Hengellinen terveytemme ja ”munuaiset”’
1. Miksi iloitsemme siitä, että munuaisemme toimivat hyvin?
HYVÄ ruumiillinen terveys on suureksi osaksi riippuvainen munuaistemme kunnosta. Mitä kauemmin elämme, sitä paremmin rupeamme ymmärtämään tämän tosiasian merkityksen. Munuaiset voivat tehdä meidät hyvin tietoisiksi olemassaolostaan ruumiissamme ankarin kivuin, jotka johtuvat eri syistä aiheutuvista toimintahäiriöistä. Voimme silloin huomata vaikeaksi nousta seisomaan ja kävellä suorana. Kuitenkaan me emme haluaisi menettää kumpaakaan munuaistemme ruumiimme parhaan mahdollisen terveyden vuoksi. Jos ne kumpikin vaurioituisivat pahasti tai me menettäisimme ne molemmat, niin se merkitsisi meille kuolemaa. Miten iloitsemmekaan siitä, että meillä on ne molemmat ja että ne toimivat jatkuvasti hyvin!
2. Miksi munuaisten tutkimus on usein viisasta, ja mihin terveyteen Raamattu yhdistää munuaiset?
2 Käyntimme lääkärin luona merkitsee usein munuaistemme toiminnan huolellista tutkimista. Niiden osa ruumiillisen hyvinvoinnin yhteydessä on niin tärkeä, ja siksi niiden toiminta tarvitsee tarkastamista. Näin on ollut siitä pitäen, kun parantajien ammattikunta oppi tuntemaan ihmisruumiin anatomiaa. Eräs tieteestä kiinnostunut kuningas kirjoitti kauan sitten joukon viisaita sananlaskuja. Hänellä oli näin ollen luonnollisesti jotakin sanottavaa sydämestä, maksasta, munuaisista ja luista. Hän sanoi viisaasti: ”Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.” (Sananl. 14:30) Hän puhuu myös siitä riemuntunteesta, jota ihminen voi kokea munuaisissa. (Sananl. 23:16; ”sisimpäni” = ”munuaiseni”, UM) Hamassa muinaisuudessa munuaiset yhdistettiin hyvinvointiimme hengellisestikin eikä ainoastaan ruumiillisesti. Ihmisen hengellinen terveydentila on tärkeämpi. Sitä kannattaa varjella.
3. Minkä ihmisruumiin ihmeen psalminkirjoittaja mainitsi Psalmissa 139:12–14 arvostuksen osoittamiseksi Luojaa kohtaan?
3 Munuaiset ovat huomattavat ihmisruumiin ihmeitten joukossa. Ne mainittiin erityisesti eräässä Jerusalemin kuninkaan Daavidin sepittämässä laulussa. Osoittaessaan arvostavaa kunnioitustaan Luojalle hän jatkoi sanoen: ”Ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin vaikeus. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” – Ps. 139:12–14.
4. Minkä asian valaisemiseksi psalmista Daavid mainitsi tässä munuaiset?
4 Miksi kuningas Daavid mainitsi erityisesti munuaiset? Esittääkseen ydinajatuksensa. Hän herätti arvostusta sitä kohtaan, että Jumalan henki ja näkökyky tunkeutuvat syvälle aina Šeoliin, ihmiskunnan yhteiseen hautaan, asti. Jumala voi katsoa syvälle myös ihmisruumiiseen aina munuaisiin eli ”munaskuihin” saakka, jotka ovat sydämen ja pallean alla ja lähellä selkärangan alaosaa. Ja kun Jumala loi alkion ja piti sen verhottuna Daavidin äidin kohdussa, niin hän saattoi nähdä näiden syvällä olevien elinten sijaintiin. Mikään ei estänyt hänen näkökykyään eikä hänen luovan henkensä ulottuvuutta. Ilmaisten näiden herkkien elinten sijainnin syvyyden suuresti ahdistettu patriarkka Job sanoi: ”Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni [tai kirjaimellisesti ”povessani”].” – Job 19:27.
5. a) Miten ihmissilmille näkymätön munuaisten syvyys ilmenee vielä selvemmin? b) Miksi munuaiset eivät olleet merkityksetön osa Jumalalle suoritetuissa muinaisissa uhreissa?
5 Me muistamme myös, että munuaiset ovat rasvakerroksen ympäröimät, jonka paksuus voi olla senttimetri tai enemmänkin henkilön koon mukaan. Tämä merkitsee vielä suurempaa syvyyttä näille elimille, syvyyttä jonne ihmissilmä ei näe. Kun munuaiset on peitetty näin paksulla rasvakerroksella, niin se teki munuaisista erittäin arvokkaan osan niistä eläinuhreista, joita Jehovan kansa muinoin uhrasi hänelle. Esimerkiksi niistä ensimmäisistä eläinuhreista, jotka kerrotaan uhratun Jumalalle, niistä jotka Aadamin poika Aabel, Kainin veli, uhrasi, sanotaan, että hän ”toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista”. (1. Moos. 4:4) Niihin kuuluivat ilmeisesti munuaiset. Me luemme myös yhä uudelleen niistä uhreista, joita israelilaisten piti uhrata Jehovalle, että ’molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva’ oli määrätty Jehovalle. (3. Moos. 3:4, 10, 15; 4:9; 7:4; 8:16) Munuaisten rasva paloi hyvin ja antoi miellyttävän hajun. Munuaiset eivät olleet siis suinkaan merkityksetön osa Jumalalle esitetyistä uhreista.
6. Mitkä tässä tarkasteltavina olevat elimet sisältyvät Roomalaiskirjeen 12:1:ssä mainittuihin kristillisiin uhreihin?
6 Roomalaiskirjeen 12:1:ssä apostoli Paavali käskee kristittyjä, jotka olivat Jumalan hellän sääliväisyyden kohteita: Antakaa ”ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”. Tällaiseen uhriin sisältyvät munuaiset samoin kuin sydänkin. Tällaiset kristityt antavat aivan oikein sydämensä ja munuaisensa Jumalan palvelukseen.
SYDÄN JA MUNUAISET RAAMATULLISESTI YHDISTETTYINÄ
7, 8. Miten munuaisten reaktiot vaikuttavat sydämeen?
7 Sydän ja munuaiset on säännöllisesti liitetty yhteen Pyhässä Raamatussa. Se ilmentää sitä, että näillä samoilla elimillä on ihmisruumiissa keskinäinen suhde.
8 Sen, miten hyvin sydän suorittaa tehtävänsä, voi ilmaista munuaisten toiminta, joka osoittaa onko verenkierto huono. Me tiedämme, että munuaisilla on tärkeä osuus verivirran pitämisessä puhtaana, saastumattomana, koska ne ovat erityselimiä. Kun meillä on tunnepainetta, niin munuaiset reagoivat tuottamalla hormoneja, jotka pienentävät verisuonien väljyyttä eli läpimittaa. Tämä kohottaa verenpainetta ja kiihdyttää sydämen toimintaa. Raamattu liittää hengellisestikin sydämen ja munuaiset yhteen.
9. Missä ominaisuudessa toimien Jehova tutkii munuaisemme, ja mihin elämän odotteisiin tämän tutkimuksen tulos vaikuttaa?
9 Jeremian 17:10 on esimerkki tästä. Tämä jae kuuluu näin: ”Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” Jehova ei suorita tällaista tutkimusta siten kuin lääkäri, vaan juridisella tavalla. Hän ei tarkasta noiden ruumiin elimien puhtaasti fyysistä tilaa, vaan niiden moraalista ja hengellistä tilaa. Tämä on Psalmin 7:10 (UM) sisältämä merkitys. Me luemme siitä: ”Jumala vanhurskaana koettelee meidän sydämemme ja munuaisemme.” Niin kuin ruumiillinen elämämme on suureksi osaksi riippuvainen munuaistemme tilasta, ikuinen elämämmekin Jumalan tulevassa vanhurskauden, rauhan ja täydellisen ruumiillisen terveyden maailmassa on riippuvainen siitä, millaisia Jumala Tuomarina päättää meidän sydämen ja munuaisten paljastamina olevan. Mitä hän on antava kullekin meistä elämäntapojemme mukaisesti? Millaisiksi hän on havaitseva menettelyjemme hedelmät, kun hän on ohjannut meitä esittämällä, mikä on sopivaa, ansaittua? Johtavatko ne tuhoon vai ikuiseen elämään?
10. Mihin Jeremia vertasi Jehovaa, kun Hänestä tuli Israelin vihollinen, ja mitä munuaisten haavasta seurasi?
10 Me emme halua Jehova Jumalan tulevan viholliseksemme. (Jaak. 4:4; Jes. 63:10) Muinainen Israel salli sen tapahtua itselleen. Silloin profeetta Jeremia kirjoitti ikään kuin hän olisi edustanut koko Israelin kansaa siihen aikaan, jolloin Babylonian sotajoukot hävittivät Jerusalemin vuonna 607 eaa. Hän vertasi Jehovaa jousimieheen sodassa ja sanoi: ”Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.” (Valit. 3:12, 13) Jos pakenevaan ihmiseen ammuttiin väkäsellisiä nuolia ja ne tunkeutuivat syvälle munuaisiin, niin se tiesi kuolemaa pakoon yrittävälle. Tällainen kuolettava haava kansalle, jota Jeremia edusti, merkitsi kuolemaa Juudan valtakunnalle itsenäisenä kansana, jolla oli Daavidin suvun kuningas Jerusalemissa. Miten surullista!
11. Minkä meissä olevan osan Jehovan suorittamaan tutkimukseen meidän täytyy suhtautua vakavasti välttääksemme Hänen nuolensa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”?
11 Me elämme nykyään kristikunnan ”viimeisiä päiviä”, jota kristikuntaa esikuvasi uskoton Jerusalem ja Juudan valtakunta noina muinaisina aikoina. Jotta me niin sanoaksemme välttäisimme Jehovan nuolet tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, meidän täytyy varoa ”munuaisiamme”. Meidän täytyy ottaa vakavasti huomioon, että Jehova tutkii nämä elintärkeät elimet. Millaiseksi hän havaitsee moraalisen, hengellisen tilamme syvällä sisimmässämme, ikään kuin munuaisissamme? Onko se huono, vai onko se suotuisa ikuisen elämän saamisellemme? Tämä kuvaannollinen tyyssija edustaa sitä, millaisia me todella olemme, ja me haluamme pitää sen terveessä toiminnassa. Sen tähden meidän on valvottava, mitä me syömme ja juomme. Tämä pitää paikkansa kirjaimellisista munuaisista, ja se soveltuu myös hengellisellä tavalla.
12, 13. a) Mitä ”yhtä” kristillinen seurakunta juo ja millaisin seurauksin itselleen? b) Mitä juomaa apostoli Pietari kannusti Vähän-Aasian kristittyjä kaipaamaan?
12 Me luemme 1. Korinttolaiskirjeen 12:13:sta: ”Sillä totisesti meidät kaikki kastettiin yhdellä hengellä yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja meidät kaikki saatettiin juomaan yhtä henkeä.”
13 Tämä ”yksi henki” on Jumalan henki. Meitä kehotetaan rukoilemaan, että sitä annettaisiin meille tarvittavassa määrässä. (Luuk. 11:13) Kun kaikki kristillisen seurakunnan jäsenet juovat tätä ”yhtä henkeä”, niin se säilyttää seurakuntaruumiin sopusoinnun ja ykseyden Jeesuksen Kristuksen johdossa. Se virkistää meitä kuin juoma. (Room. 12:11) Apostoli Pietari kirjoitti Vähän-Aasian kristityille: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” (1. Piet. 2:2) Kasvavat lapset vieroitetaan luonnollisesti myöhemmin maidosta, ja ne alkavat syödä kiinteää ruokaa. – Hepr. 5:14.
14. Mihin meidän täytyy kasvaa ja millä keinoin saadaksemme ikuisen elämän?
14 Saadaksemme ikuisen pelastuksen meidän täytyy kasvaa kristilliseen kypsyyteen, aikuisiksi. Sitä varten meidän on ravittava itseämme koko Jumalan sanalla rajoittumatta Raamatun perus- tai alkeisoppeihin. Meidän on ravittava itseämme sen syvällisemmillä, täysi-ikäisille kristityille tarkoitetuilla opetuksilla, neuvoilla, kehotuksilla ja ohjeilla. Tämä hyödyttää meitä kristillisen olemuksemme syvyyksiä myöten. Kuningas Daavid viittasi näihin jumalallisiin neuvoihin kirjoittaessaan: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut, yölläkin minua siihen sisimpäni kehottaa [munuaiseni ovat oikaisseet minua, UM].” – Ps. 16:6, 7.
15. Miten syvälle Daavidiin Jehovan ’neuvo’ meni, ja minkä sanottiin oikaisevan häntä yölläkin?
15 Me huomaamme psalmista Daavidin ohittavan sydämen ja mainitsevan alempana olevat munuaiset. Kirjaimelliset munuaiset eivät itse oikaisseet Daavidia. Jumalan antama ’neuvo’ teki sen. Mutta tämä Jumalan ’neuvo’ oli mennyt Daavidin olemukseen, Jehovan palvojana toimivan Daavidin olemuksen sisimpiin sopukoihin. Kun tämä ’neuvo’ joutui niin syvälle häneen, niin se oli siellä pysyäkseen. Uponneena ja juurtuneena niin syvälle hänen sisimpäänsä se oli siellä osana Daavidia. Toiset ihmiset eivät voineet juuria, ottaa sitä pois hänestä.
16. Miksi tällainen Daavidin oikaiseminen voi hyvin tapahtua ”yölläkin” ja millä tavalla?
16 Koska ’neuvo’ oli painunut niin syvälle, niin se samastettiin ”munuaisiin”. Tältä kannalta katsoen munuaiset voivat oikaista Daavidia, ojentaa häntä, osoittaa hänelle paremman tien tai antaa hänelle oikean vastauksen. Tällainen oikaisu saattoi tapahtua yöllä, kun hän valvoi vuoteellaan, sillä hän oli yksin ajatuksineen, ja Jumalan henki saattoi herättää hänessä sen ’neuvon’ jonka Jehova oli antanut hänelle päivällä. Tällä tavalla Daavid sai hyvän näkemyksen itsestään, siitä millainen hän oikein oli.
17. Minkä tyyssijaa munuaiset edustavat, ja mitä Jehova siis näkee tarkastellessaan sitä tutkivasti?
17 Näin ollen samoin kuin ”sydän” edustaa vaikuttimien ja arvostuksen tyyssijaa, ”munuaiset” edustavat sellaisen tyyssijaa, mikä on persoonallista. Siis minkä? Ihmisen aidon persoonallisuuden tyyssijaa. Pohjimmainen persoonallisuus vaikuttaa ihmisen vaikuttimiin. Kun Jumala tarkastelee tutkivasti tätä persoonallisuuden tyyssijaa, hän näkee, millainen yksilö pohjimmaltaan on suhtautumistavassaan. ”Munuaiset” vaikuttavat siis ”sydämeen” kuvaannollisestikin puhuen. Omaksumalla Jehovan ’neuvon’ itsellemme ja soveltamalla sitä vilpittömästi omaan persoonallisuuteemme me hyödytämme hengellistä terveyttämme. Me puhdistumme olemaan aidosti sitä, mitä todella olemme.
18, 19. a) Miksi voimme näyttää ihmisten silmissä erilaisilta kuin Jumalan silmissä? b) Miksi Jehova oli kaukana eräitten sellaisten munuaisista, joiden suussa hän oli lähellä?
18 Me saatamme näyttää ihmisistä aivan erilaisilta kuin Jumalasta, jonka tutkivat silmät tunkeutuvat pintavaikutelman ja olosuhteitten läpi ja ottavat selvän siitäkin, mitä on meissä kaikkein syvimmällä. Aineellinen ja yhteiskunnallinen hyvinvointi ei merkitse aina hyvää suhdetta Jumalan kanssa, läheistä ystävyyttä hänen kanssaan. Jos emme ole huolellisia, niin meidät voitaisiin luokitella kuuluvaksi niihin israelilaisiin, joilla näytti olevan Jumalan suosio ja tuki, mutta jotka olivatkin sisäisesti vieraantuneet hänestä. Jeremian 12:2 sanoo sellaisista: ”Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat; he kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussansa sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään [munuaisistaan, UM].”
19 Kun asiat luistavat tällaisilla ihmisillä hyvin ja miellyttävästi, niin he saattavat ottaa Jumalan sanan suuhunsa ja puhuakin melkoisesti hänestä. Heillä ei ole kuitenkaan syvällä sisimmässään – todellisessa perusolemuksessaan – läheisiä siteitä Jumalaan. Hänellä ei ole todellista osaa heidän sisäisessä elämässään. Hän on ”kaukana heidän munuaisistaan”. Hänen ’neuvonsa’ ei ole juurtunut syvälle heidän sisimpäänsä. Kun he näin ollen vainoavat kristittyjä, niin heidän ”munuaisensa” eivät oikaise heitä!
TUTKIMUS JA OIKEA DIAGNOOSI
20. Mitä meidän tulee antaa munuaistemme tehdä mieluummin kuin että sallisimme sydämemme katkeroitua Jumalan järjestöä kohtaan?
20 Menestykööt vain kaikki uskonnolliset ulkokultailijat aineellisesti ja kansansuosiossa niin kauan kuin Jumala sallii. Olkoon meistä kaukana se, että kadehtisimme heidän menestystään ja eteenpäin pääsemistään tässä maailmassa. Me annamme suuremman arvon hengellisille asioille, asioille joilla on tosi arvoa Jumalan silmissä ja jotka merkitsevät hänen suosiotaan ja hyväksyntäänsä. Psalmista nimeltä Aasaf, eräs temppelimuusikko, järkeili kauan sitten väärin. Hän päätteli väärin ulkonäön perusteella ja joutui huonolle tielle hengellisesti. Hän sanoi: ”Minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.” (Ps. 73:21, 22) On paljon parempi antaa munuaistemme oikaista itseämme kuin tuntea pistävää kipua syvällä sisimmässämme. Me emme halua sydämemme katkeroituvan Jumalan näkyvää järjestöä kohtaan, ikään kuin sydämemme olisi pilaantunut. Me emme halua tulla järjettömien nautojen kaltaisiksi Jumalan kannalta katsoen.
21. Kenen tutkimuksen kohteina me olemme nyt kristittyinä Pietarin 1. kirjeen 4:17:n ja Ilmestyksen 2:23:n mukaan?
21 Muistakaamme: meille suoritetaan nyt erikoistutkimusta. Siitä lähtien kun kristillinen seurakunta syntyi vuoden 33 helluntaipäivänä, jolloin tämä seurakunta alkoi juoda ”yhtä henkeä” (Jumalan vuodatettua henkeä), emme ole olleet ainoastaan Jehovan tarkan tutkinnan kohteina. (1. Piet. 4:17) Olemme nyt myös kristillisen seurakunnan pääksi asetetun Jeesuksen Kristuksen tutkinnan kohteina. Niiden sanomien joukossa, jotka lähetettiin Vähän-Aasian seitsemälle nimetylle seurakunnalle, kirkastettu Jeesus Kristus esitti seuraavan varoituksen: ”Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, että minä olen se, joka tutkin munuaiset ja sydämet, ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” – Ilm. 2:23.
22. a) Mitä se ilmaisee meille, että Jeesuksen silmät ovat ”kuin tulen liekki”? b) Mitä se varmistaa meille, että Jehova ja Jeesus Kristus tutkivat sydämen ja munuaiset, ja mihin se kannustaa meitä?
22 Älkäämme unohtako: korotettu Jeesus Kristus tutkii nyt meidät läpeensä sydämen lisäksi aina munuaisiin asti. Hän sanoo Ilmestyksen 2:18:ssa, että hänen silmänsä ovat ”kuin tulen liekki”, mikä osoittaa hänen näkökykynsä olevan hyvin kirkas, terävä ja syvyyksiin asti tunkeutuva. Hän on tässä suhteessa Jehova Jumalan kaltainen, joka ’tutkii sydämen, koettelee munaskuut’. (Jer. 17:10) Me tiedämme tästä, että vanhurskas tuomio langetetaan kaikille, jotka uskovat asiansa Jehova Jumalan haltuun: ”Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut ja sydämen.” (Jer. 11:20) Jos me siis tutkimme rehellisesti sydämemme vaikuttimia ja tarkastelemme, millaisia todella olemme kristillisinä persoonallisuuksina, niin voimme rohkaistua uskomaan asiamme Jehovan haltuun ja odottaa hänen toimivan Vanhurskaana Tuomarina, joka puolustaa meitä.
23. Kenen me haluamme puolustavan meitä, koska olemme viattomia, ja milloin?
23 Me emme luonnollisesti halua pitää itsemme puolustamista tärkeimpänä asiana itsellemme. Sen sijaan että puolustaisimme itse itseämme, me haluamme vanhurskaan Tuomarin Jehovan puolustavan meitä, niin kuin Job halusi. (Job 19:25–27, UM) Mutta jos me olemme perusteellisen itsetutkistelun jälkeen vakuuttuneita viattomuudestamme Jumalan sanan perusteella, niin voimme uskoa asiamme hänen haltuunsa pelkäämättä, että meitä moititaan, ja odottaa hänen ’koston päivänsä’ tuloa. Tunnustaen täysin kaiken voimme sanoa Korkeimmalle Tuomarille: ”Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan, näet munaskuut ja sydämen, salli minun nähdä, että kostat heille [vainoojillemme], sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.” (Jer. 20:11, 12) Jehovan nuolet eivät lävistä tuona ”koston päivänä” meidän munuaisiamme vaan vainoojiemme munuaiset aiheuttaen syvän kohtalokkaan haavan. – Jer. 46:10; Valit. 3:13.
24. Miten nuhteettomuuden säilyttäjät suhtautuvat Jehovan suorittamaan tutkimiseen, kuten Daavid valaisi asiaa?
24 Kristityt, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa Jehovan edessä, ottavat hänen tutkimuksensa tervetulleena vastaan. He anovat sitä samoin kuin psalmista Daavid. Daavid sanoi: ”Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan. Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele [puhdista, UM] minun munaskuuni ja sydämeni. Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.” – Ps. 26:1–3.
25. Mitä Daavid pyysi anoessaan, että Jehova puhdistaisi hänen munuaisensa, ja mistä hän oli varma?
25 Daavidin tapauksessa vaeltaminen henkilökohtaisessa nuhteettomuudessa ja vaeltaminen Jumalan totuudessa kävivät käsi kädessä. Meidän omassa tapauksessamme nykyään tarvitaan myös Jumalan totuutta, jotta vaeltaisimme jatkuvasti nuhteettomina Hänen edessään. Daavid halusi, että hänen munuaisensa puhdistettaisiin samalla kun häntä tutkittiin ja koeteltiin. Hän halusi Jumalan tutkivan hänet tulisin menetelmin, niin kuin metallin puhdistaja tekee puhdistaessaan kultaa ja hopeaa. Daavid oli varma siitä, että vaikka Jehova tutkisi hänet läpeensä, niin hän ei löytäisi hänestä mitään ”kuonaa”, ei epäpuhtautta, ei hengellisesti sairasta tilaa. Hänen ei havaittaisi kärsivän ikään kuin munuaiskivistä.
26. Mitä me nuhteettomuuden säilyttäjät voimme nyt samoin pyytää Jehovalta, ja mistä varmoina?
26 Samalla tavoin me nykyiset vilpittömät nuhteettomuuden säilyttäjät voimme pyytää Jumalaa tutkimaan itsemme perusteellisesti kuin metallin puhdistajan käyttämin tulisin menetelmin. Miksi? Koska olemme varmoja siitä, että tällaisessa perinpohjaisessa tutkimuksessa ei tulisi mitään syntistä ”kuonaa” pinnalle osoittamaan, että olemme syvällä sisimmässämme turmeltuneita, saastuneita, maailmallismielisiä, sellaisia joilta puuttuu kristillinen nuhteettomuus.
27. Kun Jehova tutkii meidät, niin mitkä havainnot saavat hänet kokemaan syvää mielihyvää?
27 Mitä Jehovan suorittama ’munuaistemme’ tutkiminen paljastaa hänelle nykyään? Toivoaksemme hengellisesti terveen tilan kysymyksen ollessa todellisesta persoonallisuudestamme. Tässä tapauksessa me osoitamme toimineemme viisaasti, joten ei voi olla muuten kuin että me saavutamme Jumalan hyväksymyksen. Jehova kokee meidän takiamme mielihyvää syvällä itsessään. Puhuen itsestään isänä, jolla on munuaiset, Jehova sanoo meille: ”Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee; ja sisimpäni riemuitsee [munuaiseni riemuitsevat, UM], jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.” – Sananl. 23:15, 16.
28. Missä määrin me näin ollen tarkkailemme aitouttamme Jehovan palvojina ja todistajina ja millaisin toivein tarkastuksen läpäisemisestä?
28 Kun me siis haluamme saada taivaallisen Isämme riemuitsemaan, niin panemme sydämemme ja munuaisemme Hänelle suorittamaamme pyhään palvelukseen. Koska olemme hänen palvojiaan ja todistajiaan, me olemme aitoja olemuksemme syvyyksiin asti. Silloin meillä ei ole mitään salaisia syntejä, joita pitäisi kätkeä häneltä. (Ps. 19:14, 15) Me emme kauhistu hänen meistä suorittamaansa lopputarkastusta, kaivautukoonpa se miten syvälle tahansa. Tällaisella virheettömällä perusteella me läpäisemme Jehovan munuaisistamme suorittaman tutkimuksen itsellemme ikuiseksi kunniaksi. Riemuiten hän antaa meille ”puhtaan terveystodistuksen”.
[Kuva s. 24]
Munuaiset edustavat aitoa persoonallisuuttamme, sitä millaisia ihmisiä todella olemme