja seuralaisiaan kuvata heitettävän pedon ja väärän profeetan kanssa ”tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”. Mutta ei myöskään sanota Haadeksen eli Šeolin vaativan heitä. Heistä tulee sen sijaan niiden rikollisten kaltaisia, joiden kuolleet ruumiit heitettiin Gehennaan, jotta madot söisivät heidän lihansa. (Mark. 9:43–48) Jehova Jumala teloittaa heidät tuomionsa toimeenpanijan Jeesuksen Kristuksen välityksellä Harmagedonissa, mistä syystä he eivät saa ylösnousemusta kuolleista.