Autioitetaanko maa tuhanneksi vuodeksi?
”TULKAA nyt ja pohtikaamme yhdessä.” ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvä on.” (Jes. 1:18, KJ; 1. Tess. 5:21) Kristityt tekevät hyvin ottaessaan aina totuutta etsiessään nämä Raamatun kehoitukset huomioon. – Apt. 17:11.
Eräitten, sellaisten kuin seitsemännen päivän adventistien, uskon mukaan ”on nykyinen elämä annettu ihmiselle kokeeksi. Kuolema lopettaa sen.” ”Tutkiva tuomio”, mikä ratkaisee kunkin yksilön kohtalon, tapahtuu ennen Kristuksen paluuta, ja vanhurskaat palkitaan hänen palatessaan taivaan autuudella, jumalattomat rangaistaan tuholla, ja suuri maanjäristys autioittaa koko maan.
Edelleen väitetään, että tämä autioitettu maa on oleva se kuilu, mihin Saatana heitetään paholaisineen, ja että heidät sidotaan siten ”olosuhteitten kahleilla”. Pyhät palaavat tuhannen vuoden loputtua maan päälle ja jumalattomat herätetään kuolleista. Sitten tulevat jumalattomat Saatanan ja hänen paholaistensa johdolla pyhiä vastaan, ja ”juuri niinkuin hyökkäävä armeija antaa loppuiskun, niin katso, tulee tuli Jumalalta taivaasta ja kuluttaa heidät”. Näin opettavat adventistit.
SAATANAN KUILUUN HEITTÄMINEN JA SITOMINEN
Onko autioitettu maa se kuilu, mihin Saatana ja hänen paholaisensa heitetään? Ne, jotka opettavat täten, käyttävät todistuksena sitä seikkaa, että se heprealainen sana, mikä on käännetty ”syvyydeksi” 1. Mooseksen kirjan 1:2:sessa, voidaan kääntää myöskin ”kuiluksi”. ”Ja maa oli muotoa vailla ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden [kuilun] yllä.” Mutta pelkästään sitä seikkaa, että 1. Mooseksen kirjan 1:2:sessa oleva heprealainen sana, mikä on käännetty ”syvyydeksi”, voidaan kääntää myös ”kuiluksi”, ei voida käyttää todistuksena siitä, että Ilmestyskirjan 20:1–3 (Um) mainittu kuilu, mihin Saatana heitetään, on maapallo. [Suom. Raamatussa on molemmissa kohdissa käytetty sanaa ”syvyys”.] Miksi ei? Koska ei ole olemassa mitään todistuksia siitä, että maapallo ja 1. Mooseksen kirjan 1:2:sessa oleva syvyys tarkoittaisivat samaa asiaa.
Valtamerestä käytetään nykyisin sanaa syvyys. Muinaiset ihmiset puhuivat siitä kuiluna, koska se oli niin syvä, että sen syvyyttä ei voitu mitata, se oli pohjaton heidän mielestään. 1. Mooseksen kirjan 1:2:sessa mainittu syvyys on epäilemättä se suuri vesikerros, mikä peitti maapallon kuin katos ja mikä erotettiin maan pinnalla olevista vesistä ilmakehän eli ”taivaanvahvuuden” muodostamiseksi. (Katso 1. Mooseksen kirja 1:6, 7, 20) Huomaa myös, että kun Kristus oli maan päällä, niin eräät paholaiset pyysivät häntä lähettämään heidät ”syvyyteen” eli kuiluun silloin. Koska he olivat jo maan päällä, niin he eivät voineet mitenkään tarkoittaa maata tällä kuilulla. – Luuk. 8:31.
Mikä se kuilu on sitten, mihin Saatana ja hänen paholaisensa heitetään? Kuolemantila, niinkuin Jeesuksenkin sanottiin hänen kuollessaan menneen syvyyteen eli kuiluun. (Room. 10:7) Ei totisesti tarvittaisi enkeliä tulemaan taivaasta kahleineen heittämään Saatanaa kuiluun ja sitomaan häntä, jos se suoritettaisiin olosuhteitten kahlein. (Ilm. 20:1) Asianlaita ei selvästi olekaan se, että maan päältä poistettaisiin ihmiset, vaan että se tehdään Perkeleelle.
MAAKO AUTIOITETAAN TUHANNEKSI VUODEKSI?
Onko mitään raamatullisia todistuksia sille väitteelle, että maa autioitetaan tuhanneksi vuodeksi? Ilmestyskirjan 16:18, 19 puhuu tosin suuresta maanjäristyksestä, mutta onko meidän välttämättä tehtävä se johtopäätös, että se on kirjaimellinen, kun tämän ennustuksen toisissa osissa on niin monta ilmeisesti kuvaannollista lausuntoa? Huomaa myös, että maanjäristyksen jälkeen tuli suuria rakeita (ei kirjaimellisia rakeita) ja että ihmiset pilkkasivat Jumalaa näiden rakeitten takia, mikä ilmaisee, että maanjäristys ei ollut tuhonnut kaikkia jumalattomia ihmisluomuksia.
Yrittäessään löytää lisätukea autioitetun maan puoltajat lainaavat Jesajan 24:1–6 ja Jeremian 4:23–28 olevat ennustukset, mitkä puhuvat siitä, että Jehova autioittaa maan ja tekee siitä tyhjän tilan, missä ei ole ihmisiä. Mutta näiden ennustusten huolellinen tutkiminen osoittaa kumminkin, että ne täyttyivät kirjaimellisesti Juudan maan autioituksessa, mikä kesti vuodesta 607 eKr. vuoteen 537 eKr. Tämä autioitus on koko Jeremian kirjan läpikäyvänä aiheena. Seuraava kertoo ennallistamisesta: ”Näin sanoo [Jehova]: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, . . . Jerusalemin autioilla kaduilla, joilla ei ihmistä, ei asukasta, ei eläintä ole, riemun ja ilon huuto.” – Jer. 33:10–14.
Tekstiyhteydestä käy ilmi, että nämä ennustukset eivät opeta koko maapallon perusteellista tyhjentämistä ihmisluomuksista. Huomaa Jesajan 24:6: ”Sentähden kirous kalvaa maata, . . . ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” Ja Jesajan 24:12–14, As, kertoo, että autioksi jätetyssä kaupungissa suoritetaan ”jälkikorjuuta” ja että nämä korjatut ”korottavat äänensä, he huutavat Jehovan majesteettisuuden takia”. Ja Jeremian 4:27:nnessä kerrotaan: ”Koko [Juudan] maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua tee.” Ja saman luvun 29. jae osoittaa, että ihmiset pakenevat tiheikköihin ja kallioille. Koko maata ei autioitettu siinä pienoistäyttymyksessä, mikä kesti 607:stä eKr. 537:ään eKr., eikä sitä tehdä silloinkaan, kun nämä raamatunkohdat saavat suuremman täyttymyksensä Harmagedonissa.
Miksi maa pitäisi autioittaa tuhanneksi vuodeksi? Mitä sillä aikaansaataisiin? Koska maata ei luotu hukkaan, niin eikö sitä olisi luotu turhaan ainakin ne tuhat vuotta huomioonottaen, jos se olisi niin kauan autiona? (Jes. 45:18) Jos väitetään, että pyhät tuomitsevat jumalattomia ihmisiä ja enkeleitä ratkaisten, missä määrin he ovat syyllisiä ja rangaistavia, ja että tämä vaatii tuhat vuotta aikaa, niin se osoittaa vain omaksutun kannan heikkouden. Kaikki jumalattomat on tuomittu syyllisiksi siinä määrin, että he ansaitsevat tuhonsa; se tuomio on langetettu ja toimeenpantu, ennen kuin pyhät aloittavat tuhatvuotishallituksensa Kristuksen kanssa. Koska adventistit myöntävät, että jumalattomien palkka on kuolema eikä kiirastuli eikä iankaikkinen vaiva, niin miten siinä voi tulla kysymykseen mitkään eri määrät? Kuolema on kuolema. Tuhottujen syyllisyysmäärä olisi mitätön seikka.
Jumala on määrännyt päivän, jona Kristus Jeesus tuomitsee maailman, ja pyhät ovat tuomaritovereita. Tämä tuomiopäivä on tuhat vuotta pitkä, ja sääntönä on, että ”kun sinun [Jehovan] tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta”. (Jes. 26:9; Apt. 17:31; 1. Kor. 6:1–4; 2. Piet. 3:8) Jos maa on autiona, niin ketkä oppivat vanhurskautta?
Raamattu osoittaa edelleen, että kaikki maan sukukunnat siunataan Aabrahamin siemenen kautta, mikä muodostuu Kristuksesta ja hänen ruumiinjäsenistään, pyhistä. Jos tämä siemen otetaan taivaaseen ja palaa sitten tuhannen vuoden kuluttua nauttimaan maan siunauksia, niin ketkä muodostavat kaikki ne maan sukukunnat, jotka tämän siemenen pitäisi siunata? – 1. Moos. 22:17, 18; Gal. 3:16, 29.
Ja Ilmestyskirjan 20:5, 6 osoittaa, että pyhät tulevat olemaan kuninkaita ja pappeja tuhat vuotta. Keitä he hallitsevat kuninkaina nuo tuhat vuotta, jos maa on autio sen ajan? Ja keitä he voivat palvella pappeina, jollei maan päällä ole keitään ihmisiä siihen aikaan tarvitsemassa pappien palvelusta?
Huomaa myös, että Raamattu ei sano, että ne, jotka liittyvät Perkeleeseen hänen tehdessään viimeisen yrityksensä, vapautetaan eli herätetään kuolleista hänen kanssaan. Se osoittaa päinvastoin selvästi, että kun hänet vapautetaan, niin hän lähtee pettämään maan päällä olevia, mikä osoittaa, että maan päällä on ihmisiä, ennenkuin hänet vapautetaan, ja että nämä ihmiset eivät ole petettyjä. – Ilm. 20:7–10.
VÄÄRINYMMÄRRYKSEN SYY
Väärinymmärrys johtuu ilmeisesti siitä, että ei huomata Kristuksen palatessa maan päällä olevan vielä erään ihmisluokan niiden kristittyjen lisäksi, jotka saavat taivaallisen palkinnon, ja niiden jumalattomien ohella, jotka tuhotaan. Raamattu on täynnä todistuksia, mitkä osoittavat, että kaksi selvästi erillistä luokkaa saa pelastuksen, toinen taivaallisen ja toinen maallisen elämän. Jeesus lupasi tosiaan taivaallisen palkinnon eräille seuraajilleen: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32) Katso myös Johanneksen 14:1–3; 1. Korinttolaisille 15:35–54; 2. Pietarin kirje 1:4. Mutta hän puhui myöskin ”muista lampaista, jotka eivät ole tästä lammastarhasta”, ja hän teki hyvin selväksi, että eräät lammasmaiset ihmiset eivät saa taivaallista palkintoa. ”Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Mutta Jumala ei ole suinkaan palkitsematta sellaista uskollista palvelijaa kuin Johannes Kastaja oli. Miten hänet palkitaan? Herättämällä elämään maan päälle. – Ps. 115:16; Matt. 11:11; Joh. 10:16.
Jeesus vertasi tämän maailman loppua vedenpaisumuksen aikaan. (Matt. 24:37–39) Vedenpaisumus puhdisti maan samoin kuin Harmagedonkin puhdistaa sen lähitulevaisuudessa. Verraten harvat vanhurskaat varjeltiin silloin, ja verraten harvat vanhurskaat varjellaan nytkin, ne, jotka etsivät nöyryyttä ja vanhurskautta. Jumala antoi vedenpaisumuksessa säilyneille alkujaan Aadamille ja Eevalle esitetyn toimeksiannon: lisääntyä; ja hän esittää sen uudelleen Harmagedonissa henkiinjääneille. Mutta vaikka Saatana turmeli kohta ihmissuvun vedenpaisumuksen jälkeen, niin hän on oleva sidottu Harmagedonin jälkeen, niin ettei hän voi tehdä sitä silloin. – 1. Moos. 1:28; 9:1; 10:8; 11:1–9; Sef. 2:1–3.
Toinen vaikeus maan autionaoloa koskevassa opetuksessa on se, ettei ymmärretä hengen ja ihmisluomusten välistä suurta eroa. Raamattu vakuuttaa, että taivaallinen luomus on paljon korkeampi ja että ihmisluomus ei voi edes nähdä häntä. Ihmisellä ei ole todellisuudessa edes aavistustakaan siitä, millaiselta henkiluomus näyttää. (Apt. 26:13, 14; 2. Moos. 33:20; 1. Kor. 15:40–54) Kristus riisui pois taivaallisen kirkkauden itseltään ja tuli ihmisluomukseksi. Hän rukoili Jumalaa kirkastamaan hänet sillä kirkkaudella, mikä hänellä oli ollut Isänsä luona ennen kuin maailmaa olikaan. Paavali vakuuttaa, että Jumala korotti hänet korkealle, paljon sitäkin korkeammalle, mitä hänellä oli ollut aikaisemmin. Voimmeko kuvitella nyt Kristusta ihmismuodossa? Ja jos hänen seuraajansa tulevat hänen kaltaisikseen, niin eivätkö hekin ole silloin kirkkaita henkiluomuksia? Ja jos taas tämä pitää paikkansa, niin voimmeko me kuvitella, että heidät alennetaan eli lasketaan pelkästään ihmisolosuhteisiin ja -ruumiisiin, kun he ovat olleet tuhat vuotta kirkkaita henkiluomuksia taivaallisessa olotilassa, ja että he ovat tyytyväisiä viettämään koko iäisyyden sellaisina? – Room. 2:7; Joh. 17:5; Fil. 2:5–11; Heprealaisille 1 ja 2.
Mutta joku kysyy: Jos ne 1 000 vuotta käytetään elävien ja kuolleitten tuomitsemiseen, niin miksi Ilmestyskirjan 20:5 sanoo, että ”muut kuolleet eivät vironneet eloon [loput kuolleet eivät eläneet jälleen, KJ], ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet”? Huomaa kaikkein ensimmäiseksi, että kaikki nykyiset käännökset jättävät pois sanan ”jälleen”. Katso Moffattia, Goodspeediä, Amerikkalaista standardikäännöstä, Weymouthia, Uuden maailman käännöstä jne. Huomaa myös, että siinä ei sanota [alkutekstissä], että muita kuolleita ei herätetty kuolleista, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat kuluneet, ikäänkuin ensimmäisen ylösnousemuksen ja yleensä ihmiskunnan ylösnousemuksen välillä olisi tuhat vuotta. Se sanoo vain, että he eivät ”eläneet”, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet.
Kristuksen 1 000-vuotishallituksen tarkoitus on elämän antaminen ihmiskunnalle. Mutta vaikka ihmiset ovatkin herätettyjä kuolleista, niin he eivät elä todellisesti Jumalan silmissä täydellistettyinä ja lunnaat täysin sovellettuina heidän hyväkseen ja omaten elämän oikeutta, ennenkuin he ovat todistaneet olevansa arvollisia iankaikkiseen elämään kestämällä lopullisen nuhteettomuuskokeen, mikä asetetaan heille päästämällä irti Perkele ja hänen paholaisensa. Raamattu viittaa toistamiseen syntisiin kuolleina, vaikka he eivät olekaan kirjaimellisesti kuolleita. ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa.” ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” – Matt. 8:22; Ef. 2:1.
TOIVO KUOLLEILLE
Jos, niinkuin väitetään, ’nykyinen elämä on annettu ihmiselle kokeeksi ja kuolema lopettaa sen’, niin mikä on sitten kaikkien pakanain kohtalo, jotka eivät ole eläneet tuomion aikaan ja joilla ei ole koskaan ollut tilaisuutta kuulla Jumalasta, Kristuksesta ja kymmenistä käskyistä? Jos päätellään, että kaikki sellaiset pelastuvat tietämättömyyden takia, niin miksi ei sitten pidetä koko ihmiskuntaa tietämättömyydessä ja pelasteta kaikkia? Mutta kaikki nämä vaikeudet häviävät, kun ymmärrämme Kristuksen 1 000-vuotishallituksen varaukset niille, jotka eivät menneinä aikoina eläneet Jumalan tuominnan erityisenä aikakautena.
Yhteenveto: Kristus Jeesus tuhoaa Raamatun mukaan kaikki jumalattomat, näkyvät ja näkymättömät, Harmagedonin taistelussa, minkä Raamatun ennustukset osoittavat olevan lähellä, ja silloin sidotaan Saatana ja hänen paholaisensa kuolemantilan eli tiedottomuuden kuiluun tuhanneksi vuodeksi. Niille, jotka varjeltuvat hengissä siinä taistelussa, annetaan etu olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa ja alistaa se hoitoonsa. Pyhät hallitsevat tänä aikana Kristuksen kanssa taivaan kirkkaudessa ja osallistuvat maailman tuomitsemiseen vanhurskaudessa ja kaikkien maan sukukuntien siunaamiseen. Tämän ajan kuluessa herätetään kaikki Jumalan muistissa, muistohaudoissa, olevat väärät (mutta ei tahallisia jumalattomia, joiden nimi lahoaa). Koska he eivät ole aikaisemmin joutuneet Jehovan epäsuotuisesti tuomitsemiksi, niin heillä on silloin tilaisuus oppia vanhurskautta. – Joh. 5:28, 29; Sananl. 10:7.
Niiden tuhannen vuoden loppuessa ovat kaikki haudoissa olevat tulleet esiin ja maa on alistettu täydelleen ihmisen valtaan, ennallistettu paratiisitilaan ja täytetty vanhurskailla luomuksilla. (1. Kor. 15:24–28) Sitten vapautetaan Saatana ja hänen paholaisensa vähäksi ajaksi koettelemaan kaikkia maan päällä olevia. Ne, jotka epäonnistuvat tuossa kokeessa, tuhotaan yhdessä Perkeleen ja hänen paholaistensa kanssa. Silloin elävät kaikki henkiin jääneet sanan täysimmässä merkityksessä, kun heidät on täydellistetty ja heillä on oikeus elämään. Sitten ei ole enää kuolemaa, mikä johtuu Aadamilta peritystä synnistä, eikä murhetta eikä huokausta eikä kipua, sillä kaikki entinen on hävinnyt. (Ilm. 21:4) Näin ollen maa on oleva täynnä tilaisuuksia, toimintaa ja siunauksia ne tuhat vuotta, sen sijaan että se olisi autioitettu.
He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä [sotajoukkojen Jehovan] suu on puhunut. Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme [Jehovan], meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti. – Miika 4:4, 5.