11. luku

Kutsu juomaan ”elämän vettä”

 1, 2. a) Minkä kautta pysyvä hyöty virtaa maan asukkaille? b) Mitä Johannekselle näytettiin ja kenen välityksellä, jotta meitä autettaisiin arvostamaan tätä tosiasiaa? c) Mitä Johannes näki Ilm. 22:1, 2:n mukaan?

RIIPPUMATTA siitä, mihin kansallisuuteen ihmiset saattavat kuulua syntymänsä perusteella, pysyvä hyöty virtaa maan kansoille Jehova Jumalalta ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, kautta. Jotta hädässä olevia ihmisiä voitaisiin auttaa käsittämään tämä tosiasia ja arvostamaan sitä, apostoli Johannekselle näytettiin ihastuttava ja erittäin merkityksellinen kuva. Hänen piti tehdä se tunnetuksi toisille, jotka vuorostaan tekisivät sen tunnetuksi taas toisille. Sama seitsemän enkelin ryhmään kuuluva enkeli, joka oli vuodattanut Jumalan vihan seitsemän viimeistä vitsausta, salli Johanneksen vielä katsoa taivaallista ”pyhää kaupunkia” ja ”katua” eli ”leveää tietä” (Um), joka oli ”puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia”. (Ilm. 21:21) Johannes kertoo meille kauniilla yksinkertaisella kielellä, mitä hän näki ja kuuli, sanoen:

² ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, kirkkaan kuin kristalli, juoksevan Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta sen leveän tien keskustaa. Ja virran tällä puolella ja tuolla puolella oli elämän puita, jotka tuottivat kaksitoista hedelmäsatoa antaen hedelmänsä joka kuussa. Ja puitten lehdet olivat kansojen parannukseksi.” – Ilm. 22:1, 2, Um.

 3. a) Mitä Johannes on voinut muistaa tämän näyn yhteydessä? b) Miksi Johanneksen näyn vertauskuvallinen virta ei ole voinut alkaa juosta ennen pakanain aikojen päättymistä vuonna 1914?

³ Saadessaan tämän ilahduttavan näyn Johannes on voinut muistaa profeetta Hesekielin, joka ollessaan vielä pakkosiirtolaisuudessa muinaisessa Babylonissa vuonna 539 eaa. näki näyn elämää antavan veden virrasta, joka juoksi Jehovan näkytemppelistä uhrialttarin ohi suolaiseen Kuolleeseenmereen asti. (Hes. 47:1–12) Tuon vesivirran, joka juoksi temppelistä ja edelleen ennallistetun Israelin maan halki saavuttaakseen Kuolleenmeren, on täytynyt lähteä Jehova Jumalasta, joka oli astunut temppelin kaikkeinpyhimpään. Paljon myöhemmin saamassaan näyssä apostoli Johannes näki ”elämän veden virran” lähteen. Se lähde on ”Jumalan ja Karitsan valtaistuin”. Tuo vertauskuvallinen virta ei ole sen tähden voinut alkaa juosta ennen pakanain aikojen loppua vuonna 1914. Miksi ei? Koska Jehova Jumala, Kaikkivaltias, otti mainittuna vuonna suuren valtansa ja alkoi hallita kuninkaana maata. Silloin hän oman suvereenin oikeutensa nojalla synnytti luvatun messiaanisen valtakuntansa asettamalla valtaistuimelle Messiaansa eli Kristuksensa, rakkaan Poikansa Jeesuksen. Näin ”Jumalan ja Karitsan valtaistuin” perustettiin silloin. – Ilm. 11:15–12:10.

 4. Alkoiko ”elämän veden virta” todellisuudessa juosta silloin? Miksi vastaat siten?

⁴ ”Elämän veden virta” ei kuitenkaan alkanut juosta silloin. Tämän me voimme ymmärtää, kun muistamme, että myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan aikana, 144000 hengellisen israelilaisen vielä maan päällä oleva jäännös joutui Babylonin orjuuteen ja tarvitsi vapautusta ja että tuo vapautus tuli vasta vuonna 1919.

 5. Milloin virta juoksee ”sen leveän tien keskustaa”?

⁵ Me havaitsemme myös, että elämää antavan veden virta juoksee ”sen leveän tien keskustaa” eli ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, leveän tien keskustaa. Kaupunki laskeutuu alas taivaasta Jumalan tyköä sen jälkeen, kun ”ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole”. Tämä tapahtuu Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alussa. Silloin pyhä kaupunki, ”morsian, Karitsan vaimo”, on siellä samoin kuin sen leveä tie, joka on ”puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia”. Silloin Jumalan ja Karitsan tuossa kaupungissa olevalta valtaistuimelta tuleva virta voi juosta sen kadun keskustaa. – Ilm. 21:1, 2, 9, 10, 21.

 6. a) Mitä tämä ”virta” kuvaa? b) Miten se on ”kirkas kuin kristalli”? c) Miten kauan ihmisten täytyy juoda tästä virrasta?

⁶ Jumalan kirjoitettua sanaa verrataan joskus veteen. (Ef. 5:26) Älä kuitenkaan tee erehdystä sen suhteen: tämä vertauskuvallinen ”elämän veden virta” ei ole pelkkä totuuden virta. Tässä kuvataan jotakin paljon suurempaa kuin vain Raamatun totuuden varaamista ihmisille. Vertauskuvallinen virta kuvaa koko sitä varausta, jonka Jumala tekee tottelevaisen, uskovan ihmiskunnan hyväksi, jotta se saisi iankaikkisen elämän Jeesuksen Kristuksen, ’Jumalan Karitsan, kautta, joka ottaa pois maailman synnin’. Siksi virran nähdään juoksevan ”Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta” Uhrikaritsan istuessa Jumalan, Isänsä, oikealla puolella. (Joh. 1:29; Ps. 110:1; Apt. 2:32–36) Se, että virta on ”kirkas kuin kristalli”, todistaa Jumalan varausten puhtauden, sen, että ne ovat vapaat kaikesta kuolettavasta saasteesta. Se merkitsee enemmän kuin pelkästään Jumalan totuuden puhtautta. Noihin varauksiin sisältyy Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhri ja hänen Melkisedekin kaltaisena Jehovan Ylimmäisenä Pappina antamansa uhrin hyödyn välittäminen syntiselle ihmiskunnalle. Koko Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden ajan ihmisten, niidenkin, jotka on herätetty kuolleista, täytyy juoda ”elämän veden virrasta”.

 7. a) Mikä merkitys on sillä, että ”elämän veden virta” juoksee uomassa? b) Mitä se ilmaisee, että uoma on leveä ja puhdasta kultaa?

⁷ ”Morsiamen, Karitsan vaimon”, 144000 jäsentä palvelevat Jumalan ja Kristuksen pappeina ja hallitsevat Kristuksen, Ylkänsä, kanssa tuhat vuotta. Näin heille annetaan onnellinen osa toimittaa Ylkänsä, Ylimmäisen Papin, uhrin hyöty kuolevalle ihmismaailmalle. Tätä valaistaan sopivasti sillä, että ”elämän veden virta” juoksee uomassa, ts. pyhän kaupungin kultaisen leveän tien keskustassa kaupungin ollessa Karitsan vaimo. Tämän kanssa on sopusoinnussa se, että he ovat ”hengellinen huone”, ”pyhä temppeli Jehovalle”, ”paikka, missä Jumala asuu hengen välityksellä”. (1. Piet. 2:5; Ef. 2:21, 22, Um) He ovat osa Jumalan ”vaimon” Siementä, osa ”Aabrahamin siementä”, jonka kautta kaikki sukukunnat ja kansat siunaavat itsensä. (Gal. 3:8, 16, 29; 1. Moos. 22:17, 18, Um) Välittääkseen siis elämän siunauksiaan ihmiskunnalle Jumala ei käytä kapeaa, halpaa uomaa vaan ”leveää tietä”, joka ”oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia”.

 8. a) Miten vertauskuvallisesti varataan elämää ylläpitävää ravintoa? b) Miksi ei ole vaaraa, että kukaan kuolisi nälkään?

⁸ Kristallinkirkkaan veden lisäksi, jolla sammutetaan jano, elämän ylläpitämiseksi tarvitaan myös ravintoa. ”Pyhän kaupungin” avulla varataan sellaista ravintoa, sillä sen virran kummallakin rannalla, joka juoksee sen ”leveän tien” keskustassa, on ’elämän puita, jotka tuottavat kaksitoista hedelmäsatoa’. Molemmin puolin virtaa ihmiset saattoivat paitsi kumartua juomaan vettä myös kurottautua ottamaan elämää ylläpitäviä hedelmiä. Hedelmä- ja puulajeja on saattanut olla enemmän kuin kaksitoista. Mutta riippumatta siitä, miten monenlaatuisia hedelmäpuita siellä oli, kaikki puut tuottivat kaksitoista hedelmäsatoa, uuden sadon vuoden jokaisena kahtenatoista kuukautena. Ne tuottivat hedelmää kautta vuoden, joten ei ollut vaaraa siitä, että kukaan olisi kuollut nälkään. ”Virta” kastelee näitä puita.

 9. a) Mitä muuta nuo hedelmälliset puut voivat kuvata? b) Miten Jesajan ennustus tukee tätä? c) Miten jäännös osoittaa olevansa arvollinen osallistumaan puita koskevan näyn taivaalliseen täyttymykseen kuolemansa jälkeen?

⁹ Nuo hedelmälliset puut kuvaavat osaa Jumalan varauksesta ikuisen elämän antamiseksi tottelevaiselle, uskovalle ihmiskunnalle. Mutta ne voivat lisäksi kuvata Karitsan vaimon 144000 jäsentä, jotka myös juovat Jumalan elämänvarauksista Jeesuksen Kristuksen kautta. (Ilm. 21:6) Jeesuksen lainaamassa Jesajan ennustuksessa, joka koskee Jumalan hengellä voitelemista, 144000:ta verrataan ”suuriin vanhurskauden puihin, Jehovan istutukseen”. (Jes. 61:1–3, Um) He ovat jo maan päällä ollessaan se hengellinen kansa, jolle Jumalan valtakunta on annettu; he ovat ”kansa, joka tekee sen hedelmiä”. (Matt. 21:43) Kaikkina vuodenaikoina, vuoden jokaisena kuukautena, sen jäännös tuottaa ja tarjoaa nykyään ihmiskunnalle Jumalan valtakunnan hedelmiä saarnaamalla ja opettamalla hyvää uutista sen syntymästä taivaassa. Näin jäännös osoittaa olevansa arvollinen kuolemansa jälkeen osallistumaan tämän puita koskevan näyn taivaalliseen täyttymykseen.

10. a) Mitä käytetään kansojen parannukseksi, ja millainen hyöty siitä tulee? b) Ketkä kaikki tarvitsevat maan päällä tuota hyötyä?

¹⁰ Kasvien lehdistä on usein valmistettu lääkkeitä ihmisten parantamiseksi. Veden ja ravinnon lisäksi sairaat ihmiset toivovat parantuvansa ja saavansa takaisin hyvän terveyden. Nämä ”elämän puut”, jotka ovat Jehovan istutus, tuottavat lehtiä, jotka ovat ”kansojen parannukseksi”, ts. niiden eri kansallisuuksia olevien kansojen, jotka vaeltavat ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, valossa. (Ilm. 21:23, 24) Sellaisten puiden alla ihmiskunta ei enää tarvitse nykyisiä lääkäreitä eikä psykoterapeutteja, vaan nämä taivaalliset ”elämän puut” varaavat sen hengellisen ja ruumiillisen parannuksen, jonka kuoleva ihmiskunta tarvitsee. Maan päällä Harmagedonin taistelussa varjeltuvien lisäksi myös kaikkien kuolleista herätettyjen täytyy päästä osallisiksi näiden vertauskuvallisten ”elämän puiden” hyödystä.

11. Mikä tekee vertauskuvalliset puut todellisemmiksi maan asukkaille?

¹¹ Kaiken tämän lisäksi ”elämän veden virran” molemmilla rannoilla kasvavat ”elämän puut” tehdään erittäin todellisiksi ”uuden maan” asukkaille, sillä paratiisi ennallistetaan kirjaimellisesti tänne maan päälle. (Luuk. 23:43) Ihastuttava paratiisi, jossa on hedelmällisiä puita ja puhtaita vesiä, laajennetaan yli koko maapallon. Mikä rauha, terveys, onnellisuus ja rakkaus siellä saavutetaankaan!

12, 13. Mikä ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, asema varmistaa sen, että siitä tulee taivaallinen hallitus kaikkien kansojen ihmisten siunaukseksi?

¹² ”Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, on oleva taivaallinen hallitus kaikkien kansojen ihmisten siunaukseksi. Toisin kuin Suuri Babylon, siitä ei tule kirottua kaupunkia, ei Jumalan kiroamaa kaupunkia eikä siis kirousta ihmiskunnalle. (Sak. 14:11) Kaikki, jotka lukevat Johannekselle annetun ilmestyksen, voivat olla siitä varmat, sillä hän kirjoittaa:

¹³ ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa [orjansa, Um] palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.” – Ilm. 22:3–5.

14. a) Miksi ”pyhää kaupunkia” ei kohtaa mikään kirous? b) Kenen valtaistuimet antavat meille vakuuden millaisesta kaupungista?

¹⁴ Tämä ”pyhä kaupunki”, taivaallinen hallitus, on oleva niin hedelmällinen, tuottava niin paljon hyviä tekoja ja hyviä tuloksia Jumalan palveluksessa, ettei se koskaan joudu Hänen kirouksensa alaiseksi niin kuin maa, jota on siunattu taivaan sateella ja joka kuitenkin tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita. (Hepr. 6:7, 8) Se on oleva niin pyhä, vanhurskas ja puhdas, että ”Jumalan ja Karitsan valtaistuin” on oleva siinä. Jumalan valtaistuin voi olla vain siellä, missä vallitsee vanhurskaus ja oikeus. (Ps. 89:15) Se, että hänen valtaistuimensa on ”pyhässä kaupungissa, uudessa Jerusalemissa”, varmistaa sen, että ”uusi taivas” on vanhurskas, täysin Jumalan hyväksymä. Se on oleva ”Jehovan valtaistuimen” kaupunki todemmassa merkityksessä kuin muinainen maallinen Jerusalem oli. – 1. Aikak. 29:23, Um; Matt. 5:34, 35.

15. Mitkä ovat 144000:n taivaalliset erikoisedut orjina?

¹⁵ Taivaallisen hallituksen jäsenet ovat Jumalan orjia, eivät Saatanan orjia. Toteuttaessaan tämän ihmiskunnan hallituksen toimintoja he suorittavat pyhää palvelusta Jumalalle miellyttääkseen häntä. Apostoli Johanneksen ajan maallisten orjien tavoin heillä on otsassaan Jumalan nimi. Toisin sanoen, on käyvä täysin ilmeiseksi, että he ovat Jumalan erikoisesti ostamaa omaisuutta, hänen antautuneita orjiaan. He tulevat todella näkemään hänen kasvonsa, mikä ilmaisee, että he ovat puhdassydämisiä. (Matt. 5:8) Nämä ovat niiden 144000:n erikoisetuja, jotka seisovat Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa taivaallisella Siionin vuorella. – Ilm. 14:1–5.

16. Millainen valo heillä on, ja päättyykö heidän hallitsemisensa kuninkaina, kun Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi päättyy? Selitä.

¹⁶ Taivaallisena luokkana he eivät tarvitse sitä valoa, jota meidän maapallomme tarvitsee: lampunvaloa yöllä ja auringonvaloa päivällä, koska ”Herra Jumala on valaiseva heitä”, ja hän on kokonansa valoa, tyystin vailla pimeyttä. (1. Joh. 1:5–7) He eivät lakkaa hallitsemasta kuninkaina taivaassa, kun Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi päättyy, vaan ”he hallitsevat aina ja iankaikkisesti”. He muodostavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen kanssa Jumalan kaikkeuden pääjärjestön ikuisiksi ajoiksi.

17, 18. Mikä vakuus meillä on siitä, että kaikki Johannekselle annetun ilmestyksen sanat ovat vakaat ja todet?

¹⁷ Kaikki Johannekselle annetun ilmestyksen sanat herättävät suurenmoisia toiveita, jotka suorastaan järkyttävät mielikuvitustamme; ja kuitenkin nuo sanat ovat todet ja ehdottoman luotettavat, sillä ne tulevat luotettavasta lähteestä.a Vahvistaakseen uskoamme siihen Johannes kirjoittaa:

¹⁸ ”Ja hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien [henkeytettyjen ilmaisujen, Um] Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!” – Ilm. 22:6, 7.

19. a) Vähentääkö se, että enkeli välitti ilmestyksen, sen totuudellisuutta millään tavalla? Selitä. b) Miksi Jehovan orjilla ei ole mitään puolustusta tietämättömyydelle sen suhteen, mitä heidän on tulevaisuudessa tehtävä?

¹⁹ Se seikka, että enkeli välitti ilmestyksen Johannekselle, ei siis vähennä tai heikennä ilmestyksen totuudellisuutta. Sama Jumala, Jehova, joka henkeytti heprealaisten ja kristittyjen profeettojen antamat ja Raamattuun kirjoittamat profeetalliset ilmaisut, henkeytti myös Johannekselle annetun ilmestyksen. Tämä Jumala lähetti enkelinsä, ja tämän tarkoituksena oli pitää Jumalan orjat etukäteen tietoisina asioista, ’näyttää palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää’. Siksi hänen orjillaan ei ole mitään puolustusta tietämättömyydelle sen suhteen, mitä heidän pitäisi tehdä tulevaisuudessa. He tietävät, mitä on odotettavissa, sillä heillä on ilmestys, jonka puoleen kääntyä ja jota tutkia.

20, 21. a) Mitä ’tulemista’ kristittyjen tulisi nyt tähyillä? b) Miten kuka tahansa voi tulla onnelliseksi hänen tullessaan? c) Mihin kokemukseen tämän kirjan sanoista vaarin ottaminen johtaa?

²⁰ Eräs seikka, jota tulee odottaa ja tähyillä, on Herran Jeesuksen Kristuksen tuleminen, sillä Jumala antoi hänelle ilmestyksen, jotta hän välittäisi sen edelleen Johannekselle enkelin kautta. (Ilm. 1:1) Tämä tuleminen on ilmeisesti sama kuin toiseksi viimeinen maininta, hänen ’tulemisensa niinkuin varas’, mikä mainitaan Ilm. 16:15:ssä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” (Um) yhteydessä, johon Harmagedon liittyy. Hänen tulemisensa tekee ihmisen onnelliseksi, jos hän pitää nyt mielessään ilmestyksessä esitetyt asiat ja noudattaa niitä ja toimii sopusoinnussa niiden kanssa. Silloin hän ei mene harhaan. Ilmestyskirja on oleva turvallinen opas hänelle, sillä kirjaan kirjoitetut asiat ovat itse asiassa ennustus, ”tämän kirjan ennustuksen sanoja”.

²¹ Sen noudattaminen johtaa kuudenteen ilmestyksessä mainittuun onnellisuuteen. Se on aivan samanlainen kuin alussa mainittu ensimmäinen onnellisuus: ”Autuas [onnellinen, Um] se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” – Ilm. 1:3; 22:7.

ILMESTYKSEN NOUDATTAMISEN TÄRKEYS

22. Miltä Johanneksesta tuntui, kun hän näki saamansa ilmestyksen näkynä?

²² Meille on nyt suurenmoinen kokemus lukea Johannekselle annettua ilmestystä ja ymmärtää se ajanmukaisesti. Mutta miten suurenmoista Johanneksen varmasti onkaan ollut nähdä se näkynä 1900 vuotta sitten! Hän kertoo meille, miltä hänestä tuntui, sanoen: ”Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.” – Ilm. 22:8, 9.

23. a) Miten Jehovan kaikkien orjien tulisi suhtautua toinen toisiinsa, vaikka joillekin annetaan ylimääräisiä etuja välittää tietoa? b) Millä tavalla Johanneksen hengelliset veljet toimivat profeettoina?

²³ Tunteiden valtaamaa Johannesta täytyi jälleen kerran varoittaa hengellisen tasapainonsa menettämisestä ja lankeamasta maahan palvomaan kenenkään muun kuin Jehova Jumalan edessä. (Ilm. 19:10) Palvelijatovereiden ei ole oikein palvoa ketään omasta keskuudestaan. Kukaan heistä ei ole enempää kuin Jehovan orja, hänen, joka on Jumala. Miten merkittävää, että enkelitkin katsovat olevansa Jumalan orjia ja puhuvat itsestään sellaisina! Jos kuka tahansa heistä välittäisi ilmestyksen, joka on luonteeltaan profeetallinen, niin häntä ei pitänyt palvoa tämän palveluksen suorittamisen takia riippumatta siitä, miten etuoikeutettu hän olisi sitä tehdessään. Johanneksen ja hänen hengellisten veljiensä velvollisuus oli sen jälkeen toimittaa profeetallinen ilmestys edelleen vielä muille. Tällä tavalla Johanneksen hengelliset veljet palvelevat nykyään profeettoina. (Jooel 2:28, 29) Samaan aikaan heidän täytyy ottaa profeetallisen kirjakäärön, Ilmestyskirjan, sanoista vaarin ja saattaa itsensä sopusointuun sen kanssa. Se täytyy tehdä nyt, viivyttelemättä!

24. Mitä Johannes nyt kirjoittaa (Ilm. 22:10, 11:ssä) viitaten Jeesukseen Kristukseen?

²⁴ Tässä kohdassa puhuu ilmeisesti Jeesus Kristus, jolle Jumala antoi ensin ilmestyksen. Viitaten häneen Johannes kirjoittaa: ”Ja hän sanoi minulle: ’Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika [määräaika, Um] on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.’” – Ilm. 22:10, 11.

25, 26. Miten Jehovan nykyiset kristityt todistajat ovat totelleet käskyä ’olla lukitsematta tämän kirjan profetian sanoja’?

²⁵ Jehovan nykyiset kristityt todistajat ovat viipymättä totelleet tätä käskyä: ”Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja”. He selittivät Ilm. 22:20:n; 20:2, 6:n; 3:21:n; 20:4:n; 11:15, 16, 18:n; 21:1–10:n ja 22:17:n virallisen lehtensä jo aivan ensimmäisessä numerossa (engl.) heinäkuussa 1879 pääkirjoituksessa nimeltä ”Miksi on oleva toinen tulemus?” Lehden nimi oli silloin Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut).

²⁶ Siitä lähtien he ovat kaikissa julkaisuissaan lainanneet runsaasti tätä Raamatun viimeistä kirjaa ja selittäneet sitä. Vuonna 1917 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi kirjan ”Täyttynyt salaisuus”, mikä oli sen ensimmäinen koko Ilmestyskirjan selittävä teos. Vaikka pakanahallitukset kielsivät tuon kirjan ensimmäisen maailmansodan viimeisen vuoden aikana, Jehovan todistajat kieltäytyivät ’lukitsemasta tämän kirjan profetian sanoja’. Vuonna 1930 sama Seura julkaisi kaksiosaisen kirjan nimeltä ”Valo”, joka sisälsi ajankohtaisemman selityksen Johannekselle annettuun koko ilmestykseen. Sitä levitettiin satoja tuhansia kappaleita monilla kielillä. Ja nyt tämän kirjan ”Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan valtakunta hallitsee! ensimmäinen englanninkielinen painos oli miljoona kappaletta, ja se julkistettiin lukijoille kaikkialla maailmassa Jehovan todistajien maailmanympärikonventissa, jonka teema oli ”Iankaikkinen hyvä uutinen”. Tämä kaksikymmentäneljä kansainvälistä konventtia käsittävä sarja alkoi 30. kesäkuuta 1963 Milwaukeessa (Yhdysvaltain Wisconsinissa) ja jatkui itää kohti ympäri maapallon ja päättyi Pasadenassa Kaliforniassa 1.–8. syyskuuta 1963. – Ks. Vartiotornia 15.6.1963, s. 289–291.

27. Mikä ajatus kätkeytyy käskyihin, jotka annetaan vääryyden tekijälle ja saastaiselle?

²⁷ Vääryyden tekijälle ja saastaiselle annetut käskyt eivät ole kiireellisiä vetoomuksia heille, että he katuisivat ja luopuisivat vääryydestään ja saastaisuudestaan. Pikemminkin näihin käskyihin sisältyvä ajatus näyttää olevan seuraava: jatkakoon vääryyden tekijä vääryyden tekemistä ja pysyköön saastainen saastaisena tai tulkoon yhä saastaisemmaksi, jos he haluavat, mutta tietäkööt myös, että he saavat asianmukaisen rangaistuksensa tästä menettelystä viimeistään silloin, kun Herra Jeesus tulee käymään ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan’.

28. Miksi vanhurskaan pitäisi harjoittaa edelleen vanhurskautta ja pyhän pyhittyä edelleen?

²⁸ Henkilön, joka on nyt vanhurskas Jumalan silmissä, tulee edelleenkin harjoittaa vanhurskautta. Sen, joka on pyhä Jumalan orjana, tulee edelleenkin pyhittyä. Muussa tapauksessa he menettävät kaiken ansionsa, jota he ovat rakentaneet aikaisemman vanhurskautensa ja pyhyytensä avulla. Mutta jos he jatkavat vanhurskaudessa ja pyhyydessä, heillä on lopulta lisääntynyt ansio Jumalan edessä, ja heidät palkitaan runsaasti sen takia. Mikä varoitus ja rohkaisu! – Hes. 18:5–9, 24.

29, 30. Kuka on Alfa ja Omega kuvaannollisesti puhuen, ja mitä hän tullessaan panee toimeen Tuomarina?

²⁹ Tuomarina Jeesus Kristus panee vain toimeen Korkeimman Tuomarin, Jehova Jumalan, Kaikkivaltiaan, ”kaikkien Tuomarin” (Um), tuomiot. Jehova Jumala on viimeinen oikeusaste eikä hänen tuomiopäätöksistään voi valittaa. Hän on A ja O eli Alfa ja Omega kuvaannollisesti puhuen. (Ilm. 1:8, Um) Siksi Mal. 3:1–5 profeetallisesti puhuu pääasiassa hänen tulostaan ”äkisti” temppeliin tuomitsemistyöhön. Aivan edessämme oleva ’suuren päivän sota’ on Jumalan, Kaikkivaltiaan, sota tuomion toimeenpanemiseksi hänen vihollisilleen. Siksi hän puhuu nyt vuorostaan ilmestyksen Lähteenä ja Antajana. Tässä ovat apostoli Johanneksen kuulemat Jumalan sanat:

³⁰ ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O [Alfa ja Omega, Um], ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” – Ilm. 22:12–15.

31, 32. a) Minkä tapahtuman jälkeen Jehova ”palkitsee ne, jotka hartaasti etsivät häntä”? b) Miksi meidän pitää siis tutkia tekojamme?

³¹ Jumala ”palkitsee ne, jotka hartaasti etsivät häntä”. (Hepr. 11:6, Um) Kun hän on ottanut valtansa Kaikkivaltiaana ja alkanut hallita kuninkaana, niin tulee aika, jolloin hän palkitsee palvelijansa profeetat ja pyhät ja ne, jotka pelkäävät hänen nimeään, ja ’turmelee ne, jotka maan turmelevat’. – Ilm. 11:17, 18.

³² Hän on oikeudenmukainen ja antaa jokaiselle vain hänen tekojensa mukaan. Siksi meidän on järkevää tutkia, millaisia tekomme ovat, ja olla luottamatta vain siihen, mitä me väitämme uskovamme tai mitä me tunnustamme olevamme. Meidän tekomme todistavat, mitä me todella olemme, ja Ilmestyskirjassa Jumala selvästi ilmaisee meille, millaisia meidän tekojemme tulee olla. Me voimme pettää itseämme. Jumalaa, lopullista Tuomaria, me emme voi pettää.

33. a) Mainitse syitä, joiden vuoksi meidän pitäisi palvoa ja palvella Häntä Jumalana. b) Miten hän on ”alku ja loppu” jumaluutta koskevassa kiistassa? c) Miten hän on Viimeinen?

³³ Meidän tulee palvoa ja palvella Häntä Jumalana. Ennen häntä ei ollut kaikkivaltiasta Jumalaa eikä kukaan ole voinut osoittautua kaikkivaltiaaksi Jumalaksi hänen jälkeensä. Hän on alusta loppuun sama Jumala Kaikkivaltias, jonka nimi on Jehova. Kahdeksansataa vuotta ennen kuin Johannes kirjoitti Ilm. 22:12:n eräs toinen profeetta oli kirjoittanut: ”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni?” (Jes. 44:6, 7) ”Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes. 48:11, 12; 41:4) Jumaluutta koskevassa kiistassa hän on ”alku ja loppu”; ja tämän Hänen jumaluudestaan alkaneen kiistan hän on lopettava todistamalla kaikki kilpailijoiksi pyrkivät vääriksi jumaliksi. Hän on Viimeinen, viimeinen Tuomari, jolta voidaan odottaa juuri sellaista palkkaa kuin me ansaitsemme.

34. a) Miksi Jehova Tuomarina ja Palkitsijana julistaa 144000 onnellisiksi? b) Mitä se, että he syövät elämän puista taivaallisessa paratiisissa, kuvaa?

³⁴ Tuomarina ja Palkitsijana Jehova Jumala julistaa onnellisiksi ne 144000, jotka ottavat vastaan Jumalan Karitsan sovittavana uhrinaan ja jotka uskossa ”pesevät vaatteensa” hänen veressään, jotta he voisivat olla synnittömät Jumalan silmissä. (Ilm. 1:5; 1. Joh. 1:7) Nämä ovat niitä uskollisia voittajia, joiden sallitaan ”syödä elämän puusta [tai puista], joka on Jumalan paratiisissa”. (Ilm. 2:7) Tämä suodaan heille siten, että heidät herätetään kuolleista, ei lihassa vaan hengessä, jotta he saisivat kuolemattoman elämän itsensä Jumalan kanssa. (1. Kor. 15:44, 52–54) Se, että heille annetaan etu syödä Jumalan vertauskuvallisen taivaallisen paratiisin elämän puista, osoittaa, että heille on annettu oikeus saada kuolematon elämä ikuisiksi ajoiksi taivaallisessa ”Jumalan paratiisissa”. Tämän vastakohtana Aadam ja Eeva karkotettiin maallisesta paratiisistaan, jotta he eivät olisi syöneet sen ”elämän puusta” ja eläneet ikuisesti paratiisissa. – 1. Moos. 3:22–24.

35. Miten 144000 pääsevät ”pyhään kaupunkiin, uuteen Jerusalemiin”?

³⁵ Nuo 144000 ”onnellista” osoittautuvat hengellisiksi israelilaisiksi. Kun heidät herätetään kuolemattomina henkiluomuksina, niin heidät päästetään ”pyhään kaupunkiin, uuteen Jerusalemiin”, niiden kahdentoista helmiportin kautta, joihin on kirjoitettu ”Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet”. Noita portteja vartioivat ”kaksitoista enkeliä” tuntevat, keitä nämä 144000 uskollista hengellistä israelilaista ovat, ja sallivat heidän mennä kultaiseen kaupunkiin. (Ilm. 21:12, 13, 18) Miten onnellisen palkan he saavatkaan Jehova Jumalalta!

36. Ketkä pidetään ”pyhän kaupungin” ulkopuolella? Mikä on heidän Jehovalta saamansa palkka?

³⁶ Nuo enkelivartijat tietävät, ketkä heidän on pidettävä kahdentoista portin ulkopuolella. Ulkopuolella pidettävät ovat niitä ihmisiä, jotka ovat kuin katujen haaskakoirat, jotka harjoittavat homoseksualismia, sodomiaa, lesbolaisuutta, paheellisuutta ja julmuutta (5. Moos. 23:18; Ps. 22:17, 21; Matt. 7:6; Fil. 3:2); myös spiritistit, jotka ovat yhteydessä demoneihin; avionrikkojat ja portot ja miehet, jotka harjoittavat sukupuolista moraalittomuutta heidän kanssaan; murhaajat ja vihaajat, joiden viha on todellista murhaa vastaava; ne, jotka palvovat vertauskuvallista ”petoa” ja sen ”kuvaa” ja uskonnollisia veistoksia ja muita aineellisia esineitä tai ihmispersoonallisuuksiakin; ja valehtelijat, kaikki, jotka suosivat valhetta enemmän kuin totuutta ja jotka kannattavat valhetta tai valheille rakennettua järjestelmää. Kaikki nämä pidetään ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, ulkopuolella, ja heidät heitetään vertauskuvalliseen ”järveen, joka tulta ja tulikiveä palaa”, ts. ”toiseen kuolemaan”. (Ilm. 21:8) Tämä on heidän Jehova Jumalalta saamansa palkka heidän maan päällä suorittamiensa tekojen mukaan. Näin Jumala pitää taivaallisen hallituksensa puhtaana, kunnioitettavana.

37. Miten me olemme saaneet todistusta näistä erittäin tärkeistä asioista Jeesuksen Kristuksen kautta?

³⁷ Me lukijat olemme saaneet näistä erittäin tärkeistä asioista todistuksen Jeesukselta Kristukselta, ”uskolliselta ja totiselta todistajalta”, jolle Jehova antoi ilmestyksen. (Ilm. 1:5; 3:14; Jes. 55:3, 4) Sellaisena todistajana hän toimi ja sanoi apostolilleen Johannekselle: ”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” – Ilm. 22:16.

38. Miten voidaan sanoa, että Jeesus on Daavidin ”juurivesa”?

³⁸ Jeesus Kristus oli muinaisen Jerusalemin kuninkaan Daavidin maallinen jälkeläinen. Koska hän oli kuningas Daavidin tärkein jälkeläinen, hän puhuu itsestään myös Daavidin ”juurivesana”. Sukuhaara Aabrahamista Daavidin kautta päättyy todella Jeesukseen. Pohjimmainen syy Daavidin huoneen perustamiseen olikin Messiaan tuottaminen. Jumala teki myös iankaikkisen liiton Daavidin kanssa iankaikkista valtakuntaa varten, jotta Jeesuksesta Kristuksesta tulisi Daavidin pysyvä perillinen, valtakuntaliiton ikuinen osapuoli. Siksi Jeesus itse asiassa olikin Daavidin ”juurivesa”.

39. a) Miten Jeesus on 4. Moos. 24:17:n ennustama ”kirkas kointähti”? b) Mikä palkka annetaan hänen 144000 uskolliselle seuraajalleen, niin kuin Ilm. 2:26–28 kertoo?

³⁹ Koska Jeesus pitää Valtakuntaa hallussaan iankaikkisesti, niin hän on kuvaannollisesti puhuen ”kirkas kointähti”, josta ennustettiin 4. Moos. 24:17:ssä. Vuonna 607 eaa. muinaisen Babylonin kunnianhimoinen kuningas luuli nostaneensa pysyvästi oman aineellisen valtaistuimensa kuningas Daavidin sukuun kuuluvien kuninkaallisten ”Jumalan tähtien” yläpuolelle. Muinainen Babylon sen enempää kuin sen nykyinen vastine Suuri Babylon eivät kuitenkaan estäneet Jumalaa saattamasta tätä ”kirkasta kointähteä”, Jeesusta Kristusta, nousemaan Daavidin huoneesta ja istumaan valtaistuimelle, joka on suunnattomasti korkeampi kuin muinaisen Babylonin mahtavan kuninkaan Nebukadnessarin valtaistuin. (Jes. 14:4, 12, 13) Sen valtaistuimen, jolla Suuri Babylon suunnittelee istuvansa iankaikkisesti kuningattarena, täytyy kukistua. Jeesuksen, Daavidin Jälkeläisen, täytyy hallita ikuisesti. Hän antaa 144000 uskolliselle seuraajalleen palkan saada olla hänen kanssaan, ”kointähden” kanssa, Valtakunnassa heijastamassa hänen loistavaa kirkkauttaan. – Ilm. 18:7; 2:26–28.

LAHJAKSI KAIKILLE JANOISILLE

40, 41. a) Mihin ”suuren joukon” Paimenkuningas nyt kutsuu sitä? b) Mitä Johannes kirjoittaa sen kutsumisesta?

⁴⁰ Valtakunnan 144000 perillisen vielä maan päällä olevaan jäännökseen on liittynyt ”suuri joukko”, jonka silmät on avattu näkemään ”kirkkaan kointähden” nousu. Se tervehtii häntä ja tunnustaa hänen kuninkuutensa. Hänestä tulee jo nyt sen Paimenkuningas. Näistä ”muista lampaista” Ilm. 7:9–17 sanoo: ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Joh. 10:16) Heidän Paimenkuninkaansa kutsuu nyt heidät näille ”elämän vetten lähteille”, ja hän tekee sen morsianluokkansa välityksellä. Johannes kirjoittaa tästä:

⁴¹ ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ ja joka kuulee sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” – Ilm. 22:17.

42. a) Mistä lähtien tätä kutsua on esitetty ”muille lampaille”? b) Mitä osoitettiin vaatimuksista selvästi vuodesta 1934 lähtien?

⁴² Tämä kutsu on esitetty näille ”muille lampaille” vuodesta 1931 lähtien, jona vuonna 144000:n maan päällä oleva jäännös omaksui raamatullisen nimen ”Jehovan todistajat” ja ”muiden lampaitten” ’merkitseminen otsista’ alkoi käydä havaittavaksi. (Hes. 9:4–6) On totta, että jo 24. helmikuuta 1918 alettiin saarnata sanomaa erikoisesti ”muita lampaita” ajatellen, nimittäin esitelmää ”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan”. Se esitti toivon heidän säilymisestään ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” (Um) ja ikuisen elämän saamisesta sen jälkeen paratiisimaassa Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. Tämä sanoma ei kuitenkaan osoittanut täsmällisesti tietä tähän varjeltumisetuun lukuun ottamatta vanhurskautta yleensä. Vuodesta 1934 eteenpäin voideltu jäännös on kuitenkin selvästi osoittanut, että näiden ”muiden lampaitten” täytyy nyt antautua kokonaan Jumalalle ja vertauskuvata tämä antautuminen vesikasteella ja tulla sitten Jehovan todistajiksi hänen jäännöksensä kanssa. – Ks. Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut, 15.10.1934, s. 315, 316, kpl. 31–34.

43. Miten sekä Jumalan henki että Kristuksen morsian sanovat ”Tule!” ”suurelle joukolle”?

⁴³ Nyt oli siis annettavana täsmällinen kutsu näiden janoisten ”muiden lampaitten” kokoamiseksi ”yhteen laumaan” ”yhden paimenen”, Jeesuksen Kristuksen, alaisuuteen. Tällainen kutsu tulla ilmaistiin morsianluokan jäännöksen kautta. Kun se sanoi: ”Tule!”, niin se oli sopusoinnussa Jumalan hengen kanssa. Jumala ei puhunut jäännökselle niin, että siihen kuuluvien luonnolliset korvat olisivat kuulleet käskyn sanoa ”Tule!” Ei, vaan hän avasi henkensä avulla kirjoitetun Sanansa ennustusten merkityksen ja sai siten morsianluokan jäännöksen esittämään kutsun. Ennustukset, joihin sen kutsu perustui, olivat Jumalan hengen henkeyttämiä. Niinpä todellisuudessa Jumalan henki sekä Kristuksen morsian sanoivat ”Tule!” lampaankaltaisten ihmisten ”suurelle joukolle”. (Ilm. 19:10) Kun uskonnollinen Suuri Babylon on juottanut kaikille maan asukkaille ”haureutensa . . . viiniä”, niin Kristuksen neitsytmorsian kutsuu koko ihmiskuntaa juomaan ”elämän vettä”. Mikä suurenmoinen etu sillä onkaan!

44, 45. a) Mikä on ”elämän veden” juomisen täysi merkitys? b) Mitä kutsuttujen juojien täytyy tehdä, ja kuinka moni esitti tätä kutsua vuonna 1971? c) Miten elämän vettä täytyy tarjota niille, jotka haluavat juoda?

⁴⁴ Henki ja jäännöksen edustama morsian ovat tähän päivään saakka sanoneet ”Tule!” Ne ”muut lampaat”, jotka tulevat ja alkavat juoda Jumalan varauksista ikuisen elämän saamiseksi Jumalan Karitsan kautta, saavat valmennusta hengelliseltä jäännökseltä tullakseen Jumalan sanan palvelijoiksi. Jäännös kehottaa näitä ”muita lampaita” kutsumaan vielä muita tulemaan. Heidän ei tule pitää itsellään ”elämän vettä”, jonka täyteen merkitykseen sisältyy muutakin kuin Raamatun totuuden ymmärtäminen, vaan heidän on toteltava ”hengen ja morsiamen” käskyä: ”Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’” Kaikkien, jotka sammuttavat janonsa, täytyy välittää kutsua muille. Heidän täytyy tarjota se kaikille rodusta, kansallisuudesta, väristä, kielestä tai nykyisestä uskonnosta välittämättä, kaikille kaikkialla! Vuonna 1971 kutsua esitti rakkaudellisesti yli puolitoista miljoonaa tottelevaista ihmistä kaikkialla maailmassa, koska 1590793 on raportoinut.

⁴⁵ Vaikka luonnollista vettä myydään nykyään monissa kuivuuden vaivaamissa paikoissa, ”elämän vettä” ei voida myydä eivätkä kutsun esittäjät saa tehdä siitä kaupallista hyötymiskeinoa. Jumalan sana kieltää sen sanoen: ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm. 22:17) Siksi Jehovan nykyiset kristityt todistajat eivät kaupallista Valtakunnan sanomaa. Jehovan todistajat kutsuvat ja auttavat kaikkia ihmisiä ottamaan lahjaksi nykyään saatavissa olevaa ”elämän vettä”!

46. Mitä muita velvollisuuksia meillä on ”tämän kirjan profetian sanoja” kohtaan?

⁴⁶ Meillä on nykyään suurempi vastuu kuin vain pitää ”tämän kirjan profetian sanat” lukitsemattomina kaikille janoisille lampaankaltaisille ihmisille. (Ilm. 22:10) Me emme saa myöskään kätkeä tai pidättää siitä mitään tai lisätä siihen mitään tai laimentaa sitä tai vastustaa sen sanomaa tai himmentää sen selvyyttä ja terävyyttä. ”Tämän kirjan profetiaa” tulee käsitellä samalla tavalla kuin koko Mooseksen kirjaa. (5. Moos. 4:1, 2; 12:32; Sananl. 30:5, 6) Tämän toimintasäännön mukaisesti ilmestyksen antaja Jeesus Kristus sanoo Johannekselle:

47, 48. a) Mikä vakava varoitus annetaan Kristuksen morsiamen jäsenten seurakunnalle? Miksi he tottelevat varoitusta? b) Mikä asenne ”suurella joukolla” on koko Jumalan sanaan? Minkä palkan he saavat siitä?

⁴⁷ ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” – Ilm. 22:18, 19.

⁴⁸ Tämä on vakava varoitus Kristuksen morsiamen jäsenten seurakunnille, joille Ilmestyskirja pääasiallisesti kirjoitettiin. (Ilm. 1:4, 5, 19, 20; 2:1, 8, 12, 18; 3:1, 7, 14) Siksi tässä varoituksessa käytetyt kielikuvat eli vertauskuvat soveltuvat heihin eivätkä ”muihin lampaisiin”. Niinpä Kristuksen morsiamen maan päällä oleva jäännös pyrkii nykyään uskollisesti olemaan ottamatta mitään pois ”tämän kirjan profetian sanoista”, jotka käsittävät apostoli Johannekselle annetun ilmestyksen, ja he välttävät lisäämästä niihin mitään. He eivät halua menettää loistavaa taivaallista toivoaan; he eivät halua, että heiltä otettaisiin pois heidän toivomansa osa ”Jumalan paratiisissa” oleviin ”elämän puihin” tai ”pyhään kaupunkiin”, taivaalliseen Uuteen Jerusalemiin. Ennen kaikkea he haluavat, että Jumala havaittaisiin totuudelliseksi kaikessa, mitä hän sanoo, että hänet julistettaisiin vanhurskaaksi, oikeudenmukaiseksi, kunniaan saatetuksi, mutta ihmiset osoitettaisiin valehtelijoiksi. (Ilm. 22:15; Room. 3:4, Um) Ja heidän lampaankaltaisten tovereittensa ”suurella joukolla” on sama uskollinen asenne Jumalan pyhään sanaan kokonaisuudessaan. Tämän uskollisuuden takia Jumalan heille lupaamaa riemullista osaa paratiisimaassa ei oteta heiltä pois.

49. Mitkä olivat Jeesuksen Kristuksen viimeiset sanat Johannekselle, ja miksi ne ovat nyt ajankohtaiset?

⁴⁹ Herran Jeesuksen Kristuksen apostoli Johannekselle 1900 vuotta sitten lausumat seuraavat ja viimeiset sanat ovat erikoisen ajankohtaiset nyt, kun ”määräaika” on lähellä. Ajankohtainen on myös Johanneksen vastaus. Kertomus sanoo tästä: ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” – Ilm. 22:20, 10.

50. a) Kuinka monta kertaa Jeesus Kristus sanoo Ilmestyskirjassa tulevansa ”pian”? b) Millä seikalla on paino tässä?

⁵⁰ Ilmestyksessä, jonka Jehova Jumala antoi Jeesukselle Kristukselle apostoli Johannesta varten, tämä herrain Herra sanoo siis tässä viidennen kerran tulevansa pian. Hän tulee Jehova Jumalan kanssa, joka myös sanoo: ”Minä tulen pian.” (Ilm. 2:5, 16; 3:11; 22:7, 20 ja 12) Paino on tässä sanalla ”pian” ja ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” (Um) yhteydessä Herra Jeesus Kristus varoittaa tulevansa niin kuin ”varas”. (Ilm. 16:15) Riippumatta siitä, valmistaudummeko me siihen henkilökohtaisesti vai emme, hän tulee varmasti, ja hän tulee ”pian” ja ”niinkuin varas”.

51. Mitä muuta hänen tulemisensa pian osoittaa tapahtuvan?

⁵¹ Nyt meidän ei totisesti ole aika olla hengellisesti nukkuvia tai edes uneliaita tai välinpitämättömiä; jos olisimme tuossa tilassa, se tietäisi meille varmasti onnettomuutta. Meidän on pidettävä mielessä, että ”hän, joka näitä todistaa”, sanoo myös Ilm. 22:20:ssä: ”Totisesti, minä tulen pian.” Se merkitsee, että ne asiat, joista hän on todistanut Ilmestyskirjassa, toteutuvat myös ”pian”, sillä hän on vastuussa siitä, että niin tapahtuu. Se merkitsee, että uskonnollinen ”suuri portto”, Suuri Babylon, tuhotaan pian, jolloin me sen suosittuina todistajina huudamme riemullisesti: ”Halleluja, koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana!” – Ilm. 19:1–6, Um, v:n 1950 painoksen alav.

52. Miksi meidän tulee Johanneksen tavoin odottaa kiihkeästi hänen tulemistaan?

⁵² Voimmeko yhtyä apostoli Johanneksen kanssa hänen rukoukseensa? Jos me rakastamme jotakin henkilöä, niin emmekö odota kiihkeästi hänen tuloaan, ole keskittyneitä siihen ja valppaina ja pidä silmällä sitä? Sydämemme vastaa myöntävästi! Kun siis ajattelemme kaikkia niitä suurenmoisia asioita, jotka Ilmestyskirja paljastaa ja jotka kuningasten Kuningas ja herrain Herra toteuttaa tullessaan, niin emmekö odota Johanneksen tavoin kiihkeästi hänen tulemistaan? Emmekö iloitse siitä, että se tapahtuu pian? Emmekö rakasta sitä siinä määrin, että toivomme hartaasti sen tapahtuvan pian? Aivan varmasti! Ja me, jotka olemme nyt 1900 vuotta lähempänä hänen luvattua tulemistaan, voimme sydämemme pohjasta yhtyä iäkkään apostoli Johanneksen rukoukseen: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” Tämän pyynnön mukaisesti me siis haluamme tehdä rakkaudellisesti sen, mitä hän Johannekselle välittämässään ilmestyksessä käskee meidän tehdä, kunnes hän tulee.

53. a) Minkä rukouksen täyttymyksellä Jehovan kansaa suositaan nyt? b) Miten Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys voi pysyä meillä? c) Mitä meidän siis pitäisi tehdä Matt. 24:14:n täyttymykseksi?

⁵³ Miten suosittuja ovatkaan ne, jotka tekevät näin nykyään! Sen sijaan, että he joutuisivat kärsimään niistä seitsemästä Jumalan suuttumuksen vitsauksesta, jotka vuodatetaan Suuren Babylonin päälle, he nauttivat Jumalan hyväksynnän ja hyvän tahdon ilmauksesta heitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Kauan sitten esitetty apostolinen rukous on totisesti täyttynyt meissä. Meidän puolestamme, toisin sanoen 144000:n ”pyhän” jäännöksen ja epäilemättä myös jäännökseen liittyneitten temppelipalvelijoiden ”suuren joukon” jäsenten puolesta apostoli Johannes on rukoillut tämän profeetallisen kirjakäärön loppusanoissa: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm. 22:21) Mikä ansaitsemattoman hyvyyden ilmaus onkaan ollut, että Jeesus on tehnyt meille ymmärrettäväksi niin paljon tästä Jehova Jumalan loistavasta ilmestyksestä! Jos me jatkuvasti palvelemme ja tottelemme Herraa Jeesusta odottaessamme hänen kauan kaivattua tulemistaan, niin hänen ansaitsematon hyvyytensä on pysyvä meillä. Se on kruunaava elämämme kaikella sillä onnellisuudella, joka Jumalalla on varattuna kaikille uskollisilleen. Julista siis Matt. 24:14:n täyttymykseksi loistavaa uutista: Jumalan valtakunta hallitsee!

[Alaviitteet]

Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös pyrkii osoittamaan, milloin puhuja vaihtuu, oikealla kappalejaolla, joka asianmukaisesti ottaa huomioon sisällyksen ja sen, keneen puhuttu sana viittaa.