Lukijain kysymyksiä

● 5. Mooseksen kirjan 10:1–4 osoittaa Jehovan kirjoittaneen toiset Kymmenet käskyt kivitauluihin, mutta 2. Mooseksen kirjan 34:27, 28 sanoo Mooseksen kirjoittaneen tämän toisen kerran. Onko tälle näennäiselle ristiriidalle selitystä? – I. Z., Michigan.

Jehova kirjoitti Siinain vuorella enkeliedustajan välityksellä ensimmäisiin kivitauluihin Moosekselle, mitkä taulut Mooses rikkoi vihassaan laskeutuessaan vuorelta ja havaitessaan israelilaiset palvomassa kultaista vasikkaa. (2. Moos. 32:15, 16, 19) Jehova kirjoitti sitten uusiin kivitauluihin, kuten 5. Mooseksen kirjan 10:1–4 osoittaa selvästi. 2. Mooseksen kirjan 34:1–28 huolellinen tutkiminen osoittaa tämän olevan sopusointuinen eikä ristiriitainen asia. 2. Mooseksen kirjan 34:1 sanoo selvästi, että Jehovan piti kirjoittaa toisiin tauluihin samat Kymmenet käskyt, mitkä hän välillisesti kirjoitti ensimmäisiin tauluihinkin. Me luemme sitten jakeissa 10–26 liiton tekemisestä Jehovan ja Israelin kansan välillä, ja 27. jae osoittaa sen jälkeen Jehovan käskeneen Moosesta: ”Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa.” Tämän liiton sanat, 10. jakeesta 26. jakeeseen, eivät tarkoita Kymmentä käskyä. 28. jae sanoo sitten: ”Ja hän oli siellä [Jehovan] tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen [käskyä].”

Ottaen huomioon sen seikan, että 1. jakeessa sanotaan Jehovan tulevan kirjoittamaan Kymmenet käskyt ja että 27. jae ilmoittaa vain Moosesta käsketyn kirjoittamaan liiton sanat, jotka esitetään jakeissa 10–26, täytyy tehdä se johtopäätös, että 28. jakeen viimeisen virkkeen pronomini ”hän” tarkoittaa Jehovaa eikä Moosesta. Raamatun selittäjät ovat yleensä samaa mieltä tästä kohdasta, ja Rotherhamin käännöksessä onkin viimeinen ”Hän” painettu isolla alkukirjaimella osoittamaan sen viittaavan Jehova Jumalaan eikä Moosekseen. Näin ollen ei 2. Mooseksen kirjan 34:27, 28:nnen ja 5. Mooseksen kirjan 10:1–4 välillä ole ristiriitaa.

● Miten voidaan sanoa, että Kristus on toisessa läsnäolossaan näkymättömänä henkenä eikä näkyvässä ruumiissa, kun otamme huomioon Ilmestyskirjan 1:7:nnen? – J. E., Illinois.

Johanneksen 14:19 sanoo selvästi, että Kristus ei tule jälleen näkyvässä muodossa: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” Hänen kuoltuaan ihmisluomuksena hänet herätettiin henkiluomuksena, näkymättömänä ihmissilmille, ja hän on tässä näkymättömässä henkimuodossa toisen läsnäolonsa aikana. Apostolien tekojen 1:11, missä puhutaan Jeesuksen taivaaseen nousemisesta, ei ole ristiriidassa tämän kanssa: ”Tämä sama Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Siinä ei sanota noiden opetuslasten, jotka näkivät hänen kohoavan taivaaseen, näkevän hänen tulevan jälleen, eikä siinä sanota niidenkään, jotka ovat maan päällä tuona tulevana ajankohtana, näkevän häntä silminnähtävässä muodossa. Siinä ei puhuta lainkaan hänen muodostaan, mitä tulee hänen toiseen läsnäoloonsa, vaan hänen tulemisestaan samalla tavalla kuin hän lähtikin. Hänen poismenotapansa oli hiljainen, taivaasta käsin ei annettu mitään suurenmoisia esityksiä eikä Saatanan alaisuudessa oleva epäuskoinen maailma havainnut hänen poismenoaan. Tämä on sopusoinnussa sen tavan kanssa, millä toiset raamatunpaikat sanovat hänen tulevan jälleen ja olevan läsnä.

Mutta kysymys on nyt siitä, miten tämä käsitys on sopusoinnussa Ilmestyskirjan 1:7:nnen kanssa. Tämä kohta kuuluu: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat [lyövät itseään tuskissaan hänen tähtensä].” Ilmestyskirja on kirjoitettu kuvakielellä, ja tämä jae on osittain kuvaannollinen. Kaikkialla tässä kirjassa käytetään pilviä kuvaannollisesti, joten ne esittävät jotakin muuta kuin kirjaimellisia taivaalla olevia pilviä. Jos Kristus tulisi ihmisruumiissa, niin eivät totisesti kaikki silmät voisi nähdä häntä samalla kertaa; tämä ei voi siis olla kirjaimellista. Hänen lävistäjänsä ovat kuolleita eivätkä voisi nähdä häntä. Hänen näkemisensä ja lävistämisensä täytyy näin ollen tapahtua kuvaannollisella tavalla.

Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä: ”Mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?” (Um) Jeesus ennusti vastauksessaan tapahtumat ja olosuhteet, joiden piti olla hänen näkymättömän toisen läsnäolonsa näkyvä heijastus. Jos hän olisi läsnä näkyvänä ihmismuodossa, niin ei tarvittaisi monia luonnollisia todistuksia merkiksi hänen läsnäolostaan. Näiden todistusten joukossa oli Kristuksen valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuinen saarnaaminen. (Matt. 24:3–21) Tämä saarnaaminen yhdessä toisten näkyvien, ennustettujen todistusten kanssa valistaa monet näkemään ’sydämen silmillä’ Kristuksen toisen läsnäolon. (Ef. 1:18) Mutta enemmistön ymmärryksen silmät eivät erota hänen näkymätöntä läsnäoloaan, ennenkuin se ilmenee Harmagedonin suuressa ahdistuksessa. Silloin surevat kaikki maan sukukunnat sen hävityksen vuoksi, mikä on heitä varten valmistettu, ja se on itsekästä surua heidän oman tukalan tilansa johdosta eikä katumuksen surua heidän oman väärintekonsa johdosta. Silloin viimeistään kaikki silmät näkevät hänet toiminnassa Harmagedonin tuhossa ja tietävät hänen olevan läsnä ja Jehovan olevan ylin. – 2. Tess. 1:6–10; 2:8.

Miten eräät näistä lävistävät hänet kuvaannollisesti? Vainoamalla hänen seuraajiaan nyt maan päällä. Jeesus ennusti, että hän erottelee tänä aikana ihmiset, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Lampaille annetaan elämä, koska he antoivat Kristukselle ruokaa, kun hän oli nälkäinen, juomaa, kun hän oli janoinen, pukivat hänet, kun hän oli alaston, hoitivat häntä, kun hän oli sairas, ja kävivät häntä katsomassa, kun hän oli vankeudessa. Mutta koska Kristus ei ole ruumiillisesti läsnä, niin että häntä voitaisiin kohdella täten, niin lampaat kysyvät, milloin he tekivät tällaista hänelle. Hän vastaa: ”Kaikki, mitä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Vuohet tuomittiin, koska he eivät suorittaneet mitään tällaista Kristukselle, koska he eivät osoittaneet mitään tällaista suosiota hänen seuraajilleen. (Matt. 25:31–46) Kun Saulus Tarsolainen vainosi Kristuksen seuraajia, niin Jeesus ilmestyi hänelle ihmeen kautta ja sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Saulus kysyi, kuka puhuja oli, ja hän vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” (Apt. 9:4, 5) Henkilöt, jotka nykyään maan päällä vainoavat ja lävistävät Kristuksen seuraajia, voidaan näin ollen luokitella niiksi, ”jotka hänet lävistivät”.

Suvaitsevainenko vai välinpitämätön?

● Aikakauslehti Time tarkasteli toukok. 26. 1952 näitä ”Viikon sanoja”: ”Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on se, mikä menee nimellä suvaitsevaisuus, todellisuudessa välinpitämättömyyttä. On liian paljon mukavuutta rakastavia amerikkalaisia, jotka eivät kapinoi mitään vastaan, koska heillä ei ole mitään kiinteitä väärän ja oikean mittoja. He eivät esiinny jyrkästi ja kokosydämisesti minkään puolesta, koska – päinvastoin kuin heidän isillään – heillä ei ole mitään lujia vakaumuksia. Suvaitsevaisuus on hyve, mutta ei korkein hyve.” – Robert J. McCracken Manhattanin Riverside-kirkosta.