Kristikunta on pettänyt Jumalan! Mitä sen lopun jälkeen?
1. Minkä verran monet miljoonat erilaisten pakanauskontojen ja kommunismin tunnustajat saattavat välittää siitä, että kristikunta lähenee loppuaan, koska se on pettänyt Jumalan?
MAAILMAN 150 miljoonaa budhalaista välittänevät vähät siitä, että kristikunta lähenee loppuaan, koska se on pettänyt Jumalan. He ja 300 miljoonaa konfutselaista, 50 miljoonaa taolaista ja 329 miljoonaa hindua saattavat iloitakin siitä, että kristikunta on lähetyssaarnaajineen lähellä loppuaan. Maailman 429 miljoonaa islamin tunnustajaa voivat pitää hyvänä uutisena, että heidän suuri uskonnollinen kilpailijansa, kristikunta, on tuhoisan loppunsa edessä samoin kuin kaikki sen veriset ristiretketkin sen mukana. Ja miljoonien kommunismin punaista uskontoa tunnustavien asenteen saattoi ilmaista hyvin eräs New Yorkin huomattava protestanttinen pappi sunnuntaina, lokakuun 1. päivänä 1961, kun hän sanoi kristikunnan kirkoista: ”Kirkkojen pitäisi olla järjestöjä, jotka kommunismi haluaisi likvidoida ensimmäiseksi.” – New York Times, 2.10.1961, lainaus tri Robert J. McCrackenin saarnasta.
2, 3. a) Miksi eräät uskonnoitsijat voivat järkyttyä, kun me puhumme kristikunnan lopusta, mutta minkä kristikunnan tuuliajon maailman asioissa he jättävät huomioon ottamatta? b) Minkä muun kanssa kristikunnan on oltava rinnakkaiselossa ja kuinka kauan?
2 Ne uskonnolliset henkilöt, jotka yhdistävät kristikunnan kristillisyyteen, saattavat hämmästyä, kun me puhumme kristikunnan lopusta. Se merkitsisi heille kristillisyyden ja niiden uskonlahkojen loppua, joihin he kuuluvat ja jotka väittävät olevansa kristillisiä. Heidän on vaikea käsittää, miksi kristikunta on tuuliajolla maailman asioissa. Edellä mainitun protestanttisen pappismiehen (tri McCrackenin) samassa saarnassa lausumien seuraavien sanojen lukeminen saattaa aiheuttaa heille järkytyksen: ”Selvä totuus asiassa on, että kristillisyys ei ole enää asiain keskipisteessä. Suurin vaikutus on tieteellä ja sen aineellisen maailman hallinnalla.” Ja paljon luettu historioitsija Arnold J. Toynbee esitti kristikunnan toivosta käännyttää maailma ja tehdä koko maailmasta osa kristikuntaa merkityksellisen lausunnon kirjoituksessaan ”Jos meidän on oltava tulevaisuuden liikkeelle paneva voima”. Hän sanoi kappaleissa 9 ja 10:
Katsokaamme suurten lähetysuskontojen, budhalaisuuden, kristillisyyden ja islamin, tilaa. Kaikkien näiden uskontojen kannattajat ovat tehneet koko ihmiskunnan käännyttämisen päämääräkseen, ja ainakin kristityillä on virallisesti uskonkappaleena, että koko ihmiskunta on käännytettävä, ennen kuin historia päättyy.
Kristillisyyden, muhamettilaisuuden ja budhalaisuuden aallot ovat kaikki kohisseet eteenpäin vuosisatoja yhteen mittaan ja levittäneet vesiään yli kokonaisten maanosien. Kuitenkin on kaikilla näillä kolmella lähetysaallolla ollut taantumis- sekä edistymiskautensa, eikä nykyään näytä siltä, että mikään niistä tulisi koskaan täysin maailmanlaajuiseksi. Kaikki kolme näyttävät pysähtyneen, mikä merkitsee sitä, että ne aikovat ryhtyä rinnakkaiseloon.
– New York Times Magazine, sivu 122, 13.11.1960.
3 Tähän historioitsija Toynbeen lausuntoon täytyy lisätä eräs seikka: kristikunnan on oltava rinnakkaiselossa myös kansainvälisen kommunismin kanssa niin kauan kuin se voi sen tehdä.
4, 5. a) Kun otamme huomioon kristikunnan lähestyvän lopun, niin mitkä kysymykset heräävät siitä, mitä sen jälkeen seuraa? b) Mitkä kristikunnan tuhoa koskevat kysymykset heräävät niiden mielessä, jotka näkevät jotain kauheaa kristikunnan lopussa?
4 Entä sitten? Merkitseekö kristikunnan loppu tyystin epäkristilliseksi eli pakanalliseksi jäänyttä maailmaa? Merkitseekö se jumalankielteisen kommunismin voimien saamaa maailman yliherruutta? Merkitseekö se maapalloa, minkä kolmas maailmansota ydinaseineen sekä kemiallisine, biologisine ja radiologisine sodankäynteineen on jättänyt asumattomaksi radioaktiiviseksi hylyksi?
5 Niille ihmisille, joilla ei ole tietoa ihmisen suuren Luojan paljastuneista päätöksistä, kristikunnan loppu merkitsee jotain kauheaa tai uskomatonta. He voivat kysyä: Miksi Luoja Jumala haluaisi kristikunnan tuhoutuvan? Miksi Jeesus Kristus, kristillisyyden Johtaja, sallisi kristikunnan tuhoutua? Jos vastaus näihin kysymyksiin on: siksi, että kristikunta on pettänyt Jumalan, niin he kysyvät: millä tavalla kristikunta on pettänyt Jumalan?
6. Mitä tässä tarkoitetaan sanalla ”kristikunta”, ja mihin sitä koskevaan määrittelyyn tosi kristityt panevat vastalauseensa?
6 Meidän täytyy ensiksikin ymmärtää, mitä sanalla ”kristikunta” tarkoitetaan. Webster’s New International Dictionary (Websterin uusi kansainvälinen sanakirja) määrittelee kristikunnan ”siksi osaksi maailmaa, missä kristillisyys on vallalla tai mitä hallitaan kristillisten laitosten alaisuudessa erotukseksi pakana- tai muhamettilaismaista”. Kristikunnan määritteleminen kristilliseksi on vanhanaikaista. Tosi kristityt eivät sekoita nykyään kristikuntaa kristillisyyteen eivätkä samasta niitä. He panevat vastalauseensa sille, että kristikunnan annetaan merkitä koko niiden ihmisten joukkoa, jotka väittävät olevansa kristittyjä, koska tosi kristityt eivät halua olla osa kristikunnasta. Sanaa kristikunta käytetään tarkoittamaan sellaisia maita, jotka väittävät olevansa kristittyjä, tai joita on laillisesti nimitetty kristillisiksi, kuten Suomea, Ruotsia, Isoa-Britanniaa, Espanjaa, Yhdysvaltoja jne. Kristikunta tarkoittaa erityisesti niiden satojen uskonlahkojen koko joukkoa, jotka väittävät olevansa kristillisiä noissa maissa. Kahdeksansataa miljoonaa väittää kuuluvansa tällaiseen kristikuntaan.
MITEN SE ON PETTÄNYT
7. Miksi epäkristillisen maailman pitäisi olla kiinnostunut tähän kysymykseen annetusta vastauksesta, ja mitä sana ”pettää” merkitsee?
7 Mikä peruste on olemassa syytökselle, että kristikunta on pettänyt Jumalan? Niin sanotun epäkristillisenkin maailman pitäisi olla kiinnostunut tähän kysymykseen annetusta vastauksesta, koska kristikunnan loppu vaikuttaa ehdottomasti epäkristilliseen eli pakanalliseen maailmaan. Miten tosi tämä väite näin ollen on? Millä tavalla kristikunta on pettänyt Jumalan? Sana ”pettää” merkitsee mm. ”epäonnistumista tai vajaamittaiseksi jäämistä toiminnassa, yksityiskohdissa tai tuloksissa; pettymyksen aiheuttamista tai puutteelliseksi osoittautumista siinä, mitä yritetään, odotetaan, halutaan tai hyväksytään; velvollisuutensa rikkomista jotakuta kohtaan; käyttökelvottomaksi tai hyödyttömäksi osoittautumista jollekulle”.
8. Miksi tuomion langettaminen kristikunnalle ei tapahdu liian aikaisin, ja minkä kirjan mukaan tuomio tulee langettaa ja miksi?
8 Kristillisyys perustettiin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, joten kristikunnalla on ollut kylliksi aikaa osoittaa, mitä se tekisi tai voisi tehdä kristillisyydellä. Kaiken tämän ajan kuluttua ja ottaen huomioon nykyisen maailman tulevaisuudentoiveen ei ole liian aikaista meidän tehdä tiliä ja langettaa tuomiota kristikunnan suhteen. Onko se tuottanut pettymyksen Jumalalle ja osoittautunut puutteelliseksi siinä, mitä hän odottaa, haluaa ja hyväksyy? Onko se täyttänyt velvollisuutensa häntä kohtaan, ja onko se osoittanut olevansa käyttökelpoinen ja hyödyllinen hänelle? Tuomion langettamiseksi meidän on tehtävä ratkaisumme kristillisyyden kirjan, Jumalan oman Raamatun, mukaan. Jumala antaa siinä oman tuomionsa.
9, 10. a) Mihin nimitys kristillisyys perustuu, ja milloin kristillisyys piti perustaa? b) Mitkä sanat, joita Jeesus Kristus oli käyttävä, Jumalan profeetta Jesaja ennusti?
9 Nimitys kristillisyys perustuu nimeen Kristus, mikä on arvonimi, jolla Juudan Betlehemissä syntynyttä Jeesusta kutsuttiin. Kristillisyys merkitsee näin ollen Jeesuksen Kristuksen esimerkin noudattamista ja hänen opetustensa ja käskyjensä tottelemista. Kristus merkitsee Voideltua; juutalainen sana ”Messias” merkitsee samaa. Jumala ennusti kirjassaan Raamatussa, että kristillisyys perustettaisiin tiettynä aikana, mikä oli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Jumala henkeytti yli seitsemänsataa vuotta ennen sitä profeettansa Jesajan kirjoittamaan muistiin juuri ne sanat, mitkä Jeesus Kristus eli Voideltu Jeesus oli sanova! Avaa Raamattusi Jesajan ennustuksen, 61. luvun 1. ja 2. jakeen, kohdalta. Suomalaisessa raamatunkäännöksessä sanotaan näin:
10 ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia.”
11. Miten Jeesus Kristus ei pettänyt tässä suhteessa Jumalaa, ja mitä tosi kristittyjen täytyy näin ollen tehdä?
11 Eivätkö nuo asiat ole ihmeellisiä saarnattaviksi ja julistettaviksi? Ne olivat niitä, joita Jeesus Kristus voideltiin saarnaamaan ja julistamaan. Hän lainasi eräässä nuoruutensa kaupungin juutalaisessa synagoogassa juuri nuo Jesajan ennustuksen sanat todistukseksi siitä, että ne soveltuivat häneen, että hän oli Kristus eli Voideltu. (Luuk. 4:16–21) Hänen maallisen elämänsä kertomus osoittaa hänen täyttäneen nuo sanat. Hän ei pettänyt Jumalaansa Jehovaa, joka oli voidellut hänet pyhällä hengellä. Samoin täytyy hänen seuraajiensa, opetuslastensa, esimerkkinsä noudattajien, so. kristittyjenkin saarnata ja julistaa samoja hyviä, lohduttavia asioita.
12, 13. a) Mitä kristillisyys oli tarkoitettu tarjoamaan koko ihmiskunnalle, ja miten tämä ilmaistiin Jeesuksen syntyessä? b) Miksi nuo enkelin sanat eivät petä?
12 Kristillisyyden tulon tarkoitettiin tarjoavan kaikille tottelevaisille miehille ja naisille Jehova Jumalan luomassa uudessa maailmassa saatavan iankaikkisen elämän toivon. Kun Jeesus syntyi vuonna 2 eKr., ilmestyi taivaasta Jumalan enkeleitä paimenille läheiselle kedolle sanomaan: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, [Betlehemissä] Daavidin kaupungissa. . . . ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’” – Luuk. 2:8–14.
13 Jeesuksen syntymän ilmoitus oli täten hyvä uutinen kaikille ihmisille kaikkialla, ja kristillisyys, jonka hän perusti, oli tarkoitettu tuomaan suuren ilon kaikille ihmisille, kuulukootpa he sitten mihin rotuun, väriin, kansallisuuteen, kielikuntaan tai yhteiskunnalliseen asemaan tahansa. Kristillisyys oli tarkoitettu koitumaan kunniaksi Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauhaksi ihmisten keskuudessa, jotka miellyttävät Jumalaa ja saavat hänen hyvän tahtonsa eli mielisuosionsa. Se, mitä taivaasta tulleet Jumalan enkelit sanoivat noiden juutalaisten paimenten kuullen, ei ollut pelkkää puhetta, ei ihmisen sanoja. Se oli Jumalan oma sana siitä, mitä Kristuksen tuleminen ja tosi kristillisyyden perustaminen merkitsee sekä Jumalalle että ihmisille. Nuo enkelin lausumat Jumalan sanat eivät petä. Ne toteutuvat.
14, 15. a) Milloin Jeesus muutti maallista tointaan Nasaretissa ja miksi? b) Miten Jeesus vertauskuvasi tämän toimen muutoksen, ja mitä Jumala ilmaisi silloin Jeesuksesta?
14 Tämä Jeesus asui kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi Nasaretissa ja oli puuseppä, joka heilutti vasaraa työssään. Sitten hän muutti jokapäiväistä tointaan. Miksi? Täyttääkseen ne Jesajan ennustussanat, mitkä koskivat hyvän uutisen suurta Saarnaajaa ja vapauden Julistajaa. Jeesus kuuli, että hänen serkkunsa, jota kutsuttiin Johannes Kastajaksi, saarnasi maailmaa järkyttävää sanomaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2) Jeesus oli ennen kaikkea muuta kiinnostunut Jumalan valtakunnasta, taivasten valtakunnasta. Ja niin hän jätti puusepänverstaansa ja meni Johanneksen luo Jordan-virralle, missä Johannes kastoi hänet virran vedessä. Jeesus muodosti täten kuvauksen, joka vertauksellisesti osoitti hänen luopuneen entisestä ammatistaan ja tulleen tekemään Jumalan tahdon Jumalan valtakunnan yhteydessä.
15 Kun kastettu Jeesus nousi vedestä, niin Jumala vuodatti henkensä Jeesuksen päälle ja voiteli hänet siten tehden hänestä luvatun Kristuksen. Samanaikaisesti tuli Jumalan ääni näkymättömistä taivaista ja julisti, että tämä voideltu Jeesus oli hänen Poikansa, jota kohtaan hän tunsi hyvää tahtoa. Matteuksen 3:17:nnessä oleva kertomus sanoo: ”Taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” Tämä tuki sitä tosiasiaa, että Jumala oli lähettänyt rakkaan Poikansa henkitaivaista syntymään täydelliseksi ihmiseksi, jotta hänen uskollinen Poikansa tekisi Jumalan tahdon maan päällä. Oli niin kuin Jeesus Kristus itse sanoi myöhemmin eräälle juutalaiselle hallitusmiehelle: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.
MITEN JUUTALAISET PETTIVÄT JUMALAN
16, 17. a) Mitä Jeesuksen ilmoitetaan saarnanneen Jesajan ennustuksen täyttymykseksi? b) Miten Jeesus todisti, ettei hän ollut taisteleva poliitikko, huolimatta siitä, mitä hän saarnasi?
16 Tultuaan kastetuksi ja voidelluksi Jumalan hengellä Jeesus meni saarnaamaan omalle kansalleen, juutalaisille eli Israelin kansalle, täyttääkseen Jesajan ennustuksen. Mitä tämä kristillisyyden Johtaja sitten esitti saarnatessaan hyvää uutista ja julistaessaan vapautusta? Yksi Raamatun virke vastaa: ”Hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia.” Ja hänen kaksitoista apostoliaan olivat hänen kanssaan. – Luuk. 8:1.
17 Jeesus Kristus saarnasi Jumalan valtakuntaa, mutta hän ei ollut poliitikko. Hän ei sekoittanut saarnaansa sen ajan juutalaisen hallituksen eikä Rooman keisarillisen hallituksen politiikkaa. Hän ei tehnyt itsestään maallista kuningasta eikä hän sallinut kenenkään juutalaisen tehdä hänestä maallista kuningasta. Kun Jeesus oli eräässä tilaisuudessa ruokkinut ihmeellisellä tavalla yli viisituhatta henkeä käsittävän joukon, niin monet miehet, jotka eivät olleet hänen apostoleitaan, halusivat karistaa niskoiltaan Rooman ikeen ja tehdä hänestä kuninkaansa. Eräs tämän nähnyt Jeesuksen apostoli kirjoittaa: ”Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: ’Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva’. Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” – Joh. 6:14, 15.
18, 19. a) Mitä kukaan Jeesuksen esimerkin noudattaja ei voisi tehdä hänen tästä antamansa esimerkin takia? b) Mitä Jeesus sanoi roomalaiselle maaherralle valtakunnastaan, ja mitä Jeesus ei näin ollen valtuuttanut ketään opetuslasta tekemään?
18 Jeesus kieltäytyi sallimasta niiden ihmisten tehdä hänestä maallista kuningastaan, joille hän saarnasi Jumalan valtakunnasta. Miten sitten kukaan kristitty eli Jeesuksen Kristuksen esimerkin noudattaja voisi ryhtyä poliitikoksi ja antaa ihmisten tehdä tai voidella itsensä kuninkaakseen maan päällä? Hän ei voi. Vasta silloin kun Jeesusta syytettiin väärin siitä, että hän yritti muka tehdä itsestään kuninkaan, vasta silloin hän ei vetäytynyt pois, vaan antautui vihollisilleen surmattavaksi. (Luuk. 23:15) Hän teki siten, koska hänen saarnaamansa valtakunta ei ollut ihmisistä, ei tästä maailmasta eikä kuulunut tähän maailmaan.
19 Roomalainen maaherra Pontius Pilatus pani Jeesuksen tutkittavaksi Jerusalemissa ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas? . . . Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” (Joh. 18:33–36) Jollei ketään Jeesuksen seuralaista valtuutettu taistelemaan hänen tekemisekseen kuninkaaksi tässä maailmassa, niin mitä valtuutta on silloin kenelläkään Jeesuksen opetuslapsella sekaantua politiikkaan ja tehdä jostakusta toisesta ihmisestä kuningasta? Koska Jeesuksen Kristuksen valtakunta on taivaallinen eikä osa tästä maailmasta, niin hän ei sallisi eikä valtuuttaisi ketään apostoliaan eikä opetuslastaan tulemaan sellaisen hallituksen kuninkaaksi eikä hallitusmieheksi, joka kuuluu osana tähän maailmaan.
20. a) Kuka tekee Jeesuksesta Kristuksesta kuninkaan ja millaisen kuninkaan? b) Miten me tiedämme, pettivätkö juutalaiset tässä suhteessa Jumalan?
20 Jeesuksen valtakunta on Jumalalta. Jumala voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä, ja Jumala tekee Jeesuksesta kuninkaan, mutta ei tämän poliittisen maailman kuningasta, vaan taivaallisen kuninkaan kokonaan erossa tämän maailman politiikasta. Jehova Jumala lähetti Poikansa ja tarjosi hänet juutalaisille heidän luvattuna Kristuksenaan, jotta juutalaisista olisi tullut hänen kristittyjä seuraajiaan ja jotta he olisivat liittyneet hänen kanssaan saarnaamaan Jumalan valtakuntaa. Mitä meidän on sitten sanottava juutalaisista, Juudan kansasta, kun heidän pappinsa ja uskonnolliset johtajansa luovuttivat Jeesuksen roomalaiselle maaherralle ja syyttivät häntä kapinallisuudesta ja surmauttivat hänet poliittisena rikollisena ripustamalla hänet paaluun kuolemaan Jerusalemin muurien ulkopuolelle? He huusivat silloin roomalaiselle maaherralle, joka halusi vapauttaa Jeesuksen: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:1–16) Pettivätkö juutalaiset silloin Jumalan, vai pettikö Jeesus? Se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä ja korotti hänet sitten hänen taivaalliselle valtaistuimelleen, vastaa, että Jeesus Kristus ei ollut pettänyt Jumalaa. Juutalaiset olivat pettäneet Jumalan.
21. Miten apostoli Pietari vahvisti tämän seikan helluntaipäivänä?
21 Sen tähden sanoi apostoli Pietari juutalaisille helluntaijuhlassa sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut, herätetty kuolleista ja korotettu taivaaseen: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille [paaluun, Um] ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, . . . Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [paaluunnaulitsitte, Um].” – Apt. 2:22–36.
22. Miten Stefanus vahvisti tämän tosiasian ja millaisin seurauksin?
22 Sen jälkeen juutalaiset vainosivat apostoleita ja muita Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Juutalainen käännynnäinen nimeltä Stefanus oli ensimmäinen, joka tapettiin siksi, että hän oli Kristuksen opetuslapsi. Mutta hän sanoi ensin Jerusalemin korkeimmalle juutalaiselle oikeusistuimelle: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan [Jeesuksen Kristuksen] tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet.” Stefanus kivitettiin kuoliaaksi siksi, että hän kertoi näille tuomareille juutalaisten pettäneen Jumalan. (Apt. 7:51–60) Jälleen eräs juutalaisten harha-askel!
23. Miten eräs kristittyjen kääntynyt vainooja vahvisti tämän juutalaisten petosasian?
23 Eräs Stefanuksen kivityksessä läsnä ollut juutalainen lisää oman todistuksensa siihen, että juutalaiset pettivät Jumalan. Tästä juutalaisesta, Saulus Tarsolaisesta, tuli myöhemmin kristitty, ja hän itse kärsi vainoa juutalaisten käsissä. Hän kirjoittikin sitten kristityille veljilleen, joita Makedonian juutalaiset vainosivat, ja sanoi: ”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät viimeiseen määräänsä asti.” – 1. Tess. 2:14–16; Apt. 17:1–13.
24, 25. a) Missä määrin Jumalan viha kohtasi silloin juutalaisia ja minkä Jeesuksen ennustuksen täyttymyksenä? b) Mitä kukaan ei voi kieltää ottaen huomioon kaikki nämä todistukset?
24 Jumalan viha kohtasi juutalaisia siinä määrin, että hän salli roomalaisten hävittää heidän pyhän pääkaupunkinsa Jerusalemin ja sen loistavan palvontatemppelin vuonna 70. Tämä oli se pyhä kaupunki, mille Jeesus itse oli sanonut: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” Ja sen temppelistä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” – Matt. 23:37–24:2.
25 Voiko kukaan kieltää juutalaisten pettäneen Jumalaa koko juutalaisten historian suurimman tilaisuuden aikana, kun otamme huomioon kaikki nämä todisteet, Jeesuksen Kristuksen omat todisteet mukaan lukien? Ei voi!
PROFEETALLINEN ESIKUVA KRISTIKUNNALLE
26. Mikä on toistanut juutalaisten erehdykset, ja mitä varoitusta se ei ole ottanut varteen?
26 Historialliset tosiasiat osoittavat, että kristikunta on toistanut samat erehdykset, mitkä juutalaiset tekivät. Kristikunta on muinaisten juutalaisten ja muinaisen Jerusalemin nykyinen vastine. Siksi juutalaisten viat olivat profeetallisia ennakkonäytteitä kristikunnan omista vioista. Juutalaiskristitty apostoli Paavali viittasi sen tähden toistamiseen juutalaisten vikoihin ja sanoi kristityille veljilleen: ”Tämä, mikä tapahtui heille [juutalaisille], on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:11, 12) Kristikunta on kieltäytynyt ottamasta vaarin varoituksesta, mikä kaikuu juutalaisten historian sivuilta.
27. a) Mihin apostolin mainitsemiin synteihin kristikunta on syyllistynyt, ja kenen nimeä se ei siten ole kunnioittanut? b) Miten kristikunta ei ole noudattanut Jeesuksen esimerkkiä tärkeimmän nimen kantamisessa?
27 Niihin asioihin, jotka apostoli mainitsee ja joissa juutalaiset epäonnistuivat, kuuluivat pahan himoitseminen, epäjumalanpalvelus, haureus (moraalittomuus), Jumalan kiusaaminen ja Jumalaa ja hänen profeettojansa vastaan napiseminen. Onko kristikunta osoittautunut syylliseksi näissä samoissa suhteissa? Tutki sen historiaa ja päätä sitten. Ottaen huomioon sen vajavuuden näiden samojen syntien takia se ei ole kunniaksi Hänelle, jonka nimen se on ottanut kantaakseen, Kristukselle. Se väittää seuraavansa Jeesusta, mutta sen työt ilmaisevat, ettei se noudata hänen esimerkkiään. Se ei kanna Jumalan nimeä niin kuin Jeesus Kristus kantoi. Jo se nimi, jolla Jumalan Poikaa kutsuttiin, nimittäin Jeesus, merkitsee ”Jehova on pelastus”. (The American College Dictionary, 1948:n painos, sivu 656) Jehovan enkeli sanoi Jeesuksen kasvatusisälle Joosefille: ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt. 1:20, 21) Tällä tavalla saatettiin Jumalan Poika maan päällä kantamaan taivaallisen Isänsä nimeä, koska nimi Jeesus sisältää nimen Jehova. Mutta kristikunta on kieltäytynyt kantamasta nimeä Jehova tai antamasta sille sen pääsijaa kristillisyydessä.
28. a) Miten juutalaiset menettivät Jumalan nimen kantamisen edun, kuten Jeesus ennusti juutalaisille uskonnollisille johtajille? b) Keille tämä etu annettiin sitten?
28 Kristikunta on menettänyt tilaisuutensa kantaa Jumalan nimeä Jehova Jumalan kansana. Osoittaakseen, että juutalaiset menettivät samaten etunsa, Jeesus Kristus sanoi juutalaisille ylipapeille sekä muille vaikutusvaltaisille vanhemmille miehille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:23–43) Tämän mukaisesti tarjottiin Jumalan valtakunnan sanoma kristityiksi tulemisen etuineen ei-juutalaisille kansoille, pakanoille, jo 34 vuotta ennen kuin roomalaiset hävittivät Jerusalemin, juutalaisten pääkaupungin. Juutalaiskristittyä apostoli Simon Pietaria käytettiin tämän suosion tarjoamisessa heille.
29. Mitä opetuslapsi Jaakob sanoi sille joukolle, joka tiedusteli tätä Jumalan suosion ulottamista pakanoille?
29 Minkä velvoituksen tämä asetti noille pakanauskoville? Juutalaiskristitty opetuslapsi Jaakob osoitti tämän velvoituksen sanoessaan eräälle Jerusalemin kristitylle uskonnolliselle tutkimusjoukolle: ”Veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: ’Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra [Jehova, Um]’.” – Apt. 15:13–18.
30. Mikä velvollisuus kristityillä on tämän mukaan?
30 Tosi kristittyjen velvollisuus on sen tähden kantaa Jumalan nimeä eli tulla kutsutuiksi Jumalan nimellä, so. kutsutuiksi Jehovan kansaksi, Jumalan kansaksi. Miten on nyt siis kristikunnan laita?
31, 32. a) Miten kristikunta on suhtautunut Jumalan nimeen? b) Miten ”Tarkistetun standardikäännöksen” tapaus vuodelta 1952 valaisee tätä?
31 Kristikunta on karttanut tätä nimeä. Se on toiminut vastoin sitä rukousta, minkä Jeesus opetti opetuslapsensa esittämään Jumalalle: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Kristikunta ei ole pyhittänyt taivaallisen Isän, Jehovan, nimeä. Se on aivan äskeisinä aikoina ponnistellut tämän pyhän nimen jättämiseksi kokonaan pois esim. Raamatun englanninkielisistä käännöksistä.
32 Ottakaamme Raamatun tarkistetun amerikkalaisen standardikäännöksen tapaus. Vuoden 1952 painos sanoo esipuheessaan nimen Jehova eli Jahve poisjättämisestä:
Nykyinen tarkistus palaa Kuningas Jaakon käännöksen menettelyyn, kun se noudattaa muinaisten kreikkalaisten ja latinalaisten kääntäjien esimerkkiä sekä kauan vakiintuneena ollutta Heprealaisten kirjoitusten lukutapaa synagoogassa. . . . ainoan Jumalan minkä tahansa erisnimen käyttö, ikään kuin olisi muitakin jumalia, joista hänet pitäisi erottaa, lopetettiin juutalaisuudessa ennen kristillistä ajanlaskua ja on aivan sopimaton kristillisen kirkon yleisuskoon. – Sivut 6, 7.
33, 34. Miten alkuperäinen Raamattu ja Jeesus itse hylkäävät tällaisen asenteen Jumalan nimen lausumista kohtaan?
33 Alkuperäiset Heprealaiset kirjoitukset käyttivät kumminkin Jumalan nimeä 6 823 kertaa ja useamminkin juuri Jehova Jumalan erottamiseksi kaikista tämän maailman vääristä jumalista. Nimi Jeesuskin sisältää Jumalan nimen, eikä ole mitään todistusta siitä, että Jeesus itse olisi noudattanut sen ajan epäraamatullista juutalaista menettelyä ja kieltäytynyt mainitsemasta oman taivaallisen Isänsä nimeä. Jos juutalainen ylimmäinen pappi saattoi laillisesti lausua Jumalan nimen Jehova, niin totta kai Kristus, joka on Jumalan suurempi Ylimmäinen Pappi, voi myös laillisesti lausua julkisesti tämän pyhän nimen.
34 Kristillisten kirjoitusten viimeinen kirjakin käyttää heprealaista ilmaisua Halleluja! mikä merkitsee ”Ylistäkää Jehovaa!” – The American College Dictionary. Katso Ilmestyskirjan 19:1, 3, 4, 6.
35. Miten kristikunta on jäljitellyt pakanoita ja siten väärinesittänyt Jumalan persoonan pakanoille?
35 Kristikunta on matkinut Aasian pakanakansoja opettaessaan, että Jumala on kolmiyhteinen, kolme Jumalaa yhdessä Persoonassa. Mutta kuka voi selittää tämän ns. kolminaisuuden ja saada sen sopusointuun kristillisyyden kirjan, Raamatun, kanssa? Kun ihmiset, jotka eivät saata ymmärtää kolminaisuutta, pyytävät selitystä, niin papit etsivät pelastuksekseen pakotietä sanomalla, että kolminaisuus on salaisuus. He jättävät tällä tavalla ihmiset suureen hämminkiin ja kykenemättömiksi ymmärtämään Raamattua ja sen sanomaa sekä huutamaan avukseen Jumalan nimeä Jehovaa pelastuakseen Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Jooel 2:28–32; Apt. 2:16–21) He ovat täten esittäneet Jumalan väärin myös pakanoille, jotka näkevät tässä kolmiyhteisessä Jumalassa omien väärien jumaliensa kaltaisen.
36. Missä liitossa Jumalan kanssa kristikunta väittää olevansa, mutta miten se on pettänyt hänet sen toteuttamisessa?
36 Muinaiset juutalaiset olivat liitossa Jumalan kanssa profeetta Mooseksen välityksellä annetun lain perusteella. Mutta kristikunta väittää olevansa uudessa liitossa, minkä välittäjä on Jeesus Kristus. ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.” (1. Tim. 2:5, 6) Ja kristillinen uusi liitto sanoo tämän yhden tosi Jumalan tuntemisesta ja ymmärtämisestä: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen . . . uuden liiton; . . . Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra.” (Jer. 31:31–34; Luuk. 22:19, 20) Onko kristikunta pettänyt Jumalan tämän uutta liittoa koskevan ennustuksen saattamisessa toteutumaan? Kristikunnassa vallitsevan Jumalan tuntemuksen puute antaa nyt Jumalalle syytä olla pettynyt.
SEN VIHOLLISUUS JUMALAA KOHTAAN
37. Minkä ennustuksen valossa tulee kristikuntaa tutkia näinä ”viimeisinä päivinä”, onko se Jumalan ystävä vai ei?
37 Monet uskovaiset ihmiset järkyttyvät, kun asetetaan kyseenalaiseksi, onko kristikunta Jumalan ystävä. Tietysti se on! he sanovat. Mutta muistakaamme erään kristityn profeetan, apostoli Paavalin, varoitussanat: ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, . . . hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” (2. Tim. 3:1–5) Vaikka kristikunta onkin tämän mukaan rahanahne ja hekumaa rakastava, niin sillä saattaa siitä huolimatta olla jumalisuuden ulkokuori ja kuitenkin se voi kieltää jumalisuuden voiman sisäisesti ja menettelytavallaan.
38. Miten jumalinen antaumus ilmenee 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:9, 10:nnen mukaan kristityissä ja kenen odottamisen vuoksi?
38 Apostoli Paavali kirjoitti niille, jotka olivat kääntyneet kreikkalaisesta pakanuudesta tosi kristillisyyteen: ”Te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.” (1. Tess. 1:9, 10) Odottamalla Jumalan Pojan paluuta, minä aikana hän tulee valtakunnassaan, hänen tosi opetuslapsensa voivat osoittaa todellista jumalista antaumusta. Jumalisuuden voima ilmenee siinä, että se on muuttanut heidän elämänsä erilaiseksi kuin tämä epäjumalia palveleva, hekumaa etsivä, itsekäs, inhottava vanha maailma, mikä on vanhurskaan Jumalan vihan alainen. Tosi kristityt ovat siten sopivassa tilassa ottamaan vastaan Jumalan Pojan, ja hän voi hyväksyä heidät morsiamekseen.
39. Kenen kaltaisessa tilassa kristikunnan olisi ollut pysyteltävä hänen odottamisensa takia?
39 Tosi jumalisten kristittyjen seurakuntaa verrataan Raamatussa neitsyeen, joka on kihlattu avioon Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen tullessaan valtakunnassaan. Apostoli Paavali sanoi sille seurakunnalle, jolle hän oli tuonut tiedon Jeesuksesta Kristuksesta: ”Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” (2. Kor. 11:2) Samoin kutsuu Raamatun viimeinen kirja koko kristillistä seurakuntaa ”morsiameksi, Karitsan vaimoksi”. (Ilm. 21:2, 9, 10) Sen piti siksi pysyä neitsyenä, olematta avioliitossa kenenkään muun kanssa, ”niin, ettei maailma saastuta”, ”puhtaassa ja tahrattomassa jumalanpalveluksessa Jumalan ja Isän silmissä”. (Jaak. 1:27) Onko kristikunta säilyttänyt tällaisen uskonnollisen neitsyyden Kristuksen edessä?
40, 41. a) Kenen hengen kristikunta on omaksunut, ja mitä ne työt näin ollen ovat, joita se on suorittanut? b) Miten kristikunta on tehnyt itsestään sopimattoman tulemaan Kristuksen morsiameksi hänen tullessaan valtakunnassaan?
40 Uskonnon historia vastaa: Ei! Keisari Konstantinuksen ajasta lähtien kristikunta on jäljitellyt maailmaa ja kulkenut maailmallisia teitä. Se on omaksunut tämän maailman hengen ja ryhtynyt ”lihan tekoihin”. Apostoli Paavali sanoo niiden olevan ”haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, . . . että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. – Gal. 5:19–21.
41 Kristikunta on tulvillaan tällaisia ”lihan tekoja”. Koska se harjoittaa sellaisia, se ei voi periä Jumalan valtakuntaa Jumalan Pojan neitsytmorsiamena. Se on tehnyt itsestään yhden osan tästä maailmasta. Se on tehnyt itsestään ”maailman ystävän” ja on avioliitossa sen kanssa, ja Kristuksen tulo valtakunnassaan merkitsee sille hyvin vähän tai ei mitään. Se on tehnyt ja voidellut kuninkaita. Se on yhdistänyt kirkon ja valtion. Se on siten tehnyt itsestään hengellisessä merkityksessä avionrikkojan, koska se on avioliitossa tämän maailman kanssa ja väittää kumminkin olevansa kihlattu Kristukselle ja olevansa hänen hengellinen morsiamensa. Opetuslapsi Jaakobin sanat polttomerkitsevät sen avionrikkojaksi, sillä Jaakob sanoo: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Jeesus Kristus ei hyväksy eikä omista koskaan avionrikkojaa, ”Jumalan vihollista”, morsiamekseen. Hän ei mene koskaan avioliittoon kristikunnan kanssa.
EI VOIMAA RAUHAAN JA YKSEYTEEN
42, 43. a) Minkä kysymyksen Jaakob tekee sopivasti kristityille? b) Millaista tilaa Jeesus rukoili opetuslastensa joukkoon, ja miten kristikunta on pettänyt Jumalan tässä suhteessa?
42 Opetuslapsi Jaakob kysyi hengelliseltä avionrikkojilta, miksi heidän keskuudessaan oli taisteluja, sotia, murhia ja kateutta. (Jaak. 4:1–3) Sama kysymys voidaan sopivasti tehdä kristikunnalle. Se ei ole ollut koko historian aikana Konstantinuksen päivistä lähtien mikään rauhaan ja ykseyteen johtava voima. Yksi huomattava piirre, mitä Ylkä odottaa hengelliseltä morsiameltaan, tosikristilliseltä seurakunnalta, on ykseys.
43 Jeesus rukoili uskollisten apostoliensa yhteydessä pitämässään viimeisessä rukouksessa, että tällainen ykseys vallitsisi seurakunnassa siihen saakka, kunnes hän ottaa sen vaimokseen. Hän rukoili Jumalaa, ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja . . . että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä.” (Joh. 17:20–23) Kristikunta on ollut kuitenkin vuosisatoja jakautunut uskonlahkoihin. Erityisesti nyt, jumalankielteisen kansainvälisen kommunismin uhan vallitessa, huudetaan uskonnollista ykseyttä, yhteisrintamaa, mutta sellaista ykseyttä ei ole, mitä Jeesus Kristus rukoili. Kristikunta ei voisi pitkäaikaisessa epäykseyden tilassaan koskaan olla Kristuksen morsian, tosikristillinen seurakunta. Kristuksen rukous ykseyden puolesta ei ole toteutunut kristikunnassa. Tässäkin suhteessa se on pettänyt Jumalan.
44. Miten kristikunta on osoittanut joululauluistaan huolimatta, että sillä ei ole voimaa saada aikaan kansainvälistä rauhaa?
44 Koska kristikunta on itse hajaantunut, niin kuinka sen voitaisiin odottaa yhdistävän maailman rauhaan? Se laulaa joulun aikaan enkelien sanoja: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Mutta se ei ole milloinkaan osoittanut itse kuuluvansa niihin, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto. Sen historian sivut tippuvat sen sotien, poliittisten sotien, uskonsotien ja ristiretkien, verta! Se ei ole koskaan ehkäissyt tällaista verenvuodatusta. Sen papit ovat asettuneet uskonnollisten ja poliittisten sotien kummallekin puolelle ja ovat rukoilleet samalta kolmiyhteiseltä Jumalalta voittoa toisella puolella olevan saman lahkon uskonnoitsijatovereista.
45. a) Ketkä hallitsijat uskonnollisine yhdyssiteineen olivat johtajia ensimmäisessä maailmansodassa? b) Keihin syyttävä sormi viittaa tässä sotakysymyksessä rabbiini S. S. Wisen julkaiseman lausunnon mukaan?
45 Missä tämän vuosisadan molemmat maailmansodat aloitettiin? Eikö suoraan kristikunnassa, niin sanottujen kristittyjen kansojen kesken? Itävalta-Unkarin roomalaiskatolinen keisari Frans Joosef liittyi ensimmäisessä maailmansodassa Saksan keisariin Vilhelm II:een Venäjän tsaaria Nikolai II:ta, Venäjän ortodoksisen kirkon suojelijaa, ja Englannin kuningasta Yrjö V:tä, Englannin kirkon uskonnollista päätä, vastaan. Miksi kristikunta päästi moisen onnettomuuden koko maailman tuhoksi? Mihin kristikunnan osaan syyllisyyden sormi viittaa? Lainaamme vastaukseksi New York Americanin maanantain, lokakuun 12. päivän, numerosta 1914, sivulta 4, kirjoituksen ”RABBIINI WISE PANEE SYYN SODASTA KIRKON NISKOILLE”. Tämä rabbiini oli Vapaan Synagoogan, Juutalaisen Uskonto-opiston ja muiden tärkeitten Amerikan juutalaisten laitosten perustaja ja kuoli vuonna 1949. Lainaamme seuraavan:
”Kirkkojen ja synagoogien laiminlyönti kansan johtamisessa oli nykyisen sodan syy”, sanoi rabbiini Stephen S. Wise vapaassa synagoogassa Carnegie Hallissa eilen.
Rabbiini Wise luonnehti kirkkojen nykyisen aseman ”heikoksi, horjuvaksi, ontuvaksi ja araksi”. Hän sanoi, että valtio on voittanut kirkon ja että jälkimmäisestä on tullut pikemminkin yleisen mielipiteen noudattaja kuin johtaja.
”Ne ovat asettaneet valtaistuimelle sotapaholaisen Jumalan sijasta” hän sanoi. ”Kirkot eivät ota itseään vakavasti. Ne tyytyvät olemaan pelkkä osa yhteiskuntajärjestössä ja puolustamaan maitaan ja hallitsijoitaan – olkootpa ne oikeita tai vääriä. Kirkko on vaiennettu ja tukahdutettu alistumaan. Se on kuin mykkä koira, vanha ja hampaaton, joka ei voi enää purra.
PETTYNEITÄ SOSIALISTEIHIN
”Monet meistä odottivat sosialistien voiman torjuvan tällaisen sodan, ja me petyimme katkerasti Euroopan sosialisteihin, kun he eivät tehneetkään siten. Mutta me emme odottaneet koskaan kirkkojen, moskeijojen ja synagoogien ehkäisevän sotaa. Kukaan meistä ei odottanut sellaista niiltä, ja me tiedämme, mitä tapahtuisi kenelle tahansa sellaiselle Englannin kirkon johtajalle, joka uskaltaisi korottaa äänensä maansa osallistumista vastaan tässä sodassa.
”Frans Joosef läpikäy joka pääsiäinen kahdentoista pyhiinvaeltajan jalkojen pesun tyhjänpäiväisen muotomenon, ja kirkko on tyytyväinen häneen. Tsaari on kirkkonsa pää sunnuntaina ja armeijansa pää viikolla.
”Ja kun kansat valmistautuivat tähän sotaan, niin ne eivät neuvotelleet lainkaan kirkkojen kanssa, koska ne tiesivät, että samoin kuin ne luottivat ambulanssijoukkoihinsa ja komissaareihinsa, ne voivat luottaa siihen, että kirkot tukevat niitä.
LÄHETYSSAARNAAJIA TARVITAAN KOTONA
”Lähetyssaarnaajien olisi parempi opettaa kristillisyyttä ensiksi kotona.”
Rabbiini jatkoi: ”Meidän sielumme on haavoittunut, kun luemme Rheimsin ja muiden katedraalien tuhosta, ja kuitenkin nämä katedraalit tuhoutuivat jo kauan sitten, sillä ainoastaan niiden ulkomuurit ovat nyt kukistuneet.
”Sodan jumalat, rahan jumalat ja vallan jumalat ovat hävittäneet näitä komeita rakennuksia vuosisatoja toisensa jälkeen.”
46, 47. a) Keiden syyksi voidaan toinen maailmansota samaten panna, kuten ilmenee siitä, että paavi ei toimeenpannut kirkosta erottamista? b) Miten kristikunnan kaikki kirkot osallistuivat sitten verivelkaan?
46 Jos näin voitiin sanoa ensimmäisen maailmansodan syystä, niin se voidaan sanoa myös toisen maailmansodan syystä. Ennen kuin natsidiktaattori valtasi Puolan syyskuun 1. päivänä 1939 tuon sodan aloittamiseksi, 48 puolalaista, juutalaista, slovakialaista ja liettualaista yhdistystä, jotka kokoontuivat Chicagossa, Illinois’ssa, vetosi Vatikaanikaupungin ylipappiin, että tämä erottaisi Adolf Hitlerin kirkosta, mutta paavi Pius XII kieltäytyi erottamasta tuota sotahullua ”kirkon poikaa”. – Buffalo, N. Y., Evening Express, 29.8.1939; The Catholic Telegraph-Register, Cincinnati, Ohio, 2. osasto, 1.9.1939.
47 Kaikki kristikunnan kirkot tukivat kansallisesti omia poliittisia hallituksiaan tässä toisessa maailmansodassa, kunnes vuonna 1945 kristikunnan voimakkain kansa pudotti kaksi atomipommia pakanakansan keskuuteen jouduttaakseen tuon kauhean sodan loppua. Kirkot ovat totisesti osallisia poliittisten kansojen kanssa verivelkaan Jumalan edessä. Niiden verivelka osoittaa sen tosiasian, että kristikunta on kurjasti pettänyt Jumalan.
48. Mikä uhkaa nyt maailmaa, ja miten kristikunta osoittaa pettäneensä Jumalan?
48 Maailma on nyt kolmannen sodan vaarassa, mikä sota käytäisiin atomiasein, joita on tähän mennessä ollut ainoastaan kristikunnan kansoilla. Kristikunnan kirkot osoittavat jälleen olevansa juuri sellaisia, millaisiksi rabbiini Wise kuvaili ne vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan aikana. Eikö sen pitäisi olla pettymys Jumalalle? Mitä kristikunta tarjoaa nyt lämpöydintuhon estämiseksi? Jumalan valtakunnanko, mitä kristillisyyden Johtaja saarnasi? Ei, vaan avuttoman ihmistekoisen Jumalan valtakunnan korvikkeen – Yhdistyneet Kansakunnat. Se on Kansainliiton seuraaja, mikä liitto perustettiin vuonna 1920 toisen maailmansodan ehkäisemiseksi. Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto kutsui tätä Kansainliittoa ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. Kun Kansainliitto epäonnistui toisen maailmansodan estämisessä, niin Jumalan valtakunta maan päällä oli siis sen mukaan epäonnistunut. Niin ei kuitenkaan ole! Tosiasia on, että kristikunta oli pettänyt Jumalan, jota se tunnusti palvovansa ja palvelevansa.
KUKA KANTAA VALTAKUNNAN HEDELMIÄ?
49, 50. a) Miksi kristikunnalla oli aika vuodesta 1914 lähtien kantaa Jumalan valtakunnan hedelmää? b) Miksi Jumala on turhaan odottanut Valtakunnan hedelmää kristikunnalta?
49 Vuodesta 1914 lähtien oli kristikunnalla aika tuoda esiin Jumalan valtakunnan hedelmiä. Tuona vuonna alkoi ensimmäinen maailmansota, mitä seurasivat nälänhädät, rutot, maanjäristykset, uskonnollinen vaino, lisääntyvä laittomuus ja kansainvälinen ahdistus ja hämmennys. Jeesus Kristus ennusti tämän puhuessaan tämän maailman asiainjärjestelmän lopusta. (Matteus, 24. luku; Markus, 13. luku; Luukas, 21. luku) Mitä Jeesuksen tosi seuraajien eli opetuslasten piti tehdä maailman asiain kehittyessä täten? Jeesus Kristus osoitti Markuksen 13:10:nnessä, mikä oli oleva heidän työnsä ja toimintansa, sanoen: ”Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.” Matteuksen 24:14:nnen mukaan hän sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”
50 Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuinen saarnaaminen oli oleva Valtakunnan hedelmän kantamista. Osoittaako historia nyt kristikunnan kantaneen tätä Valtakunnan hedelmää vuodesta 1914 lähtien? Saarnasivatko sen kirkot Jumalan valtakuntaa koko ihmiskunnan ainoana toivona? Kehottivatko ne kaikkia ihmisiä etsimään ensinnä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan? Eivät, vaan nykyinen historia kertoo, miten kirkot ja poliitikot niiden penkeissä saarnasivat Kansainliittoa ensin ja Yhdistyneitä Kansakuntia nyt. Jumala on siis turhaan odottanut Valtakunnan hedelmiä kristikunnalta.
51, 52. a) Miksi Matteuksen 24:14:nnen täyttymisestä on huolehdittu Matteuksen 21:43:nnen mukaisesti kristikunnasta huolimatta? b) Ketkä ovat osoittaneet muodostavansa sen kansan, joka tuottaa Valtakunnan hedelmää?
51 Vaikka kristikunta on siten pettänyt Jumalan, niin Valtakunnan hedelmää kannetaan nykyään runsaasti. Sitä ei kanna luonnollisestikaan kristikunta. Mutta Matteuksen 24:14:nnessä oleva Jeesuksen Kristuksen ennustus ei voi olla täyttymättä. Se ei ole pettänyt. Matteuksen 21:43:nnessa olevaa Jeesuksen esittämää periaatetta eli toimintaohjetta on noudatettu, ja Valtakunnan tilaisuudet on annettu ”kansalle”, joka tuottaa Valtakunnan hedelmää. Keille? Ihmisille, joista on muodostunut kansa Jumalan valtakunnan alaisuudessa, kansalle, joka ei ole kaihtanut sitä, että sitä kutsutaan Jumalan nimellä, kansalle, joka julistaa hänen nimeään ja huutaa sitä pelastukseksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
52 Sadattuhannet ihmiset kautta maailman ovat kuulleet tämän kansan saarnaavan Jumalan valtakunnan hyvää uutista julkisesti ja talosta taloon ja ovat saaneet miljardeja kappaleita raamatullista kirjallisuutta sen käsistä. Tämän Valtakunnan hedelmää tuottavan kansan muodostavat Jehovan todistajat. Nämä kristityt eivät ole pettäneet Jumalaa. He ovat nyt raportoineet saarnaavansa useammalla kuin 150 kielellä ja levittäneensä raamatullista kirjallisuutta 185 maassa. Onko kristikunta auttanut Jehovan todistajia tässä Matteuksen 24:14:nnen täyttämisessä? Ei, vaan kristikunta on häpeäkseen vainonnut heitä ja yrittänyt hävittää heidät samoin kuin muinaiset juutalaiset tekivät Jehovan profeetoille. (Matt. 24:9; 5:10–12) Kristikunta on pettänyt Jumalan!
53. Mikä on sen tähden varma kristikunnalle ja milloin ja missä?
53 Kristikunnan loppu on sen tähden varma. Sen lopun, mikä kohtasi muinaisia juutalaisia ja Jerusalemia siksi, että ne pettivät Jehova Jumalan, täytyy kohdata kristikuntaakin. (Matt. 21:33–45) Kun Valtakunnan saarnaaminen Jehovan todistajain toimesta päättyy, niin kristikunta, joka ei halunnut osallistua tähän Valtakunnan-todistamiseen, loppuu myös koko maailmallisen asiainjärjestelmän mukana. Se on auttanut ihmisiä asettumaan tämän maailman kansojen puolelle Jumalan valtakuntaa vastaan. Se itse marssii kansojen mukana ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”. Sitä kootaan paholaisvoimin kansojen kanssa Harmagedonin taistelukentälle, missä Jumalan taivaalliset tuomion toimeenpanijat, nimittäin Kristus-Kuningas ja hänen komennossaan olevat pyhät enkelit, tuhoavat ne. (Ilm. 16:13–16; 19:11–21) Tulkoonpa atomisota tai ei, niin kristikunta ei pysty suojelemaan tämän maailman kansoja Jumalan yleiseltä Harmagedonin-sodalta ja tuhoutumiselta siinä.
MITÄ LOPUN JÄLKEEN?
54. Miten käy kristillisyyden kristikunnan loputtua ja miksi?
54 Mitä tulee kristikunnan lopun jälkeen? Ei kansainvälisen kommunismin eikä petollisen väärän uskonnon vitsaamaa maata, vaan uusi vanhurskas maailma, missä toteutuu iloinen enkelien laulu: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Se on oleva maailma, missä tosi kristillisyys on vallalla kaikkialla. Kristikunnan loppu ei merkitse kristillisyyden loppua, sillä kristikunta ja kristillisyys ovat kaksi eri asiaa. Tosi kristillisyys ei ole pettänyt Jumalaa. Kristillisyyden Johtaja, Jeesus Kristus, ei pettänyt Jehova Jumalaa. ”Karitsan kaksitoista apostolia” eivät pettäneet Jumalaa. (Ilm. 21:14) Ja Jeesuksen ja hänen kahdentoista apostolinsa päivistä pitäen on ollut todellisia, antautuneita, kastettuja kristittyjä, jotka eivät ole pettäneet Jumalaa. Raamatun ennustukset osoittavat, että näitä oli oleva vain suhteellisen pieni ”jäännös” koko kristikunnan lukumäärästä. (Room. 9:27–29; 11:5–7) Koko Kristuksen morsian, joka yhdistetään hänen kanssaan avioon taivaassa, käsittää ainoastaan 144 000 seuraajaa, jotka osoittautuvat uskollisiksi kuolemaan asti eivätkä petä Jumalaa. – Ilm. 14:1, 3; 7:4–8.
55. Minkä hallituksen takia kristillisyys ei voi loppua kristikunnan tuhouduttua, ja miten Harmagedonissa varjeltuvat menestyvät sen alaisuudessa?
55 Kristillisyys ei voisi loppua kristikunnan tuhouduttua Harmagedonissa. Miksi ei? Koska kristillisyyden Johtajan, Jeesuksen Kristuksen, valtakunta hallitsee sen jälkeen tuhat vuotta tottelevaisen ihmiskunnan siunaukseksi. Kristus-Kuningas sitoo Harmagedonin taistelun huippukohdassa Saatana Perkeleen, joka on ”tämän maailman jumala” ja kristikunnan ja sen ulkokultaisen kristillisyyden perustaja. Siten tosi kristillisyys saa tilaisuuden kukoistaa vastustamatta maailmanlaajuisesti. Jehovan todistajia, jotka varjeltuvat Harmagedonissa, ei vainota enää siksi, että he kantavat Jumalan nimeä ja saarnaavat ”tätä valtakunnan evankeliumia” koko asutussa maassa ”todistukseksi”. – Ilm. 20:1–3; Matt. 24:14.
56. Mikä ykseys ja rauha tulee sitten maan päälle ja minkä hengen takia?
56 Rotu-, väri-, kieli- ja yhteiskunnallisen eristämisen ja syrjinnän täytyy olla silloin inhottavaan menneisyyteen kuuluva ilkeä asia. Yksi tosi raamatullisen kristillisyyden perusopeista on tämä: ”Tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” (Kol. 3:11; Gal. 3:28) Todellinen ykseys on vihdoinkin saavuttanut kaikki elävät ihmiset. Kun ykseys yhdessä Jumalan hengen hedelmän – rakkauden – kanssa on vallalla, niin kaikkien ihmisten keskuudessa on rauha, mikä sekin on Jumalan hengen hedelmä. Tämän maailman henki ”lihan tekoineen” on mennyt! – Gal. 5:22; 1. Kor. 2:12.
57. Missä palvonnassa on ykseys, ja mikä korvaa niin ollen kristikunnan nykyisen vihollisuuden Jumalan kanssa?
57 Tämä merkitsee sitä, että on oleva uskonnon ykseys, eikä minkäänlaisia uskonlahkoja ole. Silloin vallitsee ykseys ”puhtaassa ja tahrattomassa jumalanpalveluksessa Jumalan ja Isän silmissä”. (Jaak. 1:27) Koska maan asukkaat harjoittavat kristillisyyttä, taivaallisen Isän Jumalan hyväksymää palvontamuotoa, niin he nauttivat rauhaa hänen kanssaan. Hän on ystävällinen Jumala heille, hyväntahtoinen Jumala. (Luuk. 2:14) Ystävyys Jumalan kanssa ottaa siten nykyisen vihollisuusaseman paikan, missä kristikunta on Jumalan kanssa.
58. Mikä hallitusta koskeva tosiasia auttaa tällaiseen ykseyteen ja ylläpitää sitä, ja millä ei ole niin ollen loppua?
58 Tätä koko elävän ihmiskunnan ykseyttä auttaa ja ylläpitää se tosiasia, että silloin on yksi hallitus koko maailmassa, Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta. Pirstoutuneen kristikunnan kirkkojen kanssa avioliitossa olevat hallitukset ovat hävinneet Harmagedonissa. Kun nämä kirkon ja valtion liitot ovat menneet, ei ole enää itsekästä politiikkaa kaikkine turmeluksineen. Kommunismin lisääntymisen sijasta lisääntyy sellainen, mikä ei koidu koko ihmiskunnan uhaksi. Jesajan 9:5, 6 sanoo viitaten Jeesuksen syntymään: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.”
59. Mitä nykyisiä suojakeinoja ei silloin tarvita ja miksi?
59 Maailman hallitusta hoitaa siten Jehovan valtakunta hänen Rauhanruhtinaansa ollessa koko ihmiskunnan valtaistuimella. Vapautus pirullisista atomipommeista ja radioaktiivisesta sateesta tulee varmasti. Silloin ei tarvita pomminkestäviä ja radioaktiivisen sateen kestäviä maanalaisia suojia. Maan ilmakehää ja vesiä ei saastuteta sotavälineiden epäinhimillisestä räjäytyksestä syntyvillä radioaktiivisilla jätteillä. Ne, jotka nyt turmelevat maan ja riistävät sitä kaupallisen voiton vuoksi, ovat itse tuhoutuneet Harmagedonissa.
60. Mihin Jesajan 2:4:nnen täyttyminen johtaa, ja kenelle kuuluu kunnia tämän toteutumisesta?
60 Verotusta kalliin sotakoneiston ylläpitämiseksi ei ole enää. Eivät ainoastaan sotatarviketehtaat ole menneet, vaan myös kaikista sodan muistomerkkien aineista valmistetaan hyödyllisiä välineitä, jotta maata voitaisiin hoitaa hyvin ja maankamara muuttaa mielihyvän paratiisiksi, senkaltaiseksi eedenmäiseksi puutarhaksi, missä ensimmäiset vanhempamme asuivat ollessaan täysin tottelevaisia Jehova Jumalalle. Yhdistyneille Kansakunnille, kristikunnan ”viimeiselle rauhan toivolle”, ei tule kunniaa Jesajan 2:4:nnessä olevien Jesajan sanojen toteutumisesta, sanojen, mitkä on piirretty New Yorkin kaupungissa olevan YK:n päämajan muuriin: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Tällaisesta sodattomasta uudesta maailmasta lankeaa kiitos todelliselle Jumalan valtakunnalle. Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta iloitsee jo nyt Jesajan ennustuksen täyttymyksestä omassa keskuudessaan maan päällä.
61. Keille muillekin kuin Harmagedonissa varjeltuville nuo maalliset siunaukset on varattu, ja mitä nämä varjeltuneet tarjoavat heille?
61 Mutta maanpäällisen iankaikkisen elämän, rauhan ja paratiisin siunaukset eivät ole vain niitä tosi kristittyjä varten, jotka eivät ole pettäneet Jumalaa ja jotka varjeltuvat Harmagedonin taistelussa hänen uuteen maailmaansa. Rauhanruhtinaasta, joka kuoli koko ihmiskunnan puolesta, on kirjoitettu: ”Hänen pitää hallitseman ’siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle’. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” (1. Kor. 15:25, 26) Kuoleman kukistaminen ei merkitse ainoastaan kuolemantuomion poistamista Harmagedonissa varjeltuneilta, vaan myös kuolleitten ylösnousemista. Ne kuolleet, joita Jumalan oikeus ei ole jo tuominnut iankaikkiseen tuhoon, palaavat kuolemantilasta saaden tilaisuuden elää iankaikkisesti paratiisimaassa Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (2. Tim. 4:1; Apt. 10:42, 43; 24:15) Harmagedonissa varjeltuneet tarjoavat kristillisyyttä kaikille, jotka palaavat muistohaudoista.
62. Mikä parantuminen tapahtuu, ja millä niitä suositaan, jotka eivät lopulta petä Jumalaa maan päällä?
62 Kuolleitten herättämisihmettä seuraavat toiset ihmeet: hengellinen ja ruumiillinen parantaminen inhimilliseen täydellisyyteen Jumalan lapsiksi Kristus-Kuninkaan välityksellä. Kaikkia niitä, jotka eivät silloin petä Jumalaa, vaan jotka notkistavat polvensa Jumalalle hänen nimessään ja joiden kieli tunnustaa ”Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”, suositaan iankaikkisen elämän lahjalla uuden maailman maallisessa paratiisissa. – Fil. 2:9–11; Ilm. 21:1–4; Joh. 3:16.
63. Jos me emme pelkää kristikunnan lopun seurauksia, niin mitä meidän tule nyt tehdä?
63 Tarvitseeko meidän pelätä näin ollen niitä seurauksia, mitkä johtuvat kristikunnan lopusta, mikä tulee sille siksi, että se on pettänyt Jumalan? Ei! Ottaen huomioon sen, mitä seuraa, meidän tulee erottautua kristikunnasta ja omaksua tosi kristillisyys. Meidän tulee sitten elää vilpittöminä kristittyinä odottaen iloiten kaikkia niitä Jumalan valtakunnan kallisarvoisia siunauksia, mitkä seuraavat ulkokultaisen uskonnon loppua.