Ennustus hänestä, jota kansat tottelevat

”Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.” – 1. Moos. 49:1.

 1. Missä ajassa me elämme, ja minkä muinaisen ennustuksen me näemme täyttyvän?

ME ELÄMME ”päivien loppua”, uskottakoonpa se tai ei. Me näemme täyttymässä erään muinaisen ennustuksen, joka ei ole jäänyt huomaamatta siltäkään maailmanjärjestöltä, minkä nimi on Yhdistyneet Kansakunnat. Matkailijat, jotka käyvät Yhdistyneitten Kansakuntien päämajassa New Yorkin osavaltion East Riverin länsirannalla, lukevat sanotun ennustuksen kaiverrettuna erääseen marmoriseinään:

He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

Koska tämän lainauksen alkulähdettä ei ole mainittu, niin vain harvat matkailijat tietävät, että se on otettu Pyhässä Raamatussa olevasta Jesajan ennustuksesta. Mutta tärkein huomattava kohta on, että profeetta Jesaja sanoi tämän tapahtuvan erään ajanjakson lopulla.

 2, 3. a) Milloin Jesajan ennustus sanoo sen täyttymisajan olevan? b) Jos Jesajan ennustus täyttyy nykyään, niin missä meidän täytyy silloin olla?

² Lainaten eräästä nykyaikaisesta raamatunkäännöksestä esitämme tässä koko ennustuksen osoitukseksi siitä, milloin sen aika on täyttyä:

Ja päivien loppuosassa täytyy tapahtua, että Jehovan huoneen vuori tulee lujasti vahvistetuksi vuorten huipun yläpuolelle, ja se korotetaan varmasti kukkuloiden yläpuolelle, ja kaikkien kansojen täytyy virrata sen luo. Ja monet kansat menevät varmasti ja sanovat: ”Tulkaa, ihmiset, ja menkäämme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, ja hän opettaa meille teitänsä, ja me vaellamme hänen polkujaan.” Sillä Siionista on lähtevä laki ja Jehovan sana Jerusalemista. Ja hän langettaa varmasti tuomion kansoissa ja oikaisee asiat monien kansojen suhteen. Ja heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä puutarhasaksiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he opettele enää sotaa. – Jes. 2:2–4, Uuden maailman käännös (engl.).

³ Jos tämä ennustus on nyt täyttymässä siten, että moniin kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset eivät taistele enää keskenään eivätkä suunnittele tekevänsäkään sitä, koska he eivät opettele enää sotaa, niin meidän täytyy olla ”päivien loppuosassa” – so. tämän sodan vaivaaman maailman päivien loppuosassa. Sodattoman maailman täytyy siitä syystä olla käsillä, mikä ilmenee nykyään kansassa, jota tarkkaillaan laajalti.

 4. Mitä kansaa tarkkaillaan näin ollen laajalti nykyään, ja mitä Jesajassa olevaa profeetallista käskyä se tottelee?

⁴ Missä kansassa? Jesajan ennustuksen mukaan sen täytyy olla kansa, joka palvoo sitä Jumalaa, jonka nimi mainitaan kolmesti tässä ennustuksessa. Koska hänen nimensä on Jehova, niin tämän kansan täytyy olla Jehovan todistajia. He korottavat totisesti Jehovan palvonnan ”vuorten huipun yläpuolelle” ja kohottavat sen ”kukkuloiden yläpuolelle”. Maailman neljältä kulmalta, ”kaikista kansoista” ja ”monista kansoista” liittyy joukkoja palvomaan Jehovaa ainoana elävänä tosi Jumalana ja tulee hänen todistajikseen. He tottelevat hänen Jesajan 43. luvun 12. jakeeseen kirjoitettua profeetallista käskyään: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], ja minä olen Jumala.”

 5. Mitä ”Vartiotornissa” oleva tämän kansan vuosikertomus osoittaa sen tehneen viime palvelusvuonna kutsuakseen ihmisiä palvomaan Jehovaa?

⁵ Katsokaamme sitten tämän vuoden helmikuun 15. päivän Vartiotornia ja tutkikaamme niiden maiden luetteloa, joissa he todistavat ja ovat järjestäneet seurakuntia. Me laskemme sieltä 188 maata Amerikan Yhdysvalloista Yhdistyneeseen arabitasavaltaan. Kun tarkastelemme sivuilla 92–95 olevaa taulukkoa, mikä esittää yksityiskohtaisesti järjestön eri piirteet ja toiminnat kussakin noista maista, niin näemme, että Jehovan todistajia oli kuluneena palvelusvuonna keskimäärin 884 587 työntekijää kentällä joka kuukausi, jolloin he kävivät kaikkien ihmisten kodeissa rotuun, väriin, kansallisuuteen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta ja julistivat heille sen Jehovan valtakunnan hyvää uutista, jota hänen valtaistuimelle asetettu Kuninkaansa Jeesus Kristus hallitsee. He käyttivät tuona palvelusvuonna 132 695 540 tuntia saarnaten siten Jumalan valtakuntaa useammalla kuin 150 kielellä. Siinä oli tosiaan käytetty paljon aikaa ihmisten kehottamiseen palvomaan Jehovaa.

 6. Minkä päätöksen jäljennöksiä miljoonat ihmiset lukivat vuosina 1958–1959, ja mikä sen sisältämä huomattava julistus oli?

⁶ Joulukuussa 1958 ja edelleen vuonna 1959 lukivat miljoonat ihmiset koko maailmassa 4-sivuisen lehtisen, mitä nämä todistajat levittivät 53 kielellä 72 348 403 kappaletta. Se kertoi päätöksestä, mikä oli hyväksytty heidän kansainvälisessä konventissaan Yankee-stadionilla ja Polo Groundsilla New Yorkin kaupungissa. Tämä päätös esitettiin perjantaina, elokuun 1. päivänä 1958 194 418 hengen lasketulle kuulijakunnalle, joka oli tullut 123 maasta, ja se hyväksyi sen huutoäänestyksellä valtavin kättentaputuksin. Päätettyjen asioitten joukossa oli huomattavana heidän aikomuksensa elää Jesajan 2:4:nnen ennustuksen mukaisesti, minkä he tunnustivat täyttyvän heissä.

 7. Miten he ovat eläneet tämän ennustuksen mukaisesti tähän päivään saakka, ja mitä se todistaa?

⁷ Nämä Jehovan todistajat eivät ole tähän päivään saakka yhtyneet sodan valmisteluihin eivätkä nostaneet miekkaa kristittyjä veljiään vastaan toisissa kansoissa maailman kansojen poliittisista ja uskonnollisista riidoista huolimatta. He eivät opettele enää sotaa. Näin on sittenkin, vaikka heidän maailmanlaajuinen järjestönsä kasvaa kymmenillä tuhansilla joka vuosi. Tällainen tulee Jehovalta. Se on kaunopuheinen todistus siitä, että me elämme ”päivien loppuosassa”.

 8. Minkä profeetan puoleen me käännymme varmistuaksemme tästä enemmän, kuten mainitaan Jesajan 2:3:nnessa, ja mitkä kysymykset heräävät hänen suhteensa?

⁸ Varmistautuaksemme vielä enemmän tästä tutkikaamme erästä toista ennustusta, mikä annettiin ”päivien loppuosassa”. Sen esitti profeetta, joka on mainittu edellä olevassa Jesajan ennustuksessa. Meidän sopii mainita hänen nimensä tässä, koska Jesajan 2:3 mainitsee niiden kansojen, jotka pyrkivät nyt palvomaan tosi Jumalaa, sanovan: ”Menkäämme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen.” Kuka tämä Jaakob on, jonka Jumala oli Jehova? Mitä hän ennusti ”päivien loppuosasta”?

 9. Missä tämä profeetta vietti elämänsä?

⁹ Jaakob tuli siitä osasta Lounais-Aasiaa, mikä tunnetaan nykyään keski-itänä. Hän asui kaksikymmentä vuotta Syyriassa, missä hänestä tuli kahdentoista lapsen isä. Mutta siihen aikaan, jolloin hän esitti tämän ennustuksen meidän päivistämme, hän asui Egyptissä, nykyisessä Yhdistyneessä arabitasavallassa. Jaakob oli Iisakin poika ja Aabrahamin pojanpoika. Hän asusti suurimman osan elämästään isänsä ja isoisänsä kanssa alueella, minkä nyt omistavat Jordanian ja Israelin valtiot. Viimeiset kuusitoista vuotta elämästään hän vietti Egyptissä koko perheineen muukalaisasukkaana.

10, 11. a) Miksi kaikkien maan sukukuntien pitäisi olla kiinnostuneita tästä Jaakobista? b) Minkä profeettain ryhmän kanssa Jaakob oli yhteydessä?

¹⁰ Jokaisen maan päällä olevan ihmisen pitäisi olla kiinnostunut tästä Jaakobista. Miksi? Sen takia, mitä Jumala sanoi Jaakobille ihmenäyssä. Jaakob oli juuri jättänyt isänsä Iisakin etelään Beersebaan ja oli menossa Syyriaan avioituakseen. Matkallaan pohjoiseen hän nukkui ulkona kedolla lähellä Beeteliä (nykyistä Beitinia Jordaniassa). Hän sai sinä yönä unessa näyn, missä tikapuut ulottuivat maasta taivaaseen, ja tikapuitten päässä puhui Jumala ja sanoi Jaakobille:

”Minä olen Herra [Jehova, Um], sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Moos. 28:13, 14.

¹¹ Tämän Jumalan lupauksen takia on jokaisen, joka haluaa tulla siunatuksi maan päällä, saatava tämä siunaus Jaakobin ”siemenen” eli jälkeläisen kautta, kuulukoonpa hän mihin perhekuntaan hyvänsä. Jehova Jumala muutti myöhemmin Jaakobin nimen Israeliksi, niin että häntä kutsutaan Raamatussa molemmilla nimillä, väliin Jaakobiksi, väliin Israeliksi. Jaakobista tuli Aabrahamin ja Iisakin tavalla Jehovan profeetta. Psalmi 105:14, 15 sanoo selvästi Jaakobia profeetaksi. Kerrottuaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin vaelluksista Luvatussa maassa se mainitsee, miten Jehova Jumala suojeli heitä ja sanoo: ”Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ’Älkää koskeko minun voideltuihini, älkääkä tehkö pahaa minun profeetoilleni’.”

12. Missä Jaakob osoittautui tehokkaimmaksi profeettana?

¹² Jaakob toimi tietysti profeettana joka kerta, kun hän kertoi perhepiirilleen Jumalan hänelle Beetelissä antamasta lupauksesta. Mutta missään hänen profeetanvirkansa ei ilmene tehokkaampana kuin silloin, kun hän lausui jäähyväissanansa pojilleen ja pojanpojilleen. Kun hän oli nyt, vuonna 1712 eKr., kuolinvuoteellaan, hän kutsui koolle kaksitoista poikaansa sairashuoneeseensa kuulemaan heille lausumiaan viimeisiä sanoja, kun hän istui sängyn reunalla. Tämä tapahtui kohta sen jälkeen kun hän oli siunannut pojanpoikansa Manassen ja Efraimin, jotka olivat Joosefin, Jaakobin yhdennentoista pojan, poikia. Joosef palveli silloin Egyptin pääministerinä, Egyptin kuninkaan, faaraon, pääpalvelijana. – 1. Moos. 48:1–22.

13. Millaista ilmaisutyyliä Jaakob käytti esittäessään viimeisen ennustuksensa?

¹³ Antaessaan viimeiset ilmoituksensa kahdelletoista pojalleen Jaakob käytti heprealaisten profeettojen runollista tyyliä, sillä Jaakob oli heprealainen samoin kuin Aabraham ja Iisakkin olivat. Hänen runoutensa ei näkynyt rivien tai säkeistöjen loppusoinnuissa. Se ilmeni siinä, että poljennolliset rivit esittivät rinnakkaisajatuksia eli -käsitteitä, kuten esim. kun hän puhui itsestään jossain lauseessa Jaakobina ja sitten seuraavassa Israelina, mitkä molemmat nimet tarkoittivat samaa henkilöä. Tämä profeetallinen runous on siis enemmän kuin niin sanottu silosäe, mikä merkitsee loppusoinnutonta säkeistöä, jossa rivien päätteet eivät kuulosta samankaltaisilta. Heprealainen runous ilmenee riveinä, jotka juoksevat rinnan samassa ajatussuunnassa ja jotka ilmaisevat siten samankaltaisia ajatuksia, mutta todellisuudessa laajentavat ajatusta tai käsitettä tai aihetta. Kun käymme läpi Jaakobin kuolinvuode-ennustuksen, niin voimme havaita tämän.

KUOLINVUODE-ENNUSTUS

14. Minkä voiman vaikutuksesta Jaakob puhui silloin, ja mitä 1. Mooseksen kirjan 49:1, 2 sanoo osoittaen tämän?

¹⁴ Jaakobin Egyptin-kodin kuolinvuodekohtaus vuonna 1712 eKr. on kuvattu 1. Mooseksen kirjan 49. luvussa. Jaakob sai tässä tilaisuudessa henkeyttävän Jumalan hengen, ja hän puhui Jehovan profeetallisena todistajana. Tämä ilmenee 1. Mooseksen kirjan 49:1, 2:sesta, missä sanotaan: ”Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi:

’Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.’”

15. Mitkä heprealaisen runouden piirteet huomaamme Jaakobin alkusanoissa?

¹⁵ Pane merkille, miten 1) sana ”kokoontukaa” sopii runollisesti sanonnan ”tulkaa kokoon” rinnalle, 2) sanat ”ja kuulkaa” ovat rinnakkaiset sanoille ”niin minä ilmoitan teille”, 3) samoin sana ”kuulkaa” sanoille ”ja kuulkaa” ja 4) sanat ”isäänne Israelia” sanonnalle ”Jaakobin pojat”. Läpi koko Jaakobin ennustuksen huomaamme tämän ajatuksen tai kerrottujen ilmaisujen runollisen rinnakkaisuuden. Kaikki tämä on omiaan laajentamaan ajatusta ja merkitystä sekä tekemään tarkoitetun ajatuksen varmemmaksi.

16. Mihin aikaan asti Jaakob katseli silloin profeetallisesti?

¹⁶ Kuoleva patriarkka Jaakob katsoi kauas niiden kahdentoista pojan päivien yli, jotka tarkkaavaisina kuuntelivat häntä. Hän katsoi kauas sen ajan yli, jolloin hänen kahdentoista poikansa perheet muodostaisivat kaksitoista sukukuntaa, jotka yhdessä kasvaisivat Palestiinan Luvatussa maassa yhtenäiseksi kansaksi, jota kutsuttaisiin sen isän Jaakobin eli Israelin nimellä. Jaakob katsoi kohti uuden kansan, Jumalan valitun hengellisen kansan, hengellisen Jaakobin eli Israelin aikaa.

17, 18. a) Millä perustuksilla koko Israelin kansa lepäsi? b) Miten samanlainen on totta hengellisestäkin Israelista?

¹⁷ Jaakob oli yhteisenä isänä luonnollisen Israelin eli lihallisen Israelin muodostaman koko kansan laajana perustana. Jaakobin kaksitoista poikaa olivat toissijaisina perustoina eli kahtenatoista pylväänä, jotka lepäsivät sillä perustalla, mikä Jaakob oli. Näillä kahdellatoista tuella eli pylväällä lepäsi Israelin koko kansa veljeydessä.

¹⁸ Tällainen pitää paikkansa hengellisestä Israelistakin, ”Jumalan Israelista”, joksi eräs sen henkeytetty jäsen kutsui sitä myöhemmin. (Gal. 6:16) Samoin kuin muinainen Israelin kansa oli yksi suuri seurakunta eli kirkko Jaakobin Jumalan Jehovan palvontaa varten, hengellinen Israelkin on yksi suuri seurakunta eli kirkko tämän saman Jumalan palvontaa varten. Patriarkka Jaakobia vastaava on Herra Jeesus Kristus, koska hän on tämän hengellisen Israelin seurakunnan eli kirkon perusta. Jeesus ilmaisi tämän sanoessaan eräälle kahdestatoista apostolistaan: ”Sinä olet Pietari [Kivi], ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani [kirkkoni, Ts].” (Matt. 16:18) Rakentaessaan tämän kirkon eli seurakunnan perustalle, joka hän itse on, Jeesus käyttää kahtatoista apostolia, jotka vastaavat Jaakobin kahtatoista poikaa. Näitä kutsutaan Raamatun viimeisessä kirjassa ”Karitsan kahdeksitoista apostoliksi”, ja Uuden Jerusalemin kahdessatoista peruskivessä oli näiden Karitsan Jeesuksen Kristuksen apostolien kaksitoista nimeä. Mutta Uuden Jerusalemin kahteentoista porttiin oli kirjoitettu ”Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet”. – Ilm. 21:12–14.

19. Keistä taivaallinen hallitseva joukko koostuu, ja miten heidät kuvaillaan Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa?

¹⁹ Loistava Uusi Jerusalem kuvaa taivaallista hallitsevaa luokkaa. Se koostuu Karitsan Jeesuksen Kristuksen 144 000 koetellusta ja uskollisesta seuraajasta. Heidät on sinetöity Jumalan pyhällä hengellä, ja he säilyttävät tämän sinetin maallisen koetuksensa loppuun asti. Ilmestyskirjan 7:4–8 tarkoittaa heitä hengellisenä Israelina ja kuvaa heidät kahdentoista sukukunnan muodostamina. Se ottaa näiden sukukuntien nimet patriarkka Jaakobin pojilta ja pojanpojilta. Se panee heidät tiettyyn järjestykseen seuraavasti:

Ja minä [apostoli Johannes] kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:

 1) Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä;

 2) Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 3) Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 4) Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 5) Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 6) Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 7) Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 8) Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

 9) Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

10) Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

11) Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

12) Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.

20. a) Mikä on huomattavaa sukukuntien maininnan järjestyksessä, mutta minä niiden lukumäärä säilyy? b) Mikä on huomattava kaikista noista sukukunnista, ja mikä vaikutus sillä on koko järjestöön?

²⁰ Tämä ei ole se järjestys, missä patriarkka Jaakobin eli Israelin pojat syntyivät. Lisäksi puuttuu Jaakobin viidennen pojan Daanin nimi, ja Jaakobin pojanpoika Manasse ottaa Daanin paikan. Sitä, määräsikö jokin Daanin sukukunnan historian piirre, että Manassea käytettäisiin Daanin asemesta, tarkastelemme myöhemmin. Ilmestyskirjan 7:4–8 säilyttää joka tapauksessa luvun kaksitoista hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan määränä. Kaikki nimet ovat myös Jaakobin yhdentoista pojan ja yhden Jaakobin pojan, Joosefin, pojan nimiä. Huomaamme niin ikään, että joka sukukunnassa on yhtä paljon jäseniä. Mikään sukukunta ei ole siis lukumäärältään toisia suurempi, vaan hengellisen Israelin koko järjestö kuvataan täysin tasapainoisena kunkin sukukunnan tähdentäessä jälleen itsessään lukua kaksitoista.

21. Noudattiko Jaakob ennustaessaan poikiensa syntymäjärjestystä, ja minä hän saattoi puhua heille kaikille?

²¹ Kun patriarkka Jaakob esitti kuolinvuode-ennustuksensa, niin hän ei pannut kuitenkaan kaikkia poikiaan siihen järjestykseen, missä he syntyivät neljästä äidistään, nimittäin Jaakobin ensimmäisestä vaimosta Leeasta ja tämän palvelijattaresta eli orjatytöstä Silpasta ja Jaakobin toisesta vaimosta Raakelista ja tämän palvelijattaresta Bilhasta. Jaakob saattoi puhutella heitä kaikkia ”Jaakobin poikina” ja sanoa itsestään: ”isänne Israel”.

22. Keiden hyväksi Jaakob todellisuudessa ennusti silloin, mutta keiden muidenkin pitäisi nyt olla kiinnostuneita siitä?

²² Jaakob kokosi kaksitoista poikaansa yhteen sanoakseen heille, mitä heille tai niille, joita he esikuvasivat, oli tapahtuva ”päivien lopulla”. Se tarkoittaa meidän päiviämme, mitkä ovat maan päällä olevan hengellisen Israelin ”päivien loppu”, ennen kuin sen 144 000 jäsenen pieni jäännös pääsee taivaalliseen Uuteen Jerusalemiin Jumalan Pojan, Karitsan Jeesuksen Kristuksen, luo. Se, mitä Jaakob sanoi kahdelletoista pojalleen yli kolmetuhatta kuusisataa vuotta sitten, sen hän sanoi siis todellisuudessa nyt tänä ihmiskunnan historian ihmeellisimpänä aikana maan päällä olevan hengellisen Israelin pienen jäännöksen hyväksi. Ja koska jäännökseen kuuluvat ovat tämän hengellisen ”Aabrahamin siemenen” jäseniä, siemenen, jonka avulla maan kaikki kansat ja perhekunnat vielä tulevat siunatuiksi ikuisesti, niin niiden kaikkiin perhekuntiin ja kansoihin kuuluvien ihmisten, joita kiinnostaa täten siunatuksi tuleminen, pitäisi olla innokkaita tutkimaan nyt kanssamme Jaakobin kuolinvuoteella lausumia sanoja.

RUUBEN

23. Miten Jaakobin esikoispoika sattui saamaan nimensä, ja mitkä kysymykset nyt heräsivät hänen asemastaan esikoisena?

²³ Puhuen runollista kertoa käyttäen Jaakob ennusti Ruubenista, ensimmäisestä, mutta vähemmän rakastamastaan vaimosta, syyrialaistytöstä Leeasta, saamastaan esikoispojasta. Leea sanoi hänen syntyessään: ”Katso, poika!” ja teki tästä huudahduksesta sitten hänen nimensä Ruuben. Ruubenilla oli Jaakobin esikoispoikana luonnollisesti perheen esikoispojan oikeudet. Sellaisena hänellä oli oikeus saada kaksi osaa siitä omaisuudesta, minkä hänen isänsä Jaakob jätti jälkeensä. Kysymys oli, pääsisikö Ruuben nyt näihin esikoisen oikeuksiin. Patriarkka Jaakob oli perheen päänä toiminut myös koko perheen pappina ja uhrannut perhealttarilla uhreja ja johtanut rukousta sekä uskonnollisen opetuksen antamista. Hän oli isänä toiminut myös koko perheen ja sen palvelijoitten ja karjan ja omaisuuden hallitsijana. Miten oli näiden etujen laita?

24. Miten noiden kahdentoista perheen piti käyttäytyä Jaakobin kuoleman jälkeen, ja mitkä kysymykset hänen Ruubenista lausumiensa sanojen täytyi nyt ratkaista?

²⁴ Noiden kahdentoista pojan ei pitänyt heidän yhteisen isänsä kuollessa hajaantua kahdeksitoista perheeksi, joista jokainen kulkisi omaa tietään, vaan heidän piti pysytellä yhdessä yhtenä heimona, yhtenä kansana. Mutta kuka oli nyt toimiva tämän heimon eli seurakunnan pappina? Kenen piti toimia hallitusasemassa? Pitikö nämä edut, jotka tavallisesti kuuluivat esikoiselle, määrätä Ruubenille Jumalan hengen vaikutuksesta? Niinpä me kuuntelemmekin Jaakobin sanoja vähintään yhtä suurella kiinnostuksella, mikä Jaakobin kahdellatoista pojallakin oli kuunnellessaan.

”Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa. Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit. Niin, hän nousi vuoteeseeni.” – 1. Moos. 49:3, 4.

25, 26. a) Mitä sanoen Jaakob korosti sitä, että Ruuben oli hänen esikoisensa, ja minkä arvoiseksi hänen olisi pitänyt osoittautua? b) Mitä tarkoitetaan sanoilla ”ensi sija arvossa”? Sanoilla ”ensi sija vallassa”?

²⁵ Jaakobilla ei ollut mitään sukupuolisuhteita ennen hääyötään ensimmäisen vaimonsa Leean kanssa. Hänen lastensiittämisvoimansa ei ollut hävinnyt siihen mennessä, vaikka hän olikin tähän aikaan (vuonna 1774 eKr.) 84. ikävuodellaan. Hänen viimeinen lapsensa ja poikansa ei syntynyt ennen kuin kolmetoista vuotta myöhemmin. Hän voi näin ollen sanoa Ruubenista: ”Minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen.” Ruubenin olisi pitänyt olla perheen paras poika, arvollinen saamaan kaksi kertaa niin paljon perintöä kuin kukaan hänen veljistään. (5. Moos. 21:17) Hänen olisi pitänyt olla veljiensä edellä kaikin tavoin.

²⁶ Ruubenille olisi pitänyt luonnostaan kuulua ”ensi sija arvossa, ensi sija vallassa”. Sanoilla ”ensi sija arvossa” näkyy tarkoitettavan kansan pappeutta. Ruubenin sukukunnan miesjäsenten olisi pitänyt huolehtia pappeudesta. Sanoilla ”ensi sijalla vallassa” saatetaan tarkoittaa hallintoa eli kuninkuutta, jos tästä kansasta tulisi jolloinkin valtakunta. Jehova Jumalan pappeuden arvon olisi pitänyt tulla Ruubenille, ja hallinnon eli valtakunnan valta olisi pitänyt laskea hänen hartioilleen. Mitä Jaakob ennusti tästä? Toteutuiko Jaakobin ennustus?

27. Minkä seikan Jaakob muisti Ruubenista, mikä teki hänet kelpaamattomaksi?

²⁷ Jaakob muisti Ruubenin erään kelvottomuuden, mikä vaikutti kaikkiin näihin hänen kolmeen etuunsa, esikoisuus-, pappeus- ja hallintoetuun. Ruuben oli häväissyt isänsä. Hän oli suorittanut sukurutsaisen moraalittomuuden isänsä jalkavaimon, Bilhan, Jaakobin rakastaman vaimon Raakelin palvelijattaren, kanssa. Tämä tapahtui kohta rakkaan Raakelin kuoltua hänen synnytettyään Benjaminin. Raamatun kertomus ei selitä, tekikö esikoinen Ruuben väkivaltaa palvelijatar Bilhalle estääkseen hänet ottamasta Raakelin paikkaa Jaakobin kiintymyksessä ja siten tulemasta suositummaksi kuin Ruubenin äiti Leea, vai toimiko Ruuben pelkästään himosta Bilhaa kohtaan. Raamatussa sanotaan vain: ”Ja tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa. Ja Israel sai sen kuulla.” Pyhien kirjoitusten kreikkalainen Septuaginta-käännös lisää: ”Ja se oli paha hänen silmissään.” – 1. Moos. 35:22, Um; LXX (Thomson).

28. a) Milloin Ruubenin synti tavoitti hänet ja millaisin seurauksin? b) Miten Ruuben oli menetellyt, mutta miten hänen olisi pitänyt menetellä?

²⁸ Esikoista Ruubenia ei hylätty eikä heitetty pois silloin, kun hän teki tämän vakavan rikoksen isäänsä Jaakobia ja velipuoltensa Daanin ja Naftalin äitiä kohtaan. Mutta nyt Ruubenin synti löytää hänet, tavoittaa hänet lopultakin, noin viisikymmentä vuotta myöhemmin. (4. Moos. 32:6, 23) Hänen kuoleva isänsä sanoo hänelle Jumalan henkeytyksestä hänen alhaisen tekonsa seuraukset. Jaakob sanoo hänelle: ”Et pysy ensi sijalla.” Näin Ruubenilta riistetään ”ensi sija arvossa, ensi sija vallassa” sekä esikoispojan oikeus kahteen osaan isänsä perinnöstä. Miksi? Koska hän ”kuohahti kuin vesi”. Hän osoittautui joko epävakaiseksi kuin vesi tai kuohuvaksi ja päistikkaa syöksyväksi kuin padon rikkovat ja kuohuavaan laaksoon ryöppyävät vedet. Kuohahtaminen, mikä on välinpitämätön seurauksista, ei käy yksiin arvokkuuden kanssa. Ruubenin olisi pitänyt harjoittaa itsehillintää. Hänen olisi pitänyt osoittaa pojan kunnioitusta isänsä arvoa kohtaan ja kunnioitusta Bilhan, isänsä jalkavaimon, kahta poikaa kohtaan.

29, 30. a) Mikä Korinton seurakunnan tapaus Kreikassa oli myöhemmin samankaltainen kuin Ruubenin? b) Ketkä kärsivät Ruubenin moraalittomuuden tähden ja miten?

²⁹ Ruuben saastutti oman isänsä aviovuoteen. Se oli samanlaista, mitä ilmeni paljon myöhemmin Korinton kristillisessä seurakunnassa Kreikassa, missä apostoli Paavali erotti erään kristityksi tunnustautuvan, joka otti isänsä vaimon ja oli sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. (1. Kor. 5:1–13) Koska Jaakobille on vastenmielistä puhua enempää suoraan Ruubenille tästä häpeällisestä käyttäytymisestä, niin hän lopettaa profeetallisen tuomionsa esikoiselleen Ruubenille sanomalla: ”Niin, hän nousi vuoteeseeni.” Ruubenin moraalittomuuden takia kärsivät hänen poikansa, niin, koko hänen sukukuntansa. Miten tämä tapahtui, se on kerrottu 1. Aikakirjan 5:1, 2:sessa.

³⁰ ”Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat – hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina, sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille.”

31, 32. a) Miten Ruubenin jälkeläiset eivät olleet etevämpiä eli huomattavia Israelissa? b) Millaisen näytteen he antoivat tuomari Baarakin päivinä ja sinä päivänä, jona Assyria vei pohjoisessa olevan Israelin vankeuteen?

³¹ Ruuben menetti valvojanetunsa Israelin kansassa, koska hän häpäisi luonnollisen asemansa esikoisena. Keistäkään Ruubenin jälkeläisistä ei tullut Israelin tuomareita, profeettoja eikä johtajia. Kun Israelin kaksitoista sukukuntaa asettuivat Luvattuun maahan 15. vuosisadalla eKr., niin Ruubenille annettiin hänen alueensa Kuolleen meren ja Jordanin virran itäpuolelta. Kun myöhemmin taisteltiin ”Megiddon vesien” varsilla maan vapauttamiseksi kanaanilaisesta sortajasta kuningas Jaabinista ja hänen kenraalistaan Siiserasta, ruubenilaiset eivät lähteneet tukemaan tuomari Baarakia eikä naisprofeettaa Deboraa. Tämän tähden Baarak ja Debora ottivat voittolaulussaan huomioon ruubenilaisten laiminlyönnin ja lauloivat: ”Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja. Gilead [Ruubenin rinnalla] pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin.” – Tuom. 5:15, 17.

³² Kun Israelin pohjoisen valtakunnan asukkaat vietiin vankeuteen Assyriaan vuosisatoja myöhemmin, niin ruubenilaiset otettiin ensimmäisinä. (1. Aikak. 5:26) Ruubenin sukukunta ei totisesti ollut toisten Israelin sukukuntien yläpuolella.

33. Mikä asema Ruubenin sukukunnalle annetaan Hesekielin näyssä, minkä hän sai maan jakamisesta Jumalan valtakunnan alaisuudessa?

³³ Hesekielin näyssä esitetyssä maan jakamisessa, mikä kuvaa maan jakoa Jumalan uuden maailman valtakunnan alaisuudessa, Ruubenille ei anneta asemaa lähinnä sitä ”pyhää antimaata”, missä Jehovan temppeli, kaupunki Jehova-Šammah ja päämiesten alue ovat. Juuda pannaan pyhän antimaan pohjoispuolelle ja Ruuben on seuraavana Juudan jälkeen. – Hes. 48:6–22.

34. Mikä ei ole näin ollen outoa 144 000:n sinetöimisnäyssä, mutta mistä se muistuttaa sen jäseniä?

³⁴ Ei ole näin ollen outoa, että kun apostoli Johannes näkee hengellisen Israelin kaksitoista sinetöityä sukukuntaa, niin Ruubenin sukukuntaa ei mainita johtavana, vaan se mainitaan toisena eli Juudan sukukunnan jälkeen. (Ilm. 7:5; katso sivua 372.) Näin muistutetaan 144 000 hengellisen israelilaisen jäsenille, miten Ruuben menetti etunsa, koska hän ei antanut oikeata esimerkkiä uskollisena valvojana Jehova Jumalan valitun kansan keskuudessa.

35. Mitä seurauksia on hengellisille israelilaisille sellaisesta häikäilemättömästä vapaudesta, mihin Ruuben syyllistyi, ja miten tämä valaistiin Korinton moraalittoman kristityn tapauksessa?

³⁵ Kaikki antautuneet, kastetut henkilöt, jotka ottavat häikäilemättömiä vapauksia ja osoittavat epävakaisuutta sekä syöksyvät päätä pahkaa aviorikokseen tai haureuteen, kärsivät varmasti sen vuoksi menetyksen. He voivat osoittaa vilpitöntä katumusta moraalittomuutensa johdosta, mutta ovat lähtemättömästi tahranneet elämänsä. He ovat antaneet huonon esimerkin Jumalan laumalle. Heidät voidaan erottaa samoin kuin se mies Korinton seurakunnassa, joka saastutti isänsä aviovuoteen, ja myöhemmin ottaa takaisin, koska ovat murheellisia jumalisella tavalla, mikä johtaa katumukseen. Mutta kun tuo Korinton mies oli siten erotettu, niin hän ei voinut osoittautua päteväksi kristillisen seurakunnan valvojan esimerkilliseen asemaan. (2. Kor. 7:9, 10; 2:6–11) Hän ei ollut moitteeton eikä hyvä esimerkki Jumalan laumalle, niin kuin valvojan tulee olla. (1. Tim. 3:1–4; Tiit. 1:5–9) Hän ei ollut enempää kuin Ruubenin heimokaan sopiva ottamaan johtoasemaa hengellisessä Israelissa.

36. a) Mihin luokkaan kaikki 144 000:n jäsenet kuuluvat seurakunnassa? b) Vaikka hengellisessä Israelissa on Ruubenin sukukunta, niin mitä 144 000:n ei tule käyttää väärin ja miksi ei?

³⁶ Sen nöyryyttävän tuomion valossa, minkä Ruubenin kuoleva isä lausui hänelle, hänen tapauksensa antaa juhlallisen opetuksen hengellisen Israelin 144 000 jäsenestä vielä maan päällä jäljellä olevalle pienelle jäännökselle. Kaikki nuo 144 000 muodostavat ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan”, ja heidän tulee käyttäytyä sellaisina koko ajan. (Hepr. 12:23) Mutta siksi, että jotkut käyttäytyvät huolettomasti, ajattelematta seurauksia, niin kuin Ruuben teki, he saattavat kärsiä peruuttamattomasti erikoisetujen menetyksen kristillisessä seurakunnassa täällä maan päällä. Vain Jumalan armosta ja koska he alistuvat hengelliseen parannukseen, heitä ei hylätä pysyvästi eikä pidetä poissa hengellisestä Israelista. Hengellisessä Israelissa on Jumalan laupeudesta Ruubenin sukukunta. Me voimme olla tästä kiitollisia, mutta älkäämme käyttäkö väärin Jumalan armoa ja asettuko siten vaaralle alttiiksi. Ruuben kärsi seuraukset. Niin mekin kärsimme.

SIMEON JA LEEVI

37, 38. a) Missä määrin Simeon ja Leevi olivat veljeksiä, ja mitä heidän nimensä merkitsevät? b) Millaista oli heidän veljellinen yhteistoimintansa ollut Jaakobin viimeisten sanojen mukaan?

³⁷ Esikoispoikansa jälkeen patriarkka Jaakob kiinnitti huomionsa toiseen poikaansa Simeoniin ja kolmanteen poikaansa Leeviin, jotka molemmat olivat hänen ensimmäisen vaimonsa Leean poikia. Ennustaen heprealaiseen runotyyliin kuoleva Jaakob sanoi:

”Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet [välineet, Um]. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.” – 1. Moos. 49:5–7.

³⁸ Nämä kaksi täysveljeä toimivat yhdessä, mutta pahoissa teoissa. Nimi Simeon merkitsee ”kuuleminen”, nimittäin hyväksyen, ja nimi Leevi merkitsee ”liittynyt; kiinni pysyminen”.

39, 40. a) Mikä se erikoistilaisuus oli, missä Simeon ja Leevi käyttivät väkivallan välineitä murha-aseinaan? b) Miten he sitten vastasivat isänsä kysymykseen tässä asiassa?

³⁹ Se erikoistapaus, missä väkivallan välineet olivat heidän surma-aseinaan, oli silloin kun he omaksuivat mielivaltaisesti täyssisarensa Diinan kunnian kostamisen. Se tapahtui ennen kuin heidän vanhempi veljensä Ruuben teki väkivaltaa heidän isänsä sivuvaimolle Bilhalle. Kun patriarkka Jaakobin leiri oli lähellä Sikemin kaupunkia Luvatussa maassa, niin Diinan neitsyys raiskattiin. Teon suoritti tuon kaupungin hivviläispäällikön poika. Diinan veljet suunnittelivat kostoa. Pitäen kiinni siitä, että väkivallan tekijä piti ympärileikata niin kuin israelilainen, ennen kuin hän voi naida Diinan, he ympärileikkauttivat kaikki Sikemin miehet. Kun ympärileikatut miehet olivat kolmantena päivänä niin kipeitä, että he voivat tuskin liikkua, Simeon ja Leevi kostivat.

⁴⁰ ”Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja hyökkäsivät, kenenkään aavistamatta, kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miehenpuolen. Myöskin [päämiehen] Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.” Kaupungin ryöstäminen ja naisten ja lasten vieminen pois seurasi toisten Jaakobin poikien toimesta, ”sentähden että he olivat raiskanneet heidän sisarensa”. Kun Jaakob ei osoittanut lainkaan myötätuntoa sitä kohtaan, mitä oli tehty, ja nuhteli Simeonia ja Leeviä, nämä vastasivat: ”Pitikö hänen kohdella meidän sisartamme niinkuin porttoa!” – 1. Moos. 33:18–34:31.

41. Mikä heidän aikomuksensa oli ollut Joosefin suhteen, kun tämä oli seitsemäntoista vuoden vanha, ja milloin heidän isänsä sai sen selville?

⁴¹ Vuosia myöhemmin, kun heidän velipuolensa Joosef oli tullut seitsemäntoista vanhaksi, Simeon ja Leevi halusivat tappaa hänet, koska he kadehtivat sitä, että Joosef oli heidän isänsä lempipoika. Heidän vanhempi veljensä Ruuben ei halunnut tappaa Joosefia eikä Juudakaan, Simeonin ja Leevin lähinnä vanhempi veli. Ja vielä nuoremmat veljet, Jaakobin kahden sivuvaimon neljä poikaa, olivat ystävällisissä väleissä Joosefin kanssa tai suvaitsivat häntä. Nuoremmilla Isaskarilla ja Sebulonilla ei ollut sitä paitsi äänioikeutta tässä asiassa. Kun Joosef kävi tarkastusmatkalla heidän luonaan lähellä Dootanin kaupunkia, niin ilmeisesti siis Simeon ja Leevi johtivat neuvonpitoa ”tappaaksensa hänet”. Juudan ehdotus sai heidät luopumaan hänen tappamisestaan, ja Ruuben palasi heidän joukkoonsa liian myöhään estääkseen heidät myymästä Joosefia orjaksi Egyptiin. (1. Moos. 37:2–36) Kun Joosef tavattiin aikanaan elossa Egyptissä sen pääministerinä, niin Jaakob sai tietää, miten hänen poikansa äkillinen häviäminen oli tapahtunut. Luultavasti tämäkin oli Jaakobin mielessä, kun hän puhui Simeonin ja Leevin ”väkivallan välineistä”.

42. Mihin asemaan Simeon tai hänen jälkeensä Leevi olisi voinut tulla, jos he eivät olisi käyttäneet väkivallan välineitä?

⁴² Joosef oli tosin isänsä rakastaman vaimon Raakelin esikoispoika, mutta hän syntyi vuosia Simeonin ja Leevin jälkeen Jaakobin yhdentenätoista poikana. Jolleivät he olisi kostaneet niin väkivaltaisesti Sikemin asukkaille ilman isänsä suostumusta, niin he olisivat siis saattaneet päästä johtoasemaan Ruubenin menetettyä sen, ja Simeonilla olisi ollut ensimmäinen tilaisuus ja Leevillä hänen jälkeensä. Mutta Jaakobin kuolinvuoteellaan heille lausuma tuomio osoitti selvästi, että he kumpikin olivat menettäneet sen tilaisuuden.

43. Miten Jaakob osoitti elämänsä viimeisenä päivänä, että hänellä ei ollut eikä hän halunnut mitään yhteisvastuuta heidän rikoksestaan?

⁴³ Jaakob puhdisti itsensä täten viimeisenä elinpäivänään kaikesta yhteydestä Sikemin kaupunkia vastaan tehtyyn väkivaltaan. Hänen tyttärensä Diinan raiskaaminen ei oikeuttanut sitä. Jaakobin sielu, joka oli kuolemaisillaan Egyptissä, ei halunnut läheistä suhdetta Simeoniin ja Leeviin tällaisessa rikoksessa. Jaakobin mielenlaatu vastusti liittymistä näin äärimmäisen väkivaltaisten henkilöitten seurakuntaan. Hän selitti ennen elämänjuoksunsa päättämistä, että hänellä ei ollut yhteisvastuuta siitä verenvuodatuksesta. Simeon ja Leevi olivat sallineet vihan voittaa itsensä, he olivat menetelleet mielivaltaisesti ja ryhtyneet moiseen kostoon neuvottelematta ensin isänsä kanssa. He olivat tehneet hänet löyhkäksi koko Kanaanille.

44. Mille Jaakob lausui kirouksensa, ja mitä hän päätti tehdä Simeonin ja Leevin tulevien mahdollisuuksien suhteen?

⁴⁴ Jaakob ei kironnut kumminkaan Simeonia ja Leeviä itseään nyt kuolinvuoteellaan, noin viisikymmentä vuotta myöhemmin. Hän kirosi heidän vihansa, ”sillä se on raju”. Hän kirosi heidän raivonsa, ”sillä se on julma”. Hän ei voinut hyväksyä sitä omissa pojissaankaan, vaikka se purkautuikin hänen oman tyttärensä vuoksi. Hän antoi heille anteeksi, mutta ei halunnut muuttaa heille siitä koituvia seurauksia. Hän ei voinut määrätä kumpaakaan heistä johtoasemaan eikä hallintaan. Hän ei tehnyt heistä eikä heidän sukukunnistaan hylkiöitä Israelissa, mutta hän halusi nyt katkaista heidän yhteytensä ja yhteistoimintansa julman vihan ja ankaran raivon töissä. Jaakob määräsi heille profeetallisesta henkeytyksestä paikan maassa, jonka Jumala oli luvannut antaa hänelle ja hänen jälkeläisilleen. He tulivat sinne 239 vuotta myöhemmin, mutta Jaakob ennusti, että he eivät olisi naapuruksia siinä maassa.

45. Millainen osuus Israelista annettiin Simeonille ja Leeville Jaakobin päätöksen mukaisesti?

⁴⁵ Profeetallisesti ja Luvatun maan perillisenä Jaakob jakeli Simeonin ja Leevin ”Jaakobin sekaan”, eikä kummallakaan heistä ollut yhtenäistä osuutta, paloittelematonta osuutta. Jaakob jakeli nämä kaksi veljeä sinne tänne maahan. Näin eivät Simeon ja Leevi olleet ainoastaan erotetut toisistaan maassa, vaan kumpikin oli sisäisestikin hajallaan. Kun profeetta Mooses siunasi Israelin sukukuntia vähän ennen niiden menoa Jordanin virran yli Luvattuun maahan, niin hän ei edes maininnut Simeonin nimeä. (5. Moos. 33:16–23) Simeonin sukukunta sijoitettiin pieninä saarekkeina sinne tänne pitkin Juudan suvulle määrättyä suurta maa-aluetta. Mikään näistä Juudan alueen ympäröimistä erillisalueista ei sijainnut kansan pääkaupungiksi tulleen Jerusalemin kaupungin vieressä. Kun sukukunnat antoivat leeviläispapeille alueittensa kaupunkeja turvakaupungeiksi, joihin tahaton miehentappaja saattoi paeta, niin Simeonin sukukunta ei antanut yhtään. Kun 48 kaupunkia määrättiin kaikille leeviläisille, papit mukaan lukien, niin Juudan, Simeonin ja Benjaminin sukukunnat antoivat niistä ainoastaan kolmetoista. Leeviläisten on siis täytynyt asustaa vain muutamissa Simeonin sukukunnan kaupungeissa. – Joos. 20:7–9; 19:1–9; 21:3, 4.

46. Millä edulla leeviläisiä kunnioitettiin Jumalan Moosekselle antamien ohjeitten mukaan, ja miten tämä auttoi heidät jälleen kaikki yhteen työtä varten?

⁴⁶ Leevin sukukuntaa kunnioitettiin Jehovan palvontatemppelin pappeuden ja palveluksen edulla Jehovan myöhemmin leeviläisprofeetta Moosekselle antaman ohjeen eikä Jaakobin ennustuksen perusteella. Siitä syystä leeviläiset eivät saaneet lainkaan perintöä Luvatussa maassa, koska Jehova Jumala oli todellisuudessa heidän perintönsä. Se, mikä olisi saattanut olla heidän osansa Luvatussa maassa, annettiin toisen Joosefin pojan suvulle, niin että koko Israelin kansalla oli yhä kaksitoista sukukunnan aluetta. Nämä kaksitoista sukukuntaa antoivat kaikki yhteensä 48 kaupunkia leeviläisten asuttaviksi silloin, kun he eivät palvelleet Jehovan temppelissä. Näin Leevin sukukunnan jäsenet hajaantuivat pahemmin kuin Simeonin, nimittäin yli koko Israelin maan. Vain Jehovan temppelissä tulivat kaikki leeviläiset yhteen jälleen suorittamaan hyvää työtä Jehovan palveluksessa hänen määräämissään säännöllisissä juhlissa ja sovituspäivänä. Miten ihmeellisesti vahvistettiinkaan Jaakobin Simeonille ja Leeville lausumien sanojen totuus: ”Minä . . . hajotan heidät Israelin sekaan”!

47, 48. a) Miten tämä piti paikkansa Simeonin ja Leevin suhteen siinäkin näyssä, minkä Hesekiel sai maan jakamisesta? b) Mitä näiden kahden veljen jatkuva erottaminen tähdentää?

⁴⁷ Näin oli myös Hesekielin profeetallisessa näyssä, minkä hän sai maan jakamisesta tulevan Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Leevin sukukunnan jäsenet oli sijoitettu ”pyhään antimaahan” Jehovan pyhäkön ympärille. Simeonin sukukunta oli erotettu pyhän antimaan eteläpuolelle, lähimmäksi Benjaminin sukukuntaa, joka rajoittui etelässä pyhään antimaahan. (Hes. 48:8–14, 22, 24) Simeon ei ollut siis suoranaisesti kosketuksessa maan hallinnon kanssa. Eivätkä Simeonin ja Leevin portit ole rinnakkain, vaan Simeonin portti on seitsemäs ja etelän puolella, vaikka Leevin portti on kolmas ja pohjoisen puolella Hesekielin näyssä, jonka hän sai hallitusistuimesta, Jehova-Šammah-nimisestä kaupungista. Nimi merkitsee ”Jehova itse on siellä”. – Hes. 48:31, 35; katso sivua 375.

⁴⁸ Tämä Simeonin ja Leevin jatkuva erottaminen tähdentää, miten Jumala paheksuu sitä, että veljet tai muut toimivat yhdessä jossain räikeässä, julmassa työssä vihan vimmassa.

49. Miten pappi Piinehas osoitti ymmärtävänsä tämän seikan, ja mihin hän osoittautui arvolliseksi?

⁴⁹ Leevin sukukunnan pappi Piinehas osoitti sillä, miten hän toimi Mooabin lakeudella toisella puolella Jordanin virran Luvattua maata vastapäätä, että hän ymmärsi tämän seikan. Kun israelilaiset aloittivat moraalittomat, epäjumaliset yhteydet Mooabin tyttärien kanssa, niin Simeonin suvun ruhtinas Simri toi epäjumalia palvovan pakanatytön, midianilaisen prinsessan Kosbin, läpi Israelin leirin ja telttaansa saadakseen sukupuolista nautintoa. Hyväksyikö leeviläinen Piinehas tämän, koska eräs simeonilainen mies teki sen? Oliko hän yhteistoiminnassa Simrin kanssa, niin kuin Leevi oli toiminut yhdessä Simeonin kanssa kirotussa teossa? Ei, vaan Piinehas syöksähti simeonilaisen telttaan keihäineen ja surmasi sekä Simrin että hänen pakanallisen tyttöystävänsä. Piinehas sai Jumalan siunauksen siitä, että hän kiivaili Jumalan palvonnan puolesta. Hän osoitti, että hän oli leeviläisenä pappeuden arvoinen. – 4. Moos. 25:1–15.

50, 51. a) Mitä Leevin sukukunnan olo hengellisessä Israelissa ei merkitse tälle sukukunnalle ja miksi ei? b) Mistä Jaakobin ennustus Simeonista ja Leevistä muistuttaa meitä, ja miten hengellisen Israelin jäsenet ovat olleet syyllisiä tässä suhteessa?

⁵⁰ Hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan järjestelyssä Simeon on asetettu seitsemänneksi ja Leevi kahdeksanneksi. (Katso sivua 372.) Se seikka, että yksi sukukunta on mainittu Leeville, ei merkitse, että tämän sukukunnan 12 000 palvelisivat koko hengellisen Israelin papistona, vaan kaikki 144 000 ovat pappeja. Kaikista 144 000:sta on kirjoitettu: ”He tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:6) Nimen Leevi pitäisi näin ollen muistuttaa meille jostain muusta kuin papistosta. Samoin Simeonin.

⁵¹ Jaakobin kuolinvuode-ennustus muistuttaa meille Simeonin ja Leevin yhteydessä, että väkivallan välineitten yllä lepää kirous, kun niitä käytetään surma-aseina julman vihan ja ankaran raivon purkamiseksi. Ne, jotka muodostavat Simeonin ja Leevin hengelliset sukukunnat, ovat saattaneet käyttää tällaisia aseita vihaisina ja raivokkaina lähimmäistensä surmaamiseksi tämän maailman sotaisissa taisteluissa tai myös henkilökohtaisesti kostaessaan perheensä nimen puolesta tai puolustaessaan sitä. Mutta kun heistä on nyt tullut hengellisen Israelin jäseniä, he hylkäävät tällaiset kirotut menettelyt tietäen, että ”vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat” ovat ”lihan tekoja” eivätkä Jumalan ”hengen hedelmä”. – Gal. 5:19–22.

52, 53. a) Mihin toimenpiteisiin on hengellisen Israelin vielä maan päällä oleva jäännös ryhtynyt väkivallan välineisiin nähden? b) Ketkä sukukunnan miehet voidaan sen tähden luokitella turvallisesti yhteen ja miksi?

⁵² On todisteita siitä, että kun Uuden Jerusalemin kaksitoista apostolista perustusta oli vielä 1 900 vuotta sitten maan päällä, niin kristityt sovelluttivat itseensä Jesajan 2:4:nnen sanat, jotka Yhdistyneet Kansakunnat on nyt väärin omistanut. Samoin ne nyt maan päällä olevat, jotka saattavat kuulua Simeonin ja Leevin hengellisiin sukukuntiin, nimittäin kaikkien hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan pieneen maan päällä olevaan jäännökseen, hylkäävät väkivallan välineitten ja surma-aseitten käytön ja yrittävät elää Jesajan 2:4:nnen mukaisesti, missä sanotaan: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Ne, jotka kuuluvat Simeonin ja Leevin hengellisiin sukukuntiin, ovat siis kokeneet persoonallisuuden muutoksen. Vaikka heidät luokitellaankin hengellisessä Israelissa lähimmä toisiaan, niin heidän voidaan luottaa toimivan turvallisesti yhdessä, sillä he tottelevat nyt sitä, mitä Roomalaiskirjeen 12:17–19 sanoo:

⁵³ ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. . . . Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’.”

JUUDA

54. Miksi Juuda on voinut odottaa nuhdetta Jaakobilta, mutta miten hänen asiansa selvisi Juudan saamatta nuhteita?

⁵⁴ Jaakobin neljäntenä poikana hänen ensimmäisestä vaimostaan Leeasta oli Juuda järjestyksessä seuraava kuolevan isänsä huomion saajana. Hänkin saattoi odottaa nuhdetta, sillä hän oli ollut tietämättään tekemisissä miniänsä Taamarin kanssa. Mutta sen sijaan että Juuda olisi tehnyt aviorikoksen yleisen porton tai temppeliporton kanssa, hänet petettiin ovelasti toteuttamaan se, minkä hän oli laiminlyönyt, nimittäin leviraattiavioliitto Taamar-lesken kanssa. Juuda otti sen tähden tässä tapauksessa poikansa Seelan, Eerin veljen, Taamarin kuolleen miehen, paikan. Juudan Taamarista saamat kaksoispojat eivät olleet siis aviorikoksen lapsia, eikä Raamattu mainitse heitä häpeällisinä, tulipa toisesta heistä Jeesuksen Kristuksen esi-isäkin. Kun Booas, eräs Kristuksen esi-isä, otti Ruutin vaimokseen, niin kansa sanoi Booakselle: ”Tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta [Ruutista], sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle.” – Ruut 4:12; 1. Moos. 38:6–30.

55. Mitä Jaakob epäilemättä muisti Juudasta, ja minkä kysymyksen hän ratkaisi Israelin suhteen sillä, mitä hän sanoi Juudasta?

⁵⁵ Kuolevalla Jaakobilla ei ollut siis mitään syytä ottaa tätä asiaa esiin Juudaa vastaan. Jaakob muisti epäilemättä, miten Juuda oli ollut Joosefin tappamista vastaan ja oli myös jalomielisesti yrittänyt suojella Joosefin veljen Benjaminin elämää ja vapautta, jopa tarjoutuen ottamaan Benjaminin paikan orjana Egyptissä. (1. Moos. 37:26; 43:8–10; 44:18–34) Niin Jaakob puhui heprealaisen ennustuksen runolliseen tyyliin ja ratkaisi nyt tulevan hallituskysymyksen Israelissa sanoen:

”Juuria, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat. Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat. Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä. Hänen silmänsä ovat viinistä sameat [tummanpunaiset, Um], hänen hampaansa valkeat maidosta.” – 1. Moos. 49:8–12.

56. Mitä Juudan nimi merkitsi ja miten Jaakob sovellutti sitä Juudaan samalla osoittaen vastakohtaisuuden hänen veljiensä ja vihollistensa välillä?

⁵⁶ Kun Leea ylisti ja kiitti Jehovaa tämän neljännen poikansa syntymisestä, hän pani hänen nimekseen Juuda, mikä merkitsee ”ylistetty; ylistyksen kohde”. (1. Moos. 29:35) Jaakob antoi nimen olla, ja hän antoi sille kuolinvuoteellaan myös sovellutuksen sen kantajaan, Juudaan. Hänen yksitoista veljeään ylistäisivät häntä sekä hänen ominaisuuksiensa että sen palveluksen vuoksi, minkä hän suorittaisi kansalle. Hänen vihollisensa eivät tietenkään ylistäisi häntä, eivät ainakaan halusta, sillä hänen kätensä oli oleva heidän niskassaan. Sodassa hän saisi voiton ja ajaisi vihollisensa pakoon tai kukistaisi heidät alamaisuuteen.

57, 58. a) Millä tavalla Juudan veljien piti kumartaa häntä ja miksi? b) Miten johtoaseman osoitettiin säilyvän Juudan suvulla Kanaanin maan valloituksessakin?

⁵⁷ Hänen veljiensä ei pitänyt ylistää häntä vain suunsa sanoilla, vaan myös sillä, miten he käyttäytyvät häntä kohtaan. Hänen yksitoista veljeään olivat kaikki hänen isänsä poikia, mutta ainoastaan viisi hänen ohellaan oli hänen äidistään Leeasta. Juudan veljien ei pitänyt kumartaa Ruubenia, esikoista, vaan häntä. Tämä merkitsi sitä, että hänen veljensä tunnustaisivat hänet ylemmäkseen, hallitsijakseen. Juuri tähän aikaan hän ja hänen veljensä kumarsivat Joosefia faaraon pääministerinä Egyptissä, missä he silloin asuivat. Mutta Israelin kahdentoista sukukunnan sisäisten asioitten ollessa kysymyksessä veljien, Joosefinkin, piti kumartua Juudan edessä. Tämä puhe koski luonnollisesti Juudan sukukuntaa ja ennusti, että se hallitsija, jonka edessä kansa oli kumartuva, oli tuleva Juudasta.

⁵⁸ 1. Aikakirjan 5:2 esitti myöhemmin asian kauniisti sanoen: ”Sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille.” Yhtäpitävästi tämän kanssa Juudan sukukunta johti marssia autiomaan kautta Kanaanin Luvattuun maahan, kun Jehova Jumala vapautti Israelin kaksitoista sukukuntaa Egyptistä, missä ne olivat joutuneet orjuuteen Joosefin kuoleman jälkeen. (4. Moos. 2:3; 10:12–14) Kun kaksitoista vakoilijaa lähetettiin edellä Luvattuun maahan tarkastamaan sitä ja palaamaan raportteineen, niin Juudan jälkeläinen Kaaleb, toinen kahdesta uskollisesta vakoilijasta, säilyi elossa ja pääsi jälleen Luvattuun maahan. Tämä Kaaleb osallistui toimeliaasti maan sen osan kukistamiseen, mikä oli määrätty Juudan sukukunnalle. (4. Moos. 13:7, 31; 14:6–10, 38; Joos. 15:13–20; 14:6–14) Kun suoritettiin arvanheitto valloitetun maan jakamiseksi, niin Juudalle annettiin ensimmäinen osa. (Joos. 15:1) Valloitettaessa maata sen haltuun ottamiseksi Jehova Jumala määräsi Juudan sukukunnan ottamaan johdon. (Tuom. 1:1–8) Juudan sukukunnan päämies oli siihen aikaan Salma, josta tuli Daavidin isoisän isoisä. (1. Aikak. 2:10, 11; Ruut 4:20–22; Matt. 1:5, 6) Juudan alue oli Luvatussa maassa koko Kuolleen meren länsirannikon pituinen ja ulottui länteen Välimereen asti.

59. Miten Juudan sukukunta osoittautui nuoren leijonan kaltaiseksi?

⁵⁹ Juudan sukukunta oli näin ollen kuin leijona metsäneläinten joukossa. (Miika 5:7) Patriarkka Jaakob saattoi sanoa täysin sopivasti: ”Juuda on nuori leijona.” Juudan sukukunta antoi pysyvän hallitsijasuvun eli kuningashuoneen Israelin kansalle. Daavidista tuli tämän kuningashuoneen päämies, koska Jehova Jumala teki hänen kanssaan liiton hänen perheensä ikuisesta kuninkuudesta. Juudan sukukunta on saattanut ensiksi olla kuin nuori leijona, kun Benjaminin sukukunnan kuningas Saul hallitsi koko Israelia ja Daavidista, jättiläisen surmaajasta, tuli upseeri Saulin armeijaan. Mutta Jumalan päätös oli, ettei Israelin kuninkuus ollut jatkuva Saulin perheessä Saulin tahallisen tottelemattomuuden takia, ja niin kaikki Israelin kaksitoista sukukuntaa tekivät Juudan sukukuntaan kuuluvasta Daavidista kuninkaansa vuonna 1070 eKr., kun Saulin poika, kuningas Iisboset, oli kuollut.

60, 61. a) Miten Daavid eli sukukuntansa nimen mukaisesti, ja mikä suhde hänellä oli Jeesukseen Kristukseen? b) Mitä meidän lukijoitten täytyy odottaa saadaksemme lisäselitystä Jaakobin ennustukseen?

⁶⁰ Jaakobin ennustus, että Juudan veljet ylistäisivät häntä ja kumartaisivat hänen edessään, täyttyi täten suuressa mitassa. (2. Sam. 4:5–5:5) Daavid, jonka Juudan sukukunta antoi kansan johtajaksi, käyttäytyi suurimmaksi osaksi kiitettävällä tavalla. Hänestä tuli sen tulevan Kuninkaan profeetallinen esikuva, jolle koko kansan yhteinen tottelevaisuus kuului, kuten Jaakob oli ennustanut. Daavidista tuli tosiaan tuon Ennustetun, Jeesuksen Kristuksen, loistava esi-isä, ja Jeesus Kristus peri Daavidilta Israelin hallitsemisoikeuden. – Luuk. 1:26–33.

⁶¹ Mutta tutkiaksemme lisää Jaakobin ennustusta, joka koskee Häntä, jota kansat tottelevat, meidän täytyy odottaa kirjoituksen ”’Juudan sukukunnan jalopeuran’ hallitsijatoverit” ilmestymistä.

[Taulukko s. 372]

(Ks. painettu julkaisu)

Jaakobin kahdentoista pojan taulukko

[Kartta s. 375]

(Ks. painettu julkaisu)

HESEKIELIN NÄKY kahdentoista sukukunnan pyhästä antimaasta (Hesekiel 48:1–28)

DAAN (1)

ASHER (2)

NAFTALI (3)

MANASSE (4)

EFRAIM (5)

RUUBEN (6)

JUUDA (7)

PÄÄMIES

Pyhä antimaa

PÄÄMIES

BENJAMIN (8)

SIMEON (9)

ISASKAR (10)

SEBULON (11)

GAAD (12)

SUURI MERI

Suolameri

P

I

E

L