”Sinun sanasi on totuus”

Miksi kolminaisuutta opetetaan?

KRISTIKUNNAN kirkkojen enemmistön kannattaman kolminaisuusopin mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat ’olemukseltaan yksi Jumala, mutta yksilöllisyydeltään kolme persoonaa’. Kaikkia kolmea persoonaa pidetään ’tasavertaisina ja yhtä iankaikkisina’. Opin katsotaan olevan salaisuus, jota ei koskaan voida täysin ymmärtää. Mutta mikä on tämän salaisuuden alkuperä?

Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) myöntää: ”Raamatun teologit, jatkuvasti lisääntyvä joukko roomalaiskatolilaisia mukaan luettuna, tunnustavat, ettei kenenkään pitäisi puhua kolminaisuudesta Uudessa testamentissa ilman merkittäviä varauksia. Dogmihistorioitsijat ja systemaattiset teologit ovat myös esittäneet hyvin vastaavanlaisen tunnustuksen, että kun joku puhuu varauksettomasta kolminaisuudesta, hänen on siirryttävä alkukristillisyyden ajalta sanokaamme neljännen vuosisadan viimeiselle neljännekselle. Vasta silloin se, mitä voitaisiin sanoa nimenomaiseksi kolminaisuusopiksi, ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’, sulautui täysin kristilliseen elämään ja ajatteluun.” Näin ollen myönnetään, että kolminaisuusoppia, sellaisena kuin suurin osa kristikunnan kirkkojen jäsenistä siihen uskoo, ei esiinny Raamatussa.

Kolminaisuusopin sanamuodosta Uusi katolinen tietosanakirja sanoo lisäksi: ”Kirkkoisien ja varhaisten kirkolliskokousten tehtävänä oli muotoilla Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, salaisuus täsmällisin oppisanoin.”

Tämä herättää joukon kysymyksiä: Miksei kolminaisuusoppia esitetä selvästi Pyhässä Raamatussa? Löytyykö tämän ”salaisuuden” sanamuodolle mitään perustetta Raamatusta? Voisiko olla niin, että ne, jotka osallistuivat kolminaisuusopin kehittelyyn, olivat itse asiassa poikenneet pois tosi kristillisyyden opetuksista?

Jo ensimmäisellä vuosisadalla oli kristilliseen kirkkoon eli seurakuntaan soluttautunut vääriä opettajia. Apostoli Paavali kirjoitti Galatian kristityille: ”On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:7, 8) Varoittaessaan kristittyjä tulevasta kehityksestä sama apostoli mainitsi: ”Henki [henkeytetty lausunto, Um] sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä [henkeytettyjä lausuntoja, Um] ja riivaajien oppeja.” – 1. Tim. 4:1.

Koska kolminaisuusoppi kehittyi täysin vasta neljännen vuosisadan jälkipuoliskolla, on täysin mahdollista, että sen kehittämisestä vastuussa olevat olivat luopuneet ensimmäisen vuosisadan kristillisyydestä. Meidän pitäisi sen tähden tyytyväisiä ollaksemme haluta varmistaa, onko kolminaisuusopilla mitään perustetta Raamatussa vai ei. Varmastikaan kukaan, joka toivoo saavansa Jumalan hyväksymyksen, ei halua, että hänen havaitaan seuraavan ’riivaajien oppia’, so. oppia, joka on Jumalan totuuden vastainen.

Joitakuita saattaa hämmästyttää suuresti, että Kiinan buddhalaisuuden kolminaisuutta kuvaillaan melkein samalla tavalla kuin kristikunnan kolminaisuutta. Buddhalaisuuden kolminaisuudesta luemme: ”Kaikki nuo Kolme sisältyvät yhteen tosiolevaiseen. Nuo kolme ovat sama kuin yksi; eivät yksi ja kuitenkaan eivät erilaisia; ilman osia tai kokoonpanoa. Kun näitä kolmea persoonaa tarkastellaan yhtenä, heistä puhutaan Täydellisenä (Tathagata). [Kolminaisuuden kolmen persoonan välillä] ei ole mitään todellista eroa; he ovat saman muuttumattoman todellisuuden ilmentymiä, eri muotoja.” Selvästikään Kiinan buddhalaisuuden kolminaisuuden sanamuodolla ei ole mitään yhteyttä Raamattuun.

Voisiko sama pitää paikkansa myös kristikunnan kirkkojen kolminaisuusopista? The Catholic Encyclopedia for School and Home (Katolinen tietosanakirja koulua ja kotia varten) myöntää avoimesti: ”Kolminaisuus oli tuntematon ennen Herramme aikaa eläneille ihmisille.” Yrittäessään selittää, miksi kolminaisuusoppia ei esitetä selvästi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Uusi katolinen tietosanakirja väittää: ”Kristuksen jumaluuden paljastuminen oli Uudessa testamentissa asteittaista, hienotunteista ja pääasiassa epäsuoraa. Koskaan ei tapaa suorasukaista lausuntoa: Kristus on Jumala. Niin oli oltava, jos haluttiin tuon uskon löytävän tien juutalaisten keskuuteen.” Mutta eikö voisi aivan yhtä hyvin olla niin, että Jeesus Kristus ei koskaan väittänyt olevansa tasavertainen ja yhtä iankaikkinen Isän kanssa siksi, että se yksinkertaisesti ei pitänyt paikkaansa?

Täydellinen Pyhä Raamattu ei esitä Jeesuksen Kristuksen henkilöllisyyttä peitetyin sanoin, kielellä, jota täytyisi selventää ja josta pappien täytyisi vuosia myöhemmin muotoilla salaisuus, jota kukaan ei ymmärrä. Jeesukseen Kristukseen viitataan ”Jumalan Poikana”, ei ”Poika Jumalana”. Jo se, että häntä kutsutaan ”Pojaksi”, osoittaa, että hänellä oli alku. Siksi Raamattu puhuu hänestä ”koko luomakunnan esikoisena” ja ”Jumalan luomakunnan alkuna”. – Kol. 1:15, Um; Ilm. 3:14.

Jeesus ei saanut tasavertaista asemaa Isänsä kanssa edes herättyään kuolleista ja noustuaan taivaaseen. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) ”Itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1. Kor. 15:28) Kirkastettu Herra Jeesus Kristus puhuu Ilmestyskirjassa Isästään toistuvasti sanoilla ”Jumalani” ja ”minun Jumalani”. Esimerkiksi Ilm. 3:12:sta luemme: ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” Tämä on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi aikaisemmin Maria Magdaleenalle: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” – Joh. 20:17.a

Raamatun selvän todistuksen valossa kolminaisuusoppi on sitä, mitä Uusi katolinen tietosanakirja tunnustaa sen olevan – salaisuus, jonka muotoilivat miehet, jotka elivät vuosia sen jälkeen, kun Pyhä Raamattu kirjoitettiin muistiin. Tämän salaisuuden muotoilu otaksutusti ”täsmällisin oppisanoin” on todellisuudessa sekoittanut asiat niin, että vuosisatojen kuluessa miljoonat ihmiset eivät ole kyenneet näkemään eroa ilmausten ”Jumalan Poika” ja ”Poika Jumala” välillä. Sen sijaan että he ’olisivat notkistaneet polvensa Jeesuksen nimeen ja tunnustaneet Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra’, he ovat palvoneet sellaista, jota he tunnustetusti eivät ymmärrä – salaperäistä kolmiyhteistä Jumalaa. (Fil. 2:10, 11) Kolminaisuusoppi on siten tehnyt miljoonille ihmisille mahdottomaksi Jumalan palvomisen ”hengessä ja totuudessa” ja on häväissyt Jumalaa kieltämällä sen, että hän yksin on kaikkeuden Korkein Suvereeni. – Joh. 4:24.

[Alaviitteet]