oli järjestettyjä ihmisryhmiä ja -yhdyskuntia, joilla oli lakinsa ja oikeudelliset ennakkopäätöksensä niiden elämän ja menettelytavan ohjaamiseksi. Jehova toimi esimerkiksi Nooan vedenpaisumuksesta lähtien patriarkallisen yhteiskunnan kanssa, joka oli sellaisten vanhurskasten perheenpäitten johdossa kuin Nooa ja Aabraham. Näiden yhdyskuntien toimia hallittiin kirjoitettujen tai kirjoittamattomien lakikokoelmien avulla sellaisissa asioissa kuin sitoumuksissa ja ostoissa, omistusoikeuksissa, työsäännöissä, perheen ja yhteiskunnan vastuussa niiden yksityisiin jäseniin nähden, kiinteistöjen siirroissa, varkauksissa, aviolupausten rikkomisessa, orjuudessa jne.

Sen sijaan siis että Jumalan laki ja järjestys olisi otettu Hammurabin lakikokoelmasta tai muista pakanallisista lakikokoelmista, näyttää olleen päinvastoin. Sir Charles Marston sanoo kirjansa The Bible Comes Alive sivulla 51: ”Näyttää varmalta, että Hammurabin lait oli koottu seemiläisen rodun – rodun, joka oli lähtöisin Nooan pojasta Seemistä ja johon heprealaiset kuuluivat – vanhemmista ja olemassaolevista laeista ja tavoista.” Todistus on siis se, että pakanakansat ottivat monta muinaista lakia ja tapaa Nooan laki- ja järjestysjärjestelmästä, mitä uskolliset heprealaiset patriarkat noudattivat.

Kun lisäksi tutkimme näitä kahta lakijärjestelmää, Hammurabin ja Mooseksen kautta annettua, niin jälkimmäisen havaitaan olevan oikeudenmukaisempi ja puolueettomampi näistä kahdesta ja siis enemmän sen alkuperäisen lakijärjestelmän mukainen, mikä tuli vallitsevaksi Jumalan uskollisen kansan keskuudessa. Jos esimerkiksi joku israelilainen orjanomistaja tuli julmaksi ja löi mies- tai naisorjaa niin, että tämä menetti silmänsä, niin hänen piti päästää orja vapaaksi, kun taas hän Hammurabin lakikokoelman mukaan pääsi siitä maksamalla vain puolet orjan arvosta. (2. Moos. 21:26; Hamm. n:o 199) Hammurabin lakikokoelma sanoi: ”Jos se [huonosti rakennettu talo] aiheuttaa talon omistajan jonkun pojan kuoleman, niin heidän on surmattava sen rakentajan poika.” (Hamm. n:o 230) Mutta Mooseksen lakikokoelma kielsi nimenomaan surmaamasta poikaa isän synnin takia: ”Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.” – 5. Moos. 24:16.

Ei voida näin ollen sanoa, että Mooseksen lain säädökset olisi lainattu Hammurabin lakikokoelmasta tai että ne heijastaisivat sen henkeä. Päinvastoin ja enintään oli Hammurabin lakikokoelma pakanallinen rappeutuma varhaisemmista vanhurskaista säädöksistä, jotka seemiläinen patriarkallinen yhteiskunta oli esittänyt Jehovan johdolla. – Vartiotorni, syyskuun 15. 1952, sivu 279, kappale 8.

● Voiko ihminen tehdä syntiä tuhatvuotishallituksen loppukoetuksen jälkeen, ja jos hän tekisi, niin voisiko Jehova surmata hänet, koska Ilmestyskirjan 20:14 ja 21:4 (Um) sanoo, että ”kuolema ja hades singottiin tulijärveen” ja ”kuolemaa ei ole enää”? – J. M., Meksiko.

Tässä puhuttu kuolema on Aadamin synnistä johtunut kuolema, eikä sillä ole silloin valtaa ihmiskunnassa. Sen uhrien ylösnousemus on tehnyt sen menneetkin vaikutukset tyhjiksi. Kaikki, jotka jäävät pysyvästi kuolleiksi eli toiseen kuolemaan, ovat siinä tilassa tahallisen välinpitämättömyyden tai jumalattomuuden takia. Uudessa maailmassa ei ole siis Aadamin synnistä johtuvaa kuolemaa.

Mutta loppukoetuksen kestäminen tuhannen vuoden lopussa ei tee ihmisistä robotteja. He ovat yhä siveellisesti vapaita ja saavat valita oman käyttäytymistapansa. He voisivat sentähden tehdä syntiä, jos he valitsisivat sen tekemisen. Ja jos he siten tekisivät, niin Jehova, jolle mikään ei ole mahdotonta, voisi surmata heidät, eikä se olisi vastoin edellämainittuja raamatunkohtia, koska tämä kuolema ei olisi Aadamista johtuva kuolema. Me emme voi ajatella, että Luoja olisi voimaton tuhoamaan kapinallista luomusta. Hänhän on Kaikkivaltias Jumala. Ja tulijärvi, toisen kuoleman vertauskuva, on ikuisesti olemassa, mikä osoittaa, että mitkä tahansa kapinallisiksi tulevat luomukset voitaisiin syöstä siihen tuhoamalla heidät.

Meidän ei tarvitse toisaalta odottaa mitään sellaista tapahtuvan. Jehova teki ihmisen, tuntee hänet sisältä ja päältä ja tietää, miten häntä on koeteltava, jotta nähtäisiin, millä tavalla hän käyttää valintavapauttaan. Me voimme siis luottaa täysin tuhatvuotiskauden lopussa tulevan koetuksen perusteellisuuteen, että se saa esiin kaikki arvottomat ja poistaa heidät jättäen ainoastaan ne todistetusti taatut, joihin voidaan luottaa, niinkuin Jehova arvioi täsmälleen Jobin ja tiesi, ettei hän poikkea pois oikeasta suunnasta äärimmäisen saatanallisen painostuksenkaan alaisena. Jos yksikään tekisi syntiä lopullisen koetuksen jälkeen, niin se osoittaisi, että koetus oli puutteellinen, että Jehova ei pystynyt koettelemaan riittävän tutkivasti. Mutta hänen koetuksensa on menestyksellinen ja täyttää tarkoituksensa: kitkee pois jokaisen, joka jolloinkin väärinkäyttäisi valintavapauttaan ja valitsisi synnin.

Ajatellen samalla tavalla ei ole pelkoa, että kukaan kuolemattomuuden saavuttaneista taivaalliseen luokkaan kuuluvista valitsisi myöhemmin synnin, joten kaikkeudessa olisi kiusallisia kuolemattomia kapinoitsijoita. Mutta jos tällaista tapahtuisi, niin jälleen ei meidän tarvitse ajatella, että Jehova olisi voimaton. Jehova voisi tuhota kuolemattoman luomuksenkin. Kuolemattomuus merkitsee sitä, että omaa elinvoiman itsessään. Toisin sanoen, sellainen luomus ei ole riippuvainen mistään ulkopuolisesta lähteestä tai ympäristöstä voiman hankkimisessa tai elämäntoimintojen jatkamisessa. Ihmisluomusten täytyy syödä, ja henkiluomukset saavat ilmeisesti jatkuvan olemassaolonsa jostakin ulkopuolisesta lähteestä, mutta kuolemattomat eivät tarvitse tätä. He eivät voi kuolla ympäristönsä puutteellisuuden takia, vaan heillä on täydellinen elämä itsessään. Kaikkivoipa Jehova voisi siitä huolimatta lopettaa heidän olemassaolonsa, jos hän päättäisi tehdä siten.

Päivän tutkistelut maaliskuussa