10. luku
Uuden taivaan ja uuden maan uusi järjestys
1, 2. a) Mikä tapahtuma ilmaisee meille ajan, jolloin uusi, vanhurskas taivas ja maa asetetaan? Milloin on tämä aika? b) Mitä Johannes kirjoittaa nyt tästä näkökulmasta katsottuna, kuten Ilm. 21:1–4 kertoo?
TUHATVUOTISEN tuomiopäivän alussa ”maa ja taivas pakenivat” Sen kasvojen edestä, jonka apostoli Johannes näki istuvan ”suurella, valkealla valtaistuimella”. Sellaiselle jumalattomalle taivaalle ja maalle ei löytynyt sijaa, joten ne tuhottiin pysyvästi. (Ilm. 20:11) Tämä ilmaisee meille ajan, jolloin uusi, vanhurskas taivas ja maa korvaavat ne heti. Tuo aika ei ole Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa ja sen jälkeen, kun kaikki pahat taivaasta ja maan päältä on tuhottu vertauskuvallisessa ”tulisessa järvessä”, vaan Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alussa. Tästä ajankohdasta tarkastellen me luemme, mitä Johannes nyt kirjoittaa:
2 ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’” – Ilm. 21:1–4.
3. a) Määrittele ”uusi taivas” ja ”uusi maa”. b) Miten tämä uusi maa alkaa, ja miksi se on silloin täysin vanhurskas?
3 ”Uusi taivas” on Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 kuningas- ja pappistoverinsa taivaallinen valtakunta. ”Uusi maa” ei ole avaruudessa kulkeva uusi maapallo, vaan uusi ihmisyhteiskunta tällä samalla planeetalla, yhteiskunta, jonka jäsenet ovat kaikki alamaisia Kristuksen valtakunnalle ilman rodusta, väristä, kansallisuudesta tai kielestä johtuvia erimielisyyksiä. Tuon ”uuden maan” alkuna ovat ne maan asukkaat, jotka varjeltuvat ”ensimmäisen taivaan ja ensimmäisen maan” tuhossa. Se on oleva täysin vanhurskas uusi maanpäällinen yhteiskunta, koska silloin ei enää ole tuota vertauskuvallista rauhattomien, kapinallisten, jumalattomien kansojen muodostamaa ”merta”, josta vertauskuvallinen ”peto” nousi kauan sitten Saatanan käyttöön. (Ilm. 13:1, 2) Kirjaimelliset meremme pysyvät.
4. a) Mikä on ”uusi Jerusalem”? b) Miksi sen kuvaillaan olevan ”valmistettu niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu”? c) Minä järjestönä he palvelevat ”uuden maan” vanhurskasta ihmisyhteiskuntaa varten?
4 ”Suurta porttoa”, Suurta Babylonia, ei ole enää olemassa, kun ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, laskeutuu taivaasta Jumalan tyköä. Tuo kaupunki ei ilmaannu maan päälle lähi-itään muinaisen juutalaisen Jerusalemin paikalle. Se ei ole kirjaimellinen kaupunki, jossa on rakennuksia ja katuja, vaan niiden 144000:n valtakuntaluokka, jotka olivat hengellisesti kihlattuja mennäkseen avioon Jeesuksen Kristuksen, taivaallisen Ylkänsä, kanssa. Nyt on heidän hääaikansa, mikä selittää, miksi he Kristuksen seuraajien täydellisenä seurakuntana ovat ’valmistettuja niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu’. He palvelevat yhdessä hänen kanssaan, kuningasten Kuninkaan kanssa, uutena pääjärjestönä ”uudessa maassa” olevaa koko vanhurskasta ihmisyhteiskuntaa varten. He kääntävät kiinnostuneina huomionsa ja ponnistelunsa kohti maata, sillä nyt he muodostavat Aabrahamin täydellisen Siemenen, jonka kautta ”tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. – 1. Moos. 22:18; Ilm. 3:12.
5, 6. a) Kun ”uusi Jerusalem” laskeutuu alas ”uudessa maassa” olevien ihmisten keskuuteen, niin mikä siitä on seurauksena valtaistuimelta tulleen ilmoituksen mukaan? b) Missä mielessä Jumala asuu ihmisten keskellä?
5 Mikä on seuraus, kun ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, laskeutuu alas taivaasta ”uudessa maassa” olevien ihmisten keskuuteen? Valtaistuimellaan olevalta Jehova Jumalalta tulee vastaus, mutta epäilemättä hänen Puhemiehensä, ”Jumalan Sanan”, kautta. Se kuuluu: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä.” – Ilm. 21:3.
6 Tämä Jumalan valtaistuimelta tullut ilmoitus ei voinut merkitä sitä, että Jumala asuu kirjaimellisesti kansansa keskellä maan päällä ja on suoranaisessa yhteydessä kansaansa kuuluviin. Miksi ei? Koska Jeesus Kristus on siihen saakka palvellut Välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä 144000:n muodostaman morsianluokkansa hyväksi, ja nyt muu ihmiskunta tarvitsee sovitusta Jumalan kanssa. (1. Tim. 2:5, 6; 2. Kor. 5:20) Hän voi tuona aikana asua heidän keskellään vain kuvaannollisesti ja odottaa heidän täydellistä sovittamistaan hänen kanssaan ’Jumalan Karitsan kautta, joka ottaa pois maailman synnin’, kun tuhatvuotinen tuomiopäivä on päättynyt. – Joh. 1:29, 36.
7. Kenen välityksellä Jehova asuu ihmisten keskellä ja mitä tarkoitusta varten?
7 Apostoli Johannes kertoo aikaisemmin, Ilm. 15:5:ssä, nähneensä taivaassa teltan, ”todistuksen majan temppelin”. Muistamme myös, että 144000 jäsentä käsittävä morsianluokka on ”hengellinen huone”, hengellinen temppeli, jonka peruskulmakivi on Jeesus Kristus. Se on ”paikka, missä Jumala asuu hengen välityksellä” (Um). (1. Piet. 2:5; Ef. 2:19–22) Kun siis Uusi Jerusalem, Kristuksen morsianluokka, laskeutuu Aviomiehensä kanssa taivaasta ihmisten keskuuteen, niin Jumala itse asettuu asumaan ihmisten keskelle tämän temppeliluokan, tämän hengellisen, taivaallisen, papillisen ”Jumalan majan”, välityksellä. Tämän tarkoituksena on tehdä ”uuden maan” asukkaista hänen täysin sovitettuja ihmisluomuksiaan, ”hänen kansansa”.
8, 9. Miten kyyneleet pyyhitään pois ja Aadamilta peritty kuolema lakkaa leviämästä?
8 Uuden Jerusalemin ja sen Aviomiehen Jeesuksen Kristuksen välityksellä siis Herra Jumala, Jehova, vähitellen pyyhkii kaikki kyyneleet messiaanisen valtakunnan kaikkien tottelevaisten maallisten alamaisten silmistä.
9 Kun eri syistä johtuva murhe, itku ja tuska vähitellen poistetaan Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana, niin luonnollisesti myös kyyneleet lakkaavat vuotamasta ihmisten silmistä. Ja kun kuolemaa ei enää ole, niin maailmanlaajuinen syy kyyneliin on poistettu. Se merkitsee sitä, ettei synnintekijä Aadamista koko hänestä polveutuneeseen ihmiskuntaan levinnyttä kuolemaa enää ole. Kun lapsia ei enää synny tämän maailman tulisessa lopussa varjeltuneille eikä heidän jälkeläisilleen, niin Aadamin synnin kaikki kuolettavat vaikutukset lakkaavat leviämästä. – Room. 5:12, 18, 19.
10. Miten ”kaikki entinen on mennyt” Aadamin maanpäällisiltä jälkeläisiltä?
10 Kun Aadamista johtuvien kuolemantapausten sijasta sattuu ylösnousemuksia, niin lääkärit, sairaalat, hautausurakoitsijat ja heidän hautaustoimistonsa ja myös hautausmaat häviävät. Aadamista perittyä kuolemaa ei enää ole, kun kaikki hänen maanpäälliset jälkeläisensä on täysin vapautettu Aadamin synnin vaikutuksista, kun he ovat saavuttaneet täydellisen inhimillisen terveyden ja kun kaikki heidän entiset syntinsä on annettu anteeksi heidän taivaallisen Ylimmäisen Pappinsa, ”Jumalan Karitsan”, lunastusuhrin kautta. Heistä pitää todella paikkansa, että ”kaikki entinen on mennyt”. – Ilm. 21:4.
11, 12. Miksi näitten vanhurskasta uutta asiainjärjestystä koskevien sanojen ei pitäisi tuntua liian hyviltä toteutettaviksi?
11 Pitäisikö noiden sanojen täydellisestä, vanhurskaasta uudesta asiainjärjestyksestä, ”uudesta taivaasta ja uudesta maasta”, tuntua liian hyviltä toteutuakseen? Ei! Ei, jos kaikkivaltias Jumala ne sanoo; ja hän sanoo ne taivaalliselta valtaistuimeltaan. Johannes kirjoittaa:
12 ”Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’. Ja hän sanoi minulle: ’Se on tapahtunut. Minä olen A ja O [Alfa ja Omega, Um], alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.’” – Ilm. 21:5–8.
13, 14. a) Vain kuka voi tehdä ’kaiken uudeksi’? b) Miksi Hän sanoo: ”Se on tapahtunut”? c) Selitä sanojen ”Alfa ja Omega” käyttö ja merkitys heti ilmaisun ”se on tapahtunut” jälkeen.
13 Kuluneen vuosisadan aikana nykyinen tiede on aikaansaanut muutoksia monilla ihmisyhteiskunnan aloilla, mutta vain kaikkivaltias Jumala voi tehdä ’kaiken uudeksi’. Vakuuttaakseen meille, että hänen sanansa täysin uudesta taivaasta ja uudesta maasta osoittautuvat vakaiksi ja tosiksi, Jumala puhuu meille asioista, jotka eivät vielä ole todellisuutta, ikään kuin ne jo olisivat todellisuutta ja olemassa. Hän sanoo: ”Se on tapahtunut.”
14 ”Se, että hän puhuu näin ehdottomasti asiasta, tekee täysin varmaksi sen, että nuo sanat toteutuvat aivan aikanaan hänen tapahtumien aikataulussaan. (Room. 4:17) Kun hän aloittaa jonkin tehtävän, hän saattaa sen myös menestykselliseen päätökseen eikä jätä sitä kesken jonkin esteen tai häiriön vuoksi. Siksi hän saattoi sanoa heti sen jälkeen: ”Minä olen A ja O [Alfa ja Omega, Um], alku ja loppu.” Kreikan kielessä, jolla apostoli Johannes kirjoitti, kirjain alfa on aakkosten ensimmäinen ja omega viimeinen kirjain. – Ilm. 1:8, 11; 22:13.
15. Miten ja millä ehdoilla voi kukaan saada elämää ylläpitävää vettä?
15 Tässä kohdassa Jehova Jumala, ”Alfa ja Omega”, tekee iankaikkista elämää tai iankaikkista kuolemaa koskevan tarjouksen. Ps. 36:10 sanoo puhuen hänelle: ”Sinun tykönäsi on elämän lähde.” Jokaisen ihmisluomuksen, joka janoaa täydellistä, onnellista kautta ikuisuuden jatkuvaa elämää, on saatava se suurelta elämän Lähteeltä, Jehova Jumalalta, joka on Alfa, josta kaikki hyvä on lähtöisin. Janoava ei voi ostaa tätä elämää antavaa, elämää ylläpitävää vettä kullalla, hopealla eikä millään aineellisella. Jehova Jumala antaa sitä ”lahjaksi”, mutta vain omilla ehdoillaan. Siksi ”elämän vesi” tulee ottaa vastaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
16. Millä ainoalla tavalla jäännös voi varmistaa itselleen taivaallisen perinnön Ilm. 21:7:n mukaan?
16 Jehova Jumala kehottaa 144000 hengellisen perillisensä ja Jeesuksen Kristuksen perijätoverin vielä maan päällä olevaa jäännöstä Ilmestyskirjassa kahdeksannen ja viimeisen kerran uskollisuuteen sanoen: ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.” (Ilm. 21:7; 2:7, 11, 17, 26; 3:5, 12, 21) Varmistaakseen itselleen tämän taivaallisen perinnön 144000:n jäännöksen täytyy voittaa tämä paha maailma niin kuin Jeesus Kristus, Jumalan Pääpoika, voitti. (Joh. 16:33; Ilm. 3:21) Heidän täytyy jatkuvasti voittaa se, kunnes pian sen tulinen loppu hävittää sen olemasta ja he pääsevät voittoisina uuteen järjestykseen.
17, 18. a) Keitä ovat ne, jotka eivät ’tätä peri’? Miksi heidät tuhotaan, ja mitä me opimme siitä? b) Mikä ero on Aadamilta perityllä kuolemalla ja toisella kuolemalla? c) Mitä ”tulinen järvi” vertauskuvaa?
17 Ne, jotka eivät ’tätä peri’, ne, jotka eivät janoa ”elämän vettä” ja joille Jumala ei anna sitä, eivät ole rohkeita, uskollisia, puhtaita, viattomia, moraalisia, jumalisia ja totuudellisia niin kuin Jeesus Kristus, Jumalan pojan täydellinen esikuva. He ovat pelkureita, epäuskoisia, inhottavan saastaisia, kuten Suuri Babylon, ”maan porttojen ja kauhistuksien äiti”, murhaajia, huorintekijöitä eli sukupuolisesti moraalittomia, niitä, jotka harjoittavat Suuren Babylonin tavoin spiritismiä, taikuutta ja noituutta, epäjumalanpalvelijoita, joihin kuuluvat ne, jotka palvovat vertauskuvallista ”petoa” ja sen nykyistä ”kuvaa”, ja valehtelijoita, jotka jäljittelevät Saatanaa, ’valheen isää’. (Joh. 8:44; Ilm. 17:5, 6; 18:23, 24) Koska sellaiset henkilöt tuhotaan ilmaisemiensa ominaisuuksien ja harjoittamiensa tekojen vuoksi, niin se tekee selväksi meille, mitä Jumala vaatii meiltä, jotta voisimme voittaa maailman.
18 Mikä on sitten oleva niiden henkilöiden osa, jotka eivät voita maailmaa? Ei ikuinen elämä, sillä he eivät juo ”elämän veden lähteestä”, vaikka etu tehdä niin on ilmainen. Heidän osansa on oleva ikuinen kuolema, jota vertauskuvataan ”järvellä, joka tulta ja tulikiveä palaa”. Ilm. 21:8 sanoo selvästi, että tämä tuli- ja tulikivijärvi ”on toinen kuolema”. Se ei ole mikään niin sanottu ”tietoisen elämän kuolema”, jota kärsisi kuviteltu kuolematon ihmissielu, jota kidutetaan tulella ja tulikivellä iankaikkisesti. Se on kuolema, josta ei ole ylösnousemusta. Toiseen kuolemaan ei ole avainta, vaikka Jeesuksella on avain Aadamilta perittyyn kuolemaan. (Ilm. 1:18) Toinen kuolema on aivan eri asia kuin Aadamilta peritty kuolema, sillä vaikka Lohikäärme, vanha Käärme, Saatana, ei koskaan ole kuollut Aadamilta perittyä kuolemaa, vaan hän ainoastaan aiheutti sen Eedenissä, niin hänet heitetään ”toiseen kuolemaan”, vertauskuvalliseen tulijärveen, samoin kuin ”peto” ja ”väärä profeetta”. Vieläpä Aadamilta peritty kuolema itsekin ja Haades eli Šeol heitetään ”toiseen kuolemaan”. ”Tulinen järvi” vertauskuvaa näin ollen persoonan tai asian iankaikkista tuhoa. Aadamilta perittyä kuolemaa ei enää ole oleva, mutta ”toinen kuolema” on. Ne, jotka heitetään toiseen kuolemaan, jäävät sinne iäksi, lunastamattomina.
”PYHÄ KAUPUNKI, UUSI JERUSALEM”
19, 20. a) Kenen oli sopivaa näyttää Johannekselle, kuka Kristuksen morsian on? b) Mitä Johannes kirjoitti morsiamesta, ”Karitsan vaimosta”, kuten Ilm. 21:9–14 osoittaa?
19 Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa täynnä Jumalan vihan seitsemää viimeistä vitsausta, näytti apostoli Johannekselle ”suuren porton”, Suuren Babylonin, Kristuksen morsiamen katkeran vihollisen, tuomion. (Ilm. 17:1–6) Oli siis täysin sopivaa, että samaan ryhmään kuuluva enkeli näyttäisi Johannekselle, kuka Kristuksen morsian on, morsian, joka säilyttää neitsyytensä Kristukselle ja joka säästyy Babylonin vitsauksilta. Johannes kirjoittaa:
20 ”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ’Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon’. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.” – Ilm. 21:9–14.
21. Mitä kaksitoista porttia ja niissä olevat kirjoitukset ilmaisevat?
21 Kuten Johanneksen kuvaus tästä taivaallisesta ’pyhästä kaupungista, Jerusalemista’, osoittaa, sillä oli sellainen kirkkaus, jota muinaisella maallisella Jerusalemilla ei koskaan ollut. Se, että sen kahteentoista porttiin oli kirjoitettu ”Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet”, ilmaisee, että tämä vertauskuvallinen taivaallinen kaupunki koostuu 144000 hengellisestä israelilaisesta, joiden kahdentoista sukukunnan nimet Ilm. 7:4–8 mainitsee.
22. Mikä on näitä portteja vartioivien kahdentoista enkelin merkitys?
22 Se, että kahdentoista enkelin nähtiin vartioivan kaupungin portteja, muistuttaa meitä siitä, että taivaan enkelit karkottavat kaupungista kaikki, jotka eivät kuulu sinne tai joilla ei ole oikeutta harjoittaa väärää uskontoa siellä. Portit pidetään auki, jotta kaikki arvolliset pääsisivät sisään. Verrattuna muinaisiin kaupunkeihin sen muuri on varsin korkea.
23, 24. a) Mitä oli kirjoitettu niihin kahteentoista perustukseen, jotka kannattavat kaupungin korkeaa muuria? b) Keitä Karitsan apostolit olivat? Mitä on sanottava heidän seuraajistaan?
23 Kaupungin korkeaa muuria kannattavissa kahdessatoista perustuksessa on kussakin nimi. Juudas Iskariotin nimi ei sisälly noihin nimiin, sillä tämä itseään epäjumalana palvova ja epärehellistä voittoa rakastava kavaltaja kuoli ”toisen kuoleman” ”kadotuksen lapsena”. (Joh. 17:12; Apt. 1:16–20; 1. Piet. 5:2) Hänen tilalleen valittiin arvalla Mattias Jeesuksen noustua taivaaseen. Näin ollen ”Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä” olisivat:
24 1) Simon Pietari, 2) Andreas, 3) Jaakob, 4) Johannes, 5) Filippus, 6) Bartolomeus (Natanael), 7) Tuomas, 8) Matteus, 9) Jaakob Alfeuksen poika, 10) Taddeus (Juudas, Jaakobin poika), 11) Simon Kananeus ja 12) Mattias. (Matt. 10:1–4; Luuk. 6:12–16; Joh. 1:45–49; Mark. 3:16–19; Apt. 1:23–26) Jeesus ei koskaan valinnut tai nimittänyt niin sanottuja ”apostolisia seuraajia”.
25, 26. a) Minkä muotoiseksi ”uusi Jerusalem” on rakennettu? b) Kuvaile sitä sen perusteella, mitä Ilm. 21:15–21 kertoo siitä.
25 Kreikkalainen historioitsija Herodotos sanoo, että muinainen Babylon oli rakennettu neliön muotoon molemmin puolin Eufratvirtaa, ja myöhempi sisilialainen historioitsija Diodoros Siculus sanoo, että myös Assyrian pääkaupunki Niinive oli rakennettu neliön muotoon. ”Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, on kuitenkin kuvaannollisesti puhuen rakennettu suunnattomaksi kuutioksi, samalla tavalla kuin Jehovan pyhän palvontateltan (tabernaakkelin) ja myös Salomon temppelin kaikkeinpyhin oli kuutio. (1. Kun. 6:20) Apostoli Johannes kuvailee sen mittoja seuraavasti:
26 ”Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja korkeus ja leveys olivat yhtä suuret. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia.” – Ilm. 21:15–21.
27. Mikä kaupunkia mitattaessa oli kaksitoistatuhatta vakomittaa? Miten suuri oli kaupungin muuri tähän verrattuna?
27 Se, että tulos kaupungin mittaamisesta oli kaksitoistatuhatta vakomittaa eli 2400 kilometriä, näyttää viittaavan kaupungin ympärysmittaan, mikä merkitsisi sitä, että sen jokainen sivu on kolmetuhatta vakomittaa eli 600 kilometriä pitkä. Maan pinnasta mitattuna tämä kuution muotoinen kaupunki olisi siis kolmetuhatta vakomittaa eli 600 kilometriä korkea. Se ulottuisi sinne, mitä tiedemiehet nyt sanovat ”lähiavaruudeksi”. Johanneksen aikana vain enkeli olisi voinut mitata Uuden Jerusalemin korkeuden. Verrattuna siis Uuteen Jerusalemiin muinainen neliön muotoinen Babylon oli litteä, vaikka sillä oli zikkuratinsa eli Baabelin torninsa. Taivaallisen kaupungin jaspismuurit eivät olleet niin korkeat, mutta sen korkeus kyynärinä oli kaksitoista korotettuna toiseen potenssiin eli kaksitoista kertaa kaksitoista, mikä tekee ”sata neljäkymmentä neljä kyynärää” eli 66 metriä verrattuna Uuden Jerusalemin korkeuteen, joka oli 600000 metriä. Sitä, miten pitkä enkelin kultainen mittaruoko oli, ei mainita, mutta hänen mittayksikkönsä oli sama kuin ”ihmismitta”. Näin ollen mitta voitaisiin ilmaista meille tunnetuilla ihmisen sanoilla.
28. Miten kaikki kaupunkiin liittyvä osoitettiin kallisarvoiseksi?
28 Kaikki tuossa taivaallisessa kaupungissa oli kallisarvoista. Kaupungin piirteitä kuvaillaan ihmisille arvokkailla metalleilla ja kivillä. Kaupunki ei ole kallisarvoinen ainoastaan Jumalalle, minkä osoittaa se tapa, jolla hän kuvailee sitä Johannekselle, vaan sen tulee olla mitä kallisarvoisin ”uudessa maassa” olevalle Jumalan kansalle. Oi sinä pyhä kaupunki, joka olet ”valmistettu niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu”, miten ihastuttavalta sinun täytyykään näyttää Ylkäsi silmissä! Kun hän oli maan päällä, kulta oli kallisarvoisin metalli, mutta hänen morsiankaupunkinsa kulta on ”puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista”. Voiko puhdistettu kulta olla sen puhtaampaa? Myös kaupungin katu on samaa ainetta, ”puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia”. Olisi etu kävellä sellaisella vertauskuvallisella kadulla. Hengellisen Israelin kahdellatoista sukukunnalla on tuo kallisarvoinen etu Jumalan palveluksessa.
29–31. a) Miksi Johannes ei nähnyt temppeliä ”pyhässä kaupungissa, uudessa Jerusalemissa”? b) Miten voidaan sanoa, että Karitsa on myös kaupungin temppeli?
29 Muinainen maallinen Jerusalem oli Jehovan palvonnan kansallinen keskus, ja hänen temppelinsä oli siellä, Moorian vuorella. Mutta apostoli Johannes ei nähnyt mitään senkaltaista rakennusta ”pyhässä kaupungissa, uudessa Jerusalemissa”. Se ei kuitenkaan ollut uskonnoton, jumalaton kaupunki, sillä Johannes sanoo:
30 ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” – Ilm. 21:22–27.
31 On täysin olosuhteiden mukaista, että Johannes ei nähnyt temppeliä eli pyhäkköä tässä taivaallisessa kaupungissa, koska koko vertauskuvallinen kaupunki on itsessään temppeli, ”paikka, missä Jumala asuu hengen välityksellä” (Um). Jehova Jumala, Kaikkivaltias, on siis itse siellä henkensä välityksellä, eikä kaupungin asukkaiden tarvitse lähestyä häntä palvoen jonkin rakennuksen välityksellä, jonka sisällä olisi jotakin edustamassa häntä. Hän on itse kaupungin temppeli, koska kaupungin asukkaat palvovat häntä suoraan. Samanlaisista syistä Karitsa Jeesus Kristus on myös kaupungin temppeli. Hän on tämän vertauskuvallisen kaupungin aviomies, ja hän on siellä. Hän on Jehovan Ylimmäinen Pappi ja hengellisen temppelin Peruskulmakivi. – Ef. 2:19–22.
32. Selitä, miksei ”kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta”.
32 Samoin kuin Jehovan šekinavalo valaisi muinaisen tabernaakkelin ja temppelin kaikkeinpyhintä, niin hänen kirkkautensa valaisee suoraan Uutta Jerusalemia. Eufratin varrella ollut muinainen Babylon tarvitsi öljylamppuja valaistukseen yöllä, mutta jos taivaallisen Uuden Jerusalemin ympärillä olisi lainkaan yötä, niin Jumalan Karitsa olisi sen lamppuna. Tämä selittää, miksei ”kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa ja kuuta”. Maan päällä olevat ihmiset sen sijaan tarvitsevat tällaisia valoja.
33. Miten näkymätön taivaallinen kaupunki valaisee ”uuden maan” asukkaita?
33 Näkymätön taivaallinen kaupunki luo hengellistä valoa ”uuden maan” asukkaille. Raamattu selvitetään heille täysin, samoin myös kaikki heille annettavat vanhurskaat, valistavat ja opastavat säännöt, lait ja opetukset. Maan päällä olevat kansat eli ne, jotka eivät kuulu 144000 hengelliseen israelilaiseen vaeltavat siten kaupungista tulevassa hengellisessä valossa ja näkevät, miten kulkea kompastumatta sitä tietä, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Näin siunataan kaikki maan sukukunnat ja kansat. – 1. Moos. 12:3; 22:18.
34. a) Keitä ovat ”maan kuninkaat”, jotka vievät kunniansa Uuteen Jerusalemiin? b) Miksi he vievät kunniansa kaupunkiin? c) Miten tämä näkymätön, taivaallinen kunnia tehdään ilmeiseksi ”uuden maan” asukkaille?
34 Kun tämän maailman kuninkaat on surmattu Harmagedonissa, ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” (Um), ei mitään kansallisia, poliittisia kuninkaita ole oleva maan päällä Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Siksi ”maan kuninkaiden”, jotka ”vievät kunniansa” Uuteen Jerusalemiin, täytyy olla kuningasten Kuningas ja ne 144000 maailmanvoittajaa, jotka hallitsevat hänen kanssaan kuninkaina tuhat vuotta. (Ilm. 5:8–10) He eivät käytä poliittisia suhteita eivätkä koeta saada kunniaa itselleen ihmiskunnan hallitsijoina. He vievät Jumalalta saamansa kunnian ”pyhään kaupunkiin, uuteen Jerusalemiin”, kirkastaakseen kuninkaallista järjestöä Jumalan ylistykseksi ja hänen kaikkeudensuvereenisuutensa tueksi. (1. Kor. 15:24–28) Tämän näkymättömän, taivaallisen kunnian tekevät ilmeiseksi ”uuden maan” asukkaille ne loistavat olosuhteet, jotka tämä taivaallinen hallitus, ”uusi taivas”, aikaansaa maan päälle. Eedenin kaltainen paratiisi ennallistetaan ja tehdään maailmanlaajuiseksi. Rauhalliset, vanhurskaat olosuhteet säilytetään maan päällä ja kaikki ihmisen epätäydellisyys ja kuolema pyyhitään pois.
35. Miten kaupunkiin viedään ”kansojen kunnia ja kalleudet”?
35 Kun Uusi Jerusalem varaa näin suurenmoiset siunaukset, niin maan päällä olevien ”kansojen kunnia ja kalleudet” viedään totisesti tähän kuninkaalliseen taivaalliseen kaupunkiin. Huolimatta aikaisemmasta kansallisuudestaan arvostavat ihmiset ylistävät tuota taivaallista hallitusta ja kunnioittavat sitä ja osoittavat sille sydämestään lähtevän uskollisuutensa, ylistyksensä ja kiitollisuutensa.
36, 37. a) Miten ihmiskunta osoittaa kunnioitusta tätä taivaallista hallitusta kohtaan ja miksi? b) Miten Jes. 65:17, 18:n ja 66:22:n sanat siten täyttyvät?
36 Nykyisten maan poliittisten kansallishallitusten kunnia haalistuu näkymättömäksi ja häviää ihmisten muistista. Ihmiskunta tulee kunnioittamaan tätä taivaallista hallitusta Jumalan varauksena ihmisille, messiaanisena Valtakuntana, jonka hän on määrännyt heitä varten. He alistuvat täydellisesti sen valtaan. Heillä on täysi luottamus tuohon taivaalliseen hallitukseen, sillä he tietävät, ettei taivaalliseen messiaaniseen Valtakuntaan ”ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa [jollainen Suuri Babylon nyt on]”. Vain ne 144000 uskollista, joiden nimet on kirjoitettu ”Karitsan elämänkirjaan”, pääsevät sinne uskollisen uhrikuoleman ja taivaalliseen elämään johtavan loistoisan ylösnousemuksen kautta. (Ilm. 3:5; 21:27) Se on oleva pyhä, puhdas, totuudellinen hallitus Jumalan Karitsan ollessa kuninkaitten Kuningas. (1. Kor. 6:9–11; Gal. 5:19–21; 2. Piet. 1:5–11) ”Uuden maan” asukkaita hallitsee ”uusi taivas”, joten ”vanhurskaus asuu” sekä taivaassa että maassa. – 2. Piet. 3:13.
37 Tämä on se vanhurskas uusi järjestys, jonka Jehova lupasi seuraavan Suuren Babylonin kukistumista ja tuhoa muinaisen profeettansa sanoin: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” – Jes. 65:17, 18; 66:22.
[Kuvat s. 202, 203]
Johannes näkee näyn Uuden Jerusalemin laskeutumisesta