”Menkää . . . tehkää opetuslapsia . . . kastaen heidät”
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät.” – Matt. 28:19, Um.
1. Miten uutisten mukaan tapahtui hätäkaste eräällä San Franciscon rannalla Kaliforniassa 7.5.1959?
OLI 7. päivä toukokuuta 1959 San Franciscossa Kaliforniassa. Shirley ja Albert olivat uimassa lahden suulla. Siellä oli uimassa haikin! Nähdessään sen ensin Albert varoitti Shirleyä ja käski häntä uimaan maata kohti. Silloin hai hyökkäsi. Albertin vasen käsivarsi repeytyi melkein irti. Uhmaten hain hyökkäystä Shirley ui takaisin ja alkoi vetää Albertia rannalle ja saikin hänet lopulta rantaan. Albert oli kuolettavasti haavoittunut. Häntä ei ollut kastettu kristityksi. Niinpä Shirley kaappasi merivettä ja antoi sen valua Albertin pään yli. Shirley sanoi: ”Kastoin hänet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja tein ristinmerkin . . .” Hän käski Albertia toistamaan perässään synnintunnustuksen sanoen: ”. . . minä inhoan kaikkia syntejäni, koska pelkään taivaan menetystä ja helvetin tuskia, mutta enimmän siksi, että ne loukkaavat sinua, Jumalani, joka olet kauttaaltaan hyvä ja ansaitset koko rakkauteni.” – Time ja Newsweek, 18.5.1959; New York Times, 24.3.1961.
2. Mitkä kysymykset heräävät tämän kasterituaalin suhteen?
2 Shirley oli pelastanut Albertin meren tiikerin lisähyökkäykseltä. Tunnollisesti hän yritti jälkeenpäin pelastaa hänet kastamattoman henkilön kohtalosta kirkkonsa uskonnollisen opetuksen mukaan. Vaikka jotkut ihailivatkin Shirleyn rohkeaa tekoa, niin heitä silti ihmetytti. Oliko hän pelastanut Albertin iankaikkisesta tulesta suorittamalla kristikunnan uskonnollisen muotomenon pelastettuaan hänet haikaloja vilisevästä vedestä? Oliko hän tehnyt Albertista Kristuksen opetuslapsen ennen hänen kuolemaansa, mikä tapahtui sairaalassa kohta sen jälkeen?
3. Mikä joukkokaste suoritettiin tämän vastakohtana eräällä New Yorkin hiekkarannalla 30.7.1958, ja mitä vuonna 33 suoritettua joukkokastetta se muistuttaa?
3 Ajatus kääntyy tässä Tyynen valtameren vesistä, joita kohden San Franciscon lahti antaa, Atlantin valtameren vesiin. Heinäkuun 30. päivänä 1958, vajaa vuosi ennen sitä kun Shirley oli muotomenoin kastanut Albertin, suoritettiin kastetoimitus eräällä toisella rannalla nimeltä Orchard Beach New Yorkissa. Ne 7 136, jotka vapaaehtoisesti halusivat tulla kastetuiksi, eivät seisoneet rannalla tätä varten. He kahlasivat suolaiseen veteen, missä miehet, Jumalalle antautuneet kristityt, upottivat heidät kokonaan veteen. Tämä jättiläismäinen kastetoimitus oli sen päivän nähtävyys New Yorkin kaupungin alueella, missä vietettiin ”Jumalan tahdon” kansainvälistä konventtia yhtaikaa Yankee-stadionilla ja lähellä sijaitsevalla Polo Groundsin baseball-kentällä. Se toi mieleen erään toisen kastetoimituksen, joka tapahtui 1925 vuotta aikaisemmin ja jolloin Jeesuksen Kristuksen kaksitoista apostolia kastoivat noin kolmetuhatta uskovaa Jerusalemissa Jerusalemin konventin aikana, joka pidettiin vuoden 33 helluntaijuhlan viettämiseksi. (Apt. 2:1–42) Nämä antoivat siten julkisen todistuksen siitä, että he olivat päättäneet olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Nuo 7 136 Orchard Beachissa vuonna 1958 kastettua halusivat samalla tavalla tulla tämän saman persoonan antautuneiksi opetuslapsiksi.
4. a) Mitkä kysymykset heräävät Kristuksen opetuslasten kastamisen suhteen, koska kristikunta ei ole kyennyt käännyttämään maailmaa ja koska se on rappeutumassa? b) Minkä pelon takia nykyään on paljon ulkokultaisia kristittyjä?
4 Olemme nyt vuoden 1970 alussa. Koska kristikunta ei ole kyennyt tekemään maailman kaikkia kansoja opetuslapsiksi ja siten aikaansaamaan maailman kääntymystä ja koska se on uskonnollisesti rappeutunut ja menettänyt vaikutusvaltansa, niin joku on ehdottanut, että tätä aikaa nimitettäisiin ”kristillisyyden jälkeiseksi aikakaudeksi”. Tehdäänkö tämän ensimmäisen vuosisadan Kristuksen opetuslapsia vielä näinä 20. vuosisadan yhä uskonnottomampina vuosina? Onko yhä sopivaa tehdä opetuslapsia hänelle, joka kuoli yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, vai onko se jo vanhanaikaista? Nämä ovat vakavia kysymyksiä näinä ns. ”vallankumouksellisina” päivinä, jolloin entiset arvot hylätään. Monet, jotka pelkäävät sitä, mitä heidän naapurinsa ajattelevat, haluavat nykyään innokkaasti, että heitä kutsutaan ”kristityiksi”, koska heidät muuten leimattaisiin ”pakanoiksi” tai ehkä kommunisteiksi. Mutta ovatko nuo ihmiset todellisuudessa ulkokullattuja kristittyjä? Ovatko nämä ns. kristityt todella sellaisia kuin kristityn tulee olla? Kristuksen tosi opetuslapsi ei ole ulkokullattu kristitty.
5. Minkä auktoriteetin puoleen meidän on käännyttävä saadaksemme vastauksen näihin kysymyksiin ja miksi sen auktoriteetin puoleen?
5 Minkä auktoriteetin puoleen meidän tulee kääntyä saadaksemme vastaukset näihin kysymyksiin? Saadaksemme suorat vastaukset meidän ei pidä kääntyä kristikunnan pappien puoleen vaan juuri tuon ensimmäisen vuosisadan Opettajan, itsensä Jeesuksen Kristuksen, puoleen. Hänen uskolliset opetuslapsensa merkitsivät hänet ensimmäisellä vuosisadalla lähtemättömästi muistiin Pyhän Raamatun 27 viimeiseen kirjaan. Nämä muistiinmerkinnät eivät välttele mitään kysymyksiä näistä asioista eivätkä lievennä totuuksia ja tosiseikkoja ollakseen loukkaamatta meitä tai uskonnollista herkkätuntoisuuttamme. Väheksykööt epäuskoiset pilkkaajat tätä ensimmäisen vuosisadan Opettajaa niin paljon kuin haluavat, niin hän on kuitenkin vaikuttanut ihmiskuntaan enemmän kuin kukaan muu ihminen, joka konsanaan on vaeltanut maamme pinnalla. Hän katsoi kauemmas eteenpäin kuin yksikään muu ihminen maan päällä. Katsoiko hän eteenpäin meidän aikaamme, tälle 20. vuosisadalle asti? Kyllä. Häntä ei kiinnostanut opetuslasten tekeminen ainoastaan silloin niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka hän opetti ja saarnasi Jumalan valtakuntaa. Häntä kiinnosti opetuslasten tekeminen edelleen tällä 20. vuosisadalla. Ja hän tekee niitä. Mistä sen tiedämme?
6. Missä elämänsä vaiheessa Kristus lausui lainaamamme sanat, ja miten hän oli osoittanut paikan, missä hän oli sanova ne?
6 Kun mainitsemme mitä hän sanoi tässä suhteessa, niin lainaamme hänen sanojaan, jotka hän lausui sen jälkeen, kun hänet oli herätetty kuolleista. Paikka, missä hän lausui nämä sanat, on tunnettu maan päällä. Se on vuori hänen aikanaan Galileaksi kutsutussa maassa, nykyisen Galileanmeren alueella. Hän oli ennen kuolemaansa osoittanut tämän alueen paikaksi, missä heidän piti kohdata hänen kuolleista nousemisensa jälkeen. Asetettuaan kuolemaansa edeltäneenä iltana ns. Herran ehtoollisen hän sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” – Matt. 26:31, 32; Mark. 14:27, 28.
7. Miten tämä paikka varmistettiin Jeesuksen ylösnousemuspäivänä, ja miten opetuslapset käyttäytyivät siellä?
7 Kaksi päivää myöhemmin, hänen kuolleista nousemisensa aamuna, enkeli sanoi eräille naisille, jotka tulivat nyt avatulle ja tyhjennetylle haudalle: ”Menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä.” Kun nämä naiset olivat matkalla kertomaan opetuslapsille, ylösnoussut Jeesus itse kohtasi heidät ja sanoi: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä.” Toista viikkoa myöhemmin opetuslapset tekivät siten. ”Ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä [osoittivat kunnioitustaan, Um], mutta muutamat epäilivät.” – Matt. 28:3–10, 16, 17; Mark. 16:7.
ENEMMÄN KUIN IHMISEN KÄSKY
8. a) Miksei maan päällä olevilla luomuksilla ole oikeutta sekaantua siellä annetun Kristuksen käskyn toteuttamiseen? b) Mitä apostolit Johannes, Paavali ja Pietari sanoivat hänen nykyisestä asemastaan?
8 Se, mitä opetuslapset kuulivat tuolla nimeämättömällä vuorella Galileassa, tuli suuremmalta kuin pelkästään ihmiseltä, eikä yhdelläkään ihmisellä, hallituksella eikä kansalla maan päällä ole oikeutta sekaantua sen toteuttamiseen, mitä hän käski. Ihmiset tosin sekaantuvat siihen, mutta se tapahtuu vain Jumalan sallinnalla, eivätkä he saa Jumalan hyväksyntää siten tekemällä. Heistä huolimatta monia kastetoimituksia on suoritettu salassa. Jeesus, joka ilmestyi opetuslapsilleen tuolla Galilean vuorella, oli ensimmäinen kuolleista loputtomaan elämään, todella kuolemattomaan elämään, herätetty. Häntä ainoata kutsutaan ’kuolleitten esikoiseksi’. (Ilm. 1:5) Mies, joka ihmeen kautta näki Jeesuksen Kristuksen joitakin kuukausia hänen kuolleista nousemisensa jälkeen, henkeytettiin sanomaan hänestä: ”Hän . . . on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:1, 18) Myös eräs opetuslapsi, joka tapasi hänet Galilean vuorella, kirjoittaa: ”Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, . . . hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:17, 18) Hän on ensimmäinen Jumalan henkipoikien joukossa.
9. Millä valtuudella Kristus antoi siellä käskynsä opetuslapsilleen, ja mitä se ilmoitti?
9 Hän saattoi siis oikeutetusti lausua käskynsä yli-inhimillisellä valtuudella ja panna käskynsä minkä tahansa sellaisen käskyn yläpuolelle, joka on pelkästään ihmisjohtajien ja -hallitsijoiden antama, sanoessaan opetuslapsilleen siellä Galileassa: ”Kaikki valta on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” – Matt. 28:18–20, Um.
10. Miten kauan kestävä on hänen käskynsä sanojen voima ja miksi?
10 Noissa sanoissa oli voimaa. Ja nyt, tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen, noissa sanoissa on yhä yhtä paljon voimaa, sillä ne ovat sellaisen Auktoriteetin sanat, jota ei yksikään luomus taivaassa eikä maan päällä uskalla uhmata eikä jättää huomioon ottamatta. ”Kaiken vallan . . . taivaassa ja maan päällä” antoi hänelle kaikkivaltias Jumala, joka on kaiken vallan jumalallinen Lähde. Hän on Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä ja Se, joka herätti hänet kuolleista kuolemattomaan elämään olemassaolon henkitasolle. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on nyt uudessa ja korkeammassa suhteessa taivaalliseen Isään kuolleista nousemisensa takia. Mukanaan täydellisen ihmisuhrinsa arvo ylösnoussut Jeesus Kristus meni itse korkeimman ja kaikkivaltiaan Jumalan, taivaallisen Isänsä, eteen. Hänelle hän esitti koko ihmiskunnan, elävien ja kuolleitten, edestä antamansa ihmisuhrin arvon eli ansion. Sen ”kaiken vallan” tukemiseksi tai toimeenpanemiseksi, minkä Jumala antoi Jeesukselle Kristukselle, hän sai myös ”pyhän hengen”, Jumalan näkymättömän toimivan voiman, käyttääkseen sitä ja vuodattaakseen sen opetuslapsiinsa.
11. a) Mitä kenenkään ei tule nykyään ajatella ylösnousseen Kristuksen vallasta? b) Mitä voidaan sanoa hänen valtansa hoidosta ja sen täytäntöön panosta nykyisessä asiainjärjestelmän vaiheessa?
11 Älköön kukaan ajatelko itsekseen: ”Niin, sehän oli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Tuo Jeesuksen Kristuksen omakseen väittämä valta ei koske meidän nykyistä, tieteellistä, vallankumouksellista aikaamme. Hänen valtansa on heikentynyt eli vähentynyt samoin kuin kristikunnankin valta eikä vaikuta nykyään. Me olemme nykyään vallassa täällä maan päällä. Meillä on todellisuudessa valta, ja meidän ihmisten on käytettävä tätä omaamaamme valtaa niin kuin itse haluamme siitä välittämättä, mitä joku sanoi tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin.” Mutta älköön kukaan pettäkö itseään! Jeesus Kristus on historiallinen eikä tarunomainen persoona, eikä hän ole koskaan luopunut vallastaan eikä antanut sitä kenellekään ihmiselle eikä ihmisryhmälle maan päällä nykyään, ei Vatikaanivaltiossa eikä Genevessä, ei Moskovassa eikä missään muuallakaan. Hänellä on se yhä nytkin, ja hän käyttää sitä nykyään enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Saadakseen opetuslapsensa vakuuttuneiksi tästä hän sanoi arvovaltaisen käskynsä jälkeen näin: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” (Matt. 28:20, Um) Tämä asiainjärjestelmä on yhä olemassa, mutta me elämme aivan ilmeisesti sen lopun aikaa.
12. a) Miten jotkut aliarvioivat Kristuksen vallan nykyään, ja miksi heidän pitäisi tarkistaa asia uudelleen? b) Miten hänen opetuslastensa tulee nyt suhtautua hänen käskyynsä ja miksi?
12 Sen loppumattoman, yli-inhimillisen kaiken käsittävän vallan, jolla ylösnoussut Jeesus Kristus on varustettu, pitäisi pysähdyttää kaikki hänen pilkkaajansa harkitsemaan; sen pitäisi panna kaikki, jotka sanovat: ”Kristillisyys on kuolemassa nykyään, ja me olemme suositumpia ja tärkeämpiä kuin Kristus”, pysähtymään ja arvioimaan oikein Kristus, Jumalan taivaallinen Poika. Sen pitäisi myös saada kaikki, jotka ovat hänen totisia, aitoja opetuslapsiaan nykyään, suhtautumaan mitä vakavimmin hänen heille antamaansa käskyyn, niin että hänen käskynsä toteuttamisesta tulee suurin asia heidän elämässään samoin kuin se oli ensimmäisenkin vuosisadan opetuslasten elämässä. Kristuksen käskyä tukevan vallan ymmärtämisen ja arvostamisen pitäisi innostaa heitä, niin etteivät he koskaan lakkaa toteuttamasta tätä käskyä, ennen kuin tämän ”asiainjärjestelmän loppu” on täydellisesti päättynyt. Hän on heidän kanssaan ”joka päivä”, kunnes se tapahtuu. Hän tukee siis heitä.
LAAJENEVA TYÖ
13. a) Millaisen laajuuden maan päällä opetuslapseus oli tarkoitettu saavuttamaan? b) Millä tavalla ei asiain kulun pitänyt olla samanlainen kuin kuningas Salomon päivinä, jolloin hänen viisautensa oli tunnettu maailmanlaajuisesti?
13 Ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen ei merkitse toimetonta, velttoa, itsekeskeistä, mitään ilmaisematonta uskontoa. Se ilmaisee itsensä avoimesti, se on tuottoisaa, lisääntyvää, sitä on mahdoton tukahduttaa tai ehkäistä. Opetuslapseutta ei tarkoitettu rajoitettavaksi mihinkään pieneen maankolkkaan sellaisena, mistä muun maailman ei pitäisi saada osaansa. Jos mikä niin tämä piti tehtämän tunnetuksi ja saatavissa olevaksi maailmanlaajuisesti. Ei pitänyt olla niin kuin Jerusalemin viisaan kuninkaan Salomon tapauksessa 11. vuosisadalla eaa. Historiahan kertoo hänestä näin: ”Salomon viisautta tultiin kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestansa.” (1. Kun. 4:34) Saban kuningatarkin tuli niin kuin sanotaan ”maan ääristä” koko matkan Jerusalemiin saakka kuulemaan ja näkemään todistuksen Salomon viisaudesta. (Matt. 12:42; 1. Kun. 10:1–13) Jeesus Kristus puhui jo maan päällä ollessaan itsestään ’enempänä kuin Salomo’. Hänen elämänsä ja kuolemansa ovat vaikuttaneet koko ihmiskuntaan paljon enemmän kuin Salomon elämä ja kuolema. Sen sijaan että hän olisi kutsunut ja velvoittanut ihmisiä tulemaan maan neljältä kulmalta maalliseen Jerusalemiin kuulemaan viisauttaan ja oppimaan hänestä, hän käski siellä Galileassa opetuslapsiaan menemään kaikkien ihmisten luo: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” (Matt. 28:19, Um) Heidän ei pitänyt odottaa ihmisten tulevan heidän luokseen, vaan heidän piti mennä kaikkialla olevien ihmisten luo.
14. Keille Jeesuksen Kristuksen kautta tuleva pelastussanoma oli tarkoitettu, ja miten hän ilmaisi tämän Öljymäellä ennen taivaaseen kohoamistaan?
14 Vaikka Jeesus maan päällä ollessaan olikin luonnollinen, ympärileikattu juutalainen, joka oli syntynyt Mooseksen lain alaisuudessa, niin häntä koskeva sanoma ei ollut yksistään juutalaisia varten. Juutalaiset saivat sen ensin vain Jumalan suosion osoituksena. Mutta tämä Jeesuksen Kristuksen kautta annettu pelastussanoma oli tarkoitettu koko ihmiskunnalle, ja sen täytyi saavuttaa heidät kaikki. Ylösnoussut Jeesus Kristus ei osoittanut tätä ainoastaan vuorella Galileassa vaan myös jonkin aikaa myöhemmin, ennen kuin hän lähti täältä maan päältä ja kohosi takaisin taivaaseen jumalallisen Isänsä Jehova Jumalan luo. Jerusalemin itäpuolella olevalla kuuluisalla vuorella, Öljymäellä, mistä hän oli kohoava taivaaseen, hän sanoi opetuslapsilleen, jotka seurasivat häntä sinne: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” – Apt. 1:7, 8.
15. a) Miten Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen juuri tätä ennen pitämässään raamatuntutkistelussa, missä määrin syntien anteeksisaamista hänen kauttaan piti saarnata? b) Miksi todistamisen piti alkaa Jerusalemista?
15 Tätä todistamista Jeesuksen tärkeästä osuudesta ihmiskunnan pelastavassa Jumalan ohjelmassa ei pitänyt rajoittaa vain luonnollisiin ympärileikattuihin juutalaisiin, jotka olivat hajaantuneet maan ääriin, vaan esittää myös pakanoille (ei-juutalaisille). Jeesus oli sanonut näin vähän aikaa tätä ennen opetuslastensa kanssa pitämässään raamatuntutkistelussa seuraavin sanoin: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Miksi heidän piti aloittaa Jerusalemista? Koska heidät piti kastaa pyhällä hengellä seuraavassa helluntaijuhlassa Jerusalemissa ja heidän ensimmäinen todistuksensa katumuksesta syntien anteeksisaamiseksi Kristuksen kautta piti antaa tuossa kaupungissa oleville helluntain viettäjille. – Luuk. 24:46–49.
16. Miten se tapahtui juuri sillä tavalla Jerusalemissa Apostolien tekojen 2. luvun mukaan?
16 Niin todella kävikin, ja apostoli Pietari sanoi tuona helluntaijuhlan päivänä vuonna 33 suurelle tiedustelevalle juutalaisten ja käännynnäisten joukolle: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Noin kolmetuhatta näistä juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka olivat jo antautuneet Jehova Jumalalle, katui aikaisempaa väärää asennettaan ja menettelyään Kristusta kohtaan, ja heidät kastettiin hänen nimeensä nyt hänen seuraajinaan. Se oli vain alkua heille. He halusivat lisätietoja Kristuksen kahdeltatoista apostolilta, ja apostolit olivat halukkaita antamaan heille lisäopetusta. Ja niin, vesikasteen jälkeen, ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”. – Apt. 2:37–42.
LAAJENNUS ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA
17. Miten Jerusalemissa helluntaina kastetut joutuivat levittämään hyvää uutista maailmanlaajuisesti mutta keiden keskuuteen maailmanlaajuisesti?
17 Koska Jumalan varaukset koko ihmiskunnan pelastamiseksi piti saattaa maailmanlaajuisesti käytettävissä oleviksi, niin miten viisasta olikaan, että Jehova vuodatti pyhän henkensä Kristuksen kautta silloin helluntaipäivänä Jerusalemissa. Nuo kääntyneet, kastetut juutalaiset ja käännynnäiset olivat tulleet monista osista Aasiaa, Eurooppaa ja Afrikkaa, niin, ”kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on”. Saatuaan siis nyt riittävästi opetusta Kristuksen apostoleilta he palasivat omiin maihinsa ja levittivät hyvää uutista siellä. He tekivät kuitenkin näin ainoastaan niissä maissa olevien luonnollisten ympärileikattujen juutalaisten keskuudessa. (Apt. 2:5–12; 11:19) Mutta miten oli Samarian maakunnan laita, joka oli Juudean ja Galilean välissä?
18. Miten kastettujen, hengen täyttämien kristittyjen elonkorjuu ulottui Samarian maakuntaan?
18 Jeesus oli kerran saarnannut Sykarin kaupungin samarialaisille asukkaille, ja nuo samarialaiset sanoivat sen johdosta: ”Me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” Tosiaankin ei ainoastaan juutalaisten vaan koko ihmis-”maailman”. Syystä Jeesus sanoi Samariassa ollessaan apostoleilleen: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään.” (Joh. 4:35, 36, 38–42) Mutta opetuslasten työntämiseksi Samarian vainioille elonkorjuutyöhön tarvittiin vainon hajottavaa voimaa. Jeesus oli kuolleista nousemisensa jälkeen ja ennen taivaaseen kohoamistaan valtuuttanut heidät antamaan todistusta samarialaisille. Kun siis vaino pakotti evankelista Filippuksen poistumaan Jerusalemista ja Juudeasta, niin hän meni Samariaan ja saarnasi sekä kastoi paljon samarialaisia uskovia. Silloin Jerusalemissa olevat apostolit lähettivät sinne Simon Pietarin ja Sebedeuksen pojan Johanneksen, ja nämä välittivät Jumalan pyhän hengen noille uskoville samarialaisille. – Apt. 8:1–17.
19. Minkä lisälaajennuksen piti vielä tapahtua, mutta ketkä olivat ilmeisesti epäröiviä sen suhteen?
19 Kuitenkin piti tapahtua vielä suurempi laajennus! Vielä ei ollut tavoitettu asutun maan ”kaikkien kansojen ihmisiä”, jotka olivat ympärileikkaamattomia pakanoita, eikä heistä suoritettu kokoamista. Juutalaiskristityt empivät, jolleivät olleet suorastaan ennakkoluuloisiakin messiaanisen todistuksen antamisessa ympärileikkaamattomille pakanoille eli ei-juutalaisille. (Apt. 10:9–29) Jos juutalaiskristityt olisivat jatkuvasti kohdelleet ympärileikkaamattomia pakanoita tällä tavalla, niin se olisi ehkäissyt kristillisen seurakunnan laajenemisen silloin, kun sen oli aika laajeta.
20. Mikä profeetallinen viikko oli silloin loppumassa, ja kenet Jehova sen tähden lähetti ja keiden luo ja miten varustettuna?
20 Vaikkeivät juutalaiskristityt tienneetkään sitä, niin Jehova Jumalan yksinomaan luonnollisille juutalaisille osoittaman suosion 70. vuosiviikko oli kulumassa loppuun, ja sen aika oli päättyä suunnilleen vuoden 36 kesän lopulla. Silloin tuli Jumalan oma määräaika avata noiden pakanoiden keskuudessa suoritettavan Valtakunnan toiminnan ovi. (Dan. 9:24–27; Matt. 16:18, 19) Siksi Jehova Jumala lähetti Danielin ennustuksen 70. viikon toteutumiseksi apostoli Pietarin käyttämään toista ’taivasten valtakunnan avainta’ ja saarnaamaan Valtakunnan sanomaa ensimmäisille ympärileikkaamattomille pakanauskoville.
21. Keitä päästettiin nyt kristilliseen seurakuntaan, ja miten kauas tämä mahdollistutti laajentumisen, kuten Paavali ilmaisee Kolossalaiskirjeessään?
21 Kun nämä uskovat pakanat olivat saaneet pyhän hengen ja sen lahjat, heidät kastettiin vedessä Pietarin ohjeitten mukaan. (Apt. 10:1–8, 30–48; 11:12–18) Tämä avasi kristilliselle seurakunnalle tien laajentua ympärileikkaamattomien pakanoiden sekaan maan ääriin asti. Toisia juutalaiskristittyjä tuli vasta avatusta ovesta toimintakentälle pakanoiden joukkoon. Pakanoiden sallittiin päästä jo perustettuihin seurakuntiin, jotka olivat koostuneet yksinomaan luonnollisista juutalaisista, samarialaisista ja käännynnäisistä. Noin 28 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli lausunut jäähyväissanansa Öljymäellä, voi apostoli Paavali kirjoittaa Roomasta Kolossan seurakunnalle ja puhua ”sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. (Kol. 1:23) Apostolit ja heidän opetuslapsitoverinsa toteuttivat todella koko elinaikansa Kristuksen heille antamaa tehtävää.
NYKYINEN LAAJENTUMINEN
22. Miten Jeesus Kristus ei ole osoittautunut vääräksi profeetaksi sen suhteen, miten laajalti opetuslapsia tehdään tällä 20. vuosisadalla?
22 Euroopan ihmiset ovat sen jälkeen löytäneet uusia mantereita, ja ne ovat avautuneet tosi kristittyjen opetuslasten tekemiselle. Mutta ihmiskunnan on tosiaan täytynyt odottaa tälle 20. vuosisadalle asti nähdäkseen tehtävän opetuslapsia ”kaikkien kansojen ihmisistä” maan ääriin asti eli sen neljälle kulmalle saakka. Jeesus Kristus ei ollut väärä profeetta ennustaessaan tosi seuraajiensa suorittaman opetuslasten tekemisen laajenevan maan ääriin asti. Hän ei vaatinut liian paljon uskollisilta seuraajiltaan, sillä he ovat osoittaneet Jumalan hengen avulla halukkuutta mennä niin kauas kuin Jeesus ilmaisi käskyssään: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” – Matt. 28:19, Um.
23. Onko kristikunta tehnyt opetuslapsia käskyn mukaan, kun otamme huomioon sen lukuisan kirkkoväen, ja mistä tiedämme onko se vai ei?
23 Kristikunta laskee nyt kirkkoväkensä sadoiksi miljooniksi, lähes miljardiksi, mutta se ei ole todellisuudessa suorittanut tätä opetuslasten tekemistä. Se on tosin levittänyt Raamattuja ja osia Raamatusta noin 1 337 kielellä yli kaksi miljardia kappaletta kaikissa osissa maailmaa. Mutta tämä ei ole itsestään tehnyt Kristuksen opetuslapsia. Kristikunta on todellisuudessa käyttänyt tulta ja miekkaa ja uskonvainoa tuodakseen ihmislaumoja uskonnollisiin järjestelmiinsä. Jeesus Kristus ei valtuuttanut sillä tavalla apostoleitaan ja heidän voideltuja työtovereitaan menemään ’tekemään opetuslapsia’. Se ei ole ollut oikea tapa, minkä todistaa se, millaisia nimikristittyjä kristikunta on tehnyt kastaessaan heitä omalla kastamistavallaan. Satoihin erilaisiin katolisiin, ortodoksisiin sekä protestanttisiin uskonlahkoihin jakautuneina he eivät ole sellaisia, jollaisiksi Pyhä Raamattu kuvaa kristityt.
24. Mitä kristikunnan menetelmiä opetuslasten tekemiseksi Jeesuksen Matt. 28:19, 20:ssä olevat sanat eivät salli?
24 Millä tavalla Jeesuksen omien sanojen mukaan hänen tosi seuraajiensa piti tehdä opetuslapsia kaikista ihmisistä tekemättä mitään eroa kansallisuuden suhteen? Hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Nämä sanat eivät salli kenenkään pakottamista kidutuksen tai vainon uhalla. Näihin sanoihin ei myöskään sisälly ajatusta niiden surmaamisesta joukoittain, jotka kieltäytyvät tulemasta opetuslapsiksi omantunnonsyistä. Vaikka kristikunta on käyttänyt näitä menetelmiä, niin se ei merkitse sitä, että Jeesus olisi valtuuttanut kuuliaiset, uskolliset seuraajansa käyttämään niitä.
25. Kenen oppilaiksi opetuslapsiksi saadut tulee todellisuudessa Matt. 28:19:n mukaan tehdä?
25 Käsky ”tehkää opetuslapsia” merkitsee Matt. 28:19:ssä käytetyn kreikkalaisen verbin mukaan ”tehkää oppilaita”. Tätä valaisee K. S. Wuestin Uuden testamentin käännös (The New Testament — An Expanded Translation), jossa Matt. 28:19 kuuluu seuraavasti: ”Kun siis olette lähteneet matkallenne, niin opettakaa kaikkia kansoja tehden niistä oppilaitanne.” Luonnollisesti niistä, jotka ottavat opetusta Jeesuksen Kristuksen seuraajilta, tulee heidän oppilaitaan. Mutta opetuksen tulee todellisuudessa koskea Kristusta, ja heitä tulee opettaa noudattamaan sitä, mitä hän käski seuraajiaan noudattamaan, joten Opettaja on todellisuudessa hän. Hänhän sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.” (Matt. 23:8) Siis niiden, joista tehdään opetuslapsia, on todellisuudessa oltava tämä yhden Opettajan, Jeesuksen Kristuksen, opetuslapsia, hänen, joka käskyn antoi.
26. Kuka pysyy näiden opetuslasten muuttumattomana Opettajana?
26 Ihmisopettaja saattaa kuolla tai muuttaa jonnekin muualle, mutta Jeesus Kristus on jatkuvasti koko ajan opetuslastensa Opettaja. On niin kuin New English Bible — New Testament (Uusi englantilainen Raamattu – Uusi testamentti) sen esittää: ”Lähtekää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani; kastakaa ihmisiä kaikkialla.”
27. Mikä on ainoa valtuutettu tapa tehdä opetuslapsia, ja mistä heidän täytyy saada tieto tullakseen kastetuiksi oikealla kasteella?
27 Näin ollen on tulen ja miekan tai käyräsapelin ja kidutuksen ja inkvisition käyttö ihmisten pakottamiseksi kristillisyyteen ehdottomasti Jeesuksen Kristuksen itsensä kieltämä. Ainoa tapa tehdä Opettajan Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia on, että rauhaisalla, rakkaudellisella tavalla esitetään Raamatun todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja autetaan ihmisiä tulemaan hänen opetuslapsikseen, mutta ei sen henkilön opetuslapsiksi, joka heille todistusta antaa. Heidän ei ole saatava tietoa ainoastaan Pojasta vaan myös hänen taivaallisesta Isästään ja pyhästä hengestä, ts. Jumalan näkymättömästä toimivasta voimasta, jonka välityksellä hän toteuttaa tahtonsa. Miten muuten opiskelija voisi tulla kastetuksi ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”?
28. Miten tällaisen oppimisen tarve valaistiin niiden kahdentoista miehen tapauksessa, jotka Paavali tapasi Efesossa?
28 Esimerkiksi muinaisessa Efesossa oli suunnilleen kaksitoista henkeä, jotka oli kastettu sillä kasteella, jonka he ymmärsivät Johannes Kastajan kasteeksi. Mutta he eivät tienneet Jumalan pyhästä hengestä, eikä heitä ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, nimeen. Vaikka he tiesivät Jumalasta, niin he eivät tunteneet eivätkä tunnustaneet häntä Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, Isäksi. Siksi apostoli Paavalin oli annettava heille todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Sen jälkeen heidät piti kastaa uudelleen, tällä kertaa ”Herran Jeesuksen nimeen”. Kun Paavali sitten pani kätensä näiden vasta kastettujen päälle, he saivat Jumalan pyhän hengen ja alkoivat ennustaa sen vaikutuksesta, mitä he eivät olleet tehneet aikaisemmin, koska eivät olleet tienneet mitään hengestä eivätkä saaneet sitä. – Apt. 19:1–7.
29. Mikä osoittaa onko kaikki opetuslapsen opiskelu ohitse, kun hänet on kastettu?
29 Vesikasteen jälkeen on opetuslasta opetettava edelleen. Jeesus sanoi, ettei pitänyt ainoastaan kastaa vaan myös opettaa kastettuja ”noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt”. Hänen tulee olla jatkuvasti Opettajan Jeesuksen Kristuksen oppilas. Oppilaita ei saa pakottaa eikä kiusata ”noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt”, vaan heitä tulee opettaa kärsivällisesti, rauhallisesti ja rakkaudellisesti noudattamaan kaikkia Kristuksen käskyjä. Tällä tavalla osoittaa Raamatun kertomus apostolien suorittaneen opetuslapsiksi tekemistä, mikä seikka todistaa tämän eikä kristikunnan menettelytavan olevan oikea tapa.
30. Minkä Kristuksen ennustaman toisen työn ohella opetuslasten tekemisen piti tapahtua, ja miten Paavali ja Barnabas valaisivat tätä Vähässä-Aasiassa?
30 Tämän opetuslasten tekemisen on luonnollisesti tapahduttava sen toisen työn yhteydessä, jonka Jeesus Kristus ennusti Matt. 24:14:ssä mainitussa profetiassaan, nimittäin: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Mutta tämä Valtakunnan julistaminen eli ilmoittaminen on julkisempaa työtä, ja se on suoritettava ”todistukseksi kaikille kansoille” eikä kaikkien kansojen käännyttämiseksi. Kun Paavali ja Barnabas työskentelivät Vähässä-Aasiassa, niin heitä koskeva kertomus varmistaa sen tapahtuneen saarnaamisen yhteydessä, kuten luemme: ”Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä.” – Apt. 14:21, 22.
31. Mitä opetuslasten tekeminen vaatii saarnaamistyön ohella siltä, joka tekee opetuslapsia, ja mitä itse opetuslapselta?
31 Opetuslasten tekeminen on sen sijaan henkilökohtaisempaa, läheisempää työtä kuin pelkkä julkinen todistustyö Valtakuntaa julistamalla eli ilmoittamalla. Opetuslasten tekeminen vaatii lisäksi opettamista, kun ensin on annettu todistus. Ihmiset yleensä saattavat jättää huomioon ottamatta julkisesti annetun todistuksen, mutta opetuslapseksi eli oppilaaksi tuleminen merkitsee opettajan antaman tiedon vastaanottamista ja sitten Opettajan Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi tulemista. Se merkitsee tulemista kastetuksi vedessä Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja sen jälkeen jatkuvaa opetuksen ottamista yhdeltä Opettajalta Jeesukselta Kristukselta ja sen soveltamista.
32. Miten osoitetaan, tuleeko kastetusta kastajan tai jonkun muun maan päällä olevan ihmisen opetuslapsi?
32 Kukaan uskova, joka kastetaan tällä kuvaillulla tavalla, ei mene kasteelle tullakseen kenenkään maan päällä lihassa olevan ihmisen opetuslapseksi. Eikä näin kastettua tehdä siten sen antautuneen miehen opetuslapseksi, joka kastoi hänet vedessä. (1. Kor. 1:12–17) Se, että niistä, jotka siten tulevat kastetuksi, tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, käy ilmi Apt. 11:26:n kertomuksesta, joka kuuluu: ”Antiokiassa [Syyriassa] ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi [ei paavalilaisiksi].”
[Kuva s. 58]
Jehovan todistajain ”Jumalan tahdon” kansainvälisessä konventissa New Yorkin kaupungissa kastettiin 7 136 henkeä
[Kuva s. 59]
Jehovan todistajain kansainvälisessä ”Rauha maassa” -konventissa viime vuonna kastettiin Nürnbergissä Saksassa 5 095 henkeä. Palvelusvuonna 1969 kastettiin ympäri maailman 120 905 henkeä