”Ojennukset ovat elämän tie”
”Käsky on lamppu, ja laki on valo, ja kurin ojennukset ovat elämän tie.” – Sananl. 6:23, UM.
Vuoden 1977 helmikuun 1. päivän Vartiotorni sisälsi sarjan kirjoituksia, jotka käsittelivät ojentamista. Monet lukijat arvostivat aineistoa ja ilmaisivat haluavansa lisätietoa, joka laajentaisi aineistoon sisältyviä tärkeitä kohtia. Tässä numerossa olevat tutkistelukirjoitukset on valmistettu tässä mielessä.
1. Minkä ihmiskunnan tilan huomioon ottaen herää kysymys, kuinka me voimme saavuttaa ja säilyttää puhtaan aseman Jehovan edessä? (Room. 3:23)
ME EPÄTÄYDELLISET ihmiset hairahdumme useasti sanoissa, asenteessa ja toiminnassa. Kirjoittaessaan kristityille tovereilleen apostoli Johannes sanoi: ”Jos sanomme: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me eksytämme itseämme, eikä totuus ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Kristitty opetuslapsi Jaakob tunnusti: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3:2) Miten me sitten voimme saada ja säilyttää hyvän aseman Jumalan edessä?
2. a) Mitä ihmisen on tehtävä, jotta Jehova pitäisi häntä puhtaana? (1. Kun. 8:46–50; Jes. 1:16–18; 55:6, 7; Kol. 1:13, 14; Ilm. 7:14) b) Miten Raamattuun perustuva ojennus auttaa meitä säilyttämään puhtaan aseman Kaikkivaltiaan edessä? (Sananl. 3:12; Ilm. 3:19)
2 Meidän on saatava syntimme anteeksi. Tämä vaatii sitä, että tunnustamme rikkomuksemme Korkeimmalle, osoitamme aitoa katumusta eli mielipahaa ja rukoilemme anteeksiantoa Jeesuksen sovitusuhrin perusteella. ”Jos tunnustamme syntimme”, sanoo Raamattu, ”niin hän on uskollinen ja vanhurskas antaakseen meille syntimme anteeksi ja puhdistaakseen meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” (1. Joh. 1:9) Jumalan sanaan ja sen vanhurskaisiin periaatteisiin perustuva ojennus voi osoittaa meille täsmälleen, miten olemme tehneet syntiä, ja auttaa sen tähden meitä ottamaan välttämättömät askeleet saadaksemme Jumalan anteeksiannon ja säilyttääksemme siten puhtaan aseman hänen edessään. Sellainen saamamme ojennus voi myös auttaa meitä välttämään vakavampaa väärintekoa.
3. Mikä voisi saada meidät ojentamaan itseämme, ja miten me sen teemme? (Sananl. 1:20–25)
3 Kun luemme Raamattua tai Raamattuun perustuvia neuvoja tai kun kuulemme käsiteltävän Jumalan sanaa seurakunnan kokouksessa, niin voimme havaita, että olemme tehneet syntiä jossain suhteessa. Me saatamme pahoitella vilpittömästi puutteitamme, rukoilla, että saisimme anteeksiannon ja anoa Jumalan hengen apua edistyäksemme elämämme saattamisessa sopusointuun hänen tahtonsa kanssa. Kun me näin panemme sydämellemme Raamatun neuvot ja sovellamme niitä, niin me ojennamme itseämme.
KUN SYVÄ AHDINKO KOHTAA
4. a) Miksi joku voi ruveta tuntemaan olevansa arvoton lähestymään Jehovaa rukouksessa? b) Mitä hengellisessä ahdingossa olevan ihmisen pitäisi tehdä, ja miten se voi auttaa häntä?
4 Joku taas langetessaan väärintekemiseen tai syntisen luonteensa takia saattaa tuntea olevansa arvoton lähestymään Jumalaa rukouksessa. Hänen hengellinen ahdinkonsa voi vaikuttaa hänen ruumiilliseenkin hyvinvointiinsa. Näin saattaa tapahtua, vaikka hän henkilökohtaisesti vihaakin väärää ja vilpittömästi haluaa tehdä oikein. Kun joku huomaa olevansa tällaisessa tilassa, mitä hänen pitäisi tehdä? Opetuslapsi Jaakob vastaa: ”Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään.” (Jaak. 5:14) Kuultuaan vanhimman palavan, sydämellisen rukouksen hänen puolestaan ahdingossa oleva voi vahvistua vetäytymään lähelle Jehovaa rukouksessa. Saattaapa se auttaa häntä ajattelemaankin oikein: ’Jos toiset luottavat siihen, että Jehova vastaa minun puolestani esitettyihin rukouksiin, niin enkö minäkin voi luottaa siihen, että hän vastaa minun rukouksiini?’
5. a) Miksi ei ole tarpeen antaa ojennusta henkilölle, joka on syvästi huolestunut mahdollisesti tekemiensä syntien vuoksi? b) Mitä vanhimmat voisivat tehdä tällaisen katuvan henkilön auttamiseksi?
5 Tällainen katuva henkilö ei tarvitse kenenkään toisen ojennusta tullakseen tietoiseksi syntinsä vakavuudesta. Hänen oma sydämensä on jo ojentanut häntä, todellakin, tuominnut hänet. (1. Joh. 3:19–22; vrt. 2. Sam. 24:10; Ps. 32:3–5.) Vanhinten tarvitsee ehkä näin ollen muistuttaa hengellisesti heikentynyttä Jehovan armosta ja hänen halukkuudestaan kuulla rukouksiamme. (Neh. 9:17; Matt. 7:7–11) Tällaisen henkilön vahvistamiseksi hengellisesti tarvinnee tehdä järjestelyjä edistyvästi viikkojen tai kuukausienkin kuluessa. Tällaisessa tarpeessa oleva ei varmastikaan aliarvioisi apua, jota voidaan tarjota vanhinten välityksellä.
EPÄTERVEITTEN SUUNTAUSTEN KÄSITTELY
6. Mitä epäterveitä suuntauksia saattaisi kehittyä seurakunnassa ja mitä vanhinten tulisi ottaa huomioon?
6 On luonnollisesti aikoja, jolloin vanhinten tarvitsee ojentaa joitakuita yksilöitä tai yleisessä mielessä koko seurakuntaa joidenkin asenteiden tai toimintojen takia. On saattanut kehittyä epäterveitä suuntauksia. Jotkut ovat voineet menettää ’sen rakkauden, joka heillä ensin oli’, ja laiminlyödä vakavasti hengelliset vastuuvelvollisuutensa. (Ilm. 2:4; 3:15–18) Ehkäpä maailmallisuus on hiipimässä heidän seuranpitotilaisuuksiinsa. (1. Piet. 4:3) Jotkut voivat antautua vahingoittavaan juoruamiseen tai muilla tavoilla olla hillitsemättä kieltään. (Ef. 4:29, 31; 5:3, 4) Vanhemmat saattavat olla hyvin velttoja lastensa kasvattamisessa. (Ef. 6:4) Jotkut ovat ehkä kohtuuttomia alkoholipitoisten juomien nauttimisessa tai ottavat vapauksia seurustellessaan vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa. (Ef. 5:18–20; vrt. 1. Tim. 5:1, 2.) Kun seurakunnassa esiintyy tällaisia tilanteita, niin vanhinten olisi hyvä keskustella yhdessä, mitä oikein voitaisiin tehdä yksilöiden ja kaikkien veljien auttamiseksi.
7. Mikä on yksi tapa, jolla vanhimmat voivat antaa raamatullista ojennusta veljiensä kodeissa?
7 Ehkä voitaisiin lukea Raamatusta sopivia lukuja tai Raamattuun perustuvia kirjoituksia ja pohtia niitä yksityisesti sellaisen kanssa, jolla on vakavia hengellisiä pulmia. Varmistautumalla siitä, että apua tarvitseva ymmärtää, mitä tarkasteltavat raamatunpaikat merkitsevät ja miten ne soveltuvat hänen tapauksessaan, vanhimmat oikaisevat tai ojentavat häntä. Tämän voi useasti tehdä yksi tai kaksi vanhinta asianomaisen henkilön kotona epävirallisessa ilmapiirissä. – Vrt. Apt. 20:18–20, 31.
8. Miten Raamattuun perustuvat puheet ei-toivotuista suuntauksista seurakunnassa vaikuttavat ojennuksena kuulijoihin?
8 Vanhimmat voivat toisaalta katsoa viisaaksi pitää raamatullisia puheita, jotka tarttuvat seurakunnassa ilmeneviin ei-toivottuihin suuntauksiin ja selittävät niitä järkevästi. (2. Tim. 4:2; Tiit. 1:10–14) Selvän, voimakkaan raamatullisen esityksen pitäisi saada kuulijat tutkimaan itseään ja tekemään välttämättömät muutokset elämässään. (Vrt. Jaak. 1:22–25.) Kun he huomaavat tarkasteltavien raamatunpaikkojen soveltuvan henkilökohtaisesti heihin, niin he saavat ojennusta. – Vrt. 1. Kor. 14:24, 25, missä mainitaan epäuskoisen saavan ojennusta siitä, mitä hän kuulee seurakunnan kokouksessa.
VAKAVAT VÄÄRINTEKOTAPAUKSET JOTKA VAATIVAT OJENNUSTA
9. a) Millaiset synnit voivat aiheuttaa suurta häpeää seurakunnalle? b) Miksi henkilö, joka on tehnyt vakavan synnin vain kerran, voi silti olla epäpuhtaassa asemassa Jehovan edessä?
9 Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla, niin nykyäänkin jotkut kastetut kristityt tekevät vakavia syntejä, jotka aiheuttavat häpeää seurakunnalle. (Katso esimerkkejä sellaisista väärinteoista 1. Korinttolaiskirjeen 5:11:stä; Galatalaiskirjeen 5:19–21:stä ja 1. Timoteuksen kirjeen 1:9, 10:stä.) He saattavat hairahtua vakavasti vain kerran, tai he voivat jatkaa synnin tiellä jonkin aikaa. Se, joka syyllistyy vakavaan väärintekoon, vaikkapa vain kerran, jää epäpuhtaaksi Jumalan silmissä siihen saakka, kun hän palaa Jehovan luo katuen ja etsii Jumalan anteeksiantoa.
10. Millainen vastuu vanhimmilla on vakavaan syntiin syyllistyneistä?
10 Millainen vastuu vanhimmilla on niistä, jotka sekaantuvat vakaviin väärintekoihin? Tulisi tehdä kaikki mahdollinen sellaisten henkilöiden auttamiseksi hengellisesti, jotta he pääsisivät katumukseen, jolleivät he ole jo katuneet. Vanhinten tarvitsee harkita huolellisesti ja rukoillen, miten tämä voitaisiin parhaiten tehdä.
11. Miksi henkilö, joka katuu vakavaa väärintekoaan, saattaa tarvita vielä ojennusta?
11 Toisinaan on vakavasta väärinteosta tavattu henkilö murheellinen jumalisella tavalla ja ilmaisee lujaa päättäväisyyttä tehdä niin kuin on oikein. Hänen sanansa ilmaisevat hänen ymmärtävän, kuinka paha hänen syntinsä oikein oli. Häntä ei näin ollen tarvitse saada vakuuttuneeksi juuri sen väärinteon vakavuudesta hänen saamisekseen katumaan. Mutta hän ei ehkä tajua täysin, että oli muita syntejä, jotka johtivat hänen vakavaan lankeamiseensa. Tämä henkilö on voinut luisua turmeltuneeseen ajattelutapaan. Hän on voinut olla huolimaton luettavansa ja huvittelutapojensa valitsemisen suhteen. Antautumalla voimakkaan maailmallisen vaikutuksen alaiseksi hän on voinut tylsyttää havaintokykynsä siinä määrin, että hänen on vaikea erottaa oikeaa väärästä. (Hepr. 5:11, 14) Hän tarvitsee sen tähden ehdottomasti ojennusta, ja vanhinten täytynee käyttää melkoisesti aikaa auttaakseen häntä ymmärtämään, mitä kristittynä oleminen oikein merkitsee sanan täysimmässä mielessä. Heidän täytyy ehkä osoittaa hänelle, millä tavalla hän on yhä uudelleen jättänyt huomioon ottamatta Raamatun kehotuksen. Ehkä heidän on myös autettava hänet tietoiseksi siitä, miten tärkeätä on katua, ei ainoastaan kyseistä vakavaa syntiä, vaan myös niitä vähäisempiä syntejä, jotka johtivat siihen.
12. Mitkä tekijät voisivat saada vanhimmat ojentamaan julkisesti jotakuta seurakunnan jäsentä?
12 Jotta seurakunnalla olisi terve pelko joutumisesta samanlaiselle synnin tielle, vanhimmat voivat päättää esittää seurakunnalle raamatullisen puheen, jossa käsitellään väärintekijän ongelmaa. Vaikkei hänen nimeään mainittaisikaan, niin hän itse tietää, että häntä ojennetaan kaikkien edessä, ja niin tietävät nekin, jotka tuntevat tilanteen. (1. Tim. 5:20) Ratkaistaessa, pitäisikö ojennus jonkun henkilön väärän käyttäytymisen johdosta esittää julkisesti, vanhinten tulee punnita, onko se todella seurakunnan, ja siis myös katuvan väärintekijän, parhaitten etujen mukaista. Heidän tulee myös ajatella, mitä rajoituksia – jos yleensä mitään rajoituksia – pitäisi ojennettavalle asettaa.
PERHEEN KALTAISEN ASENTEEN SÄILYTTÄMINEN
13. Miten se seikka, että seurakunta on kuin perhe, hallitsee tapaa, jolla hairahtuvia tulee kohdella?
13 Ojentaessaan hairahtuvia vanhinten on pidettävä mielessään, että seurakunta on kuin perhe, ’veljesseura’. (1. Piet. 5:9) Seurakunnassa olevia tulee kohdella huomaavaisesti ja kunnioittavasti, niin kuin kohdeltaisiin oman lihallisen perheen jäseniä. (1. Tim. 5:1, 2) Hyvät vanhemmat eivät käsittele lastensa väärintekoja niin kuin tuomari oikeudessa, ottaen vain selville tosiasiat ja sitten tehden ratkaisun. He yrittävät auttaa itsepäisiä lapsia tulemaan järkiinsä ja käyttäytymään tulevaisuudessa tavalla, joka tuottaa perheelle kunniaa eikä häpeää.
14. Miten hyvät vanhemmat voisivat käsitellä lastensa väärintekoon liittyviä asioita?
14 Vanhemmat käsittelevät usein asiat yksityisesti lapsen kanssa, joka joutuu hankaluuteen, saattamatta poikaansa tai tytärtään häpeään koko perheen edessä. Mutta kun he katsovat tarpeelliseksi, niin he voivat antaa kaikkien toisten lasten tietää, mitä on tapahtunut, joten tottelemattomalle perheen jäsenelle annettu kuri on varoittavana esimerkkinä heille. Vanhemmat voivat jonkin aikaa sietää kärsivällisesti jonkun kotona asuvan aikuisenkin pojan tai tyttären väärintekoja. Sitten, kun uudistetut kurinpitoyritykset eivät pysty oikaisemaan huonoa tilannetta, he saattavat vaatia täysikasvuista poikaa tai tytärtä lähtemään talosta. (Vrt. tätä siihen, mitä israelilaisvanhemmat tekivät 5. Mooseksen kirjan 21:18–21:ssä olevan käskyn mukaan.) Ryhtyessään tällaiseen menettelyyn heidän mielessään saattaa olla myös nuorempien lastensa suojeleminen turmelevalta vaikutukselta.
15. Minkä tulee olla vanhinten ensisijainen päämäärä väärintekijän ollessa kysymyksessä, ja vain milloin he ryhtyisivät erottamiseen?
15 Vaikka vanhimmat ovat seurakuntalaisille pikemminkin kuin vanhempia veljiä eivätkä kuin isiä tai äitejä, niin heidän pitäisi samalla tavalla ensin tehdä kaikkensa saadakseen hairahtuvat katumaan. Tämä voi viedä aikaa, jotta asiaankuuluva raamatullinen ojennus voitaisiin antaa. Jeesus Kristuskin sanoi Tyatiran seurakunnassa olevan naisen Iisebelin suhteen: ”Minä annoin hänelle aikaa katua, mutta hän ei ole halukas katumaan haureuttaan.” (Ilm. 2:21) Kun tilanne on samanlainen kuin tämän naisen Iisebelin tapauksessa, että ei ole halukkuutta katua, niin vanhinten tulee ryhtyä erottamistoimiin ja poistaa turmeleva ”hapatus” seurakunnasta. – 1. Kor. 5:6, 7.
16. Mitä vanhinten tarvitsee muun muassa tehdä ollakseen suurimmaksi avuksi hairahtuville?
16 Jotta vanhimmat voisivat olla tosi avuksi hairahtuville, heidän täytyy katsoa asioita koko Jumalan sanan valossa eikä ainoastaan muutaman sellaisen kohdan valossa, joissa kyseiset väärinteot mainitaan. Pinnalta katsoen voi jokin nimenomainen väärinteko näyttää samanlaiselta kuin jokin toinen aiemmin käsitelty. Mutta asiaan liittyvien yksilöiden olosuhteet, asenteet ja vaikuttimet saattavat olla hyvin erilaiset. Kaikki vaikuttavat seikat tulee punnita huolellisesti Raamatun valossa, jotta varmistauduttaisiin siitä, mikä on seurakunnan ja hairahtuneen parhaimmaksi hyödyksi. Mikä raamatullinen ojennus annettaneenkin, niin sen tulisi soveltua tuon henkilön tarpeisiin. Kun on saatu täydellinen kuva siitä, mitä on tapahtunut ja mikä johti väärintekoon, niin vanhinten, jotka huolehtivat tästä ongelmasta, on ehkä varattava aikaa miettiäkseen henkilökohtaisesti ja harkitakseen rukoillen raamatunkohtia, ennen kuin tulevat yhteen ryhmänä keskustelemaan siitä, mitä pitäisi tehdä. Tämä saattaa heidät paljon parempaan asemaan terveen ojennuksen ja tarvittavan hengellisen avun antamiseksi.
17. Mitä meidän on tullut seurakunnan jäseninä päättää tehdä, ja mitä palkintoja se lupaa?
17 Raamatullisella ojennuksella on ehdottomasti tärkeä osuus kaikkien kristillisessä seurakunnassa olevien auttamisessa vaeltamaan sillä tavalla, että se johtaa ikuiseen elämään. Pysykäämme kukin tarkkaavaisina huomaamaan Raamatussa oleva ojennus vastustaen kiusauksia käyttäytyä tavalla, joka aiheuttaisi häpeää Korkeimmalle Jumalalle ja hänen uskollisen kansansa seurakunnalle. Jos näin teemme, niin voimme olla varmoja Jehovan siunauksesta nyt ja ikuisen elämän palkasta hänen tulevassa vanhurskaassa uudessa järjestyksessään. – Joh. 17:3.
[Kuva s. 15]
Me voimme saada ojennusta eri tavoin: lukemalla Raamattua tai Raamatun tutkimisen apuvälinettä, siten että meille puhutaan henkilökohtaisesti ja kuuntelemalla raamatullista puhetta seurakunnan kokouksessa