Lukijain kysymyksiä
● Me luemme Ilmestyskirjan 14:1, 3:nnesta (Um): ”Ja minä näin ja katso, Karitsa seisoo Siionin vuorella ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, joiden otsiin on kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Ja he laulavat ikäänkuin uutta laulua valtaistuimen edessä ja neljän elävän luomuksen ja vanhaikäisten persoonien edessä, eikä kukaan kyennyt oppimaan sitä laulua, paitsi ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maasta.” Keitä nämä mainitut vanhaikäiset persoonat ovat? – C. F., Yhdysvallat.
Me olemme vielä samaa mieltä sen kanssa, mitä kirja Valo, I ja II osa (julkaistu v. 1930 englanniksi), sanoi asiasta. Koska nämä ”vanhimmat” eli ”vanhaikäiset persoonat” kuuluvat kuvaannolliseen näkyyn ja ovat kuvaannollisia merkitykseltään, niin voimme päättää, keitä he kuvaavat, vain panemalla merkille ne piirteet, mitkä ovat leimaa-antavia heille, ja vertaamalla niitä raamatunkohtiin, jotka ilmaisevat ne, joilla tulee olla nämä piirteet.
Ensimmäinen maininta heistä Ilmestyskirjan 4:4, 10:nnessä sanoo, että heidän lukumääränsä on kaksikymmentäneljä, että he ovat taivaassa ja istuvat valtaistuimilla Jumalan valtaistuimen ympärillä, että he ovat puettuja valkoisiin päällysvaippoihin ja että heillä on kultainen kruunu päässään sekä että he palvovat Jumalaa kumartuen valtaistuimiltaan hänen eteensä ja tunnustaen hallituksen kuuluvan alkujaan hänelle heittämällä kruununsa hänen eteensä.
Nämä piirteet todistavat heidän kuvaavan Jumalan Karitsan Jeesuksen Kristuksen 144 000 seuraajaa, vaikka näitä vanhaikäisiä persoonia onkin kuvaannollisesti ainoastaan kaksikymmentäneljä. Tämä luku on kaksi kertaa kaksitoista, ja, kuten Israelin kahdessatoista sukukunnassa on kuvattu, luku kaksitoista esittää täydellisyyttä kansana ja järjestönä teokraattisesti katsoen. Kaksi kertaa tämä luku, kaksikymmentäneljä, esittää samaa kaksinkertaisena eli suuremmassa määrässä. Ilmestyskirjan 21:14 puhuu ”Karitsan kahdestatoista apostolista”, mutta vanhaikäisiä persoonia on kaksikymmentäneljä, eikä ole syytä sekoittaa näitä kahta joukkoa. Vaikka toisin sanoen kahdentoista apostolin luvattiin saavan istua Kristuksen kanssa kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:28), niin kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa esittää enemmän kuin Karitsan kahtatoista apostolia. He sisältävät kaksitoista apostolia ja esittävät koko hengellistä Israelin kansaa Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa, koko teokraattista hallitusta kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa.
Muinaisessa esikuvallisessa Israelin kansassa oli papisto, jonka muodostivat sen ensimmäisen ylimmäisen papin Aaronin miespuoliset jälkeläiset. Kaikki nämä papit eivät palvelleet jatkuvasti yhdessä temppelissä koko aikaa, vaan ainoastaan Jumalan määräämissä suurissa kansallisissa juhlissa. He palvelivat muuten jaostoissa, kukin jaosto viikon kerrassaan joka puolen vuoden päästä. Huomaa nyt, että kuningas Daavid perusti kaksikymmentäneljä jaostoa pappeja palvelemaan vuorollaan temppelissä. Johannes Kastajan isä Abia kuului kahdeksanteen jaostoon; Maasjan pojat muodostivat kahdennenkymmenennenneljännen jaoston. (1. Aikak. 24:1–19; Luuk. 1:5–24, 57–67) Israelin ylimmäisen papin alaiset kaksikymmentäneljä pappien jaostoa todistavat, että nuo kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa kuvaavat 144 000, koska nämä eivät ainoastaan hallitse Kristuksen kanssa, vaan ovat myöskin ”Jumalan ja Kristuksen pappeja”. He muodostavat ”kuninkaallisen papiston”. – Ilm. 20:6; 1. Piet. 2:9.
Samoin kuin nuo kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa, hekin istuvat valtaistuimilla taivaassa Jumalan edessä, eivät siis ainoastaan ne kaksitoista apostolia, vaan kaikki Kristuksen ruumiin 144 000 jäsentä. ”Ja minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuivat niillä, ja heille annettiin tuomintavalta. . . . Ja he tulivat elämään ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta.” Jeesus Kristus lupasi kaikille niille 144 000:lle seuraajalleen, jotka voittavat, että he saavat istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, niinkuin hän on istunut taivaallisen Isänsä kanssa hänen valtaistuimellaan. (Ilm. 20:4; 3:21; Luuk. 22:28–30) He kantavat valtaistuimilla olevina kuninkaina oikeudenmukaisesti kruunua päässään niinkuin Jeesuskin ja samoin kuin niiden kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonan kuvataan tekevän. (Ilm. 6:2; 14:14, 15; Ps. 21:2–4) Noita 144 000:ta varoitetaan heidän maan päällä ollessaan pitämään kiinni siitä, mitä heillä on, jottei kukaan ottaisi heidän kruunuaan. Heille on luvattu elämän, kirkkauden ja vanhurskauden kruunu, koska he osoittautuvat uskollisiksi loppuun asti. (Ilm. 3:11; 2:10; 2. Tim. 4:8; 1. Piet. 5:4) Me emme tiedä keitään toisia, joille olisi luvattu kruunut taivaassa, joten näiden kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonan täytyy sisältää kuvaannollisesti nuo 144 000 voittajaa.
Koska Jumalan Karitsan morsianluokan sallitaan ”pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus”, niin nämä kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa kuvaavat hyvin tätä seikkaa, koska he itsekin ovat puetut ”valkoisiin päällysvaippoihin”, mikä kuvaa vanhurskasta, pyhää joukkoa. (Ilm. 19:7, 8) Vaikka he ovat vanhoja eli vanhaikäisiä persoonia, niin he eivät ole vanhempia kuin Jumalan Karitsa, koska hän on vanhin Jumalan luomuksista ja häntä käytettiin luomaan kaikki muut luomukset, nämä kuvaannolliset kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaakin. Mutta kun he tulevat kypsiksi kristityiksi ja Jumalan vanhimman luomuksen veljiksi, niin he saavat huomattavan vanhimmuusaseman eli vanhaikäisyyden eli erityisen kypsyysasteen samoin kuin kokeneet tuomarit ja senaattorit lainlaatijakunnassa.
Kun Jumalan Karitsa otti Ilmestyskirjan 5:6–10 (Um) mukaan kirjakäärön Jumalan kädestä avatakseen sen ja aiheuttaakseen huomattavia ilmestyksiä, niin ”ne neljä elävää luomusta ja ne kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa lankesivat Karitsan eteen”, ja näillä vanhaikäisillä persoonilla oli kullakin harppu ja ”kultaiset maljat, jotka olivat täynnä suitsutusta, ja suitsutus merkitsee pyhien rukouksia. Ja he laulavat uutta laulua sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan käärön ja avaamaan sen sinetit, koska sinut teurastettiin ja sinä ostit verelläsi persoonia Jumalalle jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansanheimosta ja kansasta, ja sinä teit heistä valtakunnan ja pappeja Jumalallemme, ja he hallitsevat kuninkaina maata.’”
Kreikkalaisessa tekstissä käytetty partisiippi osoittaa maskuliinimuodollaan, että harput ja kultaiset maljat on vanhaikäisillä persoonilla eikä neljällä elävällä luomuksella (neutri). Ilmestyskirjan 14:1–3 osoittaa, että 144 000 laulaa samoin kuin kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaakin uutta laulua ja säestää itseään harpuilla. Israelissa uhrasivat ne kaksikymmentäneljä pappisjaostoa suitsutusta temppelissä rukoiltaessa, mikä seikka ilmaisee kaksikymmentäneljä vanhaikäistä persoonaa 144 000:ksi kuninkaaksi ja papiksi, sillä heidän maljansa ovat täynnä suitsutusta, mikä suitsutus on 144 000 pyhän rukoukset.
Ja ketkä laulavat noiden kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonan kanssa uutta laulua Karitsan kuolemasta ja siitä, että hän on lunastanut seuraajia maasta tehdäkseen heistä kuninkaita ja pappeja, enemmän kuin nämä 144 000 itse? Ketkään maan päällä eivät voi oppia tätä uutta laulua, ennenkuin ne 144 000 kuninkaallista pappia oppivat sen. He tunnustavat sydämestään kaikkien taivaassa ja maassaolevien pyhien kanssa, että Jumalan Karitsalla on arvollisuus, ja he lankeavat maahan ja palvovat Jumalaa arvostaen häntä. – Ilm. 5:13, 14.
Kun Jehova Jumala ottaa oikeudenmukaisen valtansa itselleen ja kun maailman valtakunnasta tulee Herran Jehovan ja hänen Kristuksensa valtakunta, niin 144 000:n kristityn jäsenet tekevät samoin kuin kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonankin on kuvattu tekevän: lankeavat valtaistuinasemastaan ja palvovat Jumalaa ja kiittävät häntä siitä, että hän on ottanut kaikkeudenyksinvaltiutensa ja alkanut hallita kuninkaana maahan nähden, ja julistavat sitten hänen kostonpäiväänsä vihaisille kansoille ja hänen tuomiopäiväänsä, mikä koskee eläviä ja kuolleita.
Siksi Ilmestyskirjan 11:15–18 oleva profeetallinen kuvaus kahdestakymmenestäneljästä vanhaikäisestä persoonasta on täyttynyt Kristuksen ruumiin jäsenissä, hänen pyhässä seurakunnassaan, johon kuuluu sen vielä maan päällä oleva jäännöskin. He vievät eteenpäin tätä julistusta Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan sanomasta ja hänen kostonpäivästään sekä hänen tuomioajastaan. Tosiasia on, että heidät on voideltu Jehovan hengellä samoin kuin Jeesus Kristuskin julistamaan juuri tätä sanomaa. – Jes. 61:1–3.
Yksi näistä vanhaikäisistä persoonista eli presbyteereistä lohdutti apostoli Johannesta sillä vakuutuksella, että Jumalan Karitsa oli voittanut ja voi avata Jumalan kädessä olevan kirjakäärön ja sen sinetit. (Ilm. 5:5) Ja yksi näistä kahdestakymmenestäneljästä vanhaikäisestä persoonasta eli presbyteeristä ilmoitti Johannekselle, että se ”suuri joukko”, jolla oli palmunoksia ja joka tunnusti pelastuksensa tulevan Jumalalta ja hänen Karitsaltaan, oli nykyisen ”lopun ajan” kasvavaa joukkoa, nimittäin lammasmaisen Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”muita lampaita”. – Ilm. 7:13.
Tämä ilmoittava vanhaikäinen persoona eli presbyteeri kuvasi teossaan sitä, kuinka 144 000:n jäännös maan päällä sai vuonna 1935 edun paljastaa Vartiotornin palstoilla, että Ilmestyskirjan 7:9, 10:nnen kauan väärinymmärretty ”suuri joukko” on ”muita lampaita”, joilla on maallinen tulevaisuus ja joita Jehovan Oikean Paimenen täytyy nyt alkaa koota tuoden heidät yhteyteen hengellisen ”pienen lauman” jäännöksen kanssa. Tämä vuonna 1935 tapahtunut paljastus sai jäännöksen riemuitsemaan kovasti, ja – niinkuin Ilmestyskirjan 7:11, 12:nnen kaksikymmentäneljä presbyteeriä – jäännös lankesi kiitollisena maahan ja palvoi Jumalaa yhtyen sydämestään sanomaan Amen siihen, minkä ”suuri joukko” tunnusti kuuluvan Jumalalle ja Kristukselle. – Ilm. 7:13–17.
Nuo kaksikymmentäneljä presbyteeriä lankeavat lopuksi Suuren Babylonin kukistuessa maahan niiden neljän elävän luomuksen kanssa ja palvovat valtaistuimelle noussutta Jehova Jumalaa sekä ryhtyvät ylistämään Jehovaa ja sanovat: ”Amen! Ylistäkää Jahia, te ihmiset!” Niin he yhtyvät suureen Halleluja-kuoroon, missä kaikki neljän elävän luomuksen edustamat pyhät luomukset laulavat. (Ilm. 19:4, Um) Ja 144 000:n jäännös, joka oli kerran itsekin Suuren Babylonin vankina, liittyy myös Halleluja-kuoroon ja johtaa sitä maan päällä, kun Jehova toimeenpanee lopulliset tuomionsa tuolle Saatana Perkeleen jumalattomalle järjestölle.
Kun siis katsomme kaikilta näkökulmilta ja toiminnoilta noita Ilmestyskirjan kahtakymmentäneljää vanhaikäistä persoonaa, niin niiden täytyy esittää Kristuksen ruumiin 144 000:ta uskollista jäsentä. Heille varattiin paikka taivaassa Eedenin ajoista lähtien, kun Jehova Jumala puhui vaimonsa siemenestä, jonka on murskattava Käärmeen pää. (1. Moos. 3:15) Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen, että hän nousee taivaaseen valmistamaan sitä sijaa heille siellä. (Joh. 14:1–3) Kaikkina näinä tuhansina vuosina on siis ollut heille varattu siellä paikka, vaikka Raamattu ja tosiasiat osoittavatkin, että kukaan noista 144 000:sta ei alkanut ottaa tuota varattua paikkaansa ylhäältä ennen kuin vuonna 1918.
Tuon sijan suhteen täytyi tehdä kaikki pitäen nuo 144 000 mielessä. Mitä nämä 144 000 ovat tehneet täällä maan päällä, se on tehty pitäen tuota taivaallista varattua paikkaa mielessä, siis ikäänkuin noiden kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonan edessä. Samoin kuin kaksisarvinen peto (brittiläis-amerikkalainen kaksoisvalta) suoritti tekonsa suuren seitsenpäisen meripedon edessä (joka on Saatanan näkyvä järjestö seitsemän perättäisen maailmanvallan alaisuudessa, kaksisarvinen peto mukaanluettuna), niin ovat nuo 144 000 maan päällä suorittaneet tekonsa kuvaannollisten edustajiensa, kahdenkymmenenneljän vanhaikäisen persoonan edessä. (Ilm. 13:1–14; 19:20) Mutta maan päällä ollessaankin ovat nämä 144 000 uskollista Kristuksen ruumiin jäsentä olleet ”asetetut . . . yhdessä taivaallisiin paikkoihin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. Heidän jäännöksensä on nyt tässä asemassa. – Ef. 2:4–7, Um.