Jehova Jumala, rukouksen Kuulija

 1. Miten Daavid nuorena ollessaan osoitti uskonsa ja antaumuksensa Jehovalle?

DAAVID oli uskon mies, joka etsi hartaasti Jumalaa. Hänet palkittiin runsaasti etsinnässään. Samuel voiteli hänet, Jehovan havaitseman ”mielensä mukaisen miehen”, hänen nuoruudessaan Jumalan ohjauksessa Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Vähän tämän jälkeen Daavid osoitti käytännössä lujan uskonsa ja antaumuksensa Jehovalle tunnetussa ottelussa filistealaisen jättiläisen Goljatin kanssa. Hän oli jo aikaisemminkin paimenpoikana ilmaissut samaa henkeä tappaessaan leijonan ja karhun, kun hän pelasti isänsä lampaat aivan noiden raivoisien luontokappaleitten suusta. Daavidilla oli hyvä menneisyys, ja me voimme oppia paljon hänestä. – 1. Sam. 13:14; 16:11–13; 17:34–36, 45–47.

 2. Mihin toimenpiteeseen Daavid ryhtyi noustuaan valtaistuimelle Siionissa ja miksi?

² Kun Daavid lopulta tuli valtaistuimelle ja valloitti Jerusalemin jebusilaisilta, erityisesti ”Siionin vuorilinnan”, niin hän sijoitti valtaistuimensa siihen kaupunkiin. Daavid toi ensimmäisessä tilaisuudessa pyhän arkin suurella riemulla Siioniin. Hän ymmärsi sen edustavan Jehovan läsnäoloa, että se oli ”Jumalan arkki, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat”. – 2. Sam. 5:5–7; 6:2.

 3. Minkä seuraavan askeleen Daavid halusi ottaa ja millaisin tuloksin?

³ Mutta Daavid ei kuitenkaan tyytynyt siihen. Hän sanoi myöhemmin eräässä tilaisuudessa: ”Minä olin aikonut rakentaa huoneen Herran liitonarkin leposijaksi ja meidän Jumalamme jalkojen astinlaudaksi.” Vaikkei Daavidin itsensä sallittukaan rakentaa tätä huonetta eli temppeliä, koska hän oli vuodattanut paljon verta sodassa, niin Jehova salli kuitenkin hänen mennä pitkälle sydämensä halun toteuttamisessa. Hän kokosi valmisteluissa suuren määrän tarvittavia rakennusaineita, osan niistä suurin kustannuksin. Hän sanoikin: ”Minä olen kaikin voimin hankkinut Jumalani temppeliä varten . . . [ja] minä vielä luovutan omistamani kullan ja hopean Jumalani temppeliä varten, kaiken lisäksi, minkä olen pyhäkköä varten hankkinut.” – 1. Aikak. 28:2, 3; 29:2, 3.

 4. Millainen Daavidin rukous on verrattuna Herran rukoukseen?

⁴ Lopuksi Daavid ylisti Jehovaa koko seurakunnan edessä rukouksessa mitä ylevimmin ja kunnioittavimmin sanoin. On kovin kiinnostavaa panna merkille, miten läheisesti hänen ajatuksensa olivat samankaltaiset niiden pääkohtien kanssa, jotka sisältyvät siihen, mikä tunnetaan Herran rukouksena. (Matt. 6:9–13) Ylinnä mielessään Daavid ylistää ja pyhittää Jumalan nimeä tunnustaen, että hänen on ”suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus . . . Me siis kiitämme sinua, . . . me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi”. Painottaen Jumalan valtakunnan ja sen tärkeyttä, että Jumalan tahto tapahtuu taivaassa ja maassa, hän rukoilee: ”Sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. . . . sinä hallitset kaikki.” Kuten Herran rukouksessa seuraa sitten täytettävien henkilökohtaisten tarpeitten anomus ja syntien anteeksi pyyntö, niin Daavidkin jatkaa tunnustaen omasta ja koko kansan puolesta heidän ehdottoman riippuvaisuutensa Jehovan huolenpidosta ja heidän oman henkilökohtaisen arvottomuutensa. Lopuksi Daavid ilmaisee antaumuksen ja kokosieluisen omistautumisen ydinajatuksen seuraavin sanoin: ”Herra, meidän Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka me olemme hankkineet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, on sinun kädestäsi, ja sinun on kaikki tyynni.” – 1. Aikak. 29:10–16.

 5. Millä tavalla Psalmi 122 osoittaa Jumalan huoneen ja kaupungin syvää arvostusta?

⁵ Jumalan huone ja Jumalan kaupunki, nämä olivat ilmeisesti ne kaksi asiaa, jotka olivat ylinnä Daavidin mielessä ja rakkaat hänen sydämelleen. Hänen läheinen yhteytensä niihin auttoi ja opasti häntä suuresti hänen rukouksissaan. Erinomainen esimerkki tästä nähdään Psalmissa 122, jonka lukemista suosittelemme sinulle. Joka ainoa rivi kertoo hänen hartaasta halustaan palvoa toisten joukossa ja ’kiittää Herran [Jehovan] nimeä’ Jehovan huoneessa, joka sijaitsi ”sinun porteissasi, Jerusalem; . . . kaupungissa, johon kokoonnutaan yhteen”. Hän pyytää erityisesti kansaansa rukoilemaan ”rauhaa Jerusalemille”. Miksi? Osaksi, kuten hän sanoo: ”Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.” Mutta tärkeämpänä syynä oli: ”Herran [Jehovan], meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.”

 6. Mitä Psalmi 65 ilmaisee Jumalan lähestymisestä rukouksessa?

⁶ Huomaa myös teemamme mukaiset Daavidin sanat Psalmista 65. Osoittaen, että palvonta voidaan ilmaista vastakohdin, hän rukoilee: ”Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.” Hän sanoo sitten: ”Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.” Merkitseekö tämä lähestymismahdollisuutta ilman ehtoja, että me voimme löytää Jumalan kaikkialta, mistä tahansa, niin kuin jotkut uskovat? Ei suinkaan. Huomaa, mitä Daavid henkeytettiin sitten sanomaan: ”Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.” – Ps. 65:2–5.

 7. Miten laajakantoinen on Jumalan sanan vetoomus tulla lähelle häntä?

⁷ Mutta me huomaamme, ettei Daavid sanonut, että ainoastaan hänen kansansa, israelilaiset, voisi lähestyä Jumalaa. Hän sanoi nimenomaan Jehovasta, että ”sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha”. Miten armollinen kehotus sisältyykään näihin sanoihin! Miten vetoavat ja ehdottomat ovatkaan tämän kanssa läheisessä sopusoinnussa Jesajan muistiinmerkitsemät sanat: ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, . . . ne minä tuon pyhälle vuorelleni [Siioniin] ja ilahutan heitä rukoushuoneessani . . . sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” – Jes. 56:6, 7; ks. myös 2. Aikak. 6:32, 33.

 8. Miten Jehova on osoittanut suurta armoa ensin hengelliselle Israelille ja sitten myös monille ”muukalaisille”?

⁸ Näetkö itsesi yhtenä näistä ”muukalaisista”, ts. et hengellisenä israelilaisena, jolla on taivaallinen toivo, mutta kuitenkin iloitsevana oppiessasi tuntemaan Jehovan ja rakastamaan ja palvelemaan häntä? Oletko noudattanut kutsua liittyä toisiin vilpittömiin palvojiin ja tulla Jehovan rukoushuoneeseen? Hengelliseen Israeliinkin kuuluvat piti koota tällä tavalla, sillä he joutuivat ensimmäisen maailmansodan aikana Jehovan vihan alaisiksi ja vajosivat sairaaseen, hajanaiseen tilaan. Mutta Jehova ennallisti heidät suuressa armossaan suosioonsa ja avasi sen lisäksi mahdollisuuden suurelle joukolle lampaankaltaisia ihmisiä tulla kootuiksi läheiseen yhteyteen hengellisen Israelin jäännöksen kanssa. Jesajan ennustus jatkaa vahvistaen tämän hyvin selvästi sanomalla: ”Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.” – Jes. 56:8; ks. myös Jes. 12:1; Ilm. 7:13–15.

 9. Ketkä ensin opettivat Daavidille tosi tietoa Jumalasta ja millaisin tuloksin?

⁹ Se, että Daavid tiesi, miten tulee rukoilla, käy ylen määrin ilmeiseksi hänen monista psalmeistaan. Mutta kuka opetti häntä? Hänen on täytynyt olla hyvin altis vanhempiensa opetukselle ja kasvatukselle. He toteuttivat Mooseksen kautta annetun käskyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen” kaikkina aikoina. (5. Moos. 6:4–7) Näin Daavid oppi arvostamaan ja toteuttamaan perusvaatimuksia: ensiksi omaksumaan täsmällistä tietoa luotettavasta lähteestä, Jumalan kirjoitetusta sanasta. Koska hän oli oppivainen ja hänellä oli oikea sydämentila, niin tämä tieto ja ymmärrys vahvisti hänen uskoaan, jota, kuten olemme nähneet, hän oli nopea ilmaisemaan varhaisnuoruudestaan lähtien. Hänessä kehittyi hänen uskonsa ohella Jehovaa kohtaan suuri rakkaus ja kuuliaisuus, mitä mikään ei voinut murtaa, vaikka hän kerran tai pari katkerasti hairahtuikin.

10. Onko samanlainen elämäntapa kuin Daavidin mahdollinen ja välttämätön nykyään, ja mihin kysymykseen tämä johtaa?

¹⁰ Sinulla ei ehkä ole samoja etuuksia, joista Daavid voi iloita varhaislapsuudesta asti, mutta mitään muuta tietä ei ole. Ei ole oikotietä. Sinä voit aloittaa hankkimalla täsmällistä tietoa ja saada oikean käsityksen Jumalan tahdosta ja päätöksestä sellaisena kuin se on ilmaistu hänen Sanassaan. Tätä menettelyä täytyy jatkaa. Sinun täytyy etsiä ja kaivaa jatkuvasti kuin kätkettyä aarretta rakentaen perustuksen, joka tulee yhä laajemmaksi ja syvemmäksi. (Sananl. 2:1–9) Sinun tulee antaa hankkimasi tiedon ja ymmärryksen vaikuttaa itsessäsi sekä toimia sen mukaan ja sallia sen synnyttää vahva usko Jehovaan ja rakkaus häntä kohtaan, mikä johtaa antautumiseen. Se on mahdollista. Niin on tapahtunut varhaisimmista ajoista lähtien, aina Aabelista alkaen. Niin ovat tehneet sekä miehet että naiset ja nuoret, jotka ovat olleet erilaisia luonteeltaan ja kaikilta elämän aloilta ja joista joidenkuiden olosuhteet ovat olleet vaatimattomat ja epäedulliset. On selvää, että me kaikki tarvitsemme paljon apua ja rohkaisua, ja tämä sisältää myös sen oppimisen, miten tulee rukoilla. Mutta meitä voi suuresti auttaa samoin kuin Daavidiakin läheinen yhteyden pito Jumalan kaupunkiin ja Jumalan huoneeseen. Mutta mistä nämä ovat löydettävissä nykyään? Onko kysymyksessä kirjaimellinen kaupunki ja kirjaimellinen huone?

JUMALAN NYKYINEN KAUPUNKI JA HUONE

11. a) Millä tavalla laki oli ”tulevan hyvän varjo”? b) Miten Paavali puhuu Jumalan hengellisestä huoneesta ja ilmaisee sen?

¹¹ Jumalan sana antaa selvän ja rohkaisevan vastauksen näihin kysymyksiin. Raamattu osoittaa, että se, mitä Jumala käytti toimiessaan muinaisen Israelin kanssa, muodosti kuvia esikuvaten paljon parempia asioita Kristuksesta Jeesuksesta, Suuremmasta Daavidista, alkaen. Paavali sanoo, että koko lakijärjestelmä, mikä annettiin Mooseksen kautta, oli ”tulevan hyvän varjo”. Kun Kristus Jeesus tuli, niin hän lopetti tuon esikuvallisen järjestelyn, kuvaannollisesti ”naulaamalla sen kidutuspaaluun”. Jumala perusti hänen kauttaan paremman järjestelyn ja teki hänestä ”uuden liiton välimiehen” tuottaakseen uuden kansan, hengellisen Israelin, kristillisen seurakunnan. Maan päällä on vielä nykyään tämän kansan jäännös, joka muodostaa Jehovan todistajien ydinjoukon. Tämä kansa, joka on voideltu Jumalan pyhällä hengellä ja jolla on taivaallinen toivo, täyttää profeetallisen kuvauksen Jumalan kaupungista ja huoneesta eli temppelistä. Käyttäen molempia kuvauksia Paavali sanoo kirjoittaessaan Efeson kristityille: ”Te olette pyhien kansalaistovereita ja Jumalan huonekunnan jäseniä.” Mainittuaan apostolit ja Kristuksen Jeesuksen, ”peruskulmakiven”, hän jatkaa: ”Hänen yhteydessään koko rakennus sopusointuisesti yhteen liittyneenä kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle. Hänen yhteydessään tekin rakennutte yhdessä paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä.” Kuinka ylevä ja kuitenkin läheinen käsitys Jehovan ja koko kristillisen seurakunnan, temppeliluokan, välisestä suhteesta! – Hepr. 9:15; 10:1; Kol. 2:14, Um; Ef. 2:19–22, Um.

12. Missä Jehova mielellään asuu Psalmin 132 mukaan, ja miten se rohkaisee meitä?

¹² Tällöin ei kuitenkaan ilmaistu ensimmäistä kertaa tällaista ajatusta. Kun Paavali kirjoitti nämä sanat, niin hänen mielessään oli luultavasti, mitä psalmista oli henkeytetty kirjoittamaan hienossa runollisessa muodossa Psalmissa 132 nimeltä ”Nousulaulu” (Um). Hän kertoo ensiksi tunnetusta päätöksestään, ettei hän soisi itselleen lepoa, ”ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle”. Hän kuvailee arkin tuomisen riemusaatossa ylös Siioniin ja sanoo: ”Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.” Sitten hän sanoo, mitä Jehova itse ajattelee tästä huoneesta ja tästä kaupungista, jonka hän on valinnut: ”Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: ’Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.’” (Ps. 132:1–5, 8, 13, 14) Emmekö voi sanoa, että koska Jehova ajattelee tällä tavalla siitä, niin ei totisesti rukous eikä yhteys hänen kanssaan tule olemaan vaikea kenellekään, joka vilpittömästi liittyy tämän asuinpaikan yhteyteen?

13. Miten Paavali vertaa kristillistä seurakuntaa täysikasvuiseen mieheen?

¹³ Tämä temppeliluokka nähtiin selvästi Paavalin aikana kristillisissä seurakunnissa. Vielä selvemmin se näkyy meidän aikanamme, varsinkin vuodesta 1919 lähtien, jolloin monet Jeesuksen profeetallisista vertauksista ovat täyttyneet, kuten ’nisun korjaaminen aittaan’ ja ’hyvien kalojen kokoaminen astioihin’. (Matt. 13:30, 48; 24:31) Paavali katsoi eteenpäin tähän aikaan, jolloin kristillinen seurakunta oli pääsevä kypsyyteensä, ”täysi-ikäiseen miehuuteen, sen kasvun määrään, mikä kuuluu Kristuksen täyteyteen”. Hän selittää, miten tämä kasvu ja hyvä suhde säilyy, ensiksikin ”jokaisen nivelen välityksellä, mikä antaa tarvittavan”, sitten myös ”kunkin asianomaisen jäsenen toiminnan mukaan asiaan kuuluvassa määrässä”, ja siten tämä ”edistää ruumiin kasvua sen rakentumiseksi rakkaudessa”. – Ef. 4:13–16, Um.

14. Missä suhteissa Jehovan todistajat täyttävät nykyään Paavalin mainitsemat vaatimukset?

¹⁴ Tämä onnellinen ja terve tila tavataan nykyään Jehovan todistajien erinomaisessa suuressa perheessä. Kaikki ovat antautuneet Jehovalle, minkä todistaa Raamatun mukaan vesikaste ja heidän senjälkeinen toimintatapansa. He täyttävät päävaatimukset hankkimalla täsmällistä tietoa tutkien jatkuvasti Raamattua, rakentaen uskoaan ja Jehovalle antautumisen henkeä. Vaikka ainoastaan vähemmistöllä, jäännöksellä, on taivaallinen toivo, niin he ovat kuitenkin kaikki maailmanlaajuisesti ’sopusointuisesti liittyneet yhteen’, ja heidät on pantu toimimaan yhdessä päänivelten eli -yhdyssiteitten välityksellä, jotka nähdään niissä, jotka on määrätty valvonta-asemiin. Mutta, kuten Paavali sanoi, kasvua ylläpitää myös ’kukin asianomainen jäsen asiaan kuuluvassa määrässä’, jokaisen suorittaessa osansa, olkoonpa hän nuori tai vanha, mies tai nainen, jotkut alussa vähäisessä määrin, toiset suuremmassa vastuumäärässä. Kuten Paavali sanoi aikaisemmin tässä samassa kirjeessä, Jumala ”aikojen täyttyessä . . . oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä”. Tämä kristittyjen kokoaminen kiinteään yhteyteen on Jumalan tahdon mukaista, ja hänelle kuuluu kaikki kunnia siitä. ”Jumala . . . kasvun antaa.” – Ef. 4:16, Um; 1:9, 10; 1. Kor. 3:7.

OPETA MEITÄ RUKOILEMAAN

15. a) Mitä seuraa meidän tulee etsiä ja miksi? b) Miten Jeesus suhtautui pyyntöön, että hän opettaisi rukoilemaan?

¹⁵ Eikö ole tämän huomioon ottaen järkevää päätellä, että meitä yksilöinä auttaa suuresti säilyttämään persoonallisen suhteen Jehovaan ja yhteyden hänen kanssaan rukouksessa läheinen yhteys tähän Jehovan palvojien joukkoon, jonka keskuudessa hän asuu? He pitäisivät sitä todellisena etuna ja ilona, jos saisivat rohkaista ja auttaa sinua tässä kristillisen elämäsi kallisarvoisessa ja tärkeässä puolessa. Kun eräs opetuslapsi sanoi Jeesukselle: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”, niin hän vastasi auliisti siihen esittäen mallirukouksen. Tämän jälkeen hän kertoi valaisevan kuvauksen, joka tähdensi kestävyyden tarvetta rukouksessa. Tämä ei merkinnyt sitä, että taivaallinen Isä olisi hidas kuulemaan tai vastaamaan, sillä Jeesus lopetti sanomalla, että koska epätäydelliset, syntiset vanhemmat ’osaavat antaa lapsilleen hyviä lahjoja, niin kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaakaan pyhää henkeä niille, jotka sitä häneltä anovat!’ – Luuk. 11:1–13.

16. Miten Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen esimerkkiä tässä suhteessa, ja mihin heidän ykseytensä perustuu?

¹⁶ Samoin Jehovan todistajatkin tekevät Jeesuksen opetuslapsina iloiten kaiken voitavansa tässä suhteessa suoraan ohjaten Jumalan sanan perusteella sekä myös esimerkillään. Kun he tapaavat jonkun, joka osoittaa kiinnostusta, niin he yrittävät järjestää tuolle henkilölle säännöllisen Raamatun kotitutkistelun, joka aloitetaan ja lopetetaan lyhyellä rukouksella, milloin se vain on mahdollista. Kaikkiin heidän kokouksiinsa ja tilaisuuksiinsa esitelmiä lukuun ottamatta liittyy tämä sama piirre, rukous, johon kaikki läsnä olevat vilpittömästi yhtyvät. Kun olet läsnä ja osallistut näiden kokousten henkeen, niin havaitset rukousta edistävän ilmapiirin. Emme tarkoita tällä tunteisiin vetoamista tai kiihotusta vaan sitä, että kaikki kokoontuneet ovat yhtyneet nauttimaan Jehovan pöydässä hänen Sanastaan rakentavaa hengellistä ravintoa. He ovat yhtä myös antaumuksessaan Jehovalle ja hänen Valtakuntansa etujen huoltamisessa sekä toisiinsa kohdistuvassa aidossa, lämpimässä, epäitsekkäässä rakkaudessa. Luonnollisesti tunteesi voivat syvästi kuohua tällaisissa tilaisuuksissa, mutta tunteet sinänsä eivät ole ratkaiseva eivätkä pääpyrkimys. – Matt. 18:20.

17. Miten apua annetaan henkilökohtaisten pulmien ratkaisemiseen?

¹⁷ Sinua autetaan lisäksi rukouksen henkilökohtaisemmissa piirteissä, sellaisissa kuin mitä on sopivaa sisällyttää anomuksiisi ja ylistyksen ja kiitoksen ilmaisuihisi. Elämässäsi voi ilmetä pulmia, niin kuin niitä on kaikkien sellaisten elämässä, jotka yrittävät olla tosi kristittyjä, ja kaikissa näissä asioissa, miten mutkikkaita ne lienevätkin, sinä huomaat, että sinua autetaan saamaan selville Jumalan katsantokanta asiassa. Sinä opit tietämään, miten voit toteuttaa käytännössä apostolin erinomaisen kehotuksen: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” – Fil. 4:6, 7.

18. Miten vilpittömiä etsijöitä voidaan auttaa lähestymään Jumalaa, ja miten Raamattu tukee sitä?

¹⁸ Voisimme luonnollisesti katsella laajemmin monia muita yksityiskohtia, mutta tässä rukousaihetarkastelussa on päätarkoituksemme ollut osoittaa vilpittömille etsijöille Raamatusta, mistä he voivat löytää Jumalan ja miten lähestyä häntä yhden ja ainoan kanavan Kristuksen Jeesuksen kautta. Paavali sanoi hänestä: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” – Hepr. 4:15, 16; Joh. 14:13, 14.

KAKSI KUVAUSTA LÄHEISESTÄ YHTEYDESTÄ

19, 20. a) Mistä erinomaisesta yhteydestä nautitaan nyt yhteisesti, ja minkä kysymyksen se herättää? b) Minkä huomattavan seikan Johannes näki näyssä, ja mitä se vaikutti? c) Miten tätä läheisyyttä tähdennetään?

¹⁹ Raamattu painottaa läheisen yhteyden tärkeyttä huomattavalla tavalla. Rohkaisukseksesi tarkastelemme kahta kuvausta tästä sekä yhteisestä että henkilökohtaisesta näkökulmasta.

²⁰ Kuten jo mainitsimme, maan päällä on vielä voidellun temppeliluokan jäännös ’rakennettuna Jumalan asumukseksi Hengessä’, mikä tekee ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle” mahdolliseksi läheisestä toveruudesta nauttimisen heidän kanssaan. (Ef. 2:22; Ilm. 7:9, 15; Joh. 10:16) Jotkut kysyvät: menetetäänkö se siunaus, kun kaikki temppeliluokkaan kuuluvat ovat lopulta yhdistyneet Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan Harmagedonin jälkeen? Ei sen mukaan, mitä Johannes näki näyssä. Hän näki ja kuvaili ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, . . . laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu”. Sitä on mahdoton kuvitella! Eivät ainoastaan kaupungin mitat ylitä suuresti sitä, mitä olemme kokeneet, sillä ne ovat 600 km (3 000 vakomittaa) kuhunkin suuntaan, pituudessa, leveydessä ja korkeudessa, vaan koko kaupungin nähdään laskeutuvan taivaasta. Ei siten, että taivaallinen hallitus laskeutuisi kirjaimellisesti maahan, vaan siten, että se kääntää huomionsa ja toimintansa tämän maan puoleen. Millainen vaikutus sillä kumminkin on maan päällä oleviin? Sellainen, minkä Johannes kuulee ilmoitettavan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan.” (Ilm. 21:2, 3, 16) Läheisempää yhteyttä ei sanoin voitaisi ilmaista. Jos asut jonkun kanssa, niin etkö olekin samassa talossa hänen kanssaan? Tällainen on kuvaus. Mikä ilo ja lohtu kaikille, jotka ovat sopusoinnussa tämän taivaallisen hallituksen kanssa, ja miten välittömän läheisyyden tunteen se heille antaakaan! Huomaa myös, että joka kerta kun Johannes viittaa tähän kaupunkiin, hänet on henkeytetty mainitsemaan sen laskeutuminen. Hän mainitsee sen kolme kertaa korostuksen vuoksi. Ensimmäinen tapaus on, kun hän kertoo lupauksesta, joka on annettu sille, ”joka voittaa” Filadelfian seurakunnassa: ”Minä kirjoitan häneen . . . Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä.” (Ilm. 3:12; 21:2, 10) Tämä edeltää Laodikean seurakunnalle annettua sanomaa, mistä löydämme toisen kuvauksemme. Se on henkilökohtainen eikä viittaa Jumalan huoneeseen vaan omaan huoneeseesi.

21. a) Minkä neuvon ja valaisevan kuvauksen Jeesus esitti Ilm. 3:19, 20:ssä? b) Miten me hyötyisimme suhtautumalla myönteisesti Jeesuksen mainitsemaan kolkutukseen?

²¹ Miten surullisessa tilassa tämä viimeksi mainittu seurakunta olikaan! Penseä ja valmis oksennettavaksi ulos Herran suusta. Kuitenkin huomaamme annetun kaikille siinä seurakunnassa oleville kuulemaan alttiille seuraavan ystävällisen varoituksen ja neuvon sanan: ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” Huomaa nyt, mitä Jeesus sitten sanoo: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen [illastan, Um] hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:19, 20) Hän ei käske sinua tulemaan kolkuttamaan hänen huoneensa ovelle ihmetellen, mitä kutsu sinne mahtaisi merkitä. Hän kuvaa sen sijaan itsensä seisomassa ja kolkuttamassa sinun ovellasi. Miten hämmästyttävä kuvaus! Kuvittele, että on sinun talosi ja sinä olet yksin käymässä nauttimaan tavallista illallistasi. Sitten kuulet äkkiä koputusta ja äänen, joka ilmoittaa kuka siellä on. Itse Herra! Tietysti sinä kutsuisit hänet heti sisään. Sinun ei tarvitse murehtia sitä, mitä on ruokakomerossa, sillä sinä tietäisit, ettei hän ole tullut syömään sinua tyhjäksi, kuten toisinaan sanomme. Sinä tietäisit päinvastoin, että hänen käyntinsä todellisena tarkoituksena olisi tarjota sinulle runsaan, rakentavan, hengellisen juhlan hyöty ja tilaisuus iloita kallisarvoisesta seurustelusta hänen kanssaan henkilökohtaisen ystävyyden kodikkaassa ilmapiirissä. Eikö Jeesus tehnyt siten maan päällä ollessaan kutsuttuna illalliselle, kuten Lasaruksen ja hänen sisartensa kanssa? – Luuk. 10:38–42.

22. Miten antautumiseen sisältyy kaksipuolinen kutsu ja mihin siunauksiin johtaen?

²² Tämä kuvaus osoittaa muun muassa, että antautumisemme sisältää kaksipuolisen kutsun. Ensiksi Jehova kutsuu sinua Kristuksen Jeesuksen kautta omistautumaan täydellisessä ja varauksettomassa antaumuksessa hänelle. Toiseksi Kristus Jeesus pyytää puhuen Isänsä puolesta ja omasta puolestaan sinua kutsumaan hänet huoneeseesi, mieleesi ja sydämeesi ja koko elämääsi. Missä tarkoituksessa? Hän haluaa sinun sallivan hänen puhua sinulle oman mielesi ja sydämesi hiljaisuudessa. Millä tavalla? Isänsä Sanan ja myös hänen järjestönsä kautta, ts. kokouksissa ja hänen kansansa seurassa. Se merkitsee sitä, että kun sinä hartaasti kuuntelet, niin Jehovan henki virtaa vapaasti. Sellaisessa ilmapiirissä ei suinkaan ole mitään vaikeutta eikä estoa rukousasiassa enempää kuin sitä on veljiesi ja sisariesi seurassakaan kokouksissa.

23. Mikä erinomainen opetus nöyryydestä nähdään tässä paimennustyön suhteen?

²³ Ja miten osuva opetus meillä onkaan tässä tosi nöyryydestä! Ei edes ylösnoussut Herra vaadi sisäänpääsyä ja sano: Tulehan ja avaa! Hän kuvaa sen sijaan itsensä seisomassa ulkopuolella, kärsivällisesti kolkuttamassa ja odottamassa nähdäkseen, haluatko sinä olla niin hyvä, että kuulet ja vastaat. Maan päällä ollessaan Jeesus sanoi olevansa ”hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä”. Hän on yhä, ja tässä hän antaa hyvän esimerkin meille. Näinä päivinä pannaan suuri paino paimennustyölle, jota Jehovan todistajien seurakunnissa olevat virkaan asetetut palvelijat ja valvojat pääasiassa suorittavat. Näillä on velvollisuus käydä kaikkien Jehovan pienten luona kiinnittäen erikoishuomiota jokaiseen, josta on tullut sairaan tai harhailevan lampaan kaltainen. Miten huolellisia näiden palvelijoiden täytyykään olla tehdessään näitä käyntejä, jotta heillä olisi oikea vaikutin ja jotta he osoittaisivat samaa ystävällistä ja nöyrää henkeä, minkä Jeesus esitti valaisevassa kuvauksessaan! – Matt. 11:29; 18:12–14; Hepr. 13:8.

24. Miten tämä sama opetus soveltuu kaikkiin Jehovan todistajiin?

²⁴ Mutta kaikki Jehovan todistajat voivat panna saman opetuksen sydämelleen. Kaikki työmme on käymistä ihmisten luona ensimmäisestä käynnistä lähtien, ja niihin sisältyy paimennuspiirre. Me etsimme lampaankaltaisia ihmisiä. Kirjaimellisella tavalla me jatkuvasti ’seisomme ovella ja kolkutamme’. Me tunnemme jatkuvan käymisen velvollisuudeksemme, mutta vaikka monet eivät olekaan alttiita eivätkä osoita lampaankaltaisuutta asenteessaan, niin me emme saa koskaan kirjaimellisesti emmekä kuvaannollisesti pistää jalkaamme ovenrakoon itsepäisesti esittääksemme sanomamme hinnalla millä hyvänsä. Me emme voi vaatia, että meitä kuunneltaisiin tai että meidät päästettäisiin sisään, mutta meidän tulee antaa ihmisten tietää, että olemme siellä ja vilpittömällä, ystävällisellä tavalla, ”lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen” osoittaa, että vaikuttimemme on hyvä. – Ilm. 3:20; 1. Piet. 3:15, Um.

25. Millä muulla tavalla tosi nöyryys on arvaamattoman kallisarvoinen apu meille?

²⁵ Lopuksi tämä nöyryyden opetus on oleva suuri apu meille esittäessämme rukouksiamme hänelle, joka ’kuulee rukouksen’. Todella nöyrä mieli ja sydän menee pitkälle auttaen meitä aina ’käymään . . . uskalluksella armon istuimen eteen’ vakuuttuneina siitä, että meitä kuullaan ja että me saamme armon ja avun juuri oikeaan aikaan. – Hepr. 4:16.