Vanhemmat, puhukaa lapsillenne huumeista

OLET epäilemättä lukenut paljon huumeitten vaaroista. Olet havainnut huumeitten käytön leviävän yhä nuorempien keskuuteen ja uhkaavan heitä. Jos olet isä tai äiti, seuraavasta aineistosta on sinulle apua. Mutta siitä on vain vähän hyötyä perheesi jäsenille, ellet keskustele siitä vakavasti heidän kanssaan. (5. Moos. 6:6, 7) Ellet todella pysty vaikuttamaan lapsiisi, saa heitä näkemään selkeästi totuutta huumeitten vaaroista, he saattavat joutua niiden ansaan. Miten voit ryhtyä käsittelemään aihetta lastesi kanssa?

Katsokaamme, miten se voisi tapahtua. Tarkastele, mitä isä ja äiti voivat sanoa teini-ikäisille lapsilleen varustaakseen heidät vastustamaan huumeitten käyttämisen kiusausta. Seuraava perheessä käyty keskustelu perustuu Jumalaa pelkäävien vanhempien terveisiin opetusmenetelmiin. Perheen isä aloittaa keskustelun.

Isä: ”Luin tässä eräänä päivänä lehteä ja huomasin, että Martti Melkonen joutui poliisin pidättämäksi marihuanan hallussapidosta.”

Poika: ”Älä laske leikkiä . . . Martti Melkonen?”

Isä: ”En laskekaan. Hänhän on sinun luokallasi, vai mitä, Liisa?”

Tytär: ”Ajattelinkin, että hänessä oli jotakin omituista! Hän käyttäytyy toisinaan niin kummallisesti, tuijottaa vain taivaalle.”

Isä: ”Käytetäänkö koulussa paljon huumeita?”

Tytär: ”Voi, isä, monet lapset käyttävät marihuanaa ja hasista ja ties mitä.”

Äiti: ”Ihanko totta? Voiko koulussa ostaa marihuanaa?”

Tytär: ”Varmasti!”

Äiti: ”Mistä?”

Tytär: ”Aivan koulun edestä.”

Poika: ”Toisinaan oppilaat ostavat ja myyvät huumeita jopa koulun WC:ssä keskipäivän aikaan.”

Isä: ”Kerrohan sitten, onko sinulle koskaan tarjottu näitä aineita.”

Tytär: ”Voi, monta kertaa.”

Isä: ”Entä onko sinusta koskaan tuntunut, että haluaisit kokeilla jotakin huumeita vain kerran nähdäksesi, miten ne vaikuttavat sinuun?”

Tytär: ”Ei oikeastaan. Ei ole mitään järkeä edes kokeilla niitä, varsinkaan kun näkee, mitä ne vaikuttavat toisiin, jotka ovat kokeilleet niitä. He kulkevat ympäriinsä kuin huumaantuneina ja näyttävät kovin nuhjuisilta.”

Isä: ”Entä sinusta, Jari?”

Poika: ”Ei isä. En ole koskaan halunnut kokeilla mitään niistä. Äskettäin ollessani metallitöiden tunnilla eräs oppilas kysyi minulta, haluaisinko jotakin jauhomaista ainetta.”

Äiti: ”Oliko se huumetta.”

Poika: ”Oli. Tämän pojan tiedetään olevan huumeitten myyjä, ja kun kieltäydyin, hän katsoi minua ja sanoi: ’Mikä sinua vaivaa? Oletko pelkuri?’ Ajattelin itsekseni, että olen mieluummin elävä ’pelkuri’ kuin kuollut huumeitten orja.”

Miksi huumeita tulee karttaa

Isä: ”Olen iloinen, että ajattelet siten. Mutta tiedätkö, miksi huumeitten käyttö on väärin?”

Tytär: ”Siksi, että me haluamme miellyttää Jumalaa.”

Isä: ”Oikein. Kristittynä me haluamme rakastaa ja palvella Jumalaa, kuten Jeesus sanoi, ’kaikesta mielestämme’. (Matt. 22:37) Se vaatii tervettä mieltä, ja Raamattu kehottaakin nuoria miehiä olemaan ’tervemielisiä’. (Tiit. 2:2–6, Um) Todistaisiko kristitty olevansa mieleltään terve, jos hän käyttäisi huumeita paetakseen todellisuutta?”

Poika: ”Ei.”

Isä: ”Niinpä me haluamme miellyttää Jumalaa ja karttaa sellaista, mikä ei miellytä häntä. Tiesittekö, että huumeitten käytön ja Jumalan tuomitseman spiritismin harjoittamisen välillä on yhteys? Kas, Raamatussa käytetty kreikkalainen ’spiritismin harjoittamista’ tai ’noituutta’ merkitsevä sanaa tarkoittaa kirjaimellisesti ’lääkeaineiden käyttöä’. Spiritistisissä menoissa huumeitten käyttö liittyi usein salaisille voimille esitettyihin anomuksiin. Hakisitko Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälisen valtakunnankäännöksen (The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures), Jari?”

Poika: ”Tässä se on.”

Isä: ”Etsisitkö Ilm. 22:15:n? Huomatkaa, että se sanoo niiden, jotka ovat Jumalan suosion ulkopuolella, ’harjoittavan spiritismiä’. Katsokaahan nyt vasenta palstaa, jossa on kreikkalainen teksti sekä sanatarkka englanninkielinen käännös. Tässä kreikankielinen ’spiritismin harjoittamista’ merkitsevä sana on kirjaimellisesti käännettynä ’lääkeaineiden käyttäjät’. Tällaiset ihmiset yhdistetään siten spiritisteihin ja toisiin, jotka eivät saa ikuista elämää pahojen tapojensa tähden.”

Äiti: ”Huumeitten käyttö ja demoneitten vaikutukseen joutuminen liittyvät läheisesti toisiinsa.”

Isä: ”Niin. Entä mitä te lapset olette havainneet? Havaitsetteko huumeitten käyttäjien keskuudessa tavallista suurempaa kiinnostusta salatieteisiin?”

Poika: ”Havaitsemme. Heillä on taikuutta ja ESP:tä käsitteleviä kirjoja. Joillakuilla on aakkoslautoja, ja monet ovat kiinnostuneita astrologiasta.”

Tytär: ”Mutta isä, jos joku karttaa taikuuden harjoittamista, niin miten huumeitten käyttö voi johtaa demonismiin?”

Isä: ”Katsohan, Liisa, eivät kaikki, jotka käyttävät huumeita nautinnon vuoksi ole todellisuudessa demonien riivaamia. Ydinkohta on siinä, että jos kokeilee huumeita vaikkapa vain kerran, se voi vaikuttaa mieleen, ja saattaa olla vaikeata vastustaa niiden käyttämistä edelleen. Kun sitten jatkaa sellaista huumeitten käyttöä, terve järjenkäyttö voi väistyä sairaan mielentilan tieltä. Näin demonit saattavat päästä vaikuttamaan mieleen. Apostoli Paavali kuvaili niiden tilaa, jotka eivät totelleet kaikessa Jumalaa. Jari, luehan se Room. 1:28:sta.”

Poika: ”Selvä. ’Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.’”

Isä: ”Voiko siis todella palvella Jehovaa kokosydämisesti ja tervemielisesti, jos on ’huumehumalassa’?”

Tytär: ”Ei; miten voisikaan, jos on huumeitten ’turruttama’ ja avoin demoneitten vaikutukselle?”

Äiti: ”Ei varmasti voi. Niiden mielessä, jotka ottavat esimerkiksi LSD:tä, tapahtuu kauheita. Vain hitunen LSD:tä voi viedä ihmisen ’matkalle’, joka kestää ehkä 8–16 tuntia.”

Poika: ”Niinkö kauan?”

Isä: ”Kyllä, ja ensimmäisen ’matkan’ jälkeen voi kokea kummallisia aistiharhoja ja hirvittäviä näkyjä jopa päivien tai kuukausien aikana jälkeenpäin.”

Poika: ”Sepä jotakin!”

Isä: ”Varmasti. Mutta kuulkaahan, mitä eräs torontolainen sanomalehti kertoi Kanadassa asuvasta nuoresta muusikosta. Liisa, lukisitko meille tämän lainauksen?”

Tytär: ”Kyllä vain. Siinä sanotaan: ’Poliisi otti huostaansa huonossa kunnossa olevan nuoren muusikon Kanadassa. Hän kertoi poliiseille päättäneensä kokeilla LSD:ta, koska ei saanut enää ”fiiliksiä” marihuanasta. Seurasi ”huono matka”, jonka aikana hän työnsi sormensa syvälle silmäkuoppiin, koska ”hän ei halunnut nähdä, mitä näki”. Hän vaurioitti vakavasti molempia silmiään, ja lääkärit pelkäsivät, että hän menettäisi näön toisesta silmästään.’ Voi, miten kauheata, isä!”

Isä: ”Niin on. Mutta se ei ole kauheampaa kuin se, mitä tapahtui pojalle, joka ollessaan LSD:n vaikutuksen alainen teki sähköporalla reiän päähänsä ’vapautuakseen tavanomaisesta ajasta ja päästäkseen toiseen ulottuvuuteen’, tai niille monille, jotka hyppäsivät ikkunasta kuolemaansa ajatellessaan ’lentävänsä pois’.”

Onko marihuana erilaista?

Poika: ”Isä, minun on toisinaan vaikea löytää vastausta, kun koulutoverit sanovat, että he eivät koskaan käytä LSD:tä tai heroiinia, mutta että heidän mielestään marihuanan polttaminen ei ole lainkaan vaarallista. Mitä vastaisit siihen?”

Isä: ”On ihmisiä, jotka ovat polttaneet marihuanaa ja jotka väittävät, ettei siitä ole koitunut heille mitään huonoja seurauksia. Mutta parantavatko he siten elämäänsä? Päinvastoin; ja vaikka kaikki marihuanan polttajat eivät siirrykään käyttämään kovempia huumeita, kuten heroiinia, tunnustetuksi tosiasiaksi jää, että useimmat, jotka käyttävät heroiinia, aloittivat ’miedommilla huumeilla’, kuten marihuanalla. Heroiinin orjia koskeneet tutkimukset osoittavat, että heistä 85 prosenttia käytti aikaisemmin marihuanaa.”

Poika: ”Suurin vaara on siis, että marihuanaa polttavat nuoret siirtyvät pahempiin huumeisiin.”

Isä: ”Se on vain yksi huomattavimmista vaaroista. Katsohan, vaikka marihuanan polttaja ei siirrykään kovempiin huumeisiin, niin miten hän voi olla varma siitä, ettei marihuanasta koidu hänelle vahinkoa? Harvat marihuanan käyttäjät tietävät, että tämän huumeen vaikuttava aineosab ei poistu elimistöstä vaan kerääntyy elimistöön. Se asettuu ruumiin rasvakudoksiin ja erityisesti aivojen kudoksiin. Kun sitä kertyy elimistöön ja aivoihin, se ei voi olla vaikuttamatta ihmisen terveyteen, myös hänen mielenterveyteensä.”

Poika: ”En todellakaan ole tiennyt sitä marihuanasta, isä – että sen myrkystä ei voi päästä vapaaksi!”

Isä: ”Toinen seikka: marihuanan käyttäjä voi joutua vaikeuksiin kauan ennen kuin tuota myrkyllistä ainetta kasaantuu hänen elimistöönsä. Jokainen ihminen on näet erilainen, eikä kukaan voi sanoa ennalta, miten marihuana vaikuttaa häneen. Lääkärit sanovat itse asiassa, että ’marihuanan arvaamaton vaikutus eri yksilöihin ja samaan yksilöön eri aikoina ja eri olosuhteissa’ lisää sen vaarallisuutta käyttäjän kannalta. Mutta luetaanpa nyt tästä kirjasta nimeltä ’Drug Abuse’ (Huumeitten väärinkäyttö) luvusta, joka käsittelee marihuanaa. Jari, lukisitko nämä virkkeet, jotka olen alleviivannut?”

Poika: ”Hyvä on. Tässä sanotaan: ’Marihuanamatka kestää pohjimmiltaan keskimäärin kolme tuntia. Käyttäjä menettää ajan ja syvyyden tajun. Jalkakäytävässä tai sen reunakivissä oleva halkeama voi näyttää syvältä kanjonilta tai kallioseinämältä. Päinvastainen pitää myös paikkansa; marihuanan vaikutuksessa olevien ihmisten tiedetään astuneen alas toisen kerroksen ikkunasta tai rakennusten katoilta. . . . 190 kilometrin tuntinopeus saattaa vaikuttaa 30 kilometrin tuntinopeudelta . . . Väkivaltarikokset, kuten ryöstöt, murtovarkaudet, pahoinpitelyt, raiskaukset ja miestapot, ovat yleisiä sen vaikutuksessa olevien keskuudessa, ja tavallisesti tässä tilassa käyttäjä kokeilee ensimmäistä heroiiniruiskettaan tai nauttii ensimmäisen LSD-annoksensa. . . . Juuri marihuanan vaikutusten arvaamattomuuden tähden poliisiviranomaiset pitävät sen vaikutuksessa olevaa ihmistä äärimmäisen vaarallisena.’”

Isä: ”Kuulostaako se tottumukselta, jonka harjoittajana kristitty haluaisi itseään pidettävän?”

Poika: ”Ei varmasti!”

Isä: ”Osoittaakseen, miten aavistamattomat marihuanan vaikutukset ovat, tämä kirja kertoo 16-vuotiaasta opiskelijasta, joka osti hieman marihuanaa koulun pesuhuoneessa. Huomatkaa, mitä tapahtui. Lukisitko tämän, Jari?”

Poika: ”Tässä sanotaan: ’Kuusitoistavuotias lähti koulusta ja meni puistoon, missä hän poltti kolme marihuanasavuketta. Sitten hän meni kotiin ja pieksi äitinsä.’”

Isä: ”Marihuanan käyttäjät saattavat siis käyttäytyä väkivaltaisesti jopa omaisiaan tai itseään kohtaan. Jotkut marihuanan käyttäjät yrittävät itsemurhaa. Niinpä kun koululaiset laskevat siitä leikkiä ja puhuvat ’ruohosta’, ’marista’ ja ’fymistä’ ja väittävät tietävänsä kaiken marihuanasta, pitäkää mielessänne, ettei kaikki, mitä he pitävät ’tosiasiana’, ehkä olekaan totta.”

Poika: ”Olet oikeassa, isä. Toiset nuoret eivät ole koskaan kertoneet minulle marihuanasta mitään tällaista.”

Miten voit suojella lapsiasi

Isä: ”Mutta keskustellaanpa nyt siitä, mikä suojelee teitä lapsia huumeilta. Tehän tiedätte todellisen syyn, miksi useimmat nuoret alkavat käyttää huumeita, vai mitä?”

Poika: ”Siksikö, että toisetkin nuoret käyttävät niitä?”

Isä: ”Juuri siksi. He haluavat olla suosittuja toisten keskuudessa.”

Äiti: ”Mutta minkä ihmisryhmän keskuudessa me haluamme pysyä nykyhetkestä tämän maailmallisen järjestelmän loppuun asti?”

Tytär: ”Niiden keskuudessa, jotka rakastavat Jumalaa ja tekevät hänen tahtonsa – Jehovan kansan keskuudessa.”

Äiti: ”Aivan niin, sillä me haluamme elämää Jumalan uudessa järjestyksessä.”

Isä: ”Mitä Raamatun periaatteita me rikomme, jos seurustelemme maailmallisten ihmisten kanssa?”

Poika: ”Tiedän, isä. Raamattu sanoo, että ’huono seura hyvät tavat turmelee’.” (1. Kor. 15:33)

Isä: ”Oikein. Ja siinä onkin ensimmäinen huomattava tapa suojellaksenne itseänne huumeilta: valvokaa seuraanne! Miksi turmelisitte hyvät tapanne seurustelemalla huumeita käyttävien nuorten kanssa?”

Äiti: ”Niin, Liisa ja Jari, teidän tarvitsee lisäksi olla valppaita ollessanne tekemisissä toisten nuorten kanssa koulussa. Joskus lapsia jopa petkutetaan ottamaan LSD:tä.”

Tytär: ”Miten niin voisi käydä?”

Äiti: ”No, toiset oppilaat saattaisivat tarjota sinulle jotakin syötävää, ehkä vain sokeripalan. Jos tiedät jonkun nuoren käyttävän huumeita ja hän tarjoaa sinulle karamellia tai jotakin muuta syötävää, käsitä, kuka sitä tarjoaa. Tiedät, kuka on kysymyksessä, joten hylkää tarjous ja karta hänen seuraansa.”

Tytär: ”Mutta me emme voi pysytellä täysin erillään koulun oppilaista. Meidän täytyy suorittaa joitakin ryhmätöitä yhdessä. Osallistun erääseen kotitaloustunnin työhön, ja minun täytyy työskennellä eräiden kanssa, joiden tiedetään käyttävän huumeita, jos aion saada työni valmiiksi.”

Isä: ”Koulutehtävienne ollessa kysymyksessä teidän täytynee työskennellä yhdessä, mutta teidän ei tarvitse seurustella heidän kanssaan. Minulla on sama pulma työpaikallani. Työskentelen toisten kanssa, mutta en seurustele heidän kanssaan muuna aikana, en mene, minne he menevät, enkä tee, mitä he tekevät. Kartan heidän puhetapaansa. Suojelkaa siis itseänne valvomalla seuraanne. Mutta asiaan liittyy enemmänkin.”

Tytär: ”Mitä se on?”

Isä: ”Toinen suojakeino. Se on se, että kerrotte toisille, mikä on asenteenne huumeisiin, ja että elätte Raamatun mukaan. Antakaa siis kaikin mokomin koulutovereittenne tietää, että Raamatun periaatteet hallitsevat teidän elämäänne ja että te yritätte elää niiden mukaan. Älkää sitten koskaan epäröikö puhua heille Jumalan valtakunnasta kaikissa tilaisuuksissa. Monet näistä lapsista näkevät hyvän käytöksenne ja kunnioittavat teitä sen tähden.”

Äiti: ”Ja jotkut saattavat jopa kiinnostua Raamatusta.”

Isä: ”Kun annatte toisten nuorten tietää asenteenne, ette ainoastaan suojele itseänne, vaan siitä voi koitua hyvää myös toisille nuorille. Tunnetteko keitään, jotka aikaisemmin käyttivät huumeita?”

Poika: ”Tunnemme.”

Isä: ”Ja me tiedämme, miten he pääsivät niistä eroon. He alkoivat tutkia Raamattua, tulivat valtakunnansaliin ja löysivät sellaista, minkä tähden kannattaa työskennellä ja elää. Voitte olla varmat siitä, ettei kenelläkään niillä koulussanne olevilla nuorilla, jotka ovat sekaantuneet huumeisiin, ole sellaista, minkä tähden elää. Miten siis voitte auttaa heitä?”

Poika: ”Voimme kertoa heille valtakunnansalin kokouksista ja kutsua heitä niihin.”

Isä: ”Juuri niin. Sitten se, mitä he kuulevat valtakunnansalissa, saattaa muuttaa heidän elämänsä. Meillä on jotakin, minkä tähden elää. Kun omistaa tämän suurenmoisen toivon, ei tarvitse huumeitten kaltaista kainalosauvaa. Mutta palataksemme takaisin suojakeinoihin: luultavasti tiedätte, mikä on kolmas suojakeino.”

Poika: ”Sano se jälleen, isä.”

Isä: ”No, se on tämä: käsittäkää, mitä huumeisiin sekaantuminen merkitsisi perheellenne. Miten luulette sen vaikuttavan perheeseemme, että te alkaisitte käyttää huumeita?”

Tytär: ”Sinun, isä, täytyisi luultavasti mennä kertomaan asiasta poliisille, ja jokainen kaupungissa saisi tietää siitä. En varmasti voisi edes nostaa päätäni pystyyn kävellessäni kadulla.”

Äiti: ”Ajattelin juuri Martti Melkosen perhettä. Miltä hänen isästään ja äidistään mahtaa juuri nyt tuntua?”

Poika: ”Heistä tuntuu varmasti kauhealta. En missään nimessä haluaisi tulla pidätetyksi ja saattaa koko perhettä sellaiseen häpeään.”

Isä: ”Näette siis, että sen pitäminen mielessä, mitä huumeisiin sekaantuminen aiheuttaisi perheellemme, on suojakeino. Mutta on vielä eräs suojakeino, ja se on kaikkein tehokkain ja tärkein. Me olemme jo keskustelleetkin siitä. Tärkein syy, miksi kartatte huumeita, on se, että haluatte miellyttää Jehova Jumalaa.”

Poika: ”Isä, on todella hyvä tuntea nuo neljä suojakeinoa huumeita vastaan.”

Isä: ”Pystytkö muistamaan ne?”

Poika: ”Luulen niin. Ensinnäkin meidän täytyy valvoa seuraamme. Toiseksi tulee kertoa muille, että me elämme Raamatun mukaan. Kolmanneksi meidän täytyy pitää mielessä, mitä huumeitten käyttömme merkitsisi perheelle. Neljäs ja tärkein suojakeino on, että haluamme miellyttää Jumalaa, ja häntä miellyttääksemme meidän täytyy karttaa kaikkea huumeitten väärinkäyttöä.”

Isä: ”Erinomaista!”

Äiti: ”Sitten olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että ’pilveen’ pääsemisestä huumeitten avulla ei koidu mitään hyvää.”

Poika: ”Niin, ja olen todella iloinen, että keskustelimme tästä asiasta.”

Tytär: ”Olen oppinut joitakin asioita, joita en ole tiennyt.”

Isä: ”Kas niin, lapset, arvostan hyvää asennettanne. Jos teillä herää pulma missä tahansa asiassa, tulkaa vapaasti puhumaan sekä äidillenne että minulle ja kertokaa meille kaikki tosiasiat. Voisimme kertoa teille paljon muutakin huumeista ja muista kohtaamistanne pulmista ja siitä, mitä Raamattu sanoo niistä. Ehkä voimme kokoontua yhteen suunnilleen kerran viikossa, sanokaamme illallisen jälkeen, ja keskustella joistakin tällaisista seikoista. Se pitää meidät kaikki valppaina ja suojelee meitä näinä kriittisinä aikoina.”

Tämä esimerkki antaa teille käsityksen siitä, miten vanhemmat voisivat ottaa asian esille ja käsitellä sitä. Ehkä teidän asuinseutunne tai kotinne olosuhteet ovat erilaiset. Keskustelkaa niistä yhdessä. Ajatelkaa etukäteen joitakin kohtia, jotka haluatte esittää, ja olkaa todellisia vanhempia ja lastenne suojelijoita.

[Alaviitteet]