Teokraattinen avioliitto muukalaismaailmassa

”Sinä et saa solmia avioliittoa heidän kanssaan. Sinä et saa antaa tytärtäsi hänen pojalleen, etkä sinä saa ottaa hänen tytärtään pojallesi. Sillä hän kääntää sinun poikasi seuraamasta minua, ja he palvelevat varmasti muita jumalia.” – 5. Moos. 7:3, 4, Um.

 1. Miksi avioliitto on hyvin arvokas, ja mikä tekee sen turvalliseksi ja takaa sen onnen?

IHMISAVIOLIITTO tuli Korkeimman Jumalan ylevistä ajatuksista. Hän pani sen alulle maallisessa paratiisissa täydellisestä avioparista. Koska se tuli puhtaasta, jumalallisesta lähteestä, niin se on jotain hyvin arvokasta. Siihen pitäisi mennä ja se pitäisi toteuttaa sen Lähteen arvolle sopivasti sen Jumalan tahdon mukaisesti, joka siunasi tämän avioliiton. Se tekee siitä teokraattisen eli Jumalan hallituksen alaisen. Se saa sentähden hänen siunauksensa ja tekee avioliiton turvalliseksi ja takaa sille onnen.

 2. a) Mitä meidän on tehtävä saavuttaaksemme avio-onnen ja viisauden käsitellä avio-ongelmia ja miksi? b) Mikä on tehnyt asian niin monimutkaiseksi, ja miten voimme antaa sekä Jumalalle että keisarille heille kuuluvan?

² Jumalan tahto ja hallitus on kirjoitettu rakkaudellisesti kaikille naineille ihmisille tai kaikille, jotka ajattelevat mennä avioliittoon, hänen henkeytetyssä Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Jos me etsimme tosi onnea avioliitossa tai haluamme viisautta käsitellä avio-ongelmia oikein, niin me käännymme Jumalan Sanan puoleen ja saamme tietää ne periaatteet, mitkä se esittää avioliittoa hallitsevina, ja me annamme niiden ohjata itseämme. Niiden tuhansien vuosien kuluessa, mitkä ovat kuluneet siitä, kun synnin ja kuoleman valtaus saattoi avioliiton epäedulliseen tilaan, tämä asia on tullut hyvin monimutkaiseksi kaikkien niiden erilaisten menojen, tapojen, järjestelyjen ja lakien tähden, jotka ovat syntyneet monissa kansoissa, kansakunnissa ja heimoissa. Me olisimme hämmentyneitä tai epävarmoja, jollei meillä olisi Jumalan Sanaa oppaanamme ja pysyttämässä meitä jumalallisissa avioliiton periaatteissa. Nämä periaatteet koskevat hänen kansaansa kaikkialla maailmassa poikkeuksetta. Kun me pidämme niistä kiinni ja asetamme ne kaikkien ihmisten järjestelyjen yläpuolelle, niin me annamme Jumalalle Jumalalle kuuluvan, samalla kun me voimme antaa keisarille (tämän muukalaismaailman ihmisten muodostamille hallituksille) keisarille kuuluvan. Tämä on kristillinen toimintaohje. – Matt. 22:21.

 3, 4. a) Millaisen isyyden Jumala asetti Jeesuksen eteen, ja milloin alkoi Jesajan 9:6, 7 täyttyä? b) Millä tavalla ja mitä menettelyä noudattaen Jeesuksesta tuli meille parempi isä kuin Aadam oli?

³ Kun Jeesus Kristus oli maan päällä tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, niin hän ei mennyt naimisiin. Hän oli Jumalan täydellinen Poika taivaasta, eikä hän ollut tullut tänne maan päälle mennäkseen naimisiin ja asettuakseen asumaan ja tulemaan ihmisisäksi, joka olisi sidottu tähän maahan. Jehova Jumala oli asettanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen eteen suurenmoisemman isyyden, joka oli koituva hyödyksi lukemattomille ihmisperheen jäsenille, eläville ja kuolleille. Kun Jeesus syntyi jumalisesta juutalaisesta neitsyestä pienessä Beetlehemin kaupungissa, niin silloin alkoi täyttyä se, mitä Jumala oli ennustanut hänestä, ja maan päällä oleva Jumalan kansa voi palauttaa mieleensä hänen profeetalliset sanansa ja sanoa: ”Meille on syntynyt lapsi, meille on annettu poika, ja hallitus on oleva hänen hartioillaan, ja hänen nimekseen on pantava Ihmeellinen, Neuvonantaja, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Hänen hallituksensa ja rauhan lisääntymisellä ei ole loppua oleva, . . . Sotajoukkojen Jehovan kiivaus on aikaansaava tämän.” (Jes. 9:6, 7, As) Pane merkille, että hänen piti elää myös nimien Neuvonantaja ja Iankaikkinen Isä samoin kuin noiden toistenkin arvonimien mukaan. Jos hän olisi nainut ihmismorsiamen ja kasvattanut oman ihmisperheensä, niin hän ei olisi voinut tulla Iankaikkiseksi Isäksi meille, jotka olemme sen ensimmäisen isämme Aadamin lapsia, joka teki syntiä ja syöksi meidät kuolemaan.

⁴ Mutta Jeesus Kristus on nyt taivaassa valmiina tulemaan kaikkien niiden ihmisten Iankaikkiseksi Isäksi, jotka haluavat saada elämänantavan isän, isän, joka pystyy tarjoamaan iankaikkisen elämän heille ja olemaan heidän isänsä iankaikkisesti. Jeesus Kristus tuli tähän ihmeelliseen asemaan, koska hän ei mennyt naimisiin maan päällä, vaan syrjäytti sen sijaan tilaisuuden tulla oman ihmisperheensä isäksi antamalla ihmiselämänsä meidän puolestamme. Kaikkivaltias Jumala herätti hänet kuolleista ja korotti hänet taivaaseen sekä hyväksyi hänen ihmisuhrinsa meidän edestämme. Näin voi Jeesus Kristus taivaan kirkkaudessa antaa edelleen iankaikkisen elämän meille, jos me haluamme ottaa sen vastaan. Hänestä tulee näin parempi isä meille kuin Aadam oli.

 5. Millaisella vaimolla Jumala palkitsee Poikansa?

⁵ Sen lisäksi, että Jehova Jumala antoi Jeesukselle Kristukselle suuremman kirkkauden taivaassa, hän palkitsee myöskin rakastavan, itsensäuhraavan Poikansa morsiamella, ”vaimolla”. Tämä ei ole enkeli eikä kukaan muukaan yksityinen luomus. Samoin kuin Jehovan ”vaimo” on luomusten muodostama järjestö, hänen yleisjärjestönsä, niin on sekin ”morsian”, jonka hän antaa Pojalleen, uskollisten, pyhien luomusten muodostama järjestö, hänen 144 000 askeleissaseuraajaansa, jotka on kutsuttu ihmiskunnasta ja jotka tunnustavat hänen heidän puolestaan antamansa uhrin. Heitä verrataan loistoisaan taivaalliseen kaupunkiin, joka on täynnä asukkaita. (Ilm. 21:2, 9–23) Kun nämä todistavat neitseellisen uskollisuutensa Jeesukselle Kristukselle kuolemaansa asti, niin Jumala herättää heidät taivaalliseen elämään ja antaa heidät aviossa Poikansa seuralaiseksi. – Ilm. 2:10; 19:7; 20:4, 6.

AVIOITUMISEHDOT (KIHLAUS)

 6. Ketkä ovat osallistuneet Kristuksen morsiamen jäsenten tuomiseen heidän Päänsä, yhteyteen, ja mitä ihmisten tapaa se vastaa?

⁶ Johannes Kastaja esitti Jeesukselle hänen ensimmäiset seuraajansa. Hän sai suuren ilon näiden alkuaskelten ottamisesta Jumalan Pojan avioliittoa kohti. Johannes sanoi: ”Jolla on morsian, se on ylkä. Mutta kun yljän ystävä seisoo ja kuuntelee häntä [puhumassa morsianluokalle], niin hänellä on paljon iloa yljän äänen tähden. Tämä on totisesti täyttynyt minun ilonani.” (Joh. 3:29, Um) Johannes luovutti siis morsianluokan Jeesukselle Kristukselle. Apostoli Paavalillakin oli ilo saattaa morsianluokan jäseniä Kristuksen yhteyteen ja valmistaa heitä liittymään häneen taivaassa. Koska hän oli kihlannut eli luvannut heidät Kristukselle, niin hän tunsi aivan oikein syvää huolta sen suhteen, että heidän täytyy pysyä saastumattomina, uskollisina ja sopivina liittymään Kristukseen kihlausaikansa jälkeen. Hän sanoi: ”Minä kiivailen teistä jumalallisella kiivaudella, sillä minä lupasin henkilökohtaisesti teidät avioon yhdelle miehelle [ei kahdelle eikä useammalle] voidakseni esittää teidät siveänä neitsyenä Kristukselle. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme vietteli Eevan oveluudellaan, teidänkin mielenne voi jollakin tavalla turmeltua siitä vilpittömyydestä ja siveydestä, mitkä kuuluvat Kristukselle.” (2. Kor. 11:2, 3, Um) Tämä vastaa hyvin ihmiskunnan yleistä menettelyä avioliiton solmimiseksi. Vaimoa ei varasteta, vaan tyttö varataan eli kihlataan eli luvataan miehelle. Sitten seuraa jokin aika, ennenkuin tyttö annetaan tosiaan miehelle, ja ne kaksi yhdistyvät oman asuinpaikkansa yksinäisyydessä.

 7, 8. a) Mitkä raamatulliset esimerkit valaisevat huolellisuutta puolison valinnassa? b) Mitä järkeviä ja raamatullisia syitä on olemassa tämän tekemiseen?

⁷ Jumalan Sanan mukaan järjestivät sekä pojan että tytön vanhemmat – tai puhemies, jota Johannes Kastaja sanoo ”yljän ystäväksi” – kaikkien hänen kansaansa kuuluvien avioliiton. Johannes Kastaja oli Kristuksen morsiameen nähden huolellinen valitakseen henkilöitä, jotka olivat antautuneita Jehova Jumalalle ja kastettuja – katuvia juutalaisia, jotka odottivat luvattua Messiasta eli Kristusta. Apostoli Paavali oli myöskin huolellinen valitakseen antautuneita ja kastettuja henkilöitä. Hän valitsi nyt ei-juutalaisia sekä juutalaisia, kun oli oikeus viedä hääkutsu pakanoille samoin kuin juutalaisillekin. Se oli teokraattinen menettely. Pakanallisessa Kanaanin maassa oli paljon tyttöjä, mutta Aabraham kieltäytyi ottamasta ketään heistä pojalleen ja perilliselleen Iisakille. Hän neuvoi vanhinta huonekuntansa palvelijaa ”yljän ystävänä” menemään ulkopuolelle Kanaanin maan, pohjoiseen, hänen sukulaistensa, oman veljensä perheen, luo ja valitsemaan tytön Iisakille, koska he uskoivat Jehova Jumalaan. – 1. Moos. 24:1–9, 34–41.

⁸ Tähän oli olemassa järkevä todellinen syy. Se tapahtui pojan uskon varjelemiseksi tosi Jumalaan naittamalla hänet uskovan toverin kanssa. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33) Uskovan läheinen avioelämä epäuskoisen kanssa voisi johtaa uskovan Jumalaan omaaman uskon turmelemiseen ja aikaansaada siten hänen hengellisen kuolemansa sekä hänen iankaikkisen tuhonsa Jumalan käsissä, jolle hän on uskoton. Hänen aviopuolisonsa voisi saattaa hänet vaikutuksellaan tähän, niinkuin Eeva vaikutti Aadamiin. Tämän surullisen seurauksen alkuunpanijat ja sen perusteen laskijat olivat ne, jotka sopivat avioliitosta. Jumala ennaltanäki tämän mahdollisuuden, ei, vaan pikemminkin tämän todennäköisyyden. Ennenkuin hän asetti valitun kansansa, muinaisen Israelin kansan, Kanaanin maahan, niin hän antoi siitä syystä sille seuraavan yhdeksi laikseen, ei neuvokseen: ”Sinä et saa solmia avioliittoa [pakana-asukkaitten kanssa]. Sinä et saa antaa tytärtäsi hänen pojalleen, etkä sinä saa ottaa hänen tytärtään pojallesi. Sillä hän kääntää sinun poikasi seuraamasta minua, ja he palvelevat varmasti muita jumalia.” – 5. Moos. 7:3, 4, Um.

 9. Mitä uskollisuus Jehovaa kohtaan merkitsee aviopuolison valinnan ja vihkimistoimituksen suorittamisen suhteen?

⁹ Israelilaisten tuhoisa myöhempi historia osoittaa tämän varoituksen paikkansapitävyyden ja tuon lain oikeudenmukaisuuden. ”Älkää sitoko itseänne epäsuhtaisesti uskottomiin.” (2. Kor. 6:14, Um) Ole siis teokraattinen, uskollinen Jehova Jumalaa kohtaan, kun valitset aviopuolisoa joko itsellesi tai lapsellesi tai ystävällesi. Pysy vapaana syyllisyydestä hengelliseen haaksirikkoon. Älä pane kerkeästi, epäteokraattisesti käsiäsi kenenkään aviopuolison päälle ”äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” (1. Tim. 5:22) Vihkiikö uuden maailman yhteiskuntaan kuuluva avioliiton vahvistaja tällaisen epäsuhtaisesti sidotun parin avioliittoon, se jääköön hänen omantuntonsa asiaksi. Jos hän päättää suorittaa tämän toimituksen Valtakunnansalissa tai muualla, niin hän toimii pelkästään valtion hallituksen asiamiehenä, ja hänellä on ainakin tilaisuus osoittaa maailmalliselle eli antautumattomalle henkilölle, mikä vastuu hänellä on avioliitossa kristityn kanssa, ja kehoittaa häntä tulemaan Jehovan todistajaksi niinkuin hänen puolisonsakin on.

10–12. a) Mitä tapoja on syntynyt myötäjäisten antamisessa? b) Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että ne eivät ole vääriä? c) Mutta mikä olisi väärin ja miksi?

¹⁰ Aabrahamin avioliiton puhemies tarjosi monia arvokkaita lahjoja tytölle, Rebekalle, ja hänen veljelleen ja äidilleen, ennenkuin hän vei hänet pois kotoa saattaakseen hänet Iisakille. (1. Moos. 24:22, 30, 50–53) Joissakin maissa ja joittenkin kansojen keskuudessa on muodostunut tapa, minkä sikäläinen lakikin tunnustaa, että naisesta maksetaan morsiusrahaa eli annetaan myötäjäisiä. Joissakin kansoissa antavat morsiamen vanhemmat myötäjäiset miehelle. Mutta yleisemmin ovat myötäjäiset se lahja eli palkka, minkä mies tai hänen vanhempansa antavat morsiamelle tai morsiamesta hyvityksenä avioliitosta. Afrikassa sanotaan joidenkin heimojen keskuudessa morsiamen hintaa ”lobólaksi”, ja sitä vaatii morsiamen isä tai tämän vanhin veli, morsiamen setä, ja se annetaan heille. Se voi olla joko rahaa tai karjaa tai kumpiakin. Tätä lobolaa voidaan vaatia myöskin paikkakunnan totunnaisen lain tyydyttämiseksi, jotta avioliitto saataisiin merkityksi kylän asiakirjoihin.

¹¹ Onko tässä pohjimmaltaan mitään väärää? Ei. Iisakin poika Jaakob maksoi vaimoistaan Leeasta ja Raakelista neljäntoista vuoden työllä heidän isälleen Laabanille. (1. Moos. 29:18–28) Jättiläisen surmaaja Daavid maksoi filistealaisvihollisten kaksisataa esinahkaa vaimostaan Miikalista, kuningas Saulin tyttärestä. (1. Sam. 18:20–27) Jeesus Kristuskin antoi itsensä ”morsiamestaan”, 144 000:n kristillisestä seurakunnasta. (Ef. 5:25) Jehova ei antanut mitään ”vaimostaan”, koska hän on hänen, pyhän yleisjärjestönsä, tekijä. (Jes. 54:5) Morsiushinnan antamisessa isälle ei ole siis mitään sopimatonta hänen tyttärensä menetyksen takia, tyttären, jonka hän on kasvattanut ja kouluttanut. Mutta morsiushinnan eli lobolan maksamisessa on väärää sen väärinkäyttö. On väärin, epäkristillistä, epäteokraattista, kun sitä ei käsitellä korvauksena, vaan keinona rahansaamiseksi omasta lapsesta tai omista lapsista, ja kun pyydetään ylettömästi eli kiristetään enemmän, kuin mitä on oikein, tai vaaditaan niin paljon, että siitä koituu vaikeuksia.

¹² Jumala vihaa kaikkia kiristäjiä, morsiushinnan kiskojiakin, jotka tekevät kauppatavaraa omista tyttäristään. Jokainen sellainen ahne ihminen, joka väittää olevansa kristitty, saattaa itsensä kristillisestä seurakunnasta karkoittamisen eli erottamisen tielle joka kerta, kun hän harjoittaa kiristystä lobolan eli morsiushinnan ollessa kyseessä. Paavali sanoi: ”Nyt minä kirjoitan, että te lakkaisitte olemasta kenenkään sellaisen seurassa, jota sanotaan veljeksi ja joka on huorintekijä tai ahne henkilö tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, ettekä söisikään sellaisen ihmisen kanssa. . . . ’Poistakaa jumalaton henkilö keskuudestanne.’” (1. Kor. 5:11, 13, Um) Kiristäjän hinta on järjettömän korkea, kohtuuton olosuhteisiin katsoen ja vaatii enemmän kuin oikeudenmukaista korvausta tyttären menetyksestä. Miehen rahanahneus ilmenee erityisesti, kun hänen korkea hintansa tekee kristitylle mahdottomaksi hänen tyttärensä hankkimisen ja kun hän pitää kiinni tuosta ylettömästä hinnastaan ja naittaa tyttärensä pakanalle, joka voi maksaa sen. Se ilmaisee veljiin kohdistuvan rakkauden puutetta ja vahingollista rakkautta rahaan. – 1. Tim. 6:10.

13. a) Miksi isän ei tule ottaa rahaa maailman ihmiseltä kristitystä tyttärestä? b) Mitä pojat ja tyttäret voivat tehdä ja miksi, jos vanhemmat rikkovat Raamatun ohjetta vastaan?

¹³ On epäteokraattista ottaa minkäänlaista morsiusrahaa maailman ihmiseltä antautuneen kristityn tyttären naittamiseksi hänelle. Se ei ole Jehovan Israelille antaman ankaran lain noudattamista. Se vaarantaa tyttären iankaikkisen hyvinvoinnin, kun hänet asetetaan siten antautumattoman maailman ihmisen alamaisuuteen. Se tekee veljen epäpäteväksi ainakin tiettyihin erikoispalvelusetuihin kristillisestä seurakunnassa. Häntä ei ehkä eroteta tuon teon takia, niinkuin kenties toisaalla olevia vanhempiakaan, jotka sallivat pojan tai tyttären mennä naimisiin uuden maailman yhteiskunnan ulkopuolelle, ei eroteta enempää kuin sitä poikaa tai tytärtäkään, joka siten menee avioliittoon ’ulkopuolella Herran’, totuuden ulkopuolella. Mutta sellaiset henkilöt eivät ole hyvää ainesta seurakunnan valvojan tai evankeliumityön palvelijoiksi. He ovat huonoja esimerkkejä uskovista. Kun pojat ja tyttäret ovat kieltäytyneet menemästä pakanallisille maailman ihmisille, niin he eivät ole olleet tottelematta sitä käskyä, mikä määrää heitä kunnioittamaan isäänsä ja äitiään, koska nämä eivät ole osoittaneet olevansa ”Herran yhteydessä” suunnitellessaan avioliittoa maailman kanssa. Vastustavat pojat ja tyttäret koettavat pysyä ”Herran yhteydessä”, mikä on oikein. – Ef. 6:1–4, Um.

14. a) Milloin kristityn sopii maksaa morsiamesta? b) Mutta miksi vanhempien on viisasta luopua vaatimasta morsiusrahaa?

¹⁴ Pitäisikö kristityn maksaa morsiusrahaa? Kyllä, jos se on vallitseva tapa ja jos hän tai hänen vanhempansa eivät voi saada haluamaansa tyttöä millään muulla tavalla. Jos joidenkin lahjojen antaminen morsiamen etsijän kyvyn mukaan otetaan vastaan merkkinä tai ilmaisuna arvonannosta ja kiintymyksestä morsianta kohtaan, niin on hyvä tehdä siten. Morsianta ei tule varastaa. Maksa siis siitä, mitä haluat, jollet voi selittää kristillistä asemaasi ja saada jotain myönnytystä tai saada sitä ilmaiseksi. Ostetuista tavaroista maksetaan tavallisesti käypä hinta. Se seikka, että morsiushintaa eli lobolaa väärinkäytetään, ei tee siitä itsessään väärää. Paavalilla oli kokoajanpalvelijana oikeus saada palvelemaltaan seurakunnalta ylläpito, mutta hän ei ottanut eikä vaatinut sitä, jottei olisi väärinkäyttänyt etuaan ja menettänyt Jumalan hyväksymystä. Hän otti vastaan lahjan seurakunnalta Filippissä. (1. Kor. 9:16–18; Fil. 4:15–18) Paavali kieltäytyi antamasta rahalahjaa roomalaiselle maaherralle Felixille, koska hän ei tahtonut turvautua lahjomiseen, vaan halusi päästä vapautetuksi yksistään selvän oikeuden perusteella. (Apt. 24:26, 27) Kristittyjen vanhempien on näin ollen viisasta luopua morsiushinnan eli myötäjäisten vaatimisesta, jotta eivät jäljittelisi tätä maailmaa ja väärinkäyttäisi etuaan ja aiheuttaisi henkisesti vaikeuksia. Mutta meidän täytyy antaa kunkin omantunnon johtaa.

15. a) Miten tulee afrikkalaisen kristityn vaimon katsella morsiusrahaa? b) Jos kylä kieltäytyy merkitsemästä avioliittoa kirjoihin siksi, ettei ole maksettu morsiusrahaa, niin mitä tulee tehdä?

¹⁵ Kristitty vaimo, joka on mennyt naimisiin epäuskoisen kanssa, joka vaatii morsiushintaa tyttärestä, ei voi määrätä asiaa, mutta hän voi tehdä ehdotuksia miehelleen. Jos kristityt morsiamet on saatu maksamalla morsiusrahaa, niin heidän ei pidä ylpeillä eikä tuntea olevansa nöyryytettyjä maksetun morsiusrahan suuruuden tai pienuuden johdosta. Kenenkään kristityn vaimon ei tule nöyryyttää toista huomauttamalla hänelle, että tämä on halpahintainen morsian, eikä kristityn aviomiehen tule tehdä tätä saattaakseen vaimonsa häpeään. Miehen on Jumalan käskyn mukaan rakastettava vaimoaan, ja tämän on rakastettava miestään. (Ef. 5:25, 28–33; Tiit. 2:4) Jos on rakkautta veljiimme, niin ei tapahdu tällaista epäviisasta itsemme vertailemista toiseen eikä toisen häpäisemistä. Niiden vaimojen lukumäärä, jotka on otettu maksamatta morsiushintaa, on jatkuvasti suurempi kuin niiden, jotka saadaan hinnalla, eikä näitä vaimoja, joita on enemmän, tule pilkata sen tähden. Jos Afrikassa on menty avioliittoon maksamatta lobolaa eli morsiushintaa ja jos kylän rekisterivirasto ei merkitse avioliittoa kirjoihin tästä syystä, niin naineen parin ei pidä murehtia. He voivat merkitä avioliiton ja heidän tuleekin merkitä se paikallisen seurakuntansa kirjoihin. On tärkeintä, että aviopari on hyvässä suhteessa uuden maailman yhteiskuntaan.

EI KOEAVIOLIITTO, VAAN PUHDAS KIHLAUS

16. a) Miten kestävä on morsiusrahaan perustuva avioliitto? b) Mitä morsiamen isä ei saa sentähden tehdä paitsi millaisissa olosuhteissa?

¹⁶ Kun joku vanhemmista ottaa vastaan morsiusrahan ja antaa tyttärensä avioon, niin siitä johtuva avioliitto on pysyvä. Jollei morsian tee nyt aviorikosta vastoin vaimona omaamiaan velvollisuuksia, ei avioliittoa voida peruuttaa pelkästään siksi, että hänen miehensä tulee tyytymättömäksi ja päättää saada eron tytöstä ja lähettää hänet takaisin hänen isänsä luo sekä vaatii palauttamaan morsiusrahansa. Jumalan Sanan mukaan ei avioliittoa voida peruuttaa pelkästään ottamalla tyttö takaisin ja palauttamalla morsiusraha. Kristitty isä ei voi sentähden katsoa olevansa vapaa naittamaan tytärtään toiselle miehelle lobolasta eikä ilmaiseksikaan. Tämän tekeminen merkitsisi tyttären saattamista tekemään aviorikoksen, jollei se aviomies, joka on lähettänyt hänet pois, ole sillä välin mennyt uudelleen naimisiin tai ollut sukupuoliyhteydessä jonkun toisen naisen kanssa tai jollei hän ole kuollut.

17, 18. a) Kun morsiusrahaa ei makseta heti kokonaan, niin vain milloin saa mies olla yhteydessä naisen kanssa? b) Miten Jumalan laki teki eron kihlattujen neitsyitten ja kihlaamattomien neitsyitten välillä? c) Minkä neitsyen viettely ansaitsee ja miksi?

¹⁷ Mies ei saa sopia tietystä morsiushinnasta eli myötäjäisistä ja maksaa nyt osan sekä ajatella olevansa oikeutettu ottamaan tämän tulevan morsiamen ja olemaan sukupuolisuhteissa hänen kanssaan ja solmimaan koeavioliiton hänen kanssaan. Jos hän ei ole tyytyväinen, niin hänellä ei ole oikeutta Jumalan lain mukaan palauttaa tyttöä ja ottaa morsiushinnan osamaksua takaisin. Hänellä ei ole oikeutta olla sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan, ennenkuin hän on maksanut myötäjäiset kokonaan. Hän on vain kihlattu tytön kanssa, ja sukupuolinen yhtyminen hänen kanssaan tänä kihlausaikana merkitsee hänen saastuttamistaan ja siveettömyyden, haureuden harjoittamista. Kun tyttö kihlattiin muinaisessa Israelissa menemään avioliittoon israelilaisen kanssa, niin häntä pidettiin tälle pyhitettynä ja kohdeltiin samoin kuin hän olisi ollut naimisissa hänen kanssaan. Häntä kohdeltiin eri lailla kuin kihlaamatonta neitsyttä, joka oli suhteissa mieheen. ”Jos mies viettelisi neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja jos hän on ollut yhteydessä hänen kanssaan, niin hänen on otettava hänet ehdottomasti vaimokseen ostohinnasta. Jos tytön isä jyrkästi kieltäytyy antamasta häntä hänelle, niin hänen tulee maksaa neitsyistä säädetyn ostorahan mukainen hinta.” – 2. Moos. 22:16, 17, Um; 5. Moos. 22:28, 29.

¹⁸ Näin ei ole kihlatun tytön ollessa kysymyksessä: ”Jos sattuisi olemaan jollekulle miehelle kihlattu neitsyttytär, ja joku mies on tavannut hänet kaupungissa ja ollut yhteydessä hänen kanssaan, niin teidän täytyy viedä heidät molemmat ulos sen kaupungin portista ja kivittää heitä, ja heidän täytyy kuolla, tytön siitä syystä, että hän ei huutanut kaupungissa, ja miehen siitä syystä, että hän nöyryytti [ketä?] lähimmäisensä vaimoa.” (5. Moos. 22:23, 24, Um) Kun siis neitsyt Marian havaittiin olevan raskaana hänen ollessaan kihlattu Joosefille, niin tämä halusi panna hänet pois eli erottaa hänet salaa ehkäistäkseen häntä tulemasta kivitetyksi uskottomana kihlattuna neitsyenä. (Matt. 1:18, 19) Meksikossa ja Singaporessa voidaan avioliitto tehdä pätemättömäksi, jos naisen huomataan harjoittaneen epäsiveellisyyttä kihlausaikanaan. Se, että mies viettelee tytön ja loukkaa hänen neitsyyttään ja saattaa hänet sitten tuntemaan olevansa velvoitettu menemään naimisiin kanssaan, ei ole puhdas, kristillinen askel kohti avioliittoa. Se on peruste, jolla väkivallantekijä erotetaan kristillisestä seurakunnasta samoin kuin neitsytkin, jos hän intohimoisesti myöntyi väkivaltaan.

19, 20. a) Miksi kihlautuneet eivät saa olla sukupuolisuhteissa keskenään, ja mikä vastuu vanhemmilla on tässä suhteessa? b) Minkä toimenpiteen haureus ansaitsee seurakunnan puolelta, ja vain milloin sellaiset voivat siinä tapauksessa mennä uskonnollisesti naimisiin?

¹⁹ Jos kihlautunut poika ja tyttö on sukupuolisuhteissa keskenään kihlausaikana, niin se on laiton suhde, koska avioliittoa ei ole vielä laillistettu eikä paria julistettu mieheksi ja vaimoksi, joilla on täydet avioedut. Se ei merkitse mitään, jos he rajoittavat sukupuolisen tekonsa vain omaan keskuuteensa, se on silti moraalista epäpuhtautta, haureutta. Se merkitsee vapaudenottamista jonkin tekemiseen ilman laillista lupaa. Se on hillittömyyttä eli itsehillinnän puutetta sukupuolihimoon nähden. Se on kihlaparin käytöksen höllentämistä ja siis lihan työtä, mikä sotii henkeä vastaan. Jos vanhemmat sallivat tämän tai vain ummistavat sille silmänsä ja järjestävät sellaista, niin he ovat rikollisia ja laiminlyövät teokraattisen velvollisuutensa. Tässä on hyvä syy erottaa kihlapari haureudenharjoituksen tähden, olkoonpa seurauksena raskaus tai ei, ja myöskin vanhemmat, koska he ovat katselleet haureutta tukien ja hyväksyen. – 2. Piet. 1:6; Gal. 5:19–21.

²⁰ Seurakunnan avioliitonvahvistaja ei voi vahvistaa tällaisen epäpuhtaan kihlaparin avioliittoa heidän ollessaan erotetut. Siveettömälle kihlaparille merkitsee henkisesti parantavaa askelta, että he tunnustavat syntinsä Jumalalle ja sitten seurakunnan komitealle ja osoittavat katumusta ja todistavat katumuksensa pidättymällä jatkuvista epäpuhtaista suhteista välillään ja alistumalla koeaikaan ja niihin vaatimuksiin, mitkä seurakunnan komitea määrää heille, ennenkuin se voi sallia heidän mennä uskonnolliseen avioliittoon.

21. Mitä vanhempien ei tule sallia varjellakseen nuoria joutumasta alttiiksi haureudelle?

²¹ On siis vastoin hyvää arvostelukykyä, että vanhemmat sallivat tai edes suosivatkaan sitä, että viisitoista- tai kuusitoistavuotias tytär menee kauas kotoa hankkimaan työtä ja vuokraa huoneen ollakseen lähellä poikaystäväänsä, jonka kanssa hän on kihloissa. Samoin on nuorten henkilöitten panemista alttiiksi haureudelle, jos vanhemmat sallivat yksityisen parin, pojan ja tytön, tehdä lomamatkan tai pyöräily- ja telttailuretken yhdessä viikoksi tai kahdeksi. Kun nuo kaksi lomailijaa asuvat teltassa yhdessä, niin se saattaa heidät kiusauksen tielle, mikä voi johtaa ja usein johtaakin haureuteen. Apostoli Paavali sanoo: ”Karttakaa kaikenlaista pahaa.” – 1. Tess. 5:22.

22. Milloin on erityisesti kiusaus solmia liitto ulkopuolella Herran, mutta mikä vastuu ja syyllisyys siitä seuraa?

²² Jokaisen velvollisuus on ottaa tarkasti vaarin tästä Jumalan neuvosta mennä naimisiin ainoastaan Jehova Jumalan antautuneen kansan riveistä, jotka ovat hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uskollisia seuraajia. Missä tyttöjä on enemmän kuin aviokelpoisia veljiä, siellä on kiusaus naittaa heidät maailman ihmisille, jotta he vain saisivat miehen tai jotta vanhemmat vapautuisivat taakasta. Missä taas on vähemmän aviokelpoisia tyttöjä kuin veljiä, siellä on kiihkeä halu jättää huomioonottamatta Jumalan laki ja varoitus ja naida ’Herran yhteyden ulkopuolelta’, uuden maailman yhteiskunnan ulkopuolelta. Jokaisen, joka niin tekee tai järjestää siten, että toinen tekee niin, täytyy ottaa vastuu puhtaan, teokraattisen avioliiton Jumalan edessä ja katsoa olevansa syyllinen kaikkiin huonoihin seurauksiin, mitkä johtuvat tästä epäsuhtaisesta yhdistämisestä.

23. a) Mitkä askeleet tulee ottaa onnellisen, teokraattisen avioliiton varmistamiseksi? b) Millaisena avioliitto tulee pitää, kun siihen on kerran menty?

²³ Koska on niin monta vakavaa seikkaa, mitkä liittyvät juhlallisen avioliittojärjestelyn lailliseen vahvistamiseen, niin jokaisen tulee tutkia huolellisesti puolisokseen aikomansa olosuhteita ja sitten ratkaista, onko kosinta tai kosinnan hyväksyminen teokraattista ja johtaako se onnellisiin siteihin. Jos joku tekee aviositoumuksen, niin hänen tulee pitää se puhtaana käyttäytyen puhtaan moraalisesti, jotta saisi esitettynä itselleen saastuttamattoman puolison, niinkuin on Jeesuksen ja hänen morsiamensa tapauksessakin: ”jotta hän voisi esittää seurakunnan itselleen sen loistossa, vailla tahraa tai ryppyä tai mitään sellaista, vaan että se olisi pyhä ja nuhteeton”. – Ef. 5:27, Um.