Miksi ”näin suuri pilvi todistajia”?
ME LUEMME Heprealaiskirjeen 12:1:sestä: ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.”
On kysytty: Miksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhui ”näin suuresta pilvestä todistajia” eikä näin suuresta joukosta todistajia?
Sanoessaan: ”Sentähden”, Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa taaksepäin edelliseen lukuun, missä hän, annettuaan ensin uskon määritelmän, alkaa luetella uskon miehiä Aabelista patriarkkoihin, Moosekseen, tuomareihin ja edelleen profeettoihin, joita riitti Kristuksen aikaan saakka, koska Johannes Kastaja oli viimeinen vanhoista heprealaisista profeetoista. Kirjoittaja olisi voinut viitata kaikkiin näihin tavallisella kreikkalaisella sanalla okhlos, mikä merkitsee ”joukkoa”, mutta koska hän halusi esittää asiansa mahdollisimman voimakkaasti, niin hän käytti vertauskuvaa ja puhui heistä ”pilvenä”. Esimerkiksi suuresta heinäsirkkaparvesta, mikä peittää taivaan, puhutaan usein heinäsirkkapilvenä.
Hänen tarkoituksensa käy tässä erittäin selväksi siitä, että hän ei käyttänyt tässä kohdassa edes pilveä vastaavaa tavallista kreikkalaista sanaa nephéle. Tämä sana nephéle esiintyy yli 25 kertaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa yksikkö- tai monikkomuodossaan. Esimerkiksi: ”He näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä.” (Luuk. 21:27) ”Pilvi vei hänet pois.” (Apt. 1:9) ”He näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä.” (Matt. 24:30) ”Katso, hän tulee pilvissä.” – Ilm. 1:7.
Tämän sanan asemesta Heprealaiskirjeen kirjoittaja käytti sanaa néphos, ja se esiintyykin tässä ainoan kerran koko Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Tämä on sana, mitä sekä kreikkalaiset että latinalaiset kirjoittajat käyttävät usein kuvaannollisessa merkityksessä, kuten sanonnoissa ”tiheä kilpipilvi”, ”keihäsmiesten pilvi”. Professori Wuest sanoo tästä néphos-sanan käytöstä teoksessa Hebrews in the Greek New Testament (Heprealaiskirje kreikkalaisessa Uudessa testamentissa):
”Sana ’pilvi’ ei ole tässä nephele, mikä on erillinen ja jyrkästi hahmottunut pilvi, vaan nephos, suuri pilvimassa, mikä peittää koko näkyvän alan taivaista ja millä ei sen tähden ole täsmällistä muotoa, tai yksityinen suuri massa, minkä ääriviivat eivät ole selvät ja erottuvat. ’Pilven’ käyttö elävien olentojen paljoudesta on tuttu runoudesta. Homeros puhuu ’jalkamiesten pilvestä, troijalaisten pilvestä’. Puhuessaan ateenalaisille Themistokles sanoo Kserkseen sotajoukoista, että ’meillä on ollut onni varjella sekä itsemme että Kreikka karkottamalla niin suuri pilvi miehiä’.”
Ero sanoilla néphos, ”pilvimassa”, ja nephéle, ”pilvi”, on samanlainen kuin se ero, mikä tehdään sanojen petra, kivimassa, ja Petros, yksityinen kallio, välillä, mitä jälkimmäistä käytetään erisnimenä.
Me näemme täten, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja valitsi tässä huolellisesti epätavallisen sanan néphos eli pilvimassa tähdentääkseen todistajien suurta lukumäärää havaintojensa mukaisesti: ”Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista” jne. Niin, heitä oli niin paljon, ettei heitä kaikkia voinut laskea, he eivät olleet pelkkä yksityinen joukko, vaan kuin pilvimassa. – Hepr. 11:32.
Edellä oleva kiinnostaa kristittyjä muutenkin kuin tietopuolisesti, se merkitsee heille enemmän kuin vain erikoista kielellistä ilmaisua. Tätä sanaa néphos käyttämällä on meille selvinnyt, miten suuri niiden joukko todella oli, jotka todistivat uskollisesti Jehova Jumalasta, kuinka monet loistivat esimerkkeinä uskosta, vaikka niitä, jotka mainitaan nimellä Raamatussa, voitaisiinkin sanoa olleen suhteellisen harvoja. Niinpä, kun Elia luuli olevansa ainoa, joka oli kiivaillut Jehovan nimen puolesta, Jehova vakuutti hänelle, että hänellä oli Israelissa seitsemäntuhatta, jotka eivät olleet notkistaneet polveaan Baalille. (1. Kun. 19:18) Koska meitä kristittyinä ympäröi ”näin suuri pilvi todistajia” (martyron, ”marttyyreja”), ei huomioitsijoita, niin me voimme rohkaista mielemme, että mekin saatamme osoittautua uskollisiksi yrittäessämme seurata ”uskon täyttäjää, Jeesusta”. – Hepr. 12:2.
Huomion arvoinen on myös se huolellisuus, millä Heprealaiskirjeen kirjoittaja valikoi sanansa käyttäessään epätavallista ilmeikästä kuvausta tehdäkseen asiansa selväksi. Hänen esimerkkinsä tässä on sellainen, että kaikki evankeliuminpalvelijat, jotka haluavat vaikuttaa toisiin suusanallisesti tai kynällä, tekisivät hyvin, jos noudattaisivat sitä saadakseen mahdollisimman paljon hyvää aikaan. ”Kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!” – Sananl. 15:23.